Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssi – erityistarkaste- lussa suurpetojen salametsästys Suomessa vuosina 2005−2010
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Kevät 2016 Outi Ratamäki 135590 Ohjaaja: Tapio Määttä
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta YksikköOikeustieteiden laitos
Tekijä
Outi Ratamäki
Työn nimi
Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssi – erityistarkastelussa suurpeto- jen salametsästys Suomessa vuosina 2005−2010
Pääaine
ympäristöoikeus Työn laji pro gradu tutkielma Aika kevät 2016 Sivuja XII + 53
Tiivistelmä
Tutkimukseni kohteena on suurpetoihin kohdistuva salametsästys. Lähestyn aihetta metsästys- rikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssina. Tutkimusaineiston muodostavat Suomen kärä- jäoikeuksien ratkaisut vuosilta 2005‒2010. Kuvailen laadullisin menetelmin, millaisia nämä tapaukset ovat olleet. Tutkin myös, millaisia ovat olleet tyypilliset lainopilliset tulkintatilanteet ja keskustelen mahdollisista tulkintavaihtoehdoista. Esittelen myös rikoksista tuomittuja ran- gaistuksia. Menetelmällisesti työssäni yhdistyy laadullinen empiirinen oikeustutkimus sekä käytännöllinen lainoppi. Tutkimus osoittaa, että Suomen käräjäoikeuksissa on tarkastelun ajan- jaksolla käsitelty 20 suurpetoihin kohdistuvaa salametsästystapaukseksi luokiteltavaa metsäs- tysrikosta ja näistä viidessä tapauksessa on tutkittu konkurrenssia eläinsuojelurikokseen. Kai- kissa viidessä tapauksessa tapahtumapaikka on ollut poronhoitoalue ja pääasiallisena rikoksen- tekovälineenä moottorikelkka. Rikoksen kohteena on ollut viisi ahmaa ja yksi karhu. Eläinsuo- jelurikoksen näkökulmasta tulkinnallista vaikeutta on ollut siinä, milloin eläimen yliajo ja/tai takaa-ajo moottorikelkalla täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit. Metsästysrikoksen näkö- kulmasta tulkinta siitä, voidaanko takaa-ajoa tai yliajoa pitää osoituksena pyyntitarkoituksesta, näyttää olevan vaikeaa, varsinkin kun teko on tapahtunut poronhoidollisten tehtävien yhtey- dessä. Analyysin perusteella tekemäni ehdotus on ensinnäkin se, että sekä yliajoa että takaa- ajoa täytyisi aina tarkastella molempien rikosten näkökulmasta, koska kyseiset teot voivat täyt- tää molempien rikosten tunnusmerkit. Toiseksi, se seikka, että teko tapahtuu poronhoidollisten toimien yhteydessä, ei pitäisi heikentää metsästysrikosoikeudellista tulkintaa. Kun kohteena on metsästyslaissa määritelty luonnonvaraisena elävä riistaeläin, on sen takaa-ajaminen ja yliaja- minen tulkittava pyytämiseksi ja/tai pyyntitarkoituksessa toteutuvaksi jäljittämiseksi tai hätyyt- tämiseksi, vaikka tekijä ei oman kokemuksensa mukaan metsällä olekaan. Kolmanneksi, näyt- tää siltä, että lainsäätäjän tahto on ollut tiukentaa luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvien eläin- suojelu- ja metsästysrikosten rangaistavuuden harkintaa ja osa nyt tarkastelussa olleista tapauk- sista tulisi nykyisin tuomita törkeinä eikä perusmuotoisina rikoksina. Samalla teot, joita nyt ei ole tulkittu eläinsuojelurikoksiksi lainkaan (esimerkiksi kun eläimen yli ajetaan moottorikel- kalla vain kerran) tulisi tuomita perusmuotoisina eläinsuojelurikoksina.
Avainsanat
suurpedot, salametsästys, metsästysrikos, eläinsuojelurikos, konkurrenssi
SISÄLLYS
LÄHTEET ... IV LYHENNELUETTELO ... XI KUVIOT JA TAULUKOT ... XII
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUSAIHEEN NORMATIIVINEN TAUSTA JA KESKEISET KÄSITTEET ... 4
2.1 Suurpetojen suojelustatuksen määrittyminen ja rauhoituksesta poikkeaminen ... 4
2.2 Salametsästys ilmiönä ... 9
2.3 Metsästysrikoksista ja niiden yhteydestä eläinsuojelurikoksiin ... 12
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 16
3.1 Tutkimusaineiston kuvaus ... 16
3.2 Aineiston analyysimenetelmät ... 17
4 TUTKIMUSTULOKSET ... 19
4.1 Ahman yli moottorikelkalla ja kirveellä päähän ... 19
4.2 Tulkintavaikeuksia ... 22
4.2.1 Jäljittää ei saa, mutta yli saa ehkä ajaa, eikä kirveellä lyöminenkään ole rikos ... 22
4.2.2 Metsällä vaikka ei oltu metsällä ... 25
4.2.3 Tiivistys keskeisistä tuloksista ... 27
4.3 Seuraamukset ... 32
5 TULOSTEN KONTEKSTUALISOINTI ... 40
5.1 Ympäristö- ja rikosoikeudellinen tulkinta ... 40
5.2 Perustuslaillinen ja eläinoikeudellinen tulkinta ... 42
6 LOPUKSI ... 47 Liite 1. Käräjäoikeuksissa olleet salametsästystyyppiset metsästysrikostapaukset vuosilta 2005−2010
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aaltola, Elisa ‒ Wahlberg, Birgitta: Nonhuman animals: Legal Status and Moral Considerability.
Retfærd 38/2015, s. 83‒104.
Alasuutari, Pertti: Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. Helsinki 2001.
Belinskij, Antti ‒ Paloniitty, Tiina ‒ Soininen, Niko: Tulkinnan arvosidonnaisuus ympäristöoikeu- dessa. Lakimies 5/2015, s. 613‒633.
Bisi, Jukka: Suomalaisen susikonfliktin anatomia. Oulu 2010.
Eskola, Jari: Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen tutkimuksen analyysi vaihe vai- heelta. Teoksessa Juhani Aaltola ‒ Raine Valli (toim.): Ikkunoita tutkimusmetodeihin II.
Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysi- menetelmiin. Jyväskylä 2001, s. 133‒157.
Forsman, Leena – Wikman, Marcus – Härkönen, Sauli – Eskelinen, Päivi: Riistatalouden vapaa- ehtoistyö. Helsinki 2010. (Forsman ym. 2010)
Francione Gary L.:
- Animals, Property, and the Law. Philadelphia 1995.
- Animals as Persons: Essays on the Abolition of Animal Exploitation. New York 2008.
Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus. Suomentanut Markus Wahlberg. Helsinki 2005.
Heikkinen, Hannu L. T.: Narratiivinen tutkimus – todellisuus kertomuksena. Teoksessa Juhani Aal- tola ‒ Raine Valli (toim.): Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Jyväskylä 2001, s. 116‒
132.
Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Helsinki 2011.
Hollo, Erkki: Ympäristöoikeus. Helsinki 1991.
Kainulainen, Päivi: Selvitys petojen aiheuttamien vahinkojen vaikutuksista poronhoidolle ja toi- menpiteet pedoista aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Rovaniemi 2011.
Kojola, Ilpo − Helle, Pekka − Heikkinen, Samuli: Susikannan viimeaikaiset muutokset Suomessa eri aineistojen valossa. Suomen Riista 57/2011, s. 55–62.
Koponen, Pekka: Yksi vai useita rikoksia – rikosten yhtymisestä. Defensor Legis 4/2015, s. 609‒
625.
Koskela, Tarja: Asiantuntijat eläinsuojelurikosasioissa – Onko niitä? Edilex 3.6.2015. [www.edi- lex.fi] (20.5.2016)
Koskela-Laine, Tarja: Onko eläimellä väliä? – Eläinsuojelurikosten empiirinen tutkimus. Edilex 17.2.2012. [www.edilex.fi] (20.5.2016)
Koskinen, Pekka: Johdatus rikosoikeuteen. Helsinki 2001.
Kumpula, Anne: Ympäristö oikeutena. Helsinki 2004.
Kurki, Visa: Voiko eläin olla oikeussubjekti? Lakimies 3/2013, s. 436–458.
Lappi-Seppälä, Tapio: Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskeva uudistus I. Lakimies 5/2003, s. 751‒
788.
Leppänen, Tanja: Ympäristörikokset Suomessa 2002‒2007. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuo- sikirja II (2008), s. 429–442.
Liberg, Olof – Chapron, Guillaume – Wabakken, Petter – Pedersen, Hans Christian – Hobbs, Thompson –Sand, Håkan: Shoot, shovel and shut up: cryptic poaching slows restoration of a large carnivore in Europe. Proceedings of Royal Society 279/2012, s. 910–915.
Määttä, Tapio:
‒ Monitieteisyys ympäristöoikeudessa – oikeustieteen sisäiset ja ulkoiset yhteydet oi- keustieteellisen tutkimuksen haasteena. Oikeus 3/2000, s. 333–355.
‒ Metodinen pluralismi oikeustieteessä – ympäristöoikeudellisen tutkimuksen suuntauk- set ja menetelmät. Edilex 30.11.2015. [www.edilex.fi] (24.2.2016)
Parviainen, Milka – Tolvanen, Petteri – Koivunen, Emilia (toim.): Ahmojen salakaadot Suomessa.
Helsinki 2008.
Peltola, Taru – Ratamäki, Outi – Pellikka, Jani: Salametsästys ja oikeuttamisen yhteisölliset stra- tegiat. Teoksessa Ismo Björn − Pekka Jokinen − Juha Kotilainen − Nora Schuurman − Maarit Sireni (toim.): Korpisosiologi(aa). Joensuu 2013, s. 208−223.
Pennanen, Mika: Petoeläinten suojelu ja metsästysrikokset. Edilex 3.5.2006. [www.edilex.fi]
(24.2.2016).
Pirjatanniemi, Elina: Vihertyvä rikosoikeus. Ympäristökriminalisointien oikeutus, mahdollisuudet ja rajat. Helsinki 2005.
Pohja-Mykrä, Mari – Kurki, Sami: Suurpetopolitiikka kriisissä – salakaadot ja yhteisön tuki. Sei- näjoki 2013.
Rannikko, Pertti:
− Susien suojelun tragedia: autoetnografinen tutkimus salametsästyksen paikallisesta hyväksyttävyydestä. Alue ja ympäristö 2/2012, s. 70–80.
− Omankädenoikeutta valtiottomassa tilassa. Teoksessa Juha Hiedanpää − Outi Rata- mäki (toim.): Suden kanssa. Rovaniemi 2015, s. 147−174. (Rannikko 2015a)
− Luvallinen sudenmetsästys voi vähentää salakaatoja. Pääkirjoitus 25.2.2015.
[http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1424755329007] (24.2.2016). (Rannikko 2015b) Rassi, Pertti – Hyvärinen, Esko – Juslén, Aino – Mannerkoski, Ilpo (toim.): Suomen lajien uhan-
alaisuus – Punainen kirja 2010. Helsinki 2010.
Ratamäki, Outi − Peltola, Taru: Salametsästäjän muotokuva. Metsästäjä 3/2013, s. 52−53.
Ratamäki, Outi:
‒ Yhteiskunnallinen kestävyys ja hallinta suomalaisessa susipolitiikassa. Joensuu 2009.
‒ From Ecological Concerns toward Solving Societal Problems?: A case study of the Development of Finland’s Wolf Policy. International Journal of Information Sys- tems and Social Change 4/2013, s. 42‒58.
Santala, Tuomas: Tuottamuksen rakenteellinen kahtiajako erityisesti tekijän subjektiivisten omi- naisuuksien näkökulmasta. Acta Legis Turkuensia 2/2012, s. 39‒62.
Shieh, Hsiu-Fang – Shannon, Sarah E.: Three approaches to qualitative content analysis. Qualita- tive health research 9/2005, s. 1277−1288.
Smith, Charles P.: Content analysis and narrative analysis. Teoksessa Harry T. Reis − Charles M.
Judd (toim.): Handbook of research methods in social and personality psychology.
New York 2000, s. 313−335.
Smith, Douglas W – Bangs, Edward E – Oakleaf, John K – Mack, Curtis – Fontaine, Joseph – Boyd, Diane – Jimenez, Michael – Pletscher, Daniel H – Niemeyer, Carter C – Meier, Thomas J – Stahler, Daniel R – Holyan, James – Asher, Valpha J – Murray, Dennis L:
Survival of Colonizing Wolves in the Northern Rocky Mountains of the United States, 1982–2004. Journal of Wildlife Management 4/2010, s. 620‒634. (Smith ym. 2010) Suvantola, Leila: Metsästysrikokset syyteharkinnassa vuosina 2007−2012. Ympäristöpolitiikan ja
-oikeuden vuosikirja VII (2014), s. 315−330.
Tapani, Jussi: Rikosten yksiköinti – marginaalista ytimeen? Teoksessa Tatu Hyttinen ‒ Antti Jo- kela ‒ Jussi Tapani ‒ Mikko Vuorenpää (toim.): Rikoksesta rangaistukseen, juhlajul- kaisu Pekka Viljanen 1952 – 26/8 – 2012. Turku 2012, s. 221‒239.
Telkänranta, Helena: Millaista on olla eläin? Helsinki 2015.
Tolvanen, Matti:
‒ Eläinten oikeudet ja rikosoikeudellinen suoja. Teoksessa Viljam Engström (toim.): Oi- keus ja kehitys. Åbo 2010, s. 53‒66.
‒ Luonnonvararikokset. Teoksessa Dan Frände – Jussi Matikkala – Jussi Tapani – Matti Tolvanen – Pekka Viljanen – Markus Wahlberg: Keskeiset rikokset. Helsinki 2014, s.
1005−1012.
Tuomi, Jouni ‒ Sarajärvi, Anneli: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 7. uudistettu painos.
Helsinki 2011.
Viljanen, Pekka: Konfiskaatio rikosoikeudellisena seuraamuksena. Helsinki 2007.
Von Essen, Erica – Allen, Michael P.: Reconsidering illegal hunting as a crime of dissent: Impli- cation for justice and deliberative uptake. Criminal Law and Philosophy 2015, s. 1−16.
Von Essen, Erica – Hansen, Hans Peter – Nordström Kallström, Helena – Peterson, Nils M. – Peterson, Tarla R.:
− Deconstructing the poaching phenomenon. A review of typologies for understand- ing illegal hunting. British Journal of Criminology 18/2014, s. 1−20. (Von Essen ym. 2014)
− Toward a critical and interdisciplinary understanding of illegal hunting – a synthesis of research workshop findings. Uppsala 2015. (Von Essen ym. 2015a)
− The radicalisation of rural resistance: how hunting counterpublics in the Nordic countries contribute to illegal hunting. Journal of Rural Studies 39/2015, s.
199−209. (Von Essen ym. 2015b)
Wahlberg, Birgitta: Reglering ach förvaltning av produktions- och slaktdjurs välbefinnande. En offentligrättslig undersökning. Åbo 2011.
VIRALLISLÄHTEET
HE 300/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle metsästyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi la- eiksi.
HE 90/2008 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 §:n muuttamisesta.
HE 97/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 17 luvun muuttamisesta ja eläin- tenpitokieltorekisteristä sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta.
HE 221/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 48 a luvun, pakkokeinolain ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta.
HE 157/2012 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsästyslain muuttamisesta.
KK 830/2002 vp: Kirjallinen kysymys. Petovahinko-ongelmat Kainuussa.
KK 135/2007 vp: Kirjallinen kysymys. Suurpeto-ongelman poistaminen.
KK 194/2008 vp: Kirjallinen kysymys. Sudenkaadon puskurivyöhykkeen perustaminen.
KK 298/2009 vp: Kirjallinen kysymys. Porotalouden toimintaedellytysten turvaaminen.
KK 707/2010 vp: Kirjallinen kysymys. Riistavahinkolain toimivuuden ja korvausjärjestelmän seu- ranta.
KK 524/2014 vp: Kirjallinen kysymys. Karhun uusi kannanhoitosuunnitelma.
Maa- ja metsätalousministeriö:
‒ Suomen susikannan hoitosuunnitelma 2005. Helsinki 2005.
‒ Suomen susikannan hoitosuunnitelma. Helsinki 2015. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015a)
‒ Suomen karhukannan hoitosuunnitelma. Helsinki 2017. (Maa- ja metsätalousminis- teriö 2007a)
‒ Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma. Helsinki 2017. (Maa- ja metsätalousministe- riö 2007b)
TPA 51/2010 vp: Toimenpidealoite. Petokantojen tehokkaampi rajoittaminen poro- talouden turvaamiseksi.
INTERNET-LÄHTEET Luonnonvarakeskus:
- Luken lausunnot suurpedoista. Kohta Lausunnot. Päivitetty 10.6.2015.
[http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/luken_lausunnot_suurpedoista.html] (3.3.2016).
(Luonnonvarakeskus 2016a)
- Tilastotietokanta. http://stat.luke.fi/metsastys > tilastotietokanta > 6. Riistasaalis (kpl).
Päivitetty 18.5.2016. (25.5.2016). (Luonnonvarakeskus 2016b)
Maa- ja metsätalousministeriö: Vuoden 2014 suurpetovahingot 7,6 miljoonaa euroa. Tiedote 16.4.2015. [http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/vuoden-2014-suurpetovahingot-7-6-miljoo- naa-euroa] (9.5.2016). (Maa- ja metsätalousministeriö 2015b)
OIKEUSTAPAUKSET
Korkein oikeus KKO 1997:170
Hovioikeudet
Itä-Suomen HO 10.3.2011 t. 163 Rovaniemen HO 3.2.2011 t. t. 84 Rovaniemen HO 18.12.2008 t. 1096
Käräjäoikeudet
Iisalmen KO 31.8.2009 t. 09/474 Joensuun KO 6.8.2008 t. 08/1234 Kainuun KO 18.5.2010 t. 10/405 Kajaanin KO 18.1.2006 t. 06/51 Kajaanin KO 11.4.2008 t. 08/278 Kemijärven KO 30.5.2006 t. 06/121 Kemijärven KO 17.2.2009 t. 09/23 Kokkolan KO 14.8.2007 t. 07/564 Kuopion KO 2.6.2009 t. 09/921 Kuusamon KO 24.4.2006 t. 06/168 Kuusamon KO 27.11.2008 t. 08/449 Lapin KO 6.3.2007 t. 07/93
Lapin KO 12.2.2008 t. 08/71 Lapin KO 27.2.2009 t. 09/80 Lapin KO 9.2.2010 t. 10/206 Oulun KO 10.11.2009 t. 09/3672 Oulun KO 16.11.2009 t. 09/3761 Oulun KO 7.5.2010 t. 10/1711 Oulun KO 2.6.2010 t. 10/1873 Pirkanmaan KO 20.4.2010 t. 10/2344
MUUT LÄHTEET
Suomen soveltavan etologian seura ry ‒ Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry: Lausunto hallituksen esitykseksi metsästyslain (615/1993) muuttamisesta. 25.6.2012. (SSES ry
‒ YKES ry 2012)
LYHENNELUETTELO
Bernin sopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäris- tön suojelusta tehty yleissopimus (SopS 29/1986)
DL Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (ennen 1.2.2003)
HE hallituksen esitys
IUCN International Union for Conservation of Nature / kansainvälinen luonnon- suojeluliitto
KK kirjallinen kysymys
KKO Korkein oikeus
KO käräjäoikeus
LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja LSL luonnonsuojelulaki 1096/1996
Luontodirektiivi Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luon- totyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL, nro L 206, 22/07/1992, s. 0007–0050.
MetsästysL metsästyslaki 615/1993 MetsästysA metsästysasetus 666/1993 PoliisiL poliisilaki 872/2011
PL Suomen perustuslaki 731/1999
RL rikoslaki 39/1889
SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja SSES ry Suomen soveltavan etologian seura ry
t. taltio
TPA toimenpidealoite
vp valtiopäivät
WWF World Wildlife Fund
YKES ry Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry YMPO Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja
KUVIOT JA TAULUKOT
Kuvio 1. Ahmojen lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2013.
Kuvio 2. Ilvesten lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2014 ja saalismäärät vuosilta 2000‒2013.
Kuvio 3. Karhujen lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2014 ja saalismäärät vuosilta 2000‒2013.
Kuvio 4. Susien lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2014 ja saalismäärät vuosilta 2000‒2013.
Taulukko 1. Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssitilanteiden eri ilmenemismuo- dot.
Taulukko 2. Metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen konkurrenssitapaukset käräjäoikeuksissa vuosina 2005‒2010.
Taulukko 3. Tapausten perustelut eläinsuojelurikoksen näkökulmasta.
Taulukko 4. Seuraamukset metsästysrikoksista ja metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen kon- kurrenssitilanteista.
1 JOHDANTO
Tutkin opinnäytetyössäni suurpetojen salametsästystä. Tähän aiheeseen liittyvä julkinen kes- kustelu on kasvanut viime vuosina.1 Lisääntynyt julkisuus voi johtua joko siitä, että salametsäs- tys on lisääntynyt tai/ja siitä, että ilmiöön on alettu suhtautua kriittisemmin. Toistaiseksi tutki- musta salametsästyksestä on Suomessa ja myös kansainvälisesti tehty melko vähän.2 Selvitettä- viä kysymyksiä on siis paljon. Ruotsalainen tutkimusryhmä on tutkinut suurpetojen salametsäs- tystä yhteiskuntatieteen näkökulmista, selvittäen muun muassa salametsästyksen motiiveja tai poliittista luonnetta. Samansuuntaisia tutkimuksia on tehty myös Suomessa.3 Suomessa oikeus- tieteellisiä tutkimuksia ei ole monta. Viimeisin julkaisu on Leila Suvantolan katsaus syytehar- kinnassa olleista metsästysrikoksista vuosilta 2007‒2012.4 Vuonna 2006 on julkaistu yksi pe- toeläinten suojeluun ja metsästysrikoksiin liittyvä artikkeli.5 Lisäksi voidaan mainita Tanja Lep- päsen vuonna 2009 kirjoittama artikkeli ympäristörikoksista vuosilta 2000‒2007.6 Leppäsen ar- tikkelissa käsitellään myös luonnonvararikoksia ja metsästysrikoksia osana niitä. WWF on jul- kaissut yhden raportin ahmojen salakaadoista Suomessa.7
Tässä työssä tarkastelen salametsästystä eläinsuojelurikoksina. Ensimmäinen tutkimustehtäväni on selvittää, kuinka suuri osa suurpetojen salametsästystapauksista (ennen törkeän metsästysri- koksen säännöksen olemassaoloa) on täyttänyt eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit. Toisin sa- noen tutkin metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen konkurrenssitapauksia.8 Toiseksi kuvaan näitä tapauksia laadullisesti vastatakseni kysymykseen, minkä tyyppisiä sellaiset tapaukset ovat ja millaisissa olosuhteissa ne tapahtuvat. Tämän kohdan jatkokysymyksenä on, millaisia lain- opillisia tulkintaongelmia tapauksiin liittyy. Menetelmällisesti työssäni yhdistyvät empiirinen
1 Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 212−214.
2 Smith ym. 2010; Liberg ym. 2012, s. 910; Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 211; Von Essen ym. 2014, s. 2;
Von Essen ym. 2015a, s. 11‒14.
3 Rannikko 2012, s.70−80; Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 11−44; Rannikko 2015a, s. 147−174.
4 Suvantola YMPO 2014, s. 315‒330.
5 Pennanen Edilex 2006, s. 3‒20.
6 Leppänen YMPO 2008, s. 438‒439.
7 Parviainen – Tolvanen – Koivunen 2008.
8 Konkurrenssi tarkoittaa rikosten yhtymistä (Koskinen 2001, s. 81).
oikeustutkimus ja lainoppi. Kolmanneksi selvitän myös, millaisia seuraamuksia näistä rikok- sista on tuomittu ja kuinka tuomiot eroavat tapauksista, jotka eivät ole konkurrenssissa eläin- suojelurikoksen kanssa.
Työni on oikeustieteen sisällä monialainen. Otan tarkastelussa huomioon sekä rikosoikeudelli- sesti että ympäristöoikeudellisesti mielenkiintoiset näkökulmat. Tällainen monialaisuus onkin luontevaa, lähes välttämätöntä, ympäristörikosoikeuden tutkimukselle.9 Koska viime vuosikym- menien aikana lisääntynyt kriittinen eläintutkimus on ulottunut Suomessakin oikeustieteen ken- tälle10, tarkastelen tutkimustuloksiani myös modernin eläinoikeuden näkökulmista. Tämän nä- kökulman mukaan ottaminen tässä työssä on erityisen perusteltua, koska eläinsuojelunäkökul- masta puhutaan verrattain vähän luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvien rikosten yhteydessä, vaikka eläinsuojelulaki (247/1996) koskee kaikkia eläimiä.11
Työni yhteiskunnallinen merkitys on siinä, että julkisessa keskustelussa salametsästys ilmiönä saatetaan usein yhä kieltää kokonaan, vaikka tapauksia onkin tullut ilmi. Susien salametsästys on myös tunnistettu yhdeksi isoksi riskiksi tämän uhanalaisen eläimen suotuisan suojelutason12 saavuttamiselle ja ylläpitämiselle.13 Lisäksi, suurpetojen salametsästyksestä käydyssä keskuste- lussa kytkös eläinsuojelurikoksiin on lähes kokonaan vaiettu aihe eikä siitä ole olemassa tutki- musta.14 Tästä syystä kaikenlainen tieteellinen tutkimus aiheesta on hyväksi käydylle julkiselle keskustelulle.
Kuvaan seuraavassa luvussa ne tärkeimmät kansainväliset sopimukset ja säännökset, jotka kos- kevat Suomea ja suurpetojen suojelua. Tuon tarkastelussa esille myös tilanteen vuosina 2005‒
2010, koska analysoimani aineisto sijoittuu noihin vuosiin. Tämän taustoittavan jakson jälkeen kuvaan tutkimusaineistoni ja analyysimenetelmät sekä tarkennan tutkimuskysymyksiä. Luku 4
9 Pirjatanniemi 2005, s. 27.
10 ks. esim. Wahlberg 2011, s. 102‒112; Koskela-Laine Edilex 2012, s. 6; Kurki LM 2013, s. 436‒438.
11 Eläinsuojelulain 2 §:n ensimmäisen momentin mukaan lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin. Ks. myös Koskela- Laine Edilex 2012, s. 14.
12 Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään (luonnonsuojelulaki, LSL, 1096/1996, 5.3 §).
13 Kojola − Helle – Heikkinen 2011, s. 59−60. Liberg ym. 2012, s. 910, 914, ks. myös Von Essen ym. 2014., s. 1.
14 Tämän huomion on tehnyt myös WWF omassa ahmojen salakaatoja koskevassa raportissaan (Parviainen – Tol- vanen – Koivunen 2008, s. 8, 13).
pitää sisällään analyysin ja tutkimustulokset. Luvussa 5 kontekstualisoin tuloksia ympäristö-, rikos- ja eläinoikeuden näkökulmista. Pohdin myös niiden suhdetta perustuslakiin. Lopuksi kir- joitan vielä yleiset johtopäätökset.
2 TUTKIMUSAIHEEN NORMATIIVINEN TAUSTA JA KESKEISET KÄSITTEET
2.1 Suurpetojen suojelustatuksen määrittyminen ja rauhoituksesta poikkeaminen
Suomessa on neljä maasuurpetolajia: ahma, ilves, karhu ja susi. Kuvioissa 1–4 on esitetty näiden määrät vuosilta 2000‒2014. Tutkimukseni tarkasteluajanjaksolla (vv. 2005‒2010) ahma on kan- sainvälisen uhanalaisuusluokituksen15 mukaan ollut kansainvälisesti tarkasteltuna silmälläpi- dettävä laji (eng. near threatened), mutta muuttunut vuonna 2009 luokkaan elinvoimainen (least concern).16 Muut kolme lajia ovat arvion mukaan olleet ja ovat nykyisinkin elinvoimaisia. Suo- men tasolla tarkasteltuna ahma on ollut vuoden 2000 arviossa erittäin uhanalainen (endangered) ja vuoden 2010 arviossa äärimmäisen uhanalainen (critically endangered). Luokituksen muu- toksen syynä ei kuitenkaan ole lajin parempi asema ennen vuotta 2010 vaan luokituksen tulkin- tamuutos. Suurpetojen luokitusta on Suomessa vuoden 2000 arviossa laskettu sillä perusteella, että naapurimaissa elävien populaatioiden ja sieltä tulevan muuttoliikkeen katsottiin alentavan lajien häviämisriskiä. Tähän ei vuoden 2010 arvioinnissa enää katsottu löytyvän perusteita, jo- ten suurpetojen uhanalaisuusluokkia ei silloin alennettu, vaan ne ovat suoraan uhanlaisuuskri- teerien mukaiset.17 Karhu ja ilves kuuluivat vuonna 2000 silmällä pidettäviin lajeihin ja vuonna 2010 ne muuttuivat luokkaan vaarantunut (vulnerable). Suden luokitus on pysynyt samassa erit- täin uhanalaisen lajin luokassa.18 Kaikkia näitä neljää lajia suojellaan myös Euroopan unionin luontodirektiivillä (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY), joka ollut voimassa olevaa sääntelyä Suo- messa vuodesta 1995 lähtien Suomen liityttyä Euroopan unioniin.
Luontodirektiivissä ahma on mainittu direktiivin liitteessä II, joka tarkoittaa, että sen suojele- miseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Tämä tarkoittaa Natura 2000 -verkos- toon kuuluvia alueita. Karhu ja ilves sekä poronhoitoalueen ulkopuolella olevat sudet ovat liit- teen IV määrittämiä tiukkaa suojelua edellyttäviä lajeja. Poronhoitoalueen sudet luetaan liitteen
15 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto, IUCN, tekee uhanalaisuusluokituksia ja julkaisee ne niin sanotussa punai- sessa kirjassa. IUCN:n käyttämiä kriteerejä käytetään myös kansallisissa arvioinneissa. Suomessa arvioinnit tekee ympäristöministeriö.
16 Luokituksen voi tarkastaa IUCN:n www-palvelusta (http://www.iucnredlist.org/).
17 Rassi – Hyvärinen – Juslén – Mannerkoski 2010, s. 315.
18 emt., s. 311–319.
V lajeihin. Liitteen V lajien ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia direktiivin mukaan hyödyntämisen sääntelyä. Suurpetojen suojelustatusta vahvistaa myös vuonna 1979 laadittu Eu- roopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehty yleissopimus (SopS 29/1986), eli niin kutsuttu Bernin sopimus, jonka mukaisesti ahma on täysin rauhoitettu eläinlaji ja ilves suojeltava eläinlaji. Liityttyään Bernin sopimukseen vuonna 1986 Suomi teki varauman suden ja karhun osalta eikä sovella sopimuksen kohtia, joiden mukaan nämä lajit ovat täysin rauhoitettuja.19
Kansalliseen lainsäädäntöön tämä kansainvälinen sääntely on toimeenpantu pääsääntöisesti metsästyslailla (MetsästysL, 615/1993) ja -asetuksella (MetsästysA, 666/1993). Suurpedot ovat Suomessa metsästyslain 5 § mukaan riistaeläimiä. Edellä kuvatun suojelustatuksen vuoksi Suo- messa on kuitenkin vuodesta 1998 lähtien säännelty, että susi poronhoitoalueen ulkopuolella, karhu, ahma ja ilves ovat aina rauhoitettuja.20 Vuoteen 2011 saakka tämä todettiin metsästys- asetuksessa, mutta sen jälkeen rauhoitus on toteutunut metsästyslain 37 § nojalla (18.2.2011/159).
Rauhoituksesta poikkeamisen kannalta tärkeimmät säännökset löytyvät nykyisin metsästyslain 10 ja 41 §:stä. Metsästyslain 10 § mukaisesti asetuksella voidaan säätää, että metsästykseen on saatava pyyntilupa tai metsästyksessä on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön määrää- mää alueellista kiintiötä, jos metsästyksestä aiheutuu riistaeläimen kannan vaarantuminen tai, jos riistaeläimen metsästyksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää. Rauhoituk- sesta poikkeamisesta säädettiin vuoteen 2011 saakka metsästysasetuksen 28 §:ssä; nykyisin metsästyslain 41 §:ssä (15.3.2013/206), jonka mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa rauhoituksesta (maa- ja metsätalousministeriön asettamien alueellisten kiintiöiden puit- teissa). Suomen riistakeskus perustettiin vuonna 2011. Tätä ennen lupia myönsivät riistanhoito- piirit. Ministeriö ohjeisti riistanhoitopiirien pyyntilupakäytäntöjä vuosittain määräyskirjeellä, joka perustui riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuottamiin arvioihin suurpetojen mää- ristä.21
19 ks. aiheesta lisää Pennanen Edilex 2006, s. 3‒5; Ratamäki 2009, s. 42‒43 ja Ratamäki 2013, s. 48.
20 Asetus N:o 869 metsästysasetuksen muuttamisesta.
21 Maa- ja metsätalousministeriö 2005, s. 27‒28; Maa- ja metsätalousministeriö 2007a, s. 22; Maa- ja metsäta- lousministeriö 2007b, s. 34‒35.
Laissa mainitut edellytykset poikkeusluvalle määrittyvät luontodirektiivin 16 artiklan mukai- sesti. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säi- lyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella, metsästyslain 41 §:ssä tarkoitettu poikkeus- lupa voidaan myöntää:
1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;
2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi;
3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pa- kottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on en- sisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai
4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.
Tämän lisäksi sutta, karhua ja ilvestä koskevia poikkeuslupia voidaan myöntää myös valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi tarkoin valvotuissa oloissa.
Käyttöön on vakiintunut käsitteet vahinkoperustainen ja kannanhoidollinen poikkeuslupa. Kar- huja ja ilveksiä Suomessa on niin paljon, että on katsottu, että niitä voidaan metsästää kannan- hoidollisin perustein (eli suotuisa suojelutaso ei vaarannu), mutta suden poikkeusluvat ovat ol- leet vuoteen 2015 saakka vahinkoperustaisia, jolloin pyydystäminen on kohdistettu vain vahin- koa tuottaviin yksilöihin. Ahman metsästykseen poikkeuslupia ei ole myönnetty. Tammikuussa 2015 hyväksytyn Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukaisesti Suomessa kokeillaan kah- den vuoden ajan suden kannanhoidollista metsästystä ja arvioidaan sen merkitystä kannan muu- tokselle. Poliittisena tavoitteena on vähentää salametsästystä sallimalla laillinen metsästys.22 Suurpetojen suojelun kannalta myönnettyjen pyyntilupien määrää merkittävämpi seikka on vuo- tuinen kokonaiskuolleisuus. Kuvioissa 1‒4 on osoitettu eläinten lukumäärien ohella myös saa- dut saalismäärät. Saalismäärä pitää sisällään sekä kannanhoidollisilla että vahinkoperusteisilla luvilla metsästetyt eläimet. Tilastoon eivät kuitenkaan kuulu poliisilain (PoliisiL, 872/2011)
22 Maa- ja metsätalousministeriö 2015a, s. 14‒16.
2:16 § nojalla tehdyt eläinyksilöiden poistot tai liikenteessä kuolleet eläimet.23 Näiden tilastoi- tujen lukujen lisäksi suurpetojen kantaa verottaa tilastoimaton luvaton tappaminen, eli salamet- sästys. Salametsästyksen määrää on mahdoton arvioida tarkasti. Sen on kuitenkin arvioitu ole- van suurimmaksi osaksi piilorikollisuutta ja eräiden tutkimusten ja selvitysten mukaan piilori- kollisuuden osuus olisi jopa 90%.24
Kuvio 1. Ahmojen lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2013.25
23 Poliisilain 2:16 nojalla poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.
24 Kojola − Helle – Heikkinen 2011, s. 60; ks. myös Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 20.
25 Eläinten lukumäärät on kerätty useiden eri vuosien ajan riista- ja kalatalouden ja myöhemmin luonnonvarakes- kuksen laatimista lausunnoista. Luonnonvarakeskus 2016a, kohta Lausunnot.
115 120 125 125 135 145 140 155 155 150 160 170 180 230
0 50 100 150 200 250
ahma
Kuvio 2. Ilvesten lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2014 ja saalismäärät vuosilta 2000‒2013.26
Kuvio 3. Karhujen lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2014 ja saalismäärät vuosilta 2000‒2013.27
26 Eläinten lukumäärät on kerätty useiden eri vuosien ajan riista- ja kalatalouden ja myöhemmin luonnonvarakes- kuksen laatimista lausunnoista. Luonnonvarakeskus 2016a, kohta Lausunnot. Saalismäärät: Luonnonvarakeskus 2016b.
27 ks. edellinen alaviite.
855 860870 9201050110012001350 1905
2300
2430234024902740 2700
0 500 1000 1500 2000 2500 3000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
ilves saalismäärä
840 830800810810800 880 920
1150 15151660
13301255 11401155
0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
karhu saalismäärä
Kuvio 4. Susien lukumäärä Suomessa vuosina 2000‒2014 ja saalismäärät vuosilta 2000‒2013.28 2.2 Salametsästys ilmiönä
Salametsästys ei ole rikosoikeudellinen termi. Se ei ole lainkaan oikeudellinen termi. Se on kan- sankielinen, ja viime aikoina poliittisesti värittynyt termi. Näin ollen salametsästykselle ei ole olemassa erillistä rikosoikeudellista tunnusmerkistöä, vaan kyse on tietyntyyppisestä metsästys- rikoksesta. Rikoslain mukaan (RL, 39/1889, 48a:1) metsästysrikos voi olla tahallinen tai törke- ästä huolimattomuudesta johtuva. Kansankielisesti ajateltuna salametsästyksellä tarkoitetaan yleensä tahallaan tehtyä laitonta metsästystä.29 Tämä tahallisuuden näkökulma on ohjannut tässä työssä aineiston rajausta.30 Aineistoon ei ole otettu mukaan tapauksia, joissa esimerkiksi laillisen metsästyksen yhteydessä on tapahtunut vahinko.31 Hirvenmetsästyksen yhteydessä tyy- pillinen vahinko on sellainen, jossa laillisen pyynnin yhteydessä ammutaan vasallinen emä.32 Suurpetojen kohdalla vastaavanlaisia tilanteita syntyy, kun vahingossa ammutaan liian nuori
28 ks. edellinen alaviite.
29 Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 14.
30 Rikoslain kolmannen luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköi- senä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liitty- vänä.
31 Joskus tällaisissa tapauksissa tehdään syyttämättä jättämispäätös. Vuosina 2007‒2012 Itä-Suomen syyttäjänvi- raston alueella on tehty 13 syyttämättä jättämispäätöstä suurpetoihin kohdistuvissa metsästysrikosepäilyissä (Su- vantola YMPO 2014, s. 328).
32 Metsästysasetuksen 25.2 § mukaan hirvi, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.
130125135150 185205
250 200220
150135150 120140
220
0 50 100 150 200 250 300
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
susi saalismäärä
karhu luvallisen karhunmetsästyksen yhteydessä.33 Voi olla myös niin, että on käytetty lainvas- taista pyyntivälinettä muutoin laillisessa jahdissa. Tällaisia metsästysrikoksia tyypillisesti ei py- ritä tai pystytä salaamaan, eikä kyse siis siinä mielessä ole salametsästyksestä. Aina rajanteko ei ole selvä, koska tahallisuutta voi olla vaikea osoittaa. Joskus on myös niin, että laillisen ja laittoman pyynnin osa-alueet sekoittuvat toisiinsa. Tässä työssä epäselvät tapaukset, joissa vas- taaja kiistää syyllistyneensä metsästysrikokseen (tai salametsästykseen) esimerkiksi silloin kun on ollut metsällä tai metsässä liikkumassa ja kohdatessaan suurpedon on ampunut sitä kohti suojellakseen koiraansa, on tässä tutkimuksessa laskettu kuuluvaksi salametsästystapausten joukkoon, koska niissä on saattanut olla kyse salametsästyksestä.34
Metsästysharrastuksen etujärjestöjen edustajat ovat kritisoineet salametsästys termiä.35 Heidän mukaansa metsästystä36 on vain laillinen toiminta ja laittomasta toiminnasta pitäisi käyttää jo- tain muuta termiä, esimerkiksi salakaato tai riistarosvous. Salametsästys termin käyttöä puoltaa se, tutkimuksellakin todistettu, seikka, että laillisen ja laittoman ”riistaeläimen tappamisen” vä- lillä on käytännöllisiä yhteyksiä.37 Toisaalta totta on myös se, että osa salametsästäjistä ei ole metsästyksen harrastajia ja iso osa metsästäjistä ei koskaan syyllisty salametsästykseen.38 Käy- tän tässä tutkimuksessa salametsästys termiä, koska se on vakiintunut käyttöön ja toisaalta, koska sen avulla voi viestiä minkä tyyppisiä metsästysrikoksia työssäni tutkin.
Suurpetojen salametsästys on yksi osoitus siitä, että suurpetojen suojelu on monimutkainen oi- keudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen haaste. Suurpetojen vähäinen määrä yhdistettynä niiden aiheuttamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin vahinkoihin on vaikea ongelma ratkaistavaksi niin lainsäädännöllä kuin poliittisella ohjauksella.39 Susien salametsästystä tutkinut ympäristö- politiikan professori Pertti Rannikko selittää ilmiötä heikolla valtiolla.40 Hänen mukaansa
33 Asetuksella karhun, suden ja ahman metsästyksestä (1165/1988) on säädetty, että vuotta nuorempi karhun pentu on aina rauhoitettu.
34 ks. liitteestä 1 kuvauksia tällaisista tapauksista.
35 Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 210−211; Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 14.
36 Metsästys on metsästyslain 2 § mukaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun.
37 Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 210−211.
38 Ratamäki – Peltola 2013, s. 52−53; Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 20.
39 Ratamäki 2009, s. 140‒142; Bisi 2010, s. 79‒81.
40 Rannikko 2015a, s. 169‒172.
heikko valtio on johtanut itseapuun, kun susialueilla asuvat eivät ole kokeneet saavansa valtiol- lista oikeutta. Rannikko toteaa vielä, että salametsästys on virallisen oikeusjärjestyksen rinnalle kehittynyt kilpaileva, epävirallinen normijärjestelmä, joka on ristiriidassa virallisen petopolitii- kan kanssa.41 Kannanhoidollisen suden metsästyksen hän uskoo voivan auttaa vähentämään su- sien salametsästystä.42 Myös muut tutkijat ovat selittäneet salametsästystä siten, että on syntynyt uusi yhteiskunnallinen liike, jolla halutaan riitauttaa erityisesti luonnonsuojeluun pyrkivää po- liittista ja oikeudellista valtiollista ohjausta.43
Suurpetojen, ja muiden riistaeläinten, salametsästykseen on monia syitä. Tyytymättömyys val- litsevaan lainsäädäntöön ja politiikkaan on yksi erityisesti suurpetojen salametsästystä selittävä seikka.44 Suurpetoja salametsästetään, jotta niiden kanta pieninisi. Onkin esitetty, että salamet- sästystä pitäisi tutkia sosiopoliittisena ilmiönä, jotta syyt ilmiön olemassaoloon saataisiin selvi- tettyä.45 Tällaisten poliittisten motiivien ohella salametsästys selittyy myös taloudellisilla se- koilla, erityisesti karhun ja hirven osalta. Kolmanneksi salametsästys voi syntyä oheistoimintana muun rikollisen toiminnan yhteydessä. Tätä on nimitetty taparikollisuudeksi. Näiden lisäksi voi vielä erottaa niin kutsutut intohimorikokset. Intohimorikokseen liittyy viha ja/tai kosto ja teko- tapa voi olla väkivaltainen. Teolle voidaan haluta myös julkisuutta. Tällä tekotyypillä voi olla, mutta ei välttämättä ole, yhteys poliittisiin motiiveihin. Tyytymättömyys vallitsevaan politiik- kaan ja lainsäädäntöön ei aina johda väkivaltaiseen käytökseen salametsästyksen yhteydessä.46 Kansainvälisessä kirjallisuudessa on erotettu yhdeksi salametsästystyypiksi niin sanottu jänni- tysmetsästys, jonka motiivina on tietoinen halu lainvastaiseen toimintaan ja jossa kiinnijäämisen riski on osa jännitystä (thrill of deviance).47 Suomessa tämän tyyppinen salametsästystoiminta ei ole yleistä.48
41 emt., s. 169.
42 Rannikko 2015b.
43 Von Essen ym. 2014, s. 11; Von Essen ym. 2015b, s. 206‒207; Von Essen ‒ Allen 2015, s. 1.
44 Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 219; Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 19.
45 Von Essen ym. 2014, s. 2 ja 14.
46 Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 218‒219.
47 Von Essen ym. 2014, s. 3.
48 Peltola – Ratamäki – Pellikka 2013, s. 211.
Tässä työssä tarkastelen suurpetojen salametsästyksen yhteyttä eläinsuojelurikoksiin. Näkö- kulma täydentää aiempaa tutkimusta salametsästyksen tekotavoista ja motiiveista. Edellä kuvat- tujen rikostyyppien perusteella voisi arvella, että eläinsuojelurikoksen ja metsästysrikoksen konkurrenssitilanne syntyisi juuri silloin, kun salametsästyksessä on kyse intohimorikollisuu- desta. Kuvaan seuraavaksi metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten tunnusmerkkejä.
2.3 Metsästysrikoksista ja niiden yhteydestä eläinsuojelurikoksiin
Metsästysrikosten tunnusmerkit on kuvattu rikoslain luvussa 48a (515/2002), jossa säännellään luonnonvararikoksista. Metsästysrikoksilla voi olla kolmenlaisia tunnusmerkkejä.49 Yhtäältä säännellään kielletyistä metsästysmenetelmistä ja -välineistä (RL 48a:1.1,1), toisaalta metsäs- tyksestä ilman lupaa taikka metsästyksestä vastoin riistaeläimen rauhoitusta, metsästyskieltoa, rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä (RL 48a:1.1,2) sekä kolmanneksi metsästyksen tur- vallisuuteen liittyvistä seikoista (RL 48a:1.1,3).
Tämän lisäksi rikoslaissa (RL 48a:1a) on tammikuusta 2011 lähtien säännelty myös törkeästä metsästysrikoksesta (232/2011). Metsästysrikos on törkeä, jos se tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, tavoitellaan huomattavaa ta- loudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai jos tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä ja jos rikos on myös kokonaisuutena ar- vostellen törkeä.
Metsästysrikosten mahdollinen kytkös eläinsuojelurikokseen on tullut vahvemmin esille sen jäl- keen, kun rikoslakiin säädettiin metsästysrikoksen törkeä tekomuoto. Tätä muutosta koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että metsästysrikossäännös saa aineellisen sisältönsä metsäs- tyslaista, ja lain asettamat vaatimukset metsästyksen harjoittamiselle ovat riistanhoidollisten ja luonnonsuojelullisten vaatimusten ohella myös eläinsuojelullisia.50
49 Tolvanen 2014, s. 1006.
50 HE 221/2010 vp, s. 11‒12.
Eläinsuojelurikoksista säädetään rikoslain luvussa 17, joka koskee rikoksia yleistä järjestystä vastaan. Rikoslain 17:14 mukaan eläimiä ei saa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pa- hoinpidellä, rasittaa liiallisesti, jättää tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille, kohdella julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen (585/2013). Törkeän eläinsuojelurikoksen, josta säännellään rikoslain 17 luvun 14a §:ssä, tunnusmerkit ovat samat, kuin edellä kuvatut törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkit lukuun ottamatta kahta viimeistä kohtaa, joissa maini- taan teon suunnitelmallisuudesta ja luetellaan eri eläinlajeja. Tunnusmerkistö on siis osittain päällekkäinen.51
Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssitilanteiden syntymisen mahdollisuus on ollut ennen törkeän metsästysrikoksen nimikkeen olemassa oloa helpompi hahmottaa kuin ny- kyisin. Ennen törkeän metsästysrikoksen nimikkeen olemassaoloa, metsästysrikos on voinut olla konkurrenssissa eläinsuojelurikoksen tai törkeän eläinsuojelurikoksen kanssa. Suojeltavat oikeushyvät ovat olleet melko selkeästi erotettavissa. Eläinsuojelurikosten sääntelyllä pyritään suojaamaan eläimen hyvinvointia52, metsästysrikossääntelyllä metsästyksen hyviä käytän- teitä53, metsästyskulttuurin perinnettä, riistaeläinkantojen kestävyyttä ja yleistä turvallisuutta.54 Kun jokin teko on rikkonut samaan aikaan sekä eläinsuojelullisia että metsästyksellisiä oikeus- hyviä, on teosta ollut rangaistava sekä eläinsuojelurikoksena että metsästysrikoksena. Konkur- renssioppien mukaan kyseessä on lainkonkurrenssitilanne, jolloin arvioidaan sitä, sovelletaanko tapaukseen usean eri rikoksen tunnusmerkistöjä vai syrjäyttääkö jokin tunnusmerkistö muut.55
51 Ks. HE 221/2010 vp, s. 21. Kyse ei siis ole subordinaatiosta, jossa yksi rikostyyppi sisältyisi kokonaan toisen rikostyypin luokkaan (subordinaatiosta ks. Frände 2005, s. 308).
52 Tai vähintäänkin ihmisen moraalisia odotuksia eläinten hyvästä kohtelusta, kuten Tolvanen (2010, s. 64) esittää.
53 Tällä oikeushyvällä on kytkös myös eläinten hyvinvoinnin suojaamiseen, koska rikoslain kyseisessä kohdassa (48a:1.1,1) viitataan metsästyslaissa kiellettyihin pyyntivälineisiin ja -menetelmiin, joita ovat muun muassa eläi- melle turhaa kipua, kärsimystä ja tuskaa aiheuttavat tavat ja menetelmät (metsästyslaki 33 §).
54 Hallituksen esityksessä (HE 300/1992 vp, s. 3) todetaan, että metsästys on perustunut ja tulee vastaisuudessakin perustumaan kestävän käytön periaatteelle. Todetaan myös, että metsästettäessä on aina huolehdittava siitä, että riistaeläinkannat eivät metsästyksen johdosta häviä tai vaarannu (s. 17). Edelleen todetaan (s. 17), että pyyntiväli- neitä ja pyyntimenetelmiä koskevien rajoitusten lähtökohtana on muiden ihmisten ja eläinten suojelu sekä varsi- naiseen metsästykseen kuulumattomien uusien teknisten apuvälineiden käytön rajoittaminen. Rajoituksin pyritään turvaamaan riistaeläinkantojen säilyminen ja metsästyksen perinteinen luonne luonnon käyttömuotona. Menetel- mien tehokkuuteen pyrkiminen ei tällöin ole olennaista.
55 Tapani 2012, s. 223. Toisenlainen konkurrenssitilanne on sellainen, jossa yksiköidään rikoksia, eli tarkastelussa on vain yksi tunnusmerkistö, mutta joudutaan harkitsemaan muodostaako ajallisesti toisiaan seuraavat teot yhden vain useamman eri rikoksen (ks. tässä alaviitteessä mainittu lähde). Lainkonkurrenssista ks. myös Koskinen 2001, s. 83.
Uusi törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistö sisältää kaikki törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit, eli ne oikeushyvät, joita on suojeltu aiemmin vain törkeästä eläinsuojelurikok- sesta sääntelemällä, suojellaan nyt myös törkeän metsästysrikoksen säädöksellä. Tämä tarkoit- taa, että törkeästä metsästysrikoksesta ei enää erikseen tuomita törkeänä eläinsuojelurikok- sena.56 Toisaalta, jos rikos on katsottava olevan eläinsuojelurikoksena törkeä, se ei voi olla met- sästysrikoksena ei-törkeä, koska törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit sisältyvät törkeään metsästysrikokseen. Konkurrenssitilannetta ei siis voi syntyä törkeän eläinsuojelurikoksen ja perusmuotoisen metsästysrikoksen välillä.
Vaikka konkurrenssitilanne ei ole mahdollinen törkeän metsästysrikoksen ja törkeän eläinsuo- jelurikoksen välillä, törkeä metsästysrikos voi olla konkurrenssissa perusmuotoisen eläinsuoje- lurikoksen kanssa, koska se sisältää tunnusmerkkejä, jotka eivät ole osa törkeää eläinsuojeluri- kosta. Nämä ovat luettelo tietyistä eläinlajeista (ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi) ja maininta erityisestä suunnitelmallisuudesta. Näin ollen sellaiset eläinsuojelurikoksen tunnus- merkit täyttävät metsästysrikokset, jotka kohdistuvat mainittuihin eläinlajeihin ja/tai ovat erityi- sen suunnitelmallisia ja kokonaisuutena arvostellen törkeitä, mutta eivät täytä muita törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkkejä (ei raakaa tai julmaa tekotapaa, kohteena ei suurta määrää eläimiä, ei tavoitella huomattavaa taloudellista hyötyä), muodostavat konkurrenssin törkeän metsästysrikoksen ja perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen kanssa, koska törkeän eläinsuojelu- rikoksen tunnusmerkit eivät täyty.
Konkurrenssi on myös edelleen mahdollinen perusmuotoisen metsästysrikoksen ja eläinsuoje- lurikoksen välillä, eli sellaisissa tapauksissa, joita tässäkin työssä on tarkasteltu. Hallituksen esityksessä todetaankin, että: ” Jos rikoksen tekotapaa ei sen sijaan olisi pidettävä törkeän met- sästysrikoksen soveltamisen edellyttämällä tavalla erityisen raakana tai julmana, mutta tekoon
56 Metsästysrikoksen törkeää tekomuotoa koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että koska törkeän metsäs- tysrikoksen tunnusmerkistö sisältää rikokset, jotka on tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, ei sellaisista met- sästysrikoksista enää erikseen tuomita eläinsuojelurikoksena (HE 221/2010 vp, s. 22.). Tässä kohdin ei selkeästi tehdä eroa perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen ja törkeän tekomuodon välille. Tarkka lukija huomaa kuitenkin, että kyseisessä kohdassa mainitaan raaka ja julma tekotapa, joka on törkeän, ei perusmuotoisen, eläinsuojelurikok- sen tunnusmerkki. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen (2014, s.1009) kirjoittaa hieman virheellisesti tode- tessaan, että: ”Törkeä metsästysrikos sisältää erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tehdyt teot, eikä teoista tuomita erikseen eläinsuojelurikoksena, mutta kyllä myös törkeästä eläinsuojelurikoksesta, jos teko täyttää myös viime mai- nitun tunnusmerkistön”.
silti sisältyisi metsästykseen kuulumatonta tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista, teko voisi jatkossakin tulla rangaistavaksi sekä metsästysrikoksena että eläinsuojelurikoksena.”. Näitä yllä kuvattuja hankalia tulkintatilanteita on selvennetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten konkurrenssitilanteiden eri ilmenemismuodot.
Eläinsuojelurikos Törkeä eläinsuojelurikos
Metsästysrikos Voi olla konkurrenssissa
keskenään. Ei voi olla konkurrenssissa, koska jos on törkeä eläinsuo- jelurikos, myös törkeän met- sästysrikoksen tunnusmerkit täyttyvät.
Törkeä metsästysrikos Voi olla konkurrenssissa ta- pauksissa, joissa yksi tai mo- lemmat näistä törkeän met- sästysrikoksen tunnusmerk- kistä täyttyvät, mutta muut eivät täyty: 1) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, 2) tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Näissäkin tapauksissa teon on oltava myös koko- naisuutena arvostellen tör- keä.
Koska törkeän eläinsuojelu- rikoksen tunnusmerkit sisäl- tyvät törkeään metsästysri- kokseen ei törkeästä metsäs- tysrikoksesta enää tuomita erikseen törkeänä eläinsuoje- lurikoksena.
Tässä tutkimuksessa selvitän salametsästyksen eli tietyntyyppisen metsästysrikoksen eläinsuo- jelurikoksellista luonnetta ajalta ennen yllä mainittua säädösmuutosta. Tämän jälkeen olisi mie- lenkiintoista tehdä jatkotutkimus, jossa tutkittaisiin, kuinka uutta törkeän metsästysrikoksen säädöstä on sovellettu suhteessa eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkeihin, ja verrata näitä tulok- sia tämän tutkimuksen tuloksiin sekä seuraamusten että konkurrenssitapausten syntymisen nä- kökulmasta.
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
3.1 Tutkimusaineiston kuvaus
Tutkimusaineistoni kokonaisuudessaan käsittää Suomen käräjäoikeuksissa käsiteltävänä olleet suurpetoihin kohdistuvat salametsästystapaukseksi luokiteltavat metsästysrikokset vuosilta 2005−2010.57 Ajallinen rajaus on tehty sulkeutuvasti niin, että sekä teko että asian käsittely ovat toteutuneet vuosien 2005−2010 aikana. Olen tarkastanut ratkaisujen lainvoimaisuuden ja käy- tössäni on aineisto myös tapausten mahdollisista myöhemmistä käsittelyistä hovioikeuksissa (3 kpl). Nämä hovioikeuden ratkaisut eivät enää rajaudu vuosiin 2005‒2010. Viittaan näihin hovi- oikeuden ratkaisuihin vain siltä osin, kun ne kertovat jotain uutta tapauksen tulkinnasta.
Aineisto on kerätty lähettämällä pyyntö käräjäoikeuksiin. Pyyntö koski rikoslain 48a nojalla nostettuja syytteitä suurpetoihin kohdistuneista metsästysrikoksista. On syytä epäillä, että kärä- jäoikeuksissa tehty aineistonkeruu on osittain puutteellinen. Esimerkiksi tiedotusvälineiden avulla on löytynyt tapauksia, joita ei ensimmäisellä aineiston keruukierroksella päätynyt mu- kaan, mutta lisäpyynnöllä aineisto täydentyi.58 Toiseksi aineistoa on kerännyt kaksi eri tutki- musryhmää eri aikoina ja näiden ryhmien aineistoissa on eroja. Tämä jättää epäilyksen siitä, onko tämänkin jälkeen vielä tapauksia, joita ei ole saatu mukaan aineistoon. Toisaalta ei ole syytä epäillä, että näitä tapauksia olisi kovin monta.
Tutkimuksen tulosten tulkinnan ja yleistettävyyden kannalta on huomattava myös, että aineistoa ei ole kerätty sellaisista tapauksista, joissa on kyse suurpedoista ja eläinsuojelurikoksista, mutta ei metsästysrikoksesta. On mahdollista, että tuohon joukkoon mahtuu tapauksia, joissa syyttäjä on joutunut tekemään harkintaa siitä, onko kyse metsästysrikoksesta ja johtopäätöksenä on ollut, että ei ole. Joskus voi olla vaikea tulkita, onko toiminta ollut metsästyslain 2 §:ssä määriteltyä
57 Aineisto on Itä-Suomen osalta itseni keräämää, muilta osin toiselta tutkijaryhmältä saatua. Tämä toinen ryhmä ei ole säilyttänyt aineistostaan tapauksia, joita ei voi pitää salametsästystapauksina. Minulta puuttuu siis se perus- joukko tapauksia, jossa olisi Suomen käräjäoikeuksissa käsitellyt rikoslain 48a mukaiset metsästysrikokset vuosilta 2005–2010. En tiedä, kuinka paljon tänä aikana on ollut muita kuin tahallisuutta osoittavia metsästysrikoksia. Itä- Suomessa tällaisia tapauksia on tuona aikana ollut viisi. Ne ovat kaikki olleet karhuihin kohdistuvia tapahtumia.
On esimerkiksi ammuttu jahdissa liian nuori karhu tai karhu kaurapellon yhteyteen (=epäily laittomasta houkutti- men käytöstä, ks. MetsästysL 33.2,3a §).
58 Pohja-Mykrä – Kurki 2013, s. 18.
metsästystä. Tältä osin aineisto jää siis vajaaksi, mutta olemassa olevan aineiston perusteella voi todeta, että koska kyseessä ovat riistaeläimet, tapaukset tutkitaan herkästi myös metsästys- rikoksina. Eli tällaisia tapauksia tuskin on monta, jos lainkaan.
3.2 Aineiston analyysimenetelmät
Tutkimuksellani on kolme eri kysymystä. Ensimmäiseen kysymykseen, eli siihen, kuinka paljon suurpetoihin kohdistuvasta salametsästykseksi tulkittavista metsästysrikoksista on konkurrens- sissa eläinsuojelurikoksen kanssa, vastaamiseksi riittää yksinkertainen prosenttilasku. Toinen tutkimuskysymys on laadullisempi ja lähestyn sitä sisällönanalyyttisesti. Sisällönanalyysi on, nimensä mukaisesti, aineiston analysointi menetelmä, jonka avulla voidaan tuottaa laadullisia tai määrällisiä kuvauksia aineiston sisällöstä.59 Määrällinen sisällönanalyysi soveltuu erityisesti suurelle aineistomäärälle, josta voidaan erikseen sovitulla koodaussysteemillä tuottaa sisältöä kuvaavia tunnuslukuja.60 Laadullisempi sisällönanalyysi ei välttämättä perustuu tiukkaan ai- neiston koodaukseen, vaan on kuvailevampaa. Sisällönanalyysi voi olla aineistolähtöistä, mutta se voi olla myös teoriasidonnaista, jolloin aiempi teoreettinen ymmärrys ohjaa analyysin tekoa.
Oma tutkimukseni onkin tällaista. Käytän aikaisempaa tutkimustietoa metsästysrikoksista ja eri- tyisesti salametsästyksen määritelmästä apuna tunnistaakseni aineistosta analyysin kannalta oleellisimmat seikat. Analyysini ei kuitenkaan perustu kovin tiukasti mihinkään yksittäiseen teoreettiseen ajatusrakennelmaan. Tällaista sisällönanalyysiä kutsutaan teorialähtöiseksi.61 Si- sällönanalyysissä tehdään usein myös aineiston tyypittelyä ja teemoittelua.62 Käytän näitä kei- noja itsekin apuna kuvatessani, minkä tyyppisiä tarkastelussa olevat tapaukset ovat ja millaisia erityispiirteitä niihin sisältyy.
Koska oma aineistoni on sivumäärällisesti aika pieni, en tarvitse sen analysoimiseen raskasta analyyttistä välinettä. Teen laadullisen sisällönanalyysin vain kuvaamalla tapauksia etsien niistä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä ja tuottamalla tiivistettyjä kuvauksia niistä. Näissä kuvauksissa
59 Tuomi ‒ Sarajärvi 2011, s. 91.
60 Smith 2000, s. 314. Tällaisesta tutkimuksesta saatetaan käyttää myös termiä sisällön erittely (ks. Tuomi ‒ Sara- järvi 2011, s. 105‒106).
61 Shieh – Shannon 2005, s. 1281−1283; Eskola 2001, s. 135‒140.
62 Tuomi ‒ Sarajärvi 2011, s. 93.
tuotan myös tarinnallisia kaaria, eli teen narratiivianalyysin. Narratiivianalyysi on tapa kuvata laadullista, usein tekstimuotoista, aineistoa tiivistetysti tarinan muodossa.63 Tarinakuvaukset ei- vät ole suoria lainauksia aineistosta, vaan tutkijan itse laatimia kuvauksia tapahtumista. Narra- tiiveja voi rakentaa jokaisesta analyysiyksiköstä (esim. haastattelu tai oikeustapaus) erikseen, mutta niissä voi myös yhdistellä elementtejä eri tapauksista. Tarkoituksena on, että narratiivilla onnistutaan kuvaamaan tapahtumankulkuja olennaisilta osin lukijalle ymmärrettävällä tavoin.
Yhdistän tähän laadulliseen empiiriseen analyysiin myös lainopin menetelmän. Lainopillista tutkimusta voi tehdä oikeusnormien tulkitsemisen ja systematisoinnin ohella myös oikeuskäy- tännöstä.64 Vertaan tapauksia ja käräjäoikeuden tulkintaa suhteessa voimassa olevaan lainsää- däntöön ja etsin potentiaalisia tai olemassa olevia lainopillisia tulkintaongelmia. Lainopillista tutkimusta, ainakin silloin kun se perustuu oikeuskäytännön tutkimukseen, voisi mielestäni kut- sua teorialähtöiseksi sisällönanalyysiksi, koska siinä jokin valmiiksi annettu ajatusrakennelma (säädös) ohjaa aika vahvasti aineiston tulkintaa. Lähestymistapani lainoppiin on tulkinnallinen ja käytännöllinen.65 Tyypillisten tulkintaongelmien tunnistamisen lisäksi keskustelen myös mahdollisista tulkintavaihtoehdoista eri oikeuslähteiden avulla.
Kolmas tutkimuskysymykseni liittyy seuraamuksiin. Kuvaan millaisia seuraamuksia metsästys- rikoksen ja eläinsuojelurikoksen konkurrenssitilanteista on tuomittu. Vertaan lisäksi tuomioita niihin metsästysrikoksiin, joissa konkurrenssia ei ole. Tarkastelen myös tuomioistuimien käy- täntöjä suhteessa laissa määriteltyihin mahdollisiin seuraamuksiin.
63 Alasuutari 2001, 121–135; Heikkinen 2001, s. 116‒118.
64 Hirvonen 2011, s. 32.
65 Käytännöllisen lainopin luonnehdinnasta ks. Hirvonen 2011, s. 25; Määttä 2015, s.11‒13.
4 TUTKIMUSTULOKSET
4.1 Ahman yli moottorikelkalla ja kirveellä päähän
Suomen käräjäoikeuksissa on vuosina 2005−2010 käsitelty 20 metsästysrikosta, joita voi luon- nehtia salametsästystapauksiksi. Salametsästystapauksista viisi on syyttäjän mukaan ollut kon- kurrenssissa eläinsuojelurikoksen kanssa. Toisin sanoen konkurrenssia eläinsuojelurikokseen on epäilty 25 %:ssa salametsästystapauksista. Konkurrenssitapaukset on esitelty alla taulukossa 2. Muista tapauksista on lyhyet kuvaukset liitteessä 1. Keskityn työssäni erityisesti näihin vii- teen konkurrenssitapaukseen, mutta analysoin ja vertailen myös muita tapauksia soveltuvin osin, silloin kun se antaa lisätietoa konkurrenssitapausten analyysille.
Taulukko 2. Metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen konkurrenssitapaukset käräjäoikeuksissa vuosina 2005‒2010.
Käräjäoikeus / tapauksen
”nimi”
Päivämäärä, taltionumero ja diaarinu- mero
Tapahtuman
paikkakunta Kohteena oleva suurpeto
Myöntää/
kiistää ri- koksen
Lainvoimaisuus
Lapin KO
”Ei pyyntimie- lessä yli ta- paus”
6.3.2007 t. 07/93 R 07/46
Inari ahma kiistää met-
sästysrikok- sen, myöntää osittain eläin- suojelurikok- sen
lainvoimainen
Lapin KO
”Vain toinen meistä jäljitti tapaus”
12.2.2008 t. 08/71 R 07/411
Inari ahma kiistää valitettu Rovanie-
men hovioikeu- teen, jossa ei muutosta, HO:n päätös lainvoi- mainen, siitä ei ole valitettu Lapin KO 27.2.2009
t. 09/80 R 08/438
Sodankylä ahma ja karhu
yksi vastaa- jista kiistää ahman osalta molemmat syytteet
lainvoimainen
”Ahma ja karhu tapaus”
Toinen vas- taaja myöntää metsästysri- koksen, mutta kiistää eläinsuojelu- rikoksen Karhun osalta molemmat vastaajat myöntävät metsästysri- koksen, mutta kiistä- vät eläinsuo- jelurikoksen Kainuun KO
”Poronhoito- töissä tapaus”
18.5.2010 t. 10/405 R 10/275
Suomussalmi ahma kiistää valitettu Itä-Suo- men hovioikeu- teen, jossa KO:n päätös jätetty voi- maan, KKO ei ole antanut valituslu- paa
Lapin KO
”Kirveellä päähän ta- paus”
9.2.2010 t. 10/206 R 09/104/720
Savukoski ahma yksi vastaa- jista myöntää metsästysri- koksen, kiis- tää eläinsuo- jelurikoksen toinen vas- taaja kiistää molemmat
valitettu Rovanie- men hovioikeu- teen, jossa tuomio muuttunut ja ran- gaistukset koven- tuneet, HO:n pää- tös lainvoimai- nen, siitä ei ole valitettu Narratiivianalyysin avulla syytettyjen lausunnoista voi muodostaa seuraavanlaisia tarinankaa- ria:
Ei pyyntimielessä yli tapaus: ”Olin ajamassa moottorikelkalla ja seurailin ahman jälkiä. Tar- koituksena oli sen avulla löytää ahman tappaman poron pää tunnistustarkoituksessa ja samalla karkottaa ahma paikalta. En ole ollut liikkeellä pyyntitarkoituksessa. Ajoin kyllä ahman yli kolme tai neljä kertaa, mutta tarkoitukseni ei ollut tappaa sitä.”
Vain toinen meistä jäljitti tapaus: ”Toinen meistä kuulemma jäljitti ja hätyytti ahmaa 9-10 kilometrin matkan ja ajoi ahman päälle järvenjäällä. Minä kuitenkin vain seurailin perässä.”
Ahma ja karhu tapaus: ”Metsästettiin rauhoitettua karhua moottorikelkoilla. Emme ajaneet pitkiä matkoja sitä takaa. Ampumamme luodit olivat keveitä, mutta karhu ei kitunut pitkään, se kuoli heti. Emme ole syyllistyneet eläinsuojelurikokseen.”
Poronhoitotöissä tapaus: ”Olin moottorikelkalla poronhoitotehtävissä etsimässä petojen tap- pamia poroja. Seurailin ahman jälkiä, jos vaikka löytäisin myös tapettuja poroja. En ole jäljit- tänyt ahmaa pyyntitarkoituksessa enkä ajanut moottorikelkalla suurpedon yli.”
Kirveellä päähän tapaus: ”Olin ajamassa moottorikelkalla ja löysin ahman tappaman poron ja vihastuin. Lähdin ajamaan eläintä takaa ja saavutettuani sen ajoin sen yli. Tapoin sen lyö- mällä kirveellä.”
Tapahtumapaikkana on siis poikkeuksetta ollut poronhoitoalue ja tapahtumat yhtä karhun met- sästystapahtumaa lukuun ottamatta ovat kytkeytyneet poronhoidollisiin tehtäviin. Poronhoito- alueella on tavanomaista kulkea moottorikelkoilla.66 Ajon aikana etsitään usein merkkejä peto- jen tappamista poroista. Suurpetojen saalistamien porojen jäänteiden, erityisesti korvien, löyty- minen on tärkeää, koska korvauksia on ennen vuotta 2009 maksettu vain tunnistetuista po- roista.67 Korvaushakemukseen on merkattava, millä tavoin poro on tunnistettu.68 Usein se käy- tännössä tarkoittaa korvamerkkiä. Koska osa suurpetojen tappamista poroista häviää siten, että jäljelle ei jää poron korvamerkkiä tai sitä ei löydetä, on sovittu, että poronhoitajille voidaan maksaa korvaus puolitoistakertaisena (riistavahinkolaki, 105/2009, 13 §).69 Tällä koetetaan pi-
66 Maastoliikennelain (1710/995) 4 §:n toisen momentin kolmannen kohdan nojalla moottorikelkalla liikkumiseen ei tarvita lupaa poronhoitoon kuuluviin töihin poronhoitolaissa (848/90) tarkoitetulla poronhoitoalueella ja sen vä- littömässä läheisyydessä lumipeitteen aikana eikä liikkumiseen näihin töihin kuuluvissa välttämättömissä tehtä- vissä lumettomassa maastossa.
67 Petovahinkojen korvaamisesta säädetään riistavahinkolailla (105/2009).
68 Korvaushakemukset käsittelee maaseutuviranomainen. Korvaushakemuslomake löytyy osoitteesta:
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/mavi_mavi149/index.html
69 Ennen vuotta 2009 porovahingot maksettiin kaksinkertaisena. Vuonna 2009 järjestelmää muutettiin kuitenkin niin, että korvaus on vain puolitoistakertainen yli yksivuotiaan poron tai erotuksessa siitosvasaksi jätetyn poron osalta. Samalla luotiin uusi säännös vasahävikkikorvauksesta (riistavahinkolaki 14 §). Vasahävikkikorvauksella
