Ratsumiesten piiskaamana : katsaus erään lukion opiskelijoiden asenteisiin ja ajatuksiin uusateismista laadullisen asennetutkimuksen keinoin

Ratsumiesten piiskaamana

Katsaus erään lukion opiskelijoiden asenteisiin ja ajatuksiin uusateismista laadullisen asennetutkimuksen keinoin

Itä-Suomen Yliopisto Filosofinen tiedekunta Läntinen teologia

Uskontotieteen pro gradu Marraskuu 2017

Iiro Salonen

Ohjaaja Teuvo Laitila

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Filosofinen tiedekunta Teologian osasto

Tekijät – Author Iiro Salonen Työn nimi – Title

Ratsumiesten piiskaamana – katsaus erään lukion opiskelijoiden asenteisiin ja aja- tuksiin uusateismista laadullisen asennetutkimuksen keinoin

Pääaine –

Main subject

Työn laji – Level Päivämäärä – Date

Sivumäärä – Number of pages

Uskontotiede Pro gradu -tutkielma x 23.11.2017 62 Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma

Tiivistelmä – Abstract

Tämä tutkimus kuvaa laadullisen asennetutkimuksen keinoin, miten erään etelä- suomalaisen lukion ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat suhtautuvat uusateistisiin ajatuksiin ja ideoihin. Metodissa käytetään hyväksi ajatusta, että asen- teet eivät ole vain yksilön henkilökohtaisia näkemyksiä todellisuudesta, vaan ne ovat yhteisössä sosiaalisesti jaettuja, mikä mahdollistaa laajemman ajattelun tarkastelun asenteiden avulla.

Uusateismissa on kysymys uskontokritiikin 2000-luvulla saamasta vahvasti julki- semmasta ja näkyvämmästä asemasta, joka on syntynyt muutaman sen keskeisen puolestapuhujan ympärille. Se painottaa tieteellistä ajattelua, ja näkee uskonnot ja uskon vaarallisina niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Uusateistit pyrkivät aktii- visesti levittämään ajatuksiaan ja näkemyksiään vaihtoehtona uskonnolliselle maail- mankatsomukselle. Uusateismia onkin kutsuttu myös nimillä militanttiateismi ja anti- teismi. Tutkimuksen asenneväittämien pohjana käytetään tunnetuimpien uusateis- tien, niin kutsuttujen uusateismin neljän ratsumiehen, Sam Harrisin, Richard Daw- kinsin, Christopher Hitchensin ja Daniel Dennettin, julkilausumia ja tunnetuimpia uusateistisina pidettyjä teoksia.

Lukio-opiskelijoiden suhtautumista keskeisten uusateistien ajatuksiin tutkittaessa käy ilmi, että tuki uusateismille rajoittuu sen yksittäisiin ajatuksiin. Monet tieteen merki- tystä ja yksilön kannalta uskontojen ja uskon mahdollista vahingollisuutta koskevat uusateistiset ideat jaetaan, mutta uusateismin kokonaisvaltainen negatiivinen uskon- tokäsitys ei saa suosiota. Ilmi tulee myös se, että uskoon ja uskontoihin suhtaudu- taan myönteisesti, vaikka niitä ei pidettäisi itselleen tärkeänä.

Avainsanat – Keywords

uusateismi, laadullinen asennetutkimus, asenneväittämä, lukio-opiskelijat

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Philosophical faculty School of Theology

Tekijät – Author

Iiro Salonen

Työn nimi – Title

Lashed by the four horsemen – An overview to upper secondary school students’

attitudes and thoughts on new atheism by the means of a qualitative attitude re- search

Pääaine –

Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages Comparative

Religion

Pro gradu -tutkielma x 23.11.2017 62 Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkiel- ma

Aineopintojen tut- kielma

Tiivistelmä – Abstract

This study portrays by the means of a qualitative attitude research how the first and second year students of a southern Finnish upper secondary school relate to the ideas of new atheism. The method makes use of the idea that attitudes are not only individuals personal views on reality but rather socially shared within the community.

Therefore, attitudes enable a wider analysis of thinking through them.

The term new atheism refers to the wide popular recognition and distinguishable status that religion critique has received in the early 2000s. New atheism has formed around a few key advocates and it emphasizes scientific thinking and views religions and faith hazardous to both individual and society. New atheists thrive to spread their thoughts and present their views as an alternative to religious worldview. New atheism has also been called with terms like militant atheism and antitheism. Attitude claims that are used in the research are based on the literary work and statements of the most recognized new atheist, Sam Harris, Richard Dawkins, Christopher Hitch- ens and Daniel Dennett. They are also known as the four horsemen of new atheism.

As the stance of the students on the essentials of new atheism is being examined turns out that the support for new atheism focuses on its singular ideas. Many of the new atheistic ideas that concern the importance of science and describe the possible harmfulness of religion and faith are shared but the comprehensive negative ap- proach to religion is not. Even if religion or faith has little or no personal significance they still get a positive reaction from the majority of students.

Avainsanat – Keywords

new atheism, qualitative attitude research, attitude claim, upper secondary school students

Sisältö

1. Johdanto

1.1 Pohjustukseksi 1

1.2 Uusateismi maailmalla ja Suomessa 2

1.3 Tutkimustehtävä ja aikaisempi tutkimus 7

2. Avainkäsitteet, aineisto ja metodi

2.1 Asenteista ja niiden tutkimisesta 13

2.2 Metodin esittely – aineiston kokoaminen ja analyysi 15 3. Kyselyn lähtökohdat

3.1 Väittämien kategorisointi 21

3.2 Tutkimusaineiston esittelyn ja analyysin rakenne 24 4. Uskomatonta, muttei uusateistista

4.1 Analyysi – ensimmäinen vuosikurssi 26

4.2 Yhteenveto – ensimmäinen vuosikurssi 35

4.3 Analyysi – toinen vuosikurssi 37

4.4 Yhteenveto – toinen vuosikurssi 45

5. Kokoamista ja pohdintaa

5.1 Vastausten kokoaminen 47

5.2 Pohdinta 51

Kirjallisuus 55

Liitteet 58

1

1.1 Pohjustukseksi

Uskontotieteen aineopintoja suorittamisen lomassa löysin itseni seuraamasta YouTubesta loputonta virtaa erilaisia haastatteluja, keskusteluohjelmia ja paneeleja, joissa esiintyi tyynesti esiintyviä herrasmiehiä. Näillä herrasmiehillä oli vastassaan usein äänekäs joukko ihmisiä. Välillä osa yleisöstä hurrasi ollessaan samaa mieltä ja välillä toinen osa huusi vastalauseeksi, mutta herrasmiehet pysyivät rauhallisena. Rauhallisuus oli kuitenkin pitkälti pintapuolista, sillä keskustelu ja argumentointi äityivät usein kiivaaksi, kun vieraat latelivat tiukkoja näkemyksiään tieteellisen ajattelun tärkeydestä, sekä uskontojen ja uskonnollisen maailmankatsomuksen vahingollisuudesta. Olin löytänyt uusateismin kaksi tunnetuinta esitaistelijaa, kaksi neljästä niin kutsutusta ratsumiehestä, professori Richard Dawkinsin ja nyt jo edesmenneen tietokirjailija Christopher Hitchensin.

Uusateismi oli ilmiönä toki jossain määrin tuttu uskontotieteen opinnoistani, mutta vasta internetin mahdollistama rajoittamaton pääsy suoraan uusateismin ytimeen herätti toden teolla mielenkiintoni sitä kohtaan. Tapani löytää uusateismi kertoo siitä ilmiönä. Uusateismi edustaa suuren huomion osakseen saanutta tieteeseen ja rationaalisuuteen nojaavaa uskontokritiikkiä. Dawkinsin ja Hitchensin uskontokriittiset teokset ovat kansainvälisiä bestsellereitä ja niiden myötä kumpikin on saanut julkisuutta sekä itselleen, että ajatuksilleen myös juuri internetin mahdollistamana. Tässä pro gradu -työssä uusateismia lähestytään hieman erilaisesta näkökulmasta kuin mihin sen aikaisempi tutkimus on tottunut. Aineenopettajaopiskelijana olen aina ollut hyvin kiinnostunut nuorten ajattelusta ja asenteista. Tämä tutkimus pyrkii yhdistämään nämä kaksi mielenkiinnon kohdetta laadullisen asennetutkimuksen keinoin

luoden uudenlaista tutkimusta uusateismista.

2

1.2 Uusateismi maailmalla ja Suomessa

Uusateismi ei ole käsitteenä täysin itsestään selvä, sillä ilmiö on verrattain nuori uskonnontutkimuksessa ja maailman uskonnollisessa kentässä; ensimmäisen kerran termiä käytettiin vasta 2006. Ajatukset siitä mitä sillä voidaan tarkoittaa voivat olla vaihtelevia, joten on tutkimuksen validiteetin kannalta tärkeää avata käsitettä juuri uskontotieteen näkökulmasta. Tässä apuun tulee Turun yliopiston uskontotieteen dosentin ja Helsingin yliopistossa uskontotieteen yliopistolehtorina työskentelevän Teemu Tairan teos Väärin uskottu – Uusateismin uusi näkyvyys, jossa hän erittelee uusateismin syntyä, näkyvyyttä, merkittävimpiä ajattelijoita, ja siihen liittyvää julkista keskustelua erilaisten aineistojen pohjalta.¹ Hän kuvailee tutkimuksensa keskittyneen kolmeen teemaan: uskontoihin mediassa, ateismin uudenlaiseen näkyvyyteen ja diskursiiviseen tutkimukseen kategorisesta uskonnosta.²

Nimensä mukaan uusateismin katsotaan olevan uudenlaista ateismia, vaikkakin julkisessa keskustelussa monet uusateismiin liitetyistä suurista nimistä identifioivat itsensä yleisemmin ateismin edustajiksi. Uusateismi on kuitenkin eroteltavissa oleva ilmiö, joka voidaan irrottaa muunlaisista ateismin muodoista omaksi kokonaisuudekseen. Lyhykäisyydessään uusateismissa on kysymys uskontokritiikin 2000-luvulla saamasta vahvasti julkisemmasta ja näkyvämmästä asemasta. On huomionarvoista, ettei ateistien lukumäärä ole kasvanut räjähdysmäisesti, vaan kyse on nimenomaan näkyvyyden lisääntymisestä. Uusateismin keskeiset väittämät uskontojen tiedollisesta virheellisyydestä ja haitallisuudesta ihmisille ovat linjassa laajempien historiallisten uskontokritiikin muotojen kanssa, vaikkakin uusateismin osakseen saama poikkeuksellinen julkisuus on nostanut nämä ajatukset laajemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua, ja näin ollen saanut uusateismin vaikuttamaan erityisen hyökkäävältä. Erittäin hyökkäävää ja hyvin ehdotonta ateismia on ilmennyt toki uusateismia ennenkin esimerkiksi sosialismin myötä.

1 Taira 2014.

2 Digitaalinen lähde nro.1.

3 Uusateismi on vahvasti länsimainen ideologia, joka on syntynyt, sekä elää suhteessa kristinuskoon. Tairan mukaan yhtenä erona perinteiseen ateismiin voidaan nähdä luonnontieteellisen tiedon ja rationaalisuuden merkitys niin yhteiskunnassa kuin yksilöiden elämässä, jotka erottavat osaltaan uusateismin perinteisemmän ateismin kirjallishumanistisista älyköistä.³

Uusateistit edustavat eksplisiittistä ateismia, mikä tarkoittaa heidän pyrkivän aktiivisesti levittämään ajatuksiaan ja näkemyksiään vaihtoehtona uskonnolliselle maailmankatsomukselle. Tästä syystä uusateismia on kutsuttu myös muun muassa antiteismiksi ja millitantiksi ateismiksi. Uusateistien piireissä toivotaan vahvaa esiin tuloa uusateismille ominaista uskontovastaista ja tieteelliseen tietoon pohjaavaa identiteettiä kannattavilta ateisteilta. Tällä tavalla luodaan joko tietoisesti tai tiedostamattomasti ympäristö, jossa ateistiksi tunnustautuminen muodostaa sosiaalisen ja yhteisöllisen siteen, mikä on vaikuttanut myös siihen, että näin toimineet yhdistettään nimenomaan uusateismina tunnettuun ilmiöön.⁴

Vaikka, kuten edellä todettiin, uusateismi on länsimaalainen ilmiö, niin se on tuonut mukanaan kristinuskon ulkopuolelle ulottuvan uskontokritiikin (tosin länsimaisesta näkökulmasta). Tämä on toinen uusateismin perinteisestä ateismista erottava tekijä.^. Tästä tunnetuin esimerkki ratsumiesten (heistä erityisesti Sam Harris) ulkopuolelta lienee somalialaissyntyinen, mutta sieltä sittemmin pois muuttanut, islam-kriitikko Ayaan Hirsi Ali, joka on esittänyt näkemyksensä Alankomaissa ja Kanadassa.⁵ Tällaisissakin tapauksissa uusateismista voidaan siis puhua vain sen ollessa kosketuksessa länsimaiseen uskontokeskusteluun.

Eräs uusateismin määrittelyä hankaloittava asia on, ettei se ole varsinaisesti analyyttinen käsite, vaan käsitteen alle mahtuu suurempi populaari-ilmiö.

Uusateismi ei ole syntynyt täyttämään maailmankatsomuksellista tyhjiötä, vaan noussut esiin sen äänekkäiden ja tunnettujen kannattajien ansiosta. Sen muodostuminen, yhtenäistyminen ja ”dogma” ovat tapahtuneet tunnettujen ateistien viitatessa myönteisesti toisiinsa ja osallistuessa yhteisiin

3 Taira 2014, 12.

4 Taira 2014, 21 – 22.

5 Hirsi Ali 2016.

4 keskustelutilaisuuksiin. Eturintamassa ovat olleet, ja ovat osittain edelleen, niin kutsutut neljä ratsumiestä, joihin viitataan jo tämän tutkimuksen nimessäkin.

Ratsumies on hieman ilkikurinen nimitys, jonka juuret löytyvät Raamatun Ilmestyskirjan neljästä maailmanlopun ratsastajasta, tauti, sota, puute ja kuolema. Termiä käytettäessä uusateistisista vaikuttajista voidaan sen nähdä sisältävän symboliikkaa esimerkiksi uskonnollisen maailman tai vähintään uskonnollisen ajattelun loppumisesta. Uusateismin neljä ratsumiestä, Sam Harris, Richard Dawkins, Christopher Hitchens (kuoli 2011) ja Daniel Dennett, on yhdistetty uusateismin ilmiöön ja ovat nousseet sen merkittäviksi vaikuttajiksi oman toimintansa vuoksi ilman, että he olisivat siihen aktiivisesti pyrkineet.

Toisin sanottuna nykyisin uusateisteina tunnetut henkilöt eivät eräänä päivänä päättäneet, että perinteisessä ateismissa ei ole tarpeeksi potkua ja tilalle oli saatava jotakin menevämpää, vaan uusateismi syntyi, kun aktiivisesti uskontoa vastustavat ateistit löysivät toisensa ja näkyvyyden kautta viestille avoimen yleisönsä. On huomattavaa, että edellä mainittujen henkilöiden (etenkin kolmen ensimmäisen) suosituimmat uusateistiset teokset ovat olleet kansainvälisiä myyntimenestyksiä, mikä on vahvistanut uusateismin populaarisuutta ja samalla myös kertoo siitä.

Uusateismin ratsumiehiä Taira kuvaa seuraavasti:

Yhdysvaltalainen Harris tuli tunnetuksi uskontokritiikistään ollessaan neurotieteen tohtoriopiskelija. Hän puolustaa erityisesti länsimaalaista rationaalista ajattelua irrationaalisia Aabrahamin uskontoja, juutalaisuutta, islamia ja kristinuskoa vastaan.

Englannissa työskentelevä Dawkins on tunnettu tieteen popularisoija, biologi ja evoluutioteorian puolestapuhuja.

Englannissa kasvanut ja sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut Hitchens oli tunnettu toimittaja, joka uskontoa vastustaessaan puolusti tiedettä, järkeä ja myös kaunokirjallisuutta moraalisen elämän voimavarana.

Yhdysvaltalainen Dennett on koulutukseltaan filosofi, mutta hänet on tunnettu evoluutioteoreettisista kirjoistaan.⁶

Näiden herrojen lisäksi löytyy suuri määrä tieteilijöitä, kirjailijoita ja muita uusateisteina tunnetuksi tulleita henkilöitä, jotka ovat antaneet oman panoksensa asialle. Tässä tutkimuksessa otetaan asennekyselyn uusateismi- käsityksen lähtökohdaksi ne käsitykset ja ajatukset, jotka ovat ratsumiesten ilmaisemia, sillä he edustavat sitä pohjaa, jolle uusateismi on rakentunut ja

6 Taira 2014, 13.

5 heidän pioneeristatuksensa ja kirjallisen menestyksensä vuoksi heidän ajatuksensa ja ideansa ovat varmasti laajimmalle levinneet. Tarkoituksena ei ole sen enempää arvioida tai yksityiskohtaisesti esitellä ratsumiesten ajatuksia ja ideologiaa, mutta koska heidän kirjallisuutensa ja julkilausumansa toimivat pohjana tutkimuksen väittämille, on lukijalla hyvä olla tiedossa edes hieman perustietoja heistä ja heidän uusateistisista pääteoksistaan.

Sam Harrisin teoksen The end of faith: religion terror and the future of reason (2004) suomensi Kimmo Pietiläinen vuonna 2007 nimellä Uskon loppu:

Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. Harris aloitti teoksen laatimisen välittömästi New Yorkin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Hänen mukaansa jumaluskoissa ei ole mitään hyvää ja niiden tilalle hän peräänkuuluttaa kriittistä, järkiperäistä ajattelua. Hänen mukaansa uskonnot, jotka saavat ihmiset ajamaan matkustajakoneita päin pilvenpiirtäjiä, ovat yhtä vaarallisia kuin virukset ja niitä vastaan on taisteltava. Harris varoittaa järjestäytyneiden uskontojen tunkeutumisesta maailmanpolitiikkaan.⁷

Richard Dawkinsin tunnetuin teos on vuonna 2006 julkaistu The God Delusion, joka ilmestyi sitä seuraavana vuonna suomeksi Kimmo Pietiläisen kääntämänä nimellä Jumalharha. Teoksessaan hän käsittelee Jumalan olemassaoloa puoltavia väitteitä, pyrkien osoittamaan miten äärimmäisen epätodennäköistä Jumalan olemassaolo on. Hän esittää uskon pohjautuvan virheelliseen ajatteluun ja olevan pahimmillaan hengenvaarallista. Hän asettaa vastakkain uskonnollisen ja tieteellisen ajattelun korostaen tieteellisen ajattelun ylivertaisuutta ja elintärkeyttä niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.⁸

Christopher Hitchensin kirjoitti tunnetuimman uskontokriittisen teoksensa God is not great: how religion poisons everything vuonna 2007. Se ilmestyi seuraavana vuonna Matti Kinnusen suomentamana nimellä Jumala ei ole suuri: kuinka uskonto myrkyttää kaiken. Hitchensin mukaan uskonto on ihmisen naiivi pyrkimys tietää asioiden alkuperä, halu uskoa johonkin yliluonnolliseen ja yritys paeta kuolemaa. Uskontoa hän kuvaa ennakkoluuloja lietsoviksi ja vihaan toisin uskovia kohtaan kannustaviksi. Uskonnot ovat Hitchensin mukaan ympäristölleen ja uskoville itselleen haitallisia, ja niiden esittämä käsitys

7 Harris 2007.

8 Dawkins 2007.

6 todellisuudesta on vailla todisteita. Uskontojen opit sisältävät järjettömyyksiä ja uskomukset epäjohdonmukaisuuksia, ja ne nojaavat tietämättömyyteen, pakottamiseen ja väkivaltaan. Jos maailman kurjuudelle pitäisi nimetä päätekijä, olisi uskonto Hitchensin mukaan vahvoilla.⁹

Daniel Dennettin teoksen Breaking the spell: Religion as natural phenomenom (2006) suomensi niin ikään Kimmo Pietiläinen vuonna 2007 nimellä Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. Se ei ole teoksena samanlainen myyntimenestys kuin aikaisemmin esitellyt, ja Dennett onkin ratsumiehistä todennäköisesti vähiten tunnetuin. Hänen lähestymistapaansa uskontoa ja uskoa kohtaan voidaan pitää pehmeimpänä nelikosta. Dennett esittää, että kun tieto ja ymmärrys uskonnoista ja uskosta lisääntyy, niin niiden merkitys vähenee. Tähän päästään luopumalla ”lumouksesta” eli uskontoja ympäröivästä salamyhkäisyydestä. Dennettin mielestä useimmat uskontojen kannattajat vastustavat parhaat tiedonhankinnan välineet omaavaa luonnontieteellistä lähestymistapaa uskontoihin, mikä pitää yllä tätä salamyhkäisyyttä.¹⁰

Uusateismi Suomessa

Suomi on perinteisesti nähty hyvin ateistisena tai vähintäänkin sekulaarina maana, joka uskonnollisten yhteisöjen jäsenmääriä tarkastelemalla maallistuu pohjoismaiseen tapaan.¹¹ Havainto ei ole vailla perusteluja, mutta asia ei ole niin yksinkertainen kuin mitä kansainvälinen ja kansallinen tutkimus on halunnut antaa ymmärtää. On eittämättä totta, että kun suomalaisten aktiivisuutta uskonnollisten yhteisöjen jäseninä tai järjestäytyneen uskonnon harjoittajina on mitattu, niin suomalaiset näyttäytyvät passiivisina ja välinpitämättöminä. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ateismilla ja uusateismilla olisi vankka asema suomalaisten keskuudessa, mutta todellisuudessa kummankin rooli on jäänyt jokseenkin marginaaliseksi. On myös huomion arvoista, että vaikka valtakirkkojen oppeja ei sellaisinaan koettaisi omaksi tai kirkontoimituksiin

9 Hitchens 2008.

10 Dennett 2007.

11 Taira 2014, s.239 – 240.

7 osallistuttaisi järin aktiivisesti (pois lukien elämänkaaren siirtymäriitit eli ristiäiset, konfirmaatio, avioliitto ja hautajaiset), niin silti esimerkiksi rukoilu tai usko kuolemanjälkeiseen elämään on kohtalaisen yleistä. Suomalaiset identifioivat itsensä mieluummin uskonnottomiksi tai välinpitämättömäksi kuin ateisteiksi.

Asenteet jyrkkää ateismia kohtaan ovat itse asiassa usein kielteisempiä kuin uskonnollisuutta kohtaan.¹²

Suomalaiset eivät siis koe itseään ateisteiksi kovin usein. Tämä ei aina tarkoita, että heidän ajattelunsa ja asenteensa olisivat yksipuoleisen negatiivista ateismia tai uusateismia kohtaan ja vastaavasti ateistiksi identifioituvillakin voi olla uskonnollisina nähtäviä maailmankatsomuksellisia ajatuksia. Kuitenkin juuri nuoremmat sukupolvet ovat se ihmisryhmä, jonka piirissä ateisteiksi luokittautuminen on yleisintä.¹³ Lisäksi siinä missä uusateismi on historiallisessa mittakaavassa erittäin uusi ilmiö, on se lukioikäisille nuorille jotain, joka on ollut aina olemassa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että heidän ajattelunsa olisi muovaantunut sen ympärille, tai edes, että he olisivat olleet siitä erityisen tietoisia, sillä sen yhteiskunnallinen merkitys Suomessa ei ole ollut järin suuri.

Merkityksen arvioiminen ei kuitenkaan ole tämän tutkimuksen tehtävä, sillä asenteet ja ajatukset ilmenevät ilman henkilökohtaista tai edes tietoista suhtautumista uusateismiin.

1.3 Tutkimustehtävä ja aikaisempi tutkimus

Tällä tutkimuksella on kaksi tehtävää. Ensimmäinen tehtävä on selvittää, miten lukion ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat suhtautuvat uusateistisiin väittämiin ja sitä kautta uusateismiin. Toinen tehtävä, joka on tutkimuksen pääasiallinen tehtävä, on tämän suhtautumisen pohjalta arvioida laajemmin tutkittavien ajattelua ja vastata kysymykseen siitä, miltä osin sitä voidaan pitää uusateistisena. Suhtautumista uusateismiin ja sen väittämiin erotellaan pienimillään yksittäisten väittämien tasolla, ja tutkittavien ajattelua analysoidaan

12 Taira 2014, 239 – 257.

13 Taira 2014, 253, ”38-prosenttia ateisteista on alle 30-vuotiaita”.

8 sukupuolittain ja vuosikursseittain muodostuvissa kokonaisuuksissa.

Ensimmäinen tehtävä toteutuu pitkälti jo tutkimusaineiston keruussa ja esittelyssä. Toinen tehtävä vaatii avukseen analyysin. Tutkimustehtävät nivoutuvat vahvasti toisiinsa, sillä metodin mukaan suhtautuminen väittämiin itsessään on ajattelun ilmaisua. Näin ollen ne myös toteutuvat osittain päällekkäin. Asenteita jaettuina ajattelun kuvaajina ja laadullisen asennetutkimuksen metodia käsitellään tarkemmin luvussa 2. Kun kokonaisuus tutkimuksen lopussa vedetään yhteen, niin tavoitteena on käsitys siitä, millä tavoin uusateismi resonoi tutkittavien ajattelun kanssa. Tämän tutkimuksen hypoteesi on, että ainakin jossain määrin näin tapahtuu. Kuinka kokonaisvaltaisesti resonointi on, jää nähtäväksi. Voidaanko esimerkiksi jonkin vuosikurssin ja/tai sukupuolen nähdä olevan selkeästi uusateistinen, vai jääkö yhteneväisyydet yksittäisten asioiden tai aiheiden tasolle?

Vaikka tutkimus tehdäänkin kouluympäristössä, tarkoituksena ei silti ole arvioida, miten lukio-opiskelulla on ollut merkitystä uusateistiselle ajattelulle.

Tutkimuksen kvalitatiivisten tavoitteiden kannalta ei ole merkitystä ajattelevatko lukiolaiset uusateistisemmin kuin vaikka ammattikoululaiset tai yläkouluikäiset, joten ennakko-olettamusta siitä ei tarvitse tehdä. Riittää, että selviää miten lukiolaiset suhtautuvat uusateismiin. Tutkimuseettisistä syistä tutkimuksen toteuttamiskoulua ei nimetä, mutta jotain siitä voidaan sanoa. Kyseessä on eteläsuomalainen lukio, jonka opiskelija-aines on käytännössä katsoen täysin kantasuomalaista. Lukiossa aloittaa vuosittain alle sata opiskelijaa, jotka tulevat lukioon opiskelemaan pääasiassa alueen yläkouluista, mutta mukana on joka vuosi myös muutamia ulkopaikkakuntalaisiakin. Koska tutkittavana on ainoastaan yksi lukio, ei tutkimustulostenkaan voida väittää kuvastavan koko Suomea ja sen lukiolaisia. Tutkimuksen kohteena oleva lukio edustaa opiskelija-ainekseltaan aluettaan hyvin ja on opiskelijamäärältään sopivan kokoinen tutkimuksen toteuttamisen kannalta.

9 Aikaisempi tutkimus: uusateismi

Uusateismi on saanut osakseen suuren määrän akateemista huomiota osittain jo siitä syystä, että sen tunnetuimmat äänet ja soihdunkantajat ovat itsekin akateemikkoja. Sitä koskeva tutkimus on kuitenkin pitkälti käsittelyt sitä ilmiönä ja eräänlaisena dogmana, eikä ole niinkään ollut kiinnostunut sen ilmenemisestä tai vaikutuksesta akateemisen tai teologisen viitekehyksen ulkopuolella. Tunnetuimpia uusateismin tutkijoita ovat muunkin tutkimuksen alalla meritoituneet Alister McGrath ja Phil Zuckerman.

Historiallisen teologian professori McGrath on ollut myös ateismin alalla hyvin tuottelias ja on esimerkiksi laatinut teoksen ateismin historiasta.¹⁴ Hän ei juuri peittele antipatiaansa uusateismia kohtaan ja onkin ottanut kritiikkinsä kohteeksi myös uusateismin tunnetuimpia nimiä, erityisesti Richard Dawkinsin ja Christopher Hitchensin. On ehditty jo tutkimaan myös sitä miltä osin McGrathin ajattelu eroaa ja on samankaltaista uusateistien, esimerkiksi Daniel Dennettin, kanssa.¹⁵ McGrathin edustaman akateemiseen debattiin osallistuvan lähestymistavan mukaisesti ovat myös monet muut tutkijat (myös suomalaiset¹⁶) hyökänneet uusateismia kohtaan puolustaakseen omaa ajatusmaailmaansa.¹⁷ Tämä lienee syntynyt vastareaktioksi uusateismin kovaääniselle ja paikoin aggressiivisellekin uskontokritiikille.

Sosiologian professori Zuckerman on uusateismia tutkiessaan ollut sen näkemysten torppaamisen sijasta enemmän kiinnostunut siitä osana sekularisaation, ateismin ja uusateismin muodostamaa jatkumoa yhteiskunnallisesta näkökulmasta.¹⁸ Juuri sekularisaation piiristä löytyy jo useamman vuosikymmenen ajalta runsaasti tutkimusta eri ihmisryhmien suhtautumisesta uskontoihin ja uskonnollisuuteen viime vuosisatoina.¹⁹ Tässä

14 McGrath 2004.

15 Stewart 2008.

16 Eskola 2009.

17 Charthes 2013.

18 Zuckerman 2012 ja 2016.

19 McLeod 1981.

10 viitekehyksessä löytyy myös Suomea koskevaa tutkimusta.²⁰ Tämän kaltainen tutkimus ei kuitenkaan ole vielä laajentunut koskemaan uusateismia.

Aiemmin esitellyn Teemu Tairan lisäksi suomalaisittain uusateismia on tutkittu uskontotieteen näkökulmasta Jussi K. Niemelän toimittamassa teoksessa Mitä uusateismi tarkoittaa (2011), jota ovat kirjoittaneet uskontotieteen professori Matti Kamppinen Turun yliopistosta, Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtaja ja uskontotieteilijä Kimmo Ketola, sekä uskontotieteen yliopistolehtori ja dosentti Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta. Teos on ensimmäinen ateismia ja uusateismia esittelevä täysin suomalaisten laatima tietokirja.

Uskontotieteellisten pro gradu -tutkielmien saralla uusateismia ovat tutkineet muun muassa Jussi Heinonen tutkimuksessaan Ateistinen retoriikka Ilkka Pyysiäisen teoksessa Jumalaa ei ole (2015)²¹ ja Jussi Turunen tutkimuksessaan Rahvaan puhetta eliitin jumalista: uusateismi suomalaisissa tiedotusvälineissä (2014).²²

Taira esittää Väärin uskottu – ateismin uusi näkyvyys -teoksessaan ajatuksen, että ateismi vs. uskonto -väittely tarvitsee rinnalleen keskustelua rikastuttavaa ja monipuolistavaa uskonto- ja kulttuuritieteellistä tutkimusta uskonnosta ja ateismista myös tavallisen ihmisen näkökulmasta.²³ Tähän näkemykseen on helppo yhtyä ja juuri siihen huutoon tämä tutkimus pyrkii vastaamaan.

Aikaisempi tutkimus: nuoret suhteessa uskontoon ja uskonnollisuuteen

Lukiolaisten ajattelua yleisesti on tutkittu hyvin runsaasti ja hyvin erilaisista näkökulmista. Kasvatustieteen puolella on tutkittu muun muassa arvoja ja asenteita tiettyjen oppiaineiden opiskeluun.²⁴ Lähimmäksi tätä tutkimusta tulee Veera Nordmanin (2015) Helsingin yliopistolle tekemä uskonnonpedagogiikan pro gradu -työ Luotu vai evoluution tulos – Uskonnollinen ja tieteellinen aines

20 Heino 1988.

21 Heinonen 2015.

22 Turunen 2014.

23 Taira 2014, 16 – 17.

24 Niemelä 2011.

11 lukiolaisten maailmankuvassa.²⁵ Tutkimuksessaan Nordman selvittää uskonnollisen ja tieteellisen aineksen rinnakkaiseloa lukiolaisten maailmankuvassa ihmisen alkuperää pohtivien esseevastausten pohjalta.

Tutkimukseen vastaajista suurin osa kannattaa tieteellisiä selitysmalleja, toiseksi eniten löytyy uskonnollisia ja tieteellisiä selitysmalleja yhdisteleviä tai epävarmoja vastaajia, ja vain hyvin harva vastaaja kannattaa pelkästään uskonnollista selitysmallia.

Nuorten uskonnollista ajattelua on avattu joiltain osin muun muassa Kirkon tutkimuskeskuksen teettämissä tutkimuksissa. Esimerkiksi Kirkon nelivuotiskertomuksen toisena osana julkaistu Osallistuva luterilaisuus – Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2012–2015: Tutkimus kirkosta ja suomalaisista selviää, että ikäryhmiä tarkasteltaessa Jumalaan uskovien osuus laskee tasaisesti sitä mukaa, kun siirrytään nuorempiin ikäryhmiin. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa 15–24 vuotiaiden kohdalla, vaan tästä ryhmästä lähes joka kolmas ilmoitti uskovan Jumalaan joko kristinuskon opin mukaan tai kirkon opetuksesta eroavalla tavalla. Tämä on kahdeksan prosenttiyksikköä enemmän kuin sitä seuraavalla 25–34 -vuotiaiden ryhmällä, jolla oli tutkimuksen alin jumaluskon prosentti. Tutkimus kuitenkin toteaa, ettei ikä ole ainoa jumaluskoon vaikuttava tekijä, vaan yksi monien joukossa. Julkaisu ei kuitenkaan kuvaa nuorten uskonnollista ajattelua laajemmin, vaikka joitain yksittäisiä asioista (esimerkiksi, että nuoret ikäluokat suhtautuvat samaa sukupuolta olevien avioliittoon vanhempia positiivisemmin) siitä selviääkin.²⁶ Hieman vanhempi on vuonna 2011 ilmestynyt Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisu 9: Uskonto suomalaisten elämässä²⁷, jossa tuolloin Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijana työskennellyt Helsingin yliopiston kirkkososiologian yliopistonlehtori Kati Tervo-Niemelä (julkaisun aikaan Kati Niemelä) kuvaa eri ikäryhmien uskonnollisuutta. Nuorten uskonnollisuudesta selviää muun muassa, että kirkossa käy kerran vuodessa selvästi alle puolet ja uskonnollisista syistä näin tekee vain 13 prosenttia.

Institutionaaliseen uskonnollisuuteen liittyvät väittämät saavat vähiten kannatusta nuorilta, vaikka joiltain osin ikäryhmien väliset vastaukset ovat

25 Nordman 2015.

26 Ketola, Hytönen & alt, 2016, 63.

27 Ketola, Niemelä & alt, 2011.

12 melko lähellä toisiaan. Ikäryhmistä eniten nuoret ovat samaa mieltä erilaisiin vaihtoehtoisiin uskomuksiin, jälleensyntymiseen, nirvanaan, onnenamuletteihin, ennustajiin ja horoskooppeihin liittyvien väittämien kanssa. Toisaalta näidenkään kohdalla kannatusprosentti ei ylitä 25 prosenttiyksikköä. Tervo- Niemelä esittääkin tämän pohjalta, että perinteinen uskonnollisuus kyllä heikkenee, mutta se ei johda ensi sijassa uskonnottomuuteen, vaan antaa tilaa vaihtoehtoisille uskomuksille.²⁸

Kahta edellistä tutkimusta huomattavasti laajemmin suomalaisten uskonnollisuutta avaa Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2003 julkaisema Moderni kirkkokansa: suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella, jossa edellä esitelty Kati Tervo-Niemelä avaa uskonnollisuutta eri väestöryhmissä ikäryhmät mukaan lukien. Tulokset ovat edellä esitellyn Uskonto suomalaisten elämässä -julkaisussa kuvaamien kaltaisia, mutta sen tarkemmin ei niihin tässä kuitenkaan pureuduta, sillä Moderni kirkkokansa on tämän tutkimuksen näkökulmasta jo melko vanha. Se kuitenkin luo osaltaan kuvaa siitä kehityssuunnasta, jota tuoreemmat tutkimuksetkin ilmentävät.²⁹

28 Ketola, Niemelä & alt, 2011, 44-46, 57.

29 Kääriäinen, Niemelä & alt, 2003.

13

2. Avainkäsitteet, aineisto ja metodi

2.1 Asenteista ja niiden tutkimisesta

Asenteet eivät tutkimuksen kohteena ole lainkaan ongelmattomia ja asenne- termin luonnetta onkin pohdittu runsaasti, joten on hyvä avata sitä miksi tämän tutkimuksen kohdalla puhutaan nimenomaan asennetutkimuksesta. Termin pohtiminen on johtanut siihen, että sille on kehitetty vaihtoehtoisia termejä, kuten arvottavat toiminnat, asemoituminen, englanninkielen stance taking ja stand taking -termeistä johdetut asenteen tuottaminen, asenteeseen päätyminen ja asenteen ottaminen. On kuitenkin täysin perusteltua käyttää yleispätevää termiä asenne, kunhan vain ottaa huomioon, ettei se ole yksiselitteinen käsite, vaan tulee selittää tapauskohtaisesti, mitä tässä luvussa pyritään tekemään käyttämällä apuna Kari Vesalan ja Teemu Rantasen toimittamaa teosta Argumentaatio ja tulkinta – Laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa (2007).³⁰

Sen lisäksi, että asenteelle on esitetty vaihtoehtoisia termejä, niin sille on olemassa myös useita määritelmiä ja eri tutkimusalat ovat käyttäneet sitä eri tavoin. Asenteesta on sanottu muun muassa seuraavaa. Asenne on mentaalinen tila tai piirre tai yksilön oppima taipumus arvottaa kohdetta tietyllä tavalla. Asenne on neuropsyykkinen valmius mentaaliseen ja fyysiseen reagointiin. Asenne viittaa yksilön kielteisyyteen tai myönteisyyteen jotain asiaa kohtaan. Yhteistä suurimmalle osalle tulkintatavoista on se, että asenne liitetään jonkin asian arvottamiseen, joka on yksilön sisäisistä tekijöistä riippuvaista ehdollistumisen kaltaista toimintaa.³¹

Asennetta ei voida suoraan havaita vaan ainoastaan päätellä muista havainnoista. Perinteisessä valtavirtatutkimuksessa tämä dispositionaalinen näkemys on vakiintunut yleisesti hyväksytyksi käsitykseksi, jonka laadullinen

30 Vesala & Rantanen 2007, 27.

31 Vesala &Rantanen 2007, 19.

14 asennetutkimus kuitenkin haastaa. Dispositionaalinen näkemys on saanut osakseen kritiikkiä, jonka pohjalla on ajatus, että asenteet ovat luonteeltaan sosiaalisia. Näin ollen, kun valtavirtatutkimus on keskittynyt erottelemaan asenteita, ja näin löytämään yksilöiden välisiä eroja, niin niiden sosiaalinen ulottuvuus ihmisryhmien ajatusten ilmentäjänä on jäänyt huomiotta. Vesala &

Rantanen puoltavat näkemystä asenteiden sosiaalisuudesta, sillä on olemassa jaettuja asenteita, jotka valottavat ryhmien tai muiden toimijakategorioiden välisiä eroja. Lisäksi asenteet ovat tunnistettavissa nimenomaan kommunikatiivisessa, sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvässä todellisuudessa.³²

Kommunikatiivisuus ilmenee siinä, että ihmiset tekevät päätelmiä sekä muiden että omista asenteistaan. Ne ovat siis osa ihmisen itsetietoisuutta, joka on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvaa. Esimerkiksi Vesala & Rantanen antaa seuraavanlaisen tilanteen:

Kun mediassa kerrotaan, että mielipidetiedustelujen mukaan suomalaisten asenteet ovat tietynlaisia, tällä tiedolla itsessään on erilaisia vaikutuksia. Kun joku sanoo toiselle ”minä inhoan sinua”, tällä viestillä voi olla dramaattisia vaikutuksia tietylle ihmissuhteelle täysin riippumatta siitä, vastaako viesti jotain tiettä oletettua ominaisuutta pään sisällä. Kuulija tunnistaa asenteen tästä viestistä. Asenteella on kommunikatiivinen olemus, joka elää ja vaikuttaa sosiaalisen todellisuuden ja vuorovaikutuksen ehdoilla.³³

Tässä heidän mukaansa on oleellista, että asenne muodostuu kokonaisuudesta, jossa on mukana lause, sen esittäjä ja kohde. Asennetta ilmaiseva lause ei pelkällään muodosta asennetta kommunikatiivisena ilmiönä.

Asenteita ilmaisessaan kommunikoinnin osapuolet siis tunnistavat ja etsivät viestejä, jotka määrittävät muun muassa, miten viestin lähettäjän, sen vastaanottajan ja arvottamisen kohteen välisiä suhteita tulkitaan.

Tutkimuksessa tämä tarkoittaa sitä, että annetut asenneväittämät tulee rakentaa niin, etteivät tutkijan omat ajatukset arvottamisen kohteesta (uusateistiset ideat) ohjaa tutkittavien vastauksia. Samaan aikaan kommunikatiivista asetelmaa voidaan käyttää hyväksi esittämällä provosoivia väittämiä tai tilanteita, jotka pakottavat vastaajan ottamaan kantaa.³⁴

32 Vesala & Rantanen 2007, 24 – 25.

33 Vesala & Rantanen 2007, 26.

34 Vesala & Rantanen 2007, 27.

15 Tämän tutkimuksen asennekäsitys nojaa vahvasti Vesalan & Rantasen esittämään käsitykseen siitä, että asenteet ovat luonteeltaan todellisuutta kuvaavia ja sosiaalisesti jaettuja. Näin ollen juuri asenneväittämien avulla saadaan nostettua esiin ja eriteltyä tutkittavien näkemyksiä ja ajattelua.

Todellisuutta kuvaavina ne siis kertovat ilmaisijansa eli tutkittavan ajattelusta, eivätkä ole ainoastaan hetkellisesti olemassa olevia yksittäisiä mielipiteen ilmaisuja. Tämän vuoksi on mahdollista tehdä johtopäätöksiä suhtautumista uusateismiin kokonaisuutena, eikä vain yksittäisten väittämien osalta. Se, että asenteet ovat sosiaalisesti jaettuja tarkoittaa, että vastauksia voidaan analysoida kokonaisuutena, eikä ainoastaan yksilöiden kohdalla. Näin ollen, vaikka tutkimusaineisto koostuu yksittäisistä vastauksista, on mahdollista, että niitä analysoidaan ja niistä tehdään johtopäätöksiä ainoastaan kokonaisuutena, joka ilmentää suuremman populaation ajattelua. Näihin kahteen ajatukseen asenteiden luonteesta ajattelua kuvaavina ja sosiaalisesti jaettuina kiteytyy tämän tutkimuksen asennekäsitys.

2.2 Metodin esittely – aineiston kokoaminen ja analyysi

Tässä luvussa esitellään aineiston kokoamisen ja analyysin metodeja, jotka molemmat soveltavat Vesalan & Rantasen Argumentaatio ja sen tulkinta (2007) -teoksessa esiteltävää laadullisen asennetutkimuksen metodia. Heidän mukaansa laadullinen asennetutkimus tulee lähelle retorista diskurssianalyysia, sillä molemmat ovat kiinnostuneita argumentaatiosta, sen analysoimisesta ja tulkitsemisesta. Erottavina tekijöinä sen sijaan ovat eroavaisuudet aineistojen tuottamisessa ja aineistojen analysoimisessa käytettävissä periaatteissa ja tulkintakäsitteissä. Yleensä laadullisen asennetutkimuksen aineisto syntyy empiirisellä metodiikalla, jossa ensin tuotetaan aineistoja puoliskonstrukturoitujen haastattelujen avulla. Tätä aineistoa analysoidaan

16 kommentointina, joka muodostuu kannanotoista ja niihin liitetyistä perusteluista ja muista selonteoista.³⁵

Koska tarkoituksena on luoda kokonaiskuvaa lukiolaisten ajattelusta, tutkimusmateriaali kerätään kuitenkin tässä tutkimuksessa kyselyllä. Kyselyn ongelmaksi muodostuu helposti se, että se kuvaa vastaajan asenteita liian yksipuolisesti jo se takia, että ihmiset ovat taipuvaisia epäjohdonmukaisuuteen vastauksissaan ja toisaalta voivat ilmaista useampaa asennetta samasta asiasta.³⁶ Tätä pyritään välttämään sillä, että kyselyssä on useampia väittämiä samasta aihealueista ja osa väittämistä ovat aihealuerajat ylittäviä. Näin ollen yksittäisen väittämän väärinymmärtäminen ei vaikuta määräävästi kokonaisuuteen.

Aineiston kokoaminen

Lukiolaisten asenteita uusateistisia ideoita ja ajatuksia kohtaan avataan laadullisen asennetutkimuskyselyn avulla. Kysely sisältää asenneväittämiä, joihin vastaamalla tutkittavat ilmaisevat millä tavoin he suhtautuvat uusateismiin ja sen ajatuksiin erilaisten sisältöjen osalta. Vastauksia analysoidaan vuosikursseittain ja sukupuolittain tarkoituksena esittää eritelty lopputulema siitä miltä osin uusateismi saa kannatusta osakseen ja miltä ei. Asennetutkimus on oivallinen työväline, kun halutaan selvittää kohtalaisen suuren populaation näkemyksiä ja ajattelua määrätystä aihealueesta. Taustalla on ajatus siitä, että asenteet eivät ole yksilön henkilökohtaisia näkemyksiä todellisuudesta, vaan ne ovat yhteisössä ja populaatiossa jaettuja ja yleisesti hyväksyttyjä, ja näin ollen ne heijastavat tietyn yhteisön jakamaa diskurssia.³⁷ Tämän vuoksi metodiksi ei valikoitunut esimerkiksi haastattelututkimus, joka olisi varmasti valottanut paremmin yksittäisten tutkittavien ajattelua, mutta ei laajempaa kuvaa. Vaikka

35 Vesala & Rantanen 2007, 11 – 13.

36 Vesala & Rantanen 2007, 37. ”Eiser ja Plightin (1984) esimerkkiä mukaillen henkilö voi olla samassa keskustelussa tuoda esiin olevansa tyytymätön palkkaansa, koska se on pienempi kuin työtovereillaan, ja olevansa tyytyväinen palkkaansa, koska se on enemmän kuin hän saisi kilpailevassa yrityksessä.”

37 Vesala & Rantanen 2007, 28.

17 kyseessä on asennetutkimus, niin tavoite ei ole siis arvioida yksittäisiä asenteita, vaan niiden muodostamaa jaettua kokonaisuutta.

Tutkimusmateriaali kerättiin yhden koulupäivän aikana ja kyselyyn vastasi opiskelijoita lukion ensimmäiseltä ja toiselta vuosikurssilta. Vastaajien pyydettiin ilmoittamaan sukupuolensa, vuosikurssinsa ja lisäksi kysely sisälsi niin kutsuttuja pohjaväittämiä, jotka auttoivat vastausten kategorisoinnissa (tarkemmin pohjaväittämissä luvussa 3.2). Vaikka tarkoituksena ei olekaan ainoastaan eritellä vastauksia, niin taustojen kartoitus antaa arvokasta tietoa asenteiden analysointia varten. Tutkimuksen aihe on yhteydessä erityisesti uskonnon opetuksen piirissä vaikuttaviin asioihin, kuten henkilökohtaiseen vakaumukseen, uskonnolliseen identiteettiin ja maailmankuvaan (ja tuleehan aihe osittain lähelle myös esimerkiksi biologian ja yhteiskuntaopin oppiaineita).

Tarkoitus on kuitenkin tutkia monipuolisesti kaikkea opiskelijoiden ajattelua, eikä korostaa tutkittavalle, että kysymys on pelkistetysti uskonnon opetukseen tai uskontoon liittyvistä asenteista. Tästä syystä kysely toteutettiin sellaisena ajankohtana, jolloin kaikki opiskelijat olivat peruskursseilla, eikä kukaan ollut katsomusaineen tunnilla.

Tutkimusaineiston erityispiirteitä Vesala & Rantanen esittelevät seuraavasti:

On tärkeää todeta, etteivät kannanotot sellaisenaan ole asenteita, vaan ilmaisevat niitä. Kuten edellisessä kappaleessa todettiin, niin kannanottoja ei tulkita yksilön sisäisiksi taipumuksiksi reagoida, vaan ilmauksiksi sosiaalisessa todellisuudesta vaikuttavista asenteista. Jotta asenteisiin päästään kiinni, tulee aineistoa jäsentämällä kannanottoihin ja niiden perusteluihin liittyvää variaatiota ja hahmottelemalla näistä muodostuvia kokonaisuuksia.³⁸

He jatkavat näin:

Yksi ja sama henkilö voi periaatteessa imaista useita asenteita esimerkiksi jos hän punnitsee tai harkitsee tai vaihtelee subjektinäkökulmaa. – Olennaista on, että aineisto on jäsenneltävissä ja hahmoteltavissa osakokonaisuuksiksi. Näitä voidaan kutsua asenteiksi sillä perusteella, että kussakin havaintoluokassa samantyyppistä kohdetta arvotetaan samantyyppisellä tavalla ja samantyyppisestä subjektiasemasta.³⁹

Aineiston jäsentämisessä voidaan edetä siten, että eritellään kannanotoissa esiintyvää variaatiota eli erilaisuutta ja ryhmitellään keskenään samanlaiset kannanotot. Kannanoton sisältö ja muoto, näistä pääteltävä kielteisyys ja myönteisyys väitettä kohtaan, varauksellisuus, sekä ilmaisun suoruus tai

38 Vesala & Rantanen 2007, 38.

39 Vesala & Rantanen 2007, 39.

18 epäsuoruus on esimerkkejä kriteereistä, joiden avulla ryhmittelyä on mahdollista tehdä.⁴⁰ Tämän tutkimuksen muodon vuoksi ryhmittely keskittyy erityisesti kannanottojen kielteisyyteen ja myönteisyyteen, sekä kyselyn pohjalta muodostuvaan kokonaiskuvaan kaikkien tutkittavien vastausten muodostamasta jaetusta todellisuudesta.

Asenneväittämät sitovat kannanottoja tiettyyn muotoon olivatpa ne puoltavia tai vastaisia. Näin ollen ne ohjaavat ja rajoittavat vastauksien moninaisuutta, ja helpottavat siten ryhmittelyä ja tulkintaa. Vaikka asenneväittämät ohjaavatkin kannanottoa vahvasti, niin se ei itsestään selvästi tarkoita, että kommentoinnin kohde on pääteltävistä ainoastaan väittämästä. Toisin sanottuna ei ole taattua, että kaikki vastaajat ymmärtäisivät asian samalla tavalla ja ottaisivat kantaa samaan asiaan. Tämän vaikutusta tutkimuksen reliabiliteettiin pyritään rajaamaan niin väittämien muotoilulla kuin silläkin, että kaikista aihealuista on useita väittämiä, jolloin yksittäiset vastaukset eivät vaikuta määräävästi kokonaisuuteen.⁴¹

Koska laadullisen asennetutkimuksen metodi vaatii asetelmaa, jossa vastaaja kykenee, tai paremminkin joutuu, ottamaan kantaa asiaan, väittämät sisältävät vastakkainasettelua ja harkittuja kärjistyksiä. Väittämien aihealueet jakautuvat seuraaviin kokonaisuuksiin: Jumala, usko, uskonnot ja tiede. Yhteensä väittämiä on 45. Analyysi etenee eritellen kokonaisuuksien sisältöjä ja lopuksi vertailun kautta syntyy kokonaiskuva sosiaalisesta konstruktiosta. Tätä esitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. Väittämät edustavat uusateismin keskeisimpiä ajatuksia, jotka on nostettu Uusateismi maailmalla ja Suomessa - luvussa esiteltyjen herrojen lausunnoista ja teoksista. Osa väittämistä on suoria käännettyjä lainauksia ja osa käsittelee heidän ajatuksiaan yleisemmin.

Väittämät on muotoiltu niin, että osa on näkökulmaltaan uusateistisia (esimerkiksi ”uskonto on vahingollista”) ja osa sen vastaisia (esimerkiksi

”maailma on luotu”) ja osa on positiivisessa muodossa (esimerkiksi ”uskontoja vastaan tulee kampanjoida”) ja osa negatiivisessa (esimerkiksi ”uskonnot eivät ole este tieteen kehittymiselle”). Tällä pyritään välttämään väitteenasettelun aiheuttamaa ohjautuvuutta vastauksissa.

40 Vesala & Rantanen 2007, 39.

41 Vesala & Rantanen 2007, 38 – 40.

19 Kysely toteutettiin ajankohtana, jolloin kaikilla koulun opiskelijoilla oli oppitunti ja näin ollen siihen vastasi periaatteessa kaikki koulun opiskelijat (erityisistä syistä kuten sairastapaukista johtuneet poissaolot lukuun ottamatta). Vastausprosentti on näin ollen yli 95% ja kun joukosta poistetaan puutteellisesti täytetyt kyselylomakkeet, niin tutkimuskelpoisia vastauksia on lähes 90%. Tältä osin tutkimuksen reliabiliteetti on siis korkea.

Analyysi

Metodissa voidaan eritellä kaksi erilaista tapaa tehdä analyysia, luokittava ja tulkitseva, jota tässä tutkimuksessa sovelletaan. Ensin mainitulla tarkoitetaan havaintojen tunnistamista ja ryhmittelyä eli vastaamista kysymyksiin minkä eroja eli eroja mistä? Taustalla on olettamus siitä, että tutkimusaineistossa voidaan tunnistaa kannanottoja (annettuihin kiistakysymyksiin) ja niiden perusteluja sekä näissä olevia sisällöllisiä eroja ja samankaltaisuuksia, joiden mukaan havaintoja voidaan edelleen erotella ja ryhmitellä. Siinä missä luokittavassa analyysissä tulokset tulee olla melko suoraan luettavissa aineistosta, niin tulkitseva analyysi pyrkii lukemaan aineistoa abstraktimmin teoreettisten näkökulmien avulla. Näin ollen asennetutkimuksen ei tarvitse olla pelkästään esimerkiksi Likertin asteikkoon nojaavaa suoraviivaista tutkimusta ihmisten mielipiteistä tai asenteista, vaan kohteena voi olla laajemmat kokonaisuudet kuten tässä tutkimuksessa lukiolaisten suhtautuminen uusateistisiin ajatuksiin.⁴²

Lähtökohtana laadullisen asennetutkimuksen metodissa on käsitys, että asenteita on mahdollista tutkia argumentaation pohjalta eli kuinka vastaaja ottaa kantaa ja kommentoi annettuihin kysymyksiin, tai kuten tässä tutkimuksessa, väittämiin. Tälle edellytyksenä on Loughboroughin yliopiston yhteiskuntatieteiden professorin Michael Billigin mukaan se, että kaikille väitteille on mahdollista löytää vastaväite (Protagoraan maksimi) ja siitä johtuen sosiaaliselle todellisuudelle on ominaista toisistaan poikkeavien kantojen olemassaolo, dialogi ja kiistely. Asenteissa oleellista on vaihtoehtojen

42 Vesala & Rantanen 2007, 12 – 13.

20 olemassaolo. Tästä syntyvä kiistanalaisuus tekee kannanoton mahdolliseksi ja oikeastaan vaatii sitä. Tutkimuksen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tulosten validiteetin kannalta on oleellista, ettei annetut väittämättä edusta vain yhtä näkökantaa, vaan jo itsessään tuovat vastavaihtoehdot näkyviksi ja näin ollen vaativat kannanottoa.⁴³

Yhteenvetona metodista todettakoon, että tämän tutkimuksen lähtökohtana on, että asenteet ovat jaettuja ja syntyvät, sekä ilmenevät sosiaalisessa todellisuudessa. Ne muokkautuvat osana ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä, eivätkä ole ainoastaan sisäisten tekijöiden aikaan saama reaktio. Näin ollen on mahdollista ja mielekästä tutkia sitä millä tavalla uusateistiset ideat näyttäytyvät lukiolaisten ajattelussa. Tarkoitus ei ole ainoastaan todeta onko niitä vai ei, tai minkälaisia eroavaisuuksia annettujen asenneväittämien vastauksista löytyy, vaan luoda asenteiden pohjalta sosiaalinen konstruktio siitä mitä ja millä tavalla nämä lukiolaiset asiasta ajattelevat.

43 Vesala & Rantanen 2007, 31.

21

3. Kyselyn lähtökohdat

3.1 Väittämien kategorisointi

Tässä tutkimuksessa asenneväittämät on jaettu omiin aihealueisiinsa, joita analysoidaan kokonaisuuksina. Nämä kokonaisuudet ovat jumala, usko, uskonnot ja tiede. Aihealueet on pyritty valitsemaan siten, että ne erottelisivat uusateismin uskontokritiikkiä eri näkökulmista kuitenkaan pilkkomatta kokonaisuutta liian pieniksi paloiksi, jotta analyysin teko olisi mielekästä.

Väittämät sijoittuvat aihealueisiin sen mukaan, mitä teemaa ne parhaiten käsittelevät. Väittämiä ei ole kyselyn laatimisvaiheessa tehty jokin aihealue mielessä, vaan ensin on muodostettu väittämät uusateismin keskeisistä ajatuksista ja ideoista, ja vasta väittämien erottelua ja analysointia varten ne on jaoteltu aihealueisiin. Sitä, minkälaisia väittämiä on mihinkin aihealueisiin jaoteltu, ja minkälaisia asioita niiden analysoinnissa tulee ottaa huomioon, esitellään seuraavaksi kunkin aihealueen kohdalta.

Jumala

Jumala-aihealuetta käsitellevät asenneväittämät lähtevät siitä oletuksesta, että vastaaja yhdistää Jumalan ja jumaluskon suomalaisen kulttuurin vallitsevaan jumalkäsitykseen eli kristinuskon Jumalaan. Ongelmaa ei tuota se, jos vastaaja mieltää joksikin muuksi persoonalliseksi Jumalaksi, sillä väittämät itsessään eivät ilmaise, että ne koskisivat juuri tiettyä Jumalaa. Toki väittämien taustalla olevat uusateistiset ajatukset ovat suunnattu usein nimenomaan abrahamilaisten uskontojen Jumalaa kohtaan, mutta suurin osa väittämistä

22 voidaan nähdä laajempana jumaluskon kritiikkinä.⁴⁴ Vastaajien suhtautumista Jumalaan pohjustetaan ”Jumala on todennäköisesti olemassa” -väittämällä, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmiä siitä, minkälainen hengellinen lähtökohta kullakin vastaajaryhmällä on ja näkyykö tämä vastauksissa. Muut väittämät arvioivat muun muassa Jumalan olemassaolon todistamista ja jumaluskon luonnetta.

Usko

Aihealueeseen luetaan yleisesti uskoa arvioivat ja yksittäisiä uskonkäsityksiä arvioivat väittämät. Jälkeen mainituista on kyselyssä ainoastaan pari sellaista, joita uusateismi pitää erityisen ongelmallisina. Huomattavasti enemmän mukana on uskoa yleisemmin arvioivia väittämiä. Koska tutkimuksen tarkoitus on luoda kuva siitä, miten vastaajat suhtautuvat uusateistisiin ajatuksiin, eikä ateismiin tai uusateismiin sinänsä, niin osio ei pidä sisällän ateismia itseään arvioivia väittämiä. Termi ateismi mainitaan kaiken kaikkiaan ainoastaan yhdessä väittämässä, ”ateismi on merkki terveestä, riippumattomasta ajattelijasta”, ja siinäkin arvioidaan sen merkitystä, eikä sen sisältöjä. Mukaan tähän aihealueeseen on luettu myös uskontojen kirjaimellista tulkintaa käsittelevä väittämä, sillä vaikka sen periaatteessa voisi sijoittaa uskonnot- aihealueeseenkin, niin se käsittelee enemmänkin yksilön ajattelua ja toimintaa kuin uskonnon vaikutusta tai merkitystä ja sen vuoksi sopii paremmin tähän.⁴⁵ Aihealuetta pohjustetaan väittämällä ”usko on minulle tärkeä asia”, joka kertoo uskon merkityksestä kullekin vastaajaryhmälle.

44 Abrahamilaisilla uskonnoilla tarkoitetaan kolmea Lähi-idän alueella syntynyttä yksijumalista kirjanuskontoa, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. Islamin Allah voidaan kuitenkin nähdä uusateismin näkökulmasta erillisenä, sillä sen kohdalleen saama kritiikki on usein erillistä juutalaisuuden ja kristinuskon Jumalasta.

45 Teemaltaan samankaltaista, mutta näkökulmaltaan erilaista uskontojen vaikutusta ääriajatteluun käsittelevää väittämää arvioidaan uskonnot-aihealueen puolella.

23 Uskonnot

Toisin kuin Jumala-aihealueen kohdalla, niin uskonnoissa ei sisällytetä niin vahvaa olettamusta siihen, että vastaaja mieltäisi uskonnon juuri vallitsevaksi evankelisluterilaiseksi tai edes kristilliseksi uskonnoksi. Väittämät käsittelevät uskontoja kollektiivisena ilmiönä, minkä takia on mahdollista, että vastaaja voi nähdä yksittäisen väittämän jonkin tietyn uskonnon näkökulmasta ja tämä voi vaikuttaa siihen mitä hän vastaa. Tästä ei kuitenkaan seuraa suurta ongelmaa, sillä väittämät eivät sinällään aja vastaaja ajattelemaan väittämiä yksittäisen uskonnon näkökulmasta ja näin ollen kokonaiskuva pystytään luomaan.

Väittämät tuovat esille ajatuksia uskontojen vaikutuksista yksilöön, vastaajan suhtautumista uskontoihin ja uskonnosta globaalina ilmiönä.

Tiede

Aihealueena tiede on melko lailla jatkoa uskonnoille. Monissa väittämissä arvioidaan niiden suhdetta toisiinsa, joten väittämien jaottelu on tehty siten, että tähän aihealueeseen lasketaan uskontoja käsittelevistä väittämistä ne, jotka käsittelevät sitä suhteessa tieteeseen. Suhdetta käsittelevien väittämien lisäksi aihealue pitää sisällään evoluutioteoriaa ja älykästä suunnittelua käsittelevät väittämät, jotka edustavat yksittäistapauksina tieteellistä ajattelua yleisemmin.

Ei ole kuitenkaan syytä esittää suuria määriä väittämiä, jotka pyrkivät kuvaamaan vastaajien asenteita tieteellistä ajattelua kohtaan, vaan on mielekkäämpää kiinnittää huomio tieteen ja uskontojen suhteeseen, sillä siten asenteet tieteellistä ajattelua kohtaan ovat ankkuroituja uusateismin uskontokritiikkiin. Näin myös sen takia, että ankkuroinnista huolimatta voidaan tehdä päätelmiä tieteellisen ajattelun merkityksestä yleisemminkin.

24

3.2 Tutkimusaineiston esittelyn ja analyysin rakenne

Tutkimusaineiston esittely ja analyysi rakentuvat siten, että vuosikurssien vastaukset käsitellään omissa osioissaan, jotka ovat jaettu väittämien aihealueiden mukaisesti. Rakenne on tällainen, jotta se palvelisi tutkimuksen tavoitetta kokonaiskuvan luomisesta mahdollisimman hyvin. Kun jokaisen ryhmän vastaukset käsitellään erikseen, saadaan luotua parempi kuva juuri kyseisen ryhmän asenteista verrattuna siihen, että kaikkien vastaajaryhmien vastaukset käsiteltäisiin yhtäaikaisesti. Osioihin jako helpottaa yksittäisen ryhmän tarkkailua ja ryhmien välistä vertailua, jonka kautta saadaan luotua kokonaiskuvaa aiheesta. Jotkin aihealueet ovat sisällöiltään ja väittämiltään hieman laajempia kuin toiset, joten on selvä, ettei niiden tutkimusaineiston esittely ja analyysi eivät ole laajuudeltaan identtisiä keskenään. Tutkimuksen tavoitteiden mukaista ei ole nostaa esiin yksittäisten vastaajien ilmaisemia asenteita, vaikka aineisto siihenkin mahdollisuuden antaisi. Yksittäiset vastaukset nostetaan esiin ainoastaan analyysin lopuksi, kun tutkimuksen yhteydessä pyydettyjä kommentteja ja mahdollisia analyysissä käsittelemättä jääneitä huomioita käsitellään lyhyesti.

Aihealueiden esittelyn yhteydessä esitellyt pohjaväittämät antavat osviittaa vastaajien lähtökohdista. Pohjaväittämät ovat muita väittämiä laajempia sisällöiltään, eivätkä edusta kapeasti juuri uusateismin esiin tuomia ajatuksia, vaan kuvastavat aihealuetta yksittäistä väittämää laajemmin. Niiden tehtävänä on olla osaltaan luomassa yleiskuvaa, johon yksittäisiä väittämiä voidaan verrata. Tässä yhteydessä on ehkä hyvä todeta vielä kerran se, että analyysi perustuu nimenomaan vastauksien luomaan yleiskuvaan, jolloin mihinkään yksittäiseen väittämään suhtautuminen ei vielä kerro asennoitumisesta kokonaista aihealuetta kohtaan. Yksittäisiä asenneväittämiä nostetaan esille tutkimusaineistoa esiteltäessä ja analysoidessa, mutta tällöinkin tarkastelu keskittyy kokonaisuuteen, joten jokaisen väittämän yksityiskohtaista analysointia ei ole mielekästä tehdä. Aihealueiden sisältä löytyy samasta asiasta ja näkökulmasta useampia väittämiä, joita jossain tapauksissa esitellään

25 yhteisesti (mikäli asenteet ovat niiden osalta yhtenäisessä linjassa) ja tarvittaessa eritellen (mikäli asenteissa on huomioonotettavaa eroavaisuutta).

Kun tarkoitus on nostaa esiin vastaajien jaettu asennemaailma ja suhtautuminen uusateistisiin väittämiin, niin ei ole metodin mukaista esitellä vastauksia numeerisessa muodossa. Tutkimusaineiston esittelyn kannalta on kuitenkin tarpeellista esittää jollain tavoin, miten ryhmät asemoituvat aihealueiden sisällä. Tätä kuvataan suhteellisten osuuksien ilmaisuilla, esimerkiksi ”noin neljäsosa vastauksista” tai ”lähes puolet vastaajista”. Ne eivät tarkoituksen mukaisesti ole täysin eksakteja vaan ovat ainoastaan apuväline yleisen asenneilmapiirin kuvaamisessa. Mikäli hylättyjä tai tyhjiä vastauksia esiintyy, niin ne otetaan analyysissä huomioon, jos niiden määrä on merkittävä (useampi kuin yksittäinen vastaaja). Vastauksia esiteltäessä käytetään vastaajaryhmistä seuraavia lyhenteitä toiston välttämiseksi ja seuraamisen helpottamiseksi: ensimmäisen vuosikurssin pojat = pojat1, toisen vuosikurssin pojat = pojat2, ensimmäisen vuosikurssin tytöt = tytöt1, ja toisen vuosikurssin tytöt = tytöt2.

26

4. Uskomatonta, muttei uusateistista

4.1 Analyysi – ensimmäinen vuosikurssi

Jumala

Pojat1-ryhmästä kaksi kolmasosaa suhtautuu pohjaväittämänä esitettyyn Jumalan olemassaoloon kielteisesti. Vahvasti erimieltä olevia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin vahvasti samaa mieltä olevia. Väittämistä suurimman osan kohdalla asenteet noudattavat pohjustavan kysymyksen asetelmaa, jossa kaksi kolmasosaa suhtautuu myönteisesti uusateistiseen ajatukseen kolmasosan suhtautuessa kielteisesti. Liikehdintää mielipiteiden asteen vahvuuksissa tapahtuu hieman, muttei merkittävästi. Poikkeavia asenteita on kuitenkin nähtävissä niiden väittämien kohdalla, jotka käsittelevät Jumalan olemuksen arviointia ja olemassaolon todistamista. Näiden väittämien kohdalla kaksi kolmesta vastaajasta on sitä mieltä, ettei Jumalan olemassaoloa tarvitse todistaa, ja että Jumala on tieteen ulkopuolella.

Pojat1 asennoituvat uusateistisiin ajatuksiin lähtökohtaisesti positiivisesti. On kuitenkin huomattavaa, että vastaajat eivät ole vastauksissaan yhtä tiukasti uusateististen käsitysten mukaisia kuin mitä Jumalan olemassaoloa käsittelevän väittämän kohdalla. Olemassaoloon suhtautuminen (kaksi kolmesta suhtautuu kielteisesti olemassaoloon) on linjassa aikaisemmassa tutkimuksessa esitetyn kanssa.⁴⁶ Vastaajien asenteissa on nähtävissä lientymistä, kun Jumalaa arvioidaan muutoin kuin mahdollisen olemassaolon näkökulmasta. Kuten aiemmin todettiin, niin laajimmin ollaan yhtä mieltä siitä, ettei Jumalan olemassaoloa tarvitse todistaa, ja Jumalaa ei voida arvioida tieteen keinoin.

Väittämät jättävät toki auki sen, että ajatteleeko kysyjä asian olevan niin, koska

46 Ketola, Hytönen & alt, 2016.

27 jos Jumalaa ei ole, niin olemassaoloa ei tarvitse todistaa. Tällöin ei Jumalaa voisi tieteenkeinoinkaan arvioida. Nämä ovat todennäköisiä, kun otetaan huomioon pohjaväittämän tulos. Vastauksista on kuitenkin pääteltävissä se, etteivät vastaajat suhtaudu myönteisesti siihen uusateismin uskontokriittiseen ajatukseen, että Jumalan olemassaolon tieteellinen todistaminen olisi tarpeellista, jotta jumalusko olisi perusteltua.

Tytöt1:stä Jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä pitää kolme neljästä vastaajasta vastausten painottuessa olemassaolon kanssa melko eri mieltä olemiseen. Vastauksissa kuitenkin tapahtuu melkoisesti liikehdintää muiden väittämien kohdalta, kun edellä mainittu asetelma toistuu ainoastaan yhden muun väittämän kohdalla (”Joko Jumala ei voi tehdä mitään estääkseen katastrofeja tai Hän ei halua tehdä mitään tai Häntä ei ole olemassa. Jumala on joko kykenemätön, paha tai kuvitteellinen”). Muissa Jumalan olemusta arvioivissa väittämissä vastaukset ovat vielä yhdenmukaisempia. Jumalan olemassaolosta on olemassa todisteita vain alle neljäsosan mukaan ja Jumalan tieteellisen arvioinnin olevan mahdollista ajatteli ainoastaan joka seitsemäs vastaaja. Jumalan olemassaolon todistuksen tarpeellisuus taas jakoi vastaajat puoliksi painottaen hieman enemmän tarpeettomuutta sekä vastausten lukumäärässä, että erityisesti mielipiteen vahvuudessa (enemmän samaa kuin eri mieltä olevia). Sama kahtia jako näkyi myös siinä, että yli puolet vastaajista piti uskoa Jumalaan erilaisena verrattuna muihin uskomuksiin, vaikka samaan aikaan kaksi kolmesta vastaajasta piti jumaluskoa tarpeettomana tieteen tarjoamien selitysten valossa.

Ryhmänä tytöt1 suhtautuvat Jumalan olemassaoloon melko yhdenmukaisesti uusateismin kanssa, kun sitä pidettiin pääosin epätodennäköisenä ja pitkälti myös tarpeettomana. Tämä on jonkin verran uskomattomampaa kuin aikaisemman tutkimuksen pohjalta voisi olettaa.⁴⁷ Myös Jumalan olemusta käsittelevien väittämien kohdalla ollaan pääosin uusateismin linjoilla. Toisaalta vaikka Jumala nähdäänkin näin, eikä jumalusko ollut pohjaväittämän kohdalla henkilökohtaista, niin usko Jumalaan koetaan kuitenkin erityislaatuiseksi. Eli vaikkei itse jakaisikaan jumaluskoa, niin jotkin uskomukset nähdään kuitenkin jossain määrin todennäköisempinä tai ainakin erityisempinä kuin toiset. Jälleen

47 Ketola, Hytönen & alt, 2016.