Aineisto kerättiin havainnoimalla kahden opettajan pitämiä 1. luokan suomen kielen tunteja ja tekemällä oppilaille lukutaidon arvioinnit. Havainnoidut oppitunnit videoitiin myöhempää käsittelyä varten. Koska aineisto kerättiin kahdesta eri luokasta, tässä tutkimuksessa puhutaan 1. ja 2. seurantaluokasta. Opettajilta aineistonkeruu ei vaatinut toimenpiteitä.
Lukutaidon arvioinnit tehtiin observoinnin jälkeen seuraavalla viikolla.
6.2.1 ISI-luokkahuoneobservointijärjestelmä
Havainnoinnin avulla on tarkoituksena selvittää, miten henkilöt toimivat. Kysely- ja haastattelututkimuksissa saadaan yleensä selville, kuinka henkilöt uskovat itse toimivansa.
Tässä tutkimuksessa käytettiin systemaattista havainnointia, mikä on tyypillinen luokkahuonetutkimuksille. Systemaattisessa havainnoinnissa on yleensä taustalla jonkinlainen luokitteluskeema. (Hirsjärvi ym. 2009, 212-213, 215.) Tässä tutkimuksessa havainnoinnin osalta käytettiin ISI-luokkahuoneobservointijärjestelmää, jota esiteltiin jo aiemmin tässä tutkielmassa.
Yhteensä oppitunteja observoitiin 10 oppituntia, eli molemmilta luokilta 5 oppituntia.
Ajallisesti kuvattua materiaalia kertyi noin 5 tuntia 42 minuuttia. Ensimmäiseltä seurantaluokalta kuvattuja oppitunteja kertyi 2 tuntia 59 minuuttia ja toiselta seurantaluokalta 2 tuntia 43 minuuttia. Oppitunnit koodattiin ISI-luokkahuoneobservointijärjestelmän ohjeiden perusteella. Lähteenä opetukselliseen ulottuvuuteen on käytetty Connorin, Piastan, Al Otaiban, Dayn, Morrisonin ja Cameronin kirjoittamaa koodausmanuaalin versiota 40.11.02.2010. Taulukosta 4 nähdään opetukselliseen ulottuvuuteen liittyvät kohdat, jotka ovat opetussisällöt, opetusmuodot, toiminnan johtaminen ja opetuksen kesto. Taulukon 4 jälkeen tarkastellaan ulottuvuuksia yksityiskohtaisemmin.
koodattavat osa-alueet.
Opetussisällöt: Opetusmuodot Toiminnan johtaminen
Koodikeskeiset
Sisältöulottuvuudessa on määritetty suomen kielen oppituntien opettamisen sisältöalueet.
Lisäksi tähän ulottuvuuteen on nimetty kaksi opetussisältöjen ulkopuolista kohdetta. Kaikki opetussisältöalueet jaetaan koodi- ja merkityskeskeisiin sisältöalueisiin. Koodikeskeisissä sisältöalueissa opetus keskittyy selkeästi opettamaan dekoodaamista ja enkoodaamista sanatasolla. Merkityskeskeisissä sisältöalueissa opetus puolestaan keskittyy erottamaan ja tulkitsemaan tekstin merkityksiä. (Connor ym. 2009a.)
Koodikeskeiset sisältöalueet:
Fonologinen tietoisuus. Kun opetuksessa keskitytään oppimaan ja käyttämään yksittäisiä foneemeja. Riimittely, alku- tai loppuäänteen ja pitkän tai lyhyen äänteen tunnistaminen kuuluvat fonologiseen tietoisuuteen.
Morfologinen tietoisuus. Kun opetuksen tarkoituksena on lisätä oppilaiden tietoisuutta sanan eri osista (esimerkiksi monikko) on kyseessä morfologisen tietoisuuden harjoitus. Harjoitus voi olla suullinen tai kirjallinen. Myös tavuttaminen kuuluu morfologiseen tietoisuuteen.
Dekoodaaminen. Kun oppilaat harjoittelevat heidän sanantunnistustaitoja. Dekoodauksessa on kyse siitä, että kirjoitettua kieltä äännetään. Opetus merkitään dekoodaamiseksi, jos siellä luetaan yksittäisiä sanoja tai sanalistaa. Dekoodaaminen vaatii aina kirjoitetun tekstin. Myös yksittäisen kirjainmerkin nimeäminen on dekoodaamista.
Enkoodaaminen. Kun oppilaat harjoittelevat heidän ääntämistaitoja. Enkoodauksessa on kyse siitä, että äänteitä pyritään kirjoittamaan. Esimerkiksi sanelu. Myös yksittäisen äänteen muuttaminen kirjoitetuksi kirjaimeksi on enkoodaamista.
Kirjain-äännevastaavuus. Kun opetuksessa keskitytään yksittäiseen kirjain-äännevastaavuuteen. Opettajan tulee keskittää oppilaiden huomio yksittäistä kirjainmerkkiä vastaavaan foneemiin.
Merkityskeskeiset sisältöalueet:
Lukemisen sujuvuus. Kun opetuksessa pyritään kehittämään lukemisen automatisoitumista sanojen tai tekstin lukemisella. Opetus koodataan lukemisen sujuvuuteen vain silloin, kun opetuksessa sama teksti luetaan vähintään kaksi kertaa.
Tekstin tarkastelu. Kun opetuksessa tarkastellaan tekstiä. Opetuksen kohteena voi olla esimerkiksi tekstin tarkoitus, genre (fiktio, satu jne.) tai rakenne (otsikko, kirjoittaja, kuvittaja, sisällysluettelo jne.). Myös miten tekstiä luetaan (vasemmalta oikealle, ylhäältä alas) voi olla opetuksen aiheena. Sanamäärän laskeminen lauseesta kuuluu myös tekstin tarkasteluun, koska se ei edellytä yksittäisten sanojen lukemista.
Tekstin lukeminen. Kun oppilaat lukevat yhtenäistä tekstiä (fraaseja, virkkeitä, kappaleita tai tarinoita).
Puhuttu kieli. Kun opetuksessa pyritään lisäämään oppilaiden suullista sanavarastoa puhutun kielen avulla, lisäämään oppilaiden kykyä kuunnella tai puhua. Opetukseen ei sisälly kirjoitettua tekstiä. Opettaja voi esimerkiksi kysyä jonkin tietyn sanan merkitystä.
Kirjoitetun kielen sanavarasto. Kun oppilaan sanavarastoa pyritään laajentamaan kirjoitetun kielen avulla. Oppilaiden tulee siis nähdä sana kirjoitettuna esimerkiksi taululla tai kirjassa.
Kirjoittaminen. Kun oppilas tuottaa tekstiä. Myös yksittäisen kirjaimen harjoitteleminen kuuluu tähän kategoriaan. Myös opettajan opetus tekstin luomisesta sekä tuotetun tekstin suunnittelu kuuluu tähän kategoriaan. Myös jos oppilaat katsovat keskittyneesti opettajaa, kun hän kirjoittaa taululle, kuuluu tähän kategoriaan.
Kuullun- ja luetun ymmärtäminen. Kun opetuksessa pyritään kehittämään oppilaiden kuullun- tai luetun ymmärtämistä. Tähän sisältyy myös opettajan opastus erilaisista ymmärtämisstrategioista.
Kirjastokäynti. Kun oppilaat lähtevät luokkahuoneesta ja vierailevat kirjastossa.
Opetukseen kuulumattomat:
Ei-opetuksellinen. Tuntiin kuuluvat hetket, jotka eivät liity suomen kieleen. Esimerkiksi päivämäärän tai päivän sään läpikäyminen. Poikkeuksellisesti vain yli 30 sekuntia kestävät hetket koodataan.
Opetuksen organisointi. Tämän kategorian alle kuuluvat hetket, jolloin opettaja organisoi luokkaa, valmistaa tulevaa harjoitusta varten tai antaa oppilaille läksyjä.
6.2.1.2 Opetusmuodot
Koko luokka. Oppitunnilla koko luokan toiminnaksi merkataan silloin, kun koko luokka tai yli 8 oppilasta opiskelee yhdessä ja korkeintaan yksi oppilas työskentelee itsenäisesti. Tähän kuuluvat esimerkiksi koko luokan keskustelut ja luokan yhteen ääneen lukeminen.
Ryhmätyöskentely. Toiminta merkitään ryhmätyöskentelyksi, jos korkeintaan 8 oppilasta, mutta enemmän kuin kaksi oppilasta työskentelee yhdessä. Ryhmän henkilöiden tulee työskennellä saman aktiviteetin parissa ja olla vuorovaikutuksessa keskenään. Jos oppilaat vain istuvat ryhmässä, mutta työskentelevät yksinään, merkataan se yksilötyöskentelyksi
Parityöskentely. Kun kaksi oppilasta työskentelee yhdessä saman aktiviteetin parissa ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Yksilötyöskentely. Toiminta merkitään yksilötyöskentelyksi, kun oppilaat työskentelevät itsenäisesti.
6.2.1.3 Toiminnan johtaminen
Opettaja ja oppilas. Opettaja ja oppilas jakavat vastuun opiskeluun keskittymisestä. Opetus on interaktiivista, esimerkiksi keskustelua.
Oppilas ja vertainen. Kun oppilaat toimivat pareittain tai pienissä ryhmissä. He keskittävät yhdessä huomion opiskeluun, eikä opettaja ole mukana.
Itsenäinen. Oppilas keskittää itse huomionsa opiskeluun ja työskentelee itsenäisesti.
Tällaista työskentelyä on esimerkiksi hiljainen lukeminen ja tehtäväkirjan tehtävien tekeminen.
Tietokone. Tietokonepelit tai erilaiset ohjelmat kiinnittävät oppilaan huomion oppimiseen.
6.2.1.4 Opetuksen kesto
Kaikki yli 15 sekuntia kestävät opetushetket koodataan. Myös kaikki yli 30 sekuntia kestävät ei-opetukselliset tai opetuksen organisointiin liittyvät kohdat koodataan. Jos videolla on
sekuntia, koodataan molemmat hetket ensimmäiseen hetkeen. Jos video loppuu ja viimeisin koodaus on alle 12 sekuntia, koodaus poistetaan. Jos koodaus kestää 12-14 sekuntia, lisätään se edelliseen opetussisältöön kuuluvaksi.
6.2.2 Oppilaiden lukutaidon arviointi
Oppilaiden lukutaitoa arvioitiin teknisen lukutaidon, tarkan lukemisen ja luetun ymmärtämisen osa-alueilta. Teknistä lukutaitoa ja lukunopeutta arvioitiin teetättämällä oppilaille lukutesti, jossa oppilaat lukivat tarinaa 60 sekunnin ajan ja luettu sanamäärä otettiin ylös (Lerkkanen 2000) (LIITE 7).
Oppilaille tehtiin Armin 1. luokan väliarviointitestit (Lerkkanen, Poikkeus & Ketonen 2006), jotka arvioivat tarkkaa lukemista ja luetun ymmärtämistä. Tarkka lukeminen jaettiin sana- ja lausetarkkaan lukemiseen (LIITE 4). Luetun ymmärtäminen puolestaan jaettiin sana- ja lausetason ymmärtämiseen (LIITE 5), sekä päättelevään lukemiseen (LIITE 6).