75
6 Tutkimuksen tulokset
Tässä luvussa esittelen haastatteluissa korostuneita asioita. Vastaan myös avustaviin tutkimuskysymyksiini, jotka ovat:
Mitä hyötyä outplacementista on valmennettaville?
Minkälaisia keinoja outplacement-valmentajalla on käsitellä henkisiä asioita?
Nämä avustavat kysymykset auttavat minua vastaamaan varsinaiseen tutkimuskysymykseeni luvun 7 alussa. Varsinainen tutkimuskysymykseni on seuraava:
Miten outplacement auttaa henkiseen tasapainoon pääsemisessä?
Käsittelen tuloksiani haastatteluissa käsiteltyjen teemojen mukaisessa järjestyksessä.
Taustatietojen keräämisen jälkeen keskustelin henkilöiden kanssa heidän irtisanomiskokemuksestaan ja minkälaisia tuntemuksia niistä mahdollisesti heräsi.
Tämän jälkeen siirryin outplacementiin ja keskustelimme siitä mitä prosessin aikana tapahtui. Tämän jälkeen haastateltavat pohtivat mikä outplacementissa on ollut parasta, mistä on ollut eniten hyötyä ja mitä siinä voisi kehittää.
76
tapauksessa irtisanominen, olisikin kaikille sama. Myös Leanan ja Feldmanin (1992, ks. Leana ym. 1998) mukaan jotkut yksilöt voivat reagoida irtisanomiseen hyvinkin passiivisesti kun taas toiset ottavat aktiivisemman roolin niin uuden työn etsimisessä, fyysisessä kunnossa pysymisessä kuin hakeutumisessa uudelleenkoulutuksiin. Haastateltujen joukossa tunteiden kirjon käsittely vaihteli muutamasta tunnista siihen, että henkilö on asiaa vuoden verran käsitellyt eikä vieläkään ole täysin sinut asian kanssa.
Aineistonäyte 1.
”Kyl mä sitä analysoin, pelko kesti noin 30 sekuntia, vihassa meni pari minuuttia ja sit tuli ne muut tunnetilat. Kyl mä melkein sanoisin, että ei siinä kovin montaa tuntia mennyt, että koko skaala oli käyty läpi ja päätyi siihen tilanteeseen, että ehkä tässä elämässä voi jotain muuta tehdä kuin olla x:llä töissä” Mies, 50v.
”Siinä meni oikeastaan muutama viikko, että oli tosi vaikea olla. Ei oikein tiennyt miten päin olla, ei huvittanut harrastaa mitään, asiat mitä tykkäs tehdä päivisin niin ei halunnut tehdä mitään. Ei nauttinut kauniista kesäpäivästä oman lapsen seurassa ja sitten oli sellaista katkeruutta ja suuttumusta ja totta kai se herätti monenlaisia, ja se oli aika hämmentävää lopulta kuinka monenlaisia tunteita tuli ja mistä ne kaikki oikein tulee.” Mies, 37v.
”Vaikka olen päällepäin tällainen äkkipikainen, niin siitä huolimatta tunteet liikkuu hitaasti. Se on sellainen maininki mikä on tuolla alla. Mulla on mennyt tää koko vuosi, että mun tunteet ja suhtautuminen asioihin ja semmonen muutos mitä tapahtuu, se on ottanut paljon pidemmän ajan kun mitä tuo prosessi kestää”
Nainen, 48v.
Irtisanomiseen liittyvät tuntemukset ja ajatukset tilanteen vakavuudesta vaihtelivat myös hyvin paljon. Kolme kymmenestä valmennettavasta oli käytännössä heti sitä mieltä, että tämä tilanne on heille uusi mahdollisuus. He ajattelivat, että nyt tarjoutui mahdollisuus miettiä mitä oikeasti elämällään haluaa tehdä, mihin käyttää aikaansa ja mitä tehdä työkseen. Toki myös heidän tilanteeseen liittyy jonkinlaista
77
surua, mutta he eivät pitäneet irtisanomista uhkana, vaan olivat heti valmiita tarttumaan tilaisuuteen ja miettimään mitä muuta he voisivat elämällään tehdä.
Pientä surua he kokivat hieman eri syistä kuten työyhteisön menetyksestä ja ikänsä aiheuttamasta lisähaasteesta uudelleentyöllistymiselle.
Aineistonäyte 2.
”Sanotaan, että ainoa asia, joka tavallaan niin kuin semmoinen joka hieman harmittaa on se kaikkien hyvien ystävien tapaamisen vaikeus kun niitä ei näe päivittäin töissä” Mies, 50v.
”Tietysti välillä tulee, mutta sit ku mä tiedän, että se on tietyt ihmiset tän takana niin mulla ei oo mitään negatiivisia tunteita tätä firmaa kohtaan vaan mä tiedän, että tää on poliittinen peli. Ja tietysti mä oon realisti ja jos sä oot täyttäny 50 Suomessa vaikka kuinka paljon on taitoja, niin sä oot b-luokan ihminen” Nainen, 50+v.
Yhteistä näille kolmelle henkilölle, jotka kokivat irtisanomisen heti mahdollisuudeksi uuteen, on se, että heistä kenelläkään ei ollut minkäänlaista taloudellista huolta ja täten pystyivät rauhassa keskittymään uusien mahdollisuuksien kartoittamiseen ja hakemiseen. On todettu, että huonolla taloudellisella tilanteella on negatiivinen vaikutus henkilön hyvinvointiin ja itseluottamukseen työttömyystilanteessa (Waters
& Moore, 2002). Jos henkilöllä puolestaan on riittävästi taloudellisia resursseja, niin hänellä on mahdollisuus elää huolettomammin, etsiä rauhassa töitä ja ylläpitää samanlaista elintasoa kuin aikaisemminkin (McKee-Ryan ym., 2005). Tutkimukseni tukee tätä tulosta ja täten voidaan päätellä, että taloudellisen tilanteen ollessa turvattu, irtisanominen ei todennäköisesti aiheuta niin suurta henkistä haastetta kuin taloudellisen tilanteen ollessa huonompi. Mielenkiintoista on myös se, että kaikki nämä henkilöt ovat yli 50-vuotiaita ja useiden aikaisempien tutkimusten mukaan yli 50-vuotiaat kokevat tilanteen raskaammaksi kuin nuoret johtuen siitä, että vanhemman henkilön voi olla vaikeampi työllistyä uudelleen (ks. esim. DeFrank
& Ivancevich, 1986).
78
Loput seitsemän valmennettavaa eivät kokeneet tilannetta heti uutena mahdollisuutena vaan kokivat sen enemmän tai vähemmän henkisesti raskaana, murheellisena asiana ja jopa uhkana tulevaisuudelle. Outplacement-prosessin ja asian käsittelyn edetessä tosin suurin osa heistäkin alkoi pitää irtisanomistaan uutena mahdollisuutena.
Aineistonäyte 3.
”Tää voi olla myös mahdollisuus. Se ei ehkä sillä hetkellä tunnu siltä mut sit ku rupee avaamaan sitä enempi, että mitä se voi olla, että voi just sen oman intohimonsa toteuttaa ja oman unelmansa ja tota ne omat vahvuudet, jotka ehkä on ollu piilossa koko aikaisemman työuran. Ja niistä kyllä ihmiset sitten yleensä lähettääkin palautetta, että tota kiitos, että tää ois pitänyt tapahtua ehkä 10 vuotta sitten.”
Valmentaja, HRM.
”Eli kyllähän siitä jäi aika huono maku niin kuin ensin mut sitten kun sitä käsitteli ja näin niin kyllä mä oon kattonut muita töitä ja tiedostanut sen että mun pitäisi kattoa muita töitä, jos mä haluun edetä uralla eli tuolla firmassa ei oikein ollut enemmän mulle tarjota. Nyt kun mä asian nään niin se on enemmän kuin uusi mahdollisuus eli nyt on ihan positiivinen mieli kyllä.” Nainen, 35v.
Yksilöllisyys näkyy myös muissa negatiivisissa tuntemuksissa mitä valmennettavat irtisanomiseen liittävät. Kolme haastatelluista koki jonkinasteista itsekriittistä tutkiskelua, kolme huolta siitä, että mitä sosiaalinen ympäristö sanoo ja kaksi puolestaan huolta perheelle.
Aineistonäyte 4.
”Onhan se selvä, että surua tulee ja se huoli. Ja on sellaisia asioita mitkä vaikuttaa eli on se perhe ja ystävät, mitä ne sanoo, mitä ympäristö sanoo. Sit se pelkotila, että miten tää vaikuttaa mun tulevaan uraan. Mut kyl se oli enemmän sellaista itsetutkiskelua, että mitä olisi pitänyt tehdä missä vaiheessa, tossa olisi voinut tehdä
79
noin ja et se ehkä enemmän sellaista itsekriittisyyttä kuin sellaista epäoikeudenmukaisuutta ja muiden syyllistämistä” Mies, 49v.
”En mä oikeastaan vihaa missään vaiheessa kokenut, kyllä se oli sellaista surua ja huolta mitä päällimmäisenä oli. Kahden lapsen isänä. Kyllä ne yllätys yllätys ensimmäisenä oli, että mitäs tässä nyt keksitään, että saadaan arki pyörimään.”
Mies, 41v.
”Lähtö tuli sitten niin kuin kesken päivää niin kuin näissä hommissa yleensä tulee ja sitten tehtiin parin päivän päästä sopimusta niin tietysti siinä tuli joku sellainen, että olin ollu tosi stressaantunu, niin totta kai siinä semmonen hemmetinmoinen pettymyksen tunne ja sitten se, että mitä ihmiset sanoo.” Mies, 57v.
Haastatteluista kävi ilmi myös se, että viisi kymmenestä valmennettavasta piti yhtenä pahimpana asiana irtisanomisessa sitä, että sosiaaliset kontaktit ja yhteys työkavereihin katoaa, neljä valmennettavaa piti irtisanomisen vaikutusta taloudelliseen tilanteeseen yhtenä pahimmista asioista ja puolestaan neljä heistä murehti irtisanomisen vaikutusta tulevaan uraan. McKee-Ryan ym. (2005) havaitsivat tutkimuksessaan, että henkilöille, joille työ on hyvin keskeistä elämässään, sen menetys vaikuttaa erityisen paljon negatiivisesti henkiseen hyvinvointiin. Vain kolme haastateltavistani mainitsi työn itsensä loppumisen pahimmaksi asiaksi irtisanotuksi joutumisessa mikä osittain selittääkin sitä, että haastatelluista vain osa koki irtisanomisen hyvin raskaasti.
Aineistonäyte 5.
”Tavallaan se, että tällaiset sosiaaliset kontaktit, se työyhteisö on tietyntyyppinen perhe, se tuntui olevan lähtöhetkellä kova paikka. Tavallaan niin kuin sä joutuisit luopumaan perheestä.” Nainen, 52v.
”Ehkä taloudellinen tilanne on se päällimmäisenä kun me ollaan rakennettu omakotitalo ja on paljon lainaa ja on kaksi pientä lasta, mutta se myös, että mä oon
80
viihtyny tosi hyvin tuolla työpaikalla että ehkä niitä jää sitten eniten kaipaamaan eli siellä oli sellainen hyvä työilmapiiri.” Nainen, 35v.
”Onhan siellä aika paljon pelkoja ja tuntemuksia mitä aiheutuu, että se on aika massiivinen se tunneskaala. Esimerkiksi se, että kun sä lähdet tällaisella tavalla eli eihän se ole ihan niin, että sä sait kympin arvosanan kun sä lähdet, vaan kaikki tietää, että jotain oli pielessä ja sä mietit, että miten se vaikuttaa tulevaan uraan.”
Mies, 49v.
”Kyllä se oli se työn itsessään loppuminen. Ja kun on tän ikäinen niin tajusi, että eihän se uuden työn löytäminen ihan helppoa ole.” Mies, 57v.
Tutkimuksessani käy myös ilmi, että erilaisten tuntemuksien lisäksi yksilöt halusivat käsitellä asiaa hieman eri tavoin ja halusivat outplacement-prosessin aikana tehdä hieman erilaisia asioita. Toki suurin osa heistä suoritti prosessin läpi perinteisen kaavan mukaan, mutta useat henkilöt eivät esimerkiksi halunneet tehdä kirjallisia tehtäviä vaan mieluummin vain keskustelivat konsultin kanssa. Ja ne henkilöt, jotka onnistuivat uuden työn saamisessa kesken outplacement-prosessin, halusivat käyttää loput tapaamisensa keskittyen enemmän uuteen työhön liittyviin asioihin.
Aineistonäyte 6.
”Muutamia tehtäviä tein ja sitten työnsin kansion pois. En ikinä vienyt loppuun asti.
Toki huomasin, että siellä oli sellaisia tehtäviä, jotka ohjasi mua ajattelemaan tietyllä tavalla mikä on ihan järkevää, mutta mä vaan tykkään siitä, että toinen ihminen ohjaa minua ajattelemaan.” Nainen, 48v.
”Ja sitten kun uusi työpaikka löyty niin keskusteltiin siitä mitä huolia siihen paikkaan liittyy, miten siellä voisi päästä nopeammin vauhtiin. Se muuttu sitten heti kun nimi oli paperissa niin sitten konsultti osaskin muuttaa eikä vedetä vaan jäyhästi loppuun ja mä halusin käyttää kuitenkin kaikki kerrat loppuun.” Mies, 37v.
81
Kaikki haastatellut konsultit korostivat sitä, että prosessin tulee olla yksilöllinen ja joustava, ja sen tulee ottaa yksilöllisesti ihmisten tilanne ja tarpeet huomioon. Täten siis yksilöllisyys ja joustavuus korostuvat outplacement-prosessissa hyvin monen haastatellun suoraan sanomana tai tulkittuna heidän kokemuksestaan. Myös Kurtén ja Järvinen (2003) toteavat kirjansa loppusanoissa, että valmennettavat haluavat nykyään vielä enemmän omiin tarpeisiinsa räätälöityjä palveluita. Heidän mukaansa pelkkä työnhakuohjaus ei enää riitä vaan valmennettavilla on haluja pohtia uraansa, elämäntilannettaan ja sen hallintaa sekä yksityis- ja työelämän yhteensovittamista laajemmin.
Aineistonäyte 7.
”Mun kohdalla se on aina yksilöllinen, jokaiselle räätälöity. Vaikka se prosessi on rungoltaan sama, niin se on jokaiselle henkilölle sen tarpeita vastaava”. Valmentaja, HRM.
”Yksilövalmennuksessa nimenomaan nämä palvelut räätälöidään henkilölle, riippuen henkilön tilanteesta ja taustasta.” Konsultti, MPS.
Myös edellisessä aineistonäytteessä korostuva yksilöllisyys näkyy lähes kaikissa tutkimuksen tuloksissa, joita tulen seuraavissa alaluvuissa esittelemään. On paljon asioita, joita lähes kaikki valmennettavat korostavat hyvin tärkeiksi asioiksi, ja joista he kokivat saaneensa paljon apua outplacement-prosessin aikana. Kuitenkin lähes kaikissa näissä on yksi tai kaksi henkilöä, jotka halusivat ja saivat käsitellä asioita hieman eri tavalla. Nostan esille silloin tällöin näitä erilaisia mielipiteitä, jotta ihmisen yksilöllisen huomioinnin merkitys korostuu henkilökohtaisten asioiden käsittelyssä.
82