3.3 Aineiston analyysi
Laadullisen aineiston analyysin tarkoituksena on luoda aineistoon selkeyttä ja siten ittavasta asiasta. Analyysilla pyritään tiivistämään aineisto
en (1999, 4–8) mukaan sisällönanalyysin pyrkimyksenä on kentaa sellaisia malleja, jotka esittävät tutkittavaa ilmiötä tiivistetyssä muodossa, ja tuottaa uutta tietoa tutk
kadottamatta silti sen sisältämää informaatiota; päinvastoin analyysissa pyritään informaatioarvon kasvattamiseen luomalla hajanaisesta aineistosta selkeää ja mielekästä. (Eskola & Suoranta 1998, 138.) Tutkittava kokonaisilmiö hahmottuu selkeämmin, kun se jäsennetään kokonaisilmiön osakokonaisuuksiksi, kuten tässä tutkimuksessa itsesäätelyyn sisältyviksi yksilöllisiksi rakenteiksi.
Merkityskokonaisuudet löydetään sisäisen yhteenkuuluvuuden perusteella.
Samankaltaiset merkitykset muodostavat oman kokonaisuutensa, ja siitä eroavat jäsentyvät muihin kokonaisuuksiin oman erityislaatunsa mukaisesti.
Merkityskokonaisuudet järjestyvät tutkimuksessa myös tutkijan tutkimuskysymysten ehdoilla. (Laine 2001, 39.) Sisällönanalyysin avulla voidaan myös kvantifioida tutkittavaa ilmiötä (Kyngäs & Vanhanen 1999, 4), joskin Tuomi & Sarajärvi (2002, 107–108) tekevät eron sisällön erittelyn ja sisällönanalyysin välille, jolloin ensimmäiseen sisältyy aineiston kvantifiointi ja jälkimmäiseen aineiston sanallinen kuvailu. Tässä tutkimuksessa ei tavoitteenani ollut kvantifioida tutkittavaa ilmiötä, joten tämän tutkimuksen analyysimenetelmänä voidaan perustellusti puhua sisällönanalyysista.
Kynkään ja Vanhas ra
joiden avulla tutkittava ilmiö voidaan käsitteellistää. Heidän mukaansa sisällönanalyysissä voidaan edetä kahdella tavalla, joko induktiivisesti aineistosta tai deduktiivisesti jostain aikaisemmasta käsitejärjestelmästä lähtien. Aineistolähtöisessä analyysissa aineisto pelkistetään, ryhmitellään ja käsitteellistetään. Deduktiivisessa analyysissa, valmista käsitejärjestelmää käytettäessä analyysirunko voi olla strukturoitu ja perustua aikaisempaan tietoon, jolloin aineistosta poimitaan siihen sopivia asioita; tai analyysirunko voi olla väljä, jolloin sen sisälle muodostetaan aineistosta kategorioita induktiivisesti. Lisäksi väljään analyysirunkoon voidaan poimia myös niitä asioita, jotka eivät ole luokitusrungon mukaisia ja muodostaa
näistä oma luokkansa. Se, käytetäänkö deduktiivisessa sisällön analyysissa strukturoitua vai strukturoimatonta analyysirunkoa, riippuu tutkimuksen tarkoituksesta. Tässä työssäni olen käyttänyt väljästi strukturoitua deduktiivista analyysirunkoa, joka on rakentunut konatiivisen, kognitiivisen ja affektiivisen alueen itsesäätelyrakenteiden, uskomusten sekä Zimmermanin itsesäätelyn kehitystasojen perustalle. Lisäksi olen nostanut esille analyysirunkoon kuulumattoman haastattelusisällön ja kuvannut sen omana tuloslukunaan 4.5.
Laadullisen aineiston analyysi alkaa jo usein haastattelutilanteessa, kun tutkija voi aastatellessaan tehdä havaintoja ilmiöistä niiden esiintymisen perusteella (Hirsjärvi
Sisällönanalyysi aloitetaan analyysiyksikön määrittämisellä, minkä jälkeen aineisto etaan useita kertoja läpi ja siitä pyritään keräämään aineistosta määritellyt ilmiöön h
& Hurme 2000, 138–139). Haastatellessani valmentajia havaitsin toisten heistä omaavan selkeän näkemyksen coachingista ja toisten olevan vastauksissaan melko ympäripyöreitä. Valmennettavia haastatellessani totesin analysoivani heidän coaching-prosessinsa tavoitteellisuutta. Pyrin kuitenkin tietoisesti välttämään aineiston analysointia pelkän kuulemani perusteella, etten muodostaisi aineistosta liiallisia oletuksia, ja ettei varsinainen analyysi vääristyisi näiden ennakko-oletusten ohjaamana. Koska ennen analyysin aloittamista on myös päätettävä, analysoidaanko vain selvästi ilmaistuja vai myös piilossa olevia viestejä (Pietilä 1973 Kynkään & Vanhasen mukaan 1999, 5), päätin tutkimuksessani tavoitella prosessin selkeyttä perustamalla analyysini vain ilmiviestien analysointiin ja tulkintaan.
lu
kuuluvat yksiköt (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5-6). Valitsin oman tutkimukseni analyysiyksiköksi lausuman, joka on yhden tai useamman lauseen muodostama sisällöllinen kokonaisuus. Kokonaiskuvan saamiseksi aloitin lukemalla koko aineiston kertaalleen läpi, minkä jälkeen syvennyin jokaiseen haastatteluun erikseen lukemalla sen tarkasti vielä ainakin kahdesti. Viimeisellä lukukerralla ryhmittelin haastatteluosiot karkeasti teemoittain, mikä tapahtui helposti Word -tekstinkäsittelyohjelman ’kopioi ja liitä’ -ominaisuuksia hyväksikäyttäen.
Seuraavaksi ryhmittelin tekstistä lausumat aihepiireittäin, mikä helpotti lausumien koodausta analyysirungon mukaisesti.
Kynkään ja Vanhasen (1999, 7) mukaan deduktiivisessa sisällön analyysissa voidaan äljään analyysirunkoon muodostaa aineistosta kategorioita myös induktiivisesti,
n nojaten käytin tutkimuksen luotettavuuden arantamiseksi aineiston analysoinnissa myös vertaisanalyysiä. Patton (2002, 560) v
joten heidän (mts. 5) induktiivista analyysiprosessiaan mukaillen kiteytin lausumat pelkistetyiksi ilmaisuiksi ja merkitsin ne marginaaleihin. Marginaaleista poimin ja listasin ilmaisut aihepiireittäin omiksi ryhmikseen. Tarkasteltuani jokaista ilmaisua erikseen ja varmistuttuani sen sijoittumisesta oikeaan aihealueeseen poimin pelkistetyt ilmaisut teemoittain analyysirunkoon, jonka sisälle muodostin niistä aineistolähtöisesti alakategorioita ja alakategorioista aineiston ryhmittelevät yläkategoriat. Analyysimenettelyä olen havainnollistanut liitteessä 3. Aineiston lopullinen kategorisointi konkretisoituu taulukoiden muodossa tarkastellessani seuraavassa luvussa tutkimustuloksia.
Manteren (2003) käyttämään metodii p
esittää analyytikkotriangulaation (analyst triangulation) keinona vähentää sellaisen virheen mahdollisuutta, joka voi syntyä yhden ihmisen kerätessä ja analysoidessa tutkimusaineistonsa yksin. Tuomen ja Sarajärven (2003, 139) mukaan käytännön ongelmaksi saattaa muodostua vertaisanalyytikon löytäminen, mikä oli totta myös oman tutkimukseni kohdalla. Tämä johtui lähinnä siitä, että tein tutkimusta kuulumatta mihinkään organisoituun tutkimusryhmään. Tutkija Katriina Karkulehto Teknillisen korkeakoulun Työpsykologian ja Johtamisen laboratoriosta myöntyi pyyntööni analysoida kahden valmennettavan haastattelut liittyen kolmanteen tutkimuskysymykseen itsesäätelyn kehitystasoista. Alkukeskustelussa kävimme läpi Zimmermanin itsesäätelyn kehitystasojen logiikan ja sisällön sekä tässä tutkimuksessa käyttämäni analysoinnin lähtökohdat. Lisäksi annoin hänelle kopion tutkimukseni luvusta 2.5, joka tarkastelee kyseistä aihealuetta. Vertaisanalyytikon tehtäväksi jäi analysoida kaksi hänelle aiemmin tuntematonta litteroitua haastatteluaineistoa ja sijoittaa valmennettavat heidän kertomiensa kokemusten mukaisesti havainnoinnin, jäljittelyn, itsekontrollin tai itsesäätelyn tasolle. Itse olin sijoittanut haastatteluista ensimmäisen itsekontrollin ja toisen itsesäätelyn tasolle.
Vertaisanalyysin valmistuttua keskustelimme sen sisällöstä vertaisanalyytikon lähtökohdista. Annoin hänen johtaa keskustelua, etten kommenteillani tai muulla
voin ohjaisi hänen näkemyksiään analyysin tuloksista. Vertaisanalyysin tulokset tukivat sisällöllisesti omiani. Koska analyysin tuloksia vertailtiin kehitystasojen
isen sisällönanalyysirungon ukaisesti. Keräsin taulukkoon ensin pelkistettyjä ilmaisuja haastatteluaineistosta, luokittelin ne alakategorioihin ja tarvittaessa näitä yhdistäviin yläkategorioihin.
ta
luokitteluun perustuen, ei prosentuaalisten analyysitulosten päällekkäisyyden vertailu tässä tapauksessa ollut mielekästä. Itsesäätelyn tasolle (taso 4) kuuluvan haastattelun analyysistä olimme vahvasti samaa mieltä. Perusteina olivat valmennettavan selkeät kuvaukset itsesäätelykyvyn käytöstä erilaisissa tilanteissa. Tämä oli rinnastettavissa Manteren (2003, 81) kokemukseen siitä, että vertaisanalyytikot lukivat haastatteluja samalla tavalla tutkijan kanssa. Toisen haastattelun sisällöstä ja siihen sisältyvistä käytännön ilmentymistä olimme myös samaa mieltä, mutta intensiivisempi keskustelumme sisältö koski haastateltavan sijoittumista jäljittelyn (taso 2) ja itsekontrollin (taso 3) välimaastoon. Tarkemmin asiaan syvennyttyämme huomasimme näkemyseron johtuvan lähinnä siitä, etten alkukeskustelussa ja tutkimuksen käsikirjoituksessa ollut tuonut riittävän seikkaperäisesti esille Zimmermanin kehitystasojen luonnehdintoja. Tämän perusteella korjasin ja tarkensin tutkimukseni kyseistä osiota. Lisäksi vertaisanalyytikko nosti esille mielenkiintoisen näkökulman haastateltavien tavasta esittää haastatteluvastauksissaan joko konkreettisia ja suppeita tai abstrahoituja ja kokonaisvaltaisia esimerkkejä.
Konkreettiset ja suppeat esimerkit vahvistivat hänen näkemystään ensimmäisen haastattelun alemmasta itsesäätelyn kehitystasosta.
Valmiit tuloskappaleet rakensin yhtenevän periaatteen mukaisesti. Niiden pohjana on tulosten taulukointi väljästi strukturoidun deduktiiv
m
Taulukon yhteyteen kirjoitin auki tulokset ja oheistin niitä tukevia autenttisia lainauksia haastatteluaineistosta. Autenttiset lainaukset sisältävät myös useiden lauseiden lausumia. Tällä tavoin halusin antaa tulososioon myös herkkyyttä ja syvyyttä tutkittavien oman äänen kautta. Haastattelulainaukset on numeroitu haastateltavien mukaan, aineiston tasapuolisen käytön osoittamiseksi lukijalle.
Lainaukset on tiivistetty ylimääräisten toistojen osalta siten, että asiasisältö ei kuitenkaan ole muuttunut. Esimerkiksi haastateltavan autenttinen vastaus ”ehkä se
on niinkun… niinkun ehkä… ehkä se on niinkun, ehkä se on se tietyn sorttinen tavote” tiivistyisi raportoinnissa muotoon ”ehkä se on se tietyn sorttinen tavote”.
Lisäksi merkitsin lausumasta aiheen kannalta merkityksettömiä, poisjätettyjä osioita kolmella viivalla ”- - -”.
4 Tulokset
Tutkimustuloksia käsittelevän luvun olen jakanut viiteen alalukuun, joista ensimmäisessä tarkastelen valmentajien ja toisessa valmennettavien kokemuksia business coachingista itsesäätelyn kehitysinterventiona. Kolmannessa alaluvussa vertailen valmentajien ja valmennettavien kokemussisältöjä ja tarkastelen valmentajien kehittämiskokemusten ja valmennettavien kehittymiskokemusten yhtenäisyyttä. On vielä syytä huomauttaa, että tutkimuksessa ei tarkasteltu coaching-suhteen valmentaja-valmennettava pareja, vaan haastattelut suoritettiin erillisinä ja eri ajanjaksona. Neljännessä alaluvussa kuvailen, millaiset raportoidut kokemukset ilmentävät valmennettavien sijoittumista itsesäätelyn eri kehitystasoille. Viidennessä alaluvussa olen ottanut esille erään valmennettavan muista eroavia kokemuksia; niin sanotun poikkeavan tapauksen (Patton 2002, 554), joka eroaa tässä tutkimuksessa määritellystä business coaching -toimintatavasta ja -käytännöstä. Tämä tapauksen analyysin olen jättänyt pois varsinaisista tutkimustuloksista.
4.1 Valmentajien kokemukset business coachingista itsesäätelyn kehittäjänä