kipuheensa oli hyvin kirjakielistä. ”Opet- tajaperheen lapsena hänen varsinainen äidinkielensä oli kirjakieltä lähellä oleva puhuttu yleiskieli, jota oppikoulussa an- nettu opetus vielä vahvisti”, luonnehtii kollega (Hakanen 2018: 18).
Olen kuunnellut kirjailija, akatee- mikko Mika Waltaria (1908‒1979) yli 26 tuntia, kun äänitin kirjallisuudentutkija Ritva Haavikon tekemän haastattelun.
Siinä Waltari puhui kirjakieltä, mutta en huomannut hänen haastattelun tauoilla- kaan muuttuvan puhekielisemmäksi.
Aikanani olen Suomen kielen nauhoi- tearkiston virkamiehenä kuunnellut pal- jon Heikki Paunosen tutkimusryhmän 1970-luvun Helsingin puhekielestä tal- lentamia nauhoitteita. Minun korvissani eräitten vanhojen töölöläisrouvien puhe on hämmästyttävän kirjakielistä. Haas- tattelupuheen todistusvoima voidaan ky- seenalaistaa, mutta oman 40-vuotisen haastattelijankokemukseni perusteella pi- dän sitä aika luotettavana: harva puhuja jaksaa alkuun päästyään tarkkailla ja sää- dellä ilmaisuaan.
Mitä ”kirjakielen puhuminen” on?
Luku puhunta sikseen, mutta ei kukaan tietysti puhu eikä ole puhunut satapro- senttista kirjakieltä. Se, mistä kaikista piirteistä kirjakielisyyden vaikutelma syn-
tyy ja kuinka paljon näitä piirteitä tarvi- taan, on vielä pohjia myöten tutkimatta.
Erkki Lyytikäinen etunimi.sukunimi@elisanet.fi Kirjoittaja on eläkkeellä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen amanuenssin toimesta.
Lähteet
Anhava, Jaakko 2019: Puhuiko Suomen sivistyneistö kirjakieltä? – Virittäjä 123 s.
443–445.
Hakanen, Aimo 2018: Pertti Virtaranta – Rautaveden kulttuurimaiseman kasvatte- ja. – Marja Torikka & Jaakko Yli-Paavola (toim.), Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto s. 9–27.
Helsinki: Karjalan Sivistysseura.
Lyytikäinen, Erkki 2016: Sanotaan tyyliin näin. Helsinki: Gaudeamus.
—— 2018: Mies ja haave. Suomen kielen nauhoitearkisto. ‒ Marja Torikka &
Jaakko Yli-Paavola (toim.), Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto s. 125–148. Helsinki:
Karjalan Sivistysseura.
—— 2020 (painossa): Sehän on murretta!
Helsinki: Gaudeamus.
kielitieteen kentiltä
Elokuussa 2019 Helsinki sai kunnian toi- mia kansainvälisen nimistöntutkijayhtei- sön kokoontumispaikkana, sillä Helsingin yliopistossa järjestettiin peräkkäin kaksi
merkittävää tieteellistä tapahtumaa: Per- sonal Names and Cultural Reconstruc- tions -konferenssi sekä ICOS Summer School -kesäkoulu. Tässä kirjoituksessa
Kansainvälinen nimistöntutkijayhteisö
koolla Helsingissä
tarkastelemme näiden tapahtumien antia järjestäjien näkökulmasta.1
Henkilönnimistökonferenssin antia Personal Names and Cultural Reconstruc- tions -konferenssi järjestettiin 21.–23.8.2019 Helsingin yliopistossa. Konferenssin ta- voitteena oli tarkastella henkilöiden ni- meämisen tapoja eri kielissä ja kulttuu- reissa sekä eri aikakausina. Samalla kon- ferenssi päätti Suomen Akatemian rahoit- taman hankkeen Personal name systems in Finnic and beyond, jossa tutkittiin eri- tyisesti itämerensuomalaisten kulttuurien historiallisia henkilönnimisysteemejä.
Tapahtumassa pidettiin kolme ple- naaria sekä 46 sektio- ja 9 posteriesitel- mää. Osanottajia oli 28 maasta. Suurin osa heistä oli nimistöntutkijoita tai muita kielitieteilijöitä, mutta edustettuina olivat myös muiden muassa arkeologian, folklo- ristiikan ja historian alat.
Avauspäivän plenaariesitelmässä Ellen Bramwell Glasgow’n yliopistosta esitti sosio- onomastisia havaintoja henkilön- nimivalinnoista kahdessa Pohjois-Skot- lannin kylässä sekä Glasgow’ssa kanta- väestön, turvapaikanhakijoiden ja pakis- tanilaisten yhteisöissä. Bramwell osoitti, kuinka olennaisesti nimivalinnat kytkey- tyvät nimenantajien kulttuureihin ja elä- mäntilanteisiin.
Helsingin yliopistoa edustavan Frogin kutsupuheenvuoro tarkasteli muinaista itämerensuomalaista henkilönnimisys- teemiä. Folkloristina Frog käsitteli aihetta erityisesti mytologian ja kansanperinteen kautta mutta silti monitieteisesti. Pää- teesinä oli, että monilla itämerensuoma- laisilla henkilönnimillä on yhteyksiä pai-
1. Tapahtumista on julkaistu blogikirjoitukset ja kuvia pohjoismaisen sosio-onomastiikan tutki- javerkoston verkkosivuilla: https://www.nordicso- cioonomastics.org/the-conference-of-personal- names-and-cultural-reconstructions/ ja https://
www.nordicsocioonomastics.org/icos-summer- school-in-helsinki/ (2.10.2019).
kalliseen mytologiaan, mikä tulee ottaa huomioon esihistoriallisia henkilönnimi- systeemejä rekonstruoitaessa.
Kolmas kutsupuhuja Aleksandar Loma Belgradin yliopistosta ja Serbian tiedeakatemiasta pureutui esihistoriallis- ten henkilönnimien tutkimisessa ilme- neviin ongelmiin. Esimerkkeinä hänellä oli hevoseen ja suteen pohjautuvia ni- miä, joiden käyttö indoeurooppalaisissa kielissä on ollut moninaista ja kirjavaa.
Loma esitti epäsuorasti, että muinaisilla indoeurooppalaisten kielten puhujilla ei olisi ollut yhtenäistä nimeämissysteemiä.
Sektioesitelmien aiheet olivat hy- vin monipuolisia. Ne kattoivat ajanjak- son muinaisesta Egyptistä nykyaikaan ja maantieteellisestikin suuren osan maa- pallosta. Useimmat tarkastelivat henki- lönnimisysteemejä jonkin valtion (esim.
Etelä-Afrikka, Kazakstan, Puola, Sam- bia, Tanska, Yhdysvallat) tai tätä pie- nemmän alueen kontekstissa, mutta mu- kana oli myös laajempaa aluetta (esim.
Baltia, Skandinavia) käsitteleviä esitel- miä. Esitelmien otsikoissa esiintyi hen- kilönnimen käsitteen (personal name[s], anthroponym[s], individual name[s]) ohella eniten tutkimuksen alueellisuuteen (esim. region tai area) ja ajanjaksoihin (century tai medieval) viittavia käsitteitä.
Tyypillisimmin esitelmät käsittelivätkin yhdellä tarkasti rajatulla alueella ja aika- kaudella esiintyneitä henkilönnimiä.
Monet esitelmät keskittyivät itämeren- suomalaisten kielten parissa käytettyi- hin nimiin, mikä selittynee osittain kon- ferenssin pitopaikalla ja kytköksellä aka- temiahankkeeseen. Esimerkiksi Janne Saari kivi loi katsauksen itämerensuoma- laisten jumaluuksien ja mytologisten hah- mojen nimiin. Oliver Blomqvist puoles- taan osoitti, miten keskiajan ruotsinkie- lisistä asiakirjoista voidaan löytää ja tul- kita suomenkielisten käyttämiä henkilön- nimiä ja niiden variantteja.
Myös muut Euroopan osat, etenkin Keski-Eurooppa, olivat kattavasti esillä.
Darius Ivoska kertoi muinaisten preussi- laisten käyttämistä henkilönnimistä. Rosa ja Volker Kohlheim käsittelivät keskiajan baijerilaisten maailmankuvaa paikallisten henkilönnimiaineistojen näkökulmasta, ja Elisabetta Rossi kertoi, millaisia nimiä käytettiin keskiajalla Chierin kaupun- gissa ylempien yhteiskuntaluokkien pa- rissa. Alexander Pustyakov esitteli Marin- maalla 1600-luvulla käytettyjä henkilön- nimiä, Zhazira Agabekova vuorostaan loi katsauk sen kazakstanilaisen nykynimis- tön saamiin arabialaisiin vaikutteisiin.
Monissa esitelmissä käsiteltiin hen- kilönnimien sekä kulttuuriperinnön ja kulttuurisen identiteetin suhdetta. Esi- merkiksi Nware Burge pohti, tulisiko Yhdysvaltain afroamerikkalaisen väes- tön vaihtaa eurooppalaistaustaiset suku- nimensä afrikkalaisiin sukujuuriinsa viit- taaviin nimiin. Osward Chanda puoles- taan kertoi, miten Sambiassa paikalliset henkilön nimet hävisivät miltei kokonaan käytöstä englantilaisten siirtomaakauden aikana. Hän ehdotti, että perinteistä ni- mistöä tuotaisiin enemmän esiin esimer- kiksi paikallisissa kouluissa.
Useat konferenssissa esitellyt tutki- mukset perustuvat monitieteiseen työ- hön. Esimerkiksi Sofie Laurine Albris on tutkinut, miten esikristilliset skandi- naaviset henkilönnimielementit, kuten björn ’karhu’, näkyvät arkeologisissa ai- neistoissa. Myös digitaalisen humanismin alalla tehtävä tutkimus oli esillä. Giacomo Luigi Morandon tutkimus muinaisen Su- san kaupungin henkilönnimistä osoitti, miten systemaattisella ja digitaalisia me- todeja soveltavalla työllä voidaan luoda konkreettisia ja lukuihin perustuvia ku- vauksia entisaikojen kulttuureista ja ni- menantotavoista. Vanessa Hannesschlä- ger puolestaan esitteli, miten digitaalisten väestökorpusten sukupuolijakaumia voi- daan tarkastella etunimien avulla.
Konferenssin ohjelma ei koostunut pelkästään tieteellisistä esitelmistä, vaan tarjolla oli myös tilaisuuksia vapaamuo-
toisempaan seurusteluun. Ensimmäisenä konferenssipäivänä Helsingin yliopis- ton humanistinen tiedekunta kutsui vie- raat vastaanotolleen. Toisena iltana kon- ferenssivieraat kokoontuivat ravintola- koulu Perhoon illalliselle, jonka yhtey- dessä kuultiin lauluyhtye Kärhämän suo- men sanojen etymologioihin perustuvia kappaleita. Konferenssi päättyi perjan- taina loppu puheenvuoroihin, joissa jär- jestäjät Terhi Ainiala, Jaakko Raunamaa, Janne Saarikivi ja Johanna Virkkula kävi- vät läpi konferenssin tapahtumia ja kiitti- vät osanottajia.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että konfe- renssi oli onnistunut ja mielenkiintoinen.
Aiheet kattoivat monia eri ajanjaksoja ja alueita, ja esitelmöijiä oli useilta tieteen- aloilta ja eri puolilta maailmaa. Vaikka päätöstä mahdollisesta seuraavasta vas- taavanlaisesta konferenssista ei vielä teh- tykään, tullaan niitä varmasti järjestä- mään myös tulevaisuudessa.
Nimistöntutkimuksen kesäkoulu 26.–30.8.2019 Helsingissä järjestettiin kansainvälisen nimistöntutkijajärjestö International Council of Onomastic Sciencesin (ICOS) historian ensimmäi- nen kesä koulu. Tavoitteena oli koota yh- teen nuoria nimistöntutkijoita eri puolilta maailmaa ja tarjota heille korkeatasoista opetusta sekä mahdollisuuksia tutustua toisiinsa. ICOSin ohella tapahtuman jär- jestämistä tuki Helsingin yliopiston kie- lentutkimuksen tohtoriohjelma.
Kesäkoulun teemana oli nimistöntut- kimuksen metodologia. Vastuuopettajina toimivat ICOSin presidentti Paula Sjöb- lom Turun yliopistosta sekä Terhi Ainiala Helsingin yliopistosta, ja käytännön jär- jestelyistä vastaavana koordinaattorina toimi ICOSin hallituksen opiskelija jäsen Lasse Hämäläinen Helsingin yliopis- tosta. Kurssille osallistui 21 opiskelijaa 15 maasta. Useimmat osallistujat olivat väi- töskirjantekijöitä, mutta mukana oli myös
maisterivaiheen opiskelijoita sekä hiljat- tain tohtoriksi valmistuneita.
Viisipäiväisen intensiivikurssin sisältö koostui pääosin luennoista, joilla pureu- duttiin nimistöntutkimuksen menetel- miin useista eri näkökulmista. Johdan- toluennolla Ainiala ja Sjöblom loivat kat- tavan yleiskuvan nimistöntutkimuksen keskeisimmistä metodeista. Heidän mu- kaansa nimistöntutkimus on kenties tur- hankin vahvasti jakautunut koulukuntiin tutkittavien nimien lajin perusteella – siis esimerkiksi paikan-, henkilön- tai yritys- nimien tutkimukseen. Tämän sijaan alan kokonaisuutta voisi jao tella menetelmä- lähtöisesti esimerkiksi etymologiseen, ty- pologiseen tai sosio-onomastiseen tutki- mukseen.
Kurssin muilla luennoilla syvennyttiin useisiin onomastisiin menetelmiin suo- malaisten asiantuntijoiden johdattamana.
Janne Saarikivi kertoi kontaktionomas- tiikasta ja paikannimien kenttäkeruusta, Unni Leino ja Jaakko Raunamaa taas laa- jojen paikannimiaineistojen hyödyntämi- sestä tietotekniikan avulla. Johanna Virk- kula puolestaan tarkasteli henkilönnimi- aineistojen keruuseen liittyviä käytän- nöllisiä ja tutkimuseettisiä kysymyksiä.
Ainiala esitteli kaupunkinimistön tutki- musta ja Väinö Syrjälä kielimaisematutki- muksen yhteyksiä onomastiikkaan. Sjöb- lom loi nimiin kognitiivisen näkökulman, ja Hämäläinen käsitteli kokeellisen nimis- töntutkimuksen mahdollisuuksia.
Lisäksi ohjelma sisälsi vierailut Koti- maisten kielten keskukseen ja Yliopiston almanakkatoimistoon. Kotusta ja sen ni- mistönhuolto- ja nimiaineistotyötä esitte- livät Ulla-Maija Forsberg, Ulla Onkamo ja Helinä Uusitalo. Almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala puoles- taan kertoi suomalaisesta almanakkape- rinteestä sekä laajoihin väestötietoaineis- toihin perustuvasta henkilönnimitutki- muksesta.
Opiskelijat eivät jääneet kurssilla vain kuuntelijan rooliin. Heti ensimmäisenä
päivänä kukin heistä sai esitellä väitös- kirjansa aiheen kolmessa minuutissa.
Tämän kansainvälisesti suositun Three minute thesis -konseptin tiimoilta jär- jestetään usein kilpailuja, mutta tällä kertaa palkintoja ei jaettu, vaan tavoit- teena oli tutustuttaa opiskelijat toisiinsa ja tutkimus aiheisiinsa heti kurssin aluksi.
Lisäksi yksi kurssipäivä oli varattu teksti- pajoille, joissa opiskelijat keskustelivat parhaillaan työn alla olevista tutkimus- teksteistään pienryhmissä kurssin opetta- jien ohjaamina.
Keskeinen osa kesäkoulua ovat myös vapaa-ajan aktiviteetit, joiden puitteissa opiskelijat voivat rentoutua ja tutustua toisiinsa paremmin. Tekstipajapäivän päätteeksi opiskelijat pääsivät vieraile- maan kesäisen kauniissa Suomenlinnassa.
Lisäksi iltoja vietettiin Helsingin keskus- tan baareissa ja ravintoloissa sekä ulkona puistoissa aurinkoisesta ja lämpimästä kesä säästä nauttien.
Ensimmäistä kertaa järjestettyä kesä- koulua pidettiin onnistuneena, ja osal- listujat toivoivat vastaavanlaisia tapahtu- mia järjestettävän myös tulevaisuudessa.
Seuraavaa kesäkoulua tuskin kuitenkaan järjestetään vielä vuonna 2020, sillä tuol- loin nimistöntutkijat kokoontuvat ICOSin kongressiin Puolan Krakovaan.
Yhteenvetoa
Konferenssi ja kesäkoulu olivat kumpikin onnistuneita ja saivat osallistujilta pal- jon kiitosta. Yhteisen tapahtumapaikan ja ajallisen läheisyyden ansiosta monet vie- raat pystyivät osallistumaan kahteen ta- pahtumaan yhden matkustuksen vaivalla, mitä pidettiin ehdottomana lisäetuna.
Tapahtumat olivat merkittävä voi- manponnistus koko suomalaiselta nimis- töntutkijayhteisöltä. Haluammekin kiit- tää lämpimästi kaikkia niiden järjestämi- seen osallistuneita. Luonnollisesti kiitok- set kuuluvat myös ulkomailta saapuneille vieraille.
Työ jatkuu yhä. Kummankin tapahtu- man pohjalta on tekeillä ICOSin tieteel- lisen aikakauslehden Onoman teemanu- mero. Vierailevina päätoimittajina toi- mivat tapahtumien järjestäjinä toimineet Lasse Hämäläinen, Jaakko Raunamaa ja Johanna Virkkula. Numeroiden on määrä ilmestyä vuoden 2020 aikana.
Lasse Hämäläinen etunimi.j.sukunimi@helsinki.fi Jaakko Raunamaa etunimi.sukunimi@helsinki.fi Lasse Hämäläinen valmistui filosofian tohto- riksi Helsingin yliopistosta suomen kielen alalta
vuonna 2019. Jaakko Raunamaa on tohtori- koulutettavana Helsingin yliopistossa.
kirjAllisuuttA
Jenny Paananen: Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla. Turun yliopis- ton julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis, Sarja – Ser. C Osa – Tom.
465. Scripta Lingua Fennica Edita. Turku:
Turun yliopisto 2019. isbn 978-951-29-7556-3.
Johdanto 119 s., artikkelit 132 s. Luetta- vissa verkossa osoitteessa http://urn.fi/
URN:ISBN:978-951-29-7557-0.
Jenny Paanasen väitöskirjassa tarkastel- laan sitä, miten monikulttuurisilla lää- kärin vastaanotoilla rakennetaan yhteis- ymmärrystä lääkärin ja potilaan – ja osin myös tulkin – välillä. Tutkimuksen koh- teena ovat sellaiset vastaanotot, joissa joko lääkäri tai potilas on ulkomaalais- taustainen. Kyseessä on artikkeliväitös- kirja, joka sisältää viisi artikkelia ja niistä kirjoitetun laajahkon yhteenvedon. Tutki- mus löytää paikkansa kahden vireän tut- kimusalueen risteyksestä. Yhtäällä sekä Suomessa että maailmalla on tutkittu run- saasti lääkärin vastaanottojen ja muiden
terveydenhuollon vuorovaikutustilantei- den rakentumista. Toisaalta myös kielel- lisesti ja kulttuurisesti epäsymmetrisiä vuorovaikutustilanteita on viime aikoina tarkasteltu paljon. Kyseisessä risteyskoh- dassa on kuitenkin ilmeinen tutkimus- aukko, etenkin Suomen kontekstissa.
Väitöskirja on ajankohtainen ja yhteis- kunnallisesti relevantti. Yhteenvedon toi- sessa luvussa Paananen käsitteleekin tut- kimuksensa yhteiskunnallista kontekstia.
Alaluvussa 2.1 hän pohtii väestö rakenteen muutosta ja sen suhdetta terveydenhuol- lon asiakaskuntaan. Lisäksi hän tarkas- telee aikaisempaa tutkimusta maahan- muuttajista terveydenhuollon asiakkaina.
Alaluku 2.2 käsittelee maahanmuuttajien lisääntynyttä osuutta lääkärikunnassa ja aiheeseen liittyvää tutkimusta. Paana- nen kiinnittää huomiota siihen, miten sekä maahanmuuttajia asiakkaina että maahanmuuttajia lääkäreinä koskevassa tutkimuksessa on keskitytty ensisijaisesti heikosta kielitaidosta johtuviin ongel- miin.
