ADDAMS KIRJOITTAJANA

Addams kiinnittyi elämänsä aikana tavalla tai toisella ainakin 173:een erilaiseen orga-nisaatioon ja järjestöön (Bryan et al. 1996). Julkaistujen kirjoitusten määrä on moninker-tainen tuohon lukuun verrattuna. Julkaistujen tekstien lisäksi Addamsilta on säilynyt erilaisia käsikirjoituksia ja muita julkaisemattomia tekstejä, eikä tarkkaa tietoa tekstien määrästä ole. Tutkijan näkökulmasta Addamsin tekstit ovat vaihtelevasti sisällöltään aina helposti jäsenneltävistä hyvinkin vaikeaselkoisiin teksteihin ja sisältävät monin tavoin ristiriitaisuuksia. Addams, vaikkakin oli omalla tavallaan järjestelmällinen kir-joittaja (mt., 96), ei teksteissä useinkaan paneutunut käsitteiden määrittelyyn tai niiden johdonmukaiseen käyttöön. Muun muassa tämän vuoksi hänen teksteihinsä

pereh-11 Historiallisessa lähestymistavassa ei voida saavuttaa symmetristä vastavuoroisuutta (Heller 1995).

tyminen on vaatinut useita lukukertoja ja tekstien tarkastelua suhteessa laajempaan kokonaisuuteen sekä yksittäisten tekstien yksittäisistä osista tekstin kokonaisuuteen etenemistä, mutta myös kokonaisuuksista takaisin yksittäisiin teksteihin tai niiden yk-sittäisiin osiin (Puurunen 2013). Osin käsitteiden vapaamuotoinen käyttö ja epätarkkuus niiden määrittelyssä näkynee myös tutkimuksessani, vaikka olenkin pyrkinyt olemaan tarkka käsitteiden kanssa aina, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Tutkimuksen tekemiselle on ollut keskeistä myös paneutua siihen, millainen kirjoit-taja Addams oli, ja mitä vaikutuksia ja haasteita siihen liittyvät asiat ovat tuoneet tutki-mukselleni. Yksi kiinnostava seikka on ollut jo aiemmin esiin nostamani kysymys siitä, miksi Addams kirjoitti niin paljon kuin kirjoitti ja käytti tekstien työstämiseen paljon aikaa. Schaafsmanin (2014) tarinallisuusfunktion korostamisen lisäksi on kirjoittami-sella ollut erilaisia tarkoituksia Addamsille. Kirjoittaminen oli keskeinen tapa kerätä rahaa, vaikka ei olekaan tarkkaa tietoa siitä, kuinka suurelta osin luennointi ja julkai-suista saadut palkkiot rahoittivat Addamsin elämää. Addams oli myös huoltaja useille sisaruksiensa lapsille ja oli aikoja, jolloin Addamsilla, huolimatta varakkaasta taustas-taan, oli taloudellisesti tiukempaa. Addams myös nautti kirjoittamisesta ja uskoi niin sanotusti sanan voimaan muutoksen eteenpäin viemisessä. (Bryan et al. 1996, 95–98.)

Ne, ketkä Addamsista keskustelivat julkisella areenalla ja jotka hänet tunsivat, olivat ennen kaikkea keski- ja yläluokkaa. Verrattain vähän on tietoa siitä, kuinka huono-osaisempi väestön osa näki Hull Housen perustajan. Suuret massat, joista Ad-dams kirjoittaa, eivät siis olleet hänen tekstiensä ensisijainen yleisö, eikä AdAd-dams ollut heidän keskuudessaan tunnettu. (Davis 1973, 204.) Addams ymmärsi hyvin puhutun ja kirjoitetun sanan arvon ja merkityksen, ja käytti tekstejään ajaakseen eteenpäin tär-keänä pitämiään yhteiskunnallisia teemoja ja uudistuksia. Hänelle tekstien työstämi-nen oli keino syventää omaa ymmärrystään asioiden tilasta ja ihmisten elämästä sekä väline tiedon jakamiseen ja sitä kautta yhteiskunnallisen tietoisuuden herättämiseen.

(Bryan et. al. 2003, xxxvi–xxxvii.) Kirjoittaminen ja julkaiseminen olivat myös nais-toimijuuden näkyväksi tekemistä. Aikakauteen kuului keskeisesti naisten halu tulla näkyviksi yhteiskunnassa, tai niin kuin Linn (1935, 270) kuvaa: ”naisen täytyi saada tulla poliittisesti henkilöksi”. Anne Firor Scott (1967, 53–54) puolestaan liittää kirjoitta-misen kaupungistukirjoitta-misen kysymyksiin. Urbanisoituminen ja suurkaupunkikonteksti uutena ilmiönä kiinnittivät kirjailijoiden, reformistien, filosofien ja yhteiskuntatie-teilijöiden huomion, ja he myös ryhtyivät julkaisemaan teemaan liittyviä tekstejä.

Firor Scott (mt.) pitää Addamsia ”tarkkanäköisenä havainnoitsijana ja analysoijana” ja oman aikansa ”huomattavimpana kaupunkielämän tulkitsijana”, jonka kirjoituksissa on aineksia Amerikan kaupungistumisen historian ja sosiologian tutkimiseen.

Addams oli järjestelmällinen kirjoittaja, mikä näkyi siinä, kuinka hän tietoisesti kehitti kirjoitustyyliään vuosien aikana (Davis 1973, 18). Addams käytti toisaalta pal-jon aikaa yksittäisten tekstien työstämiseen, ja toisaalta juuri järjestelmällinen suh-tautuminen kirjoittamiseen oli käytännön elämän sanelema keino ja välttämättömyys Addamsin kiireisessä elämässä. Hän hioi tekstejään useita kertoja ja julkaisi samoja tekstejä eri yhteyksissä. Yleensä tekstin varhaisin muoto syntyi puheen luonnostelun pohjalta ja jatkui siitä artikkelin tai kirjan tai molempien kehittelyyn. (Bryan et al. 1996, 96.) Addamsin sisarentytär Marcet Haldeman-Julius kuvasi Addamsin tapaa kirjoit-taa seuraavasti: ”Voin yhä kuulla äitini tarttuvan naurun korvissani, kun hän katseli Jane-tätiä tutustuttamassa minua ’leikkaa ja liimaa’ kirjoitusmenetelmään.” Vaikka Haldeman-Julius luonnehti tätiään sujuvaksi ja vakuuttavaksi puhujaksi, tuo hän myös esiin sen, kuinka Addamsilla oli joskus ”pakkomielle” löytää juuri oikea sana, mikä johti tekstien työstämiseen pieteetillä halutun ilmaisutyylin aikaansaamiseksi:

”Mekaaninen ratkaisu, jolla hän pystyi tähän kaikista tehokkaimmin ja jonka hän opetti minulle, oli kappaleiden tai lauseiden leikkaaminen yhdeltä käsikirjoituksen sivulta ja niiden kiinnittäminen inserttinä toisessa järjestyksessä toiselle sivulle. Tämä antoi hänen kirjoilleen soljuvan spontaanisuuden vaikutelman ---.” (Haldeman-Julius 1936, 16.) Tekstin työstämiseen liittyvä järjestelmällisyys tulee nopeasti esiin, jos perehtyy yh-tään syvemmin ja pidemmältä ajalta Addamsin tuotantoon. Esimerkkejä voitaisiin osoittaa lukuisia, mutta mainitsen tässä muutaman. Vain muutama vuosi Hull Housen avaamisen jälkeen kirjoitetut puheet ”Outgrowths of Toynbee Hall” (1891) ja ”How Would You Uplift the Masses?” (1892) tuovat esiin asioita, jotka myöhemmin esiinty-vät useissa teksteissä¹². Puheet olivat alun perin suunnattu tarkemmin määritellylle pienelle yleisölle. Ensimmäisen Addams esitti Chicagon naisyhdistykselle ja jälkim-mäisen Sunset Clubin mieskerhon jäsenistölle. Puheet ovat kuitenkin tärkeitä Addam-sin ajattelun kronologisen hahmottamisen kannalta. Addams hyödynsi varhaisimpia tekstejä, joko osia niistä tai lähes koko tekstiä, useaan kertaan luennoissaan, artikke-leissaan, puheissaan ja monografioissaan. Tekstin muokkaukset eivät monestikaan olleet kovin radikaaleja, lähinnä yksittäisten sanojen tai lukuisten tapausesimerkkien muuttamista, joilla Addams tyypillisesti väritti ja konkretisoi asioita. Vuonna 1893 jul-kaistun artikkelin ”The Subjective Necessity of Social Settlements” Addams oli ensin pitänyt luentona 1892 ja myöhemmin artikkeli julkaistiin osana Twenty Years at Hull House kirjaa (ks. Addams 1954/1910). Hyvä esimerkki tekstien hyödyntämisestä on myös Addamsin ensimmäinen teos Democracy and Social Ethics, jonka eri luvut olivat olleet ensin luentosarja ja julkaistu myös ennen kirjan ilmestymistä Atlantic Monthly, International Journal of Ethics, American Journal of Sociology ja Commons¹³ lehdissä.

Lukuisia muita esimerkkejä tekstien uudelleen hyödyntämisestä ja useaan otteeseen julkaisemisesta löytyy myös toimitetusta Addamsin bibliografiasta (Bryan et al. 1996, 177–232). Tällainen kirjoittamisen tapa jatkui läpi Addamsin työuran, ja näkyy näin ollen kaikilla eri aikakausilla hänen teksteissään.

Järjestelmällisyys Addamsin kirjoitustavassa on ohjannut myös analyysini kul-kua ensin vahvasti kronologisuutta aineistossa painottavaan luentaan, mikä tarkoitti Addamsin teksteihin perehtymistä niiden ilmestymisjärjestyksen mukaisesti. Tällä tavoin pyrin hahmottamaan sitä, mikä on ollut keskeistä kussakin vaiheessa. Krono-logisesti etenevä perehtyminen aineistoon auttoi jäljittämään, miten Addams jäsensi eri aikoina sosiaalisia ongelmia, suhdetta(an) hyväntekeväisyystyöhön ja millaisesta kontekstista hän tekstejään kirjoitti. Vaikka Addamsin teokset ovat keskeisiä aineis-tossani ja ansaitsevat tulla esitellyiksi kunkin teeman tai aikakauden sisällä, johon ne sijoittuvat, korostuu tutkimuksessani monin tavoin Addamsin laaja ja erilaisia kirjal-lisia tuotoksia sisältävä aineisto.

Osa teksteistä (melko suurikin osa; erit. Hull House setlementtiin liittyvät teokset vuosilta 1910 ja 1930, ja lukuisat viimeisen kauden tekstit) sisältää runsaasti muistelu-tyyppistä ainesta, kuvauksia yhteisöä koskettavista yhteiskunnallisista tapahtumista, ja ne ovat näin ollen luonteeltaan reflektoivia. Ne valaisevat Addamsin tapaa kuvata jo tapahtunutta ja auttavat ymmärtämään sitä, miten Addams jälkikäteen määritteli ja

12 ”Outgrowths of Toynbee Hall” -puhe (Addams 1891) on hyvä esimerkki usein hyödynnetystä tekstistä (mm. Addams 1969/1893a; Addams 1969/1893b; Addams 1954/1910).

13 Chicago Commons setlementin julkaisema lehti, josta tuli epävirallinen setlementtien lehti (Davis 1973, 94). Commons ilmestyi vuosina 1896–1905, muuttui sittemmin Charities and Commons -lehdeksi 1904–1909 yhdistyessään Charities-lehden kanssa ja myöhemmin näistä tuli Survey-lehti 1909–1952.

käsitteellisti toimintaansa sekä yhteiskunnallisia ongelmia tai tapahtumia. Analyysin edetessä on korostunut tekstien teemallisten ainesten löytäminen. Olen hahmottanut kullekin aikakaudelle tyypillisiä teemoja, joiden kautta tulkitsen, kuinka Addamsin sosiaalityön käsitys muotoutui. Analyysi toi siten esiin ajattelun murros- tai taitoskoh-dat, ja nämä osaltaan ovat jäsentäneet tutkimuksen sisällön rakennetta.

Luonteenomaista Addamsin teksteille on myös niiden kumpuaminen merkittävil-tä osin hänen päivitmerkittävil-täisen elämänsä kokemuksista ja havainnoista, mikä näkyy muun muassa runsaina esimerkkeinä elävästä elämästä. Muun muassa artikkelissa ”Ethical Survivals in City Politics” on yli 50 tällaista kuvausta. Samoin esimerkiksi teoksissa on valtava määrä eräänlaisia tapauskuvauksia Hull Housen ympäristössä asuneista ihmisistä, heidän perheistään ja elämäntilanteistaan (ks. erit. Addams 1909a; Addams 1954/1910; Addams 2002/1912; Addams 1930a). Addamsin teokset kiinnittyvät lähei-sesti ja suurelta osin hänen kokemuksiinsa Hull Housesta ja Chicagosta heijastaen lähiyhteisön jokapäiväistä elämää. (Linn 1935, 242, 244; Joslin 2004, 2.) Yksittäisten ihmisten elämäntarinoiden kautta avautuu usein myös laajempi näkökulma tai teema, joihin Addams päätyy tapausten kuvaamisen kautta (Davis 1973, 172). Kirjoitustyylil-tään Addams on hyvin monimuotoinen. Osa teksteistä on aikalaistyypillisia sisältäen runsaasti metaforia, tunteellista, ylevää kieltä, ja toisinaan tekstit ovat filosofisempia tai asiakeskeisiä, ammatillisempia ja teoreettisempia. Tekstit ovat välillä tunteisiin vetoavia, propagandamaisiakin, eivätkä aina esitä asiaa suoraan, vaan kertovat sen maalailevasti ja kohottavaan tyyliin. Kuitenkaan tekstin tyylillä ja sillä, missä teksti on julkaistu, ei näyttäisi olevan suurta merkitystä. Erilaiset kirjoitustyylit näkyvät yhtä lailla niin puheissa, tieteellisissä julkaisuissa kuin populaariteksteissäkin.

Ennen arkistoaineiston parissa työskentelyä (ks. Liite) olin perehtynyt Addamsin teoksiin. Teokset muodostavat siten esiymmärryksen ja antoivat aineistonkeruuseen kiintopisteitä, johon suhteuttaa uusi, runsas muu materiaali. Kronologinen etenemi-nen on paikallistanut tietyt ideat ja teoreettiset hahmotelmat huomattavasti aikai-semmaksi, kuin mihin ne esiymmärryksen mukaan näyttivät sijoittuvan. Jos olisin pitäytynyt vain Addamsin julkaistujen teosten analyysissä, olisivat nämä löydökset jääneet havaitsematta ja sillä olisi puolestaan ollut keskeinen vaikutus tutkimustu-loksiin. Olen myös käynyt läpi arkistomateriaalin tehden aineistonkeruuvaiheessa muistiinpanoja ja tarkkoja käännöksiä hahmottaen näin eri tekstien suhdetta toisiinsa, mikä on selkiytynyt Addamsin ajattelun murros- ja käännekohtia. Samoin sitä kautta hahmottuivat alustavasti ideat, teemat ja käsitteet, jotka toistuivat tai jatkuivat eri aika-kausina. Toisen kerran olen käynyt läpi koko materiaalin etsien esimerkiksi ne tekstit, joilla Addams on esiintynyt hyväntekeväisyystyön ja sosiaalityön foorumeille, tarkas-tellut näiden tekstien teemoja ja sisältöjä, ja suhteuttanut siitä syntynyttä ymmärrystä analyysin etenemiseen. Samoin olen koonnut uudelleen aiempien muistiinpanojen ja kronologisesti etenevän analyysin avulla sitä, mihin suuntaan ajattelu näyttää kul-kevan. Joihinkin teksteihin tai tekstin osiin olen palannut lukuisia kertoja. Olen siis käynyt aineistoa läpi useampaan kertaan pitäen samalla katseen myös siinä, mitä olen jo löytänyt. Näin tekstit suhteutuvat toinen toisiinsa, samoin eri ajattelua jäsentävät ajanjaksot. Tämän rinnalla olen tehnyt syvempää analyysiä avaten kunkin yksittäisen tekstin sisältöä ja suhteuttanut sen muuhun analyysiin. Arkistotyöskentelyn vaihe auttoi tekemään eri vuosikymmeniltä teemakoontien avulla ajallisesti etenevän juo-nen, joka ohjasi analyysin etenemistä käydessäni tarkemmin läpi eri vuosikymmeniä.

Juoneen on tullut sekä korjaavia liikkeitä että täydentäviä sisältöjä suhteessa sekä esiymmärrykseen että juonen kulkuun itseensä.

Seuraavassa luvussa analysoin Addams-tutkimusta. Olen ottanut mukaan tarkas-teluun ennen kaikkea ne tutkimukset, joiden kohteena Addamsin toiminta ja ajatte-lu ovat olleet, mutta esittelen myös sellaisia, joissa Addams on mukana vaikkakaan ei ensisijaisena tutkimuksen kohteena (lähinnä setlementtitutkimus ja sosiaalityön historiantutkimus). Esittelemäni tutkimus käsittää pääosin angloamerikkalaista Ad-dams-tutkimusta. Lisäksi käsittelen Addams-tulkintoja suomalaisessa sosiaalityökes-kustelussa.