Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa verrattiin kahta interventioryhmää toisiinsa. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa voidaan siten verrata interventioiden välisiä eroja. Tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, joka ei osallistunut mihinkään interventioon, joten tutkimuksen tuloksista ei voida päätellä, mikä muutos mitattavissa muuttujissa oli verrattuna tilanteeseen, jossa koehenkilö ei olisi altistunut millekään interventiolle. Ei siis voida tietää olisiko tutkittavien intuitiivinen syöminen lisäänty-nyt joka tapauksessa interventiosta huolimatta tai miten paino olisi vaihdellut ajan myötä il-man interventiota.

Kahta interventiota verrattaessa on tärkeää pohtia mitä eroja ja mitä yhtäläisyyksiä interventi-oissa oli sisällöllisesti. On mahdollista, että HAES- ja DIET-interventiinterventi-oissa käsiteltiin osittain sa-moja teesa-moja. Esimerkiksi DIET-interventiossa käsiteltiin myös tietoista syömistä sekä nälän ja kylläisyyden tunnistamista. Toisaalta myös HAES-interventiossa oli mukana ravitsemustietois-kuja, joissa käsiteltiin terveyttä edistävää ravitsemusta. Ei voida siis sanoa, että interventiot olisivat olleet kaikilta keskeisiltä osin erilaisia.

Mahdollista harhaa voi aiheuttaa myös aineiston muodostuminen. Tutkimukseen osallistu-neet henkilöt pyrkivät itse tutkimukseen, mikä on voinut vaikuttaa aineiston muodostumiseen siten, että siihen osallistuneet henkilöt ovat olleet keskimääräistä väestöä kiinnostuneempia painostaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tilastollisen päättelyn menetelmän voidaan kat-soa pätevän silloin, kun aineisto on aito satunnaisotanta (Tietoarkisto 2013). Tutkimuksen ai-neisto ei ollut satunnaistettu, vaan tutkittavat saivat esittää toivomuksensa sen suhteen kum-paan ryhmään he toivoivat voivansa osallistua. Kaikkien osalta tätä toivetta ei voitu kuiten-kaan toteuttaa ryhmien vertailtavan koon varmistamiseksi, mistä syystä osa tutkittavista ”jou-tui” ryhmään, jota he eivät ensisijaisesti toivoneet. Ryhmien vertailtavuutta pyrittiin kuitenkin parantamaan tekemällä tutkittavista iän ja painoindeksin suhteen kaltaistettuja pareja, joista toinen sijoitettiin satunnaisesti toiseen, toinen toiseen tutkimusryhmistä. Edellä kuvattujen te-kijöiden johdosta tuloksia ei voida kuitenkaan suoraan yleistää perusjoukkoon eli lihaviin

henkilöihin. Muutenkin on tärkeä muistaa, että tulokset ovat rajoittuneesti yleistettävissä ai-noastaan suomalaisiin vaikeasti tai sairaalloisen lihaviin naispuolisiin aikuisiin henkilöihin.

Tutkimuksen aineisto oli verrattain pieni, mikä vaikuttaa tilastolliseen päättelyyn. Tilastollisten testien voima ei välttämättä riitä havaitsemaan eroja ryhmien välillä näin pienillä aineistoilla.

Lisäksi yhden tutkittavan vaikutus kokonaistuloksiin on verrattain suuri ja täten sattuman vai-kutus tuloksiin kasvaa. Myös tutkimushenkilöiden suuri kato saattaa aiheuttaa harhaa tulok-siin, sillä suuri kato aiheuttaa väistämättä ongelmia otoksen satunnaisuuden kannalta. Kes-keyttämismäärien osalta DIET-ryhmässä havaittiin suurempi keskeyttämisprosentti verrattuna HAES-ryhmään, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkittavien verrattain suuri kato ei ole ainoastaan nyt tehdyn tutkimuksen ongelma, vaan laajempi haaste tutkimuksissa, joissa päätemuuttujina on paino tai jokin terveysmittari (Bacon ym. 2005).

On tutkittu, mitkä tekijät ennustavat ryhmämuotoisen painoneutraalin intervention keskeyttä-mistä ylipainoisilla naisilla ja parantaako intervention läpikäyminen tuloksia (Bradshaw ym.

2009). Kyseisessä tutkimuksessa keskeyttäneiksi luokiteltiin henkilöt, jotka osallistuivat alle kahdeksaan tapaamiskertaan kymmenestä. Tutkimus osoitti, että lähtötilanteessa korkeam-min koulutetut sekä terveellisemmät ravitsemustottumukset omaavat naiset kävivät todennä-köisemmin intervention loppuun. Intervention loppuun käyneet hyötyivät myös interventiosta enemmän, sillä heillä oli suuremmat muutokset terveyttä mittaavissa muuttujissa. Interven-tion läpikäyneiden paino putosi enemmän, verenpaine laski, stressinhallinta parani sekä psy-kotismiin viittaavat piirteet, kuten impulsiivisuus, joita mitattiin The Symptom Checklist-90-R (SCL-90-R) -kyselyllä, vähenivät enemmän kuin heillä, jotka keskeyttivät intervention. Tätä voi myös selittää se, että intervention läpikäyneet ovat saaneet intervention puitteissa enemmän hoitoa. Tutkijat esittivät, että ajattelun muuttaminen laihdutusajattelusta ja painonpudotuk-sesta on hankala prosessi ja täten vaatii luultavasti säännöllistä osallistumista ryhmäkerroille.

Tutkijat päättelivät, että koska tärkeät intervention vaikutuksen kohteena olevat muuttujat saattavat vaihdella tutkimuksessa mukana pysyneiden ja keskeyttäneiden välillä, olisi inter-ventiotutkimuksissa tärkeää raportoida intervention loppuun käymisen vaikutus muuttujiin.

Olisi myös tärkeää kehittää ja arvioida strategioita, joilla voitaisiin parantaa interventioihin osallistumista. On siis mahdollista, että tässäkin tutkimuksessa intervention kokonaan läpikäy-neet koehenkilöt erosivat keskeyttäneistä oleellisesti jo lähtötilanteessa, mikä saattaa aiheut-taa harhaa yleistettäessä tutkimuksen tuloksia perusjoukkoon.

Tutkimusasetelmaa, jossa tutkitaan ainoastaan vertailtavien ryhmien keskiarvojen muutosta, on kritisoitu (Cloutier-Bergeron ym. 2019). Pelkkien ryhmien keskiarvomuutosten vertailu ei ota huomioon yksilöiden välisiä eroja vasteissa interventioon. Tämä voi johtaa harhaan johto-päätöksissä ja sen vuoksi olisikin tärkeää tutkia intervention kokonaisvaikutuksen lisäksi sitä, miten ihmiset reagoivat hoitoon. Cloutier-Bergeronin ym. (2019) tutkimuksessa tutkittiin, kuka hyötyy painoneutraalista interventiosta. Koehenkilöillä, joihin interventio ei vaikuttanut, oli selvä ero psykologisessa toimintakyvyssä: he raportoivat huonompaa painoon liittyvää elä-mänlaatua, vaikka eivät eronneet painoindeksiltään muista. Tämä yhdessä heikomman itse-tunnon ja yleisempien masennusoireiden kanssa saattaa viitata negatiiviseen itsearvioon, joka on masennuksen ydintekijä. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että jotkut saattavat kokea lii-kaa psykologista stressiä ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, jotta voisivat aktiivisesti ottaa osaa tutkitunlaiseen interventioon, mikä voi vähentää interventiosta saatuja hyötyjä. Tutki-muksen tulosten mukaan HAES -lähestymistapa ei siis välttämättä sovi kaikille, etenkään ma-sentuneille. Olisikin tärkeää tutkia lisää sitä, kenelle millainenkin interventio soveltuu parhai-ten. Tämänkin tutkimuksen tulokset esitetään vertailuryhmien keskiarvojen muutoksina eikä eroja yksilöiden vasteissa interventioon ole otettu huomioon. Esitettyjen tulosten perusteella ei siis saada tietoa siitä kuka hyötyi tutkimuksesta ja kuka ei.

Lisäksi tutkimuksen seuranta-aika, yksi vuosi, oli melko lyhyt. Pidempi seuranta-aika antaisi mahdollisuuden tutkia interventioiden pitkän aikavälin vaikutuksia. Tämän tutkimuksen osalta jää siis epäselväksi oliko käytetty painokeskeinen lähestymistapa todella tehokas painonpu-dotuksessa, sillä vasta pitkän aikavälin tulokset vahvistaisivat sen. Toisaalta ei voitu nähdä mil-lainen pidemmän aikavälin vaikutus painoneutraalilla lähestymistavalla on painoon, myöskään intuitiivisen syömisen muutosten pysyvyyttä pidemmällä aikavälillä ei ollut mahdollista tutkia.

Kirjallisuudessa suositellaan vähintään 2 vuoden seuranta-aikaa, mikä kertoisi paremmin esi-merkiksi painonmuutoksista pidemmällä aikavälillä (Bacon ym. 2005). Jotkut tutkijat ovat esit-täneet, että seuranta-ajan tulisi olla jopa viisi vuotta (Dugmore ym. 2020).

Tutkimuksessa käytettiin IES-2 -kyselyä mittaamaan intuitiivista syömistä. Vaikka kysely on osoitettu aiemmassa tutkimuksessa validiksi intuitiivista syömistä mittaavaksi mittariksi (Tylka ja Kroon Van Diest 2013), kyselyn pätevyyteen tällä aineistolla tulee suhtautua kriittisesti.

Ky-selyä ei ole validoitu suomalaisessa aineistossa eikä myöskään vaikeasti tai sairaalloisen liha-villa henkilöillä. Tästä johtuen ei voida varmistua mittarin pätevyydestä mitata intuitiivista syömistä tällä aineistolla. Lisäksi aineiston pienestä koosta johtuen IES-2 -kyselylle ei tehty sen faktorirakennetta varmistavaa konfirmatorista faktorianalyysiä. Täten ei voida varmistaa tai kumota teorian mukaista käsitystä faktorirakenteesta eli kyselyn eri intuitiivisen syömisen osa-alueita kuvaavista ulottuvuuksista.