. . . I n a S a a r i n e n . . . .
. . . .
. . . .
. . . S u p p e a t u t k i e l m a . . . .
. . . Ta i t e e n k a n d i d a a t i n o p i n n ä y t e t y ö . . . .
. . . .
. . . .
. . . Syksy 2014. . . . ::Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu::Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos::
::Lavastustaiteen koulutusohjelma::Näyttämölavastuksen suuntautumisvaihtoehto::
t u n n e l m a
DCMEQASFGHJKITRtB
DCMEQASFGHJKITRtB
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Taiteen kandidaatin opinnäytteen tiivistelmä
Tekijä Ina Saarinen
Työn nimi Tunnelma: Suppea tutkielma Laitos Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos Koulutusohjelma Lavastustaiteen koulutusohjelma
Vuosi 2014 Sivumäärä 49 Kieli Suomi
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni Tunnelma: Suppea tutkielma tutkin sekä tunnelmaa ilmiönä, että sen valjastamista teatterikäyttöön. Tutkimus ei pyri tyhjentävästi vastaamaan kysymykseen "Mitä on tunnelma?". Sen sijaan tavoitteena on uppoutua tunnelman käsitteeseen ja oppia ymmärtämään kyseisen tuntemuksen
muodostumiseen liittyvien tekijöiden lukuisuus. Aineistona käytän neljää teatterikorkeakouluun toteutettua harjoitustyötäni, joitakin tunnelmaa kokemuksellisista lähtökohdista käsitteleviä lähdeteoksia sekä pieniä tekstin sekaan sijoittamiani esimerkkejä tunnelmista kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa.
Tutkielman alussa asetan lähtökohdat tunnelman tutkimiselle määritellen joitakin käsitteitä ja rajaten näkökulmaa hieman.
Toisessa osiossa avaan lähdeteoksia ja omia näkemyksiäni tunnelmasta ja sen tasoista. Luku rakentuu kuulemalleni väittämälle, jonka mukaan lavastaja suunnittelee tilaan tunnelman, kun taas arkkitehti ei.
Tämän väittämän valossa pohdin ensinnäkin sitä, mihin tunnelmalla yleensä viitataan ja mistä kaikesta se näyttää koostuvan, sekä toiseksi sitä, missä määrin kyseinen väittämä pitää paikkansa.
Käy ilmi, että tunnelman käsite on moniulotteinen ja sillä voidaan viitataan erilaisiin ilmiöihin, jotka rinnakkaisuutensa vuoksi saatetaan helposti sekoittaa toisiinsa. Kuitenkin osion lopussa tulen johtopäätökseen, että arkkitehdin ei ole mahdollista suunnitella tilaan tunnelmaa mm. siksi, että sen muodostumiseen liittyy paljon ulottuvuuksia, joihin on suunnitteluprosessissa mahdotonta vaikuttaa.
Vastaamatta jää kysymykseen, voiko lavastajakaan täten tarkoituksellisesti suunnitella tunnelmaa, ja jos voi, millaista ja miten.
Kysymykseen haen vastauksia teosesittelyosuudesta, jossa käyn läpi neljän harjoitustyöni prosesseja tunnelman näkökulmasta. Esittelyt toimivat esimerkkeinä siitä, millaisin keinoin olen tunnelmaa
lavastamiini esityksiin tietoisesti tai sattumoisin luonut, miten jokin tunnelma on mahdollisesti vaikuttanut prosessiin ja millainen tunnelma tästä prosessista on edelleen syntynyt. Tuon ilmi, että tunnelmat ja tunnelman käsite on kulkenut mukanani aina ensimmäisestä harjoitustyöstä lähtien vaikuttaen prosesseihin ja lopputuloksiin suuresti, joka kerta eri tavalla.
Osiossa ennen loppupäätelmää nostan esiin muutaman kirjoittamisen myötä mielessäni tärkeäksi nousseen seikan, kuten yksityiskohdat, maailman kokonaisvaltaisuuden oheismateriaaleja myöten sekä yleisen ja tunnistettavan tasapainon. Lopulta totean tulleeni hyvinkin tutuksi tunnelman kanssa siinä mielessä, että pohdittuani sitä tiedän sen koostuvan oikeastaan aivan kaikesta. Kerron, että tällä tiedolla uskon voivani rakentaa näyttämölle tunnelmaa sen eri tasoissa luottaen siihen, että teatterissa kaikki on mahdollista, miksei siis myös tunnelman, jota myös näyttämön universumiksi lopulta kutsun, kokonaisvaltainen suunnitteleminen.
Avainsanat tunnelma, teatteri, lavastus, fenomenologia
Kuvat: Ina Saarinen
. . . Tu n n e l m a . . . .
. . . .
. . . .
. . . S u p p e a t u t k i e l m a . . . .
. . . J o h d a n t o . . . . ::06::
. . . L ä h t ö k o h t i a . . . .
.. . . Tu n n e l m a n t a s o t . . . . ::12::
. . . H a r j o i t u s t y ö t . . . .
. . . H u o m i o i t a . . . .
. . . L o p u k s i . . . . ::47::
. . . L ä h d e l u e t t e l o . . . . ::49::
: : A i n e i s t o s t a ::Tunnelman määritelmä::Tunnelma teatterissa::
::Paikka/Tila::Katsoja = kokija::
::07::
sisällysluettelo
::Kullervo::VHS-Ritarit::Rakastaja::Kevätjuhla ::17::
::Yksityiskohdat ja tunnistettavuus::
::Maailman eheys::
::42::
. . . . . . . .
johdanto
Tunnelmat ovat menneisyyttä, elettyä elämää.
Tunnelmaa ei voi rakentaa tunnelmoinnille. Tun- nelma sitoutuu aikaan, paikkaan ja tilanteeseen.
Joskus kaksikymmentävuotiaana yritin kirjoittaa runoja hetkistä, joina tunnelmoin kotona ja join teetä. Siitä ei tullut mitään. Ei ketään kiinnosta mikään teenjuominen.
Jatkoin kuitenkin, ja otin myös valokuvia, koska halusin taltioida tunnelmaa. Halusin välittää joi- tain hetkiä muille ihmisille. Minua kiinnosti kuvan ja sanojen suhde: miten muuttaa tilanne sanoik- si, siis saada hetki kuvaksi toisen päähän sanoin siten, että tämä voi kokea saman hetken uudestaan tunnelmineen päivineen. Lavastus voi olla samaa toisin päin, siis siinä tilanteessa, että lähdetään liikkeelle tekstistä. Lukiessani tekstiä aistin siihen talletetun tunnelman, ja lavastajana pyrin siihen, että se välittyy myös katsojalle.
Opiskeltuani lavastusta muutaman vuoden taju- sin, etten edes tiedä mitä tunnelma on. Tai ainakin tajusin, ettei se ollut pelkkää teenjuontia. Menin Googleen. Löysin paljon sisustusaiheisia artik- keleita ja joitakin tunnelmanluonnin oppaita kir- jailijoille. ”Tunnelma syntyy väreillä”, kertoi Tik- kurilan maalausopas. Muun muassa.
Ehdittyäni pohtia tunnelman olemusta jo yli vuo- den päivät tulin siihen lopputulokseen, että tun-
nelma on kaiken sen summa, mitä ihminen tilas- ta aistii, ja oikeastaan myös se, miten hän nämä aistimukset kokee, ja miltä hänestä sitten tuntuu.
Tämä vastaus tuntui itsestään selvältä, eikä se tyydyttänyt minua. Halusin kysyä myös ”miksi?”
Kun siis kysyn: ”Mitä on tunnelma?”, kysyn myös:
”Miksi ihmisestä tuntuu joltakin tietyltä aistiman- sa tunnelman seurauksena?”
Tämä on suppea tutkielma sekä tunnelmasta il- miönä, että sen valjastamisesta teatterikäyttöön sisältäen paljon omakohtaista kokemusta ja no- jaten joihinkin mielivaltaisesti valittuihin tieteel- lisiin teorioihin. Aion purkaa tunnelman pieniin osasiin, tarkastella niitä eri kulmista ja koota lo- pulta takaisin yhteen. Aion mennä juuri niin sy- välle kuin minua kunkin osasen kohdalla huvittaa, olivat ne relevantteja tai eivät.
En odota löytäväni tyhjentävää vastausta kysy- mykseen ”Mitä on tunnelma?” Sen sijaan uskon saavani selville, onko ilmiön perinpohjaisesta tonkimisesta mitään hyötyä lavastamisen kan- nalta. Siinä samassa tulen todennäköisesti poh- diskelleeksi omaa suhdettani aitoihin ja luotuihin tiloihin ja niissä vallitsevien tilanteiden ja tun- nelmien ja välittämiseen.
Tunnelma on yks mun lempiasioista maailmassa. Jos mä saisin päättää, niin mä vaan tunnel- moisin päivät pitkät, enkä paljoo muuta. Mulla on ihan mieletön halu kokea ja tuntea asioita.
Mut itse asiassa musta tuntuu, et tunnelmointi ei oo aktiivista tekemistä, eikä sitä voi tehdä pelkästään, mikä on aika hirvittävää myöntää. Täytyy tehdä asioita ja olla paikoissa ja sit samalla tuntea se tunnelma. Vähän sama juttu, kun et mä haluaisin et mun elämä olis leffa. Et aina olis jotenkin joku tunnelmallinen hetki meneillään, tai jotenkin hirveän dramaattista. Mut oikeastihan oikea elämä ei oo sellaista koskaan. Se johtuu siitä, et leffa on väritettyä elämää ja tehostettua tunnelmaa. Ja jos joskus tuleekin omassa elämässä sellainen leffahetki, ni se on vaan muistuma jostain leffasta, siis ”aivan kuin jostain elokuvasta!” Mut sit jos ei koskaan mene ja elä, vaan jää vaan kotiin tunnelmoimaan, ni yhtäkkiä se ei ookaan mitään elämää. Se ei oo mitään.
Päiväkirjamerkintä, toukokuu 2012
. . . . . . . .
. . . L ä h t e i s t ä . . . . Havaitsemisesta ja kokemisesta on kirjoitettu pal- jon, ja ajelehdin pitkään erilaisten psykologisten lähdeteosten meressä löytämättä mitään mihin tarttua. Kahlasin paljon tunnelmaan etäisesti liit- tyvää kirjallisuutta, kuten kokemus- ja havainto- ja ympäristöpsykologiaa, kiinnostavahkoa, vai- keasti lähestyttävää ja tutkimukseni etenemisen kannalta täysin hyödytöntä tietoa. Filosofinen, tarkemmin fenomenologinen lähestymistapa ti- lan havaitsemiseen tuntui luontevammalta, mutta juuri tunnelmaa fenomenologian näkökulmasta pohtivia tekstejä en löytänyt montaa.
Kirjassaan Paikan estetiikka – Eletyn ja koetun ympäristön fenomenologiaa Anne-Mari Forss pohtii muiden paikkoihin liittyvien ilmiöiden rinnalla tunnelmaa ja paikan henkeä, niin kutsuttua Geni- us Locia mm. saksalaisen filosofin Gernot Böhmen kirjoitusten pohjalta. Forssin teoksen kautta löy- sin myös taide-kasvatuksen professorin Pauline von Bonsdorffin väitöskirjan, The Human Habitat, joka myöskin esittelee tunnelman osana ihmisen kokemusympäristöä. Gernot Böhmen tunnelmaa käsittelevät teokset sen sijaan löytyivät vain sak- saksi, joten hänen ajatuksiaan joudun lainaamaan Forssin teoksen kautta.
Näiden varsinaisesti tunnelmaa käsittelevien teks- tien lisäksi käytän materiaalina omia harjoitus- töitäni Teatterikorkeakoulussa, yleisesti lavastuk- sellisiin ilmiöihin liittyvää kirjallisuutta, muiden ihmisten ajatelmia tunnelmista, sekä pieniä näyt- teitä kohtaamistani ja keräämistäni tunnelmista kuva- ja tekstimuodossa.
. . . Tu n n e l m a n m ä ä r i t e l m ä . . . . t u n n e l m a
1. henkilökohtainen tai ryhmässä vallitseva tunnetila, mieliala, ilmapiiri, atmosfääri. esim. Lämmin, iloinen, kodikas, kolkko tunnelma. Joulu-, juhla-, markki-
lähtökohtia
natunnelma. Tunnelma nousee, tihenee, laskee. Tun- nelma on korkealla, matalalla. Rikkoa tunnelma. Uu- tinen nosti tunnelman kattoon. Olla lähtötunnelmissa.
Muisteltiin menneitä haikean tunnelman vallassa. Tal- lensi tunnelmiaan päiväkirjaansa. Erik. kodikkaasta, juhlavasta tms. tunnelmasta. esim. Tunnelmaa luova kynttilänvalo. Juhlat, joissa oli tunnelmaa.
(suomisanakirja.fi) Tunnelma on sanana moniulotteinen. Sitä lähestytään usein position kautta, siis tila on usein tunnelmallinen, harvemmin tunnelmaton. Se on jotakin vallitsevaa. Ja jos se vallitseva asia on jo- takin muuta kuin tunnelmallista, siihen lisätään adjektiivi: iloinen, kodikas, kolkko jne. Sitä ei suoranaisesti nähdä, se aistitaan. Kuitenkin sanaa voidaan kohdella hyvinkin konkreettisesti. Se voi olla käsin kosketeltava. Sen voi rikkoa. Se tottelee fysiikan lakeja: se nousee, laskee, tihenee. Tunnel- ma voi viitata myös johonkin tiettyyn paikkaan, aikaan tai tapahtumaan: juhlatunnelma, markki- natunnelma, aamuinen tunnelma. Tämä paljastaa myös tunnelman kokemusperäisyyden: kaikilla on erilainen käsitys juhlista ja markkinoista, ja se riippuu täysin siitä, millaisia kokemuksia meillä on ollut kyseisistä tilanteista.
Tunnelma on kaikilla ja kaikkialla, koko ajan.
Siksi on hyvin outoa, että tunnelmallinen ei käsitä negatiivisia tunnelmia; Vinksahtaneen, inhottavan tai jäätävän tunnelman tilat eivät missään tapauk- sessa ole tunnelmallisia. En kuitenkaan oikeastaan osaa päätellä tästä mitään muuta, kuin että kie- lessä on virhe. Sen mukaan tunnelman tuottami- seen riittää oikea värivalinta, sisustustyynyt ja kynttilänvalo. Saksalainen filosofi Gernot Böhme erottaakin tunnelman ja tunnelmallisen käsitteet toisistaan. Hänen mukaansa Tunnelmallinen on jotakin täysin irrallista subjektista eli kokijasta itsestään ja se kuuluu ennen kaikkea objektin tasolle. Tunnelmallisia voivat olla esimerkiksi juu- ri valaistus, kesäyö tai kattaus. Tunnelma sen si- jaan aistitaan aina subjektiivisen osatekijän, itsen kautta. Se on objektin ja subjektin välinen tilal-
Jahas. Vois lähtee huoltsikalle pelaa hyvän tahdon pelejä semmonen olo.
24/7 huoltsikat on kyl meikän lempipaikkoja maailmassa jotenki aavem- mainen tunnelma, tuntuu siltä kuin astuis jotenkin semmosen normaa- lin ajantajun ulkopuolelle. Muutenkin: ne on usein tosi käppäsii mestoja, pinttynyt rasva ja bensa haisee, kahvi maistuu kuselle, myyjä istuu tiskin takana selaamassa päivän iltistä huokaillen, nakit pyörii nakinpyörit- täjässä, joku käy ostamassa askin röökiä, katulamput on sammunu, vain huoltsikan rätisevä valo paistaa pimeässä, ihan ku ois unessa. Just täydellistä.
Tuomio Peltomäen statuspäivitys Facebookissa
ti 14.5. 01:08
. . . . 1::Fenomenologia: Filosofian suuntaus, joka tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmisen kokemusmaailmassa.
linen ominaisuus, heidän yhteinen todellisuutensa.
(Forss s. 112)
. . . Tu n n e l m a t t e a t t e r i s s a . . . . Teatteriesityksen yhteyteen liittyy joukko erilaisia tunnelmia, kuten ulkomaailman tunnelma, teatte- risalin tunnelma, yksittäisen teatterikävijän tun- nelma, yleisön yhteinen tunnelma, teatteritilan- teen tunnelma, työryhmän jäsenten yksilölliset tunnelmat, työryhmän yhteinen tunnelma, näyt- telijän tunnelma, roolihahmon tunnelma, lavas- tuksen tunnelma, esityksen maailman tunnelma, esityksen maailman sisäiset mikrotunnelmat ja niin edelleen. Jokainen näistä on sidoksissa toi- seen ja osaltaan koostamassa kokonaisvaltaista teatterikokemusta, enkä aio käsitellä niitä yksi kerrallaan järjestelmällisesti, sillä uskon niiden nousevan esiin riittävissä määrin kukin omana ai- kanaan pohtiessani tunnelmaa teatterissa. Halusin kuitenkin selventää lukijalle ja muistuttaa myös itseäni siitä, että tunnelma terminä on hyvin laaja ja oikeastaan aika mitäänsanomaton, sillä ei ole mitään yhtä asiaa, johon se edes teatteritilanteessa viittaisi.
. . . P a i k k a / Ti l a . . . . Kun puhun paikasta, voisin aivan yhtä hyvin puhua tilasta ja toisin päin. En halua tässä tutkiel- massani setviä näiden kahden sanan merkityksien eroja. Paikalla tarkoitan tiettyä tilaa, ja vaikka paikkaa ei ole ilman tilaa, eikä tilassa ehkä olisi tiettyä tunnelmaa ilman paikkaa, näen tunnelman sijaitsevan kuitenkin yhtäaikaisesti sekä tilassa, että sinne sijoittuvassa paikassa.
. . . K a t s o j a = k o k i j a . . . . Yksittäistä teatteriyleisön jäsentä kutsutaan yleen- sä katsojaksi. En pidä siitä. Teatterin ominaispiir- re on, että katsoja on itse fyysisesti paikalla, ja voi siten kaikin aistein kokea esitystä. Näin ollen kat- sojan asettaminen pelkän toljottajan asemaan olisi valtavaa haaskausta.
Esteetikko Anne-Mari Forss näkee paikan
kokemisen tutkimisen samoista lähtökohdista:
Fenomenologisesta1 näkökulmasta paikka näyttäytyy kompleksisena, monimuotoisena ja prosessuaalisena, ja sen kokemisessa korostuu koko ihmisruumis pelkän visuaalisen havaitsemisen sijaan. [...] Fenomenolofia pyrkii rikkomaan […] näköaistin ylivallan korostaen havainnoinnin ja kokemisen synestesiaa, ja paikan ais- tein havaittavat ominaisuudet nähdäänkin visuaalisten ominaisuuksien lisäksi myös auditiivisina2 ja kinesteet- tisinä3.
(Forss s.78) Juuri paikan ja myös tilanteen kokemisesta on kyse teatterissa. Teatterin ainutlaatuisuus piilee läsnäolossa ja kokonaisvaltaisuu-dessa, ja sen täyttä potentiaalia on syytä käyttää hyödyksi.
Eräs keino on asettaa yleisö suhteeseen tilan ja tilanteen kanssa. Tällaisesta luodusta näyttämö- yleisösuhteesta kiinnostui 60-luvulla ainakin puolalainen ohjaaja-lavastajaparivaljakko, Jerzyt Grotowski sekä Gurawski, jonka teoksissa yleisöstä saatettiin tehdä osa esitystä sijoittamalla se suhteeseen näyttelijöiden kanssa, sekä tilaan sen mukaisesti (Butterworth & McKinney s.117). Ky- seisenlainen lähestymistapa tuo yleisön jäsenen esityksen sisäisen tunnelman piiriin ja eliminoi hyvin pitkälle esimerkiksi erillisen yleisössä vallit- sevan tunnelman, vaikkei muun yleisön läsänäolo tietysti mihinkään katoa.
Itse olen oppinut ottamaan näyttämö-yleisösuhteen vähintäänkin harkintaan lavastusta suunnitelles- sani, ja siitä keskustellaan ohjaajan kanssa usein jo varhain. Rakastajassa yleisöä kohdellaan aluksi Sarahin ja Richardin vieraina, mutta esityksen kuluessa tämä asetelma häipyy ja katsojasta tulee hiljainen tarkkailija, paikoin ikään kuin ikkunan takana tirkistelevä naapuri. Tällainen tarkkailijan asemaan häipyminen tapahtuu usein jo pelkästään yleisöluvun suuruuden vuoksi - on haasteellista jatkuvasti osallistaa suurta joukkoa ihmisiä ja ken ties lähes mahdotonta tehdä heistä aktiivinen esi- tyksen osa ilman, että tarkkuus ja merkitys katoaa.
Kokemukseni mukaan kuitenkin hienovarainenkin vihjaus yleisön asemasta voi antaa näkökulman ja olla riittävä askel pois ulkopuolisen toljottajan
roolista, joka ei tietenkään koskaan itsessään ole väärä ratkaisu, kunhan asiaa on ajateltu.
Toinen keino, tai pikemminkin teatterin fyysisestä luonteesta johtuva hyvänlaatuinen lainalaisuus on m o n i a i s t i s u u s . E i h ä n t e a t t e r i k ä v i j ä n o i k e a s - taan ole mahdollistakaan ainoastaan toljottaa. Hän muun muassa tuntee vähintäänkin istuimen allaan, todennäköisesti kuulee vuorosanat ja musiikin ja haistaa parfyymit. Toivoisin, että aistit otettaisiin tietoisesti harkintaan ja hyötykäyttöön kaikissa esityksissä.
Koska itse ainakin haluan horjuttaa yleisöläisen osaa pelkkänä katsojana ja tuottaa työssäni tälle kaikenlaisia aistimuksia, ja kos-ka tunnelman, josta nyt ollaan ottamassa selkoa, aistimiseen joka tapauksessa käytetään todella kaikkia aisteja, aion tämän tutkielman puitteissa koettaa välttää sanaa katsoja mahdollisimman paljon. Muistettakoon asenteeni niissäkin poikkeustilanteissa, joissa kokija, yleisön jäsen, teatterikävijä tai muu kier- toilmaisu ei tunnu sopivalta tai muuten vaan livau- tan tekstin sekaan sekaan katsojan.
Nobody gave too much of a damn about old Columbus, but you always had a lot of candy and gum and stuff with you, and the inside of that auditorium had such a nice smell. It always smelled like it was raining outside, even if it wasn’t, and you were in the only nice, dry, cosy place in the world. I loved that damn museum.
Holden Caulfield J.D. Salingerin romaanissa The Catcher in the Rye
. . . . . . . .
tunnelman tasot
Syksyllä 2012 kävin katsomassa Teatterimuseossa vierailulla ollutta, alun perin Sveitsin arkkiteh- tuurimuseoon toteutettua näyttelyä Anna Viebrock - Näyttämösuunnittelu arkkitehtuurina. Näyttelyn kuraattori, Sveitsin arkkitehtuurimuseon taiteel- linen johtaja Hubertus Adam oli paikan päällä kertomassa näyttelystä, ja kiinnitin erityistä huo- miota erääseen hänen tokaisuunsa: ”Suunnitelles- saan tilan, lavastaja sisällyttää suunnitelmaansa aina tunnelman, kun taas arkkitehti ei oikeastaan yleensä edes saa suunnitella tilaan tunnelmaa”.
Jäin pohtimaan, mitä hän tarkoitti tunnelmalla, ja mistä sellainen lopulta syntyy, jos sitä ei erik- seen suunnitella. Kaikissa paikoissahan on joka tapauksessa jokin tunnelma.
Ensimmäisenä aloin ajatella Kiasmaa ja Portha- niaa. En voi tietää, mitä Steven Holl ja Aarne Ervi ovat miettineet näitä tiloja suunnitellessaan, mutta kummassakin vallitsee omanlaisensa tunnelma.
Kiasmassa on mielestäni taidemuseomainen ja Porthaniassa opiskelijamainen tunnelma. Kuu- lostaa aika ylimalkaiselta, ja luulenkin, että tun- nelmaa on ainakin kahdenlaista: yleistä ja tiettyä.
Täten “taidemuseomainen” tai “opiskelijamainen”
tunnelma on luettavissa yleisen tason tunnelmak- si, joka näyttää määräytyvän hyvin pitkälle käyt- tötarkoituksen mukaan. Tällaisen yleisen tunnel- man pystyn kuvittelemaan istumalta miltä hyvänsä käymättä paikan päällä, perustaen mielikuvani todennäköisesti juuri paikan käyttötarkoitukseen ja sen päälle mahdollisesti niihin kertoihin kun olen ollut siellä. Mielikuvani paikan tunnelmasta olisi siis ikään kuin käyttötarkoituksen ja käynti- kertojen keskiarvon summa.
Forss selvittää Böhmeen pohjaten teoksessaan paikan eri ominaisuuksia. Hän jakaa ominaisuu- det kahtia: Aistein havaittaviin ominaisuuksiin ja tulkinnallisiin ominaisuuksiin. Aistein havaittavat ominaisuudet voivat olla konkreettisten ohella aineettomia, kuten valoisuus, hajut jne. Paikan tulkinnallisia ominaisuuksia sen sijaan ovat his- toriallinen ulottuvuus, ajallinen syvyys, kollektii-
vinen muisti, sosiaalinen ulottuvuus, mielikuvat, tunnelma ja genius loci, eli eräänlainen paikan henki. (Forss s.79)
Böhmen mukaan juuri tilassa läsnä olevien objek- tien aistein havaittavat ominaisuudet, eli niiden fysionomiikka, kuten hän itse niitä kutsuu, muo- dostavat perustan tunnelmalle, kun taas Forssin mielestä tunnelma on vain yksi paikan tulkinnal- lisista ominaisuuksista (Forss s.79). Itse käsitän tunnelman ennemminkin kokonaisvaltaisena tilal- lisena tunteena. Kokemus on ikään kuin tunnelma kokijan sisällä. Tähän sisäiseen tunnelmaan toki vaikuttavat sekä Böhmen objektien fysionomiik- ka, että Forssin tulkinnalliset ominaisuudet.
Kokonaisvaltainen tilallinen tunne, eli sisäi- nen tunnelma on aina tietty ja hetkellinen. Se on kuitenkin suhteessa tilan yleistunnelmaan, mieli- kuvaan tilan tunnelmasta, joka sisältää myös aiem- mat kokemukset samasta tilasta. Tietty tunnelma vallitsee tilassa juu-ri siellä vieraillessa, kaikilla aisteilla aistittuna, kokijalleen. Tämä tunnelma voi näyttäytyä tilassa vallitsevana, ja uskoisin, että sen voi kokea yhteisöllisestikin, mutta se on silti aina kullekin kokijalle omanlaisensa. Loppuais- tima voi olla hyvinkin pienestä kiinni.
Siitä, mihin sun silmäs eksyy, vaikka [Porthanian]
pöydänkulmalla lojuvaan lehteen, Ja mikä lehti siinä silloin sattuukin olemaan, vaik Kauppalehti. Tai mikä hajumolekyyli sun nenääs just silloin tuulahtaa. Ja lisäks se, mitä se saa sut tuntemaan. Se on taas uu- sia kerroksia tähän juttuun. Et mitä se haju tuo sulle mieleen, tai se Kauppalehti. Ehkä sä haistoit jotain parfyymii, jota sun mutsis käytti kerran laival ku olit viis vee. Aika jees, tai riippuu tietty äitisuhteesta ja kaikesta. Mut sit Kauppalehtee lukee sun mielest vaan kaikki ääshoulit kauppislaiset, ja nyt näyttäis siltä et ne on käyny täällä. Not so good. Lisäks sul on maha vähän kipee. Et tuntuu vähän ahdistavalta. Joo, aika ahdistava tilanne.
Päiväkirjamerkintä toukkuu 2012
Tällainen kokemus ammentaa selvästi niin fysio- nomisista kuin tulkinnallisistakin tilallisista omi- naisuuksista, kuten nähdyistä asioista, sosiaalisesta ulottuvuudesta, mielikuvista ja niin edelleen. Suu- ri osa edeltävän pohdinnon havainnoista tuntuu hyvin konkreettisilta ja tiedostetuilta. Tunnelmaa voi kuitenkin aistia myös hyvinkin tiedostamatta.
Pauline von Bonsdorff listaa väitöskirjassaan ns.
tilan äänettömät ominaisuudet, jotka vaikuttavat tunnelmaan välittömästi. Tällaisia ominaisuuksia ovat hänen mukaansa valoisuus, ilmankosteus, lämpötila, hajut, maankamara, akustiikka sekä ke- hon altistuminen ympäröivälle ilmalle tai toisten katseille. Nämä ominaisuudet muodostavat yleen- sä vain taustan fokusoidulle havaitsemiselle, eikä niitä itsessään havainnoida kovinkaan tarkoituksellis- esti. (Bonsdorff s.144)
Ihmisellä on kyky aistia näitä ominaisuuksia ke- hollisina tuntemuksina. Näitä tuntemuksia kutsun sisäisessä tunnelmassa tuntemusten kerrokseksi.
Tuntemusten kerrokseen sisällyttäisin myös ihmi- sestä itsestään kumpuavat tuntemukset eli olotilat;
halut, tarpeet, mieliteot, vireystilan, kehon lämpö- tilan sekä esim. säryn ja hyvän olon tunteet.
Bonsdorff summaa tunnelman kokemuksen ole- van aina yhteydestä riippuva, konkreettinen, yksilöllinen ja tuntemuksiin perustuva, ei yleinen ja abstrakti (s.142). Määritelmään sopivat myös kokijalähtöiset tuntemukset, ja vaik-ka ne näyt- täytyvätkin tilakokemuksesta irrotettavissa olevi- na, huomioitakoon, etteivät ne täysin jää tilan vaikutuspiirin ulkopuo-lelle: tilallinen ominaisuus voi olla syynä olotilaan, esimerkiksi valon määrä vireystilaan, tai korostaa sitä, esimerkiksi ruoan tuoksu muistuttaa nälästä. Tätä kautta olotilasta tulee tilallisen ominaisuuden vaikutuksesta osa kokonaisvaltaista sisäistä tunnelmaa.
Palatakseni Sveitsin arkkitehtuurimuseon taiteel- lisen johtajan lausahdukseen, olen tavallaan samaa mieltä siitä, ettei arkkiteh-ti suunnittele tilaan ai- nakaan tällaista yksittäistä tiettyä tunnelmaa. Mitä hän ajattelisi? Ajattelisiko hän, toimeksiannon ol- lessa kirkon suunnitteleminen, suunnittelevansa sinne hartaan tunnelman? Luulen jälleen kerran hartaan tunnelman syntyvän jo käyttötarkoituk- sen perusteella. Voisin kuvitella, että vaikka suunnittelisin millaisen kirkon tahansa, asetettaes-
sa tilaan alttari, saarnatuoli, kynttilöitä ja kirkol- lista toimintaa, tulisi tunnelmasta harras. Tila luo puitteet, mutta toiminta tunnelman.
Sanoisin myöskin, että tilassa ei ole tunnelmaa, mikäli sitä ei kukaan ole kokemassa. Ja jos teat- teriesitys on luotu tilanne ja koetuksi tarkoitettu, on tällöin sen puitteissa luotu, siis suunniteltu myöskin tunnelma. Sen sijaan, jos tunnelma on arkkitehdille jotakin, se on juuri se yleinen mie- likuva, sama, joka on kenellä tahansa kirkkoa ajattelevalla. Hänellä on myöskin tiedossaan lista asioista, joita kirkossa tulee olla. Toisin sanoen arkkitehti suunnittelee tilan käyttötarkoitukseen sopivaksi, ja vasta sen tarkoitukseensa käyttämi- nen ja siitä seuraava tilanne luo tunnelman.
Eräs keraamikkoystäväni, kerrottuani Sveitsin arkkitehtuurimuseon taiteellisen johtajan lau- sahduksesta, sanoi hänen mielestään arkkitehdin voivan vaikuttaa tunnelmaan esimerkiksi mate- riaalivalinnoilla, sillä materiaaleissa itsessään on jokin tunnelma. Gernot Böhme on hänen kanssaan samaa mieltä, kuten käy ilmi Forssin tulkinnasta:
Tunnelmaa voidaan muokata, luoda ja jopa päämäärähakuisesti tuottaa. Erityisesti arkkitehtuuria Böhme pitää tunnelman tuottamisena: värit, pintamate- riaalit, linjojen muodostus ja asetelmat ynnä muut sel- laiset, joita arkkitehti suunnittelee ja luo, ovat sinällään jo fysionomiikkaa.
(Forss s.113) Tämä on totta, hänhän voi esimerkiksi valita pin- tamateriaaliksi puukuvioinnin halutessaan luoda metsäisen tai skandinaavisen vaikutelman, tai vaik- ka rakennuttaa koko kirkon Legoista hauskan tunnelman saavuttamiseksi. En osannut väittää vastaan ystävälleni, mutta aikani asiaa pohdit- tuani tulin siihen tulokseen, että materiaalivalinta ei arkkitehdin toimessa kuitenkaan ulotu siihen kaikkein yksityisimpään kokemukseen, johon lavastaja kenties haluaa vaikuttaa. Ensinnäkin, arkkitehti tuskin haluaa käyttää materiaalia, joka haittaa tilan käyttämistä tarkoitukseensa, ja va- litsee materiaalinsa tämän puitteissa, jolloin ma- teriaali pysyy neutraalina elementtinä. Toiseksi, tilaa arkkitehdin suunnittelemaan tarkoitukseen käytettäessä, vallitsee siellä ennen kaikkea tilan-
En juuri ehtinyt kotiin vievään bussiin Vuosaaren metroasemalla. Istuin odot- tamaan seuraavaa. Penkki oli varjossa, mutta toinen puoli katua kylpi vuoden- ajalle epätyypillisessä aamupäivän au- tereessa. Hetkeä aiemmin metrossa, Siilitien metroaseman kohdalla, olin hetken kuunneltuani päättänyt peittää narkkarin vieroitusklinikan asukkaiden keskinäistä hierarkiaa koskevan äänek- kään puhelun korviin työnnettävillä kuu- lokkeilla ja niistä tunkevalla ihanalla musiikilla, jossa luultavasti soi harppu elektronisten elementtien rinnalla.
Oli hieman viileä, kasvoilta sen saattoi tuntea, ja hetki tuntui niin kauniilta, että olin oikeastaan jopa mielissäni bussista myöhästymisestä. Viereeni penkin toiseen päähän istui kissannaamoiksi naamioi- tuihin korvaläppiin pukeutunut lihava tyttö syömään suklaata. Royalin mante- li-merisuolan tuoksu ylsi nenääni helpos- ti penkin toisesta päästä. Lempeä tuuli, tai niin lempeä kuin lokakuun viimeisinä päivinä voi tuuli olla, sai suklaalevyn huolimattomasti avatun kullankeltaisen muovikääreen lepattamaan tytön pulle- assa kädessä, aivan kuin lihava kissan- naamakorvaläppiin pukeutunut suklaata syövä tyttö yksin ei olisi ollut riittävän liikuttavaa. Ja se harppumusiikki.
Pyyhin lapasella kosteuden silmänurkis- ta, pistin tuulen piikkiin. Matkan päässä suojatiellä, täydessä aurongonpaisteessa näin punatakkisen naisen työntävän sinitakkisen miehen pyörätuolissa tien yli. Sellaisesta ei kai saa liikuttua, joten katselin heitä aivan tyynenä, oikeastaan näin varmaan vain harhoja. He menivät ostoskeskukseen. Bussi tuli.
Havainto, ke 29.10.14, aamupäivä
netunnelma, jolloin mahdollinen materiaalin tuot- tama tunnelma jää marginaaliseksi.
Pohdiskellessaan, kuinka ollakaan, kirkkotilojen tunnelmaa Böhme rinnastaa tunnelmaan erään Forssin mukaan erillisen, hyvin tunnelman kaltai- sen tilallisen ilmiön, genius locin, paikan hengen.
Böhmen mukaan kirkon tunnelma säilyy tilantees- ta huolimatta aina samana johtuen kirkkoon asete- tuista kirkollisista symboleista ja merkeistä, kuten krusifiksi, tietyt arkkitehtoniset muodot ja freskot, sekä ihmisten tavasta lähestyä kirkkoa aina kirkol- lisena tilana huolimatta siitä mihin sitä käytetään.
Forss kyseenalaistaa tämän, antaen esimerkkinä kirkossa järjestetyn muotinäytöksen. Hänen mie- lestään näyttää siltä, että tunnelma yhtäaikaisesti sekä muuttuu, että ei muutu kirkollisesta tapahtu- man ollessa ei-kirkollinen, mikä hänen mukaansa selittyy ainoastaan sillä, että tunnelma ei ole yhtä kuin genius loci, vaan ne ovat kaksi erillistä, hyvin saman tyyppistä tilallista ilmiötä. (Forss s. 124) Näin ollen muotinäytöksen aikana kirkollinen tunnelma muuttuisi, mutta kirkollinen genius loci säilyisi samana.
Forss kuvailee tunnelman ja genius locin eroja seuraavasti:
Ensinnäkin tunnelma on genius locia häilyvämpi; se pystyy muuttumaan silmänräpäyksessä toisin kuin genius loci, joka voidaan ymmärtää paikan identiteet- tinä[…] Toiseksi tunnelma alistuu sanalliselle ku- vaamiselle; voidaan puhua huoneen kireästä tai leppoi- sasta tunnelmasta, kirkon hartaasta ja aamuauringossa kylpevästä tunnelmasta. Genius locia puolestaan ei voi missään merkittävässä mielessä pukea sanoiksi, vain sen osatekijöitä voi kuvailla. Ratkaisevin ero tunnelman ja genius locin luonteissa on kuitenkin se, että että siinä missä tunnelma on koettua tilaa, genius loci on lähinnä koettua paikkaa. Genius locin perusta on paikan koko- naiskokemus[…] Ja mikä merkittävintä, toisin kuin tunnelmaa, genius locia ei tällaisena koskaan voi suun- nitelmallisesti tuottaa.
(Forss s.125) Näyttää siis siltä, että arkkitehti ei suunnittele tilaan tunnelmaa, eikä genius locia. Hän yksink- ertaisesti suunnittelee tilan, joka tulee paikaksi mahdollisesti suunnitellun käyttötarkoituksen
perusteella, joka lopulta kokemuksen kautta muo- dostuu, kaikkien paikan aistein havaittavien, äänellisten ja äänettömien ominaisuuksien, sekä tulkinnallisten ominaisuuksien yhteisvaikutuk- sesta, genius lociksi, kokonaiskokemukseksi, sisäiseksi tunnelmaksi.
Tämän tyhjentävän vastauksen jälkeen herää kysymys, millaisin keinoin lavastajan on mahdol- lista vaikuttaa tunnelmaan. Tarkoittiko Sveitsin arkkitehtuurimuseon johtaja lausunnossaan tun- nelmaa vai genius locia? Voisiko olla, että lavas- taja voisikin luoda tilaan eräänlaisen fiktiivisen genius locin?
Seuraavassa kappaleessa käyn läpi harjoitustöitä- ni lavastajana. Käyn läpi erilaisia tapoja tuottaa tunnelmaa teatterin puitteissa. Esimerkit on va- littu siten, että kukin niistä toisi esiin mahdolli- simman erilaisia tunnelmaan liittyviä asioita, tapo- ja hyödyntää ja tuottaa sitä.
. . . . . . . .
Olen raahannut tunnelman käsitettä mukanani koulun alusta lähtien kuin viinaturisti kaljakärryä matkalla kotiin Länsisatamasta. Ehdotankin, että suhtaudumme tunnelmaan kuin kärrylliseen kaljaa ja harjoitustöihin välietappeina, joiden aikana olen nauttinut kärrystäni yhden jos toisenkin tölkillisen. Kalja ei lopu, ja tuskin hetkeen löydän kotiinkaan.
Ajatus, 5.11.2014
harjoitustyöt
. . . K u l l e r v o . . . . ::Kansallisidentiteetti, metsä ja sohva::
Aleksis Kiven kansaneepokseen perustuvassa klassikkotekstissä kaunis nuorukainen Kullervo välttelee töitä ja vastuuta sekä etsii itseään korves- sa. Valitsin Kullervon ensimmäiseksi esimerkiksi, sillä ensinnäkin se oli ensimmäinen lavastustyöni koskaan, ja muistan tunnelman käsitteen nousseen esiin ennakkosuunnittelukeskusteluissa jatkuvas- ti. Toiseksi, meidän näyttämöllepanossamme Kul- lervosta erottuu selkeästi materiaalin ja mööpelin kyky tuottaa tunnelmaa. Näihin palaan kuvauksen loppuvaiheessa.
Suunnitteluvaiheessa puhuimme paljon pönöt- tämisestä ja jäyhästä Karjalaisesta tunnelmasta.
Halusimme porautua suomalaisen jäyhän mie- lenmaisemaan. Keskusteluissa nousivat esiin seuraavat avainsanat:
Metsä.
Työ, työn vältteleminen.
Elämässä tarpominen ja siitä kiinni saamattomuus.
Siltojen polttaminen ja itsensä tuhoon syökseminen.
Räyhähenki.
Pönöttäminen.
Se, kun ei ole toiselle ihmiselle mitään sanottavaa.
Sijaistoiminto.
Suomalainen vetäytynesyys.
Forss puhuu niin sanotusta kollektiivisesta muis- tista, joka syntyy ihmisen asumisesta paikassa eläen
”sen historiaa kollektiivisen muistin kautta, joka periytyy sukupolvelta toiselle”(Forss s.92). Juuri ilmiöiden, kuten kollektiivinen muisti ja kansal- lisidentiteetti, turvin voin ensinnäkin ymmärtää ylläolevan listan asioita yhtenäisenä kansallisena tunnelmana tai mielialana, ja toiseksi tietää, mil- laisiin konkrettisiin asioihin ne tiivistyvät. Kul- lervon tapahtumapaikkana on suurimmaksi osaksi metsä, ja koska suomalainen identiteettikin raken- tuu metsälle, metsään ja metsän antimista, halusin lavastuksessakin keskiössä olevan metsän.
Mietin päiväkausia metsän olemusta ja erilaisia tapoja toteuttaa puut. Tulin ajatelleeksi halkoja.
Ajatus metsän rakentamisesta pilkotuista metsän kappaleista tuntui kiehtovalta. Haloista raken-
nettiin siimaan ripustamalla katosta roikkuvia halkojen ketjuja puiksi. Lisäksi niistä rakennet- tiin valtava kiipeämiskelpoinen kasa näyttämön takaosaan, ikään kuin harjuksi. Kasasin haloista myös muutaman kannon vyöttämällä niitä tiiviiksi nipuiksi henkseleiden avulla.
Puhuin aiemmin materiaalin kyvystä tuottaa tun- nelmaa. Käsittelemättömänä materiaalina halot välittivät metsän tunnelmaa hyvin. Syvyyden ja materiaalintunnun lisäksi ne toivat tilaan myös hajullisen elementin. Ne eivät suoranaisesti hais- seet metsältä, vaan tietysti haloilta, mutta luulen sen kuitenkin vahvistaneen tilallista kokemusta ja ehkä mielikuvaa metsästä, kuten myös satu- metsämäinen äänisuunnittelu ja Pekka Halosen maalauksista inspiraatiota ammentanut valosuun- nittelu, jotka myös pyrkivät tuottamaan metsän tunnelmaa.
Väitän, että halot materiaalina eivät tuota mie- likuvaa ainoastaan metsästä, vaan myös työstä.
Olen erityisen hyvilläni siitä, että halkoja todella käytettiin lavalla. Sitä kautta ne eivät jääneet ain- oastaan visuaaliseksi tunnelmantuottajaksi, vaan myös lunastivat symbolisen merkityksensä. Kull- ervo ei jaksa hakata halkoja, ja näin ollen suu- resta määrästä harjua ja puita esittäviä halkoja tulee päättymätön määrä tekemätöntä työtä. Ma- teriaalin ominaispiirteen valjastaminen tuntuukin olevan yksi perustavanlaatuisista teatterisuunnit- telun välineistä.
Metsän vastaparina näytelmän sisäisissä tiloissa esiintyi Kullervon vanhempien koti. Tunnelmal- taan ehkä tihein kohtaus esityksessä oli kohtaus, jossa Kullervo palaa kotiin vuosien jälkeen, is- tutetaan sohvalle ja keitetään kahvit. Koko kolmen kupin keitto-ohjelma valutetaan pannuun täydessä hiljaisuudessa sohvalla odottaen. Kohtauksen kiu- sallinen tunnelma nojaa yleisesti tunnistettavaan piinalliseen hetkeen, kun jonkin odotetaan tapah- tuvan, eikä sillä välin keksitä mitään sanottavaa.
Olen huomannut nykymaailmassa, etenkin sosiaa- lisen median päivityksissä viljeltävän Se tunne kun -alkuisia lauseita. Tällainen päivitys voisi kuulua esimerkiksi: Se tunne kun lähetät jollekin tekstiviestin ja et uskalla katsoa vastausta. Päivityksellä pyritään
Vasen sivu: Ideamateriaalia leikekirjasta sekä havainnekuva Tämän sivun kuvat: Ina Saarinen
välittämään usein jokin negatiivinen tuntemus viittaamalla siihen yleisenä ilmiönä ja luottaen siihen, että muut ovat joko kokeneet saman tai muuten pystyvät samastumaan kyseisiin tapah- tumiin ja sitä kautta tietämään tarkalleen, miltä päivityksen kirjoittajasta tuntuu. Tunnistettavuuk- sien viljely on tehokas keino tuottaa tunnetta, ja tässä arkipäivän esimerkissä tähän tunteeseen viitataan suoraan, jolloin se on helppo poimia nopeasti sivustoa selatessa. Teatteri vaatii luullak- seni hieman hienovaraisemman lähestymistavan.
Palaan vielä hetkeksi Kullervossa esiintyvään ko- tiin. Suunnittelutyötä tehdessäni koin kyseisen ko- din siistinä mutta tunkkaisena. Tätä kotia valittiin edustamaan sohva, joka verhoiltiin osin tunkkai- sella kokovihreällä ja osin tunkkaisella vihreällä kukkakuosilla. Sohvaan asennettiin pyörät ja se tuotiin näyttämölle vauhdikkaasti televisiosarjan alkutunnuksen elkein. Tunnelmaa tarkennettiin vielä sohvan viereen halkopölkylle asetetulla pit- siliinalla ja lämmintä valoa hehkuvalla pöytälam- pulla.
Teatteriohjaaja Mikko Roiha sanoi kerran teks- tistä tilaksi -kurssilla vieraillessaan, että sohvan laittaminen näyttämölle on osoitus äärimmäi- sestä mielikuvituksettomuudesta. Minä inhoan sohvia. Kuitenkaan en voi yhtyä Roihan sanaan.
Sohvallakin voi viestiä: jos se onkin valintana tavanomainen, sehän juuri voi olla syy sen näyt- tämöllepanoon.
Ajatellaanpa nyt hieman sohvia. Sohvissa on huo- no energia. Ensinnäkin ne ovat fyysisinä element- teinä hyvin raskaita. Useisiin pieniin tiloihin ne eivät sovi, ja silti se on huonekalu, jonka moni ko- kee pakolliseksi olohuoneen varusteeksi. Toiseksi ne on oikein tarkoitettu laiskotteluun, mikä on jotenkin irvokasta. Sohva itsessäänkin näyttää usein laiskalta. Myönnän kuitenkin sohvien ole- van hyvin mukavia istua ja jopa maata. Ne siis saattavat tilallisena elementtinä ahdistaa, mutta saada kuitenkin aikaan ajatuksen mukavasta is- tumisesta.
Siinä oli jo monta sohvan herättämää ajatusta.
Ja kyseessä oli siis vain minun henkilökohtainen mielipiteeni sohvan ideasta. (vrt. Platonin ideaoppi)
Tämän lisäksi on lukemattomia versioita aisti- maailman sohvasta, joilla kullakin on oma olemuk- sensa. Esineen olemus tuottaa tunnelmaa, sekä mielikuvien tasolla, että aistein havaittuna. Näin ollen ei välttämättä ole niinkään merkittävää, mitä lavalle laitetaan, vaan millainen sellainen sinne laitetaan, minne sinne, miten, ja miten siihen suhteutetaan lukuisat muut esityksen osa-alueet.
Voisin luultavasti aivan hyvin käyttää jokaisessa lavastuksessani aina vain erilaista sohvaa ja onnis- tua välittämään halutunlaisen tunnelman.
VHS-ritarit
Käsikirjoitus: Juho Gröndahl Ohjaus: Linda Wallgren Lavastus: Ina Saarinen
Pukusuunnittelu: Aino Rasilainen Valosuunnittelu: Anniina Veijalainen Äänisuunnittelu: Jussi Liukkonen Rooleissa:
Eppu Pastinen Linda Wiklund Miika Laakso Helmi-Leena Nummela Joel Mäkinen Aleksi Holkko
huhtikuussa
Ensi-ilta: ke 18.4. klo 19 Muut esitykset: pe 20.4. klo 19 la 21.4. klo 19 ma 23.4. klo 13 & 18 ke 25.4. klo 13 to 26.4. klo 18 pe 27.4. klo 18 la 28.4. klo 19 ma 30.4. klo 14 Studio 1
Teatterikorkeakoulu Haapaniemenkatu 6 00530 Helsinki Liput 6/12e www.piletti.fi
. . . V H S - r i t a r i t . . . . ::Tuolit, ovi ja muovilattia::
Näytelmä sijoittuu enimmäkseen kaivokselalaiseen lähiöön aikavälillä 13.–16. päivä toukokuuta 2011.
Tapahtumapaikkoina toimivat yksi punavuorelai- nen ja useita kaivokselalaisia kerrostaloasuntoja, rappukäytävä, kerrostalon piha sekä taksi.
Esitys on hyvä esimerkki siitä, miten jokseenkin minimalistisenkin näyttämöratkaisun taustalla todennäköisesti piilee paljon taustatyötä ja miet- timistä. Teksti sisälsi runsaasti yksityiskohtausta ja herkullista kuvausta asuntojen esineistöstä, ja suunnittelutyön alkuvaiheessa pääni oli pursusi kuvastoa omituisista kämpistä betonihelvetin kes- kellä. Tässä produktiokuvauksessa käyn läpi pro- sessia, jonka seurauksena yhdeksänkym- mentälukulaisen lähiön tunnelma tiivistyy tuolei- hin, oveen ja muovilattiaan.
Näytelmässä kolmekymppinen punavuorelaistoi- mittaja Pauli luulee törmänneensä kadulla vanhaan koulukaveriinsa Timoon, mikä laukaisee kaipuun menneisyyteen. Pauli tekaisee äitinsä kuoleman, pakkaa reppuunsa leluhaarniskan ja lähtee muka hoitamaan asioita Lapsuudenkotiinsa Kaivokse- laan, jossa vanhentuneet lapsuudenystävät yhä pyörittävät tuttuja kuvioita. Pauli temmataan mu- kaan leikkiin ja tilanne kriisiytyy.
Lähdimme työryhmän kanssa imemään inspiraatio- ta talvisesta Kaivokselasta, kirjailijan kotilähiöstä.
Kirjailija Gröndahl kuljetti meidät tärkeimpien paikallisnähtävyyksien kautta kaljalle lähipubiin.
Näimme mm. Mätäojan, Kaivokselan koulun ja jopa sen kerrostalon, johon fiktiiviset tapahtumat oli sijoitettu tapahtuvaksi.
Vierailu oli onnistunut tapa omaksua paikan tun- nelmaa. Lavastussuunnitelmallisiksi lähtökohdiksi näkisin valikoituneen lähiön tunnelma, ankea, loh- duton, kylmä, ysäri, leikki, ja jääkiekko (tekstissä katsotaan jääkiekkoa VHS-nauhalta).
Suunnitteluvaiheessa heitettiin ajatus studion lattian jäädyttämisestä. Se ei kuitenkaan tuntu- nut realistiselta ajatukselta. Itse olin jo aiemmin päättänyt, että haluaisin peittää koko lattian jol-
lakin pintamateriaalilla, sillä pidän lattiaa erittäin tärkeänä elementtinä näyttelijän maadoittamisessa ja yhdistämisessä näytelmän ympäristöön. Studi- oiden lattia on valtava pinta, jonka ajattelematta jättäminen tuntuisi lähes rikolliselta. Lattian pin- noittaminen on askel pois mustassa tyhjyydessä kelluvasta teatteriestetiikasta, joka mielestäni te- kee teatteritapahtumasta vähemmän orgaanisen.
Valitsin lattiapinnoitteeksi harmaan muovimaton, sillä sellaiseen tiivistyy kokemukseni lähiöasumi- sesta. Lisäksi se muistuttaa minua harmaudellaan tietynlaisesta lähiössä vallitsevasta raskaasta mie- lialasta, ja vaaleudellaan edelleen jääkentästä, kyl- myydestä, lohduttomuudesta ja talvesta. Markii- siksi asetetut valot ja ohjauksellinen kuvasto, kuten veriroiskeet ja videokasetin liu’uttaminen kuin kiekkoa muovijäällä pyrkivät hienovaraisesti vahvistamaan jäähallitunnelmaa, ja lopulta tila todella muuttuu luistelukentäksi näyttelijöiden siir- tyessä näyttelemään rullaluistimille.
Katsomot asetettiin vastakkaisiin päätyihin, tämä oli ohjaajan toive jo alusta lähtien, mikä lisäsi jääkiekkoareenamaisuutta entisestään. Valitsin is- tuimiksi teakin harmaat muovituolit, jotka olisin halunnut maalata punaisiksi areenatunnelman ko- rostamiseksi, mutta sitä ei opetusteatterin puolelta suositeltu työläyden sekä maalin helpon irtoavuu- den vuoksi. Se oli ehkä hieman laiska ratkaisu.
Ylipäänsä katsomotuolin valinnan ei tulisi olla mikään itsestäänselvyys, siis mielestäni ei missään tapauksessa tulisi ottaa ”vaan jotain tuoleja” siksi, että sellaiset sattuu löytymään. Tietenkin ymmär- rän, että pienen budjetin ja riittämättömän ajan ollessa kynnyskysymyksiä on usein tärkeämpiäkin panostuksen kohteita, katsomotuolit kun ovat asia, joka visuaalisena elementtinä peittyy kat- sojien alle ja jonka perinteisesti kuuluu unohtua katsojan istuttua paikalleen ja päästyä esityksen maailmaan. Siinä kuitenkin unohtuu helposti se tosiasia, että tuoli on se, jolla katsoja tulee istu- maan koko esityksen ajan, siis yleensä parisen tuntia elämästään. Täten siitä väistämättä tulee osa teatterikokemusta.
Toki, jos katsomon tuoleiksi asennetaan ne samat joita on aina käytetty, siis hyvin teatterisalimaiset is-
Aukeaman kuvat:
Ina Saarinen & Aino Havu
tuimet perinteisine teatterikatsomokorokkeineen, katsoja helposti hyväksyy sen olevan osa mustaa, siis teatterikalustoon kuuluvaa materiaa, ja jättää sen siksi huomaamatta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että valitsemalla toisin voidaan vaikuttaa hyvin paljon katsojan kokemukseen. Istuimet ovat nimit- täin usein ainoa fyysinen kosketuspinta katsojan ja esityksen välillä. Tämän lisäksi katsomo on usein alaa vievä visuaalinen elementti yleisön saapuessa esitystilaan, joten se on suuressa osassa heidän saadessa ensivaikutelmansa esityksen maailmasta.
Olisihan valtava ero tilan tunnelmaan, mikäli pen- kit olisivat esimerkiksi juuri punaiset.
Kuten jo sohvasta Kullervon kohdalla puhuessani mainitsin, minulle ei välttämättä ole tärkeää mitä näyttämöllä on, vaan millainen sellainen siellä on.
En siis yleensä kieltäydy laittamasta näyttämölle esimerkiksi jotakin ohjaajan toivomaa elementtiä, kunhan saan valita sen, vähintäänkin annetuista vaihtoehdoista. En kuitenkaan missään tapaukses- sa hyväksy roolia “kuvittajana” tai “setin kuorrut- tajana”. Esineiden valinnalla on tätä paljon syvem- pi merkitys, joka liittyy vahvasti tunnelmaan sitä kautta, että ihmisen muistot tuntuvat asuvan esi- neissä (Forss s.93).
VHS-ritareissa ohjaaja vaati näyttämölle tuo- leja, ja ymmärsin myös niiden ohjausratkaisul- lisen välttämättömyyden; kaikki näyttelijät olivat koko ajan näyttämöllä vähintäänkin tarkkailijan roolissa, jolloin oli tärkeää, että he voivat istua.
Oikeiden tuolien valinta oli minulle tärkeää. Kun näyttämöllä on vain vähän, on sen vähän oltava erityisen harkittua. Tuoli oli ainoa varsinainen kotiin viittaava visuaalinen elementti, joten se oli- si lähtökohta koko tämän kodin tunnelmalle. Kai- kista ajattelemistani tuoleista Suomessa Venetsia- tuolina tunnettu tuoli tuntui välittömästi oikealta valinnalta.
Tuoli on eräänlainen kahdeksankymmentä ja yh- deksänkymmentälukujen taitteen unelma. Se ei ole missään nimessä enää moderni, ei kuitenkaan vintageksikaan kelpaava. Ei ajaton, suorastaan tyylitön, istuinosa käytössä kuluva, suoranainen murheenkryyni. Aika ei missään tapauksessa ollut vielä valmis Venetsia-tuolin uudelle tulemiselle, ja juuri se oli syy laittaa lavalle yhdeksän kappaletta kyseistä tuolia.
Työryhmän kesken tuoli herätti assosiaation ”Se tuoli, joita lapsena kellään ei ollut kotona, mutta kaikilla oli kaveri, jolla oli.” Aikansa tuotteena ajattelin Venetsia-tuolin olevan optimaalinen pait- si stimuloimaan katsojan muistia, myös johdat- tamaan roolihahmot takaisin fiktiivisen lapsuu- tensa pariin. On hyvin mielenkiintoista, miten yhteen esineeseen voi pakkautua vaikka yhden vuosikymmenen tunnelma.
Eräs katsoja tuli esityksen nähtyään kertomaan, kuinka muovimatto oli ollut hänestä vaikuttava ratkaisu. Hän kertoi eläneensä vuosia asunnossa, jossa sellainen oli ollut, ja sinä aikana hän todel- la oli oppinut inhoamaan sitä. Sen sijaan eräs ystäväni, joka kävi ensimmäistä kertaa katsomassa esitystä Teatterikorkeakoululla, kiittäessään esi- tyksestä mainitsi tilan olleen sympaattinen. Jäin miettimään, oliko hän, ja ken ties moni muu luullut lattian kuuluvan esitystilaan alun alkaenkin, ja jos oli, miten se oli mahdollisesti vaikuttanut heidän tunnelmaansa. Hehän olivat oikeastaan jääneet paitsi kaikesta siitä, mitä minä olen ajatellut lat- tian edustavan: jäätä, lähiötä, betonia, ankeutta.
Jos he esimerkiksi ajattelivat, että lattia oli inhot- tava ja ihmettelivät, miksei sille ollut tehty mitään, se on saattanut jopa häiritä heidän kokemustaan sen sijaan, että se olisi tuottanut esityksen sisäistä tunnelmaa tarkoituksellisella inhottavuudellaan.
Toisaalta ei voi koskaan olettaa, että jokainen katsoja kuitenkaan poimisi esityksestä kaikkia tarkoitettuja merkityksiä, ja muutenkin olisi perin omahyväistä esimerkiksi tässä tapauksessa pitää lavastuksen onnistumisen mittapuuna lattian ne- rokkuuden lavastuksellisena ratkaisuna tunnusta- neiden katsojien lukumäärää.
Tällainen on Venetsia-tuoli. Kuva : Jarmo Hautakangas
. . . R a k a s t a j a . . . . ::Ihanuus, kauneus ja paska meininki::
Enenevissä määrin olen huomannut käynnissä olevan produktion tunkeutuvan työryhmän yksi- tyiselämiin. Jos päivät pitkät katselee harjoituk- sissa posliineja paiskovaa naista ja mustasukkai- suuteensa kuristuvaa miestä, saattaa sieltä jotain tunnistettuaan helposti tulla kyseenalaistaneeksi omankin parisuhteensa. Esityksiin ammennetaan omista kokemuksista ja itselle ajankohtaisista aiheista. Näin teoksista tulee henkilökohtaisia, jolloin teemat peilautuvat takaisin omaan elämään ja niin edelleen. Tämä on oiva sisällöllisen materi- aalin tuottamisen metodi, mutta olen huomannut sitä voitavan hyödyntää visuaalisellakin tasolla.
Tämä produktioesittely on kertomus siitä, kuinka heittäydyin tunnelmien vietäväksi.
Rakastajaa alettiin suunnitella alkusyksystä.
Talven tulo, kaiken kuoleminen ja sen keskellä jumissa oleminen tuntui yhtä ahdistavalta kuin kaikkina aiempinakin syksyinä siihen mennessä.
Rakastajan tarina ajoi juttelemaan parisuhteista, niiden ajoittaisesta raastavuudesta. En osannut sa- mastua parisuhteista valittamiseen, sillä itse vain haaveilin sellaisesta ylipäänsä. Shoppailin poikia kännykän treffisovelluksessa ja päädyin lopulta aiheuttamaan takauman entisen poikaystäväni kanssa saadakseni substanssia. Huono idea.
Hautauduin haaveisiin viipyilevästä kesän eufo- riasta. Uppouduin opuksiin peribrittiläisestä ko- dista ja puutarhasta. Ahmin kuvastoa kukista ja ihanuudesta, villiinnyin vaaleanpunaisesta ja pik- kusievistä posliineista. Jopa suunnittelukansioni oli kukallinen. Halusin viettää talveni kauneuden keskellä ja säilyttää edes laatikollisen kesää, jonka turvin selvitä. Laatikkona sai luvan toimia teat- terikorkeakoulun studio 4.
Ensimmäinen ajatus oli istuttaa studion täydeltä siirtonurmea, sillä tuskin mikään vahvemmin toisi mieleen kesäisen vehreyden kuin tuore nurmi jalkojen alla ja sen kostea tuoksu. Nur- men saatavuus loppusyksystä selvitettiin mah- dolliseksi, mutta sen säilyttäminen vihreänä ja hyvinvoivana sisätilassa useita viikkoja oli asiantuntijan mukaan kokeilla todettu mahdot- tomaksi optimaalisesta hoitamisesta huolimatta.
Kokeellinen puoleni paloi halusta saada nähdä, mitä nurmelle tapahtuisi ja suhtautua muutok- seen ja lopputulokseen haluttuina osina proses- sia, mutta oikeanlaista tunnelmaa repeillyt, kui- vunut, mutavelliksi muuttunut tai kellastunut nurmi ei olisi tilaan tuonut. Aidon näköiseen tekonurmeen sen sijaan ei ollut varaa, ja sen ja muutaman muun pakotteen ja sattuman kautta päädyimme vuoraamaan tilan kauttaaltaan kirk- kaanvihreällä kokolattiamatolla, toki aitoon brittityyliin sopivasti.
Kuvat: Ina Saarinen
Harjoitusten edetessä tila täyttyi kauniista asio- ista suunnitelmani mukaisesti. Aidon nurmen tuo- reutta paikkaamaan sekä tilaa ihanoimaan tuotiin suuri määrä tuoreita kukkia. Anniina Veijalaisen päivän kiertoa viitteellisesti noudattaneet valot pitivät meidät lämpiminä ja autenttista puutarha- tunnelmaa käytiin aistimassa promokuvauksissa eräänä viimeisistä aurinkoisista päivistä Töölön talvipuutarhan edustalla viimeisiään loistavien ruusupensaiden kukkeessa. Annika Saloran- nan puvut pitivät pystyssä näennäistä elegans- sia ja usein saimme nauttia Helmi-Leena Num- melan näyttelemän Sarahin harjoitusten kuluessa valmistamasta sienirisotosta, joka toisaalta joka- päiväisyydellään muistutti meitä arjen rutiinisuu- desta. Lopullisesti luomaamme maailmaan meidät lennätti yhdessä laadittu soittolista teemoihin sopivista kappaleista, joista osa myös päätyi esi- tettäväksi lopullisessa näytelmässä.
Koko suunnittelu- harjoitus- ja esityskausien ajan pieni työryhmämme vietti paljon aikaa yh- dessä keskustellen niin henkilökohtaisista kuin näytelmänkin asioista. Hahmojen sisäiset maail-
mat ikään kuin synkronoituvat muun työryhmän ja lopulta omieni kanssa. Tämänkaltaisesta sym- bioottisesta suhteesta, sekä sen puitteissa koe- tuista olosuhteista syntyy prosessissa hyvin vahva yhteisymmärrys teoksen maailmasta, eräänlainen kollektiivinen tunnelma, jota kukin oman osa- alueensa kautta ilmaisee, kokee, ja edelleen ilmai- see. Haluaisin, että katsoja voisi saada otteen tuo- sta teoksen maailmassa vallitsevasta tunnelmasta tilallisen kokemuksen kautta.
Väitän Rakastajan roolihenkilöiden keskinäisen tunnelman olleen suuren osan aikaa täydessä ristiriidassa kuvaston tuottaman tunnelman kanssa. On mielenkiintoista, kuinka tilassa voi vallita yhtäaikaisesti monta erilaista tunnelmaa, jotka kontrastisuudestaan huolimatta voivat elää täydessä harmoniassa ja vahvistaa toinen toistaan.
Sen sijaan, että olisin korostanut ankeaa parisuh- detta esimerkiksi harmaalla tapetilla tai väärin päin asetetulla vessapaperirullalla, halusin tilan oikein kukoistavan. Näin voi mahdollisesti pelkän tunnistettavuuksissa pitäytymisen sijaan luoda yleisölle aivan uudenlaisia kokemuksia.
kevät juhla
AleksiHolkko Helmi-LeenaNummela
EppuPastinen LindaWiklund
JenniNikolajeff JoelMäkinen
MinnaHarjuniemi JukkaRuotsalainen
JuhoGröndahl
OHJAUS LINDA WALLGREN LAVASTUS INA SAARINEN PUKUSUUNNITTELU AINO HAVU VALOSUUNNITTELU ANNIINA VEIJALAINEN ÄÄNISUUNNITTELU ROY BOSWELL
ENSI-ILTA KE 2.4.2014 KLO 19 MUUT ESITYKSET LA 5.4. KLO 11:00 TI 15.4. KLO 19:00 KE 16.4. KLO 19:00 KE 30.4. KLO 14:00
LIPUT 15/7EUR WWW.PILETTI.FI
TEATTERIKORKEAKOULU HAAPANIEMENKATU 6 HELSINKI
KUUDENNEN KERROKSEN AULA
MiikaLaakso
. . . K e v ä t j u h l a . . . . ::Tyhjästä nyhjäiseminen ja huomaamattomasti::
::pitkälle meneminen::
Kevätjuhla sijoittuu yhdeksänkymmentäluvun lopun yläasteelle, hahmoina oppilaita, koulun henkilökuntaa ja siviilipalvelusmies. Tarinan keskiössä on kadonnut oppilas Timo sekä etsin- täoperaatio. Tapahtumapaikkoina toimivat opet- tajanhuone, koulun käytävät, vessat, salainen kel- larihuone ja koulun viereinen metsä.
Näytelmä toteutettiin Teatterikorkeakoulun kuu- dennen kerroksen aulaan, jonka keskiössä on vastikään uusittu kummallisista rakennuspalikka- maisista sohvista muodostuva oleskelutila, jonka ympäriltä aukeavat käytävät lukuisien luokkahuo- neiden sekä vessojen oville. Yhdessä käytävistä sijaitsee keittosyvennys ja vastapäätä lasinen kul- maus ovella, joka johtaa rappukäytävään.
Valitsin Kevätjuhlan viimeiseksi esimerkiksi en- sinnäkin siksi, että se on tähän mennessä viimeisin harjoitustyöni. Toiseksi se eroaa kaikista aiem- mista harjoitustöistäni siten, että se toteutettiin oikeaan tilaan, ollen täten paikkasidonnainen esi- tys, eli site-specific. Kolmanneksi koen Kevätjuh- lan parissa työskennellessäni päässeeni hyvin sy- välle tunnelmanluomisen ytimeen ja vähintäänkin hyvin lähelle fiktiivisen genius locin luomista.
Olin ajatellut site-specific -tilan olevan paras mahdollinen tapa välittää tunnelmaa mahdollisim- man kokonaisvaltaisesti, sillä se on jo valmiiksi jotakin, eikä tunnelmaa tarvitse alkaa luoda tyh- jästä. Kevätjuhlan kanssa kokemani perusteella huomasin kuitenkin, että saattaa oikeastaan olla vaikeampaa alkaa rakentaa jotakin tilaa, tilannetta tai tunnelmaa paikkaan, jossa sellaiset valmiiksi jo on. Tietysti millä tahansa teatterisalilla tai -tilal- lakin on omat konnotaationsa, mutta sellaisten ti- lojen puitteissa on kenties helpompi pitää kiinni sopimuksesta, että lavasteen ulkopuolella oleva on olematonta. Paikkasidonnaisessa esityksessä sen sijaan lavastetun ja autenttisen rajat pyritään yleensä häivyttämään, jolloin kaikki näkyvissä oleva on väistämättä osa esitystä.
Koin siis vaikeaksi alkaa rakentaa tunnelmaa tun-
nelmalle. Tila kantoi minulle valmiiksi merkityksiä teatterikorkeakoulun tilana. Tiesin myös, että enemmistö yleisöstä tuli todennäköisesti koostu- maan ihmisistä, joille Teak ympäristönä oli tuttu, ja siksi kannoin huolta tilan potentiaalista tulla toiseksi paikaksi. Tilalla oli siis hyvin vahva ge- nius loci, jonka häivyttäminen tuntui mahdot- tomalta; Suuria visuaalisia ratkaisuja ei suun- niteltu tehtävän, tuli operoida pienesti, kuitenkin riittävän vakuuttavasti ja vaikuttavasti.
Ymmärsin, että minun tulisi paneutua yksityis- kohtiin. Päätin kääntää yleisön tilantuntemuksen edukseni ja muuttaa vain erityisen pieniä, sinänsä mitättömiä asioita. Tällöin he eivät välttämättä tietoisesti huomaisi muutosta, vaan alitajuisesti havaitsisivat hieman erilaisen tunnelman, ehkä jotakin omituista. Halusin siirtää tilan toiseen aikaan ja paikkaan, toiseen ulottuvuuteen. Toi- sin sanoen yritin todella luoda paikalle uuden, fiktiivisen mutta uskottavan genius locin histori- oineen, ajallisine ja sosiaalisine ulottuvuuksineen ja kouluun paikkana liittyvine ominaispiirteineen.
Inspiraationlähteinä toimivat luonnollisesti yh- deksänkymmentäluku, lama ja kouluympäristöt.
Kaikki kytkökset nykyaikaan tuli häivyttää nä- kyvistä, kaiken tuli olla hieman kehnoa ja tilassa tuli näkyä siellä oleskelleiden ihmisten jättämät jäljet. Peitin littanan television gobeliinilla, vaih- doin kahvinkeittimen vanhaan paskaan ja raahasin tietokoneen hienon LCD:n tilalle surkean putkiro- mun. Vaihdoin modernit keittiönvetimet arkisem- piin ja astiakaapin kahvimukit mauttomiin, levitte- lin lattialle teroitusroskaa ja heittelin unohtuneita vihkoja ja penaaleja nurkkiin pyörimään. Tein jal- kalistasta ja suurista koukuista koulunaulakon, jo- hon valitsin omasta kaapistani sopivia unohdettuja yläastelaisen vaatteita, unohtamatta sateenvarjoa (tähän näkyyn olin tutustunut kuvauskäynnillä Käpylän yhtenäiskoulussa) ja seinille ja ilmoi- tustauluille sijoitin lukujärjestyksiä, ilmoituksia ja valistusjulisteita. Opettajille ostettiin kokous- vichyä pikkupulloissa ja pennuille jaffaa.
Minä ja toinen ulottuvuuteni kävimme jatkuvaa taistelua realistisen tilan ja sen käyttäjien kanssa.
Keittiöön ilmestyi jatkuvasti epähaluttuja astioita tarkoin valikoitujen tilalle ja ihmisiä tietysti pyöri
Aukeaman kuvat: Aino Havu
tilassa harjoitusten aikana, välillä vähät välittäen siitä mitä meillä oli meneillään, mikä saattoi ilmetä esimerkiksi häikäilemättömän normaaliäänisenä keskusteluna kesken kohtauksen harjoittelun. Oli kuitenkin hauska huomata myös ulottuvuuksien rinnakkaiselo: sen lisäksi että tietokonetta put- kinäyttöineen käytettiin muina miehinä ja ilmoi- tustaululle ilmestyi uusi aito ilmoitus lavastettujen päälle, saattoivat työryhmän jäsenet yksi toisensa jälkeen siivoilla koulun lattialle heittämiäni roskia.
Yksityiskohtien lisäksi tunnelmaa muunneltiin hy- vin paljon valolla ja äänellä, joskin aika minima- listisesti. Valosuunnittelijan teesinä toimi valon realistisuus: teatterilamppuja hän ei tilaan huoli- nut. Käytössä oli tilan omat kattovalot, jotka sam- muttamalla saatettiin olla salaisessa kellarihuoneessa tai eksyksissä metsässä. Lisäksi valaistusta mani- puloitiin pimennysverhoilla, jolloin tilaan kan- tautui luokkahuoneista joko luonnonvaloa, keino- valoa tai hämäryyttä. Eräässä kohtauksessa pai- kan ja ajan rajat häivyttävän tunnelman luomiseen valjastettiin piirtoheitin, jolle kaadettiin vaalean- punaista nestettä.
Keinojen ollessa arkisia ja tilalähtöisiä, oli niiden luoma tunnelma hienovaraista ja uskottavaa. Ääni toimi samoin. Kätketyillä mikrofoneilla ja pienillä kaiuttimilla esimerkiksi lisättiin puheeseen hie- man lähes huomaamatonta kaikua metsäkohtauk- sessa. Äänellisistä elementeistä kiinnostavin lienee kuitenkin undulaatit, jotka oleilivat häkissään ti- lan nurkassa koko esityksen ajan, ja joita laulatet- t i i n s o i t t a m a l l a n i i l l e h i l j a a K a n y e We s t i n Bound 2:tä halutuissa kohdissa.
Hyvin konkreettisena ikkunana toiseen ulottu- vuuteen toimivat näytelmään kirjoitetut videot.
Videoita oli kahta tyyppiä. Prologina ja epilogina toimivat videot, joissa kadonnut Timo puhut- telee videon katsojia suoraan, on tarinan mukaan kuvattu web-kameralla ja laitettu nettiin maksa- via seuraajia varten. Nämä videot toistettiin esi- tyksessä tietokoneen näytöltä. Lopuilla videoista on ikään kuin kuvattu salaa opettajien ja oppilai- den kohtaamisia ja toimia koulun tiloissa ja sen ympäristössä. Nämä videot löytyvät koulun tilois- ta opettajien selvittäessä Timon tapausta ja niitä katsottiin esityksessä videonauhurilla televisiosta.
Jälkimmäiset videot kuvattiin mini-VHS-nauhalle aidoissa ympäristöissä Käpylässä sijaitsevassa Yhtenäiskoulussa ja sen pihalla, eräällä juna- asemalla sekä kotimiljöössä ikkunan ulkopuolel- ta kuvattuna. Videot olivat tärkeä osa esityksen kokonaisestetiikkaa ja edelleen yksi keino viedä tila toiseen ulottuvuuteen. Antaen todentuntuisia viitteitä tilan ulkopuolella olevasta videot loivat puitteet koko esitystä ympäröivälle fiktiiviselle maailmalle vahvistaen samalla genius locia.
. . . . . . . .
huomioita
Haluan edelleen korostaa teatterin erityislaatui- suutta omanlaisena, fyysisenä, kokonaisvaltai- sena taiteenmuotonaan. Eräs teatterin uhkista on elokuva siinä mielessä, että jollei teatteria osata arvostaa sellaisenaan, se päätyy helposti kilpaile- maan elokuvan kanssa väärillä avuilla tavoitellen vau-efektiä ja todennäköisesti häviää tämän tais- ton. Puolalainen teatteriohjaaja Jerzy
Grotowski kirjoittaa
Teatterin on tunnustettava rajansa. Koska se ei voi voittaa elokuvaa rikkaudella, sen tulee valita köyhyys;
koska se ei pysy television vauhdissa ja kantamassa, tulkoon se askeettiseksi; koska tekniikalla, joka sillä on käytettävissään, ei ole mitään viehätysvoimaa, luopu- koon se kokonaan mekanismeista. […] Teatterilla on olemassa vain yksi arvo, jota ei televisio sen enempää kuin elokuvakaan voi ylittää: elävien olentojen välille syntyvä välitön yhteys.
(Grotowski s.31-32) Teatteri ei ole elävää kuvaa, se on elävää tilaa.
Voimakas kokemus syntyy paitsi elävään olen- toon, myös elävään tilaan syntyvästä välittömästä yhteydestä. Olen Grotowskin linjoilla siinä, ettei teatterin tule mässäillä valtaisilla efekteillä itse- tarkotuksellisesti tai päihittääkseen elokuvan. En kuitenkaan tunnusta köyhyyttä ainoana vaihtoehtona.
En suostu rajaamaan pois yhtäkään keinoa, jon- ka käyttäminen teatteritilanteessa voisi tarkoin harkiten tuottaa tai vahvistaa tilan ja tunnelman kokemista. Jos esimerkiksi tilanne vaatii räjäh- dyksen, on näyttämölle tuotava räjähdys.
. . . Y k s i t y i s k o h d a t j a t u n n i s t e t t a v u u s . . . . Tuskin koskaan tulen jättämään näyttämöä tyh- jäksi. Koen maailman hyvin vahvasti esineiden kautta. Anne-Mari Forssin mukaan ”ihmisen muisti asuu esineissä ja paikoissa – etenkin tuok- suissa ja muissa tunnelmallisissa elementeissä”
(Forss s. 93). Lavastajana koetan aktivoida kunkin yksittäisen kokijan kaikkia aisteja, saada heidät selaamaan omia kokemusten arkistojaan päästäk- seen kiinni juuri heille merkityksiä pursuavaan
tunnelmaan. Rakastajan nähneen katsojan on kuultu liikuttuneen parisängyn lakanasta, joka oli juuri sen verran vinossa, että patja jää toisesta reunasta hieman näkyviin. Se oli alun perin täysin sattu- maa, kuitenkin tälle yhdelle katsojalle erittäin merkityksellistä, ja uskon sen vaikuttaneen suu- resti hänen kokemaansa tunnelmaan ja kokonais- vaikutelmaan luomastamme maailmasta.
En haluaisi lavastuksissani sortua itsestään- selvyyksiin tai ainoastaan vihjailla stereotypioilla.
En haluaisi lavastukseni olevan keskiarvo. Minul- la ei kuitenkaan ole pääsyä kenenkään muistoihin, jotta voisin antaa heille juuri oikeita impulsseja välittääkseni tietyn kokemuksen. Hyväksyttyäni tämän voin rentoutua lavastamisen suhteen ja lait- taa esille juuri sellaisia asioita, jotka tuntuvat mi- nusta oikeilta ja merkityksellisiltä.
Haluan uskoa katsojan kykyyn samastua tunnel- maan joka tapauksessa, omalla tavallaan, kun- han tälle annetaan tarpeeksi tarttumispintaa, ärsykkeitä, yksityiskohtia. Toisaalta voidaan aja- tella, ettei aina tarvitse voidakaan tunnistaa, ja että aivan uudenlaiset kokemukset ovat itseisarvo siinä missä onnistuneesti välitetty tunnelmakin.
On löydettävä tasapaino yleisen ja tietyn sekä tun- nistettavan ja ennennäkemättömän väliltä. Suosik- kejani ovat yksityiskohdat, jotka on mahdollista tunnistaa. Olantaputus hänelle, joka tietää missä kuvan kolikko sijaitsee, ja 20 senttiä hänelle, joka saa sen irti.
Ei mua muutenkaan kiinnosta elämässä muu ku pienet yksittäiset jutut.
Niinku vaik se ku joku miettii Hesessä et minkä hampurilaisen se tilais.
Ja kaikki pienet sattumat. Jos vaik jossain kadul on heitetty tosi paljon roskia, etenkin pahvisia kahvikuppeja ja suurin osa niistä on Juhla Mo- kan. Kerran oli silleen ja se näytti hienolta. Ja sit saattaa herätä kaikkii keloja. Vaik et onks ne kaikki käyny samal kiskalla, ja miks yks jäbä onki käyny eri kiskalla. Ei se oo mitään isoo, mut se oli mulle merkit- tävää. Kaikessa merkityksettömyydessään erittäin merkittävää.
Päiväkirjamerkintä, toukokuu 2012
