85 Ilkka Kajaste Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 1/2000
Kommentti teokseen »Vartiainen, Haaparanta, Hulkko, Melgin ja Rantanen: Rahaliitto ja Eurooppa»
ILKKA KAJASTE Finanssineuvos
Valtiovarainministeriö
»Rahaliitto jaEurooppa» on monessa suhteessa erinomainen teos ja keskustelunavaus. Juuri täs- tä syystä on aiheellista kiinnittää huomiota erää- seen kirjan piirteeseen, joka näyttää vievän ar- gumentaatiota harhaan. Se koskee talouspolitii- kan eri osapuolten osallistumista politiikkalin- jausten valmisteluun ja päätöksentekoonEU-ta- solla.
Teoksen sivulla 22 todetaan, että Maastrich- tin sopimus tarjoaaEU:n neuvostolle eli »poliit- tisille johtajille» mahdollisuuden esittää euron ulkoista kurssia koskevia suosituksia. Tähän liittyy kirjoittajien mukaan talouspoliittisia val- taoikeuksia koskeva ristiriitojen siemen, jos neuvoston päätös tulkitaanEKP:a velvoittavak- si. TällöinEKP:n korkopolitiikka voisi tulla si- dotuksi tavalla, joka voisi olla ristiriidassa hin- tavakaustavoitteen kanssa.
Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska perustamissopimuksen asianomainen artikla (artikla 111(2)) velvoittaa pankin toteuttamaan suosituksista huolimatta ensisijaisesti perusta- voitettaan. Tähän on syytä puuttua, koska kir- jassa seuraava kappale alkaa sanoin: »Tämä nä-
kökohta voi osoittautua varsin kauaskantoisek- si,…». Virheellinen väite on kirjan argumentaa- tion kannalta tärkeä.
Samanlainen ongelma tulee esille, kun käsi- tellään vakaus- ja kasvusopimusta. Teoksessa epäillään, että sopimus voi tiukan paikan tullen johtaa kohtuuttomuuksiin, vaikka se yleisesti ottaen on omiaan pitämään hallitukset kaidalla tiellä. Italiaa koskeva esimerkki viime keväältä osoitti, että sopimuksen toimivuuteen kohdistuu epäilyjä ja markkinareaktiot vaikuttavat siihen, miten poliittiset päättäjät yhdessä toimivat.
Tämä on osin syynä siihen, että euroalueen mai- den epävirallinen yhteistyö on viimeksi kulu- neen vuoden aikana tiivistynyt euro-11 -ryhmän puitteissa ja tämän yhteistyön merkitys liittyy ennen muuta sen toimintaan ennakkovaroitus- järjestelmänä.
Teos esittää kokoavana arviona, että EU:n oikeudellinen ja yleispoliittinen kehitys on Maastrichtin sopimuksen ja vakaus- ja kasvuso- pimuksen kautta tehty riippuvaiseksi aina epä- varmasta talouskehityksestä.Argumentaatiolla, joka vähätteleeEU:n oikeusjärjestystä, euroop-
86
Katsauksia ja keskustelua – KAK 1/2000
palaisen yhteistyön poliittista merkitystä ja unohtaa Euroopan tuomioistuimen olemassa- olon, on väärä suunta. Se että unioni on sitoutu- nut alueen taloudellisen vakauden edistämiseen monin oikeudellisin ja poliittisin sitein, vahvis- taa merkittävällä tavalla yhteisen rahan ja vaka- us- ja kasvusopimuksen uskottavuutta perusta- missopimuksen sisältämien pakotteiden ohella.
Kirjassa (s. 64) tuodaan esille vuosittain hy- väksyttävä talouspolitiikan suuntaviivat -asia- kirja ja korostetaan, että se on komission laati- ma eikä edusta jäsenvaltioiden hallitusten kan- taa. Tämä ei pidä paikkaansa. Suuntaviivat- asiakirjan laadinta on tarkoin määritelty perus- tamissopimuksessa. Komissio laatii ehdotuk- sen, jonka jälkeen asiakirjan valmistelu on neu- voston, käytännössä talous- ja rahoituskomitean käsissä. Komissiolla ei ole laatimaansa suosi- tusehdotukseen samanlaisia monopolioikeuksia kuin sillä on normaalien lainsäädäntöehdotusten käsittelyssä, jolloin jäsenvaltioiden täytyy olla yksimielisiä muutosten läpiviemiseksi. Talous-
politiikan suuntaviivat on nimenomaan neuvos- ton politiikkalinjaus, joka viedään vielä Eu- rooppa-neuvostoon hallitusten ja valtionpää- miesten vahvistettavaksi.
Neuvoston omaa panosta voi testata vertaa- malla komission alkuperäistä ehdotusta lopulli- sesti hyväksyttyyn versioon. Muutokset, jotka kaikkina vuosina ovat olleet tuntuvia, ovat kos- keneet suuntaviivojen yleisiä linjauksia. Sen si- jaan viime kesänä hyväksyttyjä maakohtaisia suosituksia koskeviin muutoksiin jäsenvaltiot suhtautuivat pidättyväisesti, mikä osoittaa, että jäsenvaltiot ovat valmiita altistamaan talouspo- litiikkansa yhteisen tarkastelun kohteeksi. Yllä mainittu Italiaa koskeva jupakka olikin silmiin- pistävä, otsikoihin asti yltänyt poikkeus. Myös tämä osoitti, että tähän talouspolitiikan kannal- ta keskeiseen koordinaatioinstrumenttiin, jonka merkitystä HelsinginEurooppa-neuvosto edel- leen korosti, suhtaudutaan neuvoston piirissä varsin vakavasti.
