Elämäkertatutkimuksen analyysiosiossa tutkija rekonstruoi aineistosta uuden kertomuksen, joka tuot-taa tutkittavana olevan ilmiön elämänkerrallista merkitystä (Paananen 2008). Laadullisessa tutkimuk-sessa teoria on välttämätön, sitä tarvitaan metodin, etiikan ja luotettavuuden hahmottamiseen sekä tutkimuskokonaisuuden mieltämiseen (Tuomi & Sarajärvi 2009, 18). Aineiston analyysi vaatii herk-kyyttä, luovuutta ja rohkeutta sekä edellyttää usein erilaisten analyysimuotojen yhdistämistä (Phoenix 2008, 64–65).
Tutkielmani rakentuu aineiston, lähdekirjallisuuden ja tekijän vuoropuhelusta. Tutkimuspyynnössä oli tukikysymyksiä, mutta elämänkerran kirjoitustutkimukseeni osallistuneet ovat saaneet itse päät-tää, mitä tarinaansa kirjoittavat. Tutkielmani perustuu pitkälti narratiivisen tutkimuksen sisällönana-lyysi -menetelmään. Sisällönanasisällönana-lyysi on tekstianasisällönana-lyysia, jossa etsitään merkityksiä tekstistä ja yhdis-telemällä käsitteitä saadaan vastaus tutkimuskysymykseen. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn ja sen ajatuksena on, että ihminen voi ymmärtää elämää oman kokemuksensa sisällä ja kokemusten avulla. Sisällönanalyysilla voidaan tarkastella todellisuutta ikään kuin ulkopuolelta tuot-tamalla kokonaisnäkymän totuutta. Oleellista on se, että todellisuuden tajuaminen on inhimillinen ajattelutapa, ei totuus. Sisällönanalyysilla tarkoitetaan dokumenttien sanallista kuvaamista tarkoituk-sena järjestää aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon sen sisältämää tietoa kadottamatta. Sisällönana-lyysissa aineistosta eritellään ja luokitellaan yhtäläisyyksiä ja eroja sekä aineisto hajotetaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan loogiseksi kokonaisuudeksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009.)
Sekä narratiivista että sisällön analyysia voidaan tehdä monin eri tavoin. Tässä pro gradu -tutkiel-massa hyödynnän Milesin ja Hubermanin (1987) aineistolähtöistä sisällön analyysia, jossa erotetaan kolme eri työvaihetta. Työvaiheet ovat aineiston redusointi eli pelkistäminen, aineiston klusterisointi eli ryhmittely ja abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. Aineiston pelkistämisvaiheessa aineistosta karsitaan tutkimukselle epäolennainen pois joko tiivistämällä tai pilkkomalla informaa-tiota osiin. Tämä tapahtuu siten, että aineistosta etsitään tutkimustehtävän kysymyksiin vastaavia il-maisuja, eli koodeja, joita voidaan esimerkiksi alleviivata erivärisillä kynillä. Analyysiyksikkönä voi olla joko sana, lause tai lauseen osa tai usean lauseen ajatuskokonaisuus. Tutkimustehtävä ja aineiston laatu määrittävät sen, mikä on tutkimukselle sopiva analyysiyksikkö. (Emt.)
Käytän tutkielmassani myös Lieblichin, Tuval-Mashiachin & Zilberin (1998) narratiivisen analyysin jaottelua, jotka ovat kategorinen ja holistinen, joista molemmat jaetaan vielä sisällön ja muodon
analyyseihin. Holistisessa sisältöön keskittyvässä tavassa tarkastellaan koko tarinaa keskittyen sen sisältöön. Holistisessa muotoon keskittyvässä tavassa tarkastellaan koko kertomusta, erityisesti sen rakennetta ja juonta, jolloin kertomuksesta voidaan löytää tarinamallit, esimerkiksi komedia tai tra-gedia. Kategorisessa sisällön analyysissa kertomuksen sisältö eritellään ja luokitellaan eri kategorioi-hin ja kategorisessa muotoon keskittyvässä tavassa keskitytään tarinan kielellisiin valintoikategorioi-hin. (Lieb-lich, Tuval-Mashiach & Zilber 1998, 12−14.) Olen kiinnostunut traumaattisesta tapahtumasta selviy-tymisestä ilmiönä eli kertomusten sisällöstä ja siitä, miten selviytymistä voidaan selittää myös teo-reettisista viitekehyksestä (posttraumaattinen stressi, posttraumaattinen kasvu, sosiaalinen malli) kä-sin.
Aluksi selvitän pintapuolisesti, miten työni kokonaisuudessaan eteni. Esitän tarkemmin tuonnem-pana, mitä olen missäkin vaiheessa tehnyt. Hirsijärvi, Remes & Sajavaara (2008, 14) toteavat, että yleensä tutkimus ei etene suoraviivaisesti, vaan eri vaiheiden järjestys voi vaihtua tai niitä voidaan tehdä limittäin. On myös mahdollista, että seuraava vaihe voi vaikuttaa siihen, että harkitaan aiempia valintoja uudelleen (emt.). Työstäessäni tätä tutkielmaa palasin usein edelliseen vaiheeseen. Työn edetessä näkemys ja ymmärrys tekstin sisältöön muuttui, joka johti siihen, että tein tekstin sisältöön muutoksia useamman kerran. Usein tuntui siltä, etten saa tätä valmiiksi ikinä juuri sen vuoksi, että mitä enemmän tekstiä pyörittelin, sitä enemmän löysin kehitettäviä ja muutettavia asioita. Joskus on kuitenkin tehtävä päätös siitä, että työ on valmis.
Crossley (2000, 89) korostaa, että ensimmäinen askel tekstin analyysissä on lukea aineisto läpi viisi tai kuusi kertaa, jonka tarkoituksena on löytää tekstistä olennaisesti merkittävät ja uudet asiat. Toteu-tin Crossleyn suosituksen ja luin analyysin ensimmäisessä vaiheessa alkuperäiset tarinat useamman kerran, jonka jälkeen mietin kustakin aineistosta olennaisia ajatuksia ja kirjoitin vihkoon tarinasta nousevia avainsanoja, asiasisältöjä ja mieleen nousevia kysymyksiä. Saarasen-Kauppisen & Puus-niekan (2006) mukaan tätä merkintätapaa kutsutaan memoksi.
Seuraavissa vaiheessa käytin Milesin ja Hubermanin (1987) aineistolähtöisen sisällönanalyysin ryh-mittelyä. Ensimmäiseksi halusin saada kokonaiskäsityksen jokaisen kirjoittajan elämätarinasta, jonka jälkeen etsin kirjoituksista traumaattisen tai vaikean tapahtuman tai tapahtumat, jotka ovat vaikutta-neet oleellisesti kirjoittajan elämään sekä etsin tarinoista merkittävät teemat ja käännekohdat (ks.
Crossley 2000, 90). Värikoodasin aineistosta tarinan traumaattiset kokemukset (ks. Tuomi & Sara-järvi 2009, 109; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006) käyttäen jokaiselle kokemukselle erilaista värikynää. Tämä helpotti kokemusten lajittelua. Koodauksen voi tehdä siten, kun sen parhaaksi näkee
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 92). Koodimerkit ovat sisäänkirjoitettuja muistiinpanoja, joilla jäsennetään aineistossa käsiteltäviä asioita. Ne myös toimivat tekstin kuvailun apuvälineinä. (Miles & Hubermann 1987, 56). Tässä työssä etenin hyvin paljon itse oivaltamalla ja sen mukaan, mitä koin kulloinkin parhaaksi. Esimerkiksi värikynäkoodauksen olin jo toteuttanut ennen kuin luin Saaranen-Kauppisen
& Puusniekan (2006) tutkimusvinkit.
Seuraavaksi aloin Milesin ja Hubermanin (1987) aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan tiivis-tää, eli juonireferoida elämänkertoja ja poimin tarinoista olennaiset virkkeet sellaisenaan. Havainnol-listamistarkoituksessa laitoin elämätarinoiden virkkeet vinoksi sitaatteihin (” ”), kuten tarinan kirjoit-taja on itse kirjoittanut, jotta lukija erottaa ne tekstiä lukiessaan. Pelkistin tarinat nuolikaavioiksi ja laitoin tapahtuman perään positiivisen tai negatiivisen merkinnän sen mukaan, miten asia on vaikut-tanut kirjoittajan elämään.
Seuraavissa vaiheissa käytin Lieblichin, Tuval-Mashiachin & Zilberin (1998) narratiivisen analyysin jaottelua. Luin tekstit uudestaan ja etsin tarinan yleissävyn, onko se pessimistinen vai optimistinen.
Lieblichin, Tuval-Mashiachin & Zilberin (1998) holistinen sisältöön keskittyvä jaottelu tulee esille siten, että esitän tarinat aikajärjestyksessä. Olen joutunut muokkaamaan joitakin tarinoita, jotta sain tarinan tekstin ajalliseen järjestykseen, asiasisältöä en ole muuttanut. Piirsin vihkoon aikajanat tari-noiden ajallisesta kulusta, että pystyin hahmottamaan ja kartoittamaan taritari-noiden kronologisen kulun, jota kutsutaan koonniksi tai case-kuvaukseksi (ks. Saaranen-Kauppinen ym. 2006). Tarinoiden alku-peräinen aineisto oli koko ajan nähtävillä, että pystyin katsomaan, jos tarvitsin enemmän lisäyksiä tai syvempää tarkastelua. Palasin myös aiemmin tekemiini tarinoiden tiivistelmiin ja muutin tiivistelmiä niin, että sain ne kronologiseen järjestykseen. Tarinoiden sisältöä en ole muuttanut.
Tämän jälkeen tarkastelin aineistoa Lieblichin, Tuval-Mashiachin & Zilberin (1998) narratiivisen analyysin kategoriseen sisältöön keskittyvän jaottelun kautta. Tämä analyysitapa muistuttaa sisäl-lönanalyysia. Toteutin tätä analyysiosaa suurimmaksi osaksi oman näkemykseni mukaan ennen opas-kirjojen lukemista. Itselleni tällainen tyyli sopi hyvin ja korjauksia ja lisäyksiä voi tehdä myös sen jälkeen, kun on edennyt ja tehnyt analyysiosaa oman oivallusten mukaisesti. Aluksi etsin tarinoista traumasta johtuvia tuntemuksia ja seurauksia, jonka jälkeen etsin selviytymistä tukeneet toimet ja asiat sekä positiiviset kasvuun liittyvät asiat. Tein taulukoita, joihin laitoin kirjoittajien traumaattiset kokemukset, trauman seuraukset, traumasta aiheutuneet tuntemukset, selviytymiskeinot ja mitä hy-vää/huonoa kokemuksesta on seurannut. Luin vielä alkuperäiset kertomukset tarkasti ja syvällisesti,
jonka jälkeen muutin tiivistämääni tekstiä siten, että lisäsin tarinoiden tiivistelmiin sitaatteja ja poistin saman, omin sanoin kirjottamani tekstin, tarkoituksena olla uskollinen kirjoittajan omalle tekstille.
Seuraavaksi esitän tekemiäni analyysivaiheita tarkemmin. Etsin elämätarinoista traumaattiset tapah-tumat ja rakensin taulukon 3 (s. 42), jossa vasemmalla näkyy tutkielmaani osallistuneiden traumaat-tiset tapahtumat ja yläpuolella tarinoiden kirjoittajien nimet. Traumaattinen tapahtuma ja sen kokenut on merkitty rastilla taulukkoon. Taulukoin traumaattisten tapahtumien seuraukset samalla tavalla (Taulukko 4, s. 48). Laskin myös tarinoiden traumaattisten tapahtumien sekä seurausten määrät, jotka näkyvät näissä taulukoissa. Tämän jälkeen tarkastin tarinoista vielä sen, että seuraus on nimenomaan tästä tietystä tapahtumasta johtuvaa, koska tarinoiden kirjoittajilla oli useampi traumaattinen koke-mus ja siten seuraukset eri traumasta voivat erota. Seuraavaksi taulukoin osan seurauksista yleisim-mästä alkaen (Liite 8, s. 104). Valitsin taulukkoon kirjoittajien tarinoista tekstiä, jotta sisältö välittyisi syvemmin tutkielmani lukijoille. Tarinoista otetut tekstit ovat alkuperäisiä ja olen kursivoinut ne.
Olen voinut poistaa tekstistä joitakin sanoja tai virkkeitä tunnistamattomuuden varmistamiseksi (myös seuraavista taulukoista). Osoittaakseni kohdat olen eritellyt nämä heittomerkeillä sekä kol-mella pisteellä (”…”). Tarinat ovat yleisyyden mukaisessa järjestyksessä ja taulukossa ilmenee, kuinka monessa tarinassa traumaattinen tapahtuma esiintyi.
Seuraavaksi aloitin tuntemusten analysoinnin valitsemalla taulukosta 1 elämään vaikuttanut trau-maattinen tapahtuma traumaattisen tapahtuman ja sen kokeneiden nimet, luin heidän tarinansa uu-destaan ja etsin tapahtumaan liittyviä tuntemuksia. Tämän jälkeen rakensin taulukon 5, johon olen nimennyt tapahtumaan liittyvän tunteen taulukon vasemmalle sivulle ja tarinoiden kirjoittajien nimet yläpuolelle ja merkannut tunteen ja kokijan kohdalle rastin (X). Merkitsin nimen alapuolelle, kuinka monta traumaattisen tapahtuman jälkiseurauksen tunnetta kirjoittajan tekstistä löysin ja oikealle si-vulle tunteen jälkeen, kuinka monta tätä tunnetta tarinoissa oli yhteensä. Tunteiden yhtenevyyksien luokittelussa tarkastin vielä tekstistä, että tunnekokemus oli tietyn traumaattisen kokemuksen seuraus, koska osassa tarinoita traumaattisia kokemuksia oli useita ja siten tapahtumaan liittyvät tuntemukset voivat luonnollisesti erota. Valitsin tarinoista lauseita taulukkoon (Liite 9, s. 105), jotta voin välittää kokemukset lukijoille.
Seuraavassa vaiheessa aloin etsiä tekstistä selviytymistä tukeneita asioita. Luin tarinat jälleen yksi kerrallaan tarkasti ja kirjoitin vihkoon elämäntarinan kirjoittajan nimen ja nimen kohdalle traumaat-tisesta tapahtumasta selviytymistä tukeneen asian, jonka jälkeen taulukoin ne (Taulukko 6, s. 60).
Toiseksi viimeisessä analyysin vaiheessa etsin tekstistä traumaattisen tapahtuman jälkeen
mahdollistuvia myönteisiä seurauksia. Luin tarinat läpi uudestaan useamman kerran ja rakensin tau-lukon 8 (s. 64), johon merkitsin tarinoiden myönteiset seuraukset ja sen, kuinka moni kyseistä seu-rausta oli kokenut.
Analyysin viimeisessä vaiheessa selviytymistarinoiden tyypittelyssä käytin Lieblichin, Tuval-Mashiachin & Zilberin (1998) narratiivisen analyysin holistiseen muotoon keskittyvää jaottelua, jol-loin kertomuksesta voidaan löytää tarinamallit. Tyypittelin tarinat ensin Murrayn (1990) referoiman Northrop Fryen kehittämän narratiivitypologian mukaan komediaksi, romanssiksi, tragediaksi tai iro-niaksi (ks. myös Hänninen 1999; Hänninen on nimennyt ”romanssin” ”sankaritarinaksi”). Sen jälkeen tyypittelin tarinat selviytymistarinoihin, joille keksin nimitykset tarinoiden sisältä esille nousseiden teemojen mukaan. Käyn selviytymistarinat läpi tarina kerrallaan ja selvitän, miksi olen päätynyt te-kemiini ratkaisuihin. On hyvä huomioida Murrayn (1990, 182) toteamus, että näiden narratiivisten tyypittelyn rakenteiden ei oleteta esittävän asian todellista tilannetta.