Kirja-arvosteluja
Ruotsin mallin välitilinpäätös
MARTTI HETEMÄKI
NBER-raportten - Välfärdsstat i omvandling - amerikansk perspektiv på den svenska modellen. Freeman, R.B., Swedenborg, B.
ja Topel, R. (toim.), SNS Förlag, Stockholm, 1995.
Ruotsalainen SNS-tutkimuslaitos ja amerikka- lainen National Bureau of Economic Research (NBER) ovat yhdessä laatineet tutkimuksen
"Ruotsin mallista". Tutkimus kattaa ruotsalai- sen "hyvinvointiyhteiskunnan" tärkeimmät alu- eet ja sen muodostaa 9 toisistaan riippumatonta osaa. Yhtä osaa lukuunottamatta kunkin osan on laatinut amerikkalainen tutkija yhteistyössä ruotsalaisen tutkijan kanssa.
Amerikkalaiset tutkijat ovat alojensa eturi- vin tutkijoita. Ehkä Thomas Sargentia lukuun- ottamatta heitä yhdistää se, että he ovat ansioi- tuneet nimenomaan empiirisen työn tekijöinä.
Kyseiset tutkijat soveltuvat Ruotsin järjestelmi- en arvioimiseen ehkä paremmin kuin puhtaat teoreetikot, joiden tarkastelu olisi voinut jäädä enemmän periaatteelliselle ja ideologiselle ta- solle.
Tutkimuksen osat hyödyntävät hyvin aiem- mat tutkimukset, mistä kunnia kuulunee muka-
na olleille ruotsalaisille tutkijoille, jotka myös ovat ansioituneet juuri empiirisessä tutkimuk- sessa.
Kovin syvälle ruotsalaisten järjestelmien yk- sityiskohtiin ei varsinkaan tutkimuksen päära- portissa mennä, eikä siinä tehdä yksityiskohtai- sia toimenpide suosituksia. Tämä on suomalai- sen lukijan kannalta vain hyvä asia, sillä ylei- siltä piirteiltään Ruotsin ja Suomen hyvinvoin- tiyhteiskunnat ovat samantyyppiset.
Tässä arvosteltava kirja on parisataasivuinen yhteenvetoraportti. Tutkimuksen osat julkais- taan kokonaisuudessaan englanniksi sekä SNS:n Occasional Paper-sarjassa että NBER:n Working Papers-sarjassa. Tutkimus koostuu seuraavista osista (suluissa laatijat):
1 Tulonjako (Björklund, Freeman) 2 Julkinen työllisyys (Rosen) 3 Veropolitiikka (McLure, Norrman) 4 Palkanmuodostus (Edin, Topel) 5 Työvoiman tarjonta (Amsson, Walker) 6 Työvoimapolitiikka (Forslund, Krueger) 7 Työttömyys (Ljungqvist, Sargent) 8 Kilpailupolitiikka (Fölster, Peltzman) 9 Kilpailukyky (Leamer, Lundborg)
Tulonjako
Anders Björklund Tukholman yliopistosta ja Richard Freeman Harvardin yliopistosta käyvät läpi syitä Ruotsin tulonjaon tasaisuuteen. Al- kuun he esittävät kuvion kotitalouksien käytet- tävissä olevien tulojen jakauman tasaisuudesta.
Kuvion 16 OECD-maasta Ruotsin tulonjako on toiseksi tasaisin, ykköstilan vie Suomi. Mikä sitten selittää tulonjaon tasaisuuden Ruotsissa?
Björklund ja Freeman esittävät seuraavan kysymyksen: Johtuuko Ruotsin tulonjaon tasai- suus ruotsalaisista vai heidän järjestelmistään?
He päätyvät johtopäätökseen, jonka mukaan esim. pienemmät koulutus- tai tuottavuuserot eivät selitä Ruotsin tulonjaon tasaisuutta suh- teessa muihin maihin. Tämä on ehkä hieman yllättävä tulos, sillä usein juuri koulutusjärjes- telmän kattavuuden on ajateltu selittävän tulon- jaon tasaisuutta. Myös vanhempien tulonjaon tasaisuus näyttää selittävän vain vähän Ruotsin tulonjaon tasaisuutta. Björklund ja Freeman to- teavatkin, etteivät nuorten tasavertaiset mah- dollisuudet selitä tulonjaon tasaisuutta Ruot- sissa.
Björklundin ja Freemanin mukaan palkan- muodostus sekä sosiaaliturvajärjestelmä yhdes- sä verotuksen kanssa ovat pääasialliset syyt Ruotsin tulonjaon tasaisuuteen. Kun Björklund ja Freeman vertaavat Ruotsin ja USA:n tulon- jakoerojen syitä havaitsevat he myös sen, että ruotsalaisten hyvätuloisten keskimääräinen vuosityöaika on pitempi ja huonotuloisten ly- hyempi kuin vastaavien amerikkalaisten ryh- mien.
Björklundin ja Freemanin mukaan heikon tuottavuuden omaavien henkilöiden palkkataso on pystytty pitämään hyvänä osittain julkisen sektorin työllisyyttä lisäämällä. Vaikka Ruotsin julkinen sektori ei työllistä muuta kansanta-10-
utta enempää heikon tuottavuuden omaavia
henkilöitä, lisäsi se Björklundin ja Freemanin mukaan voimakkaasti näiden henkilöiden osuutta ajanjaksolla 1968-91. Heidän mukaan- sa myös suljetun sektorin (lähinnä palvelualo- jen) korkeat hinnat merkitsevät näillä aloilla työskentelevien - ja tyypillisesti heikon tuotta- vuuden omaavien työntekijöiden - palkkojen subventointia.
Julkinen työllisyys
Sherwin Rosen Chicagon yliopistosta vastaa tutkimuksen ehkä provokatiivisimmasta osasta.
Tarkastelussaan julkisen sektorin työllisyyden kehityksestä Rosen tekee ensin havainnon, että Ruotsin työllisyyden kasvu 1960-luvun jälkeen perustuu lähes kokonaan naisten työllisyyden kasvuun kuntasektorissa. Naisten työhönosal- listuminen on saatu nostettua mm. erillisvero- tuksella ja tukemalla voimakkaasti lasten päi- vähoitoa.
Lasten päivähoidon tuki kompensoi korkean marginaaliverotuksen naisten työvoiman tar- jontaa rajoittavaa vaikutusta. Toisin sanoen ve- rotuksen aiheuttamaa vääristymää korjataan subventoimalla päivähoitoa, mikä second best teorian valossa on aivan oikein. Rosenin mu- kaan aikaisemmissa tarkasteluissa ei ole kui- tenkaan otettu huomioon, että tämä menettely johtaa tehokkuuden kannalta päivähoitopalve- lujen liian suureen kysyntään ja tarjontaan suh- teessa muiden hyödykkeiden kysyntään ja tar- jontaan. Rosenin mukaan ruotsalaisen perhepo- litiikan aiheuttamat hyvinvointitappiot voivat nousta jopa 50 prosenttiin suhteessa siihen suunnattuihin menoihin. Rosen perustaa tämän tuloksen laskelmiinsa, mutta tunnetusti tällaiset hyvinvointitappiolaskelmat ovat aina hyvin karkeita ja ne nojaavat moniin epävarmoihin estimaatteihin.
Veropolitiikka
Charles McLure Stanfordin yliopistosta ja Erik Norrman Lundin yliopistosta analysoivat Ruot- sin verojärjestelmän kehitystä.
He toteavat 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa toteutettujen Ruotsin verouudistusten ol- leen aimo harppauksia eteenpäin: korkein mar- ginaaliveroaste laski 80 prosentista v. 1985 pe- räti 50 prosenttiin v. 1991, kun veropohjia tii- vistettiin. Tämä yhdessä pääomatuloverouudis- tuksen kanssa vähensi huomattavasti verojär- jestelmän voimavarojen käyttöä vinouttavia vaikutuksia.
McLuren ja Norrmanin mielestä Ruotsin ve- rojärjestelmässä on kuitenkin edelleen mm.
seuraavia epäkohtia: 1) Verotus syrjii työnte- koa, 2) osinkojen kahdenkertainen verotus - jo- ta ei ole Suomessa - kannustaa velan ottoon ja 3) verojärjestelmä suosii säätiöiden ja instituu- tioiden omistusta luonnollisten henkilöiden kustannuksella.
McLure ja Norrman kiinnittävät paljon huo- miota verojärjestelmän epäyhtenäisyyden vai- kutuksiin ja he puhuvat puhtaan kulutus- eli menoveron puolesta. Se ei tunnetusti vinouta kulutuksen ja säästämisen välistä päätöstä.
Puhdas kulutusverojärjestelmä vastaa tulovero- järjestelmää, jossa vain työtuloja verotetaan ja pääomatulot ovat verovapaita. Tällöin periaat- teessa puhtaassa kulutus- eli ansiotuloverojär- jestelmässä veroasteen on oltava korkeampi kuin nyky järjestelmässä. Koska McLuren ja Norrmanin mukaan Ruotsissa kuitenkin pää- omatulojen verotuksen (korkotulojen verovä- hennyksen vaikutus mukaanlukien) tuotto on negatiivinen (mikä ei päde Suomeen), olisi työ- tulojen verotus kevyempää, jos pääomatulojen verotuksesta luovuttaisiin.
Vaikka tuloverojärjestelmä on hallitseva ve- rojärjestelmä useimmissa maissa, on monissa
maissa McLuren ja Norrmanin mukaan paljon kulutusveron piirteitä. Vain osittainen sopeutu- minen kulutusverojärjestelmään on synnyttänyt heidän mukaansa monenlaista veroarbitraasia sekä monimutkaistanut verotusta. McLure ja Norrman - päinvastoin kuin monet muut nyt käsillä olevan tutkimuksen tekijöistä - eivät kuitenkaan kvantifioi tarkastelemansa järjestel- män aiheuttamaa hyvinvointi tappiota.
Lisäksi heidän verrattain yleisluonteiset ha- vaintonsa pätevät Ruotsin ohella melko hyvin useaan muuhunkin OECD-maahan.
Palkanmuodostus
Per-Anders Edin Uppsalan yliopistosta ja Ro- bert Topel Chicagon yliopistosta asettavat tut- kimuksessaan seuraavan kysymyksen: Miten Ruotsi pystyi pitkään säilyttämään täystyölli - syyden samalla kun palkkaerot voimakkaasti supistuivat? Heidän vastauksensa on, että soli- daarinen palkkapolitiikka toimi juuri niin kuin oli toivottu: Se kohotti korkean tuottavuuden alojen kannattavuutta, mikä johti näiden alojen laajenemiseen. Toisaalta se ajoi heikon tuotta- vuuden alat vaikeuksiin. Lopputuloksena oli ta- voiteltu rakennemuutos, jossa työntekijöitä siirtyi matalan tuottavuuden aloilta korkean tuottavuuden aloille, jotka kukoistivat ja laaje- nivat. Matalan tuottavuuden omaavien työnte- kijöiden työllistämisessä on Edinin ja Topelin mukaan kunnostautunut myös julkinen sektori.
Edinin ja Topelin johtopäätös saa epäsuoraa tukea tuoreesta Suomen aineistolla tehdystä tutkimuksesta. Eriksson ja Jäntti (1995) ovat tutkineet palkanmuodostusta ja alanvaihtoa vuosina 1970-90 eli siis tulopolitiikan "kulta- aikana" . Tutkimuksen otos koostui työikäisistä miehistä, joiden palkanmuodostusta ja toimi- alaa seurataan kyseisen 20 vuoden ajanjaksol- la. Yli puolet (56 %) otoksen henkilöistä vaih-
toi alaa vähintään kerran kyseisen 20 vuoden aikana. Toinen keskeinen johtopäätös on, ettei alan vaihdos tyypillisesti nostanut palkkaa, vaan laski sitä. Alojen väliset suhteelliset palk- kaerot (logaritmoitujen kuukausi-palkkojen erot) ovat myös hämmästyttävän pieniä, eikä toimiala-muuttuja juuri vaikuta kuukausipalk- kaan. Nämä havainnot sopivat yhteen solidaari- sen palkkapolitiikan tavoitteiden kanssa; alojen välinen muuttoliike toteutui ilman, että palkka- erot kasvoivat.
Suomen osalta voidaan esittää myös kysy- mys, selittääkö solidaarinen palkkapolitiikka ja sen mukainen joidenkin alojen "liian" hyvä kannattavuus kyseisten alojen investointien te- hottomuutta? Tuhraantuiko palkkapolitiikan kansantaloudellinen hyöty tehottomiin inves- tointeihin? Suomen teollisuuden pääomakan- nan tuottavuudenhan on sanottu olevan kan- sainvälisesti vertaillen hyvin matala. Tuotta- vuuteen nähden liian matalat palkat yhdessä säänneltyjen rahamarkkinoiden kanssa ovat voineet johtaa siihen, että yrityksen "ylisuuret"
voitot on käytetty saman yrityksen investoin- teihin, vaikka tuottoisimpiakin sijoituskohteita olisi ollut olemassa.
Edinin ja Topelin mukaan solidaarinen palk- kapolitiikka on vähentänyt Ruotsissa koulutuk- seen hakeutumista sekä johtanut ammattitaitoi- sen työvoiman niukkuuteen ja ammattitaidotto- man työvoiman ylitarjontaan. Yhteenvetona he toteavat, että solidaarisen palkkapolitiikan kus- tannukset ovat lyhyellä tähtäimellä pieniä, mut- ta pitkällä aikavälillä se saattaa johtaa suuriin hyvinvointi tappioihin.
Työvoiman tarjonta
Thomas Aronsson Uumajan yliopistosta ja Ja- mes Walker Wisconsinin yliopistosta tarkaste- levat Ruotsin sosiaaliturva- ja verojärjestel-
mien vaikutusta työvoiman tarjontaan. Perin- teisten tutkimustulosten mukaan näiden järjes- telmien vaikutus varsinkin miesten työvoiman tarjontaan on hyvin vähäinen. Tästä on tehty se johtopäätös, että myös tehokkuustappiot ovat hyvin pieniä. Aronsson ja Walker kuitenkin painottavat, että kun otetaan huomioon ne mo- net tavat, joilla työvoiman tarjonta käytännössä joustaa, voivat tehokkuustappiot olla päinvas- toin hyvin suuria.
Aiempiin tutkimuksiin perustuen Aronsson ja Walker toteavat, että taloudelliset kannusti- mella näyttää olevan selvä vaikutus työstä poissaoloihin (mm. sairauspäivien määrään).
He toteavat myös, että korkeampaan koulutuk- seen hakeutuminen on käynyt hyvin yksiin sen kanssa, miten se on vaikuttanut käteen jäävään tuloon. He toteavat, että v. 1968 korkeamman koulutuksen tuottoaste oli miesten kohdalla 11,9 prosenttia, v. 1974 tämä oli laskenut 3,6 prosenttiin ja v. 1981 se oli enää 0,5 prosenttia, josta se nousi 4,5 prosenttiin v. 1991.
Aronssonin ja Walkerin mukaan tähänastiset tulokset Ruotsissa viittaavat siihen, että talou- dellisilla kannustimilla voi olla suuri vaikutus koulutukseen hakeutumiseen. Tästä syystä pe- rinteiset työn tarjontamallit, joissa tarkastellaan vain työvoimaa~ osallistumista, antavat heidän mielestään puutteellisen kuvan mm. vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien aiheuttamista hyvin- vointitappioista. Näiden tappioiden vähentämi- seksi Aronsson ja Walker ehdottavat mm. elä- kejärjestelmää - ja sosiaaliturva-järjestelmää yleensä - muutettavaksi siten, että siinä vallitsi- si kiinteämpi yhteys työntekijän maksujen ja hänen saamiensa etuuksien välillä. Käytännös- sä tämä merkitsisi sosiaaliturvajärjestelmän an- siosidonnaisen luonteen vahvistamista.
Työvoimapolitiikka
Anders Forslund Uppsalan yliopistosta ja Alan Krueger Princetonin yliopistosta arvioivat Ruotsin työvoimapolitiikkaa. Heidän johtopää- töksensä on, että työvoimapolitiikan tulokset ovat paljon laihemmat kuin usein on oletettu.
Lisäksi he kiinnittävät huomiota sen kustan- nuksiin.
Ruotsin työvoimapolitiikan kustannuksia konkretisoidakseen, Forslund ja Krueger totea- vat, että se maksaa koulutettavaa kohti keski- määrin yhtä paljon kuin Harvardin yliopistossa yksi ll.}kuvuosi asumis- ja ylläpitokustannuksi- neen. He käyvät läpi tehdyt empiiriset tutki- mukset työvoimapoliittisen koulutuksen vaiku- tuksesta siihen osallistuneiden tuottavuuteen.
Yhteenvetona tutkimuksista on, ettei työvoima- koulutuksella ole ollut tilastollisesti merkitse- vää vaikutusta siihen osallistuneiden tuottavuu- teen. Myöskään tulokset työvoimakoulutuksen vaikutuksesta työllistymiseen eivät ole rohkai- sevia.
Forslundin ja Kruegerin mukaan johtopäätös ruotsalaisen työvoimapolitiikan hyvyydestä pe- rustui pitkään kahteen havaintoon: a) Ruotsi on satsannut paljon työvoimapoliittiseen koulu- tukseen ja b) Ruotsissa on matala työttömyys.
Forslund ja Krueger toteavat ensin ne lukuisat ongelmat, jotka liittyvät aiempiin kansainväli- sillä aineistoilla saatuihin tuloksiin. Sen jälkeen he estimoivat tuoretta aineistoa käyttäen uudes- taan mm. Layardin et. al. (1991) estimoiman mallin ja saavat tulokset, joiden mukaan aktii- vinen työvoimapolitiikka ei näytä alentavan työttömyyttä.
Forslund ja Krueger esittävät myös toimia Ruotsin järjestelmien uudistamiseksi. He totea- vat ensinnäkin työttömyyskorvausten maksu- ajan (300 päivää) olevan liian pitkä. Lisäksi kesto voi olla tosiasiallisesti 300 päivää pidem-
pi, sillä etuus on uusittavissa suurinpiirtein sa- manlaisin ehdoin kuin Suomessakin. Toiseksi he suosittavat toimenpiteitä, jotka rohkaisisivat työttömien ryhtymistä yrittäjiksi (vrt. Suomen starttiraha). Kolmanneksi Forslund ja Krueger toteavat työvoimapolitiikan laihat tulokset ja he kysyvät, voitaisiinko siihen suunnatut varat käyttää paremmin esim. kysynnän lisäämiseen.
Neljänneksi he viittaavat tuloksiin, joiden mu- kaan tukityöllistetyt syrjäyttävät ilman tukea työllistettyjä. Forslundin ja Kruegerin mukaan syrjäytysvaikutusta olisi mahdollista rajoittaa edellyttämällä, että kuntien tukityöllistetyt toi- mivat vain uusissa hankkeissa.
Työttömyys
Lars Ljungqvist Buffalon valtion yliopistosta ja Thomas Sargent Chicagon yliopistosta tarkas- televat Ruotsin työttömyyttä selittäviä raken- teellisia tekijöitä. Tätä varten he konstruoivat työnetsintämallin, jonka keskeiset ominaisuu- det ovat seuraavat:
- työttömyyskorvauksen taso ja kesto lisäävät ei-vapaaehtoista työttömyyttä, koska ne pitkit- tävät työn etsintäjaksoa
- verotuksen progressio vähentää vapaaehtois- ta työttömyyttä, koska paremmin palkatun työn etsintä on vähemmän kannattavaa
- viranomaisten kyky valvoa työttömyysturva- järjestelmää (että työttömät todella ovat työ- markkinoiden käytössä) heikkenee työttömyy- den kasvaessa, ja ei-vapaaehtoinen työttömyys kohoaa.
Ljungqvist ja Sargent toteavat aluksi, että suuri työttömyys edustaa tuhlausta ja tehotto- muutta. He tuovat esiin kuitenkin myös sen nä- kökohdan, että työttömyys voi olla kansanta- louden kannalta hyödyllistä, jos se johtuu kit- katyöttömyydestä ihmisten etsiessä uutta työ- paikkaa, jossa heidän tuottavuutensa on suu-
rempi kuin vanhassa työpaikassa.
Ljungqvistin ja Sargentin mallissa verotuk- sen progressio siis vähentää uuden työpaikan etsinnän kannattavuutta ja siten se alentaa kit- katyöttömyyttä. Edinin ja Topelin yllä kuvat- tuun tarkasteluun pohjautuen voi kuitenkin ky- syä, onko verotuksen progressio paljoakaan vä- hentänyt kitkatyöttömyyttä Ruotsissa, sillä soli- daarinen palkkapolitiikka on osaltaan poistanut taloudellisia kannustimia vapaaehtoiselta työt- tömyydeltä työn etsintää varten.
Palkkaerojen pienuuden takia työttömyys- korvauksen korkea taso ja pitkä kesto eivät ole ehkä myöskään merkittävästi pidentäneet työn etsintäaikoja. Kokonaan toinen asia on sitten se, jos työttömyysavustuksella saatava toi- meentulo pystyy kilpailemaan sen toimeentu- lon kanssa joka saadaan työllisenä ollessa.
Ljungqvistin ja Sargentin mukaan tämän päivän Ruotsin korkea työttömyysaste merkit- see, että viranomaisten on täytynyt luopua ai- emmasta' hyvin yksityiskohtaisesta työttömien seurannasta. Heidän mukaansa on olemassa va- kava vaara, että nykyisestä korkean työttömyy- den tasapainosta muodostuu Ruotsissa pysyvä ellei joko viranomaisten kontrolli työttömien suhteen parane tai työttömyys vakuutusta tehdä vähemmän anteliaaksi.
Kilpa ilupoliti ikka
Stefan Fölster Ruotsin teollisuuden tutkimus- laitoksesta (IUI) ja Sam Peltzman Chicagon yliopistosta tutkivat säätelyn ja kilpailun puut- teen kansantaloudellisia kustannuksia Ruotsis- sa. He toteavat aluksi, että Ruotsin kruunun voimakkaan heikkenemisen jälkeenkin Ruotsin kuluttajahinnat ovat edelleen korkeammat kuin useimmissa muissa maissa (Tanskan jälkeen EU-maiden korkeimmat). Osaselitys tälle on varmasti palkkapolitiikka, joka on pitänyt tyy-
pillisesti heikomman tuottavuuden omaavien suljetun sektorin työntekijöiden palkat samalla tasolla kuin avoimen sektorin palkat. Tähänhän mm. Björklund ja Freeman kiinnittävät huo- miota tutkimuksessaan. Fölsterin ja Peltzmanin mukaan palvelusektori kärsii kuitenkin myös eniten kilpailun puutteesta. Heidän mukaansa suurimmat ongelmat ovat julkisissa palveluis- sa, vähittäiskaupassa ja asunto sektorilla.
Fölsterin ja Peltzmanin mukaan säätely - pi- kemminkin kuin kartellit - on pääselitys Ruot- sin hintatason suhteelliseen korkeuteen. He ar- vioivat säätelyn selittävän noin 20 % Ruotsin ja EU-maiden kuluttajahintatasojen erosta.
Säätelyn he jakavat kolmeen osatekijään: ym- päristö- ja hintasäätelyyn sekä teknisiin stan- dardeihin. Näistä teknisillä standardeilla ei kui- tenkaan ole tilastollisesti merkitsevää vaikutus- ta hintatasoon.
Fölsterin ja Peltzmanin mukaan kartellisoi- tuminen ei ole myöskään alentanut tehokkuut- ta. Sen sijaan ympäristö- ja hintasäätely ovat alentaneet tehokkuutta. Heidän johtopäätöksen- sä on, että tuottavuuden kasvua on pidettävä ensisijaisena hintatasoon vaikuttavana tekijänä.
He arvioivat Ruotsin EU-jäsenyyden muka- naan tuoman säätelypolitiikan harmonisoinnin lisäävän tuottavuutta ja alentavan hintatasoa Ruotsissa.
Kilpailukyky
Edward Leamer Kalifornian yliopistosta (UCLA) ja Per Lundborg Ruotsin teollisuuden tutkimuslaitoksesta (IUI) analysoivat Ruotsin mahdollisuuksia maailmanlaajuisessa kilpailus- sa. He aloittavat kysymällä: lohtuvatko Ruot- sin ongelmat siitä, ettei ruotsalainen hyvin voin- tiyhteiskunta ole yhteensopiva globaalin mark- kinapaikan muutosten kanssa?
Leamerin ja Lundborgin analyysia hieman
yksinkertaistaen he päättelevät seuraavasti.
Avoin ja suljettu sektori ovat kilpailleet samas- ta työvoimasta. Työvoimaintensiivinen suljettu sektori on jättänyt avoimen sektorin käyttöön niukasti työvoimaa, minkä seurauksena avoi- mesta sektorista on muodostunut hyvin pää- omaintensiivinen. Tämä on puolestaan ollut omiaan pitämään palkkoja korkealla.
Leamer ja Lundborg toteavat, että julkinen sektori on suljetun sektorin kysynnän tärkeä lähde. Heidän mukaansa julkisen sektorin työl- lisyys on ylläpitänyt korkeaa palkkatasoa sulje- tussa sektorissa ja samalla sallinut sen, ettei ruotsalainen teollisuus ole joutunut kilpaile- maan matalapalkkamaiden kanssa työvoimain- tensiivisillä aloilla.
Leamer ja Lundborg toistavat Edinin ja To- pelin johtopäätöksen, jonka mukaan pienet palkkaerot vähentävät koulutusta. Tämä yhdes- sä heikosti koulutettujen työntekijöiden suh- teellisen korkeiden palkkojen kanssa aiheuttaa työttömyyttä. Työttömyyttä voidaan heidän mukaansa vähentää investoinneilla inhimilli- seen ja fyysiseen pääomaan. Leamerin ja Lundborgin mukaan näitä investointeja ei kui- tenkaan synny ellei niiden tuotto ole tarpeeksi hyvä.
Kärjistäen Leamer ja Lundborg toteavat, että elleivät ruotsalaiset investoi nykyistä enemmän pääomaan ja koulutukseen, määräytyvät ruot- salaisten palkat tulevaisuudessa Pekingissä, kun Ruotsi on pakotettu tuottamaan työvoi- maintensiivisiä tuotteita. Heidän mukaansa työ- markkinainstituutiot, jotka yrittävät vastustaa tätä kehitystä voivat osoittautua kalliiksi. Lo- puksi Leamer ja Lundborg toteavat, että maat, jotka aikovat saavuttaa sekä tehokkuuden voi- mavarojen käytössä että tulonjaon tasaisuuden, tarvitsevat uusia ja luovia keinoja palkita ja si- ten kannustaa työntekoa ja investointeja.
Lopuksi
Käsillä oleva SNSINBER-tutkimus ei pyri tar- joamaan lamaselitystä tai reseptejä Ruotsin ly- hyen ajan suhdannepolitiikka varten. Tutki- muksen osat tarkastelevat vain rakenteellisia kysymyksiä. Toisaalta ehkä parasta talouspoli- tiikkaa Ruotsissa on nyt juuri rakenteelliset toi- menpiteet, jotka lisäävät luottamusta pitkän ajan talouskasvuun ja julkisen velkaantumisen hallittavuuteen.
Nyt arvosteltu teos on vähän yli 200 sivun mittainen yhteenveto koko tutkimuksesta, joka käsittää 9 erillistä osaa. Nämä osat ovat pikem- minkin monografioita kuin artikkeleita tai kes- kustelualoitteita. Jo tämän takia arvioni on pa- kostakin ollut hyvin suppea ja valikoiva. Teki- sin kuitenkin lopuksi vielä koko tutkimuksesta seuraavat, hieman kärjistetyt johtopäätökset:
- Ruotsin mallin mukaiset hyvinvointi tappiot ovat suuria
- tehokkuustappioita voidaan vähentää merkit- tävästi ilman, että ajaudutaan USA:n kaltaiseen tulonjakoon
- jos palkkaerojen ei sallita kasvavan, jää Ruotsi helposti matalan kasvun ja korkean työttömyyden uralle
- Ruotsi tarvitsee rutkasti lisää investointeja ja koulutusta
- aktiivinen työvoimapolitiikka on kallista ja melko tehotonta
Missä määrin yllä esitetyt johtopäätökset pä- tevät Suomeen? Ehkä aika pitkälle, sillä siksi paljon Suomen hyvinvointiyhteiskunta vastaa sekä rakenteeltaan että laajuudeltaan Ruotsin mallia.
Kirjallisuus
Eriksson, T. ja M. Jäntti (1995), "Työntekijöi- den liikkuvuus ja ansiotulot" , Kansantalou- dellinen aikakauskirja 1/1995.
Layard, R., S. Nickell ja R. Jackman (1991), Unemployment - Macroeconomic Perfor- manve and the Labour Market. Oxford Uni- versity Press, Oxford.
