MYTVAS haastattelut 2003: Lestijoen ja Kinarehenojan tutkimusalueiden tuloksia

(1)

MYTVAS-

haastattelut 2003

Lestijoen ja Kinarehenojan tutkimusalueiden tuloksia

Sonja Pyykkönen ja Juha Grönroos

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS PL 140, 00251 HELSINKI Julkaisua on saatavissa myös Internetissä:

http://www.ymparisto.fi/syke

> Julkaisut

> Huiput ja helmet -poimintoja

> MYTVAS-haastattelututkimuksen tuloksia ISBN 952-11-1878-4 (nid.)

ISBN 952-11-1879-2 (PDF)

(2)

(3)

MYTVAS-

haastattelut 2003

Lestijoen ja Kinarehenojan tutkimusalueiden tuloksia

Sonja Pyykkönen ja Juha Grönroos

(4)

Julkaisua on saatavissa myös Internetissä:

> Julkaisut

ISBN 952-11-1879-2 (PDF) Edita Prima Oy

Helsinki 2004

(5)

ALKUSANAT

Samalla kun ensimmäinen ympäristötukikausi alkoi vuonna 1995, alkoi myös ympäristötuen seurantatutkimus MYTVAS. Yksi tapa seurata tuen vaikutuksia ovat viljelijähaastattelut, joilla on pyritty selvittämään viljelymenetelmien ja –toimenpiteiden muutoksia sekä arvioimaan tapahtuneiden muutosten vaikutusta vesistökuormitukseen.

Haastatteluja on tehty nyt jo neljä kertaa.

Tutkimukseen valitut alueet sijaitsevat eri puolilla Suomea. Kolmella ensimmäisellä haastattelukerralla haastatteluja tehtiin Lepsämänjoella, Yläneenjoella, Lestijoella ja Taipaleenjoella. Neljännellä haastattelukerralla talvella 2003 haastatteluja tehtiin myös Savijoen, Löytäneenojan ja Kinare- henojan alueilla. Uusilla alueilla kysyttiin tiedot myös vuodelta 1999, jotta pystyt- tään tekemään vertailua nykyisen ja edel- lisen ympäristöohjelmakauden välillä.

Kiitos kaikille haastatteluihin osallistuneil- le viljelijöille. Toivomme yhteistyön jatku- van myös tulevaisuudessa. Seuraavat tila- haastattelut tehdään syksyllä 2005 ja talvella 2006. Tutkimuksen kannalta on tär- keää, että jokaisella kerralla saadaan tietoa

samoilta tiloilta. Sen tyyppistä tietoa, mitä haastatteluissa kerätään, ei ole saatavilla mistään muualta. Haastattelututkimusta pidetäänkin hyvin tärkeänä tutkimuksena ympäristötuen seuraamiseksi ja kehittämiseksi.

Viimeisimmästä haastattelukerrasta on tehty tutkimusraportti:

Pyykkönen, S., Grönroos, J., Rankinen, K., Laitinen, P., Karhu & Granlund, K. (2004).

Ympäristötuen mukaiset viljelymenetelmät ja niiden vaikutukset vesistökuormitukseen vuosina 2000-2002.

http://www.ymparisto.fi/ (ja sieltä edelleen) > Palvelut, tuotteet ja lomakkeet > Julkaisut >

Suomen ympäristö –sarja > Suomen ympäristö sarja 2004 > SY 711

Aluekohtaisia tuloksia päätettiin tällä kertaa julkaista myös erillisissä julkaisuissa. Kädessäsi olevan Lestijoen ja Kinarehenojan tutkimusalueiden tuloksia käsittelevän vihkon lisäksi vas- taavanlaiset on tehty myös muiden tutkimusalueiden tuloksista. Nämä löytyvät internetistä osoitteella:

http://www.ymparisto.fi/syke (ja sieltä edelleen) > Julkaisut > Huiput ja helmet -poimintoja >

MYTVAS-haastattelututkimuksen tuloksia

Ystävällisin terveisin:

JOENSUU KOKKOLA

TURKU

HELSINKI Kinarehenoja

Lestijoki

Taipaleenjoki

Löytäneenoja Yläneenjoki

Savijoki Lepsämänjoki Hovi

(6)

...

4

(7)

SISÄLTÖ

ALKUSANAT

...3

YLEISTIETOJA

...6

LANNOITUS...8

SADOT JA SATOTAVOITTEET

...13

RAVINNETASEET

...14

PELTOJEN KASVIPEITTEISYYS JA MUOKKAUS

...17

SUOJAKAISTAT JA PIENTAREET

...18

TORJUNTA-AINEET

...19

JALOITTELUTARHAT JA MAITOHUONEIDEN JÄTEVEDET

...20

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

...21

(8)

...

6

YLEISTIETOJA

Tilat

Lestijoen alueella haastateltiin 64 maatilaa ja Kinarehenojan alueella haastateltiin 49 maatilaa syksyllä 2002 ja talvella 2003. Lestijoella ja Kinarehenojalla haastatelluilla tiloilla peltoa oli peltoa yhteensä yli 3000 hehtaaria. Lestijoella haastatelluista tiloista 54 oli kotieläintiloja ja loput kasvinviljelytiloja. Yhdellä tilalla oli lampaita ja yhdellä tilalla sikoja, loput tuotan- toeläimet olivat nautoja. Kinarehenojalla kasvinviljelytiloja oli 18 ja kotieläintiloja 15. Kinare- henojalla kaikki tuotantoeläimet olivat nautoja. Molemmilla alueilla nautakarjasta suurin osa oli maidontuotantoon ja lihanautoja oli vain pieni osa.

Kaikkiaan eri puolilla Suomea haastateltiin 409 maatilaa, joilla oli yhteensä 18 000 hehtaaria peltoa. Tiloista 98,3 % oli sitoutunut ympäristötukeen. Kasvinviljelytiloilla oli useimmin valittu lisätoimenpiteeksi peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus. Toisek- si eniten oli valittu tarkennettu lannoitus –toimenpidettä. Kotieläintiloilla suosituimmat lisä- toimenpiteet olivat tarkennettu lannoitus, maitohuoneen jätevesien käsittely, lantalan am- moniakkipäästöjen vähentäminen sekä peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus.

Lestijoella 40 % tiloista oli valinnut lisätoimenpiteeksi tarkennetun lannoituksen, 30 % maitohuoneen pesuvesien käsittelemisen ja 20 % peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden ja ke- vennetyn muokkauksen. Kinarehenojalla 50 % tiloista oli valinnut lisätoimenpiteeksi tarkennetun lannoituksen ja 20 % maitohuoneen pesuvesien käsittelemisen.

Erityisympäristötukisopimuksia oli tehty kaikilla tutkimusalueilla yhteensä 163 kappaletta.

Eniten sopimuksia oli tehty lannan käytön tehostamisesta ja luonnonmukaisesta tuotannosta.

Lestijoella sopimuksia oli 42 kappaletta ja Kinarehenojalla 19 kappaletta. Sopimuksia oli tehty kaikista muista sopimusmuodoista, mutta ei alkuperäiskasvien viljelystä. Eniten sopimuksia oli happamuuden alueellisesta vähentämisestä.

Pellot

Lestijoella ja Kinarehenojalla suurin osa pelloista on hienoa hietaa ja karkeaa hietaa.

Lestijoki Muut

7 %

Lj 2 %

Hs 8 %

Mm 9 %

KHt 25 %

HHt 46 % Mt:t

+Ct:t 3 %

Kinarehenoja HHt

24 % Mm 7 %

Muut 3 %

KHt 66 %

Lestijoen ja Kinarehenojan peltojen maalajit vuonna 2002.

KHt = karkea hieta, HHt = hieno hieta, He = hiue, Hs = hiesu, HtS = hietasavi, HeS = hiuesavi, HsS = hiesusavi, LjS = liejusavi, Lj = lieju, Mm = multamaa, Mt = Muta, Ct = saraturve

(9)

Lestijoella valtaosa peltolohkoista kuului viljavuusluokkiin tyydyttävä ja välttävä. Kinare- henojalla lohkojen fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muilla alueilla, yli 40 %:lla peltopinta-alasta viljavuusluokka oli korkea tai arveluttavan korkea ja 30 %:lla luokka hyvä.

Merkittävänä voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan eri tutkimusalueilla maan fosforipitoisuus oli yleensä laskenut ja pH oli noussut niillä lohkoilla, joilta oli viljavuustutkimuksen tulokset ensimmäiseltä ja nykyiseltä ympäristötukikaudelta.

Maan pH:ssa ja fosforipitoisuudessa tapahtuneita muutoksia tutkittiin niillä lohkoilla, joilta oli käytettävissä kaksi viljavuustutkimustulosta, ensimmäiseltä ympäristötukikaudelta ja nykyiseltä tukikaudelta. Lestijoella maan fosforipitoisuus ja pH olivat laskeneet hieman.

Lohkoja (kpl) pH Fosfori (mg/l)

1995-1999 2000-2002 1995-1999 2000-2002

Lepsämänjoki 269 5,9 6,1 14,8 13,5

Taipaleenjoki 36 5,8 5,9 9,8 9,3

Lestijoki 385 6,5 5,9 16,6 15,6

Yläneenjoki 350 5,8 6,0 13,1 13,4

Saman tyyppisiä tuloksia sai myös Viljavuuspalvelu Oy verratessaan samoilta peltolohkoilta viiden vuoden välein otettuja viljavuusnäytteitä. Maan fosforitila laski korkeimmat fosforiluvut omaavilla pelloilla, kun taas alimmissa fosforiluokissa peltojen fosforiluku oli hieman noussut ympäristötukiehtojen mukaisilla lannoitusmäärillä.

Viljelykasvit

Lestijoella nurmien osuus peltoalasta oli vuosina 2000-2002 yli puolet ja Kinarehenojalla 40 %. Kinarehenojalla kolmasosalla peltoalasta viljeltiin perunaa. Kevätviljoja viljeltiin noin 30 %:lla peltoalasta, mutta syysviljoja ei viljelty juuri lainkaan. Erityisympäristötukialaa oli Lestijoella 17 hehtaaria.

Lestijoki

kevätviljat 33 %

rypsi 1 % nurmet

57 % kesannot

3 %

erityistukiala 1 % muut kasvit

5 %

Kinarehenoja kesannot

2 % muut kasvit 32 %

Kevät- viljat

28 %

nurmet 38 %

Lestijoen ja Kinarehenojan viljelykasvijakauma vuonna 2002.

Lestijoella, Kinarehenojalla ja kaikilla muillakin tutkimusalueilla, säilörehun säilöminen aumoissa on vähentynyt. Siiloissa säilöminen ei ole vähentynyt samassa suhteessa vaan ennen aumoissa säilötty rehu säilötään nykyään paaleissa. Lestijoella ja Kinarehenojalla puristenes- teiden keräys oli järjestetty yli 90 %:sta siiloista, mutta vain 35 %:sta aumoista.

(10)

...

8

LANNOITUS

Lannoitustasojen laskentatapa oli samanlainen kuin se, jota viljelijöiden tulee käyttää lannoit- taessaan ympäristötuen ehtojen mukaan, eli eri lannoitteista huomioitiin kasveille käyttökel- poiset ravinteet. MYTVAS-haastatteluissa havaittiin, että ensimmäisellä ympäristötukikaudel- la typpilannoitus väheni keskimäärin 10 kg/ha. Fosforilannoitus oli vuosina 1994-1995 noin 20 kg/ha ja se väheni 90-luvun lopulla 15 kg/ha:iin.

Vuosina 2000-2002 keskimääräiset typpilannoitusmäärät olivat samaa luokkaa kuin vuosina 1995-1999. Eri tilojen käyttämissä lannoitusmäärissä ja tilan eri lohkoilla käytetyissä lannoi- tusmäärissä oli suuria, useiden kymmenien kilojen eroja.

Lestijoella rehuohran ja kauran typpilannoitusmäärät vaihtelivat vuosittain muutamalla kilolla hehtaaria kohden, pysytellen alle 80 kg/ha tasolla. Muutosta ensimmäisen ja nykyisen ym- päristötukikauden välillä ei ollut havaittavissa. Lestijoella monivuotiselle säilörehunurmelle käytetty typpilannoitusmäärä on pienentynyt vuosi vuodelta. Vuodesta 2000 vuoteen 2002 monivuotisen nurmisäilörehun typpilannoitus väheni 10 kg/ha.

Typpilannoitus

0 40 80 120 160 200

Rehuohra Kaura M onivuotinen

säilörehunurmi

Typpeä kg/ha

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002

Eri kasvien keskimääräiset typpilannoitusmäärät Lestijoella vuosina 1994-2002.

Kinarehenojalla typpilannoitustasot olivat sama luokkaa kuin Lestijoella. Vuosittaiset lannoi- tusmäärät vaihtelivat muutamalla kilolla. Ruokaperunan typpilannoitusmäärät vähenivät noin kymmenen kiloa hehtaaria kohden vuodesta 2000 vuoteen 2002.

Typpilannoitus

0 40 80 120 160 200

Rehuohra M onivuotinen

säilörehunurmi

Typpeä kg/ha

2000 2001 2002

Ruokaperuna Kaura

Eri kasvien keskimääräiset typpilannoitusmäärät Kinarehenojalla vuosina 2000-2002.

(11)

Lestijoella viljojen fosforilannoitus väheni 20-25 kg/ha:sta 15-18 kg/ha:iin vuodesta 1995 vuoteen 1999. Vuosina 2000-2002 käytetty fosforilannoitus väheni edelleen 3-4 kg/ha. Eniten fosforilannoitus on vähentynyt nurmilla. Monivuotisen säilörehunurmen lannoitus väheni yli 10 kg/ha ensimmäisellä ympäristötukikaudella ja vuosina 2000-2002 se vähentyi edelleen muutamalla kilolla hehtaaria kohden.

Fosforilannoitus

0 5 10 15 20 25 30 35

Rehuohra Kaura M onivuotinen

säilörehunurmi

Fosforia kg/ha

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002

Eri kasvien keskimääräiset fosforilannoitusmäärät Lestijoella vuosina 1994-2002.

Kinarehenojalla fosforilannoitus oli 2-8 kg/ha vähäisempää kuin Lestijoella. Perunaa lannoitettiin noin 30 kg/ha.

Fosforilannoitus

0 5 10 15 20 25 30 35

Rehuohra M onivuotinen

säilörehunurmi

Fosforia kg/ha

2000 2001 2002

Kaura Ruokaperuna

Eri kasvien keskimääräiset fosforilannoitusmäärät Kinarehenojalla vuosina 2000-2002.

Nurmien pintalannoitus oli yleistä kaikilla tutkimusalueilla, mutta se näyttää olevan vähe- nemässä. Lestijoella vähintään kaksi kertaa kesässä pintalannoitettuja nurmilohkoja oli vuonna 2002 aiempia vuosia vähemmän. Niille levitetyissä fosforilannoitusmäärissä ei tapahtunut muutoksia. Vain yhden kerran kasvukauden aikana (keväällä) lannoitetuille nurmilohkoille levitettiin vähemmän fosforia kuin aiempina vuosina.

Myös Kemira Agro Oy:n väkilannoitteiden myyntitilastojen mukaan myytyjen kasvinravin- teiden määrä viljeltyä peltohehtaaria kohden on laskenut koko 1990-luvun ajan. Vähenemi-

(12)

...

10

Nurmille pintalannoituksena levitetyn fosforin määrät kerran kasvukauden aikana lannoitetuilla ja useaan ker- taan lannoitetuilla lohkoilla Lestijoella vuosina 1998-2002. Lannoitusmäärät (kg/ha) ovat keskiarvoja.

Lestijoki 1998 1999 2000 2001 2002

Nurmilohkojen määrä yht. (lkm) 513 531 410 417 656

Ei lannoitusta, % 6 7 10 13 8

Ainoastaan touko-kesäkuussa lannoitetut lohkot, % 67 67 64 52 70 - touko-kesäkuussa lannoitus kg/ha 18 16 16 16 13

Vähintään kaksi kertaa lannoitetut lohkot, % 26 25 26 29 15 - josta touko-kesäkuussa kg/ha 14 15 15 14 14 - josta heinä-elokuussa kg/ha 9 8 7 9 8 - lannoitus yhteensä kg/ha 23 23 22 23 22

Kinarehenojalla nurmien fosforilannoitus oli vuonna 2002 aiempia vuosia vähäisempää sekä kertaalleen kasvukauden aikana (keväällä) lannoitetuilla lohkoilla että useammin kuin kerran lannoitetuilla lohkoilla.

Nurmille pintalannoituksena levitetyn fosforin määrät kerran kasvukauden aikana lannoitetuilla ja useaan ker- taan lannoitetuilla lohkoilla Kinarehenojalla vuosina 1998-2002. Lannoitusmäärät (kg/ha) ovat keskiarvoja.

Kinarehenoja 2000 2001 2002

Nurmilohkojen määrä yht. (lkm) 111 121 104

Ei lannoitusta, % 20 33 39

Ainoastaan touko-kesäkuussa lannoitetut lohkot, % 48 28 24 - touko-kesäkuussa lannoitus kg/ha 16 14 13

Vähintään kaksi kertaa lannoitetut lohkot, % 26 21 22 - josta touko-kesäkuussa kg/ha 12 12 9 - josta heinä-elokuussa kg/ha 5 7 6 - lannoitus yhteensä kg/ha 17 19 14

Lestijoen karjanlannalla lannoitettujen lohkojen keskimääräisiä lannoitustasoja verrattiin väkilannoitteilla lannoitettujen lohkojen keskimääräisiin lannoitustasoihin. Karjanlannalla lannoitettuihin lohkoihin otettiin mukaan kaikki ne lohkot, joilla käytettiin ainakin karjanlantaa, mutta lisäksi oli voitu käyttää väkilannoitteita. Typpilannoitus oli molemmilla samanlaista, mutta fosforia levitettiin 10 kg/ha enemmän karjanlannalla lannoitetuilla lohkoilla kuin väkilannoitteilla lannoitetuilla lohkoilla.

Fosforilannoitus

0 5 10 15 20 25

2000 2001 2002

Fosforia kg/ha

Karjanlanta Väkilannoitteet Typpilannoitus

0 30 60 90 120

2000 2001 2002

Typpeä kg/ha

Karjanlannalla ja väkilannoitteilla lannoitettujen rehuohralohkojen typpi- ja fosforilannoitus Lestijoella vuosina 2000-2002.

(13)

40 % 60 % 80 % 100 %

12-24t 4-12t Alle 4t

Karjanlanta

Nitraattiasetuksen mukaan karjanlannan typpianalyysin tekeminen on pakollista kaikilla kotieläintiloilla. Ympäristötukeen sitoutuneet tilat voivat valita käyttävätkö lannoitusmäärien laskemisessa taulukkoarvoja vai lanta-analyysin tuloksia. Kaikilla tutkimusalueilla haastatelluista 154:stä kotieläintilasta 88 % oli teetättänyt lanta-analyysin. Kun analyysi oli tehty, 72 % tiloista suunnitteli karjanlannalla lannoituksen analyysin ravinnepitoisuusarvojen perusteella ja 14 % tiloista taulukkoarvojen perusteella. Lanta-analyysiä ja taulukkoarvoja tilanteen mukaan soveltaen käytti 14 % analyysin teetättäneistä tiloista.

Karjanlannan levityspinta-ala vaihteli eri alueilla paljon. Lestijoen ja Kinarehenojan alueilla lantaa levitettiin vuosittain noin 40 %:lle haastateltujen tilojen valuma-alueella olevista pelloista. Yleensä tilat levittivät lantaa vuodessa vain muutamille kasvulohkoille. Sekä Lestijoella että Kinarehenojalla lannan levitysmäärät olivat melko saman suuruisia. Syyslevitysmäärät ja syyslevityksen osuus ovat vähentyneet huomattavasti vuodesta 1995. Lestijoella 40 % koti- eläintiloista levitti lantaa syksyllä. Kinarehenojalla vain muutamat tilat levittivät lantaa syksyisin muutamille peltolohkoille.

Lannan keskimääräiset levitysmäärät (m³/ha) lantalajeittain.

Vuosi Virtsa (m³/ha) Lietelanta (m³/ha) Kuivikelanta (m³/ha) Kaikki Kevät Syksy Kaikki Kevät Syksy Kaikki Kevät Syksy Lestijoki

2000 21 20 19 24 22 21 31 28 29 2001 19 18 18 21 21 18 28 26 20 2002 19 19 16 22 20 19 27 25 21

Kinarehenoja

1999 15 15 18 18 15 36 33 29 2000 14 14 18 21 19 32 25 24 2001 17 17 17 24 24 17 29 24 23 2002 20 21 22 22 10 31 28 17 Kaikki = kaikkien lannan levityskertojen levitysmäärien keskiarvo

Kevät = keväällä ja kesällä (huhti- heinäkuussa) levitetyn lannan levitysmäärien keskiarvo Syksy = syksyllä (elo- joulukuussa) levitetyn lannan levitysmäärien keskiarvo

Lannan multaus

Lietelannan ja virtsan typestä merkittävä osa haihtuu ammoniakkina ilmaan, jos lanta mulla- taan vasta yli 12 tunnin kuluttua sen levityksestä. Lanta suositellaan mullattavan alle 4 tunnin kuluttua lannan levittämisestä pellolle. Nitraattiasetuksessa määrätään, että syksyllä levitetty lanta on mullattava vuorokauden kuluessa sen levityksestä. Vuonna 2002 Lestijoen ja Kina- rehenojan valuma-alueilla 50 % lietelannasta ja 60 % kuivalannasta mullattiin alle 4 tunnin kuluessa sen levityksestä.

Kuinka monta tuntia lannan levittämisestä ehti kulua ennen multaamista Lestijoella ja

(14)

...

12

Tarkennettu lannoitus

Tarkennetun lannoituksen ideana on huomioida lannoitusmäärässä sekä pellon kasvukunto että viljeltävä kasvilaji. Lannoitusta tarkennetaan sen mukaan miten suurta satoa tavoitellaan.

Jos ei lannoiteta tarkennetusti, käytetään niin sanottuja peruslannoitustasoja. Peruslannoi- tuksessa typpilannoitus saa olla rehuviljalla enintään 90 kg/ha ja leipäviljalla 120 kg/ha. Fosfo- rilannoitus saa olla enintään 15 kg/ha. Peruslannoitustasojen mukaan lannoitettuja lohkoja oli Lestijoella 15 % ja tarkennetusti lannoitettuja lohkoja 75 %. Kinarehenojalla 15 % lohkoista lannoitettiin perustasojen mukaan ja 65 % tarkennetusti. Lannoittamattomia lohkoja oli Lesti- joella 10 % ja Kinarehenojalla 5 % lohkoista.

Lestijoella lannoitus oli sekä perus- että tarkennetusti lannoitetuilla laitumilla ja säilörehulla melko samanlaista. Viljoilla typpilannoitus oli 15 kg/ha suurempaa tarkennetusti lannoitetuilla lohkoilla kuin perustasojen mukaan lannoitetuilla lohkoilla ja fosforiakin levitettiin enem- män tarkennetusti lannoitetuilla lohkoilla. Kinarehenojalla lannoitusmäärät olivat alhaisem- pia tarkennetusti lannoitetuilla lohkoilla kuin peruslannoitetuilla lohkoilla. Rehuohraa ei lan- noitettu yhdelläkään lohkolla peruslannoitustasojen mukaan.

Lestijoki, typpilannoitus

0 50 100 150 200

rehuohra kaura laidun säilörehu

kg N/ha

Peruslannoitus Tarkennettu lannoitus

Lestijoki, fosforilannoitus

0 5 10 15 20

rehuohra kaura laidun säilörehu

kg P/ha

Kinarehenoja, typpilannoitus

0 50 100 150 200

Ruokaperuna säilörehu rehuohra

kg N/ha

Kinarehenoja, fosforilannoitus

0 10 20 30 40

Ruokaperuna säilörehu rehuohra

kg P/ha

Kasvilajeittaiset keskimääräiset lannoitustasot peruslannoitustasojen mukaan lannoitetuilla lohkoilla ja tarkennetusti lannoitetuilla lohkoilla Lestijoella ja Kinarehenojalla vuonna 2002.

Koko tutkimusaineistossa alimpiin viljavuusluokkiin kuuluvilla lohkoilla fosforia käytettiin huomattavasti vähemmän kuin tarkennetun lannoituksen mukaan voisi käyttää ja ylimpiin viljavuusluokkiin (korkea ja arveluttavan korkea) kuuluvia lohkoja fosforilannoitettiin, vaikka ei olisi saanut lannoittaa lainkaan.

Lestijoella ja Kinarehenojallakin joillakin korkeaan ja arveluttavan korkeaan viljavuusluok- kaan kuuluvilla kaura-, säilörehu- ja perunalohkoilla fosforilannoitus oli suurempaa kuin mitä tarkennetun lannoituksen mukaan saa olla.

(15)

SADOT JA SATOTAVOITTEET

Lestijoella ja Kinarehenojalla eri vuosien välillä ei saaduissa kasvilajikohtaisissa keskisadoissa ollut suuria eroja. Ainoastaan Lestijoella vuonna 1998 saatiin selkeästi muita vuosia huonom- pi viljasato.

Toteutuneet sadot ja satotavoitteet (kg/ha) Lestijoella ja Kinarehenojalla eri kasveilla vuosina 2000-2002.

Lestijoki Kinarehenoja

Sato Sato-odotus Sato Sato-odotus

Rehuohra 3 493 3 690 3 642 3 837

Kaura 3 582 3 744 3 617 4 000

Ruokaperuna 31 260 29 756 34 593 35 859

Monivuotinen esikuivattu säilörehunurmi 14 206 13 899 15 818 18 286 Monivuotinen laidunnurmi 15 264 15 709 15 731 17 018

Lestijoella ja Kinarehenojalla viljojen satotavoite oli 3000-5000 kg/ha. Yli 5000 kg/ha ja alle 3000 kg/ha satoja ei tavoiteltu.

Keskimääräiset viljasadot eri satotavoitteilla Lestijoella vuosina 2000-2002 ja Kinarehenojalla vuosina 2001-2002.

Satotavoite kg/ha Sato kg/ha

3000-3999 3 284 3 606

4000-4999 3 943 3 692

Tarkennetussa lannoituksessa lannoitetaan mm. satotavoitteiden perusteella. Tällöin satotavoitteiden tulisi perustua aiempien vuosien toteutuneisiin satomääriin. Lestijoella tarkennetusti lannoitetuilla ja peruslannoituilla lohkoilla satotavoiteet olivat lähes samanlaiset ja myös saadut sadot olivat yhtä suuria. Kinarehenojalla ruokaperunan sato-odotukset ja toteutuneet sadot olivat hyvin lähellä toisiaan peruslannoitustasojen mukaan lannoitetuilla lohkoilla.

Tarkennetusti lannoitetulta ruokaperunalta odotettiin 5000 kg/ha suurempia satoja kuin mitä oli saatu.

Lestijoki, rehuohra

0 1000 2000 3000 4000

1998 1999 2000 2001 2002

Satotaso kg/ha

Sato, peruslannoitus Sato, tarkennettu lannoitus Satotavoite, peruslannoitus Satotavoite, tarkennettu lannoitus

Lestijoki,

monivuotinen esikuivattu säilörehu

0 5000 10000 15000 20000 25000

1998 1999 2000 2001 2002

Satotaso kg/ha

Kinarehenoja, ruoka- ja ruokatalousperuna

0 10000 20000 30000 40000

2000 2001 2002

Satotaso kg/ha

(16)

...

14

RAVINNETASEET

Peltojen ravinnetaseet laskettiin vähentämällä pelloille lisätyistä ravinteista pelloilta sadon mukana poistetut ravinteet. Lisättyjä ravinteita olivat syys- ja kevätlannoituksen sekä kylvö- siemenen mukana pelloille viedyt ravinteet. Ravinteita poistuu pellolta sadon ja olkien mukana. Karjanlannan ravinteet huomioitiin laskelmissa kokonaisravinteina.

Säilörehusatojen arviointi on hankalaa. Vuosina 1994-1997 keskimääräisten säilörehusatojen oli arvioitu olleen Lestijoella 19-24 tn/ha, kun vuosina 1998-2002 niiden oli arvioitu olleen 15 tn/ha. Monivuotisilla nurmilla sekä ravinnetaseet olivat pienempiä ja ravinteiden hyväksi- käyttöprosentit parempia kuin yksivuotisilla nurmilla.

Nurmisäilörehupelloille jäi vuosina 1998-2002 keskimäärin 60-70 kg typpeä hehtaaria kohden.

Monivuotisen nurmisäilörehun typpilannoitus vähentyi 30 kg/ha vuoden 1995 typpilannoi- tusmääristä ja yli 20 kg/ha vuoden 1997 typpilannoitusmääristä vuoteen 2002 mennessä.

Vuosi 1998 oli Lestijoella erittäin kylmä ja sateinen. Säilörehun sato oli erittäin runsas, mutta rehuohran sadot olivat huonot. Alueelta tiedot keränneen haastattelijan muistiinpanojen mukaan hyvärakenteisilla pelloilla saatiin kohtalainen sato. Sen sijaan pelloilla, joilla ojitus ei toiminut ja maan mururakenne oli huono, maa tiivistyi pahasti ja kevätviljoilla oli täydellinen katovuosi. Maan tiivistyminen saattoi vaikuttaa myös seuraavien vuosien satomääriin niitä alentaen, jolloin saatiin vain yli 3000 kg/ha rehuohrasatoja.Vuonna 2002 keskimääräinen sato oli lähes 4000 kg/ha. Rehuohran typpilannoitus oli muutamaa kiloa vähäisempää vuosina 1997-2001 kuin vuonna 2002.

Lestijoella rehuohran fosforiylijäämä väheni vuodesta 1997 vuoteen 2002 keskimäärin 7 kg/ha. Fosforilannoitus ei tuona aikana juurikaan vähentynyt, mutta sadot olivat parantu- neet.Monivuotisen nurmisäilörehun fosforitaseet olivat vuodesta toiseen tasaisia, pelloille jäi keskimäärin 5-7 kg fosforia vuodessa.

-40 0 40 80 120

1997 1998 1999 2000 2001 2002

Typen yli- tai alijäämä kg/ha

0 10 20 30

1997 1998 1999 2000 2001 2002

Fosforin yli- tai alijäämä kg/ha

Rehuohra Kaura Ruokaperuna M onivuotinen nurmisäilörehu

Kevätviljojen keskimääräiset typpi- ja fosforitaseet (kg/ha) Lestijoella vuosina 1997-2002.

Positiivinen tase kuvaa sitä, kuinka monta kiloa lannoituksesta jäi vuosittain hyödyntämättä, negatiivinen tase kuvaa ravinnealijäämää.

(17)

Kinarehenojan vuoden 1999 tutkimusaineistossa oli vähän lohkoja, joista voitiin laskea tasei- ta, että vuosi 1999 jätettiin tarkasteluista pois. Typpitaseet olivat samaa luokkaa kuin Lestijoel- la. Kinarehenojalla ruokaperunan sadot olivat vuosina 2000-2002 melko saman suuruisia.

Ruokaperunan typpilannoitus väheni 7-8 kg/ha vuodesta 2000 vuoteen 2002, mikä näkyy myös typpitaseissa. Ruokaperunan typpitaseet olivat kaikkina vuosina alijäämäisiä, mutta fosforia jäi vuosittain pelloille runsaasti. Fosforilannoitusmäärien vaihtelut näkyvät Kinare- henojan ruokaperunan taseissa.

-8 -4 0 4 8 12 16

2000 2001 2002

Fosforin yli- tai alijäämä kg/ha

Rehuohra Kaura Ruokaperuna Monivuotinen nurmisäilörehu -40

0 40 80 120

2000 2001 2002

Typen yli- tai alijäämä kg/ha

Kevätviljojen keskimääräiset typpi- ja fosforitaseet (kg/ha) Kinarehenojalla vuosina 2000-2002. Positiivinen tase kuvaa sitä, kuinka monta kiloa lannoituksesta jäi vuosittain hyödyntämättä, negatiivinen tase kuvaa ravin- nealijäämää.

Ravinteiden hyväksikäyttö vaihteli eri viljelykasveilla. Kylvösiemenessä Lestijoella viljapel- loille meni noin 3 kg/ha typpeä ja 1 kg/ha fosforia. Olkia kerättiin Lestijoella 60-70 %:lta ja Kinarehenojalla 50 %:lta vuosittaisesta viljanviljelyalasta. Olkien laskettiin sisältävän 10 kg/ha typpeä ja 1 kg/ha.

Peruna hyödynsi ravinteet tehokkaimmin ja nurmi huonoiten. Nurmien ravinteiden käytön tehokkuus oli Lestijoella erittäin alhainen muihin tutkimusalueisiin verrattuna. Voikin olla mahdollista, että nurmisadot on arvioitu liian pieniksi, minkä seurauksena ravinteiden poisto pelloilla sadon mukana on laskettu liian pieneksi. Viljoista kaura hyödynsi vuosina 1997-2002 ravinteet tehokkaammin kuin rehuohra. Kauralla ravinteiden käytän hyötysuhde oli 70 % kuuden vuoden aikana. Rehuohra hyödynsi kuuden vuoden aikana keskimäärin 60 % types- tä ja 50 % fosforista.

Typen lisäys, poisto ja tase sekä typen käytön hyötysuhde eri viljelykasveilla Lestijoella keskimäärin vuosina 1997–2002.

Viljelykasvi Lisäys (kg/ha) Poisto (kg/ha) Tase (kg/ha) Hyötysuhde (%)

Vilja 114 66 47 63

Peruna 73 107 -33 172

Nurmi 172 98 73 47

Fosforin lisäys, poisto ja tase sekä fosforin käytön hyötysuhde eri viljelykasveilla Lestijoella keskimäärin vuosina 1997–2002.

Viljelykasvi Lisäys (kg/ha) Poisto (kg/ha) Tase (kg/ha) Hyötysuhde (%)

Vilja 21 11 10 59 Peruna 29 16 12 69 Nurmi 19 12 7 55

(18)

...

16

Hyvät ja huonot ravinnetaseet

Ravinnetaseet voidaan luokitella huonosta korkeaan luokkaan. Tavoiteltavan ravinnetaseen tulisi olla tyydyttävä tai sitä parempi.

Ravinnetaseiden luokittelu ravinnetaseoppaan mukaan.

Typpitase (kg/ha) Fosforitase (kg/ha) Korkea < -25 < -8 Hyvä -25 – 14 -2 – -8 Tyydyttävä 15 – 30 2 – -1 Välttävä 31 – 49 3 – 10 Huononlainen 50 – 61 11 – 17 Huono > 61 > 17

Lestijoella noin 80 %:lla pelloista ravinnetase oli välttävä, huononlainen tai huono. Tämä tarkoittaa sitä, että 80 %:lle Lestijoen peltopinta-alasta jäi vuodessa yli 30 kg/ha typpeä ja yli 2 kg/ha fosforia.

Fosfortaseiden jakautuminen

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

2000 2001 2002

% pinta-alasta

huono huononlainen välttävä tyydyttävä hyvä korkea Typpitaseiden jakautuminen

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

2000 2001 2002

% pinta-alasta

Peltopinta-alan osuus (%) eri typpi- ja fosforitaseluokissa Lestijoella vuosina 2000-2002.

Olisi hyvä, että pelloille jäävien ravinteiden määrä olisi vähäinen. Lohkokohtaisten ravinnetaseiden parantaminen vaatii, että peltojen peruskunto on hyvä, jolloin ojitus toimii ja maan rakenne on kunnossa. Peltojen hyvän kunnon merkitys korostuu erityisesti poikkeuksellisina vuosina, jolloin pellon kyky säädellä vesivarojaan (kuivana vuonna sitoa vettä ja märkänä vuonna läpäistä vettä) korostuu. Savimailla peltojen kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää, sillä vaikka savimaat ovatkin viljavia, ne kestävät poikkeusolosuhteita huonosti.

Myös hyvän kylvösiemenen käytöllä, kylvön oikea-aikaisuudella sekä rikkakasvien ja kasvitautien hallinnalla on merkitystä sadon onnistumiseen ja sitä kautta ravinteiden ylijäämän määrään. Viljelykierto voisi usealla tilalla auttaa rikkakasvi- ja kasvitautiongelmien hallitsemi- sessa, mutta se vaatii useampien kasvilajien viljelyä. Sitä, mitä viljelykasvia pelloilla viljellään on syytä myös miettiä. Esimerkiksi nurmi näyttää kestävän savimailla paremmin poikkeuk- sellisia vuosia kuin kevätviljat.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Ravinnetaseopas. Rajala, J., Myyrinmaa, J., Vuori, T., Kitula, J., Vahtera, H., Ahtela, I., Lankoski, J. & Santapukki, A. 2001. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. 30 s.

(19)

PELTOJEN KASVIPEITTEISYYS JA MUOKKAUS

Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus on yksi eniten valituista ym- päristötuen lisätoimenpiteistä. Sen tarkoituksena on vähentää eroosiota ja samalla estää maa- ainekseen sitoutuneen fosforin ja veteen liuennen typen huuhtoutumista vesistöihin ja poh- javesiin. Tällöin vähintään 30 % peltojen kokonaispinta-alasta on pidettävä kasvien kasvukauden ulkopuolella kasvien tai kasvinjätteiden peittämänä tai kevennetysti muokattuna.

Lestijoella ja Kinarehenojalla niillä tiloilla, jotka olivat valinneet kyseisen lisätoimenpiteen, oli keskimäärin 47 % pelloista kasvipeitteisiä vuonna 2002. Lestijoella ja Kinarehenojalla yli 35 % toimenpiteeseen sitoutuneista tiloista ei noudattanut tukiehtoa.

Valuma-alueiden kasvipeitteisyyttä tarkasteltaessa Lestijoella kasvipeitteisen pellon osuus valuma-alueen peltopinta-alasta oli 70 % vuonna 1999 ja 60 % vuonna 2002. Kasvipeitteisyy- den toteuttamistavalla on suuri merkitys siihen, miten tehokkaasti eroosio pelloilla vähenee.

Kevennetysti muokkaamisella ei ole niin suurta hyötyä eroosion torjunnassa kuin mitä moni- vuotisten kasvien, esimerkiksi nurmen viljelyllä on. Lestijoella kasvipeitteiseksi laskettava pinta-ala oli pääosin (96 %) nurmea.

Kasvipeitteisyyden muodostuminen Lestijoella samoilla maatiloilla vuosina 1999 ja 2002.

% kasvipeitteisestä alasta

1999 2002

Kevennetty muokkaus

Syysvilja 0,9 0,3

Nurmi 91,8 96,3

Monivuotinen viherkesanto 2,6 2,4 Suojakaistat ja -vyöhykkeet 0,8 1,0 Muut monivuotiset kasvit

Sänki 3,8 Pellava ja hamppu

Sokerijuurikaspellot Kerääjäkasvit

Lestijoella kynnettiin syksyisin 30 % peltoalasta. Lestijoella haastatelluilla tiloilla ei ollut kevennetysti muokattua peltoa tai sänkialaa vuosina 2000-2002. Vuonna 1999 haastatteluaineistossa sänkeä oli 20 % syysmuokatusta alasta, mutta kevennetysti muokattua peltoa ei ollut silloinkaan. Erot vuosien välillä selittynevät sillä, että haastatteluihin osallistui eri tilat eri vuosina.

Kinarehenojalla kynnettiin syksyisin 20 % peltoalasta. Kevennettyä muokkausta käytettiin vain yhdellä tilalla. Vuodesta riippuen 6-10 hehtaaria oli jätetty sängelle.

(20)

...

18

SUOJAKAISTAT JA PIENTAREET

Pientareilla ja suojakaistoilla pyritään estämään ja vähentämään pelloilta ojiin, puroihin, ve- sistöihin tai kaivoihin tapahtuvaa ravinteiden tai muiden haitallisten aineiden kulkeutumista ja eroosiota. Ne tarjoavat eläimille suoja- ja pesintäpaikkoja ja voivat tukea myös luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristössä.

Ympäristötukeen sitoutuneilla tiloilla valtaojien varsilla täytyy olla vähintään yhden metrin levyiset pientareet ja purojen ja muiden vesistöjen varsilla keskimäärin kolmen metrin levyiset suojakaistat. Pientareiden ja suojakaistojen tulee olla monivuotisen kasvillisuuden peittä- mät. Niitä ei tarvitse niittää. Jos pientareet niitetään, niittojätettä ei ole välttämätöntä korjata pientareilta pois, mutta suojakaistoilta niittojäte on kerättävä pois. Sekä pientareiden että suojakaistojen niittojätteen saa käyttää hyödyksi. Jos lohko on ilmoitettu peltokasvien CAP-tuen mukaiseksi kesannoksi, niittojätettä ei saa kerätä pois eikä hyödyntää. Kemiallisia torjunta- aineita ei saa käyttää, mutta vaikeita rikkakasveja saa torjua pesäketorjuntana. Pientareita tai suojakaistoja ei saa missään tapauksessa lannoittaa.

Suojakaistojen osuus viljelyalasta oli suurin Lepsämänjoella, pientareiden Yläneenjoella ja luonnollisen suojakaistan osuus oli suurin Lestijoella. Luonnollinen suojakaista tarkoittaa pellon ulkopuolista aluetta pellon ja vesistön välissä.

Lestijoella ja Kinarehenojalla haastateltujen tilojen valuma-alueella olevien peltojen suojakaistojen ja pientareiden osuudet viljelypinta-alasta vuonna 2002.

Viljelyala 2439 ha 1213 ha

Suojakaistat - suojakaistojen kokonaispinta-ala 6,9 ha 2,4 ha

- suojakaistojen osuus viljelyalasta 0,3 % 0,2 %

Pientareet - pientareiden kokonaispinta-ala 4,8 ha 0,8 ha

- pientareiden osuus viljelyalasta 0,2 % 0,07 % Suojakaistojen ja pientareiden osuus viljelyalasta 0,5 % 0,27 % Luonnollisen suojakaistan osuus viljelyalasta 0,7 % 0,15 %

Lestijoella nurmi- ja kesantolohkojen pientareista niitettiin puolet ja suojakaistoista 60 %.

Kinarehenojalla nurmi- ja kesantolohkojen pientareista ja suojakaistoista niitettiin 30 %.

Vilja-, rypsi- ja erikoiskasvilohkojen pientareista ja suojakaistoista niitettiin Lestijoella 40 %, Kinarehenojalla 30 % pientareista ja 60 % suojakaistoista.

Niittojätettä ei yleensä korjattu pois. Pientareilla tai suojakaistoilla ei ollut käytetty kemiallisia torjunta-aineita, eikä niitä ollut juurikaan perustettu uudelleen viimeisten kolmen vuoden aikana. Pientareiden ja suojakaistojen hoitamatta jättäminen oli nurmiviljelyvaltaisilla alueilla Lestijoella, Kinarehenojalla ja Taipaleenjoella huomattavasti harvinaisempaa kuin viljanvilje- lyyn painottuneilla alueilla. Hoitamatta jätetyiltä pientareilta ja suojakaistoilta rikkakasvit leviävät helposti myös pelloille.

(21)

TORJUNTA-AINEET

Torjunta-aineiden käyttöä tarkasteltiin vuosilta 1998-2002. Kaikilla tutkimusalueilla aineilla käsiteltiin yhä suurempi osuus peltoalasta. Myös hehtaaria kohti käytettyjen aineiden määrät kasvoivat. Torjunta-aineilla käsitellyn viljelyalan osuus oli viljanviljelyalueilla 60-99 % ja nur- menviljelyalueilla 14-29 %.

Käsiteltyä pinta-alaa kohti torjunta-aineita käytettiin rikkakasveille 0,4-0,8 kg/ha, tuhoeläimil- le 0-0,3 kg/ha, kasvitaudeille 0,1-2,1 kg/ha ja kasvunsäätöön 0-0,8 kg/ha. Lähes kaikilla alueilla rikkakasvien torjunta-aineiden käyttömäärät lisääntyivät vuodesta 1998 vuoteen 2002. Mui- den aineiden kohdalla ei selvää muutossuuntaa ollut havaittavissa.

Rikkakasvien torjunta-aineiden käytön lisääntyminen tutkimusalueilla vahvistaa sitä yleistä arviota, että rikkakasvien torjuntatarve on kasvanut viime vuosina viljelymenetelmien muutosten myötä. Kevennetty muokkaus, suorakylvön yleistyminen, hoitamattomien pientareiden ja suojakaistojen yleistyminen ja viljelykiertojen puuttuminen ovat lisänneet torjuntatar- vetta. Toisaalta torjunta-aineiden käytön lisääntymiseen on selvästi vaikuttanut myös kasvukauden sääolosuhteiden vaihtelu. Pinta-alakohtaisten käyttömäärien vaihtelut (kg/ha/v) viit- taavat siihen, että viljelijät ovat käyttäneet jonakin vuonna tavallista pienempiä määriä kas- vinsuojeluaineita, mutta ovat nostaneet annosmääriä rikkakasvien määrän lisääntyessä pelloilla.

Ympäristötuen toimenpiteet näyttävät toimineen odotusten vastaisesti ja johtaneen torjunta- aineiden käytön lisääntymiseen. Vaikka ympäristötuen myötä torjunta-aineiden käytön pitäi- si olla tarkentunut, torjuntatarve on lisääntynyt. Suojakaistoja ja pientareita kannattaisi yhä enemmän niittää tai perustaa uudelleen, jos ne selvästi aiheuttavat rikkakasvipainetta pelloille. Viljelyn yksipuolistumisen takia myös kasvitautien torjunta-aineiden käyttömäärien on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa. Tässäkin haastatteluaineistossa oli nähtävissä, että useilla tiloilla viljellään vain yhtä tai kahta viljelykasvia vuodesta toiseen. Yksi keino ongel- man ennaltaehkäisemiseksi voisi olla monipuolisempien viljelykiertojen suosiminen.

(22)

...

20

JALOITTELUTARHAT JA MAITOHUONEIDEN JÄTEVEDET

Koko tutkimusaineistossa 29 tilalla oli ilmoitettu olevan jaloittelutarha, joista 13 oli naudoille, 10 hevosille, viisi lampaille tai vuohille ja yksi sioille. Lestijoella ja Kinerehenojalla jaloittelu- tarhoja oli kahdeksalla maatilalla, lehmille ja hevosille.

Ympäristönsuojelulain perusteella pohjavesien pilaaminen on kielletty. Nitraattiasetuksen mukaan jaloittelualueiden sijoittamisessa ja hoidossa on otettava riittävästi huomioon pinta- ja pohjavesien suojelun tarpeet. Maa- ja metsätalousministeriön antamien lantaloiden raken- tamismääräyksien ja -ohjeiden mukaan ns. suppeat jaloittelualueet (alle 20 m²/ täysikasvui- nen nautaeläin) on rakennettava tiivispohjaisiksi ja muotoiltava niin, että likavedet voi johtaa keräilykaivoon. Laajalla jaloittelualueella tulee olla jaloittelualueelle johtavan kulkuaukon edessä tiivispohjainen alue, jonka koko on 10-15 m² / täysikasvuinen nautaeläin. Jaloittelualu- eella sijaitsevan eläinten ruokintapaikan tulee olla tiivispohjainen. Tiivispohjaisilta alueilta ravinteiden huuhtoutuminen tulee estää kattamalla alue tai johtamalla sadevedet keräily- kaivoon.

Jaloittelualueiden valumavesien keräily oli järjestetty vain 31 %:lla jaloittelualueista. Valuma- vesien käsittelyä oli yleisesti vain Taipaleenjoella nautakarjan jaloittelualueilla. Hevosten ja- loittelutarhojen pohja oli yleensä maapohja tai nurmea. Nautojen tarhojen pohja oli soraa, nurmea tai maapohja.

Maitohuoneiden jätevesien käsitteleminen on nykyään pakollista. Valtioneuvoston asetus haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä tuli voimaan vuoden 2004 alusta ja se koskee myös maitohuoneiden jätevesiä. Siirtymäaikaa asetuksen toteuttamiseen on kymmenen vuotta.

Uusille maitohuoneille asetus tuli voimaan heti vuoden 2004 alusta lähtien. Pesuvesien johtaminen saostuskaivon kautta maahan ei riitä vaan ne on asetuksen mukaan johdettava saostuskaivon kautta imeytyskenttään, maasuodattimeen, juurakkopuhdistamoon tai pienpuh- distamoon. Pesuvedet voidaan johtaa myös virtsa- tai lietesäiliöön tai kunnalliseen viemäri- verkostoon. Maitohuoneen pesuvesien käsitteleminen on yksi ympäristötuen lisätoimenpide, jolloin pesuvesien käsittelyn järjestämisestä on maksettu tukea.

Haastattelututkimuksessa 103 maatilalla oli vuonna 2002 maitohuoneita, joista Lestijoella 22 ja Kinarehenojalla 7 maatilalla. Vuoteen 1999 verrattuna pesuvesien johtaminen liete- ja virt- sasäiliöön oli yleistynyt huomattavasti ja pesuvesien johtaminen saostuskaivosta ojaan tai suoraan ojaan tai maastoon oli vähentynyt.

Koko tutkimusaineistossa maitohuoneen pesuvesien käsittelemisen oli valinnut lisätoimenpi- teeksi 47 tilaa. Suurimmalla osalla näistä tiloista pesuvedet johdettiin liete- tai virtsasäiliöön (33 tilaa). Muutamilla tiloilla vedet johdettiin kunnalliseen viemäriverkkoon (2 tilaa), saostuskaivon kautta imeytyskenttään (4 tilaa), saostuskaivon kautta maasuodattimeen (3 tilaa) tai saostuskaivon kautta ojaan (4 tilaa). Vesien johtaminen saostuskaivosta ojaan ei ole riittävä puhdistusmenetelmä, vaan kyseiset tilat joutunevat järjestämään puhdistamisen toisin.

Maa- ja metsätalousministeriön antamat rakentamismääräykset ja ohjeet löytyvät sivulta:

www.mmm.fi/maatalous_maaseudun_kehittaminen/maaseudun_rakentaminen/

rakentamissaadokset

Jätevesien käsittelyyn liittyvää asiaa löytyy sivulta: www.ymparisto.fi/hajajatevesi

(23)

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Viljelykasvien kyky käyttää niille annetut ravinteet hyödyksi riippuu mm. maan rakenteesta, valitusta viljelykasvista ja viljelytoimien onnistumisesta. Lisäksi luonnollisilla tekijöillä, kuten sääolosuhteilla ja pellon maalajilla ja kaltevuudella, on suuri merkitys sille, miten paljon pelloilta huuhtoutuu ravinteita. Lestijoen ja Kinarehenojan alueilla suuri osa viljelypinta-alasta on nurmea, mikä vähentää huuhtoutumista tehokkaasti. Maalajit eivät ole helposti erodoitu- via ja pellot ovat lähes tasaisia, joten eroosio ei ole Lestijoella ja Kinarehenojalla yhtä suuri ongelma, kuin monilla muilla alueilla.

Fosforilannoitusmäärät ovat pienentyneet Lestijoella noin 30 % vuosina 1995–2002. Suurin väheneminen tapahtui jo ensimmäisellä ympäristötukikaudella. Fosforilannoituksen vähen- tyminen näkyy myös siinä, että peltojen fosforiluvut ovat alkaneet vähitellen laskea. Tärkeää on, että fosforiluvut olivat alkaneet laskea useilla lohkoilla. Lestijoella ja Kinarehenojalla peltojen fosforiluvut olivat kuitenkin vielä vuonna 2002 huomattavan korkeita. Jotta fosforiluvut alenisivat jatkossakin, on lannoittamiseen syytä kiinnittää erityistä huomiota. Myös typpi- lannoitusmäärät pienentyivät hieman.

Eri peltolohkojen välillä oli vuodesta toiseen suuria eroja. Joillakin lohkoilla ympäristötuen ehtojen mukaan sallitut lannoitusmäärät ylittyivät reippaasti. Erityisesti karjanlantaa käytet- täessä useilla tiloilla pelloille levitettiin lisäksi väkilannoitteita. Tällöin kokonaislannoitusmää- rät olivat usein liian suuria. Ravinnetasetarkastelut osoittivat, että 80 %:lle Lestijoen tutkimus- tilojen peltopinta-alasta jäi yli 30 kg/ha typpeä ja yli 2 kg/ha fosforia. Viljelijöiden kannattaisi seurata eri lohkojen ravinnetaseita, jotta lohkojen väliset erot tulisi huomioitua viljelyä suunniteltaessa ja jotta parannustoimet tulisi kohdistettua huonoimmille lohkoille. Huono- jen ravinnetaseiden parantaminen on tärkeää sekä viljelyn kannattavuuden että ympäristön kannalta.

Lestijoella ja Kinarehenojalla on jonkin verran tulvapeltoja. Ympäristönsuojelullisesti olisi tärkeää, että nämä tulvapellot olisivat tulva-aikaan monivuotisen kasvillisuuden peittämiä.

Myös suojavyöhykkeiden perustamista tulva-alueille kannattaisi harkita. Suojavyöhykkeitä oli melko vähän Lestijoen ja Kinarehenojan tutkimusalueilla.

Tulosten mukaan edelliseen ympäristöohjelmakauteen (1995–1999) verrattuna viljelytoimen- piteissä ei tämän kauden alkuvuosina (2000–2002) ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Niin tämän kuin muidenkin ympäristötuen vaikutuksia arvioineiden tutkimusten viesti on varsin selvä. Jos ympäristötukijärjestelmän halutaan toimivan ympäristön kannalta mahdolli- simman tehokkaasti, sitä olisi kehitettävä ottamaan paremmin huomioon eri alueiden ja tilojen väliset olosuhde-erot. Toimenpiteet täytyisi kohdentaa sinne missä niistä saadaan suurin ympäristöhyöty.

(24)

MYTVAS-

haastattelut 2003

Lestijoen ja Kinarehenojan tutkimusalueiden tuloksia

Sonja Pyykkönen ja Juha Grönroos

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS PL 140, 00251 HELSINKI Julkaisua on saatavissa myös Internetissä:

> Julkaisut

ISBN 952-11-1879-2 (PDF)