1
Noora Pirkola
ALUEELLINEN IDENTITEETTI ISKELÄSSÄ PAIKALLISTEN NÄKÖKULMASTA
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kandidaatintutkielma Toukokuu 2021
TIIVISTELMÄ
Noora Pirkola: Alueellinen identiteetti Iskelässä paikallisten näkökulmasta Kandidaatintutkielma
Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma Toukokuu 2021
Tässä kandidaatin tutkielmassa perehdytään Kangasalla Ruutanassa sijaitsevan Iskelän omakotitaloalueen asukkaiden alueelliseen identiteettiin. Tutkimuskysymys pohtii: ”Onko Iskelän omakotitaloalueella tunnistettavissa aluetietoisuutta ja millaisena sen alueellinen identiteetti näyttäytyy paikallisten näkökulmasta?”. Tarkoituksena on siis hahmottaa, mitkä tekijät alueessa näyttäytyvät paikallisille merkityksellisinä. Alueellisen identiteetin muodostumisessa otetaan huomioon sen ajallinen muutos, jonka ohella tarkastellaan myös sen mahdollista tulevaisuutta. Iskelä tarjoaa tutkielmalle hedelmällisen lähtökohdan omaleimaisen historiansa ja elinvoimaisuutensa vuoksi.
Tutkielman teoreettinen tausta pohjautuu suomalaiseen aluetutkimukseen. Esittelen teorialuvussa ensin tilan, paikan ja elämistilan käsitteet, joissa korostuvat yksilön ympäristölleen antamat merkitykset. Tutkielman keskeisimmät käsitteet ovat aluetietoisuus ja alueellinen identiteetti. Alueellinen identiteetti on käsitteenä kaksijakoinen, koska sillä voidaan tarkoittaa joko alueen itsensä alueellista identiteettiä tai yksilön henkilökohtaista alueellista identiteettiä. Tutkielmani ottaa lähtökohdakseen yksilön kokemuksen, jonka ohessa käsitellään laajempaa Iskelän alueen identiteettiä. Alueellisen identiteetin kannalta merkittäväksi voidaan nähdä myös yhteisö, jonka keskeisiä teoreettisia lähtökohtia on hyödynnetty analyysissa.
Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yhteistyössä samassa hankkeessa työskentelevien opiskelijoiden kanssa. Aineisto koostuu 18 haastattelusta, joita toteutettiin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina. Aineistonanalyysi jakautui kahteen eri sisällönanalyysiin, jotka kumpikin toteutettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa hyödyntäen. Sisällönanalyyseistä ensimmäinen tarkasteli haastateltavien tietoisuutta alueesta, kun toinen taas kokosi deskriptiivisempiä kuvauksia alueesta. Näin ensimmäisen avulla selvitettiin tietoisuuden muodostumista ja toisen avulla hahmotettiin yksilöiden alueellisen identiteetin kannalta merkityksellisiä tekijöitä.
Ensimmäisen analyysin kannalta keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että paikallisille muodostui alueen muista erottavaa tietoisuutta. Tosin Iskelän merkitystä jokaisen paikallisen aluetietoisuudessa voidaan tulosten perusteella kyseenalaistaa. Tämän myötä voidaan miettiä, onko ruutanalaisuus tulevaisuudessa iskeläläisyyttä merkittävämpi tekijä yksilöiden alueellisessa identiteetissä. Toisen analyysin perusteella Iskelän paikallisten alueellisen identiteetin kannalta tärkeitä piirteitä ovat alueella edelleen naapuruutena esiintyvä yhteisöllisyys, aktiivinen toiminta sekä ympäristön merkityksen ja rauhallisuuden kokemusten korostuminen.
Ristiriitaiseksi alueellisen identiteetin tulevaisuuden kannalta voidaan nähdä samanaikaiset toiveet alueen kehittymisestä ja toisaalta sen säilymisestä. Iskelän alueen identiteetin osalta aineistossa esiintyi toisaalta yhteneviä, mutta myös jopa toisilleen vastakkaisia kokemuksia alueesta.
Avainsanat: alueellinen identiteetti, aluetietoisuus, yhteisöllisyys, Iskelä
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
Sisällysluettelo
1 Johdanto ... 5
2 Ruutana ja Iskelä ... 7
3 Teoreettinen tausta ... 9
3.1 Tila, paikka ja elämistila ... 9
3.2 Yhteisö ja yhteisyys ... 10
3.3 Aluetietoisuus ja alueellinen identiteetti ... 12
4 Tutkielman toteutus... 15
4.1 Tutkimusaineisto ... 15
4.2 Tutkimusmenetelmät ... 16
4.3 Tutkimuksen eettiset kysymykset ... 17
5 Iskeläläisyyden merkitykset paikallisille ... 19
5.1 Tietoisuutta tarkasteleva analyysi ... 19
5.1.1 Asukkaiden tieto alueesta ... 20
5.1.2 Epävarmuudet aluetietoisuudessa ... 21
5.1.3 Alueen erottuminen muista alueista ... 23
5.2 Alueellisen identiteetin analyysi ... 27
5.2.1 Alueen yhteisö ja vetovoimaisuus ... 28
5.2.2 Alueen toiminta ja palvelut ... 31
5.2.3 Tarpeet alueen tulevaisuudelle ... 33
5.2.4 Alueen taustan ja ympäristön kuvaukset ... 34
6 Katoava, säilyvä vai muuttuva iskeläläisyys? ... 37
7 Lähteet ... 40
8 Liitteet ... 42
Liite 1 ... 42
Liite 2 ... 44
Liite 3 ... 44
Liite 4 ... 46
Taulukko- ja kuvioluettelo
Kuvio 1. Empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuudet (Lehtonen 1990, 18.) ... 10
Taulukko 1. Tietoisuutta tarkastelevan analyysin pää- ja yläluokat ... 19
Taulukko 2. Alueellisen identiteetin analyysin pää- ja yläluokat ... 28
Taulukko 4. Tietoisuutta tarkasteleva analyysi. Ala-, ylä- ja pääluokat ... 44
Taulukko 5. Alueellisen identiteetin analyysi. Ala-, ylä- ja pääluokat ... 46
Kuvio 2. Tietoisuuden ja alueellisen identiteetin analyyttiset kysymykset ... 44
5
1 JOHDANTO
Tutkielmani paikantuu Ruutanan alueella sijaitsevaan Iskelän omakotitaloalueeseen keskittyen alueen paikallisten kokemuksiin. Keskeisenä tavoitteena tutkielmassa on hahmottaa, millaisena Iskelässä asuvat kokevat asuinympäristönsä. Aihetta lähestytään tietoisuuden sekä yksilön kokemuksen näkökulmista. Tämän ohella merkittävässä roolissa esiintyy myös paikallinen yhteisö. Tutkimuskysymyksen avulla selvitetään: ”Onko Iskelän omakotitaloalueella tunnistettavissa aluetietoisuutta ja millaisena sen alueellinen identiteetti näyttäytyy paikallisten näkökulmasta?”. Näin tutkielmassa esitetään, millaisia asioita paikalliset yksilöt pitävät merkittävänä iskeläläisyytensä kannalta.
Olavi Anttila (1987, 490) mainitsee teoksessaan Kangasalan historia. 3, v. 1865-1975 : 110 kehityksen ja kasvun vuotta, kuinka alun perin yhteisön muodostuminen Kangasalan taajamille on ollut pakonsanelemaa. Samalla hän toteaa, kuinka alueelle muuttavien pelättiin hylkivän kangasalalaista identiteettiä heidän työpaikkansa sijaitessa Tampereella.
Aihetta ei Anttilan mukaan vielä tutkittu ja identiteettiä tarkasteltaessa olemassa tuskin on yksioikoista vastausta. (Em. 490.) Tutkielman kohteeksi otettu Iskelän omakotitaloalue on osa Ruutanaa, joka muodostui Kangasalan taajama-alueeksi Anttilan kuvaamalla tavalla (em. 492). Näin ollen kysymystä identiteetistä voidaan pitää pohtimisen arvoisena myös sen kohdalla. Alueellisen identiteetin näkökulmaa voidaankin pitää erityisen mielekkäänä lähtökohtana tarkastella yksilöiden kokemusta asuttamastaan alueesta.
Tarkastelun lähtökohdaksi tutkielmassa otan aluetietoisuuden muodostumisen.
Haastattelututkimuksen avulla pyrin selvittämään, muodostuuko alueella asuville tietoisuutta alueesta muusta ympäristöstä erillisenä paikkana. Aluetietoisuutta voidaan pitää perusedellytyksenä yksilön alueellisen identiteetin muodostumiselle ja se muodostuu ihmisten pystyessä tunnistamaan oma alue muista erillisenä (Paasi 1984, 72). Tämän tietoisuuden ohella tutkielmassa hahmotetaan myös yksilön kokemuksia alueesta tarkasteltaessa heidän mahdollista alueellista identiteettiään. Keskeisenä alueellisen identiteetin käsitteen kohdalla tulee huomioida sen kaksinaisluonne, sillä samalla käsitteellä voidaan viitata joko yksilön alueelliseen identiteettiin, mutta myös paikan omaan
6
alueelliseen identiteettiin (em. 65). Lähtökohtana tälle tutkielmalle toimii paikallisten yksilöiden kokemus Iskelän omakotitaloalueesta, joten näkökulma rajautuu tämän myötä käsittelemään lähtökohtaisesti yksilön alueellista identiteettiä. Käsitteiden teoreettisena lähtökohtana hyödynnän Anssi Paasin (1984) teosta Aluetietoisuus ja alueellinen identiteetti ihmisen spatiaalisen sidoksen osana.
Koska yksilön alueellinen identiteetti luo pohjan myös paikan alueelliselle identiteetille (Paasi 1984, 70–71), pohditaan työn lopussa myös tämän muodostumista. Alueellista identiteettiä pohdittaessa alueen yhteisöllä voidaan huomata olevan merkittävä vaikutus yksilön alueelliseen identiteettiin (em. 63). Tämän vuoksi hyödynnän tutkielmassani Heikki Lehtosen (1990) teoksessaan Yhteisö esittämää teoriaa empiirisestä yhteisökäsityksestä sekä yhteisyydestä. Näin yksilöllisestä näkökulmasta huolimatta tutkielmassa huomioidaan yhteisön vaikutus alueellisen identiteetin muodostumisessa.
Lähtökohtana tutkielmalle pidetään alueen nykyhetkeä. Alueiden ollessa historiallisen kehityksen tuotosta huomionarvoista on kuitenkin myös se, kuinka alueet sekä alueelliset identiteetit muuttuvat ajan saatossa (Riikonen 1997, 180–181). Koska osalla haastatteluihin osallistuneista on sukuhistoriaa alueella, mahdollistaa tämä ajallisen muutoksen tarkastelun. Tutkimustuloksissa huomioin alueen tämän hetkisen alueellisen identiteetin ohella sen mahdollista historiallista muutosta niin kuin sen asukkaat sitä kuvaavat. Lisäksi pohdin alueen tulevaisuutta ja vaihtoehtoja alueen identiteetin tulevalle kehitykselle tai muutokselle.
7
2 RUUTANA JA ISKELÄ
Sota-aikana alkanut väestönkasvu lisäsi tarvetta taajamien syntymiselle, joka johti Ruutanan kehityksen alkuun vuonna 1928, kun kunta osti tilan sahanomistaja Frans Mäkelältä. Alueelta tontteja tämän jälkeen ostaneet olivat lähinnä työmiehiä tai palveluammateissa työskennelleitä. Ruutana alkoi pikkuhiljaa saada kasvavalle taajamalle välttämättömäksi nähtyjä palveluja. Esimerkiksi vuonna 1943 ensimmäisiin taloihin saatiin sähkö Kangasalan Sähkön ja asukkaiden yhteistoiminnan lopputulemana. (Anttila 1987, 491–496.)
Vuonna 1945 Ruutanaan oli ehtinyt kehittyä kylä, joten alueelle alettiin laatia tonttisuunnitelmaa. Seuraavan vuoden alussa syntyikin Tampellan konepajan työläisten omakotitaloyhdistys, jonka nimi muutettiin myöhemmin Iskeläksi. Yhdistys hankki maata Ruutanasta ja 33,5 hehtaarin kokoinen alue jaettiin 119:ksi noin 25 aarin kokoiseksi tontiksi.
(Anttila 1987, 491–496.) Oman kodin haluaminen oli verrattavissa siihen, kuinka sodassa palvelleille rakennettiin rintamamiestaloja sekä –alueita. Sotavelan maksamiseen osallistuneet tehdastyöntekijät halusivat mahdollisuuden omaan kotiin, sillä he asuivat ennen tätä usein pienissä kerrostaloasunnoissa. (Peltonen 2020.)
Tämän ajan alueiden muodostumista kuvasi talkoohenki, sillä vaikka tehdas avustikin asemakaava-, palstoitus- ja tontinjakoasioissa, oli alkuun pääseminen vaikeaa. Alueelle muodostuivat Jussilan, Iskelän, Ruutanan sekä Lokomon omakotitaloyhdistykset, jotka työskentelivät yhdessä asumisen edellytysten parantamiseksi. Tämä tapahtui raivaustöiden, teiden rakentamisen ja kunnossapidon sekä yhdistysten hankkimien rakennusvälineiden avulla. (Anttila 1987, 496–498.) Arki alueella ei ollut helppoa, sillä vielä vuonna 1948 Iskelän alueella sijaitsi 17 valmista asuinrakennusta, joiden asukkaiden työ- ja koulumatkat olivat pitkiä. Esimerkiksi tiet jouduttiin auraaman itse traktorin avulla. Muutos oli kuitenkin nopeaa, sillä jo vuonna 1952 alueella asuttiin 50 eri tontilla ja vuonna 1958 omakotitaloyhdistyksellä oli jo 114 jäsentä. Myöhemmin 1960-luvulla alueella alettiin järjestää esimerkiksi urheilutoimintaa ja palveluiden tarvetta alettiin pohtia arjen kulkiessa jo sulavammin.
(Peltonen 2020.)
2000-luvulle siirryttäessä Iskelässä on edelleen olemassa Iskelän Omakotiyhdistys ry, joka toimii koko Ruutanan alueella asuvien omakotitaloyhdistyksenä. Omien sanojensa mukaan yhdistyksen pyrkimyksenä on vaikuttaa alueen asuin- ja elinoloihin sekä viihtyvyyteen
8
järjestämällä tapahtumia ja ottamalla kantaa aluetta koskeviin ajankohtaisiin asioihin.
(https://iskelanomakotiyhdistys.yhdistysavain.fi/.) Kokonaisuudessaan Ruutanan alueen on kuvattu olevan voimakkaassa kasvussa, sillä taajamaa on täydennysrakennettu ja sinne on kaavoitettu kokonaan uusia omakoti- ja rivitaloalueita (Ahola 2009, 21). Haastatteluaineiston perusteella alueella on edelleen havaittavissa aktiivista toimintaa esimerkiksi sosiaalisten tapahtumien muodossa. Ruutanassa sijaitsevaa Iskelän omakotitaloaluetta voidaan siis pitää historiallisuutensa ohella myös elinvoimaisuutensa vuoksi hedelmällisenä tutkimuskohteena alueellisen identiteetin tarkastelulle.
9
3 TEOREETTINEN TAUSTA
Seuraavaksi esittelen tutkielman kannalta keskeisiä käsitteitä ja niiden merkityksiä tutkielmalle. Tämän ohella esittelen lyhyesti aiempaa tutkimusta, joka on päätynyt hyödyntämään samankaltaista teoriapohjaa alueen, yhteisön ja alueellisen identiteetin tutkimuksessa. Tarkastelen ensin tilan, paikan ja elämistilan käsitteitä, josta siirryn yhteisön käsitteen kautta aluetietoisuuteen ja alueelliseen identiteettiin. Vaikka tutkielmani keskittyy yksilön kokemukseen alueellisesta identiteetistä, muodostavat paikan ja yhteisön käsitteet tärkeän teoreettisen kontekstin sen tarkastelulle.
3.1 Tila, paikka ja elämistila
Tilan ja paikan tarkastelu tarjoaa lähtökohdan tutkielmani analyysin kannalta keskeisten käsitteiden eli aluetietoisuuden sekä alueellisen identiteetin tarkastelulle. Humanistisen maantieteen perinteen näkökulmasta tarkasteltuna paikka käsitteellistetään tilana, johon ihminen liittää merkityksiä omasta elämismaailmastaan. Paikka rakentuu näin suhteessa ihmisen kokemukseen ja tulkintaan sen sijaan, että se nähtäisiin objektiivisena faktana.
(Haarni, Karvinen, Koskela & Tani 1997, 16.) Paikoilla ei näin ollen voida sanoa olevan erityistä universaalia sisältöä, sillä paikka syntyy, kun annamme neutraalille ympäristölle erityisen merkitysyhteyden (Karjalainen 1997, 230). Tutkielmassa tilaa hahmotetaankin perseptuulisesta eli deskriptiivis-tilastollisesta näkökulmasta, joka toisin sanottuna kuvastaa fyysistä ja jokapäiväisessä elämässä ilmenevää tilaa (Paasi 1984, 12). Tutkielmassa tilaa hahmotetaan siis jokapäiväisenä asuinympäristönä, jonka paikaksi muuttumista tarkastellaan tutkittaessa ihmisten sille antamia merkityksiä.
Humanistisen maantieteen keskeisenä pyrkimyksenä on nähty maantieteen peruskäsitteiden kehittäminen niin, että ne saisivat syvällisemmän ihmiskeskeisen perspektiivin (Paasi 1984, 24). Hyödyllisenä käsitteenä on paikan ohella pidetty myös elämistilan käsitettä, jonka avulla voidaan pohtia ihmisen jokapäiväisen elämän tilallista muodostumista. Asumista on korostettu keskeisenä toimintana ihmisen elämistilan kannalta, sillä elämistilan ytimenä voidaan pitää jokapäiväistä ympäristöä. (Bollnow 1967;
sit. Paasi 1984, 24–25.) Elämistilan käsite tukee näin jokapäiväisen arkisen tilan hahmottamista tutkimuskohteena. Tutkielmassa lähdetään hahmottamaan yksilön päivittäiselle ympäristölleen antamia merkityksiä nojaten humanistiseen maantieteen perinteeseen. Tämän ohella tulee huomioida, kuinka tila on perimiltään myös sosiaalinen
10
kategoria (Paasi 1984, 14), jonka vuoksi myös yhteisön merkitys tiloja tarkasteltaessa korostuu.
3.2 Yhteisö ja yhteisyys
Sosiologisessa yhteisötutkimuksessa kahdeksi pääsuunnaksi voidaan nimetä alueellisuutta ja vuorovaikutusta korostavat suuntaukset. Tutkielmani näkökulma on lähtökohtaisesti aiheen rajauksen vuoksi alueellinen, mutta suuntaukset eivät ole luonteeltaan toisiaan poissulkevia. (Lehtonen 1990, 16.)
Kuviosta 1 voidaan nähdä, kuinka empiirisestä yhteisötutkimuksesta käsin tarkasteltuna yhteisön käsitteestä on muodostettu kolmijako. Tässä kolmijaossa käsite on purettu alueellisesti rajattavaan yksikköön, sosiaalisen vuorovaikutuksen yksikköön sekä yhteenkuuluvuuden tunteiden ja symbolisen yhteisyyden yksikköön. Yhdessä nämä empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuudet muodostavat myös leikkauspisteitä, joiden kautta yhteisöä voidaan käsitteellistää. Näiksi leikkauspisteiksi muodostuvat tietylle alueelle sijoittuva sosiaalisen vuorovaikutuksen järjestelmä (4.), tietylle alueelle sijoittuvien ihmisten kokema yhteenkuuluvuuden tunne (5.), yhteenkuuluvuuden tunnetta kokevien ihmisten muodostama sosiaalinen vuorovaikutus (6.) sekä tietylle alueelle sijoittuneiden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kokevien ihmisten sosiaalinen vuorovaikutus (7.). (Em. 17–20.) Empiirinen yhteisökäsitys voi siis auttaa hahmottamaan sitä, millaisista eri näkökulmista yhteisöä voidaan tarkastella. Jo Iskelän historiaa pohdittaessa yhteisön kuvauksesta voidaan huomata löytyvän viitteitä alueellisen yhteisöllisyyden lisäksi ainakin yhteisön sisäisestä vuorovaikutuksesta. Alueen historian perusteella voidaan siis olettaa alueelle muodostuneen yhteisö, joka jakaa muitakin yhteisöllisyyden ulottuvuuksia kuin saman alueen. Vaikka voidaan olettaa, että Iskelässä sijaitsee edelleen jonkinlainen yhteisö, on
Kuvio 1. Empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuudet. (Lehtonen 1990, 18.) Kuvio 1. Empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuudet (Lehtonen 1990, 18.)
11
mahdotonta sanoa ennakkoon, mitä empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuuksia siinä nykyään ilmenee. Tutkielmani lähtökohdan ollessa kuitenkin yksilölähtöinen, pyrin hyödyntämään yhteisöteoriaa tarkastellessani yksilöiden kuvauksia mahdollisesta yhteisöllisyyden kokemuksesta. Tulososiossa tarkastelen kuvausta alueen yhteisöllisyydestä suhteessa Lehtosen (1990) empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuuksiin korostaen yksilön kokemusta yhteisöstään.
Yhteisön, aluetietoisuuden ja alueellisen identiteetin teoriaa on yhdistellyt aiemmassa tutkimuksessa esimerkiksi Riikka Majuri (2012) Pro gradu-tutkielmassaan ”En mää ois kyllä muualla halunnu nuoruuttani elää”. Siivikkalan nuorten alueellinen identiteetti, aluetietoisuus ja yhteisöllisyys. Majurin (2012) tutkielmassa yhteisön kannalta keskeiseksi osaksi määrittyi alueellisesti rajautunut nuoriso. Myös hän hyödynsi tutkielmassaan Lehtosen (1990) yhteisön käsitteitä havainnollistaakseen näiden eri ulottuvuuksien ilmenemistä alueellisessa kontekstissa. Tämä osaltaan todentaa yhteisön käsitteen hyödyllisyyttä tarkasteltaessa sen merkityksellisyyttä yksilön alueellisessa identiteetissä.
Keskeiseksi yhteisölle voidaan näkökulmasta riippumatta nähdä se, että yhteisön jäsenillä on oltava jotain yhteistä. Tämän myötä tärkeänä käsitteenä voidaan nähdä yhteisyys, josta voidaan erottaa kaksi kehitysprosessia: yhteisyys vuorovaikutuksessa kehittyvänä ilmiönä tai yhteisyys tietoisuudessa vahvistuvana yhteenkuuluvuuden tunteena. Nämäkään kehityssuunnat eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan voivat toimia toisiaan vahvistavina.
Kehitysprosesseista ensimmäinen voidaan nimittää toiminnalliseksi yhteisöksi, joka rakentuu konkreettisen toiminnan seurauksena. Toisesta puhutaan symbolisena yhteisyytenä, joka voidaan nähdä ryhmäidentiteettiä vahvistavana tietoisuusmuotona.
(Lehtonen 1990, 23–24.)
Suhteutettaessa tätä paikallisuuden käsitteeseen on kuitenkin hyvä huomata, että alueellisuudesta voidaan ajatella syntyvän yhteisölle lähinnä ulkoinen tuntomerkki. Tätä voidaan perustella toteamalla, että yhteisö on seurausta tietynlaisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, ei pelkkään tilaan sijoittumisesta. (Lehtonen 1990, 218–219.) Alueen voidaan ajatella tarjoavan näyttämön, joka toimii mahdollisuutena asuinalueen suppeampaan tai laajempaan vuorovaikutusmuotojen tai toimintojen järjestämiseen.
Asuinyhteisön tasolla yhteisyyden käsite voi siis käytännössä rakentua joko asunnon sijaintiin perustuen, jolloin tähän voi liittyä sosiaalista vuorovaikutusta, jolle tunnusomaista on tuttuus, mutta ei yhteisöllisyys. (Em. 224–225.)
12
Toisessa ääripäässä yhteisöllisyys kiteytyy symboliseksi yhteisyydeksi. Symbolisella yhteisyydellä tarkoitetaan ryhmäidentiteettiä vahvistavaa tietoisuusmuotoa, joka esiintyy esimerkiksi jaettuina uskomuksina, tunteina tai subjektiivisina kokemuksina (Lehtonen 1990, 23 & 26). Tämän lisäksi yhteisyyttä voidaan tarkastella toiminnan yhteistoiminnan tasolta, joka usein alueellisen yhteisön kontekstissa esiintyy esimerkiksi asuntojen huoltona tai kunnostuksena, talkoina, kylätoimikuntien muodostumisena tai lasten ja vanhusten hoidon, siivouksen tai ruoanlaiton asuinalueellisena järjestämisenä. (Em. 225–226.) Näiden ulottuvuuksien avulla pyrin analyysissäni tunnistamaan yhteisöllisyyden ja yhteisyyden piirteitä, jotka auttavat määrittelemään paikallisten ihmisten alueellista identiteettiä.
3.3 Aluetietoisuus ja alueellinen identiteetti
Tutkielmani kannalta keskeisin käsite on alueellinen identiteetti, joka yhdistää luontevasti sekä tilan ja paikan kuin myös yhteisön teorian kannalta keskeisiä ilmiöitä. Alueellisella identiteetillä voidaan todeta olevan kaksinainen luonne, koska käsitteellä voidaan tarkoittaa joko tietyn alueen identiteettiä tai alueen asukkaiden alueellista identiteettiä. Näistä jälkimmäistä voidaan nimittää myös aluetietoisuudeksi. (Paasi 1984, 66–77; Paasi 1986, 36–37.) Yksilön alueellisen identiteetin ja aluetietoisuuden käsitteitä voidaan siis pitää osittain synonyymeinä toisilleen (Paasi 1984, 67), mutta tutkielmassa niitä käsitellään tämän lisäksi toisistaan erillisinä käsitteinä. Tämä johtuu siitä, että aluetietoisuuden kannalta keskeisenä voidaan pitää yksilön tietoisuutta ympäröivästä aluejärjestelmästä, sen objektiivisista ja subjektiivisista sisällöistä sekä symboleista ja traditioista (em. 46).
Alueellisen identiteetin kohdalla tämän tietoisuuden lisäksi tarkastellaan paikallisten alueelle antamia kuvauksia ja merkityksiä, sillä yksilön alueellisen identiteetin perustana voidaan pitää tunneperäistä sitoutumista alueeseen (em. 67). Aluetietoisuutta käsitellään siis myös alueellisesta identiteetistä erillisenä, jotta analyysivaiheessa tietoisuuden ulottuvuutta voidaan tarkastella alueellisen identiteetin kuvailevasta ulottuvuudesta erillisenä.
Aluetietoisuuden käsitettä voidaan jaotella tarkastelun helpottamiseksi kolmeen eri ulottuvuuteen: tiedolliseen, emotionaaliseen sekä toiminnalliseen. Näistä ensimmäinen eli tiedollinen ulottuvuus käsittää tietoisuuden jollekin alueelle kuulumisesta sekä aluetta koskevat tiedot, jotka eivät ole hämärtyneet omien mielikuvien, ennakkoluulojen tai tuntemusten myötä. Emotinaalinen ulottuvuus taas sisältää ihmisten omat käsitykset alueista ja niitä koskevista stereotypioista. Tästä ulottuvuudesta voidaan myös erottaa yksilön suhtautuminen omaan alueeseensa ja mahdollisesti alueen erityisten
13
ominaisuuksien korostaminen. Kolmas eli toiminnallinen ulottuvuus kattaa taas toimimisen alueen intressien puolesta. (Paasi 1984, 44–48.) Riippumatta siitä, mikä näistä ulottuvuuksista nähdään alueellisen identiteetin lähtökohtana, keskeisenä voidaan pitää tietoisuutta omasta alueellisuudesta. Tämän kannalta keskeistä on tietoisuus muista alueista sekä muilla alueilla asuvien ihmisten erottaminen omasta yhteisöstä. (Em. 72.) Identiteetin näkökulmasta ongelmallisena voidaan nähdä kysymys siitä, missä määrin ihmiset ovat tietoisia omasta identiteetistään. Huomionarvoista on myös se, etteivät samalla alueella asuvat ihmiset ole lähtökohtaisesti samanlaisia. Tällöin kollektiivisesta identiteetistä puhuttaessa ei voida homogenisoida kaikkien alueella asuvien ihmisten taustoja. (Paasi 1984, 66–67.) Tämän myötä tutkielmani asettaa keskiöön yksilön kokemuksen, sillä tutkielmassa käytetään haastatteluaineistoa. Samalla näkökulma rajautuu näin ihmisen omaa alueellista identiteettiä ja aluetietoisuutta tarkastelevaksi.
Identiteetillä käsitteenä itsessään voidaan tarkoittaa ihmisistä ja jopa tietoisuudesta riippumatonta paikan identiteettiä (Riukulehto 2013, 314–315). Tämä todentuu alueellisen identiteetin käsitteen jakautuessa merkitykseltään kaksinaiseksi. Identiteetin käsite on varsin moninainen ja aluetieteen identiteettitutkimuksessa eri perinteisiin nojaavat puhunnat, käsitteet ja perustelut voi olla vaikeaa erottaa toisistaan. Tutkimuksellisesta näkökulmasta identiteettiä voi olla siis hyödyllisempää käsitteellistää tietoisten toimijoiden kautta. Yksilöiden identiteeteistä voidaan myös johtaa kollektiivisia identiteettejä, jotka ovat ajassa muuttuvia. (Em. 314–315.) Tämä johtuu siitä, ettei itse alueiden identiteettiä voida käsitteenä täysin erottaa aluetietoisuuden ulottuvuudesta. Alueellisen identiteetin käsitteen kummatkin merkitykset voivat siis vaikuttaa toistensa ilmentymiseen. (Paasi 1984, 70.) Näin ollen haastatteluaineisto antaa paikallisille yksilöille mahdollisuuden määritellä omaa alueellista identiteettiään, josta voidaan tehdä myös tulkintoja alueen kollektiivisesta identiteetistä.
Esimerkkinä kollektiivisen alueen identiteetin tutkimuksesta voidaan pitää esimerkiksi Jenni Laurin (2015) toteuttamaa Pro gradu- tutkielmaa ”Kyl siellä saa olla se mustamakkarameininkinsä” - Tammelan alueen identiteetti asukkaiden näkökulmasta.
Tutkielma on tutkimuskohteensa läheisen sijainnin sekä asuinalueeseen rajauksen vuoksi omaani varsin verrannollinen. Laurilan (2015, 4) tutkielman kannalta keskeiseksi rajaukseksi asettui tosin identiteetin ohella kaupunkikehitys. Kollektiivisen identiteetin tarkastelu voi näin ollen toimia hyödyllisenä esimerkiksi alueen tulevaisuutta pohdittaessa. Näin ollen olen
14
päätynyt tutkielmani lopulla tarkastelemaan paikallisten yksilöiden kokemusten pohjalta rakentuvaa alueen identiteettiä pohtien iskeläläisyyden tulevaisuutta.
Identiteetistä puhuttaessa on huomioitava, että samaan identiteettiryhmään kuuluvien tulee omata jossakin määrin samalaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Tällöin identiteetti perustuu ainakin osaltaan ryhmän yhteiseen ”me”-henkeen. (Paasi 1984, 88.) Alueellisen ryhmän täytyy jossakin määrin muodostua viiteryhmäksi ennen kuin alueellinen identiteetti, eli tuntemus johonkin tietylle alueelle sijoittuvaan ryhmään kuulumisesta, on mahdollista.
Tämän ei tosin tarvitse välttämättä kohdistua ryhmän yksittäisiin jäseniin, vaan keskeisemmäksi voi asettua samaistuminen aluetason ryhmään. (Em. 92.) Samaistumisen ei tarvitse siis olla yksilöiden välistä, vaan se voi kohdistua myös itse alueen identiteettiin.
Keskeisenä tässä kuitenkin nähdään yksilön samaistuminen viiteryhmäänsä.
Suomalaisessa aluetutkimuksessa on hyödynnetty paljon Anssi Paasin luomaa viitekehystä, jossa identiteetin merkitykset pyritään tavoittamaan monipuolisesti (Riukulehto 2013, 313).
Paasi (1986) itse on muun muassa hyödyntänyt käsitteitä tutkimuksessaan Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä. Tässä tutkimuksen keskiössä oli aluetietoisuuden kehittyminen maakuntatasolla, jonka ohella tarkasteltiin Suomen aluejärjestelmää yleisemmin. Tutkimuskohteen voidaan Iskelään verrattaessa huomata olevan siis huomattavasti laajempi.
Käsitteiden voidaan huomata kuitenkin olevan hyödyllisiä myös pienemmäksi rajatun tutkimuskohteen tarkastelun yhteydessä. Paasi (1984, 72) onkin todennut, että pienten alueiden puitteissa alueellinen identiteetti saattaa muodostua asukkaiden sosiaalisen kanssakäymisen aiheuttaman yhteenkuuluvuudentunteen perusteella. Näin ollen sekä alueellisen identiteetin kuin myös yhteisöteorian kannalta keskeiseksi näyttää asettuvan yhteenkuuluvuuden tai yhteisyyden kokemukset (Paasi 1984, 72 & Lehtonen 1990, 23), joiden ilmenemistä aineistossa tarkastellaan analysoitaessa yksilöiden alueellista identiteettiä Iskelässä. Tutkielmassa alueellisen identiteetin ohella keskiöön nostetaan sen ajallisen muutoksen tarkastelu. Alueen identiteetin tarkastelua suhteutetaan Iskelän omaleimaiseen menneisyyteen pohtien myös mahdollista tulevaisuutta alueen edelleen kasvaessa.
15
4 TUTKIELMAN TOTEUTUS
Tässä luvussa esittelen tutkimusaineiston sekä sen keräysprosessin. Tämän lisäksi esittelen käytetyt tutkimusmenetelmät ja kuvailen analyysin etenemistä. Aineiston ja menetelmien kuvauksen lisäksi pohdin luvun lopulla tutkielman kannalta keskeisiä eettisiä kysymyksiä.
4.1 Tutkimusaineisto
Tutkielmani aineistona toimii haastatteluaineisto, jonka kerääminen toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Tutkimusaineisto koostuu kokonaisuudessaan 18 haastattelusta, joihin kuului yksilö-, pari- sekä maksimissaan kolmen henkilön ryhmähaastatteluja. Haastateltavien etsimisessä apuna toimi Iskelän omakotiyhdistys, joka rekrytoi haastateltavia muun muassa Facebook-sivujensa kautta. Haastattelut kerättiin vuoden 2021 tammi- ja helmikuun aikana, jolloin osa haastatteluista toteutettiin haastateltavien kodeissa ja loput joko videopuhelun tai puhelun välityksellä. Haastatteluja toteutti lisäkseni neljä muuta ”Paikallisuus, aika ja yhteisö” –tutkimushankkeeseen osallistunutta henkilöä. Haastattelujen kestot vaihtelivat alle tunnista yli kahteen tuntiin toteutustavasta ja osallistujamäärästä riippuen.
Haastattelurunko (ks. liite 1) muodostettiin yhdessä kolmen muun tutkimushankkeeseen osallistuneen kandidaatintutkintoaan suorittavan opiskelijan kanssa. Tämän vuoksi haastattelurungon kaikki kysymykset eivät kohdistu suoraan aluetietoisuuden tai alueellisen identiteetin teemoihin, vaan pyrkivät vastaamaan myös muiden opiskelijoiden tutkimuskysymyksiin. Yhteinen haastattelurunko mahdollisti moninaisemman aineiston käytön tutkielmassa. Tämän myötä aineistossa saattoi nousta esiin aluetietoisuuteen ja alueelliseen identiteettiin liittyviä teemoja, jotka olisivat muuten jääneet huomioimatta analyysissä. Teemahaastattelu mahdollisti haastateltavien oman tulkinnan ja heidän asioille antamiensa merkitysten korostamisen sekä vuorovaikutuksen roolin osoittamisen merkitysten syntymisessä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 87–88.) Näin ollen teemahaastattelu menetelmänä tukee tutkielman tavoitetta korostaa yksilön kokemusten merkitystä.
Tutkimushankkeeseen osallistuneet opiskelijat huolehtivat haastattelujen toteutuksen ohella haastattelujen litteroinnista, joka tehtiin perustasolla. Näin litterointivaiheessa pyrittiin huomioimaan haastattelun kannalta keskeiset ilmaukset ja mahdolliset tunnetilat samalla
16
karsien esimerkiksi sisällön kannalta turhia toistuvia äännähdyksiä. Näin haastatteluaineistosta nousi esiin analyysin kannalta keskeiset ilmaisut.
Haastatteluaineiston litterointi jaettiin työmäärältään tasan hankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden sekä yhden palkatun litteroijan kesken. Tarkkuustasona perustasoa pidettiin riittävänä, sillä kaikki teemaseminaariin osallistuneet hyödynsivät sisällönanalyysiä tutkimusmenetelmänään. Litterointivaiheeseen osallistuminen mahdollisti aineistoon tutustumisen, joka osoittautui hyödylliseksi esimerkiksi analyyttisiä kysymyksiä muodostettaessa.
4.2 Tutkimusmenetelmät
Aineiston litterointien valmistuttua siirryin analyysin toteuttamiseen. Aineiston analyysi suoritettiin tutkielmassa sisällönanalyysinä, joka toteutettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa hyödyntäen. Tällöin analyysin alkuvaiheessa aiemmin esitelty teoriatieto ohjasi analyysiyksikköjen valintaa (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109–110). Ensimmäiseksi muodostin aiemmin esitellyn teoriatiedon pohjalta analyyttisiä kysymyksiä, joiden avulla pyrin löytämään aineistosta aluetietoisuutta ja alueellista identiteettiä kuvaavia analyysiyksikköjä.
Näin teoriatieto määritti analyyttisten kysymysten muodostamista, jonka jälkeen analyysissä edettiin aineistolähtöisesti teorian testaamisen sijaan (em. 109–110). Pyrin analyyttisten kysymysten avulla selvittämään, miten keräämäämme haastatteluaineisto vastaa tutkimuskysymykseeni. Ruusuvuori, Nikander & Hyvänen toteavatkin teoksessaan Haastattelun analyysi (2010, 13), että analyysiin tarvittavat analyyttiset kysymykset muotoutuvat ja tarkentuvat vasta aineistoon tutustuttaessa.
Aineistoa läpikäydessäni huomasin, kuinka tietoisuuden ja alueellisen identiteetin piirteiden tarkastelu samassa analyysissä vaikutti epäluonnolliselta. Vaikka aluetietoisuudessa on tavallaan kysymys yksilön alueellisesta identiteetistä (Paasi 1984, 59), on tietoisuus kuitenkin merkittävä pohja alueelliselle identiteetille. Tämän vuoksi koin analyysin kannalta selkeämmäksi erottaa toisistaan yksilön tietoisuutta ja alueellisen identiteetin piirteitä tarkastelevat analyysit. Muodostin kahdet eri analyyttiset kysymykset tietoisuuden tarkastelulle ja alueelliselle identiteetille ja nämä löytyvät kokonaisuudessaan tutkielman liitteistä (ks. liite 2). Päädyin nimeämään analyyseistä ensimmäisen tietoisuutta tarkastelevaksi, sillä aluetietoisuus käsitteenä sisältää kokonaisuudessaan myös laajempia näkökulmia. Toisen analyysin nimesin luonnollisesti alueellisen identiteetin käsitteen pohjalta, koska tarkastelussa olivat yksilöiden alueellista identiteettiä kuvaavat tekijät.
17
Analyyttisten kysymysten muodostamisen jälkeen analyysiprosessi eteni käytettävien analyysiyksiköiden valintaan. Merkitsin aineistoon eri analyyseissä käytettävät kohdat värikoodein, minkä jälkeen siirsin ne erillisiin tiedostoihin pelkistystä varten. Valitessani pelkistettäviä kohtia huomioin myös omien haastattelukysymysteni ulkopuolisia vastauksia, jotka koskettivat tutkielman aihetta. Näin pyrin huomioimaan tekstissä vastaajien mahdollisesti muun puheen seassa paikalle antamat määreet. Tästä etenin luonnollisesti muodostamaan ala-, ylä- ja pääluokat, joihin perehdytään tutkielman analyysiluvuissa.
4.3 Tutkimuksen eettiset kysymykset
Tutkielmani kannalta keskeisiksi eettisiksi kysymyksiksi voidaan nähdä haastatteluaineiston keräämiseen liittyvät tietosuojakysymykset. Tutkielmani sitoutuu noudattamaan Suomessa kaikille tieteenaloille osoitettuja tutkijaa ohjaavia yleisiä eettisiä periaatteita sekä tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimia ohjeita hyvästä tieteellisestä käytännöstä.
Tutkielman kannalta keskeisenä näistä korostan tutkimuksen toteuttamista siten, ettei se päädy aiheuttamaan haittaa tutkimuskohteille eli tässä tapauksessa haastatteluun osallistuneille. (TENK 2019, 7.) Tutkielmaa toteutettaessa on siis huomioitu, ettei se aiheuta haittaa, riskejä tai vahinkoja Ruutanan tai Iskelän alueille tai niillä asuville yksilöille. Korona- aikana haastateltaville tarjottiin mahdollisuutta etähaastatteluihin. Haastattelijat osallistuivat haastateltavien kotona toteuttaviin haastatteluihin terveinä ja haastattelutilanteissa noudatettiin turvavälejä.
Haastattelutilanteissa lähtökohtana on pidetty sitä, että tutkija kunnioittaa haastattelijan ja haastateltavan välistä luottamusta huomioiden kysymysten mahdollisen arkaluontoisuuden.
Haastatteluun osallistuneille annettiin mahdollisuus olla vastaamatta kysymyksiin sekä kieltäytyä osallistumasta haastatteluun. Haastateltaville laadittiin tietosuojailmoitus, joka luovutettiin haastateltaville ennen haastattelun toteuttamista. Tämän lisäksi haastateltavat antoivat suostumuksensa haastatteluun joko sanallisesti tai lomakkeella. Haastateltaville välitettiin yhteystiedot, joihin yhteydessä olemalla heillä oli mahdollisuus peruuttaa tutkimukseen osallistuminen jälkikäteen. Haastattelutilanteessa on kunnioitettu tutkittavan oikeuksia, kuten vapaaehtoista osallistumista, vapautta keskeyttää tai peruuttaa osallistuminen tutkimukseen, saada tietoa tutkimuksen sisällöstä sekä todenmukainen kuva sen tavoitteista (TENK 2019, 8–9).
18
Tämän lisäksi tutkielmassa on huomioitu henkilötietojen asianmukainen käsittely ja henkilötiedot poistetaan, kun ne eivät ole enää tarpeellisia (TENK 2019, 11–12). Tutkielman haastatteluaineiston rekisteripitäjänä toimii seminaariryhmän ohjaaja Noora Ellonen.
Haastatteluaineistoa käsiteltiin aineistoa hyödyntävissä töissä anonyymisti ja mahdollisia lainauksia valittaessa huolehdittiin, etteivät ne sisällä suoraan yksilöön viittaavaa tietoa.
Näin tutkielmassa huolehdittiin myös siitä, etteivät haastateltujen näkemykset esimerkiksi yhteisöstä tai alueen toiminnasta ole yhdistettävissä kehenkään yksittäiseen henkilöön.
Aineistoa käsittelivät ainoastaan tietosuojailmoituksessa määritellyt henkilöt.
19
5 ISKELÄLÄISYYDEN MERKITYKSET PAIKALLISILLE
Seuraavissa luvuissa kuvaan analyysiprosessin tuloksena muodostuneita luokkia ja niiden sisältöjä. Käsittelen tuloksia kronologisesti aloittaen tietoisuutta tarkastelevasta analyysistä ja edeten tästä alueellisen identiteetin analyysiin. Etenen läpikäynnissä pääluokkakohtaisesti esitellen niiden sisältämien ylä- sekä alaluokkien keskeisiä piirteitä.
Analyysin koostuessa 18 haastattelusta muodostui se niin laajaksi, ettei alaluokkien yksittäinen esittely tekstissä ole tarkoituksenmukaista.
5.1 Tietoisuutta tarkasteleva analyysi
Tietoisuutta käsittelevä analyysissä päädyin lopulta muodostamaan kolme pääluokkaa:
asukkaiden tieto alueesta, epävarmuudet aluetietoisuudessa sekä alueen erottuminen muista alueista. Nämä jakautuivat yhteensä kymmeneen yläluokkaan ja siitä 29 alaluokkaan (ks. liite 3). Tämän sisällönanalyysin pää- sekä yläluokat ovat nähtävissä taulukossa 1.
Taulukko 1. Tietoisuutta tarkastelevan analyysin pää- ja yläluokat
Pääluokat Yläluokat
Asukkaiden tieto alueesta
Alueen asujien nimittäminen Alueen nimittäminen
Aluetta määrittävät tekijät Alueen rajojen hahmottaminen Epävarmuudet
aluetietoisuudessa
Alueen nimi tuntematon ennen muuttoa
Epäselvyys asuttamastaan alueesta
Alueen erottaminen muista alueista
Alueella asuvien uskomukset muiden näkemyksistä aluetta kohtaan
Mitä alue ei ole
Kokemukset alueesta suhteessa muihin alueisiin
Alueen sijainnin hahmottaminen
20 5.1.1 Asukkaiden tieto alueesta
Pääluokka asukkaiden tieto alueesta koostui neljästä yläluokasta, joita ovat alueen asujien nimittäminen, alueen nimittäminen, aluetta määrittävät tekijät sekä alueen rajojen hahmottaminen. Pääluokassa keskeisenä näyttäytyi se, kuinka haastateltavat määrittelivät ja nimittivät aluetta ja siellä asuvia ihmisiä. Esimerkiksi paikallisia nimitettäessä haastateltavat käyttivät useampaa kuin yhtä määritelmää.
Alueella asuvia haastateltavat nimittivät ruutanalaisiksi, iskeläläisiksi sekä kangasalalaisiksi.
Aluetta nimitettäessä sitä kutsuttiin Ruutanaksi, Iskeläksi sekä Kangasalaksi, mutta esiin nousi myös puhe Tampereesta. Asukkaiden ja alueen nimittämisen välillä ei esiintynyt suurta ristiriitaa näiden määritelmien ollessa lähes täysin toisiaan vastaavat. Tämän ohella on huomioitava toisaalta se, etteivät eri nimitykset sulkeneet ihmisten puheessa toisiaan ulos. Sama haastateltava saattoi esimerkiksi jopa samassa lauseessa todeta alueen olevan sekä Iskelää, kuin myös Ruutanaa tai Kangasalaa. Sama ilmiö toistui alueen asukkaita nimitettäessä. Tosin haastateltavat saattoivat puheessaan asettaa nimityksiä arvojärjestykseen keskenään. Tämä ei toisaalta täysin sulje mahdollisuutta useaan eri nimitykseen samaistumisesta.
Asukkaiden tietoisuus alueesta koostui nimittämällä annettujen merkitysten ohella aluetta määrittävien tekijöiden nimeämisestä. Haastateltavat samaistuivat alueeseen esimerkiksi perhehistoriansa perusteella ja kokivat tämän ohella alueen historian yleisesti määrittävän aluetta. Haastateltavat esimerkiksi totesivat nimittävänsä aluetta Iskeläksi tai Ruutanaksi sen historian perusteella. Perhehistorian kohdalla haastateltavat kuvasivat juuriaan alueella sitoen samalla historiallisuuden mielenkiintoisesti omaan henkilökohtaiseen elämäänsä.
Tällöin myös alue vaikuttaa sitoutuvan osaksi yksilön elämää ja muuttuvan osaksi yksilön identiteettiä.
”Joo kyllä se lähtee varmaan nyt tollasista että juurista ja täältä on lähtösin ja tota. Kyllä ne juuret vaan kyllä ne vaan on merkitystä, pääse mihinkään.”
Alueen ja perhehistorian ohella aineistossa kuvattiin myös muita aluetta määrittäviä tekijöitä.
Ihmiset esittivät aluetta määrittäviksi tekijöiksi muun muassa sen postinumeron, luonnollisuuden sekä omakotiyhdistyksen. Tämän lisäksi merkittäviksi aluetta määrittäviksi tekijöiksi koettiin ihmissuhteet alueella sekä naapureiden alueelle antamat määritelmät.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen korostumista aineistossa aluetta määrittävänä
21
tekijänä voidaankin pitää mielenkiintoisena suhteessa teoriaan. Sosiaalinen vuorovaikutus ilmeni Lehtosen (1990, 18) empiirisen yhteisökäsitteen teorian yhtenä ulottuvuutena. Tämän ilmeneminen aineistossa todentaa, että alueella on havaittavissa pelkkää alueellisuutta syvempää yhteisöllisyyttä. Samalla sosiaalisen vuorovaikutuksen korostumista aineistossa voidaan pitää esimerkkinä siitä, kuinka yhteisö osaltaan luo yksilön alueellista identiteettiä.
Haastateltavien tietoisuutta alueesta määritti myös alueen rajojen hahmottaminen, joka tässä yhteydessä esiintyi maantieteellisten rajojen hahmottamisena sekä kuvailuna.
Konkreettisesti tämä näyttäytyi aineistossa Iskelän hahmottamisena osana Ruutanaa sekä Ruutanan sisäisten alueiden kuvailuna. Haastatteluissa kuvailtiin Iskelän sisällä sijaitsevia eri alueita eli ala- ja ylä-Iskelää. Tämän osalta aineistossa muodostui melko yhtenäinen näkemys, jonka mukaan Iskelä on osa Ruutanaa, joka sisältää myös muita asuinalueita.
Tämän myötä haastateltaville voidaan nähdä muodostuvan tietoisuutta alueesta omana muista erillisenä ympäristönään.
5.1.2 Epävarmuudet aluetietoisuudessa
Asukkaiden alueesta esittämän tiedon vastapainoksi muodostui pääluokka epävarmuudet aluetietoisuudessa, joka kuvastaa haastatteluaineistossa ilmenneitä epäselvyyksiä liittyen alueeseen. Osaa epäselvyyksistä määritti aika ennen alueelle muuttamista haastateltavien ilmaistessa, etteivät tunteneet Iskelää tai Ruutanaa nimeltä ennen sinne muuttamista. Tosin se, ettei tuntenut aluetta ennen sinne muuttoa, ei välttämättä kuvaa nykyhetken tietoisuutta.
Sen sijaan alueen tuntemattomuuden ennen muuttoa voidaan ajatella korostavan haastateltavien välisiä eroja verrattaessa, kuinka osa haastateltavista kuvasi sukuhistorian vaikuttavan alueen määrittymiseen.
Ennen alueelle muuttoa koettujen epävarmuuksien lisäksi haastateltavat kuitenkin ilmaisivat myös haastatteluhetkellä ajankohtaisia epäselvyyksiä alueeseen liittyen. Yksi näistä epäselvyyksistä ilmeni epävarmuutena siitä, miksi nimittäisi asuttamaansa aluetta. Tämän ohella omaa alueen tuntemusta epäiltiin. Alueen nimittämisen vaikeutta tulee tosin pohtia suhteessa siihen, kuinka alueella voitiin tunnistaa olevan useita eri nimityksiä. Tämän osalta epävarmuus voisikin tarkemmin olla siinä, mikä nimityksistä on alueelle sopivin. Tosin tämäkin kielii jonkinasteisesta epävarmuudesta aluetietoisuudessa, minkä vuoksi vaikeudet alueen nimittämisessä tulee huomioida tuloksissa. Tätä tukee osaltaan oman alueen tuntemuksen epäily.
22
Haastateltavat kuvailivat tämän lisäksi epävarmuuksia Ruutanan sisäisten asuinalueiden rajojen tunnistamisessa todeten, etteivät olleet varmoja siitä, missä rajat tarkalleen kulkivat.
Tämä asettuu aineistossa vastakkaiseksi aiemmin kuvatulle tiedolle alueen sisäisistä rajoista. Haastateltavat eivät näin ollen muodosta täysin yhtenäistä ryhmää alueen tietoisen ulottuvuuden osalta. Toisaalta analyysin kannalta tulee huomioida se, missä määrin epäselvyyksiä asuinalueiden välisissä rajoissa voidaan pitää luonnollisina. Kyseenalaiseksi voidaan asettaa, kuinka tarkkaan ihmiset yleisesti tuntevat eri asuinalueiden väliset rajat arkisessa keskustelussa ja voidaanko tämän tyyppisiä maantieteellisiä rajoja pitää lähtökohtaisesti hiukan häilyvinä. Asuinalueiden välisten erojen tunnistaminen kielii kuitenkin osaltaan epäselvyyksistä alueen hahmottamisessa, jonka vuoksi kuvaukset asettuvat selkeästi epävarmuuksiksi aluetietoisuudessa. Tosin epävarmuuden kohdistuessa kuvauksissa enemmän Ruutanan sisäisten alueiden välisiin epäselvyyksiin voidaan ehkä kysyä, voisiko Ruutana kokonaisuutena olla Iskelää merkittävämpi aluetietoisuuden kannalta.
Epävarmuuksiksi aluetietoisuudessa tämän myötä määrittyivät myös haastateltavien kuvaukset häviävästä iskeläläisyydestä. Tämän näkökulman osalta merkittäviä olivat kuvaukset siitä, kuinka iskeläläisyyden juuret tai historia olivat osalle haastateltavista tuntemattomia. Tämän ohella pohdittiin iskeläläisyyden häviävyyttä ja jopa mahdollista loppua.
”Kyllä mä luulen, että se menee kuule niinkun tietyssä sukupolvessa, ku me tästä lähdetään. Siinä voi vielä sen alkuperäisväestön ja niitten jälkeläiset ja niitten jälkeläiset se voi niihin iskostua, mutta kyllä se loppuu jossain vaiheessa. –”
Tämänkaltaiset näkemykset tuntuvat korostavan mahdollisuutta, että Ruutana olisi Iskelää keskeisempi paikallisten alueellisen identiteetin kannalta. Näin voi olla joidenkin haastateltavien kohdalla. Tämänhetkistä tilannetta ajateltaessa on tosin huomioitava, että katoavuuteen keskittyvät huomiot eivät kuitenkaan kiellä Iskelän tämän hetkistä olemassaoloa tai merkittävyyttä. Aineistossa ei myöskään kokonaisuudessaan esiintynyt Iskelän merkityksen täyttä kieltämistä, vaikka epäselvyyksiä sitä koskevassa tiedossa olikin tunnistettavissa. Useiden epäselvyyksien ohella vastapainona oli kuitenkin tunnistettavissa selkeää tietoa alueesta sekä Iskelän merkityksellisyyden korostamista, kuten edeltävässä luvussa todettiin.
23
Tämä ei kuitenkaan poista epäselvyyksien merkitystä esimerkiksi sen osalta, kuinka alueen historia tai lähtökohdat eivät olleet kaikille haastateltavista tuttuja. Tiedottomuuden voidaan ajatella tukevan näkemystä, jonka mukaan iskeläläisyys olisi katoamassa. Tosin täyden katoavuuden julistamiselle ei voida sanoa olevan perusteita, mikäli huomioidaan aineistoissa esiintynyt tieto alueesta. Lisäksi tiedon määrän vähentyminen ei välttämättä kerro suoraan iskeläläisyyden täydestä katoamisesta. Paneudun tarkemmin historian ja mahdollisen häviävyyden merkityksiin tutkielman pohdintaosiossa. Tietoisuuden analyysin kannalta keskeistä joka tapauksessa on, että myös epävarmuutta aluetietoisuudessa on jossakin määrin havaittavissa.
5.1.3 Alueen erottuminen muista alueista
Asukkaiden tietoa alueesta ja epävarmuuksia aluetietoisuudessa kuvaavien pääluokkien lisäksi aineistosta oli tunnistettavissa pääluokka alueen erottaminen muista alueista.
Haastateltavien tiedon ja epävarmuuksien ohella aineistossa merkittävinä esiintyivät eronteot eri alueiden välillä. Nämä ilmenivät esimerkiksi siinä, mitä haastateltavat kertoivat uskovansa muualla asuvien ajattelevan alueestaan. Haastateltavat erittelivät näkemyksissään mitä uskoivat Kangasalla, Tampereelle sekä yleisesti muualla kuin alueella asuvien ajattelevan siitä. Näkemykset ilmenivät aineistossa esimerkiksi seuraavan lainauksen kaltaisina ilmauksina:
”Kylä mää sanosin että ei, ei kyllä että kylä niinku tuntuu et koko Ruutana on semmonen niinku unohdettu alue tuolla Kangasalan silmissä, että siitä kyllä antasin vähän noottia sinne päin. Että tota, en oo tyytyväinen niinku siihen että Kangasala ei oo kauheesti pitäny huolta.”
Vaikka lainauksen kaltaisissa toteamuksissa on kyse mielikuvista, eivät kaikki haastateltavista ole asuneet alueella koko ikäänsä. Muualla asuessaan he ovat siis voineet sisäistää tietoa siitä, miten muualla asuvat näkevät alueen, jonka vuoksi osalla kuvauksista voi olla todenmukainen tausta. Lisäksi voidaan pohtia, kertovatko kuvaukset mahdollisesti haastateltavien näkemyksistä muita alueita kohtaan.
Tarkasteltaessa uskomuksia siitä, miten Kangasala ja sen asukkaat näkevät alueen, se näyttäytyi syrjäisenä, unohdettuna ja huomiota vaille jääneenä. Kangasalan ja alueen välistä suhdetta kuvattiin osittain jopa huonoksi. Tämän lisäksi Kangasalan ei nähty investoivan alueeseen, sillä sen uskottiin mieluummin kohdistavan resursseja nauhataajamaan sekä
24
uudempiin asuinalueisiin. Alueen tietoisuuden kannalta merkittävää on myös se, kuinka haastateltavat uskoivat Kangasalan näkevän alueen Ruutanana tunnistamatta sen sisäisiä asuinalueita. Verrattaessa uskomuksiin siitä, miten Tampereen ja tamperelaisten uskottiin näkevän alue, ero oli huomattava. Tamperelaisten uskottiin ajattelevan aluetta rauhallisena tai pienenä kylänä. Lisäksi tamperelaisten näkökulmasta haastateltavat mainitsivat alueen sijainnin Tampereen ja Kangasalan välissä. Samoin kuin kangasalalaisista puhuttaessa, tunnistettavissa oli uskomus alueen näkemisestä Ruutanana, sillä tamperelaisten ei uskottu tietävän Iskelän aluetta. Vaikka alueen kuvailuun liittyvissä uskomuksissa oli Tampereen ja Kangasalan välillä melko selkeitä eroavaisuuksia, yhdisti näitä uskomuksia ajatus alueen näkemisestä Ruutanana.
Haastateltavat kuvasivat uskomuksiaan muualla asuvien näkemyksistä tämän lisäksi yleisemmällä tasolla määrittelemättä erityisesti, kenen uskoivat alueesta näin ajattelevan.
Tämän osalta kuvaukset olivat varsin moninaisia. Esiin nousi ajatuksia siitä, kuinka Ruutanaa ei aina ole arvostettu, kuinka alueella asuvia pidettiin maalaisina sekä kuinka aluetta pidettiin syrjäisenä tai syrjäkylänä. Muualla asuvat olivat esimerkiksi todenneet, etteivät voisi asua alueella ja haastateltavat uskoivatkin heillä olevan ennakkoluuloja aluetta kohtaan. Toisaalta näidenkään ilmaisujen kohdalla ei oltu täysin yksimielisiä, sillä toiset eivät uskoneet muualta tulleiden pitäneen ruutanalaisia maalaisina. Tämän lisäksi uskottiin, että muualla asuvat ajattelevat Iskelässä asuvien olevan tyytyväisiä ihmisiä.
Merkittävää on, että yleisemmälläkin tasolla puhuttaessa haastateltavien mukaan muualta tulevat eivät pidä iskeläläisiä muista ruutanalaisista erillisinä. Muualta tulevien ei uskottu tietävän Iskelää tai tuntevan sitä omana alueenaan. Sama ilmiö toistui tamperelaisten ja kangasalalaisten näkökulmista puhuttaessa ja sitä voidaan pitää aluetietoisuuden kannalta merkittävänä huomiona. Toki edelleen on muistettava, että aineisto koostuu alueella asuvien haastatteluista, jonka vuoksi se ei välttämättä kerro suoraa totuutta siitä, miten muualla asuvat hahmottavat alueen. Tämän lisäksi voidaan pohtia, kuinka paljon ulkopuolella asuvien tietoisuus Iskelästä määrittää alueella asuvien omaa alueellista identiteettiä. Muualla asuvien näkemykset eivät lähtökohtaisesti estä aluetietoisuuden muodostumista alueella asuville. Alueella asuvien näkökulmasta iskeläläisyys voi siis olla henkilökohtaisesti aluetietoisuutta määrittävä, vaikka muualta tuleville alue olisikin nimeltään lähtökohtaisesti Ruutana.
25
Alueen erottamista toisista määritti muiden ajatuksista esitettyjen uskomusten ohella selkeä eronteko. Määritellessään alueesta puhuessaan sitä, miksi aluetta tulisi kutsua, haastateltavat kertoivat myös, mitä alue ei ole. Eronteko ilmeni siis alueen erottamisena jostain toisesta esimerkiksi sanottaessa, etteivät alueelta asuvat koe olevansa esimerkiksi Kangasalta. Erontekoa tapahtui kohdistuen Kangasalaa, Tampereeseen, Ruutanaan sekä Iskelään, mikä saattaa herättää kysymyksen siitä, mitä alue näin monen eronteon jälkeen on. On kuitenkin huomattava, että eronteot vaihtelevat ei haastateltavien kohdalla. Voidaan kuitenkin pohtia, kertovatko useisiin eri alueisiin tai nimityksiin korostetut erot alueen oman identiteetin kohdalla epäselvyydestä.
Puhuttaessa Kangasalasta haastateltavat kuvasivat kaupungin tuntuvan vieraalta tai merkityksettömältä. Tämän lisäksi osa ei kokenut kangasalalaisuutta omakseen, jonka lisäksi sitä kuvattiin pelkästään virallisuudeksi. Aineistossa kuvattiin, etteivät kaikki tiedä alueen kuuluvan Kangasalaan, koska luulevat sen kuuluvan Tampereeseen. Pohdinnan varaiseksi jää, missä määrin kangasalalaisuuden vieroksuminen on yhteydessä siihen, kuinka joidenkin haastateltavien mukaan aluetta on kohdeltu syrjäisenä. Tampereeseen kohdistuva eronteko taas koostui toteamuksista, joiden mukaan haastateltavat eivät kokeneet olevansa tamperelaisia. Tämän he perustelivat johtuvan siitä, etteivät he olleet asuneet Tampereella ja että he olivat asuneet tämän sijaan enemmän maalla. Alueen kuuluessa virallisesti Kangasalan kaupunkiin nämä toteamukset ovat kohtuullisen odotettavissa.
Eronteko kohdistui aineistossa myös jossakin määrin Iskelään. Tämä näkyi kertomuksina siitä, kuinka haastateltava ei koe itseään iskeläläiseksi tai ei sanoisi olevansa Iskelästä. Alla olevassa lainauksessa yksi haastateltavista kuvailee, kuinka kertoisi asuinpaikastaan esitellessään itseään:
”Eeei se kyllä varmaan Iskelä oo. Kyllä varmaan sanon joko Kangasalla tai sitten Ruutanassa (naurahtaen), mutta Iskelää en kyllä.. no varmaan, jos jollekin ruutanalaiselle puhun, niin sille varmaankin sanon, että jos hän ei tiedä missä päin asun, niin voin sanoa, että asun Iskelässä, mutta tota noin muuten, jos vaikka tamperelaiselle sanon niin joko Ruutanaa tai Kangasalaa sitten.”
Lainauksesta voidaan huomata, kuinka haastateltavan uskomus siitä, etteivät muualla asuvat tunne Iskelää vaikuttaa hänen vastaukseensa. Tämä voi osaltaan selittää
26
aineistossa sitä, kuinka myös Iskelään kohdistuu erontekoa. Lainaus todentaa, kuinka eri nimitykset eivät ole välttämättä toisiaan ulossulkevia. Toisaalta on mahdollista, ettei iskeläläisyys ole kaikkien haastateltujen kohdalla alueellisen identiteetin kannalta merkittävin tekijä.
Alueen ja Ruutanan väliset eronteot olivat samankaltaisia. Haastateltavista osa ei kokenut olevansa Ruutanasta tai kokenut varsinaisesti olevansa ruutanalainen. Syyksi esitettiin esimerkiksi useampi aiempi asuinalue. Tämän myötä voidaan pohtia, liittyykö Ruutanasta erottautuminen siihen, kauanko haastateltava on ehtinyt asua alueella. Ajatusta tukevat osaltaan aiemmat huomiot perhehistorian merkityksestä aluetta määrittävänä tekijänä.
Eronteot asettavat osittain Iskelän ohella Ruutanan keskeisyyden aluetietoisuudessa kyseenalaiseksi. Kuitenkin sekä ruutanalaisuuden kuin myös iskeläläisyyden kohdalla eronteko tuntuu jossakin määrin johtuvan ulkopuolisten ymmärryksestä aluetta kohtaan sekä lyhemmästä alueella vietetystä ajasta. Tähän verrattaessa Kangasalaan ja Tampereeseen tehty eronteko oli vähemmän selitettävissä vastaavilla tekijöillä. Tietoisuutta pohdittaessa on huomattava, että haastateltavat eivät suoraan kyseenalaistaneet Ruutanaa tai Iskelää alueen niminä, vaikka osa ilmaisikin, ettei pidä niitä itse keskeisinä nimityksinä alueelle. Vaikka erontekoa niihin voidaan pitää tältä osin vähäisempänä vaikuttaa siltä, ettei iskeläläisyys tai ruutanalaisuus ole välttämättä kaikkien haastateltavien alueellisen identiteetin kannalta ensisijaista.
Alueen erottaminen muista tapahtui myös haastateltavien kuvatessa kokemuksia alueiden välillä. Tämä ilmeni aineistossa esimerkiksi asukkaiden kuvatessa omaa aluettaan suhteessa toisiin. Tässä aiempien esimerkkien tavoin ilmeni se, miten alueella asuvat kokivat itse asuvansa syrjässä tai kokivat alueen olevan maalaiskylä suhteessa muihin.
Lisäksi alue määriteltiin nukkumalähiöksi tai sen todettiin olevan periaatteessa lähiö. Ihmiset kuvasivat kuuluvansa alueelle tai totesivat sen tuntuvan kodilta. Alue nähtiin taajamana sekä vetovoimaisena ja sen ajateltiin muuttuneen pienestä kyläyhteisöstä, jota se ennen oli.
Pohdittaessa aiempia kuvauksia siitä, miten alueella asuvat uskoivat muiden näkevän alueen, vaikuttavat nämä kuvaukset alueesta suhteessa muihin melko luonnollisilta.
Aineistossa esiintyi tämän lisäksi haastateltavien kokemuksia toisista alueista. Näissä kuvattiin perustelujen kera esimerkiksi sitä, missä haastateltavat eivät haluaisi asua.
Samalla haastateltavat määrittelivät toisia alueita suhteessa omaansa ja vertailivat alueita keskenään. Tietoisuuden ulottuvuuden kannalta keskeisenä voidaan pitää sitä, kuinka
27
haastateltavat alueita verratessaan päätyivät määrittämään aluettaan toisista erilliseksi paikaksi.
Tämä todentui siinä, kuinka haastateltavat kuvasivat aineistossa alueen sijainnin hahmottamista, jota tehtiin myös maantieteellistä sijaintia kuvaamalla. Sijaintia hahmotettiin suhteessa Kangasalaan ja Tampereeseen, joka vaikuttaa luonnolliselta huomioitaessa näiden olevan kaksi isoa paikkakuntaa, joista toiseen alue virallisesti kuuluu. Suhteessa Kangasalaan alueen nähtiin sijaitsevan sen keskiössä, mutta myös Pohjois-Kangasalla.
Alue nähtiin nauhataajamasta kaukana sijaitsevana, mutta toisaalta Kangasalasta sopivan etäisyyden päässä olevana. Suhteessa Tampereeseen alue nähtiin joidenkin mukaan lähellä sijaitsevana, kun toiset taas kuvasivat aluetta tässä suhteessa syrjäisenä. Matkaa kuvattiin lyhyeksi tai ihanteelliseksi. Neljän kilometrin päässä sijaitseva Tarastejärven alue erotettiin kuvauksissa Tampereen puolella olevaksi. Näin alueen erottaminen muista tapahtui kokemusten lisäksi maantieteellisellä tasolla haastateltavien kuvauksissa.
Kokonaisuudessaan alueen erottaminen muista alueista kuvaa pääluokkana pitkälti sitä, kuinka aineistosta on löydettävissä paljon yksilöiden aluetietoisuuden muodostumista tukevia tekijöitä.
5.2 Alueellisen identiteetin analyysi
Alueellisen identiteetin analyysi keskittyy vastaamaan siihen, millaiset tekijät asukkaiden kokemuksen mukaan määrittävät alueellista identiteettiä. Kuvailevassa analyysissä (ks. liite 4) alaluokkia muodostui yhteensä 35 ja nämä jakautuivat taulukossa 2 esitettäviin ylä- ja pääluokkiin. Kuvailevan analyysin pääluokiksi muodostuivat alueen yhteisö ja vetovoimaisuus, alueen toiminta ja palvelut, tarpeet alueen tulevaisuudelle sekä alueen taustan ja ympäristön kuvaukset.
28
Taulukko 2. Alueellisen identiteetin analyysin pää- ja yläluokat
Pääluokat Yläluokat
Alueen yhteisö ja vetovoimaisuus
Alueen yhteisöllisyys Alueelle hakeutuminen Alueen herättämät positiiviset kokemukset Alueen toiminta ja palvelut
Alueen yhteisön toiminnan muodot
Palvelut alueella Tarpeet alueen
tulevaisuudelle
Toiveet alueelle
Haastavat asiat alueella Alueen taustan ja
ympäristön kuvaukset
Alueen historiallisuus Alueen ympäristöjen kuvaukset
Muutokset alueen
rakennetussa ympäristössä
5.2.1 Alueen yhteisö ja vetovoimaisuus
Ensimmäisenä pääluokkana taulukossa esiintyy alueen yhteisö ja sen elinvoimaisuus.
Kokonaisuudessaan tämä koostuu alueen yhteisöllisyydestä ennen ja nykyajassa, alueelle hakeutumisesta ja syistä siihen sekä alueen herättämistä positiivisista kokemuksista.
Alueellisen identiteetin kannalta keskeiseksi nähtävän ”me”-hengen muodostumista (Paasi 1984, 88) voidaan parhaiten tarkastella tämän luokan kautta. Kokonaisuudessaan alueellisen identiteetin analyysissä merkittävässä osassa esiintyy alueen identiteetin tekijöiden ajallinen muutos. Täysin tarkkoja kiintopisteitä tälle ei voida määrittää.
Jonkinlaiseksi murroskohdaksi muutoksille aineistossa vaikutti asettuvan 1990-luku tai 2000-luku. Tätä edeltävää Iskelää ja tapahtumia kuvattiin usein menneisyydeksi, kun taas 2000-luvun jälkeistä aikaa sidottiin puheessa nykyhetkeen.
29
Alueen yhteisöllisyys koostui aineistossa alueen entisen ja nykyisen sosiaalisen kanssakäymisen ja väestön määritelmistä sekä yhteisyyden merkityksellisyyden kuvailusta.
Tässä alueella ennen esiintyneen yhteisöllisyyden merkitykset suhteessa nykypäivään korostuivat. Haastateltavista ne, jotka olivat asuneet alueella pitkään, kuvasivat alueen entistä sosiaalista kanssakäymistä hyvin positiivisessa valossa. Aineistossa keskeisenä näyttäytyi se, kuinka alueella aikalailla kaikki ihmiset tunsivat toisensa ja tervehtivät toisiaan kohdatessaan. Ihmiset myös tiesivät asioita tosista alueella asuvista ja heidän elämistään.
Lisäksi haastateltavat kuvasivat alueella esiintyneitä kyläpersoonia sekä muita yhteisön tuntemia henkilöitä, kuten alueella työskennelleitä ihmisiä. Alueen entisen kanssakäymisen kannalta keskeiseksi muodostui siis näkemys yhteisöstä tiiviinä, vaikka vähäisiä poikkeuksiakin oli.
Siirryttäessä nykyaikaan puhe suhteutui osin menneen sosiaalisen kanssakäymisen kuvailuun. Tähän liittyi kuvauksia siitä, kuinka alueella ei olla yhtä läheisiä kuin ennen tai naapureita ei enää tunneta samalla tavalla. Tämän ohella todettiin, ettei ihmisten oville voi mennä enää noin vain koputtelemaan ja joskus naapurisuhteetkin koostuvat lähinnä tervehtimisestä.
”Niin, kylä mun mielestä aikasemmin tosiaan melkeen kaikki tunsi toisensa, mikkä täällä oli. Ja tervehittiin ihan jatkuvasti, ja nyt kun uusia on tullu, niin ei kaikki sitten kyllä. Ei oo sillain. Kyllä mää tykkäisin, että jos mää jonkun nään, ni kyllä mää osaan sanoa päivää ja vähän sitten vastaa tai ei vastaa. Mutta ei sillai olla niin läheisiä, kun aikasemmin. Että ei vanhat talot, mitkä täälläkin monikin on, ni aika monessa määkin oon käyny vaikka saunassa. - Ja nyt ei tuu ees oikeestaan mieleenkään, että joku kutsus meidät esimerkiks saunaan.”
Jossakin määrin aineistoa ja erityisesti menneisyyttä tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida myös se, voiko aika jossakin määrin kullata muistoja menneisyydestä. Tällä ei tarkoiteta sitä, etteikö sosiaalinen kanssakäyminen olisi ennen ollut runsasta, mutta voidaan miettiä, korostuvatko nämä positiiviset kokemukset suhteessa nykypäivään. Tämän pohdinnan ei voida kuitenkaan liikaa antaa vaikuttaa analyysiin menneestä, sillä toisaalta alueen historiallinen tausta sisältää kuvauksia tiiviistä yhteisöstä (Anttila 1987, 496–498).
Alueen nykyisen sosiaalisen vuorovaikutusta tarkasteltaessa on selvää, ettei sosiaalisen vuorovaikutuksen voida sanoa olevan täysin kadonnut. Alueella asuvien kuvattiin
30
tervehtivän toisiaan ja ihmiset tunsivat erityisesti lähemmät naapurinsa. Vaikka kaikki eivät alueella enää tunnekaan toisiaan on kuitenkin huomattava, että erityisesti alueen vanhoiksi asukkaiksi kuvatut alueella pidempää asuneet ihmiset tunsivat edelleen toisensa. Vuosien varrella osalle haastateltavista oli saattanut muodostua uusiakin tuttavuuksia. Myös perhettä ja sukua kuvattiin asuvan alueella tai sen lähellä. Vanhempien ohella uudemmatkin asukkaat kuvasivat sosiaalista kanssakäymistä mainiten erityisiä ystävyyssuhteita alueella naapureiden lisäksi. Alueella havaittiin yleistä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä samaistumista muihin alueen ihmisiin. Tätä voidaan osittain pitää ilmentymänä Lehtosen (1990, 23–24) kuvaamasta symbolisesta yhteisyydestä, joka vahvistaa ryhmäidentiteettiä.
Tämä korostui osaltaan asukkaiden omissa kuvauksissa alueen yhteisöllisyydestä ja yhteisyydestä, jonka koettiin olevan merkityksellistä. Toisaalta aineistoissa esiintyi yksilöitä, jotka eivät tunteneet naapureitaan hyvin tai kokivat jopa yksinäisyyttä. Yleisellä tasolla tarkasteltaessa suurin osa yksilöistä kuitenkin kuvasi alueen vuorovaikutusta nykyaikana positiivisessa valossa.
Alueen väestön kuvauksia tarkasteltaessa keskeisimmäksi nousevat vanhempien asukkaiden osuus alueen väestöstä, perheellisten lisääntyminen sekä koettu muutos alueen yhteiskuntaluokassa. Vaikka aineistossa todettiin, että alueelta on muuttanut jonkin verran pois kauan siellä asuneita, esiintyivät vanhemmat asukkaat edelleen merkittävänä osana yhteisön kuvauksissa. Tämän ohella suuri koettu muutos väestön rakenteessa oli kuitenkin lapsiperheiden lisääntyminen alueella, jonka myötä aluetta kuvattiin paljon myös perheellisten ihmisten alueeksi. Lisäksi alueen väestön työläistaustan kuvaukset esiintyivät aiemman väestöstä puhuttaessa merkittävänä. Nykyään alueen väestön koettiin edustavan keskimääräisesti arviolta keskiluokkaa tai alueen työläistaustan koettiin ainakin kadonneen merkittävästi. Alueellista identiteettiä pohdittaessa kuvaukset alueen väestöstä osoittavat, että väestön koetaan jossakin määrin muuttuneen moninaisemmaksi.
Alueen yhteisön ohella yhteisöä ja vetovoimaisuutta kuvaavassa pääluokassa esiintyi myös alueelle hakeutumista. Tämä koostui aineistoissa haastateltavien kuvaamista syistä alueelle muuttamiseen sekä korostuneesta halusta pysyä alueella. Alueelle muuttamista aineistossa perusteltiin esimerkiksi alueen hintatasolla, mutta tämän lisäksi alueessa vetosivat rauhallisuus, sijainti, tilavuus ja mahdollisuus omaan pihaan. Tämän ohella aineistossa esiintyi kuvauksia siitä, kuinka alueelta ei haluttu minnekään muualle.
31
Alueen vetovoimaisuutta edelleen korostivat aineistossa esiintyneet alueen herättämät positiiviset kokemukset. Näidenkin kohdalla keskeisenä mainittiin kokemus alueesta rauhallisena, mutta tämän ohella alueen koettiin olevan turvallinen. Rauhallisuus ja turvallisuus olivat selkeästi aineistossa eniten toistuvat positiivisiksi koetut tekijät, jonka lisäksi aineistossa esiintyi laaja kirjo muita hyväksi nähtyjä puolia. Tämä osa aineistosta kuvasi aluetta tiivistetysti mukavaksi, omalaatuiseksi ja miellyttäväksi paikaksi asua.
Osaltaan tämä osoittaa alueen erityisyyttä joillekin haastateltavista. Tätä voidaan näiden haastateltavien kohdalla pitää Paasin (1984, 67) kuvaamana tunneperäisenä sitoutumisena alueelle kaikkien muiden alueiden sijaan.
5.2.2 Alueen toiminta ja palvelut
Toiseksi kuvailevan analyysin pääluokaksi muodostui alueen toiminta ja palvelut. Tämä koostui osittain yhteisön järjestämistä tapahtumista, vapaa-ajanvieton mahdollisuuksista sekä alueen ja sen asukkaiden hyväksi toimimisesta. Tämän lisäksi kuvasin samassa pääluokassa alueen palveluita ennen ja nyt, sillä näiden voitaisiin nähdä olevan osa alueen toimintaa, joka ei tosin ole välttämättä paikallisen yhteisön luomaa.
Alueen toiminnan ja tapahtumien kannalta keskeistä aineistossa olivat alueella ennen aktiivisesti järjestetyt tapahtumat, jotka koostuivat suurilta osin urheilusta ja juhlista.
Suhteessa nykyisiin tapahtumiin aineistossa esiintyi näkemys siitä, että tapahtuvat ovat vähentyneet. Kaivatuiksi tapahtumiksi mainittiin esimerkiksi ennen useina vuosina järjestetyt juhannusjuhlat sekä alueella toimineen urheiluseuran lapsille järjestämät tapahtumat.
Omakotiyhdistys oli ennen järjestänyt alueen asukkaille yhteisiä retkiä muualle Suomeen, joita osa haastateltavista muisteli merkittävinä.
”Niinku mä sanoin oli sillon aikanaan joku nää hiihtokilpailut ja nää juhannusjuhlat ja ne oli iso juttu ja se keräsi jokku juhannusjuhlakki nii tänne tuli semmosia jokka oli täällä asunu ja tuli ihan sitä varten tänne sitten ja. Ne oli semmosia, ne oli tosi kivoja.”
Verrattaessa tämän hetkisiin tapahtumiin ja toimintaan aineistossa voitiin huomata jälleen kokemuksia siitä, kuinka toiminnan nähtiin vähentyneen. Alueella nykyään järjestetyt tapahtumat kohdistuivat suurilta osin lapsiperheille. Alueella kerrottiin edelleen kuitenkin järjestettävän useanlaisia tapahtumia, kuten pihakirpputori tai pihajoulukalenteri. Lisäksi alueella on edelleen käytössä kenttä, jolla on talvisin jää luistelua varten sekä Nevasjärven ranta, jonne on tehty lentopallokenttä. Tämän osalta tapahtumien voidaankin kuvata
