Apaja 1/2008

APAJA Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiakaslehti 1/2008

Ilmastonmuutoksen nopeus pitää tutkijat varpaillaan

Merimetsot ja kalatalous

– monitieteinen ongelmakenttä

Ilves valtaa uusia elinpiirejä

Ilmastonmuutoksen nopeus pitää tutkijat varpaillaan 3

Häirikköhalleja voidaan pyydystää elävänä rysillä 13

Maailman vesiviljely kasvaa vauhdilla 15

Kalojen kasvatusta tutkitaan kiertovesiympäristössä 17

Pistojoen lohikannan elvyttäminen käynnistyy 18

Itämeren kalankasvatuksella uuden nousun aika? 19

Merimetsot ja kalatalous – monitieteinen ongelmakenttä 20

Kirjanpitometsästäjät tutkimuksen avustajina 23

Poromiehistä lammasfarmareita? 24

Perinteiset poronlihatuotteet suosittuja valmisruokia 26

Tavoitteena luonnossa menestyvä istukas 27

Kainuun kalantutkimus – monipuoliset ja muunneltavat puitteet kokeelliseen tutkimukseen 30 Tutkimuslaitos käynnistää Luonnonvarat ja yhteiskunta -tutkimusohjelman 31

Uutisia 32

Tapahtumia 36

SISÄLTÖ

P

aljon puhuttu ilmastonmuutos on käynnissä. Mennyt talvikin oli poik- keuksellinen monissa osissa maata se- kä lumisuudeltaan että lämpötilaltaan, eteläi- simmässä Suomessa määritelmän mukainen terminen talvi tuli hetkeksi vasta maaliskuus- sa. Vaikka ilmasto ei muuttuisikaan trendinä niin voimallisesti kuin on koettu viime vuosi- na, suunta on selvä.

Ilmasto-olot säätelevät paljolti eläinten levinneisyyttä ja runsautta näillä pohjoisil- la leveyksillä. Muutos näkyy erityisen hyvin tutkimuslaitoksen toimialan eläinluonnon- varoissa, sillä ne elävät näkösällä, kuten lin- nut ja nisäkkäät, tai muuten havainnoitavis- sa kuten kalat kalastuksen kautta.

Monet eläinkantojen ilmiöt ovat muu- toksessa. Muutto- ja vaellusajat muuttuvat, lisääntymiskaudet ajoittuvat uudella taval- la ja lisääntymiskausien pituus muuttuu, li- sääntyvyys, kuolleisuus ja elossa säilyminen muuttuvat, ekosysteemeissä lajien välinen vaikutusverkosto, mm. peto-saalissuhteet, muuttuvat. Lajien väliset runsaussuhteet muuttuvat suhteellisen nopeasti, lajisto-

Ilmastonmuutos vaikuttaa eläinluonnonvarojen hyödyntämiseen

muutokset uusine tulokkaineen ja joiden- kin hävitessä ovat hitaampia. Tässä Apajas- sa kerrotaan joistakin esimerkeistä meille tutuista lajeista.

Ilmastonmuutos vaikuttaa eläinluonnon- varojen hyödyntämiseen sekä suoraan että välillisesti perusedellytysten eli eläinluon- nonvarojen määrän ja kantojen tilan kautta.

Välittömät vaikutukset johtuvat niis- tä luonnonolosuhteiden muutoksista, jois- sa kalastetaan, harjoitetaan vesiviljelyä tai poronhoitoa tai metsästetään. Talvikalastus on uusien haasteiden edessä vähäjäisyyden tai jopa jäättömyyden myötä. Vesiviljely jou- tuu sopeutumaan veden lämpötilan muut- tumiseen ja sen mukanaan tuomiin ongel- miin. Suomalaisessa metsästyksessä on so- peuduttu käyttämään lumijälkien kertomaa viestiä eläinten esiintymisestä, entä lumet- tomina syksyinä ja talvina? Porojen koko- aminen käsiteltäväksi muuttuvissa oloissa voi edellyttää uusia keinoja ja menetelmiä.

Esimerkkejä on lukuisia.

Ilmastonmuutosta pyritään tietysti hil- litsemään siltä osin kuin se johtuu ihmistoi-

minnasta. Asiantuntijoiden käsityksen mu- kaan tosiasia kuitenkin on, että ollaanpa niis- sä toimissa kuinka menestyksellisiä hyvänsä, muutosta on tiedossa vielä pitkään. Meidän on siis sopeuduttava väistämättömään myös eläinluonnonvaroja hyödyntäessämme.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää valtavasti tietoa, ja tutkimusala onkin noussut painoalueeksi sekä maail- manlaajuisesti että meillä Suomessa. Tutki- mushaaste ulottuu useille yhteiskunnan alu- eille, ja onpa juuri käynnistyneessä sektori- tutkimusuudistuksessakin yhdeksi lähivuo- sien tärkeäksi teemaksi kohonnut ilmaston- muutokseen liittyvien kysymysten selvittä- minen. Oma haasteensa on myös eläinluon- nonvarojen ja niiden hyödyntämisen tutki- muksella, ja siihen haasteeseen RKTL on osaltaan vastaamassa.

Eero Helle

Suomi kuuluu pääasiassa boreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, jota luonnehtivat laajat havumetsät. Eläimet ja kasvit ovat evoluution kuluessa sopeutuneet Pohjolan vaihteleviin oloihin, mutta joutuvat nyt koetukselle ilmaston yllättävän nopeissa muutoksissa.

Ilmastonmuutoksen nopeus pitää tutkijat varpaillaan

Toim. Susanna Auvinen

N

lmastonmuutoksen on arvioi- tu vaikuttavan erityisen rajus- ti maapallon arktisilla alueilla, koska lämpötila nousee täällä kaksi ker- taa nopeammin, kuin muualla. Seuraukset ympäristölle ovat moninaiset, mutta vielä suurelta osin arvaamattomat ja tutkimat- tomat. Perussuuntaukset ovat kuitenkin selvillä. Meri pysyy jäättömänä laajemmilla alueilla koko vuoden, ja jääpeitteen kesto lyhenee. Myös lumipeite jää niukemmak- si osassa Suomea. Sateet lisääntyvät, tal- vet lyhenevät ja niiden keskilämpötila ko- hoaa. Ilmastossa voi tapahtua myös odot- tamattomia ja vielä suurempia siirtymiä ja

vaihteluita. Kuivia kausia seuraavat ennä- tyssateet ja lämpimiä vuosia ennätyspak- kaset. Merenpinta nousee, syksyn, talven ja kevään rajat hälvenevät.

Pohjoisten havumetsien alue, johon Suomikin kuuluu, on laaja ja monimuotoi- nen, lisäksi sen osa-alueiden ilmastot poik- keavat toisistaan. Ydinalueiden olosuhteet saattavat säilyä pitkäänkin melko vakaina, kun taas kasvillisuusvyöhykkeiden reuna- alueilla muutokset voivat olla dramaattisia.

Eräs suurimmista ilmastokynnyksistä on lämpötilan nollaraja, missä veden liukoinen olomuoto vaihtuu lumeksi ja jääksi.

Kasvillisuus tulee muuttumaan ja puuraja siirtyy pohjoisemmaksi. Metsiä voivat vaivata hyönteistuhot ja metsäpa-

lot vähentäen niiden arvoa puuntuotan- nossa. Muutoksen tiellä kasvien ja eläinten sopeutumiskyvyllä ja puun korjuu- ja käyt- töstrategioilla on keskeinen asema metsi- en moninaiskäytössä. Kalasto muuttuu ve- sien lämmetessä ja murtoveden suolapi- toisuuden laskiessa. Tanskan salmista edel- leen tulevat suolapulssit kuitenkin estävät Itämerta makeutumasta kokonaan.

Suomalainen perinteinen lajisto köyh- tyy etelässä ja levittäytyy pohjoisempaan.

Toisaalta eteläiset ja vierasperäiset lajit, kuten valkohäntäkauris ja rusakko hyö- tyvät ilmastonmuutoksesta ja ovat yleis- tymässä. Uusien lajien hakiessa ekologista lokeroaan, alkuperäiset lajit joutuvat usein ahtaammalle.

Lauri Urho

Meri pysyy jäättömänä aiempaa laajemmilla alueilla koko vuoden, ja jääpeitteen kesto lyhenee.

N

Nieriä on jo jääkauden jälkeen jää- järveen tiensä löytänyt kala, joka vie- läkin elää pohjoisen pallonpuoliskon kirk- kaissa, kylmissä ja hapekkaissa vesissä.

Luonnonvaraista nieriää tavataan La- pin järvien lisäksi Vuoksen vesistön Kuo- limojärvessä sekä eräissä pikkulammis- sa Posiolla. Aina ei esiintymisalue ole ol- lut näin suppea. Nykyään etenkin Vuok- sen vesistön nieriä on arvioitu uhanalai- simmaksi kalaksi Suomessa. Ilmaston läm- peneminen on uhka nieriöille.

Vuoksen vesistön nieriäkannan tila huolestuttava

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on seurannut Vuoksen vesistön nieriäkannan tilaa useissa istutusvesistöissä, erityisesti Kuolimossa, missä nieriän suojelemiseksi on perustettu rauhoitusalueita sekä nos- tettu saaliskalan alamitta 70 senttiin. On- gelmana on, että nieriä joutuu pyydykseen muun kalastuksen sivusaaliina. Erikoistutki- ja Nina Peuhkurin mukaan välillä Saimaan nieriän tulevaisuus näytti rauhoitusten an- siosta hieman valoisammalta, mutta viime- aikaiset tiedot Kuolimon nieriäkannan ti-

lasta ovat huolestuttavia. Kalastustieduste- lujen perusteella saalismäärät ovat vähäisiä ja kalat usein alamittaisia.

Näyttää siltä, että kanta pikemminkin taantuu, Peuhkuri murehtii. Tosin jonkinlai- sena valopilkkuna voi todeta, että 70 sen- tin alamitan ylittäneitä kaloja, todennäköi- sesti vähintään kerran kuteneita, on saatu saaliiksi. Luonnollista lisääntymistä Kuoli- mossa siis mitä todennäköisimmin tapah- tuu. Vuoksen vesistön nieriän geeniperi- mää pidetään yllä viljelyn keinoin, mutta il- man luontaisen lisääntymisen onnistumista toiminta on korkeintaan tekohengitystä.

Saimaan nieriä ei helposti antaudu tut- kittavaksi. Luonnossa elävistä harvalukui- sista nieriöistä tiedetään hyvin vähän. Ei esimerkiksi tunneta niiden tarkkoja kutu- paikkavaatimuksia. Tiedetään, että laji on kutualueilleen vuodesta toiseen uskolli- nen ja asettaa siten lisääntymisympäristöl- leen tarkat vaatimukset. Tämä piirre tekee siitä helpon saaliin kalastajalle. Perimätieto kutupaikoista kulki ennen kalastajapolvel- ta toiselle ja kantaa oli mahdollista, toisin kuin nykyisin, verottaa juuri lisääntymisai- kaan. Poikasten elinalueista ja käyttäyty- misestä luonnossa ei ole havaintoja. Viime vuosina on Kuolimojärveen istutettu mä-

tiä ja pienpoikasia tarkoituksena seurata koekalastuksilla niiden menestymistä.

Nieriälajit tarvitsevat kylmää vettä

Viljelykokemuksista voi vetää joitakin epä- suoria johtopäätöksiä lajin elinpaikkavaati- muksiin. Viljelyolosuhteissa nieriä on herk- kä lämpötilan kohoamiselle. Jos lämpötila kohoaa yli 12–14 asteen, kalojen stressi li- sääntyy ja sen myötä herkkyys bakteeri- infektioille. On siis olemassa fysiologinen perusta sille, että saimaannieriä ja nieriäla- jit yleensä suosivat kylmää vettä. Yli 12-as- teisessa vedessä punasolujen kyky kuljet- taa happea kudoksille alenee nopeasti. Ni- na Peuhkuri kertoo, että Kuolimojärves- sä kalat pysyttelevät aika tarkkaan alueella, jonka lämpötila on noin yhdeksän astetta.

Ilmastonmuutos siis lisää nieriän ah- dinkoa, mikäli sen asuttamien vesistöjen keskilämpötilat kohoavat pysyvästi ei- kä syvänteissäkään enää ole viileää vettä.

Peuhkuri pitää varsin epätodennäköisenä, että Saimaan nieriä ennättäisi geneettises- ti sopeutua kovin paljon nykyistä lämpi- mämpiin oloihin. Silloin häviää yksi kau- neimmista jääkauden muistoista.

Syveneekö nieriän ahdinko?

Jorma Piironen

Kuolimojärven nieriäkannan tila on huolestuttava.

N

Siinä, missä viileiden vesien herkku- kalat menettävät vesistöissä pyrs- tönsijaa, kuuluvat särkikalat voittajiin. Itä- meren alueella ja sisävesillä tehtyjen en- nusteiden mukaan tulevaisuudessa jyllää- vät muutosmekanismit vaikuttavat monel- la tavalla vesistöjen elinolosuhteisiin ja sitä kautta kalaston rakenteeseen. Uhat koh- distuvat erityisesti rannikon kalastoon, koska mereen valuvat ravinteet ja pintave- den lämpeneminen tuntuvat erityisen voi- makkaina juuri täällä.

Meriveden keskilämpötilan noustessa kalojen kasvukausi pidentyy, arvioi RKTL:

n tutkija Antti Lappalainen. Etenkin kevät- kutuiset, lämmintä vettä suosivat lajit hyö- tyvät tästä. Selvimpiä lämpimän veden la- jeja meikäläisistä yleisistä kalalajeista ovat

kuha ja pasuri, joilla kummallakin luontai- nen esiintyminen keskittyy maan etelä- osiin. Myös särki ja lahna ovat lajeja, jot- ka todennäköisesti hyötyisivät lämpötilan kohoamisesta. Vähälukuisimmista ja hy- vin suojaisilla paikoilla esiintyvistä särkika- loista myös suutari ja sorva ovat tyypillisiä lämpimän veden lajeja.

Lämpiminä kesinä särjen pituuskasvu kaksinkertaistunut

Lappalainen toteaa, että jos ravintoa on keväällä kuoriutuville poikasille riittäväs- ti tarjolla, niin lämpötilan kohoaminen no- peuttaa kasvua. Vahvoja vuosiluokkia saat- taa syntyä jo senkin takia, että poikaset

ehtivät kasvukauden aikana kasvaa riit- tävän isoiksi selvitäkseen ensimmäisestä talvesta. Rannikkovesillä tehdyissä tutki- muksissa on todettu, että lämpiminä ke- sinä särjet kasvavat pituutta kaksi kertaa enemmän kuin viileinä kesinä. Sama ilmiö on tavattu muillakin lämpimän veden lajeil- la. Lämpötilan noususta kärsisivät kylmää vettä suosivat syyskutuiset lajit, kuten sii- ka. Niiden poikaset saattavat kuoriutua lii- an aikaisin epäsuotuisiin olosuhteisiin.

Jos talvisateet lisääntyvät, pelloilta ja metsistä vesistöihin valuva, rehevöittävä ravinnekuorma kasvaa. Keskinkertainen rehevöityminen suosii monia yleisimpiä särkikaloja, kuten särkeä, pasuria, lahnaa, sekä kuhaa. Pasuria ja lahnaa esiintyy ran- nikolla yleisimmin kaikkein voimakkaimmin

Särkikalat hyötyvät ilmaston- muutoksesta rannikkovesissä

i

Lauri Urho

rehevöityneillä merenlahdilla. Pasuri ja lah- na tulevat toimeen alhaisessa happipitoi- suudessa. Ne myös pystyvät särkeä parem- min löytämään ravintoa sameassa vedessä, heikossa valaistuksessa.

Runsaat sateet laimentavat suolapitoisuutta

Lisääntyvien sateiden on arvioitu vähen- tävän Itämeren suolapitoisuutta seuraa- van sadan vuoden aikana 8–50 % nykyises- tä tasosta. Etelärannikolla suolapitoisuus vaihtelee jokisuista ulkosaaristoon nollan ja kuuden promillen välillä. Särjen lisään- tyminen ei yleensä onnistu, jos suolapi-

toisuus kutuaikana kohoaa yli 3,5 promil- len. Vähäsuolaisempi merivesi lisäisi särjel- le soveltuvia lisääntymisalueita rannikolla, jolloin se runsastuisi.

Särkikalojen lisääntymistä rannikko- alueilla selvittänyt tutkija Meri Härmä RKTL:sta uskoo, että todennäköisesti sa- ma koskisi myös lahnaa ja pasuria. Niiden lisääntymisen herkkyydestä suolapitoisuu- delle ei tosin vielä toistaiseksi ole olemas- sa tutkimustietoa. Suolapitoisuuden lasku vaikuttaisi sen sijaan haitallisesti monien merikalojen lisääntymiseen ja sitä kautta kalakantoihin. Selvimmin haitalliset vaiku- tukset näkyisivät todennäköisesti rannik- koalueemme kampelakannoissa.

Ennusteiden tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä luonnossa erilaiset vuo- rovaikutussuhteet monimutkaistavat tilan- netta. Muutokset lajien välisessä kilpailus- sa, ravintotilanteessa tai loisten ja kalatau- tien esiintymisessä voivat yllättää, Lappa- lainen muistuttaa. Myös kalastuksen aihe- uttamat muutokset kalakantoihin on otet- tava huomioon.

Tässä tilanteessa vesistöjen kannalta tärkeintä olisi saada ravinnekuormitus no- peasti ja tehokkaasti pienenemään. Se olisi myös paras keino hillitä ilmastonmuutok- sen haitallisia vaikutuksia vesistöissä ja ka- lastossa, Antti Lappalainen painottaa.

Itämeren

suolapitoisuuden lasku hyödyttää särkeä

Meri Härmä

T

ammisaaren alueella vuosina 2004–2007 tehdyissä VELMU- lisääntymisaluekartoituksissa ilmeni, että särjet käyttävät

lisääntymisalueinaan ruovikkorantoja, joissa keväinen suolapitoisuus pysyy alle neljän promillen makeanveden valuman ansiosta. Tammisaaren alueen ruovikkorannoista yli 70 %

on tällä hetkellä alueella, jossa suolapitoisuus on keväällä liian korkea särjelle. Jos Itämeren suolapitoisuus ilmastonmuutoksen vuoksi laskee, olisi särjelle tarjolla valtavasti lisää nyt käyttämättä olevia lisääntymisalueita, ja tämän seurauksena särki tulisi runsastumaan edelleen. Särjen runsastumiskehitystä voi tosin hidastaa se, että nykyiset lumen sulamisesta johtuvat keväiset makeanveden virtaamahuiput ja niiden leviäminen jääpeitteen alla saattavat heiketä, jolloin makeanveden valuman vaikutus jokisuiden ulkopuolelle heikkenisi.

Ruovikkorannat joissa särki lisääntyy Ruovikkorannat särjen nykyisen lisääntymisalueen ulkopuolella

<

Lauri Urho

Suomen nykyisellä alueella on tavattu kaikkiaan 99 kala- ja 3 nahkiaislajia (Ka- lalajit Suomessa, Selvityksiä 1/2008), jois- ta monet elävät täällä levinneisyytensä ää- rirajoilla. Ns. vierailijat esiintyvät meillä to- della harvoin ja niitä voidaan pitää myös tunnustelijoina, jotka olosuhteiden muut- tuessa suotuisammiksi levittäytyvät lähin- nä eteläiseltä Itämereltä tai Pohjanmerel- tä katsastamaan elinmahdollisuuksia poh- joisempana. Yksi tutkimusmatkailijoista on sardelli, johon ilmaston lämpeneminen sel- västi vaikuttaa positiivisesti. Viimeksi kesäl- lä 2007 näitä myös anjovis-nimellä tunnet- tuja sillikaloja saatiin mm. Tammisaaren ve- siltä. Tämä lienee heijastumaa anjoviksen yleistymisestä eteläisellä Itämerellä lämpi- män jakson aikana.

Ilmastonmuutos tullee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia kalojemme levin- neisyyteen, runsauteen ja kasvuun. Yleisen käsityksen mukaan ns. lämpimänveden la- jit luultavasti hyötyvät ja kylmänveden la- jit taantuvat. Näin ei välttämättä aina käy, sillä muitakin vaikuttavia tekijöitä on, esi- merkiksi tulokaslajit voivat syrjäyttää al- kuperäislajeja.

Näin kävi Puolan rannikolla, kun sin-

ne ilmestynyt mustakitatokko (Neogobi- us melanostomus) alkoi runsastua ja levit- täytyä Baltian rannikkoa pohjoiseen. Suo- messa tämä viimeisin tulokas tarttui pilk- kiin vuonna 2005. Mustakitatokko on tul- lut Itämereen joko painolastivesien muka- na tai luonnollisella tavalla jokien ja kana- vaverkoston kautta Mustanmeren tai Kas- pianmeren alueelta. On sinänsä outoa, et- tei mustakitatokosta ole tehty useampia havaintoja Suomessa; sen odotetaan yleis- tyvän ja vakiintuvan meillekin.

Suomen vesiin itse uineet ja sopeutuneet tulokaskalalajit ovat harvassa

Viime aikoina ainoa tällainen lienee ho- pearuutana (Carassius auratus m. gibelio).

Se tunnistettiin Helsingin vesiltä vuonna 2005, vaikka mahdollisesti näitä hopeakyl- kisiä särkikaloja oli täällä jo vuonna 2001.

Hopearuutana muistuttaa paljon ruutanaa ja pystyy myös risteytymään sen kanssa.

Hopearuutana on nyt hyvää vauhtia yleis- tymässä Suomen etelärannikolla ja samal- la levittäytymässä pohjoiseen. Se luulta- vasti levittäytyi meille uimalla Virosta, mis- sä se saaliskalana runsastui räjähdysmäi-

sesti 1990-luvulla. Hopearuutana lisään- tyy läpi koko kesän ja selvästi hyötyy il- maston lämpenemisestä ja vesien rehevöi- tymisestä. Ruutanan tavoin se selviää vä- hähappisessakin vedessä. Sen menestymis- tä edesauttavat erittäin tehokas lisäänty- minen, nopea kasvu ja varhainen sukukyp- syys. Erikoista hopearuutanan lisääntymi- sessä on se, ettei oman lajin koiraita vält- tämättä tarvita lainkaan. Triploidit hopea- ruutana naaraat voivat kutea esimerkik- si ruutanakoiraiden kanssa siten, että koi- raan maiti pelkästään aktivoi munasolujen jakautumisen. Tyttäristä tulee äitinsä kopi- oita. Kalastajan ei tästä tarvitse välittää, sil- lä onkijan koukussa kilon tai kahden kilon hopearuutana tempoilee jo mukavasti.

Uusia tulokaslajeja on jo rajan takana Suomenlahdella levittäytymässä länteen päin, mm. rohmutokko ja putkikuonotok- ko, joista on odotettavissa enemmän hait- taa kuin hyötyä. Sen sijaan satunnaisesta miekkakalasta siimaa kiristämässä voimme jo alkaa uneksia, sillä tämä taistelija yleistyi edellisten lämpimien kausien aikana mm.

Tanskassa sekä ammatti- että vapaa-ajan- kalastajien saaliskalaksi, ja sitä on tavattu Vironkin vesiltä.

Lämpenemisestä hyötyviä tulokkaita

Lauri Urho

N

Metsäjänis on yleisimpiä nisäkkäi- tämme. Niitä on pomppinut metsis- sämme satojatuhansia. Runsaus on aiem- min vaihdellut 4–11 vuoden jaksoissa. Poh- jois-Suomessa kannanvaihtelut ovat olleet voimakkaampia kuin etelässä. Venäjän Kar- jalassa huiput ja aallonpohjat ovat seuran- neet toisiaan noin kymmenen vuoden vä- lein. Jäniskantojen arvioita on saatu saalis- tilastoista ja vuodesta 1989 lähtien. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut niitä myös riistakolmiolaskentojen avulla.

Metsäjäniskanta huvennut merkittävästi

Metsäjäniskanta on kymmenen viime vuo- den aikana pienentynyt voimakkaasti, tote- aa erikoistutkija Kaarina Kauhala Turun toi- mipaikasta. Selvitysten perusteella vähen- nystä on yli neljäkymmentä prosenttia vii- me vuosikymmeneen verrattuna. Länsi- Suomi kuuluu jyrkimmän jäniskadon alu- eeseen. Huolestuttavin tilanne on Lounais- Suomessa, jossa normaalit kannanvaihtelut ovat hävinneet lähes kokonaan ja metsästä- jien saaliit ovat lähes puolittuneet. Kannan kutistuminen on vaikuttanut myös valta- kunnallisiin saalismääriin, jotka ovat vähen- tyneet 400 000:sta noin 200 000:een. Nor- maalit kannanvaihtelut näyttävät säilyneen ainoastaan pohjoisessa, Lapissa ja Oulussa, sekä Kainuussa ja Keski-Suomessa.

Kannan pieneneminen johtuu suu- resta kuolevuudesta, sillä syntyvyys on laskuvaiheen aikana ollut melko korkea.

Uutta nousua on odotettu turhaan, sil- lä on ilmeistä, että kannan ollessa aallon- pohjassa, on myös lisääntyminen epäon- nistunut.

Jäniskannan alamäen syitä on toden- näköisesti useita, sanoo Kaarina Kauha- la. Metsäjänistä uhkaavat pedot, ilmaston- muutos, metsien voimaperäiset hoitome- netelmät ja yhä kasvava rusakkokanta. Il- mastonmuutos, erityisesti talvien läm- peneminen, aiheuttaa vaikeuksia anka- riin talviin sopeutuneelle metsäjänikselle.

Sen turvaksi kehittynyt lumipuku, valkoi- nen talviturkki, on kehno suojaväri mus- tassa, lumettomassa maisemassa. Syvässä hangessa ristiturpa karisti saalistajat kan- noiltaan lumikenkiensä ansiosta helposti, mutta nyt lumeton maankamara antaa ta- soitusta ketuille ja muille metsäjäniksen luontaisille saalistajille. Myös viime vuo- sina runsastunut ilves ottaa osansa jänis- kannasta.

Rusakolle taas ilmaston lämpenemi- nen antaa kilpailuedun ja se onkin yleis- tymässä. Laji on melko uusi tulokas Suo- messa ja sopeutunut leudompiin talviin, kuin metsäjänis. Etelämpänä Euroopas- sa nämä kaksi lajia harvoin esiintyvät sa- malla alueella. Ja metsäjänis on se, joka on saanut väistyä.

Rusakon ja metsäjäniksen risteytyminen uhka metsäjäniskannoille?

Rinnakkaiselokin voi olla Suomessa mah- dollista, sillä lajit suosivat erilaisia elinympä- ristöjä; metsäjänis nimensä mukaisesti met- siä ja rusakko viljelysmaita. Rusakko ja met- säjänis voivat myös lisääntyä keskenään. Täl- löin metsäjänisnaaras parittelee rusakkou- roksen kanssa. Tämä vaikuttaa lajien voima- suhteisiin, sillä syntyneet poikaset ovat ris- teytyksiä, jolloin niitä ei lasketa kannan vah- vuuteen. Risteytyminen ja/tai kilpailu rusa- kon kanssa voisi olla yksi syy metsäjäniksen huonoon lisääntymistehoon etelässä. Ruot- salaiset tutkijat epäilevätkin risteytymistä pahimmaksi uhkaksi metsäjäniskannoille.

Kaarina Kauhala on mukana tutkimukses- sa, missä RKTL selvittää Uppsalan yliopis- ton kanssa DNA-näytteiden avulla ristey- mien esiintymistä eri jänispopulaatioissa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös bo- reaalisen metsävyöhykkeen kasvillisuu- teen yhä voimakkaammin tulevaisuudes- sa. Metsäjänis suosii nuoria metsiä, jois- sa on runsas lehtipuuvesakko. Erityises- ti sen mieleen ovat pajujen ja hieskoivu- jen muodostamat tiheiköt. Nuoret kuuset taas tarjoavat sille suojan petoja vastaan.

Metsäjänis tulee toimeen talousmetsissä- kin, mikäli vesakoita jätetään raivaamatta ja nuorta taimikkoa riittää

Hangilla risteilee yhä harvempi jälkien verkosto

Juha Mälkönen

N

Ilves on suurpedoistamme vähiten tutkittu, vaikkakin nykyisin yksilö- määrältään suurin. Niitä liikkuu Suomen metsissä tällä hetkellä noin 1300–1500 yksilöä. Monin paikoin ilveskanta osoittaa runsastumisen merkkejä. Myös kaatolupien

määrä on hienoisessa nousussa metsästä- jien kartoitettua oman alueensa ilvesten yksilömäärän. Tutkija Samuli Heikkinen RKTL:n Oulun toimipaikasta toteaa, että ilves on hyvinvoiva peto, joka on hissun- kissun laajentanut levinneisyysaluettaan.

Tiettyjen alueiden ilvestiheyden nou- su herättää myös paljon kysymyksiä. Onko sen reviirikäyttäytyminen muuttumassa?

Sietääkö se oman lajin edustajia lähempä- nä kuin ennen ja johtuuko se kenties lä- heisistä sukulaisuussuhteista? Ilves on ko- Eläinten merkintä on vaativa tapahtuma. Se suunnitellaan aina huolellisesti etukäteen, jolloin ongelmatilanteet on mahdolli- suuksien mukaan jo otettu huomioon. Merkintätapahtuman jälkeisellä tehoseurannalla varmistetaan se, että eläimen liikku- miskäyttäytyminen jatkuu normaalina merkinnän jälkeen.

Leo Korhonen

Ilves valtaa uusia elinpiirejä

i

tipaikkauskollinen laji, joka vaeltaa pentu- ajan jälkeen omille teilleen etsimään omia metsästysmaita. Sillä ei ole tiukasti rajat- tua reviiriä, jota se suden tapaan puolus- taisi tunkeilijoita vastaan. Ilvesten elinpii- rit voivat leikata toisiaan ja yhden urok- sen piiri ulottua vaikka usean naaraan alu- eelle. Elinpiirien koot vaihtelevat vuosien mukaan. Laihoina vuosina on jaksettava jolkutella laajemmilla metsästysmailla.

Ilveksen levinneisyyden pääpaino vielä etelässä

Suurpedoistamme salaperäisin on sääs- tynyt ihmisten vihalta. Etelä-Suomessa il- ves verottaa pääasiassa valtion karjaa eikä juurikaan koske kotieläimiin kuten muut suurpetomme, ahma, susi ja karhu. Luon- taista saalista ovat metsäkauriit ja jänis- eläimet. Keskikokoiselle kissapedolle on Suomeen istutettu valkohäntäkauris myös melko sopivaa saalista. Kauriit voivat saa- da kerralla useamman vasan, joten ilveksen piikkiin ei voi kovin raskasta kauriskanto- jen verotusta laittaa. Saalistuskäyttäytymi- nen vaihtelee myös alueittain. Pohjois-Sa- vossa metsäjänis muodostaa vielä ilveksen ravinnosta pääosan, Länsi-Suomessa, missä jäniksiä on vähän, ilves metsästää metsä- kaurista ja valkohäntäkaurista.

Levinneisyyden pääpaino on edelleen etelässä, mutta yhä useammin ilveksis- tä koituu kiusaa pohjoisessa poronhoito- alueilla. Aikuinen poro on ilvekselle haas- tavan kokoinen saalis, mutta sopivissa lu- mioloissa se pystyy täysikokoisenkin kaa- tamaan. Yleensä ilves hyödyntää ravinnok- seen vastasyntyneitä ja hiukan isompia va- soja.

Ilmaston lämpeneminen hyödyttää ilvestä

Alun perin eurooppalaisena lajina ilveksen uskotaan hyötyvän ilmastonmuutoksesta.

Tutkija Seija-Sisko Kilpelä, Taivalkosken toi- mipaikasta toteaa, että jo kuusikymmen- senttinen lumipeite haittaa merkittävästi

ilveksen liikkeitä. Sillä on tosin tassuissaan talvella apuna pitkien karvojen muodosta- mat lumikengät jotka tekevät jäljistä kool- taan vaikuttavat.

Samuli Heikkinen esittää vielä yh- den mielenkiintoisen arvauksen ilmaston- muutoksen mahdollisista vaikutuksista: Il- veksen hampaiston rakenne on heikom- pi kuin suden. Se kuitenkin käyttää silloin tällöin muiden kaatamaa saalista tai itsek- seen kuolleita eläimiä ravinnokseen. Jäinen raato on kova pala, siksi ilveksen on met- sästettävä usein tuoretta saalista. Jos tal- visäät kovasti lauhtuvat, pysyvät raadot- kin pehmeinä. Lisää hyötyä ilvekselle koi- tuu valkeista metsäjäniksistä lumettomalla mättäällä. Ilmaston lämpeneminen laajen- taa vähitellen pienten hirvieläinten, kuten metsä- ja valkohäntäkauriin esiintymisalu- etta ja lajien yksilömäärät runsastuvat. Tä- mä tietäisi ilvekselle vieläkin laveampaa ruokapöytää.

Ilveksiä lähetinseurantaan

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on alkamassa uusi, erikoistutkija Ilpo Ko- jolan johtama nelivuotinen ilvestutkimus, jossa on tarkoitus selvittää ilveksen eko- logiaa ja perinnöllisiä vaihteluita. Havain- toja kerätään Uudeltamaalta, Pohjois-Sa- vosta ja Pohjois-Hämeestä. Kannan hoitoa varten tarvittavaa tietoa saadaan lähetin- seurannasta, joka yhdessä metsästäjien te- kemien petohavaintojen ja ruhoista saata- vien näytteiden kanssa tuovat Suomen il- vespopulaatiosta uutta tietoa. Tähän saak- ka arviot ilveskannan tilasta ovat perustu- neet muissa pohjoismaissa tehtyihin tut- kimuksiin.

Hankkeessa tutkijana toimiva Kat- ja Holmala kertoo, että pantoja on saa- tu toistaiseksi pujotettua vasta viisi kap- paletta Pohjois-Savossa ja Uudellamaal- la, mutta tarkoituksena on saada seuran- taan kymmenkunta ilvestä kaikilta kolmel- ta tutkimusalueelta. Satelliittilähetinpanto- jen avulla näiden isojen kissojen elämästä saadaan uutta, tarkkaa tietoa.

N

Lapissa ilmastonmuutos tarkoit- taa äärimmilleen vietynä arktis- ten lajien joutumista Jäämeren ja ete- nevän metsänrajan väliin puristuk- siin. Lämpeneminen vaikuttaa arkti- sen luonnon hyödyntämiseen monin eri tavoin. Paikoin voi muutos olla po- sitiivinen, jos alueiden tuotantokyky esimerkiksi riistan ja poron ravinnon suhteen kasvaa.

Porotaloutta pidetään kuitenkin ilmastonmuutoksen negatiivisille vai- kutuksille herkimpänä elinkeinona. Pe- rinteiset poronhoitomenetelmät ovat jo nyt vaihtuneet, kun laidunolosuh- teet tunturissa ovat muuttuneet. Po- ronhoidolla voi myös itsellään olla vai- kutusta laidunympäristöön, sillä poro- jen laiduntaminen saattaa hidastaa tai nopeuttaa ilmaston muutoksen vaiku- tusta arktiseen luontoon.

Syksyiset suuret säävaihtelut

hankaloittavat porojen ravinnonsaantia

Pohjoisella poronhoitoalueella poro- jen on kaivettava ravinnokseen jäkälää ja varpuja lumen alta. Jos suojasää ja ve- sisateet kastelevat lumikerroksen tun- turiylängöllä, missä porot pääosin lai- duntavat, saattaa seuraavan pakkasen aikana syntyä maanpintaan kova jääker- ros tai lumi kovettuu hyvin lujaksi ja tii- viiksi kerrokseksi. Porot joutuvat ravin- nonhaussa käyttämään aikaa ja energi- aa kovan lumikerroksen rikkomiseen tai jääpeite jopa estää ravinnonsaannin.

Jouko Kumpula RKTL:n porotutkimuk- sesta kertoo, että ongelmallinen tilan- ne saattaa alkaa jo alkutalvella, jos maa ei routaannu kunnolla. Poroilla on par- haat oltavat, jos lumi on alkutalvella ra- keista ja kuivaa, maa kunnolla routaan- tunut eikä lumikerros ole jäätynyt kas- villisuuteen. Silloin porojen on helppo kaivaa ja kasvit säilyvät syöntikelpoisina.

Sen sijaan, jos sää oikuttelee syksyllä ja alkutalvella, lauhat säät vesisateineen ja pakkaset seuraavat toistaan, jäätyvät kasvit ja lumi kuorettuu.

Poroille vaikeina jäätikkötalvina tai muuten vahvalumisina talvina, va- somistulos on heikko. Jo helmi-maa- liskuussa osa nälkiintyneistä vaatimis- ta abortoi sikiönsä.

Toisaalta lumen varhainen sulaminen parantaa vasomistulosta ja alentaa kuollei- suutta sekä kohentaa muutenkin porojen kuntoa. Kevätvihantaa ilmestyy aikaisem- min ja ravinnonhaku helpottuu. Varhainen kevään tulo ei kuitenkaan pysty kompen- soimaan talviajan vaikeuksia.

Vasomisajankohdan ei kuitenkaan us- kota varhaistuvan yhä aikaisempien keväi- den myötä, sillä syksyn kiima-ajan määrää-

vät ensisijassa muut tekijät kuin lämpötila, eikä kantoaika juurikaan vaihtele.

Hyönteishaitta kasvaa ilmaston lämmetessä

On myös huomattu, että vasojen syyspai- no on alentunut erityisen lämpimien ke- sien jälkeen. Kunnon heikkenemisen yh- deksi syyksi Kumpula ja muut tutkijat ar-

velevat vertaimevien hyönteisten aiheut- tamaa kiusaa. Erään hypoteesin mukaan hyönteishaitta tuleekin kasvamaan ilmas- ton lämmetessä. Tätä ei kuitenkaan tapah- du, jos kuivat keväät tuhoavat vertaimevi- en hyönteisten kosteita oloja vaativat tou- kat. Kesien lämpeneminen voi kuitenkin siirtää useiden hyönteisten esiintymisalu- etta pohjoisemmaksi Etelän riesa, hirvikär- pänen, tarttuu myös poroon piinaten po-

Ilmastonmuutos muuttaa myös porotaloutta

Jouko Kumpula

i

roa ja pilaa pahimmassa tapauksessa myös vuodan.

Porotalouteen vaikuttavat Lapissa voi- makkaasti myös muut maankäyttömuodot laidunympäristössä, samoin porojen mah- dollinen ylilaiduntaminen. Ilmastollisten te-

kijöiden lisäksi näillä molemmilla on mer- kitystä myös hyvien laidunalueiden mää- rään. Poronhoitajilla on nykyisin käytös- sään yhä parempaa teknologiaa ja hoito- menetelmiä on jo nyt sopeutettu olosuh- teiden muutoksiin. Elinkeinona porotalous

siten tuskin vaarantuu kovin pian. Riskinä on kuitenkin poronhoidon muuttuminen yhä enemmän karjatalouden suuntaan, jolloin perinteisen poronhoidon kulttuu- rinen merkitys vähenee.

RKTL:n pitkät aikasarjat apuna tulevaisuuden tutkimuksessa

Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi vuonna 2005 Ilmastonmuutoksen kansal- lisen sopeutumisstrategian, jossa kuvataan ilmaston vaikutuksia ministeriön eri toimi- aloilla. Valtion Sektoritutkimuksen neuvot- telukunnan Kestävä kehitys-jaosto on tä- nä keväänä nostanut esille neljä keskeistä teemaa, joista yksi on ”Ilmastonmuutok- sen hillitsemis- ja sopeutumistoimien ar- viointi ja vertailu”. Näiden teemojen tut- kimiseen valtio tulee suuntaamaan tutki- musvaroja muilta kohteilta. Tutkimusohjel- mien luomiseksi on avattu haku esiselvi- tysten tekemiseksi kuluvana vuonna.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on mukana arvioimassa oman alansa suu-

rimpia uhkia, mahdollisia muutoksia luon- nonvarojen hyödyntämisessä ja sopeutu- mista niihin. Kala- ja riistakantoja ja nii- den elinympäristöjä on pystyttävä hoita- maan niin, että ekosysteemit voivat selvitä ilmastonmuutoksesta mahdollisimman toi- mivina ja että niitä pystytään myös kestä- västi hyödyntämään.

Hoitotoimia joudutaan uudistamaan ilmaston lämmetessä. Riista- ja kalatalo- uden tutkimuslaitoksella on pitkät aika- sarjat kala- ja riistakannoista, niiden vaih- teluista ja kantojen hyödyntämisestä. Eri tutkimuksissa on kerätty aineistoja, jotka soveltuvat vertailumateriaaliksi ilmaston- muutoksen edetessä, varsinkin jos näyt-

teenotto toteutetaan vertailukelpoises- ti nyt ja tulevaisuudessa. Aineistoja tarvi- taan myös taustamuuttujista, kuten mah- dollisimman pitkiä lämpötila-aikasarjoja, niin ilmasta kuin erilaisista vesistöistä. Tut- kimuslaitoksen aineistoja ollaan keräämäs- sä yhteen tietokantaan, jolloin niiden käyt- tö mm. vertailuaineistona helpottuu.

Ilmastonmuutos kerrannaisvaikutuksi- neen kohdistuu sekä vesi- että maaekosys- teemeihin, biologiseen monimuotoisuu- teen sekä siihen, miten eläinkantoja pys- tytään tulevaisuudessa hyödyntämään. Ih- misellä lienee käytännössä sopeutujan osa, kun elinympäristöt ilmaston lämmetessä väistämättä muuttuvat.

Artikkelissa on kuultu asiantuntijoina: Niina Peuhkuri, Antti Lappalainen, Meri Härmä, Kaarina Kauhala, Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Katja Holmala, Seija-Sisko Kilpelä, Jouko Kumpula

Jouko Kumpula

Häirikköhalleja voidaan pyydystää elävänä rysillä

Esa Lehtonen ja Petri Suuronen

H

allien pyynti kalastajien käyttämil- lä rysillä on vaihtoehto hallikan- nan kasvun rajoittamiseksi. Ide- aalitilanteessa pyynti voitaisiin kohdentaa vain sellaisiin halleihin, jotka ovat ravin- nonhankinnassaan oppineet hyödyntämään rysäpyydyksiä (ns. häirikköhylkeet). Aikui- set harmaahylkeet ovat kuitenkin arkoja ja niiden pyydystäminen elävänä on haasteel- linen tehtävä. RKTL kehitti ja testasi kesäl-

lä 2007 yhteistyössä rannikon ammattika- lastajien ja pyydysvalmistajien kanssa halli- en elävänäpyyntiin soveltuvaa pyyntilaitet- ta, joka on liitettävissä osaksi ns. push-up (PU) rysää. Tällaisia rysiä on käytössä Suo- men rannikolla jo yli 200 kpl ja niillä kalas- tetaan lohta, taimenta, siikaa ja kuhaa.

Kehitetty rysärakenne mahdollistaa sekä kalastamisen että hylkeiden elävä- näpyynnin. Hankkeen lähtökohtana oli et- tä kalastajan tulee voida vähäisin muutos- töin harjoittaa normaalia kalastustaan hyl-

keenpyyntijaksojen välillä. Lisäksi pyydyk- seen mahdollisesti joutuneet rauhoitetut norpat pitää pystyä vapauttamaan elävinä.

GSM viesti kännykkään kun halli on pyydyksessä

Pyyntilaite perustuu siihen, että uidessaan rysään halli laukaisee itse takanaan por- tin kiinni. Hylje jää tällöin loukkuun rysän perän etupuolella olevaan välipesään, jo- ka on niin lähellä pintaa, että eläin pääsee helposti hengittämään. Hylkeiden elävänä- pyynnissä oleellista on se, että rysästä saa- daan viesti kalastajalle heti kun kalteripor- tit ovat sulkeutuneet ja hylje on saatu kiin- ni. Hälytinviesti mahdollistaa sen, että hyl- je saadaan rysästä nopeasti ulos joko hyö- dynnettäväksi tai vaihtoehtoisesti vapau- tetuksi. Tässä hankkeessa hallien lopetta- misesta vastasivat koulutetut metsästäjät.

Itämeren hyljekantojen kasvun myötä niiden aiheutta- mat vahingot kalataloudelle ovat lisääntyneet. Erityisesti harmaahylje eli halli aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

Hallikannan säätely yksinomaan metsästämällä ei ole tuottanut toivottua tulosta. Vain noin puolet myönnetyis- tä kaatoluvista saadaan vuosittain hyödynnettyä. Hallien metsästys onkin eräs vaikeimmista metsästysmuodoista Suomessa.

Tutkimustulosten mukaan

Petri Suuronen

i

Hallien liha, traani, nahka, luut ja kynnet hyödynnettiin.

Vedenalaiskameroilla havaintoja hylkeiden käyttäytymisestä rysässä

Vedenalaiskamerat helpottavat pyynnin kannalta kriittisten rakenteiden löytämis- tä. Hankkeessa seurattiin hylkeiden ja ka- lojen käyttäytymistä kahdella rinnakkai- sella kamerajärjestelmällä. Kuvamateriaa- lin siirtoa testattiin langattomalla reaaliai- kaisella kuvansiirtojärjestelmällä. Kuvauk- sissa ilmeni, että hylkeet ovat aktiivisim- pia aamuyön ja aamun tunteina sekä illalla.

Täysin pimeinä syysöinä kuvamateriaalia ei kuitenkaan saatu. Jatkohankkeessa tes- tataan infrapunavaloa hylkeiden käyttäyty- misen selvittämiseksi erityisesti pimeissä olosuhteissa.

Esa Lehtonen

Halli välipesässä

Pyydetyt hallit koiraita

Saaliiksi saatiin kahdella koepyydyksel- lä yhteensä 13 harmaahyljettä, jotka kaik- ki olivat koiraita. Pääosa halleista oli 5-17 vuotiaita (paino 84-135 kg). Ilmeisesti koi- raat liikkuvat aktiivisemmin kuin naaraat ja hakeutuvat aktiivisemmin rysiin. Naa- rashalleista ei saatu havaintoja. On huomi- onarvoista, että pyydykseen vangitut hyl- keet olivat lähes poikkeuksetta hyvin rau- hallisia eikä niiden havaittu pureksivan tai repivän rysähapaita.

Rysäpyynti hyvä lisä hyljeongelman ratkaisussa

Vaikka hylkeiden rysäpyynnillä ei voida ko- konaan ratkaista laajaa ja jatkuvasti kasva- vaa hyljeongelmaa rannikkokalastukses- samme, paikallisten ”häirikköyksilöiden”

pyynnillä voi kuitenkin olla hyvin myön- teinen vaikutus hyljevahinkojen vähentä- misessä. Hylkeiden pyynnin avulla kalasta- ja voi myös luoda hyljevapaita kalastusjak- soja pyyntialueelleen. Hankkeessa ei saatu varmuutta ovatko hylkeiden aiheuttamat rysäsaalisvahingot vain tiettyjen ns. häirik- köyksilöiden aiheuttamia vai ovatko asialla satunnaiset ohikulkijat. Asian selvittäminen edellyttää hylkeiden merkintätutkimusta, jossa riittävä määrä rysillä pyydettyjä hy- väkuntoisia yksilöitä merkitään lähettimillä ja vapautetaan. Tällaisella tekniikalla saataisi tarpeellista uutta tietoa hylkeiden liikkeistä.

Tarkoitus on jatkaa työtä tällä rintamalla.

Hankkeen vedenalaisvideohavainnois- ta ja keskeisistä tuloksista on valmistu- nut 14 min DVD filmi. Asiasta kiinnostu- neet voivat tilata filmikopion postienna- kolla (vain posti- ja pakkauskulut), ks. ta- kakansi. N

Vesiviljely

Unto Eskelinen

V

esiviljely on moni-ilmeistä alkutuo- tantoa. Vesiviljely on Suomessa uu- dehko termi, vaikka sen sanatark- kaa akvakulttuuri-vastinetta on monissa kielissä käytetty jo kauan. Vesiviljely mää- ritellään toiminnaksi, jossa haluttujen ve- sieliölajien tuotantoa tavalla taikka toisella lisätään niin, että eliöillä on erilliseksi ra- jattu elinalue sekä omistaja, joka omistaa eliöt koko tuotannon ajan.

Maailman noin 10 miljoonalla vesivilje- lyn harjoittajalla on käytössään monenlais- ta lajia, allasta ja rehua. Eliöryhmiä on laa- jassa tuotannossa neljä. Kalojen osuus on noin puolet tuotannon arvosta ja määräs- tä. Arvoltaan toiseksi tärkein ryhmä ovat äyriäiset noin viidenneksen osuudella, tuo- tannon määrästä niiden osuus on vain 6 – 7

%. Nilviäiset, lähinnä simpukat, ovat arvol- taan kolmas merkittävä ryhmä noin 15 % osuudella ja neljäntenä tulevat vesikas- vit noin 10 % osuudella. Marginaaliryhmi- nä on sammakoita, alligaattoreita ja muita eksoottisia otuksia.

Suurin osa maailman vesiviljelystä on

elintarviketuotantoa, mutta tärkeä osa toi- mialaa on myös istutuspoikasten tuotanto kalakantojen palauttamiseen, ylläpitoon ja vahvistamiseen. Yritysten lisäksi vesivilje- lyä harjoittavat myös järjestöt ja valtiot.

Nopeaa kasvua jo yli puoli vuosisataa

Vesiviljely on jo noin 50 vuotta ollut maa- ilman nopeimmin kasvava elintarvikkeiden alkutuotannon muoto. Vesiviljelytuotannon keskimääräinen vuosikasvu on vielä viime vuosinakin ollut lähes 10 %, kun kalastus ja maatalous ovat jo pitkään eläneet lähes nollakasvun aikaa. Vesiviljelyn tuotannon määrä ylitti 10 miljoonaa tonnia 1980-lu- vun alussa ja on sen jälkeen kuusinkertais- tunut.

Syy vesiviljelyn nopeaan kasvuun on yksinkertaisesti välttämättömyys. Maail- man kasvavalle väestölle hankitaan eläin- proteiinia kahdella kulttuurilla kahdes- sa ympäristössä, joko pyytäen tai viljel- len joko maalla tai vesillä. Pyyntikulttuu- ri ei enää auta. Metsästyssaaliilla ei teolli-

sena aikana ole ollut enää merkitystä ruo- kahuollossa väestötasolla. Kalansaaliita on meripyynnin tehostamisella nostettu 1900-luvun lopulle saakka. Hintana on ol- lut se, että FAO:n arvion mukaan noin 70

% tärkeistä saalislajeista on ylikalastettuja ja vain noin 3 % lajeista kestäisi kalastuk- sen lisäämistä. Maanviljelyn näkymät eivät nekään ole suotuisia. Viljelymaan merkit- tävä lisääminen vähentäisi sademetsiä en- tisestään. Hupenevia öljyvaroja korvaavas- ta bioenergiasta osa tulee olemaan pel- toenergiaa, jonka tuotanto on pois ravin- nontuotannosta. Potentiaalia löytyy enää viljelyn laajentamisesta vesillä.

Vesiviljelyn nopea kehitys paikallisesta pienyrittäjyydestä globaaliksi liiketoimin- naksi on edellyttänyt kehitysharppauksia monissa asioissa. Kaupallisten täysrehu- jen tulo markkinoille 1960-luvun alussa loi perustan intensiivisten tuotantoteknii- koiden soveltamiselle. Tutkimuksen ja ja- lostustyön avulla on saatu uusia lajeja vil- jelyn kohteeksi. Merkittäviä tuotantolaje- ja on nyt jo yli 200 kun niitä 1950-luvul-

Maailman vesiviljely kasvaa vauhdilla

Mika Remes

Kuva on Suomen suurimman Ålands Fiskförädlingin laitokselta Ahvenanmaalta. Yritys tuottaa laitoksillaan Suomessa ja Ruotsissa yli puolet Suomen kirjolohituotannosta.

i

la oli noin 50. Kolmas tärkeä läpimurto on ollut kylmätekniikan kehitys, joka on avan- nut laajat mahdollisuudet tuoreiden kala- tuotteiden markkinoille.

Menestyjämaat ovat

hyödyntäneet vahvuuksiaan

Vanhin on mahtavin. Kiina, jossa kalanvil- jely syntyi noin 3000 vuotta sitten, oli sil- loin ja on edelleen maailman ylivoimaises- ti suurin tuottaja. Alan nopean kehityksen tarkastelussa kuitenkin erityisen kiinnos- tavia ovat maat, joissa vesiviljely on vii- me aikojen menestystarina. Näitä kasvu- raketteja ovat olleet Norja, Chile ja Viet- nam. Näiden kolmen maan perusedelly- tyksissä on hyvin samankaltaisia kansalli- sia kilpailuetuja, joiden varassa vesiviljely on voinut nousta. Kaikilla on vahva kala- talouden perinne ja sen tuoma jalostuk- sen ja markkinoinnin osaamispohja. Kaikil- la on vientivetoinen kansantalous. Yhteis- kuntapoliittinen tuki alan kehittämiseen on kaikissa kolmessa maassa ollut pysy- vä. Vahva demokratia tai vahva keskusjoh- to ovat myös taanneet sen poliittisen va- kauden, jonka kansainvälinen liiketoiminta vaatii. Ja tärkeimpänä vielä se, että kaikilla kolmella maalla on pitkä merenrannikko ja muita vesiä, joissa on riittävästi hyviä kas- vatuspaikkoja.

Kasvu jatkuu uusin haastein

Kasvun haasteet muuttuvat. Monissa mais- sa vesiviljely on näihin päiviin saakka elä- nyt pioneerivaihetta ja haasteet olleet sen mukaisia, keinojen löytämistä vaikei- den paikkojen ylitykseen. Nyt kun vesivil- jely on kaikkialla vakiintunut, se kohtaa sa- moja ongelmia kuin muutkin toimialat. Var- mastikin suurin haaste on kiristyvä kilpai- lu lähes kaikista voimavaroista – energias- ta, pääomista, maa- ja vesialueista, raaka-ai- neista ja työvoimasta. Talouden globalisoi- tuessa niukkuustekijöitä on entistä vaike- ampi suojata. Thaimaalainen voi jättää ka- lanruokinnan ja lähteä Suomeen marjasta- maan, tai päinvastoin.

Uudenlaisia ongelmia voi tulla myös alan tuotantoon, talouteen ja markkinoi- hin. Laaja-alaiset sää- ja ilmastomuutok- set voivat vaikeuttaa vedensaantia ja lisä- tä tuotantoriskejä. Uudella tuotannonalal- la myös tautiongelmat ovat uusia ja epide- mioilla voi olla laajojakin vaikutuksia. Kala on houkutteleva tuote myös protektionis-

min, polkumyynnin jopa kauppasotien vä- likappaleeksi. Erityistekijänä on alan tule- vaisuuskuvissa nostettu esiin rahtikustan- nusten nousuriskit, joiden toteutuminen merkitsisi kilpailuetua paikallisia markki- noita lähellä oleville tuottajille.

Vaikka uusia haasteita tulee, ovat alan tulevaisuutta koskevat ennusteet yksimie- lisiä siitä, että vesiviljelyn kasvu jatkuu no- peana. Kaikki ne perustekijät, joiden seu- rauksena globaali vesiviljely on tähän men- nessä kasvanut, ovat edelleen olemassa.

Kalan terveellisyys on vahvistuva kilpailu- tekijä. Useimmilla merkittävillä tuotanto- mailla tai alueilla on alan kehittämistä kos- kevat strategiat, jotka perustuvat kasvun jatkumiseen. Euroopan Unionin strategi- assa tavoitteena on maltillinen 4 % vuo- tuinen kasvu.

Suomen vesiviljelyn

hiipuminen on poikkeusilmiö

Suomessa vesiviljelyn esihistoria ulottuu noin 200 vuoden taakse, mutta itsenäisenä elinkeinotoimintana ala alkoi kasvaa 1960- luvulla, kun kirjolohen viljely alkoi. 1990- luvun alkuun saakka vesiviljely kasvoi Suo- messa samaan tahtiin kuin muuallakin, jo- pa nopeammin. Suomi hyödynsi samanlai- sia kansallisia vahvuuksia, joilla Norja ja Chile ovat nostaneet vesiviljelyn maidensa tärkeimpien elinkeinojen joukkoon. Hiu- kan yli kymmenessä vuodessa kaupallisen viljelyn startista, 1970-luvun loppupuolella, Suomesta oli tullut maailman johtava ison

kirjolohen tuottaja. Se vaihe on historiaa.

1990-luvun alussa nousu kääntyi nopeasti laskuksi, joka on sen jälkeen jatkunut.

Samana aikana, kun Suomen vesivilje- lytuotanto on laskenut, on kotimaisen ka- lan osuus suomalaisten kalankäytöstä ro- mahtanut puoleen 1990-luvun alun tasos- ta ja on enää kolmannes kokonaiskulu- tuksesta. Kotimaisen tarjonnan pienene- misen on korvannut ulkomainen viljelyka- la, aluksi norjalainen lohi mutta viime ai- koina myös oudommat lajit, kuten Vietna- mista tuotu haimonni.

Suomen tuotannon lasku ei johdu markkinoista eikä viljelyn luonnonedel- lytysten heikkenemisestä. Samaan aikaan, kun tuotanto Suomessa vähenee, se kas- vaa nopeasti naapurimaissa. Ruotsin vesi- viljelyn nopeaa kehitystä ovat vauhditta- neet sinne tuotantoaan siirtäneet suoma- laisyritykset. Venäjällä Karjalan tasavallan tuotanto ohittanee jo tänä vuonna Suo- men tuotantomäärän.

Merkittävin tekijä Suomen tuotannon vähenemisessä ovat kiristyneet ympäris- töluvat. Kalanviljely on meillä ainoa alku- tuotantoala, joka tarvitsee kattavasti ym- päristöluvat. Lupien tiukentuminen pienen- tää tuotantoa sekä suoraan että välillises- ti, kun kannattavuuden edellytysten heik- keneminen aiheuttaa alasta luopumista.

Kun lupaehtojen tarkistusvälit ovat lyhyi- tä, voidaan lupia pienentämällä nopeasti ja tehokkaasti vähentää alan kokonaiskapasi- teettia. Aiheesta lisää sivulla19N

0 10 20 30 40 50 60 70

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

Maailma Suomi

Vesiviljelyn kehitys maailmassa (miljoonaa tonnia) ja Suomessa (miljoonaa kiloa) vuosina 1970 – 2005.

Vesiviljely

Vesiviljely

Juha Koskela

L

aukaan kalaviljelylaitokselle on val- mistumassa tutkimusmittakaavan kiertovesiyksikkö.

Kokonaisuus koostuu 20 altaasta ja niihin yhdistetystä vedenkäsittelyteknii- kasta. Yksikkö rakennetaan olemassa ole- van tutkimushallin sisään.

Kiertovesikasvatuksen periaatteena on käyttää samaa vettä useampaan ker- taan. Altaiden lähtövedestä poistetaan kiintoaines, ammoniakki ja hiilidioksidi eri- tyisten suodattimien ja ilmastuksen avul- la. Hapen lisäyksen ja desinfioinnin jälkeen vesi johdetaan takaisin altaisiin.

Kalojen kasvatusta tutkitaan kiertovesiympäristössä

Menetelmällä saavutetaan etuja. Uu- den käyttöveden tarve on 2–7 % siitä mi- tä se on perinteisessä läpivirtauskasvatuk- sessa. Samalla veden lämmitys on edulli- sempaa, mutta investoinnit ja käyttö pe- rinteistä kalliimpia.

Tutkimus vastaa ajan haasteisiin

Ruokakalakasvatuksessa ollaan kiinnostu- neita kasvatuslajiston monipuolistamises- ta ja uusien viljelytekniikoiden tuomista mahdollisuuksista. Kiertovesiyksikkö pa- rantaa mahdollisuuksia tutkia lämpimäs-

sä vedessä viihtyvien kalalajien kasvatusta.

Lähivuosien aikana paneudutaan ahvenka- lojen, erityisesti kuhan, ruokakalakasvatuk- sen kehittämiseen. Lisäksi lohikalojen tut- kimusedellytykset paranevat. Kokeita voi- daan tehdä nyt ympäri vuoden lämpöti- loissa, joissa kalat ovat aktiivisia.

Kiertovesiyksikön rakentaminen on loppusuoralla. Yksikön koekäyttö alkaa keväällä ja kalat molskivat altaissa kesän kuluessa.

Rakentamishanke rahoitetaan pääosin Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälinees- tä (KOR). N

Jukka Bomberg

Vjatsheslav Shirokov Venäläistutkijoita tutkimassa Vaikulskoje-järven alapuolella sijaitsevia Pistojoen lohikoskia.

Vesiviljely Vesiviljely

Tapio Kiuru ja Markku Kaukoranta

A

iemmin Pistojoen lohi nousi myös Suomen puoleisille lisääntymisalu- eilleen, aina Kuusamon keskus- tan tuntumaan saakka. 1960-luvulla nou- su Suomen puolelle kuitenkin estyi, sil- lä Neuvostoliiton luvatonta rajanylitys- tä estämään rakentamat esteaidat toimi- vat samalla täydellisinä rajanylitysesteinä myös lohille. Esteet lohien nousulle pois- tettiin viimein vuonna 1997 Suomalais-ve- näläisen rajavesikomission vaatimuksesta.

Lohikanta ei kuitenkaan ole elpynyt pel- kästään näillä toimenpiteillä, sillä myös lai- ton pyynti verottaa lohikantaa tehokkaas- ti. Nyt uutena uhkana jo ennestään heikol- le lohikannalle on jokeen levinnyt Gyro- dactulus salaris -lohiloinen. Samalla näkyy kuitenkin jo valoa tunnelin päässä, sillä pit- kään suunnitteilla ollut elvytyshanke käyn- nistyy viimein 2008 Euroopan Unionin Ta- cis-rahoituksella.

Pistojoen lohikannan elvyttämishank- keessa kartoitetaan lohikannan tila ja ke- hityssuunta sekä laaditaan hoitosuunnitel- ma lohikannan monimuotoisuuden säilyt- tämiseksi ja kannan vahvistamiseksi. Sa- malla etsitään keinoja myös lohiloisen hä-

Pistojoen lohikannan elvyttäminen käynnistyy

vittämiseksi ja sen leviämisen estämisek- si muille alueille. Kannan säilyttämisessä ja vahvistamisessa varaudutaan myös istutus- toimintaan perustamalla Pistojoen lohelle elävä geenipankki RKTL:n Kuusamon ka- lanviljelylaitokselle. Emokalojen pyynti on nykyisin mahdollista vain joen tietyistä ve- näjänpuoleisista osista, joten perustettavat emokalastot on tuotava Suomen puolelle mätinä karanteenin kautta. Tänä vuonna voimaan tuleva kalaterveysdirektiivi tulee mitä todennäköisimmin mahdollistamaan myös nämä EU:n ulkopuolelta tulevat mä- tisiirrot nykyistä lainsäädäntöä paremmin, joten elvytysedellytykset ovat paranemas- sa myös tässä suhteessa.

Vienan Kemijoen

vesistöalueen ainutlaatuiset lohikannan

Pistojoki kuuluu padotun Vienan Kemijo- en vesistöalueeseen. Ennen Kemijoen pa- toamista merilohi pääsi nousemaan Vie- nanmerestä aina Suomen puolella sijaitse- ville vesistön latvoille asti. Joen patoami- nen 1950-luvulla esti kuitenkin merilohen

nousun ja yleisen käsityksen mukaan järvi- lohimuoto syntyi vasta tällöin lohen jäätyä loukkuun patojen yläpuolelle. Todennäköi- sesti järvilohimuodot ovat kuitenkin huo- mattavasti vanhempaa perua. Tähän johto- päätökseen on tullut mm. venäläinen kala- tutkija J. A. Smirnov, jonka mukaan vesis- töalueella on esiintynyt vaeltamiskäyttäy- tymiseltään kolmentyyppistä lohta. Hänen mukaansa merivaelteisen kannan ohel- la alueella on kaksi koko ikänsä makeassa vedessä elävää kantaa: Kuittijärvessä syön- nöstävä kanta ja Pistojoen ja Kuittijärven välisissä kolmessa pikkujärvessä Tihtojär- vessä, Ohtajärvessä ja Malviaisessa syön- nöstävä hyvin pienikasvuinen lohikanta.

Kuittijärvien lohi onkin pienikasvuisin Venäjän lohikannoista: noin puolet lohis- ta tulee sukukypsäksi puolentoista vuo- den järvivaelluksen jälkeen 850 gramman painoisena, noin 40 % vuotta myöhemmin vajaa puolitoistakiloisena ja vain murto- osa 4–5 vuoden syönnöksen jälkeen vä- hän alle kolmikiloisena. Jo kolmekymmen- täluvulla, ennen joen patoamista, vesistös- tä on löytynyt parisataagrammaisten koi- raiden ohella myös alle puolikiloisia kutu-

Itämeren lohelle sukua olevien Saimaan järvilohen ja Hiitolanjokeen nousevan Laatokan

lohen ohella Suomen alkuperäiseen kalastoon on kuulunut kolmaskin järvilohikanta,

Pistojoen lohi, joka on Vienanmerestä peräisin

Jouni Vielma ja Timo Mäkinen

S

uomessa lohikalojen markkinoiden koko on 35–40 miljoonaa kiloa. Tästä määräs- tä kotimainen tuotanto kattaa enää rei- lun kolmanneksen. Syynä kotimaisen tuotan- non vähentymiseen on kova ulkomainen kil- pailu ja tiukka ympäristösäätely. Norjalainen lohi tuotetaan halvemmalla suurissa yksiköissä.

Suomalainen ympäristösääntely on pitänyt yk- sikkökoon pienenä: Saaristomerellä kasvatus- yksikön keskikoko on noin 45 tonnia ja Ahve- nanmaalla 130 tonnia. Norjassa keskimääräi- sellä luvalla tuotetaan noin 700 tonnia lohta ja kirjolohta.

Kotimaisen tuotannon edistämistä puoltaa omavaraisuusasteen nosto ja saariston syrjäis- ten alueiden työllisyyden ylläpito. On kalatalous- ja elinkeinopolitiikan sekä ympäristöpolitii- kan asia päättää näistä tavoitteista. Siinä kuin- ka erilaisia tavoitteita voidaan sovittaa yhteen, on kuitenkin tutkimuksella tehtävää.

Suomessa sovellettu ympäristöohjaus on johtanut laitoskoon pienentymiseen, jo- ka ilmeisen monessa tapauksessa on aiheut- tanut toiminnan lopettamiseen kannattamat- tomana. Ruotsissa on viime aikoina myönnet- ty huomattavan suuria kasvatuslupia merialu- eelle ja patoaltaisiin. Luvansaajina ovat olleet myös Suomesta siirtyneet kasvattajat. Suomen lupakäsittely ei myöskään ohjaa parhaalla ta- valla laitosten sijaintia. Tarvittaisiin siis toimivaa sijainninohjausta, jonka avulla laitokset saatai- siin koottua suuremmiksi yksiköiksi ympäris-

Itämeren kalankasvatuksen ympäristötoimia

Itämeren kalojen rehukäyttö

Vähennetään valtamerikalojen käyttöä ja siten Itämereen kohdistuvaa ravinnevirtaa.

Nettokuormitusmalli

Etenkin rannikon särkikalojen tehokalastukseen kannustava malli poistaisi Itämerestä ravinteita ja voisi mahdollistaa lisäkasvatusta kuormitusta hyvin sietävillä vesialueilla.

Sijainninohjaus

Uutta ja riittävän suurta tuotantoa alueilla, jossa haitallisia ympäristömuutoksia ei tule. Edellyttää vaikutusten mallintamista ja vesialueiden käytön suunnittelua.

Puhdistustekniikka

Puhdistustekniikka tulee kannattavaksi vain, jos investointi kasvattaa liikevaihtoa uusien lajien kasvatuksen tai kalatuoton tehostumisen myötä. Avainasemassa ovat silloin erilaiset kiertovesitekniikat, jossa saaristolla ei ole mitään erityistä kilpailuetua Manner-Suomeen verrattuna.

Itämeren kalankasvatuksella uuden nousun aika?

tövaikutusten kannalta parhaisiin paikkoihin.

Vaikutukset jäisivät pienemmiksi ja ristiriidat saaristoalueiden muiden käyttäjien kanssa vä- henisivät, kun yksiköitä olisi vähemmän.

Kalankasvatus oli ainoa toiminnanhaa- ra, joka saavutti sille asetetut vesiensuojelu- tavoitteet vuoteen 2005 mennessä. Tämä ta- pahtui kuitenkin osittain tuotannon vähenty- misen vuoksi. Voisiko tuotanto kasvaa lisää- mättä ympäristöhaittoja? Mikäli hyväksytään ns. nettokuormitusmalli, tämä on mahdollista.

Nettokuormaksi lasketaan kalankasvatuksen vesistökuorma, josta on vähennetty merestä poistuvat ravinteet, joita tulee rehuun Itäme- ren kalasta valmistetussa kalajauhossa (rehun ravinteiden kierrätys) tai poistuu merestä vä- häarvoisen kalan pyynnillä.

Voidaanko sijainninohjauksen ja netto- kuormitusajattelun avulla kasvattaa suoma- laista tuotantoa riittävästi omavaraisuuden saavuttamiseksi? Poliittiset päätökset ovat tärkeitä toiminnan kilpailukyvyn kannalta ja tutkimus tukee päätöksentekoa uuden tie- don avulla. Suunnittelemme hankkeita, joissa mm. selvitetään heikosti hyödynnetyn särki- kalaston tehopyynnin mahdollisuuksia ja eko- logisia seurauksia, osallistutaan sijainninohja- uksen ja nettokuormitusajattelun edellyttä- mään yhteiskunnallis-taloudelliseen pohja- työhön, kehitetään kannattavia tuotantotapo- ja uusille viljelylajeille ja autetaan rehuteol- lisuutta paikallisiin raaka-aineisiin perustuvan rehun kehitystyössä. N

Vesiviljely on nopeimmin maailmalla kasvava ruuantuotan- tosektori. Suomessa ala on välillä jopa taantunut, mutta on hyvä syy uskoa, että kalojen kasvatus Itämeressa on elinvoi- mainen ja kasvava elinkeino.

valmiita naaraslohia, jotka tuskin ovat olleet merivaelteista muotoa. Pistojo- en lohikannan elvyttämishanke tuo- nee selvyyden myös näihin kysymyk- siin. Hankkeessa tehtävillä geneettisil- lä kartoituksilla selvitetään tavataan- ko vesistöalueen eri osissa toisistaan eriytyneitä lohikantoja. Samalla selvin- nee myös se ovatko Suomen puolei- sille latvavesille tehdyt Saimaan järvi- lohikantaa olevat istutukset aiheutta- neet kantojen sekoittumista.

Pistojoki voi tarjota tulevaisuudessa erinomaiset puitteet kalastusmatkailulle

Noin 110 km pitkä Pistojoki ja koko reittivesi lukuisine joki- ja järviosuuk- sineen on varsin houkutteleva kalas- tusmatkailun kehittämiskohde sekä lohikantojensa että luonnonmukaisten maisemiensa ansiosta. Erämaa-alue on myös hyvin saavutettavissa Suomen puolelta. Pistojoen lohikannan elvyt- tämiseen ollaankin nyt erittäin sitou- tuneita molemmin puolin rajaa ja kak- sivuotisella hankkeella luodaan edelly- tyksiä kalastusmatkailun kehittymisel- le. Hankkeen koordinointi hoidetaan kuntayhteistyönä: EU-koordinaattori- na toimii Suomussalmen kunta ja pai- kalliskoordinaattorina Kalevalan pii- ri. Hankkeen pääasialliset toteuttajat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimus- laitos ja Petroskoin yliopiston yhtey- dessä oleva Pohjoinen kalantutkimus- laitos (SevNIIRH).

Pistojoen ylittävän sillan alla ollut neuvostoliittolaisiin raja- rakenteisiin kuulunut esteri- tilä. Ritilä ja siihen kiinnitetty rautalankavyyhdestä tehty kompastuseste estivät paitsi luvattomat rajanylitykset myös kalan kulun varsin tehokkaas- ti. Tällaisia esteitä oli raken- nettu vesistöihin ympäri koko neuvostomaata. Pistojoesta ne poistettiin vuonna 1996.

Markku Kaukoranta

Merimetsokannat ovat li- sääntyneet Suomen ranni- kolla jyrkästi 2000-luvulla.

Pesiviä merimetsopareja oli vuonna 2007 lähes 9 000. Edelliseen vuoteen verrattuna niiden määrä oli lisääntynyt yli puoli- toistakertaiseksi.

Pekka Salmi

R

uotsissa on jo lähes 45 000 ja Tanskassa noin 40 000 paria.

Kun kyseessä on iso, kaloja syö- vä ja elinpiiriään tehokkaasti laajentava muuttolintu, ei ole ihme että erityisesti kalastajat ja kalankasvattajat ovat koke- neet merimetsokantojen lisääntymisen uhaksi elinkeinon jatkuvuudelle. Lisäksi monet saariston asukkaat ja vapaa-ajan- viettäjät haluaisivat rajoittaa lintukan- toja, koska merimetsokoloniat muutta- vat saaristomaisemaa. Suomessa tilanne on vielä melko uusi, mutta merimetso- jen runsastuminen on herättänyt kiisto- ja jo pitkään eri puolilla Eurooppaa. Me- rimetso on rauhoitettu EU:n lintudirek- tiivin perusteella.

Kansainvälinen yhteistyö

Merimetson kalataloudelle aiheuttamia ongelmia on tarkasteltu Euroopan laa- juisesti kahdessa peräkkäisessä hank- keessa, joista ensimmäinen oli EU:n viidennestä puiteohjelmasta rahoitet- tu luonnontiedepainotteinen tutkimus- hanke REDCAFE (Reducing the con- flicts between cormorants and fisheries on a pan-European scale). Tänä vuonna päättyvän INTERCAFE-hankkeen (In- terdisciplinary initiative to reduce pan- European cormorant-fisheries conflicts, www.intercafeproject.net) monitie- teinen tutkijatiimi on kokoontunut eri puolilla Eurooppaa tutustumaan meri- metson ja kalatalouden välisiin konflik- titilanteisiin ja niiden ratkaisumalleihin.

Tapaamisiin on osallistunut lintuekolo- geja, kalabiologeja, antropologeja, so- siologeja, juristeja, kalastuselinkeinon ja vapaa-ajankalastuksen edustajia sekä ympäristöhallinnon asiantuntijoita 28 maasta, pääosin Euroopasta. Suomesta

Merimetsot ja kalatalous – monitiete

kokouksiin ovat osallistuneet sekä ympä- ristötutkimuksen että RKTL:n edustajat.

Merimetsokonflikteja on INTERCA- FEssa tarkasteltu monesta näkökulmasta.

Paikallisiin olosuhteisiin ja ongelmiin on perehdytty keskustelemalla esimerkiksi

alueen kalastajien, kalankasvattajien, lin- tu- ja kalatutkijoiden sekä muiden asian- omaisten kanssa. Näin on yhdessä hahmo- tettu kuvaa merimetson ja kalatalouden välisistä jännitteistä sekä pyrkimyksistä niiden ratkaisemiseksi. Koska kysymys on

inen ongelmakenttä

COST-ohjelman (European Cooperation in the Field of Scientific and Technical Re- search) rahoittamasta verkostohankkees- ta, pääpaino on ollut eri tahojen välisen yhteistyön edistämisessä, ei varsinaises- sa tutkimuksessa. Toisaalta tavoitteena on,

että verkostoituminen mahdollistaa uusia sekä tieteiden että valtakuntien rajat ylit- täviä yhteistutkimuksia.

Olosuhteet ja ongelmat vaihtelevat laajalti. Kyse voi olla vaikkapa karppien kasvatuksen, laguunien kalantuotannon,

rannikon ammattikalastuksen tai virtave- sien vapaa-ajankalastuksen kokemista tap- pioista ja haitoista. Teknisistä ratkaisuista voi olla apua, kun lintujen pääsy kala-apa- jille pystytään estämään tai ne saadaan pe- lotetuiksi tai houkutelluiksi muille alueille.

Plugi/Jukka Koskinen

i

Myös suojapaikkojen rakentamista kaloil- le on kokeiltu. Tekniset ratkaisut eivät kui- tenkaan monesti ole mahdollisia ja hait- toja kokeneet vaativat merimetsokanto- jen yleistä pienentämistä tai mahdollisuut- ta vähentää lintuja ongelma-alueilta. Vaikka useimmissa Euroopan maissa merimetso- kysymyksen hallintaa säätelee sama EU:n normisto, on kiinnostavaa havaita, kuinka tulkinnat ja alueelliset käytännöt vaikkapa lintujen ampumislupien osalta vaihtelevat suuresti. Ääriesimerkki on Ranska, jossa merimetsoparvista on vuosittain vähen- netty kymmeniätuhansia yksilöitä. Useat kalataloustahot, kuten Euroopan sisäve- sikalastuskomissio EIFAC, ovat esittäneet merimetso-ongelmaa koskevan Euroopan laajuisen suunnitelman laatimista.

Kalatalous ja merimetsot Suomessa

Lisääntyvien merimetsokantojen haitat ja uhkakuvat kalataloudelle ovat nous- seet julkisuuteen, vaikka Suomen rannik- kokalastuksen ajankohtaisin eläinongel- ma edelleen liittyykin hylkeiden aiheutta- miin vahinkoihin. Ympäristöministeriö jul- kaisi merimetson kannanhoitosuunnitel- man vuonna 2005. Siinä ongelmiksi mainit- tiin, että merimetsot syövät kaupallisia ka- lalajeja, vahingoittavat pyydyksessä tai kas- vatuksessa olevia kaloja sekä aiheuttavat kasvatuskaloille stressiä, repivät ohutlan- kaisia verkkoja ja syövät istutuskaloja. On myös esitetty, että merimetsojen saalistus aiheuttaa haavaumia pakoon päässeisiin kaloihin ja vaikuttaa mahdollisesti myös luonnonkalojen käyttäytymiseen.

Merimetson kannanhoitosuunnitel- man laatinut työryhmä esitti, että tode- tun vakavan vahingon yhteydessä paikal- lisella tasolla pitäisi kehittää toimiva kor- vausjärjestelmä vahingonkärsijöille, kehit- tää keinoja vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja tarvittaessa rajoittaa kantaa voimakeinoin.

Viimeksi mainitussa tapauksessa lainsää- däntöä tulee muuttaa niin, että lajin mah- dollinen metsästys voitaisiin aloittaa siir- tämällä merimetso metsästyslain piiriin joko riistaeläinten tai rauhoittamattomi- en eläinten ryhmään. Työryhmän yleinen kanta oli, että tarvitaan ongelmien do- kumentoinnin tason parantamista ja että merimetsojen määriin ei ollut välittömäs- ti tarvetta puuttua. Eriävässä mielipitees- sään ammattikalastajien sekä maa- ja met- sätaloustuottajien edustajat totesivat saa- tavilla olleiden tietojen ja havaintojen an- tavan riittävän pohjan toimenpiteiden vä-

Intressitahot ovat eri linjoilla muun muassa perustellessaan merimetsojen vai- kutuksia rannikon kalakantoihin: lintuhar- rastajien mielestä haitta kalataloudelle ei ole suuri, koska merimetsojen ruokavalio koostuu pääosin vähäarvoisista kalalajeis- ta, mutta kalastajien mukaan yhdellä alu- eella tehtyä ravintotutkimusta ei voi yleis- tää koskemaan muita rannikkoalueita. Ra- vintolajikoostumukseen vaikuttaa syönti- alueella olevan kalaston rakenne, siis mi- tä lajeja on runsaasti saatavilla eri aikoina.

Ruokavalioon voi kuulua myös kalastajalle tärkeitä lajeja, kuten ahven, kuha, kampela ja siika. Aikuisen merimetson on arvioitu syövän noin puoli kiloa kalaa päivässä.

Rannikolla vakituisesti asuvat ja vapaa- ajanasukkaat ovat myös merkittäviä int- ressitahoja merimetsokysymyksessä. Ron- kaisen tutkimalla Porin alueella merimet- so-ongelma korostui juuri kesämökkialu- eilla, joissa lintukoloniat aiheuttavat ym- päristö- ja viihtyvyyshaittoja. Jos pesivät merimetsokannat leviävät sisävesille niin myös asiasta kiinnostuneiden ja huolestu- neiden määrä lisääntyy. Tällöin esimerkik- si vaikutukset kalankasvatukseen sekä ka- lanistutusten kannattavuuteen ja toiminta- malleihin nousevat esiin nykyistä voimak- kaammin. N

littömälle toteuttamiselle.

Maamme nykyisen hallituksen ohjel- massa ”Sallitaan merimetsojen kannan kasvun rajoittaminen erityisillä ongelma- alueilla”. Ympäristöministeriö on anta- nut ohjeen tavoista, joilla merimetsokan- taa voidaan säädellä. Tätä varten laaditut poikkeuslupahakemukset osoitetaan alu- eelliselle ympäristökeskukselle. Lupa häi- rintään lintuja ampumalla on mahdollista saada vain poikkeuksellisessa tilanteessa ja pienelle määrälle (maksimi 53 yksilöä).

Toimenpiteiden rinnalla merimetson ka- lataloudelle ja kalakannoille aiheuttamien vaikutusten ja ongelma-alueiden hahmot- taminen edellyttää monitieteistä kotimais- ta ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä.

Käsitykset merimetsojen aiheuttamis- ta ongelmista tai uhkakuvista ja tarvitta- vista toimenpiteistä jakautuvat eniten lin- tuharrastajien ja rannikkokalastajien välillä.

Kalastajien ohella kalankasvattajat ovat ol- leet huolissaan kehityksestä ja vaativat toi- menpiteitä vahinkojen estämiseksi kun taas useimmat lintuharrastajat ja luonto-organi- saatiot pitävät merimetsoa mielenkiintoise- na tulokaslajina, jonka kantoja ei ainakaan vielä tulisi rajoittaa. Tämä ero tuli selkeästi esiin Eila Ronkaisen Porin alueella tekemäs- sä tutkimuksessa, joka on julkaistu Kala- ja riistaraportteja –sarjassa (nro 392).

Suomen rannikolla pesivien merimetsoparien määrän kehitys

(lähde: Suomen ympäristökeskus). Pesivien parien lisäksi merimetsojen kokonaismäärään kuuluvat nuoret pesimättömät linnut, vierailevat merimetsot ja poikaset.