Aapon suhtautuminen kurssiin

Aapon kurssiin suhtautumisen arviointi perustuu pääosin hänen vastauksiinsa ja kommentteihinsa lopputestin yhteydessä toteutetussa palautekyselyssä. Lisäksi hän kommentoi joitakin kurssiin liittyviä seikkoja myös neljännessä haastattelussa ennen lopputestiä.

A. Kurssin sisältö ja taso

Aiheiden käsittelyn tahti oli kurssilla Aaposta sopiva. Hänen mielestään oli hyvä, ettei kurssi painottunut vahvasti matemaattiseen formalismiin. Hän koki, ettei kurssimateriaalia käyty läpi kovin tarkkaan, vaan osa siitä jäi oman kiinnostuksen varaan. Aapo myös totesi, että kaikkia kurssilla käsiteltyjä aiheita olisi voinut laajentaa mikäli niin olisi haluttu. Ilmeisesti hänelle jäi mielikuva, ettei kurssilla opetettu mitään aiheita ”umpeen”, vaan kurssin opetusmallit ovat laajennettavissa ja täydennettävissä.

Aapo kertoi, että hänen on vaikea arvioida kurssin vaativuutta ja oppimistavoitteita, koska lopputesti oli vasta tulossa. Tämä kuitenkin arveli, että kurssi on hieman ”kevyempi” kuin esimerkiksi eräät cum laude -kurssit. Tarkemmin mietittyään hän toteasi kurssin olleen vaativuustasoltaan ihan sopiva. Aapo kuitenkin lisäsi, että mikäli kurssin materiaali pitää hallita kokonaan, niin se on laaja.

Pyydettäessä arvioimaan, olivatko jotkin kurssilla käsitellyt aiheet vaikeita tai helppoja, Aapo mainitsi kokeneensa sironnan ja absorptio- ja emissiotapahtuman välisen eron ongelmalliseksi. Helppona aiheena hän mainitsi cumun töistä tutun valosähköisen ilmiön, joka hänen tarvitsi vain palauttaa mieleen. Lisäksi hän sanoi omaksuneensa kurssilla yleistä tietoa, mutta kurssin aiheet eivät avautuneet hänelle kovin syvällisesti. Hän kuitenkin arveli näin tapahtuvan, mikäli hän paneutuu kurssimateriaaliin tarkemmin.

Koska Aapo oli opintojensa loppuvaiheessa, kurssi oli hänelle ylimääräinen. Hän kuitenkin piti kurssia mielenkiintoisena ja hyödyllisenä, joten oli mukana loppuun saakka.

- Niin mäkin oon tuolla kurssilla oon ollu sillä tavalla mukana että (…) mä nyt alussa katoin, että jos tää nyt vaikuttaa mielenkiintoiselta niin mä istun täälä ja (…) jos sitten tuntuu että täältä ei saa mitään irti niin sitten mää en sitä ottanu. Mutta tää nyt tuntu että jotain sieltä on saanu kumminkii, sen verran irti et mää oon sielä ollu.

Aapon vastaukset lopputestin yhteydessä toteutettuun palautekyselyyn olivat linjassa haastattelun kurssin työmäärää ja sisällön määrää koskevien vastausten kanssa.

Ilmeisesti tenttiin lukeminen oli avannut Aapolle kurssin sisältöä, koska kyselyssä hän vastasi olevansa samaa mieltä väittämän ”Kurssi antoi minulle valmiuksia ymmärtää modernin fysiikan perusteita” kanssa.

Kysyttäessä Aapon tuntemuksia kurssilla opiskeltavien aiheiden tuttuudesta, tämä myönsi, että kurssi oli ollut aiheiden mieleen palauttamista ja niiden syventämistä.

Hänestä tuntui, että ”jos kaikki muistais, mitä on aikasemmin ollu, niin sitte ehkä osais niitä tehtäviäkii paremmin tehdä etukäteen”.

Kotitehtävät, ja erityisesti laskutehtävät, olivat Aapon mukaan ”tosi simppeleitä, ei niitä tehdessä menny kauaa”. Tehtävien lukumäärä oli hänen mielestään sopiva, vaikka hän ei ollut tottunut sanallisiin tehtäviin.

- Oisko niitä [laskutehtäviä] pitäny olla siun mielestä enemmän?

- En mä nyt oikeestaan usko ja ehkä se, vaikka siihen nyt ei ollukaan tottunu, et siinä oli sitten niinku muitakii tehtäviä kun niitä laskutehtäviä ni ehkä (…) niitä laskutehtäviä ei sen enempää tartte ollakkaan (…) muutaki pohtimista niihin liitty ni se oli ehkä ok.

Aapon loppukyselyn kurssin vaativuustasoa koskevat vastaukset ovat samankaltaisia kuin haastattelussa saatu mielikuva. Kurssi yleisesti ei ollut hänestä vaativa eikä helppo.

Tausta- ja luentotehtävät hän koki melko vaativiksi ja kotitehtävät melko helpoiksi.

B. Opetusmenetelmät

Aapon mukaan tarkasteltava kurssi vaikuttaa opiskelumenetelmien tehokkuuteen. Hän oppii mielestään tehokkaasti kursseilla, joissa harjoitukset liittyvät luentoaineistoon ja ovat luentomateriaalin soveltamista. Joillakin kursseilla, samoin kuin tällä, tämänkaltaisten tehtävien laatiminen olisi ollut Aapon mielestä hankalaa. Hän teki kotitehtävät yksin, osaksi käytännön syistä ja osaksi siksi, etteivät muut kurssin osallistujat olleet hänelle tuttuja.

Asioiden pohtiminen tehtäviä tehdessä olisi ollut Aapon mukaan hyödyllisempää, jos opetuksessa olisi annettu enemmän taustatietoa. Opittua tietoa soveltavia tehtäviä hän olisi kaivannut myös luennoille. Hän kuitenkin koki pohdiskelun hyödylliseksi ilmiöiden tarkastelun yhteydessä. Monet ilmiöitä olivat Aapolle vain nimenä tuttuja, joten ilmeisesti tehtävät olivat hänelle aika vaativia.

Loppukyselyn vastausten mukaan Aapo piti vuorovaikutteista opetustyyliä melko hyvänä ja perinteistä melko huonona oman oppimisensa näkökulmasta. Taustatehtäviin hän suhtautui neutraalisti ja kotitehtäviä hän piti melko hyvinä.

Aapo oli läsnä lähes kaikilla kurssin luennoilla, toi esille omia näkemyksiään ja kommentoi opetuksessa käsiteltäviä aiheita. Hän myös osallistui tausta- ja luentotehtävien tekemiseen aktiivisesti opetuksen aikana. Vaikka hän toi ensimmäisessä haastatteluissa ilmi, että kurssille osallistuminen ei ole hänelle välttämätöntä opintoviikkojen saamisen suhteen, hän kuitenkin vaikutti innostuvan kurssin opiskeluun. Luentotehtävät, joiden ajatuksena oli oppia tarkasteltavaa aihetta ongelmanratkaisutyyppisesti, eivät nähtävästi olleet Aapon oppimistyylille kovin sopivia. Hänen mielestään perinteiset, taustamateriaalissa esitetyn tiedon soveltamiseen keskittyvät tehtävät olisivat olleet tehokkaampia.

Aiempien kurssien tiedon käyttäminen oli Aapolle vaikeaa. Tämä tuli ilmi kurssiarviointia koskevassa haastatteluissa kuten myös aiemmissa haastatteluissa.

Haastattelujen perusteella hän vaikutti pintasuuntautuneelta oppijalta, joka ei tietoisesti tähtää ymmärtämiseen. Myöskään hänen metakognitiiviset taitonsa eivät vaikuttaneet kovin kehittyneiltä. Hän ei esimerkiksi pystynyt arvioimaan oppimistaan kurssilla tai kurssin vaikeustasoa, koska ei ollut osallistunut lopputestiin. Samoin haastatteluissa selvästi esille tulleet puutteet tiedoissa eivät ilmeisesti innostaneet häntä täydentämään tietämystään opiskelemaan asioita itsenäisesti kurssin ulkopuolella. Klassisen fysiikan perusteiden hallinnassa ilmenneet puutteet saattoivat vaikuttaa kurssilla käytettyjen tehtävien mielekkyyteen.

Haastateltavana Aapo oli ensimmäisissä haastatteluissa lyhytsanainen, eikä suostunut esittämään juurikaan omia arvailuja tai tulkintoja epävarmoiksi kokemistaan aiheista. Vähitellen hän kuitenkin tuli rohkeammaksi ja esiintyi haastatteluissa rennommin. Leimallista hänelle oli kanonisten puolitotuuksien käyttö (Kurki-Suonio &

Kurki-Suonio 1998). Hän määritteli käsitteet ja ilmiöt käyttäen toisia, joskus jopa alkuperäisiä käsitteitä abstraktimpia, käsitteitä. Näiden uusien käsitteiden merkityksiä Aapo ei aina ymmärtänyt tai ymmärsi niiden merkitykset virheellisesti.