Tieteellisen identiteetin määreistä : Haasteita kirjastotieteelle ja informatiikalle näkymä

Tieteellisen identiteetin määreistä

Tuormaa, Jussi, Tieteellisen identiteetin määreistä: haasteita kirjastotie- teelle ja informatiikalle [On the determinants of a scientific identity:

challenges to library science and informatics]. Kirjastotiede ja infor- matiikka, 1 (3): 58—66, 1982.

The author considers library science and informatics as a discipline to be in a continuous identity crisis. In the article library science and informatics is seen as a scientific project based on various (traditions of) sciences as well as on the activities of people with various cultural, social and scientific backgrounds. This situation, however, challenges and gives chances to discuss the different levels of adequacy of the scientific argumentations within this all-around scientific project. The author discusses first the relation between science and humanism, that is the limits of and the possible alienation within science. Then the author discusses the ideal nature of cultural objects like information and scientific communication, and continues by problematizing how even the natural scientific knowledge can be seen socially and culturally determined. The natural and social (or human) sciences are compared in their own terms and spheres. The author concludes his article asking a) how to locate the different objects of studies in library science and informatics in the human/social practice as a whole and b) if this scientific project activity as a form of social activity in itself is living and open. Some optimistic, materialistic, collective and self- reflective perspectives are given.

Address: Institute of Library and Information Science, University of Tam- pere, PB 607, SF-33101 Tampere 10.

Haasteita kirjastotieteelle ja informatiikalle

»Trendinä on, että laajalle levinnyt tulkinta informaatiojärjestelmistä erityisinä teknisinä ja organisatorisina edellytyksinä sille, että tutki- joille välttämättömät voimavarat ovat heidän käytettävissään, on korvattu tulkinnalla tieteel- lisestä kommunikaatiosta tieteen olemassaolon takaavana välttämättömänä kulttuurisena ym- päristönä.

Tuollaiset ideat, kuinka ollakaan, ovat aina olleet mukana kirjastotyössä, sillä kirjastojen kulttuurinen status on aina ollut jokseenkin ilmeinen»,

t o t e a v a t neuvostoliittolaiset i n f o r m a a t i o t i e t e i - lijät A. I. Mihailov j a Yu. A. S r e j d e r t u o r e e s - sa p u h e e n v u o r o s s a a n (Mikhailov & S h r e i d e r 1981, 6). V a i k k a v i i t t a u s kirjastotyöhön siinä j ä ä k i n v a i n yllä olevaksi, niin p u h e e n v u o r o osoittaa selvästi, e t t ä i n f o r m a t i i k a n s u u n - tauksissa on a i k a n a a n i r t a u d u t t u h ä t i k ö i d e n kirjastotieteen p e r i n n ö s t ä .

Meillä Suomessa on v a r s i n a i n u t l a a t u i n e n k a n s s a k ä y m i s e n tilanne, sillä h y v i n erilaiset koulutukselliset, a m m a t i l l i s e t j a tieteelliset n ä k ö k u l m a t o v a t päässeet hedelmälliseen y h - t e y t e e n samoilla foorumeilla. A k a t e e m i s e n a

oppiaineena on kirjastotiede ja i n f o r m a t i i k k a ja lisäksi tieteellinen y h d i s t y k s e m m e k o k o a a ihmisiä m u k a a n m u i s t a k i n oppiaineista. Y h - teisestä k e s k u s t e l u f o o r u m i s t a k a n n a t t a a p i t ä ä kiinni k y n s i n h a m p a i n , k u n h a n ei v a i n k u l i s - seista. Y h t e i s y m m ä r r y s j ä ä helposti h y v i n pintapuoliseksi, e l l e m m e j a t k u v a s t i v a i v a u d u o t t a m a a n selvää eri n ä k ö k u l m i e n p e r u s t a v a n - laatuisista tieteenfilosofisista l ä h t ö k o h d i s t a ja t i e d o s t a m a a n n ä e n n ä i s e s t i i d e n t t i s t e n t e r m i e n v a s t a a v i a sisällöllisiä eroja ja eri p ä t e v y y s - alueita (ks. esim. B e r m a n n et ai. 1981, 41—46).

P i d ä n kirjastotieteen j a i n f o r m a t i i k a n i d e n t i t e e t t i o n g e l m i a j o k s e e n k i n pysyvinä, koska uskon, e t t ä kirjastotiede j a i n f o r m a - t i i k k a t u l e e aina s ä i l y t t ä m ä ä n p r o j e k t i l u o n - teensa, so. s y n t e e t t i s y y t e n s ä eri tieteenalojen k u d e l m a n a . T ä l l a i n e n t i l a n n e on e r i t t ä i n otol- linen pohdinnoille eri y h t e i s k u n t a - j a i h m i s - tieteellisistä s u u n t a u k s i s t a sekä ihmistietei- den j a l u o n n o n t i e t e i d e n välisestä s u h t e e s t a

— ei p e l k ä s t ä ä n p r o j e k t i n koossa p i t ä m i s e n ja m e t o d i e n k a n n a l t a , v a a n myös sen u n i v e r - s a a l i l u o n t e e n t a k i a : olemme tekemisissä koko

tiedon m a a i l m a n , eri k u l t t u u r i e n j a k a i k e n - laisten ihmisten kanssa.

Oma l ä h t ö k o h t a n i on l ä h i n n ä m a r x i l a i n e n , m u t t a lähdekirjallisuus osoittaa myös m u i t a v a i k u t t e i t a . K ä y t ä n r u n s a a s t i lähteitä, m u t t a p i k e m m i n k i n s t e i n e r - k o u l u l a i s e n a k u i n sko- l a s t i k k o n a tai a k a t e e m i s e n a p i s t e i d e n k e r ä i l i - j ä n ä : t u n n u s t a n l ä h t e i d e n k a u t t a p u h u t t e l e v i a ajattelijoita, en muodollisia a u k t o r i t e e t t e j a . 1. Tiede ja humanismi

Tiedettä t a r k a s t e l l a a n usein tietona tai sitä t u o t t a v a n a t o i m i n t a n a . Optimistit uskovat, e t t ä t u t k i m a l l a t i e d e t t ä j ä l k i m m ä i s e s s ä m i e - lessä, t u t k i m m e t u l e v a i s u u d e n i h m i s k u n t a a

— t u l e v a i s u u t t a , jolloin k a i k k i e n i h m i s t e n toiminta p e r u s t u u tieteeseen. A j a t u s a j a n - k o h t a i s t u u siinä m ä ä r i n , k u n ihmisen ongel- m a t u n n u s t e t a a n tieteen ja t e k n i i k a n keskei- seksi ongelmaksi. T ä t ä voi p e r u s t e l l a sillä, e t t ä ihmisessä itsessään y h d i s t y v ä t m e k a a n i - set, fysikaaliset, kemialliset, biologiset ja so- siaaliset l a i n m u k a i s u u d e t . (Ks. Volkov 1972, 135—178; Volkov 1974, 197).

Tällainen optimismi ei k u i t e n k a a n p e r u s t u tieteeseen, v a a n h u m a n i s m i i n , j o n k a s u h d e tieteeseen ei ole yksiselitteinen. H u m a n i s m i a ei voi p a l a u t t a a tieteisiin (saati ns. h u m a n i s - tisiin tieteisiin), v a a n niistä r i i p p u m a t t a se on k o r o s t a n u t ihmisen h y v ä ä ja y h t e i s y y t t ä ihmisten välillä. Georg H e n r i k von W r i g h t (1976) on l u o n n e h t i n u t h u m a n i s m i a silti t y y - pillisesti intellektuaaliseksi asenteeksi »joka p o h j a u t u u todellisuuden kriittiseen ja r a t i o - naaliseen t a r k k a i l u u n » , von W r i g h t k u v a a esseessään r e n e s s a n s s i h u m a n i s m i a , u u s h u m a - nismia ja m a r x i l a i s t a h u m a n i s m i a : h u m a n i s - mi ei ole historiallinen vakio, v a a n se on m u r r o s k a u s i e n ilmiö. Se on »taisteleva» ja

»etsivä» e l ä m ä n a s e n n e , jolle k u k i n a i k a k a u s i a n t a a aina o m a t h a a s t e e n s a v a s t a t t a v a k s i (von W r i g h t 1976, 453—461).

Itse olen k u v a n n u t t ä h ä n a s t i s t a t i e d e t t ä e n e m m ä n tai v ä h e m m ä n demoniseksi. Sitä

1 Viittaan heti tapaani käsittää ja käyttää tiet- tyjä termejä, jotka ovat artikkelissani keskeisiä.

Käsitän tieteen sekä koko yhteiskunnallisen käy- tännön momenttina että sen yhtenä ideaalisena ja toiminnallisena muotona. Käytännöllä tarkoitan ihmisten ulospäin suuntautuvaa, ympäristöään ja itseään muokkaavaa toimintaa, jolla he yhteisönä, yhteiskuntana tai ihmiskuntana tuottavat elämän- ehtonsa (vrt. 3. luku sekä ks. myös Pietilä 1979a, 7—8). Kulttuuriin kuuluu paitsi tiede myös muu ideaalinen toiminta sekä sen materiaaliset tuotteet ja se läpäisee ajallisesti yhteiskunnallisen organi- saation eri kehitysvaiheita.

2 Näissä oloissa, joissa ihmisten yksittäiset puo-

on t e h t y i h m i s k u n n a n e n e m m i s t ö n k u s t a n - nuksella ja usein myös siitä p i i t t a a m a t t a (Tuormaa 1982). Tieteen a n t i h u m a n i s t i s u u s tai d e m o n i s u u s ei t i e t e n k ä ä n j o h d u siitä itsestään, v a a n y h t e i s k u n n a l l i s e s t a k ä y t ä n - nöstä j a työnjaosta.1

Tieteestä i t s e s t ä ä n k i n on k e h i t t y n y t erillis- toimintojen p i r s t o u t u n u t alue. Neuvostoliitto- lainen G e n r i h Volkov on k u v a n n u t , m i t e n myös tieteeseen on p e s i y t y n y t a m m a t i l l i s t a

»kretinismiä» ja o t t a a esimerkiksi t i e d e m i e s - tyypin, joka on h y v i n k a p e a l l a saralla omis- t a u t u n u t tosiasioiden k e r ä ä m i s e e n , h u r m i o i - t u u l ö y t ä m i s t ä ä n detaljeista j a n ä k e e koko m a a i l m a n vain niiden valossa. Volkov ei k u i - t e n k a a n oleta tällaisen t y y p i n v a l i n n e e n itse kohtaloaan, v a a n p i t ä ä t ä t ä i t s e ä ä n vallitse- v a n tieteen k ä y t ä n n ö n v a l i k o i m a n a j a m u o k - k a a m a n a . Työnjako ei ole j u u r i k a a n sallinut ihmisiä isolla I.ilä v a a n i h m i s t e n osasia. On- n e t t o m i n t a k u i t e n k i n on, ettei t ä m ä ole es- t ä n y t m o n i a p ä ä s e m ä s t ä j u m a l t e n suosikeik- si tai p e r ä t i sijaisiksi — isottelemasta ja jopa täysin m i t ä t ö i m ä s t ä m u i t a ihmisiä ja in- himillisen t o i m i n n a n a l o j a2 (Volkov 1972,

178—182).

Tieteessä i h m i n e n voi vielä t ä t ä n y k y ä löytää p i k e m m i n k i n k a i k k e a m u u t a k u i n it- seään — ellei ihmisen p r o t o t y y p p i n ä sitten pidetä esimerkiksi t o h t o r i O u t o l e m p e ä ja m u i t a itseriittoisia m a a i l m a n l o p u n tieteelli- siä tienraivaajia. P a r a d o k s a a l i s t a kyllä j u u r i tieteessä i h m i n e n voi s a a v u t t a a itsestään v i e - r a a n t u m i s e n k o r k e i m m a n ja i t s e k r i t i i k i t t ö - m i m m ä n m u o d o n . Tieteen (tämän tai tuon) nimissä v o i d a a n l u o p u a persoonallisesta v a - k a u m u k s e s t a ja v a s t u u s t a — ja m i k ä sen m a h t i p o n t i s e m p a a k u i n vieläpä v i e r a a n t i e - t e e n a l a n nimissä: eläintieteilijä p u h u m a s s a sotien v ä i s t ä m ä t t ö m y y d e s t ä r o t t a k o k e i d e n p e r u s t e e l l a . . . T i e d e t t ä v o i d a a n myös p a h e k - sua, v a i k k a k y s y m y s on itse asiassa tieteen (tämän ja tuon) toimeksipanijoista — tiede- yhteisöistä ja niiden isännistä. Tiede on kai- kesta h u o l i m a t t a v a i n ihmisen itselleen l u o - let ylikorostuvat, on vaikea antaa kokonaisihmi- syydelle sijaansa. Antoine de Saint-Exupéryä rii- vasi ihmisten atomisoituneisuus. Lentäessään hän näki maailmassa paljon valoja ja avoimia ikku- noita, mutta paljon myös suljettuja ikkunoita, sammutettuja lyhtyjä. »Ainoastaan sydämellä nä- kee hyvin. Silmillä ei näe kaikkein tärkeimpiä asioita»: Saint-Exupéry itse oli valmis panemaan elämänsä (sydämensä) alttiiksi vaaroille ihmiskun- taan omassatunnossaan sitoutuneena (vrt. Bogat 1976) — ja uskomatta liioin pelkkään vaistonva- raisuuteen arvosti nimenomaan ajattelukykyä — silmiä ja käsiä yhdessä (Saint-Exupéry 1956, 1975 ja 1976).

ma väline ja osa inhimillistä käytäntöä (Ilyenkov 1975).

Tieteen norsunluutornien asukkaat ilmaise- vat usein itse vieraantuneisuuttaan — sitä tietenkään tiedostamatta — elegantilla toi- veella siitä, että vain »asiat riitelisivät»

eivätkä niinkään ihmiset. Siis että subjek- teja olisivatkin tosiasiat — tai että ihmisten väliset ristiriidat olisivat ratkaistavissa vain teoreettisesti, tieteen piirissä, eivätkä tämän- puoleisessa, elävässä elämässä (!).

Miten saada ihmiset liittoon tieteen kans- sa? Vain jos tiede on liitossa heidän kans- saan siinä käytännössä, jossa ihminen toimii

»toisen luontonsa» — yhteiskunnallisen ole- muksensa ja organisaationsa — kesyttämi- seksi, itseluottamuksen saavuttamiseksi. Sel- laisessa liitossa tähdätään siihen, että kaikki ihmiset voisivat kasvaa elinehtojensa (tietoi- siksi) tuottajiksi ja vapautua (käytännössä) tätä rajoittavista väkivallan ja hyväksikäy- tön muodoista.

2. Informatiikan identiteettiongelma

Informatiikan neuvostoliittolaisten pionee- rien Mihailovin ja kumppanien alustava esi- tys liitti (uuden) oppiaineen teknisten tietei- den piiriin. Varsin pian he kuitenkin arvioi- vat asian uudelleen. Informatiikka sijoitet- tiin yhteiskuntatieteisiin »koska sen tutki- muskohde — tieteellinen informaatiotoiminta

— on ilmiö, joka on ominainen ihmisyhteis- kunnalle ja esiintyy ainoastaan siinä» (Mihai- lov & Tsernyi & Giljarevski 1981, 43— alkup.

teksti 1968).

Yhteiskuntatieteellisen identiteetin kehitte- ly jäi heidän informatiikkateksteissään pit- kään yllä mainituksi (1970-luvulla tutkimus- kohde vain täsmentyi tieteelliseksi kommu- nikaatioksi) — siis melkein olemattomaksi.

Niinpä heidän tutkimuksensa ohjenuorat (epistemologiset ja metodologiset sitoumukset) eivät välttämättä olleet irronneet entiseltä maaperältään.

Sitä he eivät ainakaan itse sen kummemmin olleet pohtineet.

Tuoreessa puheenvuorossaan A. I. Mihailov 3 Brecht vaatii hienossa tiedettä kuvaavassa näytelmässään »Galilein elämä» (1982) tieteilijöiltä kansalaisrohkeutta. Totuus voittaa vain siinä määrin kuin se saatetaan voittamaan.

4 Yhteiskuntatieteissä on puhuttu ns. sosiaali- teknologioista, joiden puitteissa ei problematisoida niiden ehtoja ja tavoitteita, vaan keskitytään yk- sinomaan keinojen tuottamiseen annettuja pää- määriä varten (ks. esim. Pietilä 1979a).

yhdessä Yu. A. Srejderin kanssa onkin uudes- sa murrosvaiheessa (Mikhailov & Shreider 1981). Esipuheessaan FID:n julkaisuun, jon- ka aiheena on informaatiojärjestelmien te- hokkuuden arviointikriteerit, he lähtevät liik- keelle käytännöllisestä ongelmasta. Infor- maatiojärjestelmien tehokkuuden ongelman vanhat ratkaisutavat ovat osoittautuneet kaikkialla epätyydyttäviksi. Tämän ongel- man he palauttavat kysymyksiin, miten oikein tieteellinen ja teknillinen informaatio/

informaatiojärjestelmä on käsitetty ja miten se tulisi nyt uudella tavalla käsittää.

Pidän puheenvuoroa myös itsekriittisenä, vaikka sen kärki osuukin sattuvimmin muual- le. En voi olla ihailematta jo 80mettään käy- vää luonnontieteellisen peruskoulutuksen saa- nutta tieteilijää, joka näin osoittaa olevansa edelleenkin virkeä ja avartumiskykyinen.

Mihailov ja Srejder toteavat, että tähän saakka tieteellistä kommunikaatiota on tut- kittu pikemminkin teknisten apuvälineiden joukkona kuin kulttuuri-ilmiönä, mikä se heidän käsittääkseen kuitenkin on. Infor- maatiojärjestelmien todellinen asema on pit- kään pimittynyt nykyaikaisen välineistön alle. Nyt ovat osoittautuneet riittämättömik- si niin tulkinta tieteellisestä informaatiosta vain faktojen kompleksina kuin myös rin- nakkainen näkemys informaatiojärjestelmistä vain strukturoimasta noita faktoja edelleen spesialistien ulottuville enemmän tai vähem- män tehokkaasti. Olennaista ei ole niinkään tieteellisen kommunikaation sisältämien do- kumenttien ja faktojen määrä, vaan sen kulttuuristen tehtävien huomioon ottaminen.

Kirjoittajat viittaavat kulttuuristen objek- tien ideaaliseen välittymiseen ja esittävät kirjallisuusviitteen neuvostoliittolaiseen filo- sofiin Evald Iljenkoviin. Hän on useassa yh- teydessä pohtinut syvällisesti ideaalisen kä- sitettä (esim. Ilyenkov 1977a ja Ilyenkov 1977b, 251—288), josta vähän tuonnempana.

Mihailovin ja Srejderin mukaan on lähdet- tävä siitä, että informaatiotarpeisiin vaikut- taa ja niitä muovaa informaatioympäristö.

Käyttäjän tyytyväisyys ei ole saavutettavissa niinkään tieteellisen kommunikaation »te- hokkuudella» kuin sen vuorovaikutusalttiu- della. He siteeraavat Marxin (1956, 52—

54) Feuerbach-teeseistä, että » . . . kasvatta- jan itsensä täytyy tulla kasvatetuksi». Tätä he pitävät informaatioympäristön laadun pääasiallisena vaikeutena ja ongelmana.

Mihailovin ja Srejderin viittaukset ideaa-

liseen ja informaatioympäristöön avaavat

(ainakin) k a k s i t u t k i m u k s e l l i s t a n ä k ö a l a a . Toisen he selvästi n i m e ä v ä t k i n — kognitiivi- sen t u t k i m u k s e n . Toinen taas a v a u t u u Iljen- kovin k a u t t a m i t ä laajimpiin k u l t t u u r i s i i n ja y h t e i s k u n n a l l i s i i n u l o t t u v u u k s i i n — erilaisiin tasoihin inhimillisessä k ä y t ä n n ö s s ä .

3. Kautta ideaalisen

Mitä sitten on ideaalinen? H e n g e n v a l t a a , i r t a u t u m i s t a t ä m ä n p u o l e i s e s t a — m a t e r i a l i s - tin t a k a p o r t t i taivaaseen? Tässä p o h d i t a a n k y s y m y s t ä l ä h i n n ä Iljenkovin (1977b) — t u n - n e t u n m a t e r i a l i s t i n — eväillä.

I d e a a l i n e n on s y n t y n y t i h m i s t e n y h t e i s k u n - nallisen, yhteisen työnjaollisen t o i m i n n a n aktiivisena m u o t o n a (tapana, k u v a n a ) sekä v a s t a a v a s t i t u o n t o i m i n n a n k o h t e i d e n m u o - tona — prosessissa, joka ei ole p y s ä y t e t t ä v i s - sä k u m p a a n k a a n kohtioonsa. Ideaalista ei niin v a a n v a n g i t a k a a n . Yksinkertaisesti m ä ä r i t e l t y n ä se on s u b j e k t i i v i n e n k u v a ob- jektiivisesta todellisuudesta. Sikäli ideaali- sella ei ole materiaalisesta, so. objektiivisesta todellisuudesta r i i p p u m a t o n t a sisältöä.

I d e a a l i n e n on olemassa ihmisen ulkoisen k o h t e e n m u o t o a v a s t a a v a n t o i m i n n a n m u o d o n m u u n n u t t u a ihmiselle erityiskohteeksi, jota käsitellä i d e a n a (vaikkapa »tieteellisenä» sel- laisena). Ideaalista ei sinänsä ole luonnossa eikä edes ihmisessä biologisena olentona, v a a n se on s y n t y n y t j a s ä i l y n y t ihmisen esi- neellis-yhteiskunnallisessa toiminnassa.5

I h m i n e n on ulkoiseen m a a i l m a a n s u u n t a u - t u m a l l a — t u o t t a a k s e e n e l ä m ä n e h t o n s a — l a a j e n t a n u t samalla sisäistä m a a i l m a a n s a . T ä h t i t a i v a a n k i n , johon m u i n a i n e n i h m i n e n ei m u u t o i n u l o t t u n u t , i h m i s k u n t a otti a i k a - ja t i l a o r i e n t a a t i o n s a v ä l i k a p p a l e e k s i — l u o n n o l - liseksi kellokseen, k a l e n t e r i k s e e n j a k o m p a s - sikseen. L u o n n o n aineksen u n i v e r s a a l i t m u o - dot ovat tulleet esiin siinä m ä ä r i n k u i n y h - t e i s k u n n a l l i n e n i h m i n e n on sisäistänyt ne

5 Ideaalinen koodautuu ihmisen aivoissa, mutta sen selittäminen niistä käsin ei onnistu. Se on yhtä hedelmätöntä — Iljenkovin vertaus — kuin selit- tää työn tuotteen arvon rahamuotoa kullan fysi- kaalis-kemiallisilla piirteillä (Ilyenkov 1977b, 261). Ajatellaanpa vaikka tunnettuja esimerkkejä ns. susilapsista.

On houkuttelevaaa samaistaa ideaalinen kie- leen, missä se saa objektivoidun, kommunikoita- van ilmaisumuotonsa. Kuurosokeana syntyneen Helen Kellerin »ihmettä» on yritetty tulkita kie- len (opetuksen) avulla, mutta onnistumatta teke- mään siitä totta toisten kuurosokeiden lasten ta- pauksissa. Iljenkov kuvaa mielenkiintoisessa ar- tikkelissaan, miten Neuvostoliitossa tapauksiin löydettiin »maallinen» ratkaisu — osoitettiin ko-

»epäorgaanisen r u u m i i n s a » , sivilisaationsa r a k e n n u s a i n e e k s i .6

I d e a a l i n e n on myös y h t e i s k u n n a l l i s e n i h m i - sen a k t i i v i n e n k y k y . Se voi olla sellainenkin t o i m i n n a n kohde, jota ei ole ollut vielä u l - koisesti, aistimellisesta h a v a i t t a v a s s a m u o d o s - sa, m u t t a j o n k a luomiseen on k u i t e n k i n jo k e h i t t y n y t m a t e r i a a l i s i a edellytyksiä. I d e a a - lisen k u v a n v a i h t e l u t ja erilaiset k o n k r e t i - soinnit v o i d a a n selittää erityisolosuhteista ja uusista y h t e i s k u n n a l l i s i s t a t a r p e i s t a käsin

— k u n ideaalinen k u v a k y e t ä ä n s a a t t a m a a n y h t e e n a i e m m i n vielä i d e a l i s o i m a t t o m a n t o - dellisuuden kanssa.

Yksilö s a a t t a a hallita ideaalisen k u v a n vain formaalisti, j ä y k k ä n ä m a l l i n a . Jos h ä n ei y m m ä r r ä sen a l k u p e r ä ä ja k y t k e n t ö j ä v a r - sinaiseen (ei idealisoituun) todellisuuteen, niin h ä n voi j ä ä d ä tuon k u v a n v a n g i k s i — se a l k a a k i n toimia h ä n e s s ä ja h ä n e n k a u t t a a n

»dogmaattisena» k u v a n a . H ä n ei k y k e n e s a a - m a a n siihen k r i i t t i s t ä a s e n n e t t a . I h m i s e n v i e - r a a n t u m i s e s s a on k y s y m y s j u u r i t ä s t ä : i h m i - set k o h t a a v a t o m a n y h t e i s k u n n a l l i s e n toi- m i n t a n s a tulokset vieraina, y l ä p u o l e l l a a n olevina, jopa h e i t ä itseään v a s t a a n a s e t t u v i - na voimina — y m m ä r t ä m ä t t ä o m a n t o i m i n - t a n s a logiikkaa, y m m ä r t ä m ä t t ä edes, e t t ä k y s y m y s on j u u r i h e i d ä n o m a s t a ( y h t e i s k u n - nallisesta) t o i m i n n a s t a a n !

4. Tiede ja kulttuuri

Yksi t i e t e e n t u t k i m u k s e n t u n n e t u i m m i s t a t i e n r i s t e y k s i s t ä on p a n n u t p o h t i m a a n s e u r a - t a k o ja selittääkö tieteen k e h i t y s t ä » i n t e r n a - listisesti» vaiko »eksternalistisesti». Tässä pohdiskelussa v i i v ä h t i h e t k e n s e m i n a a r i s - s a m m e Ikaalisissa myös Veikko Pietilä (1981a).

Edellisessä s u u n n a s s a (mallikulkijana K u h n ) k o r o s t e t a a n tieteen o m a a sisäistä lo- giikkaa, sellaisia m a a m e r k k e j ä , joita j ä ä t e o - rioiden ja ideoiden k e h i t y k s e s t ä ja j o t k a j ä - keellisestikin ihmispsyyken syntymisen esineellis- yhteistoiminnalliset ehdot (Iljenkov 1981).

Tässä yhteydessä on vielä korostettava, että ideaalisen määreiden hakeminen on aloitettava yhteiskunnan materiaalisen ja henkisen tuotannon

»anatomian» ja »fysiologian» analyysista. Psykolo- gia tieteenä — tutkiessaan yksilön orientaatiotoi- mintaa (Galperin 1977) — seuraa yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden jälkiä. Sille on aina annettuna sivilisaation ja kulttuurin järjestelmä ajattelun yleisiä muotoja, loogisia kategorioita myöten.

6 »Ihmisen käytännöllisen toiminnan on täyty- nyt miljardeja kertoja panna ihmisen tajunta tois- tamaan erilaisia loogisia kuvioita, jotta nuo ku- viot ovat voineet saada aksiomien merkityksen»

(Lenin s.a., 153).

sentävät tutkijalle aina vastaisia tutkimus- ongelmia. Toisessa suunnassa (Bernal) tutki- musongelmat taas nähdään aina asettuvan tutkijalle ikään kuin tieteen ulkopuolisina sosiaalisina tilauksina.

Näiden molempien lähestymistapojen koe- tinkivenä — ja kompastuskivenä — on ollut uuden luonnontieteen synty. Lähestymista- pojen ongelmia ja sovittamattomalta näyttä- vää vastakkainasettelua (ks. Pietilä 1981b, 1—44) on viime aikoina onnistuttu ratko- maan varsin hedelmällisesti.

Veikko Pietilä on pohtinut, miten yhteis- kunnallinen käytäntö — määräävänä tekijänä

— on sisäistynyt uuden luonnontieteen aja- tusmuodoksi (erit. Pietilä 1981b).

Hän lähtee siitä, että ihmisen abstraktien ajatusmuotojen edellytyksenä on ollut tava- ran arvomuotojen kehittyminen rahamuo- toon — kun ihmistyön tuotteita on alettu vaihtaa toisiinsa yleisvastikkeen avulla, kun käyttöarvoltaan erilaiset tavarat ovat saaneet yhdenvertaisen aseman vaihtoarvojen raha- muodossa. Tällainen vaihtotalous oli jo An- tiikissa, mutta luonnonfilosofia jäi vielä kauas uudesta luonnontieteestä.

Vasta kun vaihtoarvosta tuli yksinomai- nen, kattava yhteiskunnallisen käytännön määrääjä — ja rahamuodosta siirryttiin pää- omamuotoon — niin ihminen irtautui myös käytännöllisesti luonnosta ja alkoi pitää sitä vain vaihtoarvon toteuttamisen välikappa- leena. Historiallisen paralleelin Pietilä ha- kee tälle Renessanssin taiteesta. Hän pitää perspektiivin keksimistä uudenaikaisen luon- nontieteen idealisoivan metodin vastineena taiteessa.

Luonnonlakien hallitseman luonnon rin- nalle syntyi samalla yhteiskunnallisten käy- tännön muotojen ja instituutioiden »toinen luonto». Siihen nähden ihmiselle jäi kuiten- kin vielä voimaan aristotelinen naiivin käy- tännöllinen asenne — ikään kuin se olisi ih- misen tietoisessa hallinnassa, ikään kuin yh- teiskunnallisilla käytännöillä ei olisi ollut muita tarkoituksia kuin tietoisesti tarkoite- tut.

Neuvostoliiton Tiedeakatemian Luonnontie- teen ja teknologian historian instituutissa on tarkasteltu tiedettä yhtenä kulttuurin itse- ilmaisun muotona — vuorovaikutuksessa kulttuurisen (ja taloudellisen) järjestelmän muiden osa-alueiden kanssa. Tätä laajaa ja monimutkaista kulttuurihistoriallista näkö-

7 Joseph Needham, englantilainen muinaisen Kiinan tieteen ja teknologian tuntija on kiehto- vissa tutkimuksissaan (esim. 1969) pohtinut —

kulmaa valaistaan seuraavassa Piama Gai- denkoon (1981) tukeutuen:

Teorioilla on tieteessä keskeinen sija. Niis- sä voidaan kuitenkin aina paljastaa myös sellaisten väitteiden ja oletusten mukana olo, joita niiden puitteissa ei ole todistettu vaan hyväksytty sellaisinaan aksiomaattisiksi lähtökohdiksi.

Tällaista aksiomaattista lähtökohtaa Gai- denko kutsuu tieteelliseksi ohjelmaksi. Siinä ei pyritä sen vähempään kuin kaiken olevai- sen universaaliseen tulkintaan. Antiikin Kreikassa tieteellisiä ohjelmia oli kolme:

matemaattinen — kun pytagoralaisten mie- lestä kaikki on määrällistä — atomistinen ja Aristoteleen kontinualistinen. Tällaiseen oh- jelmaan liittyvän maailmankuvan muutos johtaa aina muutokseen myös tieteellisessä ajattelutavassa ja tieteellisissä teorioissa.

Aristoteleen ohjelmassa nähtiin ero »luon- nollisen» ja »keinotekoisen» — fysikaalisen tiedon ja mekaanisen taidon välillä. Luon- nonilmiöiden kehitys nähtiin objektiivisen teleologisena. Kappaleet pyrkivät kohti luon- nollista täydellistymistään. Siemenen causa

»keinotekoisella» alueella taas noiden toimin- tojen causa finalis — esimerkiksi rakentami- sessa talo — tulee ensin esiin subjektin tie- toisuudessa olevassa ideassa.

1200- ja 1300-luvun kristillisessä teologias- sa — aikansa vallitsevassa maailmankatso- muksessa — Aristoteleen luonnon selittämi- sen causa finalis -tyyppi asetettiin kyseen- alaiseksi. Skolastikkojen mielestä luonto on Jumalan luoma, välittynyt Pyhän älyn kehit- tämissä ideoissa. Materialisoidakseen idean- sa ihminen on tarvinnut aina tiettyjä keinoja

— causa efficientes. Myös koko luonnon Luoja on luomistyössään tarvinnut vastaavia, he päättelivät.

Tarvittiin vielä syvällisiä taloudellisia muutoksia ja kaksi vuosisataa Galileihin, Newtoniin ja kumppaneihin ennen kuin uusi luonnontiede syntyi — mutta keskiaikaisen ihmisen maailmankuvan ja tietoisuuden muuttumisessa näytteli keskeistä välittäjän osaa silti skolastinen tiede. Vielä 1600-luvul- lakin luonnontieteessä pidettiin luontoa tosin Jumalan käsissä olevana koneena — monet nykyaikaisen mekaniikan luojat olivat edel- leen myös teologeja (Newton, Leibniz) — vaikka todelliseksi ideoijaksi, luojaksi olikin astunut ihminen.

paitsi missä määrin ja millä tavoin Kiinan Euroop-

paa edistyneemmän tieteen ja tekniikan saavu-

tukset loivat pohjaa Euroopassa uuden luonnon-

5. Luonnontiede ja yhteiskuntatiede

Luonnontieteisiin l i i t t y v ä t m a a i l m a n k u v a t ovat v a i k u t t a n e e t h y v i n v o i m a k k a a s t i myös ihmiseen k u v a a n itsestään, e i v ä t k ä p e l k ä s t ä ä n arkisesti v a a n myös y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n identiteettiin. Sosiologiassa esiintyivät a i k a - n a a n fysiokraattinsa, j o t k a t u t k i v a t y h t e i s - k u n t a a i k ä ä n k u i n m a a p e r ä n ä . S i t t e m m i n (ja vieläkin) biologinen m a a i l m a n k u v a heijastui sosiologiassa organismi-, e v o l u u t i o - y m . teo- rioina. N y t t e m m i n e h k ä p a i n a v i m m i n olem- m e iskostaneet m i e l e e m m e t e k n i s e n m a a i l - m a n k u v a n .8

L u o n n o n t i e t e i d e n suoraviivaista v a i k u t u s - ta, l ä h i n n ä positivismin n i m e l l ä k u l k e v a a

»shovinististä» s u u n t a u s t a y h t e i s k u n t a t i e t e i s - sä ovat a s e t t u n e e t v a s t u s t a m a a n m a r x i s m i ja h e r m e n e u t i i k k a o m a p e r ä i s i n ä y h t e i s k u n t a - tieteellisinä k o u l u k u n t i n a .9

H e r m e n e u t t i n e n k a n t a luonnontieteisiin n ä h d e n on e h d o t t o m a m p i . Se on p y r k i n y t osoittamaan, m i t e n (luonnon)tiede on aina k o k e m u k s e n m u o t o j e n v ä l i t t ä m ä ä ja v ä r i t t ä - m ä ä — ei n i i n k ä ä n objektiivisen todellisuu- den heijastusta, v a a n h e i j a s t u s t a p i k e m m i n - kin i h m i s e n omasta p r a k s i k s e s t a (ks. M e h t o - n e n 1982). Pitäisikö tässä mielessä puoles- tieteen synnylle — myös, miten länsimaissa juuri uskonnollinen maailmankuva loi pohjaa uudelle luonnontieteelle. Kiinassa maailmankuva oli »tä- mänpuoleinen», organistinen, ja tunnustettiin il- miöiden yhteys. Täkäläiset jumalat taas säätivät irrallisia lakeja (ja saivat myös inhimillisen vas- tuun alueita kontolleen).

8 Törmäsin kirjastotyössä taannoin mielenkiin- toiseen luokitustapaukseen, kirjaan nimeltä »Yh- teisönä elämisen ongelma» (1981), joka hyvin ku- vaa tällaista reduktionismia — yhteiskuntatieteel- listen ongelmien palauttamista teknisiin ja luon- nontieteisiin — ja pätevyysalueiden sotkemista tieteellisyyden nimissä. Tarkistakaapa luokitinko kirjan oikein, kun annoin sille Luokitusoppaan (Deweyn) mukaan numeron 50! (Vrt. Eskola 1982a ja 1982b).

9 Yhteiskuntatieteiden rinnalla käytetään ny- kyään usein myös ihmistieteiden nimitystä (ks.

Juntunen & Mehtonen 1977, 20—25). Ihmistietei- siin luetaan tällöin ns. humanistiset tieteet (his- toria, kielet, kirjallisuus . ..), ns. yhteiskuntatieteet (taloustiede, sosiologia...) sekä rajatapauksena myös lääketiede. Toisaalta esimerkiksi Neuvosto- liitossa yhteiskuntatieteisiin luetaan myös kaikki täkäläiset ns. humanistiset tieteet.

Tänä päivänä yhteiskuntatieteissä on olemassa erilaisia tieteenfilosofisilta perusteiltaan toisistaan poikkeavia traditioita. Useimmiten ne tiivistetään kolmeksi: positivismiksi, marxismiksi ja herme- neutiikaksi (esim. Pietilä 1979b). »Ihmistieteilijät»

sijoittuvat kahden viimeksimainitun välimaas- toon. Suuntausten tosiasiallinen kirjavuus on toki suurempi — valtavirtojen sisällä tapahtuu eriytymistä (ja yhdentymistä, marxismin ja her-

t a a n l u o n n o n t i e t e e t »alistaa» täysin i h m i s t i e - teiden alaisuuteen? T ä t ä on p o h t i n u t k i i n n o s - t a v a s t i u n k a r i l a i s s y n t y i n e n A g n e s Heller eräässä a r t i k k e l i s s a a n (Heller 1979):

E n n e n porvarillisen y h t e i s k u n n a n s y n t y ä y h t e i s k u n t a m u o d o s t u m i l l a — t a i i n t e g r a a - tioilla Hellerin sanastossa — oli k i i n t e ä t a r - v o h i e r a r k i a n s a ja o m a t y h t e n ä i s e t a j a t t e l u - t a p a n s a , joista käsin v ä l i t t y i v ä t niiden omien tieteiden sisällöt, metodit ja jopa kielet. T ä - m ä n o m a p e r ä i s y y d e n p y s y v y y d e s t ä on elä- v ä n ä t o d i s t u k s e n a vieläkin k i i n a l a i n e n l ä ä - ketiede.

P o r v a r i l l i s e n y h t e i s k u n n a n s y n n y n m y ö t ä

— L ä n s i - E u r o o p a s s a ja sieltä käsin — y h - t e i s k u n n a t alkoivat p u r k a u t u a yhteisöinä.

Niiden k i i n t e ä t a r v o h i e r a r k i a t r o m u t t u i v a t ja y h t e i n e n e p i s t e e m i n e n kieli (epistémé) h ä v i - si. U u d e n a i k a i s e n l u o n n o n t i e t e e n s y n t y sat- t u u t ä h ä n k a u t e e n . K u n y h t e n ä i s e n a r v o - h i e r a r k i a n puitteissa ei v o i n u t s y n t y ä d e - a n t r o p o l o g i s o i t u n u t t a m a a i l m a n k u v a a j a v a s t a a v a a l u o n t o s u h d e t t a , niin n y t l u o n n o n - tieteilijä käsitti j u u r i d e - a n t r o p o m o r f ismin arvoksi — l u o n n o n p e l k ä k s i objektiksi j a v a s t a a v a l l a t a v a l l a m a n i p u l o i t a v a k s i .

T ä m ä uusi o b j e k t i i v i s u u d e n ja t o t u u d e n t u l k i n t a liittyi kieleen — m a t e m a a t t i s - f o r - meneutiikan välillä on dialogia). Tarmo Malmberg on luonnehtinut ihmistieteiden tilaa »metodologi- sen pluralismin» tilaksi — yksistään tiedotusopin piiristä hän on tavoittanut runsaan kirjon erilai- sia eriytyneitä lähestymistapoja (Malmberg 1981).

Marxismia luonnehtii periaatteellinen yhtenäis- tiedekäsitys, joka perustuu maailman materiaali- sen ykseyden tunnustamiseen. Tämän käsityksen mukaan todellisuuden kehitys kulkee yksinkertai- sesta monimutkaiseen, yleisestä yksinkertaiseen ja abstraktista konkreettiseen muodostaen itsenäisiä tasoja, jotka ovat yhteydessä niitä välittävien lii- kemuotojen (mekaaninen, fysikaalinen, kemialli- nen, biologinen ja sosiaalinen) kautta. Sosiaalis- tava liikemuoto on yhteiskunnallinen työ ja toi- minta. Edelleen marxismia luonnehtii se, että ajattelun/tutkimuksen täytyy vastaavasti edetä abstraktista konkreettiseen, ottaa tutkittava ilmiö määreidensä — todellisten ja niistä johdettujen käsitteellisten — mukaisena ja tässä mielessä konkreettisena (ks. Kedrov 1978 ja 1980).

Maailman ykseys ei kuitenkaan sinänsä tuota vastaavaa tieteiden ykseyttä, vaan välittyy inhi- millisen käytännön kautta. Tämän käytännön tultua hallitummaksi avautuu myös perspektiivi, jossa luonnontieteestä tulee ihmistiedettä ja visa versa (Pietilä 1979b, 29—35). Tähän liittyy mar- xismin sisäinen »positivismi»-ongelma, josta kiis- tellään myös Neuvostoliitossa. Allekirjoitan itse Kedrovin käsitykset tutkimuksellisesta marxis- mista, jossa pyritään alati kohoamaan konkreetti- seen eikä alistamaan todellisuutta abstraktioille (Kedrov 1978, 61—65, 77—99, 121—135). Ongelma liittyy keskeisesti yhteiskuntasuunnitteluun (so- siaaliteknologiat, systeemiteoria).

maaliseen — jonka saattoi omaksua minkä ta- hansa annetun kielen, tradition, sosiaalisen rakenteen, kerrostuman tai luokan lähtökoh- dista tasavertaisesti ja identtisellä tavalla. Se asettui koko ihmiskunnan hyväksyttäväksi ja siitä tulikin ainoa sensus communis integraa- tioiden hajoamisen ajalla.

Juuri tältä ajalta on peräisin ihmiskunnan universaali, uskonnosta, rodusta ja kansa- kunnasta abstrahoitu käsite. Luonnontiede oli taistelevan renessanssihumanismin liitto- lainen yleisen ihmisarvon puolesta niin luon- toon kuin yliluonnolliseenkin nähden (ks.

myös von Wright 1976, 455—456).

Luonnon objektiksi asettamiseen perustu- va välineellinen rationalismi oli teknisen kehityksen kannalta menestyksekästä — aina sokaistumiseen saakka. Näin tapahtui, kun luonnontieteen kieli pyrittiin postuloimaan ainoaksi tieteiden kieleksi — ja ulotettiin näin koskemaan myös ihmisolentoja. Tätä Heller kutsuu negatiivisimmaksi utopiaksi, minkä ihmismieli koskaan on itselleen muo- dostanut: asettaa yhteiskunta, historiallisuus, ihmisolennot pelkiksi manipuloitaviksi koh- teiksi. — Paradoksi, jonka Heller toteaa, on, että tämä positivismin nimissä kulkenut

»aggressiivinen valloitussota» kaiken muun tyyppisiä episteemisiä järjestelmiä vastaan ei käynnistynyt niinkään luonnontieteilijöiden puolelta kuin . . . filosofien!

Heller osoittaa postulaatin luonnontieteen itsensä kannalta ristiriitaiseksi: luonnon ob- jektiksi asettavalla k o k o ihmiskunnalla ei ole intressejä puolustettavinaan, mutta j a- k a u t u n e e n ihmiskunnan o s a p u o l i l l a (subjekteilla ja objekteilla) on — ja tämä puolestaan estää tavoitellun objektiivisuu- den.

Puolustaessaan yhteiskuntatieteen omaa pätevyysaluetta Heller ei edellytä yhtä yhte- näistä yhteiskuntatiedettä, koska sellainen hänen mielestään edellyttäisi myös homogee- nista elämäntapaa. Jopa yhdistyneen ihmis- kunnan toteutuessa olisi tunnustettava elä- mäntapojen moninaisuus, »vapauden positii- vinen Utopia» — vastaavine, keskenään kom- munikoivine sosiaalitieteineen.

Luonnontieteen vai yhteiskuntatieteen eh- doilla? Tähän luvun alussa esitettyyn kysy- mykseen Heller jättää tarkoituksellisesti vastaamatta. Vaikka moderni luonnontiede ei hänen mielestään olekaan ainoa luonnontut- kimukseen soveltuva tieteellisen tiedon muo- to, niin ihmiskunnan enemmistön tarpeisiin vedoten hän ei pidä siitä luopumista hyvänä.

Se on myös edelleen ainoa symbolinen kieli,

jota koko ihmiskunta voi puhua luopumatta eriytyneistä sosiaalisista lähtökohdistaan.

Luonnontiede ei kuitenkaan elä alkuaiko- jensa »lupauksen» mukaisesti. Lähtiessään

»lukemaan luonnon avointa kirjaa» tieteilijät abstrahoituivat sekä yksittäisten integraa- tioiden sensus communis -tyypeistä että maallisista valloista sitoutuakseen ihmiskun- taan. Nyt heistä enenevässä määrin — tie- tonsa soveltuessa tekniikaksi ja teollisen voi- ton pyynnille — on tullut maallisen vallan palvelijoita. Salaiset tutkimukset (sotilaalli- set ja kaupalliset) lisääntyvät julkisten kustannuksella. Sitä paitsi yhä enemmän on kyse kielipeleistä — ei enää yleiskielestä — ja osasuorituksista ketjuissa, joiden kokonai- suutta ei hahmoteta. Jäljelle on jäänyt väli- neellinen rationaalisuus.

Hellerin terveiset filosofeille ja sosiologeil- le on kehotus orientoitua ajattelussaan yh- teiskunnallisen käänteen ennakkoehtojen hahmottamiseen eikä niinkään luonnontietei- den teoreettisen ja arvo-orientaation mitätöi- miseen. Hän vetoaa (luonnon)tieteili joihin, jotta nämä ristiriitatilanteissa sitoutuisivat yhteiskunnallisiin tarpeisiin jopa oman tie- teensä logiikasta luopumalla, sillä »ei ole kahta erilaista moraalista lakia, yhtä oppi- neille ja toista maallikoille».

6. Lopuksi

Kuten alussa totesin, pidän kirjastotiedet- tä ja informatiikkaa tieteellisenä projektina enkä koe mielekkääksi keskustella siitä san- gen suositusta aiheesta, onko kirjastotiede ja informatiikka tiedettä (yksi tiede vai peräti kaksi! . . . ) , sillä kysymys haiskahtaa kos- meettiselta, tai sitten se on naiivi. Kirjasto- tiede ja informatiikka on varmasti tiedettä (jos vain tekijöitä riittää), mutta se — aka- teemisesta asemastaan riippumatta — voi olla paljon muutakin. Moni perinteinen Tie- teenala patsaineen parrasvaloineen samoin.

Mielestäni on (ainakin) kaksi hyvää kysy- mystä pohdittavaksi. Toinen on se, jota myös Pietilä (1979a, 20—23) on kirjastotieteeltä tositieteenä edellyttänyt: kysellä tutkimiem- me (ammatti)käytäntöjen perimmäistä tarkoi- tusta — millaisia momentteja ne muodosta- vat koko inhimillisessä, yhteiskunnallisessa käytännössä nyt, ja varsinkin tulevaisuu- dessa.

Toinen kysymys on kirjastotieteen ja in- formatiikan omasta käytännöstä tieteenä ja tiedeyhteisönä. Lyhyesti: onko se elävä?

Tähän kysymykseen kuuluu pohdiskelu

siitä, m i k ä osa kirjastotieteen j a i n f o r m a t i i - k a n t r a d i t i o s t a on k e s t ä v ä ä j a miksi.1 0 T r a - ditiota on t u t k i t t a v a senkin t ä h d e n , e t t ä l u - p a a v a t i d u t ovat s a a t t a n e e t a i k a n a a n j ä ä d ä piiloon tai k a s v a m a t t a v ä ä r ä n l a i s e n k ä y t ä n - nön — esimerkiksi tieteen rekrytoinnissa, keskustelussa ja avoimuudessa — t a k i a .

Meitä on moneksi kirjastotieteessä ja infor- matiikassa, m u t t a y h d e l l e k i n r i i t t ä ä m o n t a puolta huomioon otettaviksi. Ei p e l k k ä vii- teanalyysi, a u t o m a a t t i n e n tietojenkäsittely, luokitus, l u k e m i n e n . . . ei p e l k k ä l u o n n o n t i e - teellinen, t e k n i s t e n tieteiden, filosofian, so- siologian . . . a s i a n t u n t e m u s t u n n u r i i t t ä v ä n . Toisaalta viheliäinen e k l e k t i s m i — p i n n a l l i - nen tieto sieltä täältä, mielistely sinne t ä n n e

— j o h t a a h e d e l m ä t t ö m ä l l e e i - k e n e n k ä ä n maalle. A s e t a n toivon itsekriittiseen p ä t e - v y y s a l u e i d e n t o d e n t a m i s e e n ja v a s t a a v a s t i r o h k e u t e e n opiskella ja k o m m u n i k o i d a yli n ä i d e n rajojen.

T a m a r B e r m a n n i n (et ai. , 1981) aja- t u k s e t t i e d o n h a u n taitojen y h d i s t ä m i s e s t ä t u t k i m u k s e e n j a p ä i n v a s t o i n — sekä v a s t a a - vien kollektiivisten k ä y t ä n t ö j e n (vrt. Pietilä 1981c) r a k e n t a m i n e n ovat i n n o s t a v i n t a ja t o i v o r i k k a i n t a , m i t ä m i n ä olen k o k e n u t p r o - j e k t i m m e liepeillä. Tässä toiminnassa k y s y - t ä ä n j a t k u v a s t i t i e t e e n t r a d i t i o i d e n ja k ä s i t e - j ä r j e s t e l m i e n sitoumuksia, t u t k i t a a n t u t k i - m u s - ja t i e d o n h a k u t o i m i n t o j e n ehtoja, k a a - d e t a a n keinotekoisia, muodollisia aitoja — e n n e n k a i k k e a k a n n u s t e t a a n koko e l ä m ä n - ikäiseen itseopiskeluun. J o s o p e t t a j a t k i n l u o p u v a t »valmiin» tiedon r a t i o n a a l i s u u s t y y - pistä, se k a n n u s t a a myös opiskelijoita j a t k u - vasti k e h i t t ä m ä ä n sivistystään j a s a a m a a n julkisen tiedon instituutiot m a a t u n e i s t a m u - seoista eläväksi osaksi h e n k i s t ä k a s v u a a n . Kirjallisuus:

Bermann, Tamar et ai. (1981), Kirjaston käyttäjä- koulutus projektiopintojen yhteydessä. Tampere (UDK ry:n tieteellinen julkaisusarja n:o 12, alkuteos 1977).

!0 Suomessa kirjastotieteen traditioiden laajaa ja syvällistä itseanalyysiä (erityisesti positivismi- kritiikkiä) on tehnyt Savolainen (1979).

Itse pidän merkittävimpinä pioneereina USA:laista Jesse H. Sheraa ja englantilaista D. J.

Foskettia. He ovat molemmat laaja-alaisia huma- nisteja, jotka ovat nähneet kirjaston (informaatio- palvelun) kaikkea muuta kuin kirjaimellisesti vain kirjallis-fyysisenä laitoksena: ihmiskunnan »muis- tina», jossa on tallessa ja tarjolla kaikille koko ihmiskunnan henkisen kulttuurin aarteisto. Va- listusfilosofien tapaan he panevat toivonsa »tie- don» vapauttavaan voimaan ja haluavat auttaa

Bogat, Jevgeni (1976), Ikuinen ihminen. Edistys, Moskova (alkuteos 1973).

Brecht, Bertolt (1982), Galilein elämä. Otava, Hel- sinki (alkuteos 1938—1955).

Eskola, Antti (1982a), Välittömyyden myytti ja ih- miskuva. Aikuiskasvatus, 2 (1): 11—13.

Eskola, Antti (1982b), Ihmisen tutkiminen kulttuu- riolentona. Alkoholipolitiikka, 47 (2): 86—93.

Gaidenko, Piama (1981), Evolution of science: the cultural-historical aspect. Social Sciences, 12 (2): 131—144.

Galperin, P. J. (1979), Johdatus psykologiaan. Kan- sankulttuuri, Hki (alkuteos 1976).

Heller, Agnes (1979), Can the unity of sciences be considered as the norm of sciences? Teoksessa:

Helga Nowotny & Hilary Rose (eds.), Counter- movements in the sciences: the sociology of the alternatives to Big Science. D. Reidel, Dordrecht (s. 57—66).

Iljenkov, Evald (1981), Psyyken ja persoonallisuu- den synty: erään kokeen tuloksia. Tiede ja edistys, 6 (2): 23—33 (alkup. 1977).

Ilyenkov, E. (1975), Humanism and science. Teok- sessa: Science and morality. Progress, Moscow (s. 258—277).

Ilyenkov, E. V. (1977a), The concept of ideal.

Teoksessa: Philosophy in the USSR: problems of dialectical materialism. Progress, Moscow (s. 71—99).

Ilyenkov, E. V. (1977b), Dialectical logic: essays on its history and theory. Progress, Moscow (alkuteos 1974).

Juntunen Matti & Mehtonen, Lauri (1977), Ihmis- tieteiden filosofiset perusteet. Gummerus, Jy- väskylä.

Kedrov, Bonifati (1978), Engelsin Luonnon dialek- tiikasta. Edistys, Moskova (alkuteos 1973).

Kedrov, Bonifati (1980), Kirjastoluokituksesta ja tieteiden synteesistä. Tampere (UDK ry:n tie- teellinen julkaisusarja n:o 10, alkup. tekstit 1958 ja 1973).

Lenin, V. I. (s.a.), Filosofian vihkot. Kootut teok- set osa 38. Edistys, Moskova-Petroskoi (alkup.

käsik. pääasiallisesti 1914—1916).

Malmberg, Tarmo (1981), Tiedotustutkimuksen metodologioista. Tiedotustutkimus, 4 (2): 3—20.

Marx, Karl (1955), Teesejä Feuerbachista. Teok- sessa: Engels, Friedrich, Ludwig Feuerbach ja klassillisen saksalaisen filosofian loppu. Kan- sankulttuuri, Hki (alkup. käsik. 1845).

Mehtonen, Lauri (1982), Aistimellinen luonto ja (ihmis)tieteet. Kirjastotiede ja informatiikka, 1 (2): 36—40.

Mihailov, A. I. & Tsernyi, A. I. & Giljarevski, R. S. (1981), Informatiikka: sen ala ja meto- dit. Teoksessa: Kirjastotiedettä ja informatiik- kaa etsimässä; toim. Tuula Laaksovirta et ai.

ihmisiä sen saamisessa ja omaksumisessa. Vas- taavasti inhimillisen tiedostamisen käytännöllis- toiminnallinen puoli on heillä jäänyt syvällisem- min problematisoimatta (kuten jo valistusfiloso- feilta aikoinaan).

Foskettilta tärkeitä kipinöitä saaneena (Tuor- maa 1981) ja häntä tutkineena olen myös sitä mieltä, että hänellä on paljon haastavaa ja edel- leen täysin ajankohtaista ajattelua, jota mitkään uudet aallot eivät ole jättäneet taakseen. Pitäisin arvokkaana Foskettin tuotannon saattamista edel- leen suomen kielelle — mielellään oman antolo- giansa muodossa.

Tampere (UDK ry:n tieteellinen julkaisusarja n:o 13, alkup. 1968).

Mikhailov, A. I. & Shreider, Yu. A. (1981), Pre- face. Teoksessa: Theoretical problems of in- formatics: criteria of the quality of informa- tion systems and processes (collection of pa- pers). Moscow (FID 591).

Needham, Joseph (1969), The grand titration:

science and society in east and west. Allen &

Unwin, London.

Pietilä, Veikko (1979a), Kirjastotieteen käytän- nöllisyydestä. Tampere (UDK ry:n tieteellinen julkaisusarja n:o 8).

Pietilä, Veikko (1979b), Yhteiskuntatieteen tieteen- filosofisia lähtökohtia. Tampereen yliopisto (Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, sarja C:26).

Pietilä, Veikko (1981a), Tieteen kehityksen teoria ja käsitteet. Teoksessa: Kirjastotiede ja infor- matiikka tieteenä ja tutkimusalana; toim. Mar- jatta Okko et ai. Kirjastotieteen ja informatii- kan yhdistys, Tampere.

Pietilä, Veikko (1981b), Social practice and the development of science. Tampereen yliopisto (Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, sarja A: 54).

Pietilä, Veikko (1981c), Mitä löytyi? Kirjastotiede ja informatiikka, 1 (1): 22—24.

Saint-Exupéry, Antoine de (1956), Un sens a la vie. Gallimard, Paris (alkup. tekstit 1926—43).

Saint-Exupéry, Antoine de (1975), Pikku prinssi.

WSOY, Helsinki (alkuteos 1943).

Saint-Exupéry, Antoine de (1976), Lettres de jeunesse å 1'amie inventée 1923—1931. Galli- mard, Paris.

Savolainen, Reijo (1978), Kirjastotiede tieteenä.

Kirjastopalvelu, Hki (UDK ry:n tieteellinen jul- kaisusarja n:o 4).

Tuormaa, Jussi (1981), D. J. Foskett kirjasto- ja informaatiopalvelualan teoreetikkona. Tampe- reen yliopisto, kirjastotieteen ja informatiikan laitos, harjoitusaine (moniste).

Tuormaa, Jussi (1982), [Demonisesta tieteestä si- viilitieteeseen], haastattelu (jälkimmäinen osa).

Aviisi, 23 (3): 10—11.

Volkov, G. (1972), L'homme face au monde de la science et de la technique. APN, Moscou.

Volkov, Henrik (1974), Tieteen kehdon ääressä.

Edistys, Moskova.

Wright, Georg Henrik von (1976), Humanismi — taisteleva elämänasenne. Kanava, 4 (8): 453—

461.

Yhteisönä elämisen ongelma. Yhdeksän tunnetun suomalaisen tiedemiehen puheenvuoro (1981).

WSOY, Porvoo-Hki-Juva (Suomen Sotilaspsy- kologinen Seura ry:n julkaisusarja).