Maantieteen koulutusohjelmat ja Eurooppa Suomen korkeakouluissa – yhteenveto näkymä

TERRA 102:

I 1990

Maantieteen priivät: Eurooppa

-

^ajassa

muuttuva...

63

Maantieteen koulutusohjelmat ja _Eurooppa

_Suomen

korkeakouluissa

-

^yhteenveto

ANSSI PAASI

Maantieteen laitos, Oulun yliopisto

Työryhmän tavoitteena oli vertailla pyydettyjen alustusten pohjalta eri korkeakouluissa annetta- van maantieteen, talousmaantieteen ja aluetieteen opetuksen sisältöjä ja keskustellatàlta

-

^{ja ylei-}

semminkin Euroopan nopeasti muuttuvan tilan- teen

-

^{pohjalta opetuksen} mahdollisista kehit- tämistoimista. Työryhmässä kuultiin kolme alus- tusta, ^joissa esiteltiin ja analysoitiin kauppakor- keakoulujen talousmaantieteen, aluetieteen ja eräiden yliopistojen antaman maantieteen ope- tuksen Eurooppa-keskeistä oppiainesta.

Aluksi lehtori Kauko Mikkonen Vaasan kor- keakoulusta tarkasteli talousmaantieteen opetuk- sen Eurooppaa koskevia oppisisältöjä. Mikko-

sen tarkastelu osoitti, ettã eri kauppakorkeakou- lujen talousmaantieteen opetuksessa Eurooppaa on hyvin näkyvästi esillä: Eurooppaan enemmän tai vähemmän selkeästi liittyvien oppisisältöjen määrä vaihtelee laitoksista riippuen kahdeksas- ta jopa 30 opintoviikkoon. Eurooppaa käsitel- Iään paitsi tavanomaisessa aluemaantieteen ope- tuksessa, myös talousmaantieteen

ja

poliittisen maantieteen yhteydessä. Talousmaantieteen ope-

tuksen kannalta suureksi ongelmaksi todettiin oppikirjojen puute: useimmat oppikirjat ovat amerikkalaisten kirjoittajien käsialaa ja _Euroop- paa koskevilta oppisisällöiltään perusteellisimmat teokset ovat nykyisin saksankielisiä, mikä ei ko- kemusten mukaan inspiroi nykyajan opiskeli- joita.

Tampereen yliopistossa opetettavan aluetieteen tarkastelu jäi tässä yhteydessä vähäiseksi, kos- ka Mikkosen selvityksen mukaan aluetieteessâ

Eurooppa

ei ole

samaan tapaan esillä kuin (alue)maantieteessä. Muutamien kurssien yhtey- dessä Eurooppaa kuitenkin opetuksessa sivutaan.

Työryhmän toisen alustuksen

piti

professori Kalevi Rikkinen. Helsingin yliopistossa, kuten muissakin maantieteen opettajankoulutuksesta vastaavissa yksiköissä, aluemaantieteen opetus on ollut perinteisesti tärkeä opetusmuoto ja pie- nen aallonpohjan jälkeen aluemaantieteen arvos- tus on jälleen nousussa. Sama seikka on ollut ko- ko 1980-luvun ajan nähtävissä anglo-amerikka- laisen maantieteen piirissä. Tosin ensisijassa Eng- lannissa ja USA:ssa esiinnousseella teoreettises-

ti

informoidulla >uudella aluemaantieteelläD ei

ole juurikaan tekemistä vanhakantaisen alue-

maantieteen

ja

aluekuvauksen kanssa. Vanhan aluemaantieteen ongelmana oli staattisuus ja _teo- reettisen perustan miltei totaalinen puuttuminen.

Juuri näihin ongelmakohtiin on uuden aluemaan- tieteen kehittelyissä pyritty etsimään vastauksia.

Helsingin yliopistossa Eurooppa tulee esille myös systemaattisen maantieteen opetuksessa lä- päisyperiaatteella. Yliopistossa on suunnitteilla l5 opintoviikon aluetutkimuskursseja (area stu- dies), jossa vastuullisina tieteenaloina olisivat maantieteen lisäksi useat muut tieteenalat. Näi- hin kursseihin olisi mahdollista laatia myös Eu- rooppaan keskittyviä erikoistumisjaksoja. Rik- kinen, samoin kuin muutamat muutkin keskus- teluun osallistuneet henkilöt, kuulutti voimak- kaasti ajonkohtqisuutts Eurooppaa koskevaan (ja yleensäkin aluemaantieteelliseen) opetukseen.

Tämän vaatimuksen voi hyvin ymmärtää silmäil- lessään viimeaikaisia Euroopan tapahtumia.

Työryhmän kolmannen esityksen piti allekir- joittanut. Esitys julkâistaan _{toisaalla tässä leh-}

dessä, joten _tässâ ei ole aiheellista toistaa sen si- sältöjä. Esityksen sisällöstä kuitenkin todetta- koon, että historiallinen analyysi osoittaa Eu- rooppa-kuvan muuttuvan jatkuvasti

-

^perintei-

sesti maantieteilijöillä on ollut târkeä rooli tämän kuvan (uusien kuvien) välittämisessä. Viime ai- koina EY-pohjainen Eurooppa-käsite näyttää syrjäyttäneen moniulotteisemmat käsitykset yh- teiskuntapoliittisessa keskustelussa, mikä saattaa

ajan myötä vaikuttaa yksinkertaistavasti myös suuren yleisön

-

maantieteen kuluttajien

-

^Eu-

rooppa-visioihin. Maantieteen ammattilaisille riittää siten edelleenkin haastetta moniulotteisem- man Eurooppa-kuvan välittämisessä

-

^kuvan,

jossa otetaan huomioon myös historiallinen ulot- tuvuus. Eurooppa on jatkuvasti _muuttuva ja ke- hittyvä alueellinen kokonaisuus ja kukaan ei voi sanoa, miltä se näyttää vaikkapa l0 vuoden ku- luttua, vuonna 2000.

Allekirjoittanut esitteli myös lyhyesti Oulun ja Joensuun yliopistoissa annettavan aluemaantie- teellisen opetuksen sisältöjä. Oulun yliopistossa aluemaantieteessä on ollut jo ^pitkään kaksi luen- tosarjaa niihin liittyvine harjoituksineen ja _kir- jatentteineen. Ensimmäinen luentosarja tarkas- telee maapallon alueita planetaaristen vyöhykkei- den perustalta

ja

_toinen tarkastelçe ensisijassa

Paasi, Anssi (1990). Maantieteen koulutusohjelmat ja Eurooppa Suomen korkeakouluissa – yhteenveto. Terra 102:1, 63–64.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

64

Maantieteen päivrit: Eurooppa

-

^{ajassa muuttuva}

Euroopan ja Neuvostoliiton maantiedettä tradi- tionaalisen aluemaantieteen kaavan mukaisesti luonnonoloista ihmistoimintaan edeten. Opetuk- seen on kuitenkin suunnitteilla muutoksia, jois-

sa globaalisen, monitasoisen aluejärj estelmän dy- namiikka tulisi ^paremmin huomioiduksi ja _eri- laiset aluetyypit suhteutuisivat paremmin toi- siinsa.

Joensuun yliopistossa aluemaantieteen opetus on integroitu systemaattisen maantieteen opetuk- seen opintojaksoissa >Paikallistason maantieteel- lisestä problematiikasta>> (luentoharjoitukset) ja

>>Aluemaantieteen harjoitukset

ja

seminaari>.

Luennoissa on asiaa pyritty tarkastelemaan syn- teettisesti ja esimerkiksi paikallistason luentosar- jan yhtenä keskeisenä näkökulmana on ollut ^yh- teiskunnan rakennemuutos

ja

sen vaikutukset kaupunki-

ja

maaseutuyhteisöihin. Tällöin on mm. Englannissa ja Yhdysvalloissa yleistynyttä lokaliteetti-tutkimusta esitelty opiskelij oille. Har- joituskurssilla on erityisesti EY-maiden maantie- de ollut kiinnostuksen kohteena.

Keskustelut

Ryhmässä käytiin noin 15 osanottajan voimin vilkasta keskustelua, johon ottivat osaa sekä yli- opistomaantieteilijät että opiskelijat. Näin ryh- mäkeskustelussa nousivat esiin sekä yliopisto- maantieteen kehittämisen näkökulma että opis- kelijoiden näkökulma. Tämä on hyvin tärkeää:

jotta entistä paremmin voidaan reagoida esim.

luonnon ^j a yhteiskunnan moninaisten ongelmien asettamiin haasteisiin, tulee myös maantieteelli- sen ajattelun itsensä kehittämiseksi tehdä työtä;

tarvitaan uusia käsitteellisiä ja empiirisiä aseita

entistä nopeammin muuttuvien ilmiöiden hal- tuunottamiseksi.

Kâydyn keskustelun perusteella yliopistomaan- tieteen haasteita ovat

-

^asiaa erityisesti Euroo- pan kannalta ajatellen

-

^paitsi aluemaantieteel- lisen otteen kehittäminen kuivasta traditionaali-

sesÍa mqøntiedekeskeisestä näkökulmasta ongel- makeskeisempä?in suuntaan, myös maantieteen pedagogiikan kehittâminen. Tässä kohden pitäisi

TERRA lO2:

I

^l99O

paneutua _sekâ yliopistomaantieteen pedagogiik- kaan että myös koulujen maantieteen opetuksen didaktiikkaan. Dynamiikkaa tarvitaan luonnol-

lisesti myös maantieteen alan opetussuunnitelmis- sa, joiden tulisi reagoida nopeasti muuttuviin olo- suhteisiin. Yliopistomaantieteen kannalta oleel- linen haaste liittyy myös oppimateriaalien kehit- tämiseen. Ensiksi: tarvitaan oppikirjoja, toisek- si: muutosten tulisi välittyåi niihin nopeasti. Yli- opistomaantieteen kannalta eduksi saattaisivat olla myös Helsingin yliopistossa kehitteillä ole- vat monitieteiset opintokokonaisuudet, jolloin

tietyistä alueista, vaikkapa juuri Euroopasta, olisi mahdollista saada moniulotteinen kuva. Opiske- lijoiden kritiikin kohteena oli välitettävän oppi- aineksen pirstaleisuus:

I

opintoviikon kursseis- ta tulisi päästä suurempiin kokonaisuuksiin, joi- den kautta asiat hahmottuisivat entistä syvälli- semmin.

Opiskelijoiden kannalta ^r-ärkeää olisi myös dy- naamisen aluekuvan hahmottuminen

-

^kuvan,

jota on mahdollista täydentää tarpeen mukaan.

Nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa ky- symys ei voi olla pelkästä aluekuvasta sinällään.

Kuvan tulee pitää sisälläåin alueellisen jårjestel- män ja sen ytimen muodostavan yhdyskuntajär- jestelmän dynamiikan tuntemus. Tässä maantie- teilijöitä saattaa auttaa eteenpäin Immanuel ^rùy'al- lersteinin korostama >World System> -analyysi, jota erityisesti englantilainen poliittisen maantie- teen guru Peter J. Taylor on korostanut alue- maantieteellisen tutkimuksen yhtenä tulevaisuu- den haasteena.

Opiskelijoille välitett¿ivän kuvan tulee olla myös monikerroksinen. On tärkeää ymmärtää, että alueet eivät ole ikuisia vaan niillä on syntyn- sä, elämänsä ja häviämisensä alueellisen järjes- telmän muutoksen osana. Aluejärjestelmä on monikerroksinen kokonaisuus, jossa paikkakun- nat ovat osa globaalista järjestelmää ja globaa- linen järjestelmä _osa paikallista järjestelmää. Li-

säksi alueet ovat ensisijassa erilaisten hallinnol- listen, taloudellisten ja poliittisten käytäntöjen il- mentymiä, joiden perustana on ihmisen ja luon- non suhde tai >aineenvaihdunta>.