APAJA Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiakaslehti 2/2008
Ekosysteemipalveluiden lumo
Poliittinen lohi tutkimuksen kohteena
Metsästäjä on riistan alkutuottaja
SISÄLTÖ
Mekö moderneja?
“
Me emme koskaan ole olleet mo- derneja”, latasi Bruno Latour viiti- sentoista vuotta sitten kirjansa ni- meksi. Eräs paljon siteeratun ja vähän ym- märretyn kirjan sanomista lienee ajatus siitä, että yhteiskunnallinen ajattelu, kes- kustelu, kulttuuri ja poliittinen ilmapiiri- kin ovat kuin järven pohjasedimentti. Tyy- nen jakson jälkeen lietteen pinta näyttää tasalaatuiselta, mutta viimeistään myrskyn koittaessa vanhemmat kerrokset möyri- vät syvyyksistä esiin. Modernin sekaan il- maantuu historian tahroja, jotka sekoittu- vat tyynen tullen.Sedimenttimalli kuvaa hyvin keskuste- lua elävistä luonnonvaroistamme. Isämme ja äitimme todennäköisesti muistavat ajat, jolloin petoja tapettiin rahasta ja oravia tainnutettiin tylpillä luodeilla, koska vain ehjät nahat kelpasivat jatkojalostukseen.
Vaikka 1960 - 70 -luvun ympäristönsuoje- luaate ravinnetaseineen, sittemmin biodi- versiteetin suojelu, kestävän käytön mant- ra ja myöhemmin yksilöiden suojelun vuo- ronperään läpäisivät yhteiskunnan, näkyy keskustelun päiväpeitossa kulumia. Monet meistä kaupunkilaisista kauhistelevat vaa-
timuksia hylkeiden tai merimetsokanto- jen rajoittamisesta. Silti mökillämme käy paljon samoja kaupunkilaisia, jotka olisi- vat valmiita lopettamaan mökkimaastos- samme upeaa ”myyräntyötä” tekevät kyy- käärmeemme. Meidät modernit on roko- tettu kulttuuriperimän pitkällä neulalla.
Koska meissä kaikissa asuu pieni mo- derni, olemme arvioineet, että yksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keskei- simmistä tehtävistä on ihmisen ajattelun ja toiminnan ymmärtäminen, selittämi- nen ja kenties ennustaminenkin. Se auttaa meitä löytämään uusia näkökulmia ja toi- vottavasti vapauttaa meidät ja asiakkaam- me katselemaan maailmaa uusina mahdol- lisuuksina. Tutkimuslaitokseen on viimei- sen kymmenen vuoden kuluessa raken- nettu elinkeino- ja yhteiskuntatutkimuk- sen yksikkö. Yksikön työ on nyt organi- soitu kolmeen, noin kymmenen työnteki- jän kokonaisuuteen. Niistä yksi laatii sek- torin ihmistoimintaa kuvaavat tilastot. Ti- lastotoiminnan rinnalle nousi pari vuotta sitten laitoksen elintarviketalouden tut- kimusohjelma, joka on jo näyttänyt, että maamme elintarviketiskeihin voidaan saa-
da entistäkin monipuolisempia, terveelli- sempiä ja turvallisempia kala- ja poroelin- tarvikkeita, joista myös kuluttajat innos- tuvat.
Uusin ohjelmamme, joka aloitti vuo- den alussa, haluaa ymmärtää eläinluon- nonvarojen käyttöä ja suojelua, sekin ih- misen näkökulmasta. Työn alla on hank- keita luontomatkailusta hirvenmetsästyk- sen tulevaisuuteen. Myöskin kalastuksen ja metsästyksen harrastajat tulevat ohjel- masta lähiaikoina kuulemaan. N
Juhani Kettunen
Pääkirjoitus ... 2
Metsästys ja kalastus lajien seurannan, säätelyn ja suojelun elementteinä ... 3
Poliittinen lohi tutkimuksen kohteena ... 4
Ekosysteemipalveluiden lumo ... 6
Ankerias – hoitoa ja suojelua ... 9
Kaupunkinisäkkäät – riesa vai rikkaus? ... 11
Elintarvikekauppa ja houkuttelevat poronlihatuotteet ... 12
Metsästäjä on riistan alkutuottaja ... 14
Vesiviljelyä kehitetään kansallisilla strategioilla ... 15
Vesiviljelylajien tuontisäädökset uudistuvat ... 16
Laatokan ammattikalastuksen kehittäminen ... 19
Lohen rannikko- ja jokikalastus muutosten kourissa Pohjois-Norjassa ... 21
Virkamiesvaihto avartaa näköaloja ja lisää kontakteja ... 23
Kalamaailman monitoimimies ... 24
Kolumni ... 25
Riistakolmiolaskennat myötäisessä kolmannelle vuosikymmenelle ... 26
Uutisia ... 28
Tapahtumia ... 30
Uudet julkaisut ... 35
Vesa Ruusila
L
ajin ekologian lisäksi tieto hyödyntä- misen vaikutuksista ja hyödyntäjästä muodostavat mielenkiintoisen, mo- nitahoisen tutkimuskokonaisuuden, jolla on suora yhteys päätöksentekoon.Hyödyntämiseen sisältyy vastuu
Lainsäätäjällä on merkittävä vastuu laji- en tulevaisuudesta. Useiden lajien hyö- dyntämistä ja suojelua säädellään laeilla,
asetuksilla ja kansainvälisillä sopimuksil- la. Lainsäätäjä on velvollinen seuraamaan tehtyjen päätösten vaikutuksia ja tarvit- taessa muuttamaan päätöksiä. Vastuulli- nen riista- ja kalakantojen hyödyntäminen tarvitsee luotettavaa tietoa päätöksente- on pohjaksi.
Viime aikoina päätöksentekoa on siir- retty alemmalle tasolle, hyödynnettävän resurssin äärelle. Tämä on entisestään kasvattanut myös metsästäjän ja kalasta- jan roolia vastuullisena pyyntipäätöksen tekijänä ja pitkäjänteisen luonnonhoidon toteuttajana.
Metsästys ja kalastus lajien
seurannan, säätelyn ja suojelun elementteinä
LUONNONVARAT JA YHTEISKUNTA
Juha Lilja
Luonnonvarojen käytön ympäristövaikutukset ovat tulleet yhä todellisemmiksi tutkimusme- netelmien kehittyessä ja tiedon levitessä. Riis- ta- ja kalakannoista ja niiden hyödyntämisestä tarvitaan laajempaa ja monipuolisempaa tietoa kuin muista lajeista, joiden levittäytymiseen ja runsauteen ihminen ei näin suoraan vaikuta.
Vastauksia monialaisesta tutkimuksesta
Vaikka elinympäristöjen ja lajien suojelu on tullut yhä tärkeämmäksi, metsästystä ja kalastusta luonnonvaraisten lajien hyödyn- tämisen muotona ei ole juurikaan kyseen- alaistettu. Etenkin kestävän käytön periaa- te tunnetaan ja hyväksytään laajalti.
Tieto lajin yksilömäärän muutoksesta ei läheskään aina riitä kestävän hyödyntämisen periaatteiden toteuttamiseksi. Saaliin ikä- ja sukupuolirakenne vaikuttavat jäljelle jäänei- den lisääntymiseen. Tulevaisuuden kannalta tieto lisääntymään jäävästä kannasta on tär- keämpi kuin tieto saaliista. Voidaankin sanoa, että esimerkiksi hirvikanta on liikkuva maali, jonka koko ja lisääntyminen muuttuvat jo- kaisen pyyntikauden jälkeen. Joillain lajeilla vuosittaiset erot lisääntymistehokkuudes- sa voivat olla moninkertaiset. Vuosittaisen saaliin tai pyyntiponnistuksen säätelemisek-
¼
Huipputegnologiaa hyödyntävä DIDSON (Dual-frequency IDentification SONar)- kaikuluotain pystyy tuottamaan lähes videokameran tasoista kuvaa vedenalai- sista kohteista. Tällöin jokeen nousevien emolohien laskeminen perustuu liikkuvien hahmojen tunnistamiseen. Kalan koko, uintisuunta sekä paikka äänikeilassa ovat suoraan nähtävissä luotaimen näytöltä.
Pekka Salmi, Juhani Salmi ja Jaakko Erkinaro
L
ohi, lohen pyynti ja sen säätely he- rättävät voimakkaita intohimoja. Lo- hesta on tullut useiden kalastajaryh- mien himoitsema saalis. Toisaalta luonnos- sa lisääntyvä villi lohi on lähes saimaan- norppaan verrattava luonnonsuojelun iko- ni. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on käynnistämässä lohen yhteiskunnallis- ta merkitystä koskevan tutkimuskokonai- suuden osana Luonnonvarat ja yhteiskun- ta -tutkimusohjelmaa.Lohi on pitkään ollut poliittinen eläin.
Jo toisen maailmansodan jälkeen lohesta tuli jokien voimalaitosten rakentamisen myötä osa aluepolitiikkaa, jossa vastak- kain asettuivat Suomen energiatalous sekä Pohjanmaan ja Lapin jokikalastajien vuosi- sataiset nautintaoikeudet. Itämeren lohen pääsyn estyminen entisille pyyntipaikoille synnytti kansalaistoimintaa, esimerkiksi ns.
karvalakkilähetystöjen matkoja Helsinkiin päättäjien puheille.
Ohjaus on osa kalastus- ja ympäristöpolitiikkaa
Lohen politisoituminen sai uusia muotoja kun pyyntimuotojen monipuolistumisen ja tehostumisen sekä laajojen lohi-istutusten myötä kalastuksen painopiste siirtyi me- relle ja rannikolle. Lohi ei enää ollut pyyn- nin kohteena yksistään kutuvaelluksen ai- kana vaan myös Itämeren eteläosan syön- nösalueilla.
Lohenkalastuksen ohjaus kytkeytyy yhä tiiviimmin kansainväliseen kalastus- ja ympäristöpolitiikkaan, johon osallisia oli- vat kaikki Itämeren valtiot. Tornionjoella pyyntiä säädellään rajavaltioiden välisenä yhteistyönä. Samoin Tenojoella lohen ka- lastus ja sen hallinta on kansainvälistä. EU- jäsenyyden myötä päätöksenteon lonkerot ulottuvat vielä kauemmaksi, kun säätelytoi- mia harmonisoidaan eri merialueiden välil- lä. Tästä esimerkkinä on lohen ajoverkko- pyynnin kieltäminen Itämeressä pyöriäis- kantojen suojelemiseksi.
Lohikiistat uivat syvissä vesissä
Viimeisten parin vuosikymmenen aikana kansalliset lohenpyynnin pelisäännöt ovat olleet kiivaan keskustelun ja kädenvään- nön kohteena. Keskusteluihin ovat osallis-
Poliittinen lohi tutkimuksen k
si säännöllinen kannan seuranta on vält- tämätöntä.
Mielenkiintoinen muuttuja kalan ja riistan hyödyntäjänä on ihminen itse.
Esimerkiksi kalastusta harrastavien ja si- tä ammatikseen harjoittavien suhtautu- minen pyynnin rajoituksiin ja lupakäytän- töjen muuttumiseen voivat olla vaikeasti ennakoitavissa. Viime vuosina voimakas- ta yhteiskunnallista keskustelua ovat he- rättäneet erityisesti suurpetojen, lohen ja hylkeen pyyntiä ja suojelua säätelevät rajoitukset.
On selvää, että metsästyksen ja ka- lastuksen säätelyn perustaksi tarvitaan yhä enemmän monipuolista tietoa niin lajeista, hyödyntämisen vaikutuksista kuin alan toimijoiden, hallinnon ja muun yhteiskunnan suhtautumisesta ja käyttäy- tymisestä.
Tavoitteiden ja
todellisuuden tasapainoilua
Tiedontarpeen lisääntyessä unohtuu usein, että mitä tarkempaa tietoa ha- lutaan, sitä enemmän se maksaa. Hinta koostuu tiedon keräämisestä ja aineiston käsittelystä, analysoinnista ja tulosten tul- kinnasta. Riippumatta tehdyn työn mää- rästä, kanta-arvio koskee kuitenkin vain sitä hetkeä, jolloin se on tehty. Seuraa- vassa hetkessä yksilöitä voi olla synty- nyt, kuollut, tullut alueelle tai muuttanut pois. Se, kuinka suuria nämä muutokset ovat, on hyvin lajikohtaista ja aikaan si- dottua. Olennaista on kuitenkin se, että tarvittava tieto saavuttaa pyynnin sääte- lystä päättävän viranomaisen ajoissa. Ta- voitteet kannansäätelyyn tarvittavan tie- don tasosta on aina suhteutettava käy- tettävissä oleviin resursseihin. N
Kuvassa DIDSON-luotain Tenojoessa elokuussa 2008 sekä kolme noin metrin pituista lohta, jotka juuri ovat uineet näkökenttään 15 m etäisyydellä luotai- mesta.
Ahkeraa vapakalastajaa palkitaan joskus isolla kalalla.
Juha Lilja
kohteena
tuneet yhtä lailla ammattikalastajat, vapaa- ajankalastajat, matkailuyrittäjät ja hallinto- virkamiehet kuin tavalliset kansalaisetkin.
Lohen laajamittaisten istutusten ja luon- nossa lisääntyvän lohen suojelun aiheutta- mat seuraukset ja toimet näyttäytyvät jo- kivarsien matkailuun nojaavien elinkeino- jen ja merialueen ammattimaisen kalastuk- sen näkökulmista varsin erilaisina.
Lohikiistat näyttävät olevan harvinai- sen sitkeitä moniin muihin ympäristökiis- toihin verrattuna. Kiistoissa kalastuksen hallintaa on värittänyt valtakamppailu kon- sensushenkisten ja puolueettomaan tutki- mustietoon pohjautuvien ratkaisujen ohel- la tai sijasta. Eri ryhmät määrittävät keskei- set ongelmat ja niiden syyt eri tavoin. Po- liittisuus viittaa tähän määrittelykamppai- luun sekä kykyyn hankkia omalle näkökan- nalle tukea ja liittolaisia. Tässä kamppailus- sa lohen yhteiskunnallinen merkitys näyt- täytyy selvästi suurempana kuin saaliista saatava taloudellinen hyöty.
Esiselvitys lohen sosioekono- misesta merkityksestä käyn- nistymässä
Lohikysymysten poliittisuuden ja moni- tahoisuuden vuoksi päätöksenteon tuek- si tarvitaan systemaattista tietoa paitsi lo- hesta itsestään myös siihen liittyvistä ar- voista, intresseistä ja elinkeinoista. Poliit- tinen lohi -hankkeen tavoitteena on tuot- taa tarvittavaa tietoa lohenkalastuksen ja siihen liittyvien toimintojen ohjauksen
ja hallinnan kehittämiseksi. Oleellista on myös minkälaiseen tietoon maantieteelli- sesti hyvinkin etäällä toimivat ryhmät pe- rustavat näkemyksensä ja missä määrin erot selittyvät sosiaali- ja kulttuurihistori- allisilla eroilla.
Tämän vuoden loppupuolella tutki- muslaitos aloittaa esiselvityksen ja tilan- neanalyysin lohen sosioekonomisesta merkityksestä. Siinä selvitetään muun mu- assa loheen perustuvaa yritystoimintaa ja vertaillaan lohen taloudellisia, sosiaalisia ja kultturisia merkityksiä eri alueilla. Lisäksi kartoitetaan kehittämistarpeita ja tehdään esitys laajempaa jatkotutkimusta varten.
Parhaillaan käynnistetään myös tapaustut- kimusta, jossa analysoidaan lohenpyynnin muutoksia kalastajien näkökulmasta.
Tähän mennessä tutkimus on painot- tunut lohta koskeviin biologisiin kysymyk- siin. Taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysy- myksiä on tutkittu lähinnä alueellisissa ta- paustutkimuksissa. Lohen poliittisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä voidaan tutkia yhteiskuntatieteen tutkimusmenetelmien avulla monin tavoin. Alkuvaiheessa on tär- keää - taloudellisten kysymysten ohella - analysoida asiaan osalliset tahot. Eri lähes- tymistapoja yhdistelevät tapaustutkimuk- set mahdollistavat osallisten ryhmien kä- sitysten ja toiminnan paremman ymmär- tämisen omissa asiayhteyksissään.
Aihepiiri koskettaa paitsi monia pai- kallisia elinkeino- ja muita toimijaryhmiä myös alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä organisaatioita ja verkostoja. N
LUONNONVARAT JA YHTEISKUNTA
Jaakko Erkinaho Pekka Salmi
Lohi tarjoaa kalastajalle toimeentuloa.
Juha Hiedanpää
V
iime kuukausina luonnonvarain- hallinnan ja luonnon monimuo- toisuuden suojelun parissa työs- kentelevät ovat innostuneet keskustele- maan ekosysteemipalveluista. Käsitteessä on jotain perin lumoavaa, sillä sen lupauk- siin tunnutaan uskovan jo ennen kuin sil- le on kyetty antamaan täsmällinen sisältö ja merkitys.Sinänsä ei ole uutta, että jotkut sanat nousevat sanojen massasta ja alkavat oh- jata keskustelua ja osin myös poliittista kehitystä. Viisitoista vuotta sitten luonnon
Ekosysteemipalveluiden lumo
monimuotoisuus, biodiversiteetti, oli vas- taavanlaisessa tilanteessa. Sanapari tun- tui lupaavan ratkaisua luonnonsuojelun perimmäisiin ongelmiin. Se ei kuitenkaan onnistunut vastaamaan sille asetettuihin toiveisiin, sillä luonnon monimuotoisuu- den hupeneminen on jatkunut alati kiihty- vällä vauhdilla. Luonnon monimuotoisuut- ta ei kyetty kääntämään luonnonvarapoli- tiikan operationaaliseksi sisällöksi. Nykyi- nen ekosysteemipalveluinnostus tuntuu viittaavan siihen, että käsite jatkaisi siitä, mihin biodiversiteetti aikoinaan jäi.
Suojelun, luonnonvarojen käytön ja kulttuurin raja- aitojen murtaja
Ekosysteemipalvelun määritelmä on perin yksinkertainen. Ekosysteemipalvelut ovat hyötyjä, joita ihmiset saavat ekosysteemeis- tä. Kirjallisuudessa hyöty ymmärretään mo- nella tavalla. Toiset ymmärtävät sen ahtaam- min taloudelliseksi, kun taas toiset pyrkivät antaman sille hivenen laajemman ekososi- aalisen merkityksen. Tällöin ekosysteemi- palvelut ovat niitä ekosysteemien toimin- toja, jotka ovat arvokkaita inhimillisten elä- mäntapojen ja hyvinvoinnin ylläpitäjinä.
Hämäävän yksinkertainen määritelmä rohkaisee tunnistamaan ja tarkastelemaan ekosysteemien tuottamia vaikutuksia en- nakkoluulottomasti. Suurimmalle osalle ekosysteemipalveluista ollaan sokeita. Esi- merkiksi kosteikko toimii tulva-altaana il- man, että sitä on pitänyt kyseiseen työhön erityisesti valjastaa. Yhteisöt ovat perintei- sesti havahtuneet luonnon tarjoamiin hil- jaisiin palveluksiin vasta sitten, kun niiden olemassaolon perustat on jo ehditty hei- kentää tai tuhota. Ekosysteemien merki- tykseen liittyvän tietämättömyyden pois- taminen on yksi ekosysteemipalvelun lu-
paus. Käsite yrittää havahduttaa tunnista- maan ekosysteemien tuottamia inhimillisiä hyötyjä ennen kuin on liian myöhäistä tai kallista muuttaa luonnon käytön tapoja.
Ekosysteemipalvelu murtaa luonnon suojelun ja luonnonvarojen käytön raja- aitoja. Yrjö Haila ilmaisi monimuotoisuu- den suojelun olennaisimman haasteen seuraavasti: biodiversiteetti ei ole koh- de, vaan luonnon ominaisuus. Hänen mu- kaansa suojelun ja käytön erottaminen toisistaan johtaa harhaan. Biodiversiteet- tikeskustelun ensiaallon aikoihin luonnon- suojelun hallinto ei tiennyt muuta ratkai-
sua kuin ottaa toimintamalli, jonka mu- kaan biodiversiteettiä suojellessa on pa- ras suojella uhanalaisia lajeja, koska niin tehden ekosysteemien ja geenien toivot- tiin pitävän huolta itsestään. Kuten nyky- tilanne osoittaa, lajisuojelu ei ole kyennyt kääntämään tai hidastamaan monimuotoi- suuden hupenemista.
Ekosysteemipalvelu sen sijaan kohdis- taa huomion siihen, miten ekosysteemi ja sosiaaliset käytännöt ovat kietoutuneet toisiinsa. Käsite on löytänyt oman eko- logisen lokeronsa. Se ei ole saanut läpi- murtoon johtavaa voimaansa ekologiasta, LUONNONVARAT JA YHTEISKUNTA
¼
Martti Hagman
vaan luonnonvarahallinnon ja -politiikan käytännön murheista ja toiveista. Hallinto on alkanut nähdä ekosysteemipalveluissa sellaisia merkityksiä, joita ekologinen ta- loustiede ei termille vielä viisitoista vuot- ta sitten kyennyt antamaan. Tärkein näistä lienee nimenomaan se, että ekosysteemi- palveluiden uskotaan ja toivotaan murta- van suojelun ja käytön raja-aitaa.
Ekosysteemipalvelut murtavat myös luonnon ja kulttuurin raja-aitaa. Inhimil- linen olemassaolo rakentuu moninais- ten ekosysteemipalveluiden varaan. Mutta myös päinvastainen on totta. Inhimilliset käytännöt auttavat tunnistamaan hyödyl- lisiä ekosysteemin piirteitä. Ekosysteemi- palveluita ei niin vain ”poimita”, vaan ky- ky niiden tunnistamiseen ja hyödyntämi- seen on kulttuurista ja moninaisten kult- tuuristen traditioiden, yhteisöllisten tapo- jen, ryhmäkohtaisten rutiinien sekä yksi- löllisten luontumusten ohjaamaa. Miten esimerkiksi hirvenmetsästys tai siian kutu- pyynti voisivatkaan olla mahdollisia muu- ten kuin ekosysteemien ja inhimillisten ta- pojen yhteen kietoutumisen kautta.
Ekosysteemipalvelulla on omistaja
Ekosysteemipalveluissa lumoaa se, että ne eivät vain luo hyvinvointia, vaan ovat itse potentiaalisesti omaisuutta. Näin ei välttä-
mättä vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa tilanne oletettavasti on jo toinen. Daniel Bromleyn sanoin ”maata ja varallisuutta ei varjella, koska ne ovat omaisuutta… vaan, koska niitä varjellaan, ne ovat omaisuutta.”
Kun hyvinvoinnin kannalta kriittisiä palve- luja aletaan varjella, niiden omaisuusluon- ne nousee väistämättä esiin.
Kysymys siitä, kuka omistaa ekosystee- mipalvelun, ei ole triviaali. Se on uuden luon- nonvarahallinnon ja -talouden kenties tär- kein ja kauaskantoisin kysymys. Ekosysteemi- palvelun käsite auttaa kohdentamaan niuk- kuuden, varjelun ja omistamisen määrittely- prosessia: Se on ensisijaisesti ekosysteemi- palvelu, joka niukistuu, ei jokin olio. Tilanne on haasteellinen. Palvelu on erotettava fyy- sisestä ympäristöstään – luonnon olioista ja prosesseista – ja sille on määriteltävä omis- taja ja omistajuuden oikeudet, velvollisuudet, vapaudet ja erivapaudet. Ekosysteemipalve- lussa luonnon prosessit kohtaavat yhteiskun- nalliset instituutiot. Etelä-Suomen monimuo- toisuusohjelma Metsossa kokeiltu luonnon- arvokauppa perustuu ekosysteemipalvelui- den tuotteistamiseen. Metsänomistaja sopii yhdessä ostajan (alueellinen metsäkeskus) kanssa luonnonsuojelubiologisiin kriteerei- hin ja paikallisiin olosuhteisiin perustuvan hinnan kaupan olevalle luontokohteelle, ha- bitaattipalveluja tuottavalle maa-alalle. Luon- nonarvojen kauppa on vapaaehtoista, määrä- aikaista ja palkkioperustaista.
Uudella käsitteellä suuri yhteiskunnallinen merkitys
Ekosysteemipalvelujen lumovoimalle on monta lähdettä. Hallinto on kiitollinen ope- ratiiviselle käsitteelle, josta voi olla monen- laista käytännön hyötyä. Luonnonvaratalou- teen ekosysteemipalvelut tuovat uuden ele- mentin, jolla voi tulevaisuudessa olla suur- takin yhteiskunnallista merkitystä. Paikalli- sille yhteisöille ja yksilöille ekosysteemipal- velut luovat täysin uudenlaisia hyvinvointi- mahdollisuuksia: Sellaisia, jotka ovat suo- raan hyödynnettävissä esimerkiksi matkai- lussa. Tai sellaisia, joita on mahdollista käyt- tää perusteina hallinnon ja luonnonvarata- louden suuntaan yhteiskunnallisia strategioi- ta ja päätöksiä suunniteltaessa ja tehtäessä, esimerkiksi palkkioperustaisessa monimuo- toisuuden suojelussa. N
Lähteet:
Bromley, Daniel W. (2006). Sufficient Reason: Voli- tional Pragmatism and the Meaning of Economic Insti- tutions. Princeton University Press, Princeton.
Haila, Yrjö (2008). Making sense of ecosystem serv- ices. Luento Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitok- sen järjestämässä Making Sense of Ecosystem Servi- ces: Ecosocial and Institutional Perspectives –työpa- jassa Kolilla 26.8.2008.
Haila, Yrjö (1994). Biodiversiteetti ja luonnonsuoje- lu. Teoksessa Juha Hiedanpää (toim.) Biodiversiteetti ja tuotantoelämä. SYKE ja PKTK -Julkaisu, Pori.
Janne Kenttälä
Jouni Tulonen
M
uista vaelluskaloista poiketen an- kerias kasvaa makeassa vedessä tai rannikoiden vähäsuolaisessa murtovedessä mutta lisääntyy valtameres- sä. Sen on elämänsä aikana tehtävä kak- si poikkeuksellisen vaativaa vaellusta. An- kerias kutee Atlantin länsilaidalla Sargas- somereksi kutsutulla alueella. Sieltä vasta- syntyneet ankeriaan selviytyvät Golf-vir- ran avustuksella parissa vuodessa Euroo- pan mannerjalustan tuntumaan, missä ne läpikäyvät kaloilla harvinaisen muodon- muutoksen toukista pieniksi läpikuulta- viksi lasiankeriaiksi. Noin 6–8 senttimet- rin pituiset pikkuankeriaat pyrkivät innol- la mereen laskevien jokien suistoihin ja sieltä edelleen kasvualueille sisävesiin. Itä- mereen poikaset vaeltavat jo hieman kas-vaneina, niin sanottuina kelta-ankeriaina.
Suomen rannikolle saapuessaan kalat ovat muutaman vuoden ikäisiä ja kooltaan kes- kimäärin 25–35 senttimetriä pitkiä. Anke- rias kuuluu siten Suomen luontaiseen ka- lastoon, ja sitä on esiintynyt hyvin laajalti päävesistöissämme.
Istutusten varassa
Vaikka pieniä kelta-ankeriaita edelleen saapuu rannikoillemme, on jokien patoa- minen estänyt niiden nousun suurimpaan osaan sisävesien kasvualueita. Sisävesiem- me ankeriaskannat ovat olleet jo pitkään täysin istutusten varassa. Varhaisimmat is- tutukset tehtiin 1890-luvulla, määrällisesti suurimmat istutukset taas 1960- ja 1970- luvuilla. Kymmenen vuoden tauko istutuk-
sissa 1980-luvulla näkyi pienenevänä saa- lismääränä.
Vuonna 1990 säännölliset poikasistu- tukset käynnistettiin uudelleen. Sen jäl- keen jatkokasvatettuja poikasia on tuotu Ruotsissa toimivan karanteenilaitoksen kautta lähes 1,7 miljoonaa yksilöä. Poika- sista kolmasosa on istutettu Suomenlah- den rannikolle ja loput järviin eteläises- sä Suomessa. Istutuksiin on voitu käyttää vain luonnosta pyydettyjä lasiankeriaita, sillä ankeriaan keinotekoinen lisääntymi- nen viljelyolosuhteissa ei ole onnistunut laajassa mitassa.
Ankerias elää vanhaksi
Ankeriasta saadaan saaliiksi jopa 30–40 vuotta istutusten jälkeen, joten vuonna
Ankerias – hoitoa ja suojelua
Eurooppalainen ankerias (Anguilla anguilla L.) on hyvin epätavallinen kala. Ulkomuodol- taan käärmemäinen ja elämäntavoiltaan salaperäinen laji on sekä gastronominen herkku että biologinen kummajainen.
¼
Vesa Lehtimäki
Suomen suurin ankerias
1990 alkaneiden istutusten seuranta on vie- lä kesken. Aiemmat istutukset ovat yleensä aina onnistuneet biologisesti. Istutusten ta- loudellinen tulos on riippunut lähinnä pyyn- nistä. Vähäisen pyynnin vuoksi varhaisem- mista istutuksista saadut koko maata kos- kevat tuottoarviot jäivät alle sadan kilon tuhatta istukasta kohden. Parempiin tulok- siin päästiin Evon kalantutkimusaseman pit- käaikaisessa seurannassa olleissa tutkimus- järvissä, joissa tehokkaalla pyynnillä saatiin 25–30 prosenttia istukkaista saaliiksi (180–
300 kg/1000 istukasta). Istutukset tuotti- vat kutuvaellukselle lähteviä hopea-anke- riaita jopa 30–40 prosenttia istutusmääräs- tä (300–500 kg/1000 istukasta). Istukkai- den eloonjäänti on koevesissä ollut poikke- uksellisen hyvä, parhaimmillaan yli 70 pro- senttia. Tältä pohjalta varovaisestikin arvioi- den vuoden 1990 jälkeiset istutukset tule- vat tuottamaan vähintään 170 tonnin saa- liin ja 510–850 tonnia vaeltamaan lähteviä hopea-ankeriaita.
Lajin laajasta levinneisyydestä ja pit- käikäisyydestä johtunee, että kannan vä- hittäinen heikkeneminen Euroopassa ha- vaittiin vasta 1990-luvulla. Nyt tiedetään, että Euroopan rannikoilla sisävesien kas- vualueille pyrkivien lasiankeriaiden mää- rät ovat vähentyneet 1970-luvulta nyky- päivään noin sadanteen osaansa. Saman- aikaisesti kalastajien vuosisaalis on enää puolet 1970-luvulla saaliiksi saadusta 20 000 tonnista.
Syytä poikasmäärien vähenemiseen ei tiedetä varmasti. Taantuman mahdolli- sia syitä on monia: sisävesien ja rannikoi- den kasvualueiden häviäminen, jokien pa- toaminen, ilmaston lämpenemiseen mah- dollisesti liittyvät globaalit ilmiöt Atlantin merivirroissa, ankeriaisiin levinnyt Anguil- licola crassus-uimarakkoloinen, sukurau- hasiin kertyvät rasvaliukoiset ympäristö- myrkyt ja liikakalastus.
Kilpailu vähenevistä lasiankeriasmää- ristä on nostanut istutuksiin käytettävien poikasten hintoja. Valtaosa pyydetyistä poi- kasista on käytetty viljelyn alkumateriaalik- si Aasiassa ja Euroopassa, pieni osa paikalli- seen kulutukseen suoraan ihmisravinnoksi ja vain 5–10 prosenttia istutuksiin Euroo- passa luontaisella levinneisyysalueella.
Uhanalaisten lajien listalle
Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja Euroopan sisävesikalastusko- mission (EIFAC) yhteinen ankeriastyöryh- mä esitti vuosituhannen alussa laadittavak- si toimintaohjelman ankeriaskantojen toi- pumiseksi. Vuosien valmistelun jälkeen Eu- roopan unionin neuvosto antoi 18.9.2007 asetuksen Euroopan ankeriaskannan elvy- tystoimenpiteistä.
Asetuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan määrittämään alueellaan olevat ankeriaan luonnolliset elinympäristöt ja laatimaan niille ankeriaanhoitosuunnitelma vuoden
2008 loppuun mennessä. Tavoitteena on oltava ihmisen aiheuttaman kuolleisuu- den vähentäminen siten, että 40 prosent- tia hopea-ankeriaiden luonnontilaan ver- ratusta biomassasta pääsee kutuvaelluk- selle. Keinoiksi ehdotetaan muun muas- sa kalastuksen vähentämistä, ankeriasis- tutusten lisäämistä, jokien esteettömyy- den edistämistä, hopea-ankeriaiden kul- jettamista patojen ohi kasvualueilta me- reen tai jopa vesivoimaturbiinien tilapäistä pysäyttämistä vaelluksen ajaksi. Myös lasi- ankeriaiden pyyntiä tullaan jatkossa sään- telemään aiempaa tarkemmin. Pyydetyis- tä lasiankeriaista on vuonna 2009 ohjatta- va 35 prosenttia istutuksiin. Osuuden on noustava 5 prosenttia vuosittain kunnes vuonna 2013 lasiankeriaista käytetään 60 prosenttia istutuksiin.
Maaliskuussa 2009 ankerias liitetään myös CITES-sopimuksen uhanalaisten la- jien listalle. Sopimuksen perusteella anke- riaan poikasten vienti EU:n ulkopuolelle tultaneen kieltämään.
Suomessa ankeriaalle soveltuvia elinym- päristöjä on runsaasti jäljellä, eivätkä anke- riastiheydet ole biologisesti ajateltuna liian suuria. Istutukset lisäävät Suomessa kudulle lähtevien hopea-ankeriaiden määrää ja ku- tevien kalojen keskikokoa, koska kutuvael- lus alkaa täällä myöhemmin kuin keskisessä Euroopassa. Tällä tulee olemaan myönteisiä vaikutuksia ankeriaskannan tilaan koko Eu- roopan alueella. N
Ankeraan istutusta Evon Savijärvellä
Jouni Tulonen
Riikka Koljonen
J
otkin eläinlajit, kuten rotta ja kesykyyh- ky, ovat erityisen sopeutuneita elämään kaupungeissa. Kaupunkien eläimistö on kuitenkin paljon kuviteltua monipuolisempi.Erityisesti iltaisin voi nähdä ketun juoksevan tien yli ja jäniseläimiä laiduntamassa puisto- alueilla. Jopa Helsingin keskuspuistossa asuu hirviä ja mäyriä.
– Ihmiset eivät usein seuraa ympäris- töään niin tarkkaan, että huomaisivat, mi- tä kaikkea heidän ympärillään elää, pien- petotutkija Kaarina Kauhala kertoo. Kaari- na on tutkinut pääasiassa pienpetoja ja nii- den elinympäristöjä vuodesta 1986 lähtien.
Tällä hetkellä hän kartoittaa mäyrien ja su- pikoirien kantojen tiheyksiä, elinympäristön käyttöä ja niiden keskinäistä vuorovaikutus- ta muun muassa Turun Ruissalossa.
Runsas ravinto houkuttelee ketut kaupunkeihin
– Kettujen kaupungistuminen on yleiseu- rooppalainen ilmiö. Ennen ketut olivat ar- koja metsien asukkeja. Lajien sopeutuminen vallitseviin ympäristöolosuhteisiin on edelly- tys niiden selviytymiselle.
Helsingin kaupunkilehdissä on kesän ai- kana näkynyt lukijoiden ottamia kuvia city- ketuista. Päiväsaikaankin liikkuvat punaturkit ihmetyttävät, koska Suomessa niiden kau- pungistuminen on vielä varsin uusi ilmiö.
– Esimerkiksi Lontoossa ja Bristolissa on jo pitkään ollut paljon citykettuja, ihmi- set pitävät niistä ja ruokkivat niitä. Ne ovat hyvin kesyjä ja kasvattavat pesueensa ihan pihapiirissä. Eläimet kesyyntyvät kyllä, kun niitä säännöllisesti ruokkii. Ihan samalla ta- valla on aikoinaan susi kesyyntynyt etsies- sään ruokaa ihmisasumusten liepeiltä.
– Kaupunkien kettukannat voivat olla moninkertaisesti tiheämpiä kuin metsissä, koska ruokaa on tarjolla paljon. Avokom- postit, lintujen ruokintapaikat, varta vasten eläimille jätetyt ruoat ja tietenkin roskat, Kaarina luettelee.
– Täältä Ruissalostakin on löytynyt esi- merkiksi kokonainen broileri ja täysi paketti paahtoleipää. Vaikea uskoa, että kukaan va- hingossa unohtaisi sellaisia luontoon.
Kaupungeissa on toki eläimille myös vaaroja. Auton alle jääminen koituu monen kohtaloksi, ja tiheissä kannoissa myös taudit ja loiset leviävät helposti.
Eläinkantojen hallinta on vaikeaa
Helsingissä puhuttavat tällä hetkellä eri- tyisesti räjähdysmäisesti lisääntyneet city- kanit. Nopeasti lisääntyvien eläinpopulaa- tioiden hallintaan ei ole halpoja ja help- poja keinoja. Tehokkainta olisi rajoittaa ruoan saatavuutta, mutta kanien olles- sa kyseessä se ei ole mahdollista, koska niiden ruokalistalla ovat kaikki kaupungin viheralueet.
– Lauhoina talvina kani lisääntyy lä- hes ympäri vuoden, eikä niiden tappami- nen ole aivan yksinkertaista. Ampuminen on kaupunkiympäristössä aina riskialtista, eettisesti vaikeasta myrkyttämisestä puhu- mattakaan. Koulutettujen frettien eli kesy- hillerien käyttö on yksi vaihtoehto. Ehkäi- sypillereillä on joskus pyritty rajoittamaan kesykyyhkykantoja, mikä on tietysti hyvä keino siinä mielessä, ettei se aiheuta kär- simystä eläimille. Kaneille ehkäisypillereitä pitäisi kuitenkin kylvää ulos aika tiuhaan, eikä sekään ole ilmaista.
Pelkkä kanikantojen harventaminen on varsin hyödytöntä kanien hurjan lisään- tymisnopeuden vuoksi.
– Ellei nyt tule esimerkiksi todella useita todella kylmiä talvia, niin kyllä nii- den kanssa ollaan aika pääsemättömissä, Kaarina toteaa.
Vihreässä
kaupunkiympäristössä viihtyvät ihmiset ja eläimet
Välillä kaupunkinisäkkäistä on todellista rie- saa. Kanien tuhot viheralueilla tulevat kal- liiksi, ja eläimet levittävät tauteja. Suomessa ei tavata rabiesta, mutta tauti voi kulkeutua tänne rajoja ylittävien eläinten kuten kettu- jen, supikorien tai susien mukana.
Eläimet, kuten ihmisetkin, viihtyvät erityisesti kaupunkien puistoissa ja veh- reillä esikaupunkialueilla. Pelkästä beto- nista ja asfaltista rakennetuilla keskusta- alueilla elävät vain lajit, jotka ovat kaikkein erikoistuneimpia kaupunkiympäristöön.
– Kaupunkien ihminen on vieraantu- nut luonnosta, mutta luonto tulee kyllä ih- misen luo, Kaarina toteaa.
Ihmiset pitävät joistain eläinlajeista, kuten siileistä, mutta vastustavat toisia, ei- vätkä perusteet ole aina puhtaasti järjel- lisiä.
– Joistain lajeista kuten kanista ja ro- tasta on tietysti ihmisille selvästi haittoja, mutta eläimet myös elävöittävät kaupun- kia. On vain luonnollista, että nekin so- peutuvat kaupunkiympäristöön. Eikä esi- merkiksi cityketuista ole varsinaisesti mi- tään haittaa, päinvastoin, ne pitävät osal- taan kanikantaa kurissa. N
Kaarina Kauhala mäyränkololla Turun Ruissalossa. Mäyriä asuu myös huomattavasti kaupunkimaisemmissa ympäristöissä, esimerkiksi Helsingin keskuspuistossa.
Kaupunkinisäkkäät – riesa vai rikkaus?
Riikka KoljonenRiikka Koljonen
Kaija Saarni, Jari Setälä ja Asmo Honkanen
S
uomen elintarvikemarkkinoiden muutokset ovat olleet nopeita.Pääasiassa kehitystä on ohjannut kansainvälisten elintarvikemarkkinoiden avautuminen. Suomen EU-jäsenyydes- tä, vuodesta 1995 lähtien elintarvikkei- den tuonti on kasvanut vuosittain noin 10 prosenttia.
Ennen EU-jäsenyyttä kotimaisen elin- tarviketeollisuuden neuvotteluvoima vä- hittäiskaupan suuntaan oli tuontirajoitus- ten ansiosta vahva. Kilpailurajoitusten ta- kia hintataso oli vähittäiskaupassa korkea ja valikoimien erilaistamismahdollisuudet jäivät rajallisiksi.
Suljetussa järjestelmässä elintarvi- keteollisuuden tehtävänä oli maatalous- tuotannon jalostaminen elintarvikkeeksi.
Teollisuudella ei ollut pakottavaa tarvetta
kuunnella kuluttajien tarpeita ja valmistaa tuotteita heidän ehdoillaan. Tuontirajoitus- ten poistuttua kotimaisen vähittäiskaupan vaikutusvalta vahvistui ratkaisevasti.
Suomalaisten kuluttajien ostovoima ja vaikutusvalta on kasvanut. Tarjontavalikoi- ma laajenee kiihtyvää vauhtia ja kulutta- jalla on entistä suurempi vapaus ja valta päättää, mitä tuotteita haluaa tai mistä ja miten ne hankkii. Jatkuvasti muuttuva ku- lutuskäyttäytyminen onkin pakottanut päi- vittäistavarakaupan terävöittämään kulut- tajanäkökulmaansa, sillä kuluttajien muut- tuvien tarpeiden ennustaminen on entis- tä haastavampaa.
Ketjuuntuvan
vähittäiskaupan vaatimukset
Vähittäistavarakauppa on Suomessa ket- juuntunut voimakkaasti. Kilpailu kahden suu-
rimman kauppaketjun välillä on ollut kovaa.
Tällä hetkellä K- ja S-ketjun yhteenlaskettu markkinaosuus on noin 75 prosenttia.
Suomessa vähittäiskaupan kilpailu on ollut pitkälti tarjouksiin perustuvaa hinta- kilpailua. Toinen osoitus hintakilpailusta on ollut myymäläverkon karsiminen kustan- nusten alentamiseksi. Suomen ruokakaup- pa-alaa leimaa jyrkkä kahtiajakautuminen;
pienet, rationaalisesti hoidetut laatikko- myymälät ja hyvin suuret myymäläyksiköt ovat menestyneet. Taajamien pienmyymä- lät ja perinteiset supermarketit ovat jou- tuneet ahtaalle.
Vähittäiskaupan ketjuliiketoiminnas- sa asiakastarpeiden perusteella tehdään strategiset linjaukset myymälätyyppikon- septeista, tavararyhmälajitelmista ja hin- noittelusta. Tuloksellisuus perustuu jatku- vaan myyntiseurantaan. Kaikki tuoteryh- mät eivät ole kaupan liikeidean kannalta
Elintarvikekauppa ja houkuttelevat poronlihatuotteet
jari Setälä
Kaupan rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ohjaavat elintarvikemarkkinoiden
kehitystä. Kansainvälinen elintarvikekauppa on kasvanut voimakkaasti ja kuluttajien va-
linnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Tuotevalikoimista on tulossa entistä tärkeämpi
vähittäiskauppojen kilpailukeino. Poronlihatuotteiden tarjonta painottuu laajan valikoi-
man myymälöihin.
samanarvoisia, vaan ketju voi asiakastieto- jen perusteella tehdä strategisia päätöksiä eri tuoteryhmien rooleista tai painotuksis- ta pyrkiessään erilaistumaan kilpailijoistaan.
Kauppa myy kokonaisvalikoimaa, ei yksit- täisiä tuotteita. Poronlihatuotteet pääsevät valikoimiin, jos ne lisäävät kaupan valikoi- man kiinnostavuutta, tuovat lisää asiakkai- ta ja parantavat kannattavuutta.
Poronlihatuotteiden valmistajien mah- dollisuudet päästä kaupan tavarantoimitta- jaksi riippuvat myymälöiden tavaranhankin- tatavoista. Mitä tiukemmassa ketjuohjakses- sa kauppa toimii, sen keskitetymmin hankin- nat toteutetaan. Ketjujen välillä on kuitenkin selkeitä eroja. S-ryhmässä alueosuuskaupoil- la on paikallishankinnoissa suuri merkitys. K- ryhmässä taas myymäläkohtaisten hankinto- jen osuus on suurempi.
Vähäisestä lihamäärästä runsaasti erilaisia
porotuotteita
Vuosittain poronlihaa tuotetaan noin 2,5 miljoonaa kiloa, josta vajaa puolet myydään vähittäiskauppojen kautta. Poronlihan osuus suomalaisten lihankulutuksesta on alle pro- sentti. Tuontirajoitusten poistuttua erikois- lihatuotteiden tuonti on lisääntynyt. Etenkin edullisen tarhatun saksanhirven tarjonta on kasvanut. Nykyään saksanhirveä kulutetaan jonkin verran poronlihaa enemmän.
Niukasta raaka-ainetuotannosta huoli- matta erilaisia poronlihatuotteita on run- saasti tarjolla eri vähittäismyymälöissä ym- päri maata. Tuotevalikoima on laaja. Valta- kunnallisessa jakelussa on poronlihasta val- mistettuja pakasteita, leikkeleitä, säilykkeitä ja eineksiä. Lisäksi tuoretta poronlihaa on teurastuskausina tarjolla ympäri maata.
Suurin tuoteryhmä on pakasteet. Suo- situin tuote on poronkäristys, jonka pienin pakkauskoko on yleisin. Niukimmissa valikoi- missa se on usein ainut poronlihatuote.
Käristyksen valmistajia on monia, ja ne markkinoivat tuotteensa usein erikokoisis- sa pakkauksissa. Hintakilpailua on kuiten- kin kaikissa pakkausluokissa, sillä saksanhir- vikäristystä on tarjolla vastaavan kokoisissa pakkauksissa kuin poroa. Poron ja saksan- hirven välillä on selkeä hintaero, joka kas- vaa pakkauskoon mukaan.
Arvokkaimpia osia kuten pakastettuja paisteja ja fileitä oli myös myynnissä ym- päri maata, mutta niiden tarjonta painottui erikoisliikkeisiin tai keskustan tavarataloi- hin. Kalliita ruhonosia yleisemmin myyn- nissä oli pakattuja pakastejauhelihatuottei- ta, jotka kuuluivat pääsääntöisesti K-ketjun tuotevalikoimaan.
Poronlihasta valmistettuja säilykkeitä markkinoidaan ympäri maata. Ainoa mer- kittävä valtakunnallinen valmistaja on Kyl- mänen Food Oy. Sen tuotevalikoimaan kuuluu poronliha-, käristys-, poropata-, poropatee-, porokeitto- ja poropyörykkä- säilykkeet. Myös Riipisen Riistaherkut Oy markkinoi ympäri maata erilaisia porosäi- lykkeitä, mutta niiden tarjonta keskittyy pitkälti kaupunkien keskusta-alueiden eri- koisliikkeisiin tai tavarataloihin.
Porosta valmistetaan valtakunnanlaajui- sesti markkinoituja valmisruokia ja eineksiä.
Saarioinen valmistaa mikrossa lämmitettä- viä poronkäristysaterioita ja savuporokeit- toa. Lapin Liha on tuonut valtakunnalliseen jakeluun pakastettua, kypsennettyä poron- käristystä. Lisäksi monien vähittäiskauppo- jen valikoimiin kuului valmiita poro-, cock- tail- tai poropunajuuripyöryköitä.
Yksikköhinnaltaan arvokkain tuoteryh- mä on savuleikkeet, jotka kuuluivat kaikki- en kauppaketjujen valikoimiin ympäri maa- ta. Yleisin tuote on 100 gramman kylmä- savupaistileike. Sitä valmistaa kaikki suuret valtakunnalliset jalostajat: Lapin Liha, Koti- vara, Rönkä ja Kylmänen. Tuoteryhmän hin- takilpailua kiristää K-ketjun Pirkka-tuote, joka on selkeästi muita edullisempi. Muuta- mat valmistajat ovatkin erilaistaneet tuot- teensa omalla tuotemerkillä.
Poronlihatuotteiston kehitysnäkymiä
Niukasta raaka-ainetuotannosta huoli- matta erilaisia poronlihatuotteita on run- saasti tarjolla ympäri maata. Vähittäiskaup- pa pitääkin poronlihatuotteita valikoimis- saan tarjotakseen asiakkailleen kiinnosta- via vaihtoehtoja.
0 5 10 15 20 25
P oro S a k s a n hirvi P oro S a k s a nhirvi P oro S a k s a n hirvi 24 0g :n p a k k a u s 50 0 g :n pa k k a us 750 g :n p a k k a us
Ylin hinta
Alin hinta
?/ kg
Poronlihatuotteiden suosio perustuu kuluttajien vaihtelunhaluun ja poronlihan myönteiseen mielikuvaan. Poronlihatuot- teiston ja kulutuskanavien kehitys riippuu poronlihan kysynnästä. Jos kysyntä vahvis- tuu ja hintaero muuhun lihantuotantoon kasvaa, tulee poronliha yhä selkeämmin eri- laistumaan muusta lihasta omaan erikoisli- hasegmenttiin.
Poronlihatuotteiden erilaistaminen ja kuluttajahintojen kohoaminen edellyttä- vät entistä selkeämpää eroa saksanhirvi- tuotteista. Niin kauan kun poronlihatuot- teet joutuvat kilpailemaan samalla tuote- segmentillä edullisen saksanhirven kanssa, ei poronkäristyksen vähittäishinta voi mer- kittävästi nousta. Erilaistaminen edellyttää, että poronlihalla on selvästi saksanhirveä korkeampi laatukuva.
Haasteista huolimatta poronlihatuot- teiden menestymismahdollisuudet suoma- laisen vähittäiskaupan valikoimissa on suo- tuisat. Poronliha sopii nykyaikaisen, helppo- utta ja vaihtelua vaativan kuluttajan vaati- muksiin. Poronlihan hyvä imago houkutte- lee puolestaan vähittäiskauppaa ja jalostus- yrityksiä pitämään poronlihatuotteita vali- koimissaan. N
Poroa ja muita erikoislihatuotteistoa ja kilpailu- tilannetta kuvattiin vähittäisliikkeiden tuotetie- tojen avulla. Tiedot vähittäiskaupassa myytävistä tuotteista kerättiin Rovaniemeltä, Oulusta, Vaa- sasta, Kuopiosta, Jyväskylästä, Turusta ja Helsin- gistä. Tietoja kerättiin yhteensä 780 tuottees- ta talvella 2007.
Julkaistut tulokset ovat osa laajempaa Po- rotalouden taloudelliset menestystekijät -tutki- mushanketta, joka tehtiin yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Lapin yliopiston kanssa. Tutkimuksen loppuraportti on ladattavissa osoitteesta: http://www.mtt.fi/
mtts/pdf/mtts156.pdf
Poron- ja saksanhirvenlihasta valmistettujen pakastekäristysten keskihintoja
`
Markus Kankainen ja Kaija Saarni
S
uurin osa metsästetystä, huomattavan suuresta lihamäärästä päätyy metsäs- täjien pataan, sillä lihanjalostus loppuu yleensä metsästysseuruiden lahtivajoihin.Riista ei nykyisillä jakelukanavilla kulkeudu elintarviketeollisuuteen ja sen jalostusaste jää pieneksi. Saaliin arvo saattaa kuitenkin olla merkittävä.
Ensimmäiset päätökset saaliin jaosta tehdään seurueissa
Metsästäjä on riistan alkutuottaja. Hir-
Metsästäjä on riistan alkutuottaja
sukulaisille ja pieni määrä saalista voi- daan myydä tuttaville tai vaihtaa mui- hin hyödykkeisiin. Vain pieni osa saaliis- ta myydään yleiseen kulutukseen.
Metsästyksen vaikutus elinkeinoihin
Riistan jalostusarvo jää alhaiseksi. Vain murto-osa saaliista päätyy suurtalouk- sien ruokalistoille tai elintarvikemyy- mälöiden hyllyille jalostettuina tuottei- na. Näin ollen riista ei työllistä muuta- maa erikoisravintolaa ja tukkuria lukuun ottamatta juurikaan muita kuin kotikok- keja. Koska riista ei nykyisillä jakeluka- navilla kulkeudu elintarviketeollisuu- teen sen jalostusaste jää pieneksi ja riis- tan tuottama lisäarvo elintarvikeketjus- sa jää hyödyntämättä.
Metsästyksen lisäarvo hankinta- kustannusten seurauksena on kuiten- kin huomattava. Riistan saalistamiseen tarvitaan paljon välillisiä ja välittömiä tarvikkeita ja palveluita. Tämä kulutus tuottaa lisäarvoa elinkeinoille. Kulutus loppuu, jos saalista ei tule; metsästäjä tuskin käy metsällä, jos ei saa riistaa.
Riistan arvoa mittaavan esiselvityk- sen perusteella voidaan arvioida myös riistan tuotantokustannuksia. Jos kus- tannukset nousevat korkeaksi, se saat- taa osittain selittää, miksei riistaa myy- dä eteenpäin elintarviketeollisuuteen.
Mitä riista maksaa ja kenen pataan päätyy?
RKTL:n Elinkeino ja yhteiskuntayksik- kö selvittää riistamarkkinoita, erityises- ti hirvenlihan arvoa. Tavoitteena on teh- dä mittaristo, jonka avulla voidaan sel- vittää riistan arvoa suomen elintarvi- kemarkkinoilla. Vuoden 2007 pienriis- tan saalistiedustelun yhteydessä osal- le metsästäjiä lähetettiin kyselylomake, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa metsästykseen liittyvistä kustannuksia sekä riistan kulutuskanavista. Esiselvi- tyksessä kartoitetaan, miten riistan ar- vo muodostuu metsästyskustannuksista sekä miten riista kulkeutuu metsästäjil- tä kulutukseen. N
Metsästäjiä on Suomessa noin 300 000. Suomessa pyydettiin riistaa vuonna 2007 noin 11 miljoonaa kiloa. Hirven osuus on 79 prosenttia, peuran 10 prosenttia ja pienriistalajien yhteensä 11 prosenttia.
vieläinjahdissa metsästäjät järjestäytyvät seurueiksi, joissa yhdessä päätetään, mitä riistalle tehdään ja miten se siirtyy ensim- mäisestä jakelukanavasta eteenpäin.
Yleinen tapa on jakaa hirvieläinsaa- lis metsästysseurueen jäsenille. Useim- miten saalisliha jaetaan tuoreena eli raa- kana, mutta joskus seurueet jalostavat riistaa edelleen esimerkiksi säilykkeik- si ja makkaroiksi. Metsästysseurueilla on usein tapana luovuttaa saaliistaan mais- tiaiset myös maanomistajille, jotka mah- dollistavat metsästyksen alueillaan.
Osa riistasta välitetään ystäville tai Metsästäjien saaliinjako
Hirviseurueiden saaliinjako
Riistantuotantopanokset
Polttoaine Majoitus
Tarvikkeet (Ammukset ym.) Investoinnit (aseet ym) Luvat
Riistanhoito Muut kustannukset
Käytettiin omassa taloudesssa Myytiin tuttaville
Lahjoitettiin sukulaisille tai ystäville Myytiin elintarviketeollisuuteen Muu käyttö
Myytiin elintarviketeollisuuteen Lahjoitettiin maanomistajille, peijjaisiin ym Jaettiin metsästäjille tuoreena lihana Jalostettiin ja jaettiin metsästäjille Muu käyttö
Vesiviljely
Unto Eskelinen
V
esiviljely on elintarvikkeiden alku- tuotantoelinkeinoista kuitenkin se, jolla on eniten kehityspotentiaalia.Maailman kasvituotannon ja karjatalouden voimavarat ovat täyskäytössä, samoin ka- lastusmahdollisuudet. Vesiviljely sen sijaan kehittyy nopeasti. Alan maailmanlaajuinen kasvu on jo kauan ollut noin 10 prosent- tia vuodessa. Huomattavasti yleistä talous- kasvua nopeampi.
Vesiviljelyn mahdollisuudet pitäisi hyö- dyntää, mutta miten? Toimialan tarpeiden yhteensovittaminen muihin intresseihin on monissa maissa katsottu yhteiskunnallises- ti niin tärkeäksi, ettei kehitystä ole jätet- ty intressiryhmien keskinäisen voimainmit- telön varaan. Alalle on laadittu kansallisia kehitysohjelmia tai strategioita. Ohjelmien teettäjinä ja hyväksyjinä ovat yleensä olleet maiden hallitukset tai elinkeinosta vastaa- vat ministeriöt.
Toisilla on, toisilla ei
Kehitysohjelmia löytyy maista, joissa vesi- viljelyä halutaan kehittää. Näitä maita on
kahta tyyppiä. Maat, joissa ala on jo vakiin- tunut elinkeino, haluavat turvata kehityk- sen. Toiset maat taas haluavat luoda vesi- viljelystä uuden elinkeinon.
Kaikilla mailla ei ole strategioita.
FAO:n Välimeren aluetta koskevassa tar- kastelussa kehitysohjelmat olivat mm.
Kyproksella, Egyptillä, Israelilla ja Maltal- la, mutta puuttuivat mm. Marokolta, Kro- atialta ja Bulgarialta. Sielläkin, missä erillis- tä kehitysohjelmaa ei vesiviljelylle ole, on toimialaan usein viitattu yleisemmissä ke- hitysohjelmissa.
Strategioita eivät ole laatineet vain valtiot, vaan myös niitä suuremmat ja pie- nemmät alueet. Suomi on tavallaan osal- lisena Euroopan unionin strategiassa ”A Strategy for the Sustainable Development of Aquaculture in Europe”. Venäjällä ve- siviljelyn strategiset kehittämislinjat on määritetty ainakin Suomeen rajoittuvas- sa osassa maata; Leningradin alueella se- kä Karjalan tasavallassa.
Monenlaisia hyötyjä haussa
Vaikka vesiviljelyn vaikutukset yhteiskun-
tiin voivat olla hyvin moninaisia, on eri maiden strategioissa yllättävänkin paljon samankaltaisia tavoitteita.
Työllistävyys ja aluetaloushyödyt ovat tärkeä tavoite maissa, joissa vesiviljelyl- lä on suuri merkitys kansantalouteen. Sa- moja hyötyjä, mutta alueellisesti kohden- nettuna, hakevat sellaiset maat, joissa ka- lastuksen hiipuminen kuihduttaa rannik- koseutujen yhdyskuntia.
Ruokahuollon turvaaminen korostuu luonnollisesti kehittyvissä maissa, joissa ruuan riittävyys on arkinen huoli. Tätä lie- vempi sukulaispyrkimys on vesieläintuot- teiden omavaraisuuden parantaminen. Sii- hen pyritään myös suurilla ja kehittyneillä talousalueilla, kuten EU:ssa ja USA:ssa.
Vientitulojen lisääminen on tärkeä ta- voite erityisesti kalanviljelyn suurmaissa, joissa kalanviljelyn vientimenestys näkyy kauppataseessa. Kehitysmaissa valuutta- tulot sinänsä ovat tärkeä syy vesiviljelyn viennin kehittämiseen.
Alan teknologinen uudistaminen se- kä koulutuksen ja tutkimuksen vahvista- minen löytyvät kaikista strategioista. Uut- ta tietoa ja tekniikkaa tarvitaan tuotannon
Vesiviljelyä kehitetään kansallisilla strategioilla
¼¼
Vesiviljely nykymuodossaan on nuori elinkeino. Toisin kuin maataloudel- la, vesiviljelyllä ei ole ikimuistoista yhteiskunnallista statusta ja ikään kuin luonnonjärjestykseen perustuvaa oikeutusta alueisiin ja luonnonvarojen käyttöön. Niille vesialueille ja vesivaroille, joita toimiala tarvitsee, on monia kilpailevia käyttömuotoja.
Pekka J Vuorinen
Vesiviljely
Tapio Kiuru, Petri Heinimaa ja Unto Eskelinen Tulokaslajiasetus on lähtökohdiltaan elinkeinon kehittämisasetus. Asetuksella pyritään samalla saamaan paremmin hal- lintaan tuonteihin liittyvät ympäristöris- kit lupiin perustuvan ennakkovalvonnan avulla. Asetus määrittelee lupatarpeet ja - menettelyt, joissa tuontien sallittavuus ja kontrollit arvioidaan riskiperusteisesti.
Uusi asetus koskee ainoastaan vesi- eläinten käyttöä viljelyssä. Kalojen terve- yttä koskevista tarkastuksista ja tuontieh- doista määrätään jatkossakin eläintauti- säädöksissä. Myös koristekäyttöön tuota- vat vesieläimet ja -kasvit on rajattu ase- tuksen ulkopuolelle.
Asetuksen mukaan vesieläinten tuon- nin sallimista arvioidaan kolmen eri riski- alueen perusteella: 1) haitallisten taudin- aiheuttajien leviämisriski, 2) haitallisten oheislajien maahantuloriski ja 3) tuotavan lajin tahaton luontoon leviäminen ja sen aiheuttamat riskit.
Asetus jakaa viljelylajien tuonnit kol- meen riskitasoon. Pienimmän riskin la- jeiksi katsotaan Eurooppaan jo vakiintu- neet lajit, joiden tuonneille ei edellytetä lupaa. Tähän ryhmään kuuluvat lajit on lis- tattu asetuksen liitteessä. Seuraavaa riski- tasoa edustavat niin sanotut rutiininomai- set siirrot. Rutiininomaisiksi siirroiksi kat- sotaan sellaiset tuonnit, joihin liittyy vähäi- nen riski oheislajien siirtymisestä ja joista ei aiheudu haitallisia ekologisia vaikutuk- sia. Riskien vähäisyys voi johtua joko la- jin ympäristövaatimuksista tai käytettäväs- tä viljelymenetelmästä. Ei-rutiininomaisiksi siirroiksi katsotaan kaikki sellaiset tuonnit, joissa rutiininomaisen siirron ehdot eivät
täyty. Ei-rutiininomaisissa siirroissa ris- kitaso on vaihteleva. Näissä tapauksis- sa tuontilupa-hakemuksiin vaaditaan laa- jat taustaselvitykset ja itse tuontiin mit- tavat ja usein pitkäkestoiset karanteenit sekä kontrollit.
Kalatuonneilla on pitkä historia
Vesiviljely on nuori toimiala, jossa lajivali- koima kehittyy vielä hyvin nopeasti. Kun markkinoita kiinnostavan uuden lajin te- hokas tuotantotapa on opittu, leviää lajin viljely tuotantoon parhaimmin soveltu- ville alueille. Esimerkkejä on paljon. Alun perin amerikkalaisesta kirjolohesta tuo- tetaan pääosa nykyisin Euroopassa, At- lantin-lohesta taas tuotetaan jo suuri osa Tyynenmeren alueella. Euroopan vesivilje- lyyn ovat rantautuneet myös eksoottiset lajit, kuten tilapiat ja jättikonnamonni.
Sama kehityskaari on aikoinaan käyty läpi myös perinteisessä eläintuotannossa.
Karjataloudessa tuotantolajeiksi ovat his- torian saatossa vakiintuneet ne lajit, jotka on parhaiten kyetty sopeuttamaan maan- viljelyn vaatimuksiin. Nämä lajit, nauta, si- ka, kana, vuohi ja muut, ovat sitten levin- neet alkuperäiseltä esiintymisalueeltaan kaikille mantereille. Suomen kotieläimet ja viljakasvit ovat alun perin tulokaslaje- ja.
Uusia kalalajeja on siirretty maasta toiseen viljelytarpeiden lisäksi myös istu- tus- ja kotiutusmielessä. Luonnossa esiin- tyneiden arvokkaiden kalalajien kannat ovat taantuneet jo vuosisatoja ja ihmi- sen toiminta on monin paikoin tuhonnut tehostamiseen, uusien tuotantoympäristö-
jen käyttöönsaantiin ja ympäristövaikutus- ten hallintaan – ylipäätään kansallisen kilpai- lukyvyn vahvistamiseen.
Tuotannon monipuolistamista uusilla vil- jelylajeilla pidetään tärkeänä lähes kaikkial- la. Useimmissa maissa tuotanto on liian vah- vasti yhden kärkilajin varassa ja siksi herk- kä markkinaheilahteluille. Monipuolisuudella halutaan vahvistaa koko ketjua. Jos tärkeim- män lajin tuotanto käy kannattamattomak- si, voivat jalostus ja kauppa romahtaa vilje- lyn mukana.
Ekologisesti ja eettisesti kestävä tuotan- to on myös kirjattu useimpiin strategioihin.
Kalansaaliin korvaaminen viljelytuotannolla lukeutuu ekologisiin tavoitteisiin siellä, mis- sä kalastus uhkaa kalakantoja. Ympäristövai- kutuksien hallintaan kehitysohjelmat tarjoa- vat muun muassa tuotannon sijoittumisen ja määrään ohjausta sekä tekniikoiden, eläinai- neksen ja rehuja kehittämistä. Eläinten ter- veys ja hyvinvointi nähdään sekä eettisenä että tuotannon kannattavuuteen vaikuttava- na tekijänä.
Kalakantojen vahvistaminen ja säilyttä- minen istutuksin ovat korostuneita tavoit- teita niissä maissa, joissa vesistömuutokset ovat heikentäneet sellaisia kalakantoja, joita halutaan kalastaa.
Määrälliset kehitystavoitteet koskevat yleisimmin alan työllistävyyttä sekä tuo- tannon ja viennin määrää ja arvoa. Suuris- sa maissa on suuria tavoitteita. Vietnam ha- luaa tällä vuosikymmenellä lisätä kalanvilje- lyn työpaikkojen määrän 550 tuhannesta 2 miljoonaan ja viennin arvon 500 miljoonas- ta 2 500 miljoonaan dollariin. Yhdysvalloil- la on sattumalta vientitavoitteissa täsmäl- leen samat lähtö- ja tavoitetasot kuin Viet- namilla, mutta työpaikkojen lisäystavoite on vain noin 400 000 henkeä. Euroopan uni- onin maltillisena tavoitteena on ollut lisä- tä tuotantoa 4 prosenttia vuodessa vuoden 2002 tasosta, jolloin työpaikat lisääntyisivät kuuden vuoden aikana noin 10 000 henkilö- työvuodella.
Suomen kehitysohjelma on työn alla
Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistä- nyt Suomen vesiviljelyn kehittämisohjelman laadinnan. Valmisteluryhmässä ovat muka- na kaikki alan tärkeimmät sidostahot, myös RKTL. Tavoitteena on saada ohjelmaluonnos valmiiksi vuoden 2008 aikana. N
Vesiviljelylajien
tuontisäädökset uudistuvat
– Tavoitteena tuotannon moni- puolistaminen ja riskienhallinta
Euroopan unioni on hiljattain antanut asetuksen tulo-
kaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä
vesiviljelyssä (EY 708/2007). Asetus säätää niistä ehdoista
ja menettelyistä, joilla viljelylajeja voidaan siirtää uusille
alueille. Tärkeimpänä tavoitteena on turvata eurooppa-
laisen vesiviljelyn jo nykyisinkin paljolti tuontilajeihin pe-
rustuvaa kilpailukykyä siten, että tuotannon lajivalikoimaa
voidaan monipuolistaa hallitusti.
Vesiviljely
kalakantojen lisääntymismahdollisuuksia.
Kun alkuperäisiä kantoja ei ole pystytty elvyttämään toivotulla tavalla, on yhtenä vaihtoehtona ryhdytty kokeilemaan ulko- maisia kalalajeja. Aktiivisinta uusien lajien tuontia on harjoitettu Euroopassa 1880–
1900 ja Suomessa 1960-luvulta alkaen.
Suomeen on tuotu aikanaan 14 kala- lajia, joiden tuonti on sittemmin loppunut.
Lisäksi täpläravulla on oma hyvin tunnettu tuontitarina. Tuoduista kalalajeista osa on hävinnyt, osa lisääntyy meillä jonkin ver- ran luonnostaan ja joitakin istutetaan ka- lastusta varten. Kirjolohi on tärkein ja vii-
me vuosiin saakka ainoa niistä lajeista, joi-
¼
ta on tuotu nimenomaan ruokakalaviljelyä varten. Hiljattain eräät sampilajit ovat tul- leet mukaan tähän ryhmään.
Vaikka maailmalta löytyy toisenlaisia- kin esimerkkejä, ei yhdenkään Suomeen istutetun vieraslajin ole ainakaan vielä to- dettu aiheuttaneen selkeätä uhkaa alkupe- räisten kalalajiemme olemassaololle. Pu- ronieriä tosin on vienyt taimenelta elin- tilaa jokialueilla. Jatkuvia kirjolohi-istutuk- sia taimenjokiin on myös kyseenalaistet- tu, koska niiden mahdollisia haittoja esi- merkiksi taimenen poikastuotannolle ei ole tutkittu.
Uudet lajit tarpeen vesiviljelyssä
Suomalaisen vesiviljelyn suuri riippuvuus punalihaisen lohikalan tuotannosta on tie- detty taloudelliseksi riskiksi, jonka hallit- semiseksi on toimittu kahdella tavalla. Yh- täältä on pyritty vaikuttamaan EU:n mark- kinapoliittisiin toimiin, minimihintoihin ja polkumyyntitulleihin, joilla voidaan vai- mentaa muutoin tuhoisien markkinahäiri- öiden vaikutuksia. Toisaalta on tehty tut- kimusta ja kokeita ruokakalaviljelyn laji- valikoiman monipuolistamiseksi. Tilanteen muuttaminen vie aikaa, mutta pitkäjäntei- sellä, jo 1980-luvulla alkaneella työllä on Kuluttajat odottavat yhä eksoottisempia kalatuotteita.
Taija Pöntinen
Vesiviljely Vesiviljely
saatu tuloksia, kuten siian viljelyn kehitty- minen on osoittanut.
EU:n viimevuosina käyttämistä mark- kinoiden suojaustoimista on hiljattain jou- duttu luopumaan. Tämän seurauksena ul- koinen markkinapaine suomalaista kirjolo- hituotantoa kohtaan kasvaa merkittäväs- ti ja vähentää kannattavan viljelyn edelly- tyksiä. Paineita lisää myös kulutustapojen muutos. Aikana, jolloin ostettava kalatuo- te oli kalalaji, paikalliset kulutustottumuk- set suojasivat kotimarkkinatuotantoa. Nyt, kun tuotteet ovat käsittelyn ja käyttötar- koituksen mukaisia valmisteita, hyväksy- tään oudotkin lajit nopeasti markkinoil- la. Tästä on esimerkkinä haimonnin nopea yleistyminen eurooppalaisilla ja suomalai- sillakin kalatiskeillä.
Kiristyvässä kilpailutilanteessa vesi- viljelyn monipuolistaminen uusilla lajeilla on elinkeinon säilymisen kannalta yhä tär- keämpää. Kotimaisten uusien lajien viljelyn kehittäminen on luonnollisestikin avain- asemassa edelleen. Potentiaalisimmat ko- timaiset lajivaihtoehdot, kuten kuha, ovat kuitenkin viljeltävyydeltään erittäin haas- tavia. Jo vuosia kestänyt kehitystyö vaatii edelleen pitkäjänteistä panostusta. Maail- man vesiviljelyn menestystarinat ja myös Suomen vesiviljely perustuu pitkälti tuon- tilajeihin. Jotta lajivalikoiman monipuolis- tuminen voidaan aidosti varmistaa, on po- tentiaaliset tuontilajit pidettävä varteen- otettavana vaihtoehtona jatkossakin.
Suomessa uuden asetuksen mukainen maahantuonti vielä testaamatta
Asetus on jo suurelta osin voimassa ja täysimääräisesti käytössä tammikuun 2009 loppuun mennessä. Suomessa uuden ase- tuksen mukainen maahantuontimalli on vielä käytännössä testaamatta, sillä maa- hantuontitapauksia on vuosittain vain muutamia. Se, kuinka toimivaksi kokonai- suudeksi tuotannon monipuolistamistavoi- te ja toisaalta ennakoivampi riskienhallinta lopulta onnistutaan yhdistämään, riippuu pitkälti asetuksen kansallisesta soveltamis- mallista. Tässä suhteessa jäsenmaille on jä- tetty hyvin laaja kansallinen harkintavalta.
Maa- ja metsätalousministeriö vas- taa Suomessa eläintuontien lainsäädän- nön soveltamisesta ja kehittämisestä sekä viljelyyn tai istutuksiin tuotavien vesieläin- ten tuontiluvista. Lupa- ja viranomaisroo- leihin on mitä todennäköisimmin tulos-
Asetuksen mukaiset lajit, joille ei tarvita maahantuontilupaa. Lajit ovat tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Lueteltujen lajien lisäksi on joitakin lajeja, joiden vapau- tus luvasta koskee vain Ranskan merentakaisia alueita.
Acipenser baeri siperiansampi A. gueldenstaedti venäjänsampi A. nudiventris harmaasampi A. ruthenus sterletti
A. stellatus tähtisampi A. sturio sampi
Aristichthys nobilis marmoripaksuotsa Carassius auratus kultakala Clarias gariepinus ankeriasmonni Coregonus peled peledsiika
Crassostrea gigas tyynenmerenosteri Ctenopharyngodon idella ruohokarppi
Cyprinus carpio karppi Huso huso kitasampi
Hypophthalmichthys molitrix hopeapaksuotsa Ictalurus punctatus pilkkupiikkimonni Micropterus salmoides isobassi Oncorhynchus mykiss kirjolohi Ruditapes philippinarum japaninmattosimpukka Salvelinus alpinus nieriä
Salvelinus fontinalis puronieriä Salvelinus namaycush harmaanieriä Sander lucioperca kuha Silurus glanis monni
Suomeen istutuksia tai viljelyä varten tuodut alun perin vieraat kalalajit tai niiden kan- nat. Näiden lisäksi Suomen kalalajisto on lisääntynyt tänne itse vaeltaneilla tai vahingos- sa tuoduilla lajeilla.
Aikoinaan tuotu laji, jota ei enää esiinny Suomessa punalohi, punakurkkulohi, isobassi
Aikoinaan tuotu laji, joka lisääntyy Suomessa puronieriä, peledsiika, allikkosalakka, nevanlohi
Aikoinaan tuotu tai yhä tuotava laji, jota käytetään istutuksissa kirjolohi, harmaanieriä, meritaimen
Laji, jota on tuotu tai yhä tuodaan viljelykäyttöön siperiansampi, kitasampi, kirjolohi, ahven
sa asetuksen myötä muutoksia, mutta uu- sia toimintamalleja ei ole vielä vahvistet- tu. Säädösmuutokset vaikuttavat myös tie- don hallintaan, sillä ensi tammikuun lop- puun mennessä EU:ssa otetaan käyttöön luvitukseen liittyvä internetpohjainen tie- torekisteri.
Kansallisten sovellusmallien kehitys- työtä pyritään edistämään myös hankerin- tamalla. Riista- ja kalatalouden tutkimus- laitoksen koordinoimassa TURBIN ”tur- vallisuusmenettelyt vesiviljelyn bioriskien
hallinnassa” -hankkeessa määritellään ja saneerataan Laukaan karanteeniyksiköstä asetuksen mukainen bioturvallinen malli- karanteeniyksikkö. Hankkeessa selvitetään myös uuden viljelylajin, nelman, tuontie- dellytykset ja järjestetään tuonti, jos edel- lytykset täyttyvät.
Vesiviljelyn monipuolistamisen lisäksi tavoitteena on käydä uusi prosessi läpi en- nakkotapauksena ja auttaa tarkoituksen- mukaisen järjestelmän rakentamisessa se- kä asetuksen toimivassa toteutuksessa. N Harmaanieriää käytetään istutuksissa
Petri Heinimaa
Laatokan ammattikalastuksen kehittäminen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa on meneillään Luoteis-Venäjän kalatalouden kehittämisohjelma. Ohjelman tavoitteena on kehittää kalanviljelyn, kalaterveyden ja ka- latalouden ympäristöasioiden lisäksi luonnonkalataloutta Leningradin ja Muurmanskin alueilla sekä Karjalan tasavallassa.
Petri Heinimaa
L
uonnonkalatalouden kehittämiskoh- teina vuosina 2007–2009 ovat am- mattikalastus, vapaa-ajan- ja matkai- lukalastus sekä kalakantojen hoito. Kehit-tämisohjelma on osa Suomen maa- ja met- sätalousministeriön koordinoimaa Luo- teis-Venäjällä tehtävää lähialueyhteistyötä, jota rahoittaa Suomen ulkoministeriö.
Ammattikalastus hiipunut
Pietarin suurkaupunkia ympäröivällä Le- ningradin alueella on kaikkiaan 690 kalas- tukseen sopivaa järveä, joista suurin on Euroopan suurin järvi, Laatokka. Ammat-
Petri Heinimaa
Yhteistyökumppanit tutustumassa rysätarvikkeisiin.
¼
tikalastusta harjoitetaan tällä hetkellä vain 15 järvellä ja kaikille merkittäville saalisla- jeille on annettu suurin vuosittainen pyyn- tikiintiö. Pääosa saaliista saadaan verkoil- la, rysillä ja nuotilla. Tärkeimpiä saalislajeja Laatokalla ovat kuha, kuore, hauki, ahven, lahna, siika ja muikku. Venäjällä kaikki ka- lalajit hyödynnetään ja ne kelpaavat myös kauppakaloiksi. Tämän ansiosta pyynnissä ei saada lainkaan meillä negatiiviseksi ko- ettua sivusaalista.
Laatokan saalis oli vuosikymmen sit- ten 6000–7000 tonnia vuosittain ja nyt vajaa kolmannes siitä. Esimerkiksi muik- kua pyydettin vuonna 2007 vain 48 ton- nia, vaikka kiintiö oli 920 tonnia. Saaliin vä- hentymiseen ovat vaikuttaneet heikenty- neet kalakannat, vanhentunut pyyntitek- niikka ja osin kehittymätön kylmäketju, ja- lostus ja kalan välitys kuluttajille. Kalanvil- jely on Leningradin alueella lisääntynyt sii- nä määrin, että vuonna 2007 sen tuotan- to ylitti sisävesikalansaaliin määrän ja ar- vo on jo viisinkertainen. Kalan kulutus on tällä hetkellä Leningradin alueella 12 kg/
henkilö, ja tavoitteena on nostaa se 23 kg/
henkilö. Venäjän kalastuslainsäädännön uu- simisen tarkoituksena on nostaa ammat- tikalastus uuteen nousuun ja ohjata hyö- dyntämään kestävästi kalastettavissa ole- via kalavaroja.
Yhteistyö käynnissä
Laatokan alueen ammattikalastuksen ke- hittämistä pohdittiin lokakuussa 2007 yh- teistyöseminaarissa Kotkassa. Tilaisuudessa kuultiin Suomenlahden rannikon kalastuk- sen haasteista ja eri ammattikalastustapo- jen nykyteknologiasta. Venäläiset ammatti- kalastajat ja kalatalousvirkamiehet valaisi- vat ammattimaisen kalastuksen nykytilaa Laatokalla. Lisäksi maastokäynneillä tutus- tuttiin push up-rysäpyyntiin, Kymijoen ur- heilukalastusjärjestelyihin sekä kylmäket- jun ja kalahygienian vaatimuksiin kalastuk- selle, kuljetukselle ja kalan käsittelylle.
Marraskuussa 2007 Pietarissa pide- tyn vuosiseminaarin yhteydessä esiteltiin Venäjän kalastaloushallinnolle Suomessa nykyisin käytössä olevaa pyyntitekniikkaa, jossa tehokkuus, taloudellisuus ja työtur- vallisuus ovat keskeisessä roolissa. Koska Venäjällä saalislajeille on asetettu kiintiöt, herätti suomalainen lähestymistapa, jossa pyyntiluvan saaneet ammattikalastajat voi- vat pyydystää mahdollisimman tehokkaas- ti kalaa, runsaasti keskustelua.
Elokuussa 2008 järjestettiin Vanhassa Laatokassa (Staraja Ladoga) yhteistyöse- minaari, jossa kerrottiin ammattikalastajil- le ja virkamiehille suomalaisesta kalastus- tekniikasta sisävesien paritroolauksessa ja rannikon push up-rysäkalastuksessa. Laa-
tokan ammattikalastajat valittivat norpis- ta olevan paljon haittaa nykyiselle verkko- ja rysäkalastukselle.
Vapaa-ajan- ja
ammattikalastus nousuun
Uudessa Laatokassa (Novaja Ladoga) näkyy Laatokan matkailukalastuksen uusi kehitys- suunta. Yhä useammat vapaa-ajankalastuk- sesta kiinnostuneet varakkaat ihmiset Pie- tarista ja Moskovasta pitävät omaa uistelu- venettään turvallisissa ja valvotuissa pien- venesatamissa Laatokan rannalla. Laatokan matkailukalastuksella on kasvavaa kiinnos- tusta. Turvallisille, hyvätasoisille kalastustu- kikohdille, joista halutut palvelut ovat os- tettavissa, on selvä tilaus. Vapaa-ajan kalasta- jia kiinnostavista saalislajeista kuha ja hauki ovat runsaita ja Laatokan nieriäkin on vah- vistunut järven pohjoisosissa. Järvilohikanta on vielä varsin heikko verrattuna esimer- kiksi Äänisen kantaan.
Järvilohi on aiemmin lisääntynyt 32 Laatokkaan laskevassa joessa, mutta ny- kyisin vain15:ssä. Hiitolanjoki on hyvä esi- merkki järvilohen lisääntymisjoesta, jos- sa elinympäristön kunnostamistoimenpi- teet ovat vahvistaneet järvilohikantaa jopa siinä määrin, että järvilohta esiintyy taas myös Suomen puolella. Valitettavasti Suo- men puolen pienvesivoimalaitokset ja Ve- näjän puolelle Hiitolanjokeen kaavailtu ve- sivoimalaitos piirtävät synkkiä pilviä järvi- lohikannan tulevaisuuden ylle.
Laatokan ammattikalastuksessa on al- kamassa murroskausi, jossa keskeisinä te- kijöinä ovat motivoituneet ja innovatiivi- set kalastajat ja heidän pyrkimyksiään tu- keva kalataloushallinto. Investoinnit niin tehokkaampien pyyntimenetelmien käyt- töönottoon, kylmäketjun tehostamiseen ja lopputuotteiden jalostukseen luovat hyvät edellytykset Laatokan kala-aitan uu- teen nousuun. N
Juha-Pekka Turkka
Ammattikalastuksen "uutta tulemista"
tuetaan
Eero Niemelä
L
ohenkalastuksella on Norjassa pitkät perinteet, tosin kalastus on muuttu- nut paljon aikojen kuluessa. Lohikan- tojen tila, kalastajien ikääntyminen ja vä- hentyminen sekä kalastuksen säätely vai- kuttavat nykyään voimakkaimmin rannik- ko- ja jokikalastuksen tulevaisuuteen.Lohenkalastus on muun kalastuksen ohella mahdollistanut asutuksen Pohjois-
Norjan Ruijan kivisille ja kallioisille ran- nikkoalueille. Muutaman tuhannen kilo- metrin pituiselle rannikkoalueelle syn- tyi aikanaan pieniä asutustaajamia, joissa oli 1800-luvulla myös Suomesta muutta- neiden perheiden tulevaisuus. Pienet ka- lastajakylät olivat elinvoimaisia 1900-lu- vun alusta aina 1930-luvun loppuun saak- ka. Sotien jälkeen lohenpyyntiä ei pystytty nopeasti käynnistämään, koska kalastusvä-
lineet olivat hävinneet sotien melskeessä.
Vasta aivan 1950-luvun lopussa ja erityi- sesti 1960-luvulla lohen rannikkopyynti al- koi jälleen kehittyä voimakkaasti.
Lohesta maksettiin tuolloin hyvä ki- lohinta, minkä vuoksi lohta kannatti pyy- dystää. Nykyiseen hintatasoon verrattuna lohen hinta oli moninkertainen 1960- ja 1970-luvun alussa. Lohen suuri taloudel- linen arvo vauhditti rannikon lohenkalas-
Lohen rannikko- ja jokikalastus
muutosten kourissa Pohjois-Norjassa
¼
Martti Hagman
Norjan rannikolla lohenkalastus on edel- leen tärkeä toimeentulon lisälähde pien- ten kylien väestölle. Kauempana vuonolla oleville lohisijoille ja kalamajoille kuljetaan lohisesongin ajaksi isommilla veneillä ja pienempiä veneitä käytetään pyydyksiä koettaessa. Tenovuonossa lohenpyynti on vähentynyt viimevuosina.
