Suomen perustuslain säädöstä ympäristöperusoikeudesta (PL, 731/1999 20 §) voi pitää oikeus-hyvänä, johon rikoslain ympäristöä koskeva kriminalisointikin perustuu.87 Toisaalta suoraa kyt-köstä näiden välillä ei ole.88 Tämän tutkimuksen kannalta mielenkiintoista on pohtia yhtäältä tekijän, toisaalta rikoksen kohteena olevan eläimen asemaa suhteessa perustuslakiin.
Perustuslain 20.1 § mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kult-tuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Tavoitteena on turvata ympäristön itseisarvoa eikä niinkään ih-misen luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyviä etuja.89 Eläinten aseman hahmottaminen suh-teessa perustuslain 20 §:ään on vaikea tulkintakysymys. Birgitta Wahlberg pohtii väitöskirjas-saan, mitkä eläinkategoriat kuuluvat oikeudellisen suojan piiriin yhtäältä perustuslain toisaalta eläinsuojelulain nojalla.90 Perustuslain 20 §:ssä puhutaan luonnosta ja tällöin on helppo mieltää luonnonvaraiset eläimet osaksi sitä luontoa, johon kohdistuvaa vastuuta perustuslaissa tarkoite-taan. Tuotantoeläinten asema on epäselvempi. Toisaalta perustuslain 20 § ei kohdistu samalla tavalla eläinyksilöihin kuin eläinsuojelulain säädökset kohdistuvat.
Pirjatanniemi näkee perustuslain 20 §:n osoituksena siitä, että oikeusjärjestyksessä suojelemisen kohteena on myös jotain muuta kuin ihmisyksilön oikeus. Keskeiset käsitteet Pirjatanniemen pohdiskelussa ovat yksilölliset ja yhteisölliset oikeushyvät ja toisaalta moderni ja perinteinen rikosoikeus.91 Ympäristörikoksia hän luonnehtii rikoksiksi, jotka eivät yleensä osu
86 Ratamäki – Peltola 2013, s. 53.
87 Pirjatanniemi 2005, s. 198–207.
88 emt., s. 79.
89 Hollo 1991, s. 6‒17; ks. myös Pirjatanniemi 2005, s. 208; Pennanen Edilex 2006, s. 21.
90 Wahlberg 2011, s. 34–35.
91 Pirjatanniemi 2005, s. 202–207.
den kovaan (perinteiseen) ytimeen, jossa tekijä ja vahingon kohde on helppo tunnistaa ja hen-kilöidä.92 Ympäristön pilaamista perinteisempiä rikoksia ovat esimerkiksi murhat tai väkivalta-rikokset. Ympäristörikoksissa suojelun kohde on usein kollektiivinen.93
Jakoa yhteisöllisiin ja yksityisiin oikeushyviin voi soveltaa pohdintoihin siitä, onko eläinten suojaamisessa rikoksilta kyseessä yleinen (ihmisen etu) esimerkiksi yhteisenä luonnonvarana vai onko olemassa eläimen itsensä etuun liittyviä suojeltavia oikeushyviä.94 Metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen konkurrenssitilanteet ovat siitä mielenkiintoisia, että niissä yhdistyy sekä kollektiivinen ympäristörikos, että perinteisempi väkivaltarikos. Niissä on kyse väkival-lanteosta. Vaikka uhri ei ole ihminen vaan eläin, on se kuitenkin selkeästi tunnistettava yksilö.
Luonnonvarojen suojelun näkökulmasta näissä tapauksissa on merkityksellistä se, että vahingon teon kohteena on uhanalainen riistalaji ja on yhteisesti sovittu erilaisilla kansainvälisillä sopi-muksilla ja myös kansallisella sääntelyllä, että ne ovat suojelemisen arvoisia.
Pirjatanniemi sijoittaa eläinsuojelurikokset osaksi rikollisuutta, joka sivuavat ympäristöarvoja.
Rikoslaissa eläinsuojelurikokset on asetettu lukuun 17 osaksi rikoksia yleistä järjestystä vastaan.
Pirjatanniemi huomauttaa, että jo 1990-luvun loppupuolella keskusteltiin siitä, miksi eläimiä koskeva rikosoikeudellinen sääntely on sijoitettu näin.95 Tällä tavoin sijoitettuna eläimet hah-mottuvat ihmisten yleisenä omaisuutena, ja suojeluintressi on ainakin osittain kytköksissä eläin-ten merkitykseen ihmisille. Tämän omaisuus ominaisuuden purkaminen pois oikeusjärjestyk-sestä onkin ollut viimeaikaisen eläinoikeudellisen keskustelun keskeisimpiä aiheita Suomessa mutta myös kansainvälisesti.96 Moderni eläinoikeus hahmottaa eläimen tuntevana subjektina, jolla voi olla ja täytyisi olla subjektiivisia oikeuksia.97 Samalla tässä kirjallisuudessa hahmote-taan eläinkysymykselle kokonaan uudenlaista asemaa oikeusjärjestyksessä. Omaa asemaa, joka ei olisi osa jotain muuta järjestystä.98
92 emt., s. 17−22.
93 emt., s. 23.
94 ks. tästä keskustelusta Pirjatanniemen väitöskirjan alaviite nro 44 (Pirjatanniemi 2005, s. 39).
95 Pirjatanniemi 2005, s. 39.
96 Francione 1995, s. 24‒25; Francione 2008, s 25‒66.
97 Kurki 2013, s. 455‒458; Aaltola ‒ Wahlberg 2015, s. 85‒86 ja 96‒97.
98 Tätä ei ole aina pidetty perusteltuna. Ks. esim. Määttä Oikeus 2000, s. 344–346.
Tarkasteltavana olevien tapausten näkökulmasta on tärkeä myös perustuslain 18 §, jonka mu-kaan jokaisella on oikeus lain mumu-kaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla ja myös, että julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.99 Suurpetojen aiheuttamat vahingot on koettu yhdeksi suureksi riskiksi kannattavalle poronhoidolle. Kysymys on keskusteluttanut valtiopäivillä lukuisia kertoja.100 Suurpetojen suojelemiseksi toteutettuja toimia ei kuitenkaan voida tulkita perustuslain vastai-siksi, vaikka se aiheuttaakin taloudellista vahinkoa ja riskin kannattavalle poronhoidolle. Valtio ei suurpetoja suojellessaan varsinaisesti kiellä tai estä ketään harjoittamasta perustuslain 18 § mukaista oikeutta hankkia toimeentuloaan valitsemallaan työllä tai jätä hoitamatta velvollisuut-taan työllisyyden edistämisestä tai ole turvaamatta oikeutta työhön. Perustuslain 18 § ei myös-kään oikeuta lainvastaiseen toimintaan.101
Lapin Liitto on vuonna 2011 julkaistussa raportissa kyseenalaistanut suurpetojen suojelun myös perustuslain omaisuuden suojan vastaisena (PL 15§) ja vaatii nykyisen suurpetojen suojeluun tähtäävien toimenpiteiden perustuslaillista arviointia.102 Kyseisestä seikasta ei kuitenkaan ole olemassa oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen ratkaisua. Sen sijaan keskustelua on käyty siitä, onko yksilön oikeus hakea korvausta suurpetojen aiheuttamista vahingoista sen tasoinen asia, että siitä pitäisi säätää lailla eikä asetuksella.103 Perustuslain 80 § mukaan sellaisista yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuu-luvat lain alaan on säädettävä lailla. Riistavahinkolakia koskevassa hallituksen esityksessä vii-tataan apulaisoikeusasiamiehen lausuntoon, jonka mukaan tässä tapauksessa lailla säätämisen vaatimusta vähentää se, että ”[...] metsästyslain 87 §:n 1 momentin104 mukaan vahingot korva-taan "talousarvion rajoissa" eli korvausjärjestelmä on tarkoitettu harkinnanvaraiseksi ja sen tasosta päätetään vuosittain valtion tulo ja menoarvion antamisen yhteydessä. Eduskunnalla on
99 PL:n 20 § on tyypillisesti jännitteisessä suhteessa juuri PL:n 18 ja 15 §:ien kanssa (Belinskij ‒ Paloniitty ‒ Soi-ninen LM 2015, s. 613).
100 Ks. esim. KK 830/2002 vp; KK 135/2007 vp; KK 194/2008 vp; KK 298/2009 vp; TPA 51/2010 vp; KK 707/2010 vp; KK 524/2014 vp.
101 Pennanen Edilex 2006, s. 21.
102 Kainulainen 2011, s. 8, 85, 88 ja 109.
103 HE 90/2008 vp, s. 6‒7.
104 Ennen riistavahinkolain voimaan tuloa metsästyslain 87 § teksti kuului näin: Riistaeläimiin kuuluvien hirvieläin-ten sekä karhun, suden, ahman, ilveksen, hallin ja Itämeren norpan maataloudelle, metsätaloudelle, kalastukselle, liikenteelle sekä kotieläimille ja viljellyille eläimille aiheuttamat vahingot korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista. Erityisestä syystä voidaan asetuksella säätää, että muunkin kuin edellä mainitun riistaeläimen aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoista.
siten mahdollisuus vaikuttaa korvausten todelliseen tasoon, mikä ainakin osittain korvaa lailla säätämisen vaatimuksen sen perusteen, että olennainen yksilön oikeuksia koskeva säädösvalta tulee olla eduskunnalla.”.105 Joulukuusta 2009 lähtien riistavahinkojen korvaamisesta on kui-tenkin säädetty lailla.
Metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen konkurrenssitilanteet on mahdollista yhdistää myös viimeaikaisen tieteellisen eläinkeskustelun näkökulmiin kysymällä, mikä on luonnonvaraisen eläimen kyky kokea kärsimystä, kipua ja tuskaa ja pitäisikö kaikkia luonnonvaraisia eläimiä suojella yhdenmukaisesti tarpeettomalta kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Viimeaikaiset tutki-mukset osoittavat, että selkärankaisilla on kyky tuntea kipua. Ei myöskään ole todistettu, että eläimet kärsisivät tuntemastaan kivusta vähemmän kuin ihmiset.106 Soveltavan etologian ja yh-teiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura kommentoivat metsästyslain uudistuk-seen liittyvässä lausunnossaan vuonna 2012, että: ”Lakiehdotuksesta käy kuitenkin ilmi, että eläinsuojelulain tarkoitus suojella eläimiä tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamiselta, tulkitaan metsästyslaissa eri tavoin eri eläinlajien kohdalla. Tällaiselle tulkinnalle ei ole käsityksemme mukaan olemassa tieteellisiä tai eläineettisiä perusteita.” ja että: ”[...] yhteiskunnallinen, oikeu-dellinen tai ekologiaan perustuva aseman määrittely ei oikeuta käyttämään epäeettisiä tai eläin-suojelulain tarkoituksen vastaisia, tarpeetonta kipua ja tuskaa aiheuttavia pyyntimenetel-miä.”.107 Näiden lausunnonantajien lisäksi myös muut olivat maininneet esimerkiksi jalkanarun käytön eläinsuojelulain vastaiseksi pyyntimenetelmäksi.108
Toinen eläinoikeudellisesti kiinnostava kysymys on tarkastella eläinsuojelurikoksen tunnusmer-kistön tulkintakäytäntöjä lajien välisesti tai eläinryhmien välillä.109 Jos suojeltava oikeushyvä on eläimen oikeus elää ilman tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa, tulkinnan perusteena tulisi olla eläimen kyky kokea kärsimystä, kipua ja tuskaa. Tulkinnan tulisi siis olla eläinlähtöistä.
Tällöin tulkintaa ei saisi tehdä sen perusteella, mihin oikeudelliseen kategoriaan eläin kuuluu,
105 HE 90/2008 vp, s. 6‒7.
106 Telkänranta 2015, s. 172.
107 SSES ry ‒ YKES ry 2012, s. 1‒2.
108 HE 157/2012 vp, s. 7.
109 Ks. tällaisesta keskustelusta Kumpula 2004, s. 131‒133.
mikä sen yhteiskunnallinen käyttötarkoitus on tai mikä sen asema on ihmisyhteisöissä. Esimer-kiksi tässä tutkimuksessa tarkastellussa Kirveellä päähän tapauksessa, voidaan kysyä, mikä olisi ollut käräjäoikeuden tulkinta rikoksen tunnusmerkistön toteutumisesta, jos kohteena olisi ollut jokin toinen nisäkäseläin, esimerkiksi koira. Tai olisiko mainitsemassani toisessa ”kirveellä pää-hän” tapauksessa, jossa poliisi ei tehnyt esitutkintaa eläinsuojelurikoksesta, päädytty sellainen tekemään, jos ilveksen sijaan rikoksen uhrina olisi ollut lemmikki- tai tuotantoeläin?110 Tieteel-lisen tiedon perusteella ei voida olettaa, että luonnonvaraisen nisäkkään kyky kokea kipua ja kärsimystä olisi yhtään sen matalampi kuin koiran tai muun tietoisuudeltaan saman tasoisen eläimen kyky.
Viimeaikainen yhteiskunnallinen keskustelu ja tutkimus ovat osoittaneet, että tulkinta siitä, mikä on tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamista eläimille, on muuttumassa eläimen näkökulmasta suotuisampaan suuntaan. Jotkin lailliset eläintenpitomuodot, esimerkiksi turkistarhoilla tai muilla tuotantotiloilla on provosoivasti nimitetty lailliseksi eläinrääk-käykseksi. Toisaalta muun muassa Koskela tuo esille sen, että useinkaan yleinen elämänkoke-mus ei riitä asiantuntemukseksi arvioida, mikä on eläimen kokemaa kärsimystä, kipua ja tuskaa.
Tällöin asiantuntijalausunnon hankkiminen taikka asiantuntijoiden kuuleminen eläinsuojeluri-kosten yhteydessä on tarpeen.111
110 Aiheesta voisi myös tehdä vertailevan oikeustutkimuksen.
111 Koskela Edilex 2015, s. 26.
6 LOPUKSI
Suurpetoihin kohdistuva rikollisuus on ollut puheenaiheena suomalaisissa tiedotusvälineissä paljon. Tällä työllä olen tuonut esille uutta tietoa, erityisesti kuvaten, kuinka usein näissä rikok-sissa esiintyy eläinsuojelurikoksen piirteitä. Analyysini antaa ehkä myös laajemminkin faktatie-toa hyvin tunneperäiseen keskusteluun. Tutkimustulokseni osoittavat, minkä verran suurpetoi-hin kohdistuvia salametsästystapauksia Suomessa on käräjäoikeuksissa käsitelty vuosina 2005–
2010. Työni ei kuitenkaan tuo mitään lisätietoa siihen, kuinka paljon salametsästystä yleensä tapahtuu. Jos arviot 90%:n piilorikollisuudesta pitävät paikkansa, Suomessa olisi vuosina 2005–
2010 ollut noin 200 suurpetoihin kohdistunutta salametsästystapausta.
Tutkimukseni myös osoittaa, että käräjäoikeuksien käytännöt poikkeavat monin osin toisistaan eläinsuojelurikoksen ja metsästysrikoksen konkurrenssitapausten tulkinnoissa. Tarkasteltavana olleet tapaukset olivat kaikki poronhoitoalueella tapahtuneita moottorikelkka-avusteisia rikok-sia. Erityisesti poikkeavuutta on ollut siinä, pitäisikö sekä eläimen takaa-ajo että yliajo tarkas-tella sekä eläinsuojelurikoksen että metsästysrikoksen tunnusmerkistön kautta. Olen osoittanut, että yliajo ja takaa-ajo voivat molemmat olla osoituksena kummankin rikoksen kannalta oleel-listen tunnusmerkkien toteutumisesta, joten en pidä hyvänä tai oikeana tapana sitä, että teot mai-nitaan vain jommassakummassa syytekohdassa tai sitä, että tekoja tarkasteltaisiin vain jomman-kumman tunnusmerkistön kautta. Eläimen takaa-ajo voi täyttää eläinsuojelurikoksen tunnus-merkistön, mutta se voidaan tulkita myös osoitukseksi pyyntitarkoituksesta, ja tällä on merki-tystä, kun arvioidaan metsästysrikoksen tunnusmerkistön toteutumista. Samoin mielestäni on perusteltua tulkita yliajo pyyntitarkoituksen osoitukseksi, ei vain eläinsuojelurikoksen vas-taiseksi tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttamiseksi. Tekojen yksilöinti suh-teessa syytekohtiin ja niiden mukaisiin tunnusmerkistöihin on merkityksellistä myös tuomion laadukkaan perustelun kannalta. Tarkasteltavissa olleissa ratkaisuissa ei kaikissa ollut kovin sel-keästi perusteltu, millä tekotavalla tarkkaan ottaen vastaajan on katsottu syyllistyneen mihinkin rikokseen. Viestintä suojeltavista oikeushyvistä on tältä osin ollut puutteellista. Pahimmassa ta-pauksessa voi käydä niin, että syyte toisesta rikoksesta tarpeettomasti hylätään, jos tekoja ei tarkastella huolella molempien eri rikosten näkökulmasta. Nyt käsitellyissä tapauksissa on esi-merkiksi käynyt niin, että syyte eläinsuojelurikoksesta on hylätty, kun sitä on tarkasteltu vain
takaa-ajon näkökulmasta. Yliajo on kuitenkin tapahtunut, mutta koska sitä ei ole mainittu eläin-suojelurikoksen syytekohdassa, ei harkintaakaan (tai tuomiota) sillä perusteella ole tehty. Toi-saalta on ollut myös niin, että tuomio eläinsuojelurikoksesta on annettu yliajon perusteella, mutta toteutunutta pitkää takaa-ajoa ei tässä kohdin olla käsitelty. Seuraamusten kannalta asialla ei liene suurta merkitystä. Jos tapaus tuomitaan konkurrenssitapauksena, ei sillä enää ole seu-raamusten kannalta suurta merkitystä, mikä teko tarkkaan ottaen tulkittiin minkäkin tunnusmer-kistön täyttäväksi teoksi.
Yksi mielenkiintoisimmista tutkimustuloksista on se, että eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkejä suurpetoihin kohdistuvissa rikoksissa luo erityisesti moottorikelkan käyttö ja näin ollen teot ta-pahtuvat tyypillisesti poronhoitoalueella, jossa moottorikelkoilla liikutaan vapaammin kuin muualla. Ilman moottorikelkkaa, on vaikea saada sellaista kontaktia luonnonvaraiseen eläimeen, että kärsimystä, kipua ja tuskaa tulisi tuotetuksi. Moottorikelkalla saadaan eläinsuojelurikos ai-kaan joko takaa-ajamalla eläintä tai ajamalla sen yli. Toinen ihmisen kehittelemä teknologinen väline, jolla kärsimystä, kipua ja tuskaa pystyy tuottamaan, on ampuma-ase. Jos laukaus on huono, eläin voi kitua ennen kuolemaansa. Tällaisia tapauksia on aineistossa kuitenkin hyvin vähän. Eläimen ampuminen samaan aikaan kun sitä ajaa takaa moottorikelkalla on vaikeaa. Toi-saalta ampumaetäisyydelle pääseminen tällaisissa olosuhteissa, on ilman moottorikelkkaa sekin vaikeaa, jos ei sitten käytä esimerkiksi haaskaa tai muuta (laitonta) houkutinta. Kaiken kaikki-aan suurpedon pyytäminen ei ole helppo juttu. Näistä syistä tappovälineenä on useimmin moot-torikelkka ja sekin usein vaatii useamman yliajon tai muun apuvälineen, kuten kirveen.
Tämän työn tarkastelun kohteena on tarkoituksellisesti ollut aika ennen törkeän metsästysrikok-sen nimikkeen olemassaoloa. Tällä analyysillä on saatu luotua peruskuva eläinsuojelurikokmetsästysrikok-sen ja metsästysrikoksen konkurrenssitilanteista Suomessa. Ei ole syytä olettaa, etteivätkö tämänkin aikajakson jälkeen konkurrenssitilanteet olisi suurelta osin vastaavanlaisia. Sen sijaan on mie-lenkiintoista seurata törkeän metsästysrikoksen nimikkeen soveltamista oikeuskäytännössä eri-tyisesti eläinsuojelurikoksen näkökulmasta. Nyt tarkasteltavissa tapauksissa ei ollut yhtään ta-pausta, jossa tekijä olisi syyllistynyt metsästysrikoksen yhteydessä törkeään eläinsuojelurikok-seen. Kuitenkin tapauksissa on sellaisia tekomuotoja, jotka hallituksen esityksessä todetaan täyt-tävän törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkit (pitkä takaa-ajo moottorikelkalla). Esityksessä
todetaan myös, että yksi syy törkeän metsästysrikoksen nimikkeen laatimiseen on ollut tuoda korostetummin esille luonnonvaraisiin eläimiin liittyvien rikosten raaistuminen. Nämä seikat kertovat siitä, että lainsäätäjän tahto on tiukentaa metsästysrikosten ja eläinsuojelurikosten kon-kurrenssitilanteiden moitittavuuden tulkintaa. Olen esittänyt, että näiden uusien näkökulmien mukaisesti ne tapaukset, jotka nyt tarkasteltavissa tapauksissa ovat jääneet vaille tuomiota eläin-suojelurikoksesta jatkossa tulisi sellaisena tuomita (esim. yliajo) ja toisaalta osa perusmuotoi-sena eläinsuojelurikokperusmuotoi-sena tuomituista tulisi jatkossa tulkita törkeiksi tekomuodoiksi (esim.
pitkä takaa-ajo).
Jos jatkossa tulee ratkaisuja törkeistä metsästysrikoksista, joissa on myös eläinsuojelurikoksen piirteitä, niistä ei välttämättä erikseen tuomita eläinsuojelurikoksina, jos sovellettavat tunnus-merkit sisältyvät jo törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistöön. Tämä voi osaltaan piilottaa tapauksista eläinsuojelullisen puolen näkyvistä, koska sitä ei enää erikseen nimetä, vaikka tun-nusmerkistö puhuukin eläinsuojelullisten näkökulmien puolesta. Eläinsuojelulliset tapaukset ei-vät kuitenkaan enää erotu selkeästi niistä tapauksista, joissa tuomio törkeästä metsästysrikok-sesta annetaan, muiden kuin eläinsuojelullisten tunnusmerkkien nojalla, erityisesti RL 48a:1a.1,5 nojalla (tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoite-taan sitä). Toisaalta voi olla myös eläinsuojelullisesti edistyksellistä sisällyttää eläinsuojeluri-koksen tunnusmerkit metsästysrikossääntelyyn. Tällä voi olla viestinnällistä merkitystä, koska on oletettavaa, että metsästäjät tuntevat metsästystä koskevan sääntelyn paremmin kuin eläin-suojelua koskevan lainsäädännön.
KIITOKSET
Kiitän Mari Pohja-Mykrää ja Suomen käräjäoikeuksia tutkimusaineiston luovuttamisesta.
Liite 1. Käräjäoikeuksissa olleet salametsästystyyppiset metsästysrikostapaukset vuosilta 2005−2010 (pois lukien konkurrenssitapauk-set, jotka on esitelty erikseen taulukossa 2)
Ilves
Tapaus Paikkakunta Tapahtumakuvaus Ratkaisu
Oulun KO 7.5.2010 t. 10/1711 R 10/558
Tyrnävä Metsällä koiran kanssa kohdannut ilvek-sen. Päättänyt ampua pelotellakseen. Il-ves ei kuollut.
Syyte hylätään epäselvän näytön vuoksi
Iisalmen KO 31.8.2009 t. 09/474 R 09/345
Vieremä Ilves on tappanut kissan. Ilvestä yritetty karkottaa. Ammuttu pantailves. Panta hävitetty.
Tuomio metsästysrikoksesta + vahingonteosta 40 päiväsakkoa
60 päiväsakkoa
Tuomio metsästysrikoksesta
50 päiväsakkoa (neljälle eri tekijälle) Avuanto metsästysrikokseen
Salla On löytynyt ilveksen tappopaikka. Vas-taajaa syytetään, koska hänen tiedetään liikkuneen paikalla.
Syyte hylätään. Ei näyttöä, että vastaaja olisi ollut teki-jänä.
Kuusamon KO 27.11.2008 t. 08/449
Kuusamo Moottorikelkoilla ajettu takaa ilvestä.
Vastaajat kieltävät teon. Ovat olleet nor-maaleissa poronhoitotehtävissä ja vain
Metsästysrikkomus + luonnonsuojelurikkomus + maas-toliikennerikkomus
30 päiväsakkoa (kahdelle tekijälle)
R 08/292 jäljitelleet ilman pyynti tarkoitusta.
Pudasjärvi Ajettu takaa ilvestä
Vastaajat kiistävät teon. Ovat olleet po-ronhoitotehtävissä tai eivät alueella ol-lenkaan. Todistelu osoittaa kuitenkin muuta muiden paitsi yhden vastaajan osalta.
Metsästysrikos
30 päiväsakkoa (kahdelle eri tekijälle) Syyte hylätty yhden vastaajan osalta
Kuopion KO 2.6.2009 t. 09/921 R 09/512
Karttula Ammuttu ilves. Vastaaja myöntää teon. Metsästysrikos 50 päiväsakkoa
Hyrynsalmi Ilvestä ja karhua jäljitetty moottorikel-koilla. Ilveksen päälle ajettu ja lyöty kir-veellä. Vastaaja väittää ilveksen pyynnin tapahtuneen luvallisessa jahdissa. Kar-hun takaa-ajon vastaajat kiistävät.
Metsästysrikos
60 päiväsakkoa (kahdelle eri tekijälle)
2x metsästysrikos + ampuma-aserikos + ampuma-ase-rikkomus + maastoliikenneampuma-ase-rikkomus
90 päiväsakkoa Karhu
Tapaus Paikkakunta Tapahtumakuvaus Ratkaisu
Kokkolan KO 14.8.2007 t. 07/564 R 07/396
Perho Karhu ammuttu koiran haukusta pesän läheisyydessä.
Tulkittu pakkotila tilanteeksi.
Syyte hylätty.
Kemijärven KO 17.2.2009
Savukoski Moottorikelkalla ajettu takaa karhua ja tapettu se ampumalla. Tekijät myöntävät teon.
Metsästysrikos ja ampuma-aserikos 55 päiväsakkoa
t. 09/23
R 08/192 Avunanto metsästysrikokseen
25 päiväsakkoa
Laittoman saaliin kätkeminen + ampuma-aserikos + 2x ampuma-aserikkomus
25 päiväsakkoa
Laittoman saaliin kätkeminen
20 päiväsakkoa (-6 päivää= 14 päiväsakkoa) Joensuun KO
6.8.2008 t. 08/1234 R 08/775
Ilomantsi Käytetty metsästykseen häkkiä, joka on niin suuri, että karhukin siihen mahtuisi.
Vastaajan mukaan hän on metsästänyt pienpetoja.
Hyrynsalmi Ilvestä ja karhua jäljitetty moottorikel-koilla. Ilveksen päälle ajettu ja lyöty kir-veellä. Vastaaja väittää ilveksen pyynnin tapahtuneen luvallisessa jahdissa. Kar-hun takaa-ajon vastaajat kiistävät.
Metsästysrikos
60 päiväsakkoa (kahdelle eri tekijälle)
2x metsästysrikos + ampuma-aserikos + ampuma-ase-rikkomus + maastoliikenneampuma-ase-rikkomus
90 päiväsakkoa Susi
Tapaus Paikkakunta Tapahtumakuvaus Ratkaisu
Pirkanmaan KO 20.4.2010 t. 10/2344 R 10/390
Virrat Epäselvä aineiston puutteellisuuden vuoksi
Puolanka Epäillään, että susia on ajettu takaa moottorikelkoilla. Vastaajat kieltävät teon. Ovat olleet poronhoitotöissä ja seu-railleet jälkiä ilman pyyntitarkoitusta.
Maastoliikennerikkomus + metsästysrikos 28 päiväsakkoa (kahdelle tekijälle)
Tapahtumapaikka valtion maa (ei
maan-omistajan lupaa). Maastoliikennerikkomus + metsästysrikos + ampuma-aserikos
Siikalatva Moottorikelkalla ajettu takaa sutta.
Vastaaja kieltää teon. Käräjäoikeus vah-vistaa takaa-ajon toteutuneen, mutta il-man pyyntitarkoitusta (”päähänpis-tosta”).
Metsästysrikkomus + maastoliikennerikkomus 40 päiväsakkoa
Oulun KO 10.11.2009 t. 09/3672 R 09/2368
Pyhäntä Sutta ammuttu navetan ikkunasta. Ei
saalista. Metsästysrikos
20 päiväsakkoa
Kuusamon KO 24.4.2006 t. 06/168 R 06/47
Kuusamo Sutta ajettu takaa moottorikelkoilla.
Vastaajat kieltävät teon. Ovat olleet po-ronhoitotöissä ja jäljittäneet ilvestä, jonka metsästämiseen on ollut lupa. To-distelun mukaan jäljet on kuitenkin tun-nistettu suden jäljiksi.
2 x metsästysrikkomus + maastoliikennerikkomus + lii-kennerikkomus
35 päiväsakkoa (osallistunut yhtenä päivänä) 40 päiväsakkoa (osallistunut kahtena eri päivänä) 42 päiväsakkoa (osallistunut kahtena eri päivänä + kaksi liikennerikkomusta) (kahdelle eri tekijälle)
30 päiväsakkoa (ei maastoliikennerikkomusta)