Opettajankoulutuslaitosten lakkauttaminen ja muutosjoustavuus Kajaanissa ja Savonlinnassa
Janne Sinerma 267 535 Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntamaantiede Historia- ja maantieteiden laitos Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Kevät 2021 Ohjaaja: Jarmo Kortelainen & Ilkka Pyy
Itä-Suomen yliopisto – University of Eastern Finland
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Historia- ja maantieteiden laitos Tekijä
Janne Sinerma, 267 535
Ohjaajat
Jarmo Kortelainen & Ilkka Pyy Työn nimi
Opettajankoulutuslaitosten lakkauttaminen ja muutosjoustavuus Kajaanissa ja Savonlinnassa
Pääaine
Yhteiskuntamaantiede
Työn laji Pro gradu - tutkielma
Aika Huhtikuu 2021
Sivuja 69 Tiivistelmä
Tässä pro gradu-tutkielmassa vertaillaan Kajaanin ja Savonlinnan opettajankoulutuslaitosten lakkauttamisista aiheutunutta rakennemuutosta ja tästä johtuvaa muutosjoustavuutta kaupungeissa.
Viimeaikainen yhteiskunnallinen rakennemuutoskeskustelu on lähes poikkeuksetta koskenut teollista rakennemuutosta, jossa vanhat teolliset rakenteet purkautuvat erinäisien syiden seurauksena.
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella rakennemuutoksia, alueellista resilienssiä ja niihin vaikuttavia tekijöitä klassisen, vahvasti aluetalouteen liittyvän tematiikan ulkopuolelta. Tämän tapaustutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena on lisätä kyseisen kaltaisten, julkiseen sektoriin kohdistuvien rakennemuutostilanteiden ymmärrettävyyttä tulevaisuudessa.
Tämä tutkielma on luonteeltaan vertaileva tapaustutkimus, jonka empiirisenä perustana käytetään aineistotriangulaatiota. Tutkielman aineisto käsittää tilastoaineistoja, kuten väkiluvun muutoksia, työllisyys- ja työttömyyslukuja sekä elinkeinorakenteen jakautumista, lehti- ja internetaineistoja sekä neljä kappaletta asiantuntijahaastatteluja. Aineisto on analysoitu käyttämällä sisällönanalyysin menetelmää.
Tutkielman tulosten perusteella tilanteen ongelmallisuutta näyttää lisäävän selkeästi kyseisen rakennemuutoksen heikko ymmärrettävyys. Siinä, missä klassinen sosioekonominen rakennemuutos on hyvin tunnistettu tapahtuma, on puolestaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan kohdistuva rakennemuutos heikommin tunnistettu. Samoista syistä johtuen tämän tutkielman valossa alueiden ja kaupunkien varautuminen kyseisen kaltaisten rakennemuutoksien varalle on ollut haasteellista ja muutosjoustavuus on verrattain heikkoa. Yhtenä tunnistettavana ominaispiirteenä tässä tutkielmassa on rakennemuutoksen aiheuttama henkisen pääoman selkeä lasku kaupungeissa ja tietyllä tavalla henkisen pääoman merkityksen ”aliarviointi”.
Avainsanat
Alueellinen resilienssi, muutosjoustavuus, rakennemuutos, pääoma, opettajankoulutuslaitos
Sisällysluettelo
1. Johdanto ... 1
2. Teoreettinen viitekehys ... 4
2.1 Resilienssi eli muutosjoustavuus käsitteenä ... 4
2.1 Alueellinen resilienssi ... 6
2.2 Mikä tekee alueesta resilientin? ... 8
2.3 Aineelliset ja aineettomat pääomat ... 10
2.4 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 12
3. Aineistot ja menetelmät ... 13
3.1 Aineistotriangulaatio... 13
3.2 Menetelmät ... 15
4. Tutkimuskohteet ... 17
4.1 Johdatus Kajaaniin ... 17
4.2 Yleistä Savonlinnasta ... 19
4.3 Kaupunkien rakennemuutoshistoria ... 21
5. Opettajankoulutus olennaisena osana kaupunkien kehitystä ... 29
5.1 Opettajankoulutus osana Kajaania 1900 – 2013 ... 29
5.2 Savonlinnan opettajankoulutuksen käänteet 1950 – 2018 ... 31
6. Kiristyneet budjetit ja keskittämisen trendi ... 35
6.1 Opetusministeriö ja Opettajankoulutus 2020 ... 35
6.2 Vaimeneva Kajaani ... 36
6.3 Savonlinnan kova kohtalo ... 37
7. Havaintoja haastatteluista ... 40
7.1 Aineellinen ja aineeton pääoma osana muutosjoustavuutta ... 40
7.2 Välittömät ja välilliset vaikutukset ... 44
7.3 Muutosjoustavuus vai muutosjoustamattomuus? ... 48
8. Johtopäätökset ... 53
8.1 Yhteenveto ... 53
8.2 Jatkotutkimusehdotukset ... 59
9. Lähteet... 61
9.1 Kirjallisuus ... 61
9.2 Internet-lähteet ... 64
10. Kuvat ... 67
11. Liitteet ... 68
1. Johdanto
Yhteiskuntamme rakenteet ovat alati jatkuvassa muutostilassa. Monet, historian saatossa aiheutuneet yhteiskunnalliset muutokset liittyvät vahvasti globaalin yhteiskuntamme muutoksiin. Globaalit, suuren linjan rakenteelliset muutokset, kuten teollistuminen, järisyttivät yhteiskunnallisten rakenteidemme perusteita. Rakennemuutoksille ominaisena piirteenä vaikutukset olivat hyvin paikallisia ja eriarvoisia: alueet teollistuivat kukin omaan tahtiinsa (Koivuniemi 2018, 210).
Teollistuminen, ja tämän jälkimainingeissa tullut deindustrialisaatio ovat erinomainen esimerkki yhteiskuntamme kohtaamista globaaleista, mutta samalla myös hitaista rakennemuutoksista.
Toisaalta taas osa yhteiskuntamme kokemista muutoksista on luonteeltaan nopeita, äkillisesti aiheutuneita muutoksia, jotka saattavat olla kestoltaan ja vaikutuksiltaan pitkiä tai lyhytaikaisia.
Varsinkin käytettäessä äkillisen rakennemuutoksen tematiikkaa on huomion kohteena usein paikallisen elinkeinoelämän kannalta tärkeän tukipilarin, kuten esimerkiksi tehtaan lakkautus tai siirto, jonka sosio-ekonomiset vaikutukset alueiden elinvoimalle ovat mullistavia. Nämä muutokset voivat olla hyvinkin monitahoisia, jotka leikkaavat usean eri kokoskaalan lävitse. Esimerkiksi muutokset voivat liittyä yksittäiseen yritykseen, suurempaan alueeseen tai jopa kokonaiseen toimialaan (Hokkanen, Anttonen & Mattila 2015, 58). Tästä huolimatta aiheutuneet rakennemuutokset eivät suinkaan ole yksittäinen tapahtuma, vaan kyseessä on jatkuva prosessi, joka on alati muutosvaiheessa.
Viimeaikainen yhteiskunnallinen keskustelu on lähes poikkeuksetta koskenut teollista rakennemuutosta, jossa vanhat teolliset rakenteet purkautuvat erinäisien syiden seurauksena.
Suomalaisessa yhteiskunnassa äkilliset rakennemuutokset ovat erityisesti koskettaneet perinteisiä toimialoja, kuten metsäteollisuutta, koneteollisuutta sekä ICT-alan toimintaa (Felin & Mella 2013, 2;
Hokkanen, Anttonen & Mattila 2015, 58 – 60). Vähemmälle tarkastelulle onkin jäänyt yhteiskuntamme julkisen sektorin kohtaamat rakenteelliset muutokset. Esimerkiksi lakkautetut sairaalat, puolustusvoimien varuskunnat sekä yliopistojen toimipisteet ovat oivia esimerkkejä julkisen sektorin muutoksista, joilla saattaa olla valtava vaikutus paikalliseen elinvoimaan.
Tässä tutkielmassa käytetty, alueellisen resiliessin tarjoama teoreettinen viitekehys on vahvasti kytkeytynyt rakennemuutoksen kentälle. Resilienssi tarjoaa monipuolisen, joskin haastavan
tutkielmassa käytänkin muutosjoustavuuden termiä. Resilienssikeskustelu, kuten rakennemuutoskin, näyttää kohdistuvan vahvasti edellä mainittuihin, äkillisiin rakennemuutostilanteisiin.
Monitahoisuudesta ja subjektiivisuudestaan huolimatta alueellisen resilienssin tutkimus näyttää pääsääntöisesti keskittyvän tavalla tai toisella (paikallis)alueiden tai kaupunkien kykyyn toipua taloudellisista shokeista tai häiriöistä (Martin, Sunley & Tyler 2015, 142). Valitettavasti myös alueellisessa resilienssikeskustelussa yhteiskunnan julkisen sektorin kohtaamat taloudelliset, sosiaaliset sekä kulttuurilliset muutokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Edellä mainituista seikoista johtuen on Kajaanin ja Savonlinnan opettajankoulutuslaitosten lakkauttamisten aiheuttamat rakennemuutokset ja paikallinen muutosjoustavuus mielenkiintoinen sekä ajankohtainen tutkimuksen aihe, jolle saattaa löytyä yhteiskunnallista kysyntää erityisesti tutkielmaan linkittyvien paikkakuntien, organisaatioiden ja yhteisöjen näkökulmasta.
Emoyliopistojen sivutoimipisteiden lakkautukset ovat paikallisesti ja yhteiskunnallisesti poikkeuksellisia ja käänteentekeviä tapahtumia. Mielenkiintoa ja tutkielman tärkeyttä kasvattaa myös tieto siitä, että kyseessä on myös jokseenkin vähän tutkittu aihe varsinkin käyttämällä tässä tutkielmassa esiintyvää julkisen, tietotaloudellisen sektorin rakennemuutosta ja alueellisen resilienssin muodostamaa yhtälöä. Tutkielman ajankohtaisuutta pystyy perustelemaan sillä, että molempien opettajankoulutuslaitosten filiaaliyksiköiden lakkautukset ovat verrattain tuoreita tapauksia. Kajaanin yksikön ovet sulkeutuivat vuonna 2013 ja näistä viimeisempi, Savonlinnan yksikön lakkautus tapahtui vuonna 2018.
Kajaanin opettajankoulutusyksikkö oli merkittävässä roolissa ja toimi paikkakunnalla aina vuodesta 1900 jolloin yksikkö perustettiin Kajaanin miesseminaarin nimellä. Vuodesta 1974 lähtien Kajaanin opettajankoulutuksen toiminta liitettiin filiaalipisteenä osaksi Oulun yliopiston toimintaa.
Savonlinnan opettajankoulutusyksiköllä oli myös pitkäaikaiset juuret kaupungin historiassa, alkaen aina 1950-luvulta lähtien. Savonlinnan kohdalla opettajaseminaari lakkautettiin vuonna 1973, jolloin Savonlinna yhdistettiin osaksi Joensuun korkeakoulua (Tulkki-Pietikäinen 2002, 14). Tämä tarkoitti sitä, että aikaisemmasta Savonlinnan opettajaseminaarista tuli Joensuun korkeakoulun filiaaliyksikkö. 1990-luvun lama aiheutti valtakunnallisesti merkittävää keskustelua suomalaisten filiaaliyksiköiden merkityksestä. Julkinen keskustelu filiaaliyksiköiden alasajosta kulminoitui vuoteen 1993, jolloin valtioneuvoston virallisella päätöksellä alueelliset filiaaliyksiköt säilyttivät yhteiskunnallisen asemansa vastalauseista huolimatta (Heikkinen 2013, 32). Vuonna 2007 julkaistussa Opetusministeriön työryhmän raportissa ”Opettajankoulutus 2020” otetaan selväsanaisesti kantaa suomalaisten yliopistojen filiaaliyksiköihin. Filiaaliyksiköitä pidettiin raportin
mukaan kalliina ratkaisuina emoyliopistoille. Samalla filiaaliyksiköiden toiminnallisia edellytyksiä kyseenalaistettiin muun muassa siten, että filiaalit eivät tue opiskelijalähtöistä koulutusta. Kajaanin opettajankoulutuksen lakkautuspäätös olikin raskas lopetus yli 100-vuotta opettajankoulutusta tarjonneelle kampukselle. Vuonna 2010 Oulun yliopiston hallituksen päätöksellä Kajaanin filiaaliyksikkö päätettiin lopettaa määrittämällä kolmen vuoden siirtymäaika. Puolestaan Savonlinnan opettajankoulutuksen yksikön lopettamispäätöksestä käytiin pitkään keskusteluita. Kuitenkin vuonna 2016 Itä-Suomen yliopiston hallituksen päätöksellä Savonlinnan filiaalikampus päätettiin lakkauttaa kahden vuoden siirtymäajalla, jonka mukaan uudet opiskelijat aloittaisivat syksyllä 2018 pääsääntöisen opiskelunsa Joensuun kampuksella. Kuten Kajaanissakin, lakkauttamispäätös otettiin tyrmistyneenä vastaan niin Savonlinnan kaupungin kuin yhteisön keskuudessa.
Tämä tutkielma koostuu kahdeksasta eri osasta, jatkuen tämä johdannon jälkeen muodostamani teoreettisen viitekehyksen luvusta. Kyseisessä luvussa avaan tarkemmin edellä mainitsemiani alueellisen resilienssin muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Mitä alueellinen resilienssi ylipäätänsä on? Kuinka sitä voi mitata ja erityisesti, mikä tai mitkä tekijät tekevät alueesta resilientin?
Teoreettisen viitekehyksen esittelyn jälkeen käyn läpi tämän tutkielman kannalta tärkeäksi kokemani tavoitteet sekä tutkimuskysymykset. Aineistot ja menetelmät-luvussa käyn läpi tässä tutkielmassa käyttämäni eri aineistojen muodot, jotka koostuvat niin tekemistäni asiantuntijahaastatteluista, lehti- ja internet-aineistosta sekä kvantitatiivisista tilastoaineistoista, joita hyödyntämällä olen muodostanut erilaisia havainnollistavia kuvioita. Tutkimuskohteiden esittelyssä käyn luonnollisesti läpi perusluontoiset esittelyt molemmista kaupungeista ja tämän jälkeen tarkemmin kaupunkien (lähi)historian saatossa kokemia, tunnistettavissa olevia rakenteellisia muutoksia. Luvussa viisi esittelen molempien kaupunkien opettajankoulutusyksiköiden historialliset käänteet, aina perustamisesta lähtien lakkautuksen kynnykselle asti. Seuraavassa luvussa tarkastelen itse lakkautustilanteita, jossa pyrin tuomaan esiin eri syitä, seurauksia ja näkemyksiä käyttämällä jo edellä mainitsemiani lehti- ja internetaineistoja. Havainnointien jälkeen johtopäätökset-luvussa pyrin vastaamaan aikaisemmin esittämiini tutkimuskysymyksiin ja esittämään tutkielmani aikana esiin nousseita, mielenkiintoisia jatkotutkimusehdotuksia.
2. Teoreettinen viitekehys
2.1 Resilienssi eli muutosjoustavuus käsitteenä
Resilienssin käsite on hyvin monitahoinen sekä usean tieteenalan käyttämä termi. Resilienssiä käytetään niin taloustieteissä, psykologiassa, ekologiassa kuin maantieteessä ja aluetutkimuksessakin. Valitettavasti resilienssi-käsitteen monitulkintaisuus on tehnyt termistä haastavan määriteltävän: Resilienssin ymmärrettävyys on hyvin subjektiivinen kokemus. Se saattaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille (Christopherson, Michie & Tyler 2010, 3). Monitulkintaisuuden lisäksi resilienssi on suomenkieliseen kirjallisuuteen integroitunut lainasana. Tämän johdosta resilienssin käyttö on muodostunut ongelmalliseksi suomenkielisessä kirjallisuudessa: Koska kyseiselle termille ei löydy kaiken kattavaa vastinetta, resilienssi määritellään usein tilanteen mukaan (Kotilainen & Eisto 2010, 22).
Erityisesti 2000-luvulla resilienssi on noussut eri tieteenalojen tutkimuksissa merkittävään rooliin.
Talousmaantieteen tutkijat Ron Martin ja Peter Sunley puhuvat resilienssistä uutena akateemisen, poliittisen ja julkisen kentän muotisanana (Martin & Sunley 2014, 1). Ekologian tutkija C.S Holling kuvailee resilienssin olevan (eko)systeemien kykyä palata tasapainotilaan hetkellisen häiriön jälkeen (Holling 1973, 17). Ekologiassa käytetty määritelmä on hyvin joustava, joka on sulautunut osaksi myös muita tieteenaloja, joskin hieman mukautettuna. Samoin suosittuna resilienssitutkimuksen kohteena on ollut katastrofitutkimukset. Katastrofien muodot vaihtelevat aina maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista hirmumyrskyihin. Nämä luonnonmullistuksista johtuvat katastrofit ovat olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteina, erityisesti kysymykset kuinka yhteiskunta pyrkii sopeutumaan luonnonmullistuksista johtuviin seurauksiin (Paton & Johnson 2006).
Psykologian tieteenalalla resilienssi on hyvin tunnistettu käsite. Psykologisella resilienssillä tarkoitetaan tilannetta, ihminen on kokenut elämää mullistavan trauman, häiriön tai shokin, kuten läheisen kuoleman ja kuinka hyvin he sopeutuvat/mukautuvat muuttuneeseen tilanteeseen (Bonnano 2004, 20). Psykologisesta resilienssistä tekee mielenkiintoisen tutkimuskohteen aiheen äärimmäinen heilahtelu: eri ihmiset kokevat traumaperäiset reaktiot vaikuttavat yksilöihin huomattavan monipuolisella kirjolla. Toiset ihmiset näyttävät suoriutuvan huomattavasti vaivattomammin elämässä tapahtuvista mullistuksista verrattuna toisiin ihmisiin (Bonnano 2004, 20). Psykologiassa resilienssin käsitettä on käytetty useassa eri tutkimusmuodossa. Esimerkiksi Herbert ym. (2018) on
tutkinut psykologisen resilienssin merkitystä sotaveteraaneilla. Toisena havainnollistavana esimerkkinä psykologista resilienssiä on tutkittu muun muassa väkivallan uhrien kohdalla. Arabaci ym. (2018) on tutkinut psykologisen resilienssin esiintyvyyttä naispuolisten väkivallan uhrien joukossa, jotka olivat hakeutuneet psykiatrisen sairaalahoidon piiriin.
Talousmaantieteessä (economic geography) resilienssiä on tutkittu todella paljon. Yleisesti ottaen resilienssin käyttö talousmaantieteellisissä tutkimuksissa on hyvin vaihtelevaa. Tämä johtuu edellisellä sivulla mainitusta käsitteen elastisuudesta. Ron Martin, Peter Sunley sekä Peter Tyler kuitenkin kirjoittavat, että vaikka vaihtelua tieteenalan sisällä on runsaasti, tästä huolimatta yhteinen nimittäjä näyttäisi olevan tutkimuksien keskittyminen tavalla tai toisella (paikallis)alueiden tai kaupunkien kykyyn toipua taloudellisesti shokeista tai häiriöistä (Martin, Sunley & Tyler 2015, 142).
Kirjallisuudessa on esitelty myös useita, monipuolisia jäsentelyjä resilienssin tulkitsemisesta.
Esimerkiksi Holling (1996) määritteli kirjoituksessaan resilienssille kaksi pääpiirteittäin eroavaa jäsentelyä, jotka ovat nimettyinä tekniseksi resilienssiksi (Engineering resilience) sekä ekologiseksi resilienssiksi (Ecological resilience). Resilienssin jäsentelyä on syvennetty ja jatkojalostettu usean tutkijan toimesta. Ron Martin (2012) lisäsi Hollingin jäsentelyyn kolmannen ulottuvuuden, joka on määritelty mukautuvaksi resilienssiksi (Adaptive resilience). Neljäntenä resilienssin jäsentelyn ulottuvuutena voidaan käyttää evolutionaarista resilienssiä (Evolutionary resilience), jota ovat käyttäneet kirjoituksissaan muun muassa Davoudi (2012) sekä Rantanen ja Joutsiniemi (2016).
Resilienssin käsitteen yhteiskunnallinen merkitys on havaittu myös valtakunnallisella tasolla. Työ- ja elinkeinoministeriö käyttää yhtenä resilienssin suomenkielisenä vastineena termiä muutosjoustavuus.
Muutosjoustavuutta, sekä erityisesti muutosjoustavia alueita kuvaillaan Työ- ja elinkeinoministeriön arviointikehikossa sanoin: ”Muutosjoustavalla alueella on kyky varautua, palautua ja erityisesti uudistua ulkoisesta aluetalouden shokista sekä kyky mobilisoida resurssit muutostilanteessa” (Työ- ja elinkeinoministeriö, 3). Työ- ja elinkeinoministeriön esittämä muutosjoustavuuden määritelmä on sinällään relevantti peilatessa käsitettä esimerkiksi Hassinkin (2010) esittämään kysymykseen.
Muutosjoustavuuden käsite on myös läheisesti kytkeytyneenä rakennemuutoksen pelikentälle, sillä muutosjoustavuuden edistämisellä pyritään hallitsemaan sekä hillitsemään rakennemuutoksia (Työ- ja elinkeinoministeriö, 3). Rakennemuutostutkimuksen kannalta on kuitenkin haastavaa se, että rakennemuutoksia tapahtuu jatkuvasti. Ympäröivä yhteiskunta ei ole stabiilissa tilassa vaan alati
erotella nopeat muutokset normaalista suhdannevaihtelusta? Varsinkin Äkillisen rakennemuutoksen termiä käytetään useasti kuvaamaan juuri elinkeinoelämässä tapahtuvia muutoksia. Erityisesti alueet, jotka ovat elinkeinorakenteeltaan vahvasti yksipuolisia, esimerkiksi riippuvaisia yhden tai muutaman yrityksen toiminnasta ovat herkkiä juuri äkilliselle rakennemuutokselle (Felin & Mella 2013, 2).
Vaikka yleisin esimerkki rakennemuutoksista koskeekin elinkeinoelämän mullistuksia, ei muutokset kuitenkaan rajaudu pelkästään kyseiselle sektorille. Usein kyseessä onkin muutokset monen yhteiskunnallisen sektorin alueella. Esimerkiksi sosiaalisten sekä taloudellisten rakenteiden muutokset ovat aiheuttaneet suuria rakennemuutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa (Timonen 2010, 121). Tämä aiheuttaa myös erittäin suuria haasteita rakennemuutosien tunnistamiselle, ennakoinnille sekä jälkihoidolle. Rakennemuutokset ovat laadultaan hyvin monipuolisia sekä alueet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tämän lisäksi rakennemuutoksien kokeminen on hyvin tapauskohtaista (Alatalo & Tuomaala 2008, 1). Edellä mainituista syistä johtuen rakennemuutos saattaa iskeä toiselle alueelle huomattavasti voimakkaammin kuin toiselle, vaikka molemmat alueet olisivat elinkeinorakenteeltaan samankaltaisia.
2.1 Alueellinen resilienssi
Talousmaantieteen tutkimuksissa usein esitettyjä resilienssiin liittyviä kysymyksiä on kuinka vakavasti häiriö tai shokki vaikuttaa kaupunki- ja aluetalouteen ja kuinka/kuinka nopeasti siitä toivutaan (Martin, Sunley & Tyler 2015, 142). Esimerkkinä shokista tai häiriöstä aluetalouteen voidaan pitää muun muassa äkillistä rakennemuutosta, joka nopeudeltaan ja vaikutukseltaan vastaa todellista shokkia alue- tai kaupunkitaloudelle. Edellä esitetyt kysymykset ovat hyvin relevantteja myös tämän tutkimuksen kannalta, sillä opettajankoulutuslaitosten siirrot pois Kajaanista sekä Savonlinnasta on mahdollista määritellä shokeiksi kaupungeille. Vaikkakin opettajankoulutuksien lakkauttamiset eivät sinällään edusta klassista, vahvasti aluetalouteen kohdistuvaa rakennemuutosta, ei taloudellisia vaikutuksia kuitenkaan ole syytä vähätellä. Toisaalta taas Hassinkin mukaan resilienssitutkimus on kiehtova näkökulma talousmaantieteen alalla, sillä resilienssin avulla on mahdollista avata kysymystä miksi tietyt aluetaloudet ovat herkempiä uusiutumiselle samalla kun toiset aluetaloudet ovat lukkiutuneena laskusuhdanteeseen (Hassink 2010, 45).
Esimerkiksi Martin kirjoittaa, että resilienttisiksi systeemiksi voidaan määritellä ne, jotka hakeutuvat shokin jälkeen tasapainotilaan, joka on ”parempi” kuin ennen shokkia (Martin 2012, 7). Samalla
logiikalla on mahdollista määritellä myös alhaisemman resilienssin systeemit, sillä nämä siirtyvät shokin jälkeen alhaisempaan tasapainotilaan tai kehityssuuntaan (Martin 2012, 7). Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa sitä, että kyseisissä olosuhteissa resilienttinen aluetalous palaa shokin jälkeen takaisin oletetulle tasolle tai polulle missä aluetalous olisi ollut ilman shokkia riippumatta siitä, onko kyseinen taso tai polku tasapainoisessa tilassa vai ei (Martin 2012, 5).
Kuva 1: Siirtyminen positiiviseen tai negatiiviseen tasapainotilaan shokin jälkeen. Kuva muokattu (suomennettu).
Lähde: (Martin 2012)
Vaikka resilienssi liitetään talousmaantieteessä usein shokkeihin ja häiriöihin, eli toisin sanoen äkillisesti tapahtuviin muutoksiin, on resilienssiä havaittavissa myös hitaammin tapahtuvissa muutoksissa. Deindustrialisaatio on Hassinkin mukaan yksi klassisimmista ”hitaan haasteen”
esimerkeistä (Hassink 2010, 47). Suomi on muiden länsimaiden joukossa kokenut suuren deindustrialisaation viimeisten vuosikymmenien aikana: deindustrialisaation vaikutuksesta useat suomalaiset yhdyskunnat ovat joutuneet sopeutua uuteen tilanteeseen suurien työttömyysprosenttien, jyrkän taloudellisen laskun sekä väestökadon takia (Koivuniemi 2018, 232).
Toisaalta taas oman haasteensa tuo kysymys, että kuinka alueellista resilienssiä voidaan mitata?
Pähkinänkuoressa resilienttiseksi alueeksi voidaan määritellä alue, joka säilyttää taloudellisen menestymisensä ulkoisista shokeista huolimatta (Pendall et al. 2010, 82). Hyvinä alueellisen menestymisen, ja täten alueellisen resilienssin mittareina voidaan käyttää esimerkiksi mennyttä ja nykyistä talouskasvua, työllisyys – ja työttömyyslukuja sekä paikallista elintasoa ja elämänlaatua
talouskasvu ja työllisyysluvut ovat suhteellisen helposti mitattavia ilmiöitä, mutta oman haasteensa tuo aineettomien ominaisuuksien mittarit. Sosiaalisia ja kulttuurisia ominaisuuksia sisältäviä mittareita, kuten elämänlaatua, on huomattavasti haastavampi mitata. Tästä huolimatta hyvänä tapana voidaan pitää vertailua eri alueiden välillä, eli toisin sanoen tutkia, mitkä alueet ovat osoittautuneet resilienteiksi aiemmin vastaavanlaisen haasteen kohdatessaan ja miten kyseinen resilienssin taso on alueella saavutettu (Christopherson, Mitchie & Tyler 2010, 6).
2.2 Mikä tekee alueesta resilientin?
Kuten aikaisemmin kirjoitin, on alueellista resilienssiä tutkittu paljon talousmaantieteen saralla.
Klassisessa tutkimustapauksessa tarkastelun kohteena onkin kuinka paikallis- tai aluetalous palautuu ulkoisesta shokista. Tämän tutkielman tapaustutkimukset kuitenkin edustavat julkista, koulutuksen sektoria, jolloin nämä klassiset aluetalouden palautumista mittaavat indikaattorit eivät välttämättä ole se relevantein näkökulma. Tässä tutkielmassa tärkeämpinä kysymyksinä onkin hyvä tutkia, että mikä tekee alueesta resilientin? Mitkä tekijät vahvistavat, tai toisaalta heikentävät alueellista resilienssiä.
Näiden taustatekijöiden avulla on mahdollista tutkia, että miksi tietyt alueet palautuvat toisia paremmin ulkoisista shokeista ja toisaalta taas miksi jotkut alueet ovat lukkiutuneet näivettymisen kierteeseen.
Alueellisen resilienssin tematiikkaan siis sisältyy niin taloudellisia, sosio-ekologisia kuin sosiaalisia elementtejä. Resilienssin mittaamisen tärkeitä piirteitä ovat olleet fyysiset ja maantieteelliset ominaisuudet, aineettomat ominaisuudet kuten kulttuuri ja sosiaaliset ominaisuudet sekä kaupungin sijainti osana kansallista ja globaalia verkostoa (Ameel et al. 2016, 199). Nämä ominaisuudet joko vahvistavat tai heikentävät kaupunkialueiden resilienssiä. Kaupunkien muutosjoustavuus onkin mielenkiintoinen sekoitus useiden tekijöiden summia. Esimerkiksi kaupunki voi olla taloudellisesti todella resilientti, eli sietää hyvin äkillisiäkin muutoksia, mutta samalla sosiaalisesti herkkä muutoksille. Toisaalta taas kaupunkialueiden monipuolisuus tekee alueellisen resilienssin tutkimuksista haastavaa. Haastavuudestaan huolimatta, alueellista resilienssiä vahvistavien tekijöiden tunnistaminen on todella tärkeää: resilienssiä vahvistavien tekijöiden avulla onkin mahdollista selviytyä paremmin ulkoisen shokin aiheuttamista negatiivisista seurauksista sekä toisaalta samalla hyödyntää tehokkaammin uusia mahdollisuuksia, jota shokki saattaa synnyttää (Martin, Sunley & Tyler 2015, 144).
Mitkä tekijät sitten vahvistavat tai tekevät alueesta resilientin? Yksinkertaista ja kaiken kattavaa vastausta kysymykseen tuskin löytyy, mutta kirjallisuudessa on esitetty monia eri tekijöitä, joilla näyttäisi olevan merkittävä vaikutus alueiden muutosjoustavuuteen. Alueellista resilienssiä ja rakennemuutokseen sopeutumista edistävät tekijät ovat kirjava joukko kansalais-, yritys- sekä julkisen sektorin toimijuutta, jotka muodostavat monien osien summan (Kortelainen 2018, 234).
Kortelainen nimeää kirjoituksessaan alueelliseen muutosjoustavuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi paikalliset olosuhteet (tuotantorakenne, demograafinen profiili, koulutus, yritys- ja poliittinen kulttuuri), yleiset olosuhteet (yhteiskunnalliset taloudelliset, poliittiset ja toiminnalliset rakenteet) sekä toiminnan ja toimijuuden merkitys (Kortelainen 2018, 245 – 247). Savonlinna ja Kajaani ovat opettajankoulutuslaitosten lakkauttamisten myötä kokeneet vahvoja paikallisten olosuhteiden muutoksia, erityisesti alueiden koulutussektorin puolella. Luonnollisesti myös kaupunkien demograafisten profiilien muutokset ovat varmasti havaittavissa. Hyvänä esimerkkinä on myös alla oleva kuvio, joka on mukaelmani Christophersonin, Mitchien ja Tylerin (2010) artikkelissa esittämistä, alueiden resilienssiä vahvistavista tekijöistä.
Kuva 2: Alueellista resilienssiä vahvistavia tekijöitä. Kuva on mukaelma Christophersonin, Mitchien & Tylerin (2010) artikkelissa tunnistetuista, resilienssiä vahvistavista tekijöistä.
Kuviossa esitettyjen (pää)tekijöiden lisäksi alueellisen resilienssin syntyyn vaikuttaa useita lisä- ja
alueella toimivat yliopistot, erityisesti menestyvien yliopistojen sekä alueella toimivien yritysten ja/tai organisaatioiden väliset yhteistyösuhteet. Toisaalta myös vahva ja tukea antava aluehallinto on erityisen tärkeässä asemassa, muun muassa alueellisen innovaatiostrategian luomisessa (Christopherson, Mitchie & Tyler 2010, 7). Kuitenkin myös valtiolla on merkittävä rooli alueellisen muutosjoustavuuden kannalta: Valtio esimerkiksi hallinnoi autonomian tasoa sekä alueellisten toimijoiden käytössä olevia resursseja (Pike et al. 2010, 66).
Klassista, alueellista resilienssiä tutkittaessa on usein talousmaantieteellisissä tutkimuksissa kohteena juuri ”yksipuolinen ja/tai yhdestä toimialasta/yrityksestä riippuvainen kohde”, sillä kyseisen kaltaisten alueiden kohtaamat ulkoiset shokit edustavat hyvin usein äkillisen rakennemuutoksen tapahtumaketjua. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kortelaisen (2010) tutkimuksessa Myllykosken seutu, joka koki äkillisen rakennemuutoksen sekä joukkoirtisanomisen paperitehtaan alasajon yhteydessä.
Toisessa tapaustutkimuksessa tarkastellaan myös Joensuun seudun rakennemuutosta Perloksen irtisanomisten yhteydessä. Kyseessä on siis yksittäiset yritykset, jotka ovat hyvinkin merkittävässä roolissa alueiden työllisyyden takana ja täten taloudellisen hyvinvoinnin kannalta. Lieksa toimii erinomaisena malliesimerkkinä yksittäisestä toimialasta riippuvaisena alueena, sillä Lieksa on pitkään tunnistettu yhdyskunnaksi, joka elää metsäsektorista (Kotilainen & Eisto 2010, 159). Tämän tutkielman toisella tapaustutkimuskohteella Kajaanilla on myös oma historiansa äkillisen rakennemuutoksen alueena, muun muassa UPM kymmenen paperi/sellutehtaan lakkautuksen muodossa (Tarkemmin luvussa 4.3). Vaikka usein yksipuolinen, yhdestä yrityksestä tai toimialasta riippuvainen voidaan luokitella olennaiseksi, alueellista resilienssiä heikentäväksi tekijäksi, ei näin aina kuitenkaan ole. Monesti taustalla on suuri määrä erinäisiä, yksittäisiä tekijöitä/tapahtumia jotka omalta osaltaan aiheuttavat alueiden näivettymistä (Kahila et al. 2020).
2.3 Aineelliset ja aineettomat pääomat
Eri muotoiset pääomat kytkeytyvät tiiviisti alueellisen resilienssin tutkimuskentälle. Käyttämällä pääoman (capital) termistöä, on mahdollista tarkastella edellisessä kappaleessa esitettyjä, alueellisen resilienssin syntyyn vaikuttavia tekijöitä hieman erilaisen jaottelun mukaan. Yksi keino pääomien jaotteluun on jakaa pääomat aineellisiin (tangible) ja aineettomiin (intangible) tekijöihin.
Pähkinänkuoressa aineellisiksi pääomiksi voidaan laskea kaikki, jotka ovat fyysisessä muodossaan, kuten taloudellinen pääoma, sisältäen esimerkiksi infrastruktuurin ja rahoituksen (Wilson 2012, 21 – 22). Aineettomat pääomat sen sijaan ovat huomattavasti haastavampi asia mitattavaksi sekä
määriteltäväksi. Näitä ei pysty fyysisesti koskettamaan. Aineettomiksi pääomiksi voidaan laskea muun muassa älyllinen pääoma, tietotaidon pääoma sekä henkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma (Diefenbach 2006). Jako aineettomiin ja aineellisiin pääomiin paljastaa tämän tutkielman kannalta mielenkiintoisia luokitteluja.
Taloudellisella pääomalla lähtökohtaisesti tarkoitetaan taloudellisia resursseja, joita voidaan käyttää muun muassa varallisuuden kasvattamiseen ja yritys- ja/tai liiketoiminnan kehittämiseen.
Taloudellisella pääoman avulla (ja sen muutoksilla) on myös mahdollista mitata alueiden nykyistä taloudellista tilannetta sekä tehdä tulevaisuutta koskevia ennusteita. (Magis 2010, 406 – 407) Taloudellisen pääoman muutoksiksi voidaankin siis laskea tässä tapauksessa opettajankoulutuslaitosten lakkauttamisista aiheutuneita, aluetalouteen vaikuttavia muutoksia, esimerkiksi verotulojen ja kulutuskäyttäytymisen kautta.
Taloudellisen pääoman lisäksi tämän tutkielman kannalta erityisesti edellä mainitut, aineettomat pääomat saattavat edustaa hyvinkin merkittävää roolia, sillä julkisen, koulutussektorin muutokset, kuten tässä tapauksessa yliopistojen lakkautukset tuntuvat linkittyvän erityisesti älyllisen, tietotaidon sekä henkisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman muutoksiin. Tietotaidollinen pääoma on usein kontekstisidonnainen, mutta yhtenä synonyyminä kyseiselle pääomalle voidaan käyttää henkistä pääomaa (human capital) jota käytetään usein muun muassa yhteisössä saatavilla olevien tietojen ja taitojen yhteydessä (Wilson 2012, 5). Tässä tutkielmassa saatavilla olevien tietojen ja taitojen yhteydessä mielenkiinnon kohteena on esimerkiksi, kuinka Savonlinnan ja Kajaanin opettajankoulutuslaitoksien lakkauttamista koskeva strateginen toimintasuunnitelma näyttäytyi.
Kulttuurisella pääomalla taas viitataan yhteisön historialliseen muistiin sekä kokemuksiin, että ideologisiin näkökulmiin (Wilson 2012, 5). Sosiaalinen pääoma sen sijaan viittaa usein yhteisön jäsenten kykyyn sekä halukkuuteen osallistua yhteisön tavoitteisiin muun muassa toimimalla erilaisissa organisaatioissa, ryhmissä ja verkostoissa (Magis 2010, 407). Sosiaalinen pääoma sisältää myös ryhmien/organisaatioiden väliset horisontaaliset sidokset sekä vertikaaliset suhteet ryhmien ja viranomaisten välillä (Magis 2010, 407). Jokainen edellä esitetty pääoman muoto on tärkeässä osassa alueellista resilienssiä mitattaessa. Vahvistamalla alueiden aineellisia ja aineettomia pääomia on mahdollista vahvistaa samalla alueellista resilienssiä.
2.4 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella rakennemuutoksia, alueellista resilienssiä ja niihin vaikuttavia tekijöitä hieman klassisen, vahvasti aluetalouteen liittyvän tematiikan ulkopuolelta.
Kajaanin ja Savonlinnan opettajankoulutusyksiköiden alasajot edustavatkin vahvasti julkissektorillista puolta, jonka aluetaloudelliset vaikutukset, kuten verotulojen laskut ja työttömyyden kasvu eivät vastaa samanlaista shokkia kuin esimerkiksi yleisesti äkillisten rakennemuutosten tutkimusten kohteena olevat tehtaiden lakkauttamiset. Toisaalta tämä luo omat haasteensa, sillä vastaavan kaltaisia, julkista koulutussektoria koskevia tutkimuksia on hyvin niukasti saatavilla. Tästä huolimatta tälle tutkielmalle on näkemykseni mukaan kysyntää, johtuen useasta eri tekijästä. Ensinnäkin opettajankoulutuslaitosten lakkauttamiset ovat verrattain tuoreita tapauksia, joten tutkielma on hyvinkin ajankohtainen. Toiseksi Suomessa on vielä jäljellä muutamia, pienehköjä opettajankoulutuslaitosten filiaaliyksiköitä, joten tämän tapaustutkimuksen tuoma lisätieto kaupunkien reagoinnista ja muutosjoustavuudesta lakkautukseen saattaa lisätä tilanteen ymmärrettävyyttä tulevaisuudessa.
Edellä mainitut tavoitteet huomioon ottaen olen muodostanut teoreettisen viitekehykseni pohjalta yhden, yleistettävissä olevan pääkysymyksen ja kolme tarkentavaa alakysymystä.
Miten alueellinen resilienssi ilmenee opettajankoulutuslaitosten lakkauttamisen yhteydessä?
1. Miten kaupunkien erilaiset pääomat ovat vaikuttaneet opettajankoulutuslaitosten lakkauttamista koskevaan varautumiseen?
2. Minkälaisia välittömiä muutoksia lakkauttamiset aiheuttivat paikkakunnilla?
3. Miten kaupungit ovat sopeutuneet ulkoisen shokin aiheuttamiin muutoksiin?
Ensimmäinen alakysymykseni koskee edellisessä luvussa esittämiäni, erilaisia pääomia ja miten nämä ovat ilmenneet lakkautuksen yhteydessä. Erityisesti aineettomat pääomat edustavat mielenkiintoista, joskin haastavaa tarkastelun muotoa. Toisena kysymyksenä on aiheutuneet välittömät muutokset, eli minkälaisia havaittavia muutoksia opettajankoulutuslaitosten alasajot aiheuttivat Kajaanin ja Savonlinnan kaupungeissa. Viimeinen alakysymys koskee sopeutumista, että onko kaupungeissa havaittavissa jonkinasteista sopeutumista, uudistumista tai uudelleen nousua lakkautuksien seurauksena.
3. Aineistot ja menetelmät
3.1 Aineistotriangulaatio
Tässä tutkimuksessa käytän empiirisen aineistoni kohdalla triangulaatiota. Vaikkakin triangulaatiosta ei voida puhua omana tutkimusmenetelmänään, on menetelmä hyvin soveltuva erityisesti tapaustutkimusten kohdalle (Kananen 2013, 33). Triangulaation menetelmä pohjautuukin usein Norman Denzinin (1978) tekemään määritelmään, jonka mukaan triangulaatio voidaan jakaa neljään eri alatyyppiinsä: Aineisto-, tutkija-, menetelmä- ja teoriatriangulaatioon (Hurmerinta & Nummela 2020). Tässä tutkimuksessa käytän erityisesti aineistotriangulaatiota, sillä tämä menetelmän avulla on mahdollista yhdistää useampi aineistomuoto yhdeksi kokonaisuudeksi. Menetelmä muun muassa mahdollistaa kvalitatiivisten sekä kvantitatiivisten aineistoiden yhdistelemistä (Kananen 2013, 33).
Vaikkakin triangulaatio on usein sekä monipuolisesti käytetty menetelmä, on tästä huolimatta tärkeä painottaa menetelmän tuomia haasteita: aineiston runsauden takia tutkimus saattaa jäädä pintapuoliseksi ja tämän myötä kasvattaa virhemarginaalia (Kananen 2013, 35).
Tässä tutkielmassa olen jaotellut aineistoni tausta-aineistoon ja haastatteluaineistoon, joskin pyrin pitämään aineistojen painotukset jotakuinkin tasapuolisina. Tilastoaineistot sekä lehti- ja internet- aineistot muodostavat tutkielmassa tausta-aineiston kokonaisuuden. Aineistojen avulla pyrin muodostamaan kronologisessa järjestyksessä kulkevan narratiivin kaupunkien kokemista rakennemuutostilanteista ja itse opettajankoulutuslaitosten lakkautustilanteista. Tausta-aineiston avulla tarkoituksena on syventää kaupunkikuvia ja toisaalta taas lisätä ymmärrystä koskien haastattelu-aineistosta nousseita pohdintoja itse lakkautusprosesseista, kaupunkien nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä.
Edellä mainitut aineistomuodot ja –jaottelu ilmenevät tässä tutkimuksessa, sillä luvussa 4.3 käytän kvantitatiivisia tilastoaineistoja tarkastellessani niin Kajaanissa kuin Savonlinnassa tapahtuneita, rakennemuutoksen kannalta merkittäviä käännekohtia. Tilastoaineistot olen kerännyt käyttämällä Tilastokeskuksen mahdollistamaa, monipuolista datapankkia. Tässä tutkielmassa käyttämäni tilastot koskevat muun muassa väkiluvun muutoksia, syntyvyystietoja, erilaisia työllisyyttä kuvaavia indikaattoreita, kuten työllisyys- ja työttömyyslukuja, työpaikkojen kokonaismäärän muutoksia sekä elinkeinorakenteen jakautumista. Erilaiset, muutosjoustavuutta yleisellä tasolla kuvaavat tilastot olen
siirtänyt Microsoft Exceliin ja tämän avulla tehnyt keräämästäni raakadatasta erilaisia havainnollistavia kuvioita.
Tilastoaineiston lisäksi olen käyttänyt lehti- ja internet-aineistoja, sillä näiden avulla on mahdollista muodostaa järjestelmällinen sekä kattava kuva yliopistokampuksien lakkauttamisen vaiheista.
Lisäksi lehtiaineisto tarjoaa läpileikkauksen lakkautuspäätöksen aiheuttamasta paikallisesta ja kansallisesta reaktiosta. Lehti- ja internet-aineistot valikoituivat yksinkertaisen prosessin seurauksena. Aineiston etsintään hakutermeinä käytin opettajankoulutuslaitosta, lakkautusta, Kajaania sekä Savonlinnaa. Kyseisiä hakusanoja käyttämällä sain tiivistettyä ja tarkennettua lehti- ja internet-aineiston koskemaan tämän tutkielman kannalta olennaisia asioita. Aineistossa korostui erityisesti Ylen merkitys valtakunnallisena tiedonvälittäjänä. Toisaalta myös Helsingin Sanomat ja Suomenmaa uutisoi varsinkin Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisesta. Kuitenkin Ylen lisäksi ehkä tärkeimpänä informaatiolähteenä koskien lehti- ja internetaineistoa voidaan pitää paikallisia medioita, kuten Karjalaista, Savonsanomia ja Länsi-Savoa.
Kolmantena aineiston muotona käytin tässä tutkimuksessa haastatteluaineistoja. Tein yhteensä neljä asiantuntijahaastattelua: kaksi haastateltavaa edustivat Kajaanin tapausta ja kaksi Savonlinnaa.
Käytin haastatteluinani teemahaastatteluja. Nämä teemahaastattelut etenevät ennalta sovittujen teemojen mukaan, joskin tarkentavia kysymyksiä voi esittää (Tuomi & Sarajärvi 2004, 77). Käytin puolistrukturoitua haastattelua, sillä tämä edesauttoi teemojen muodostamista. Tämä soveltui hyvin tutkimukseeni, sillä tutkimukseni kannalta olennaiset teemat olivat nousseet erityisesti asettamieni tutkimuskysymysten kautta.
Haastattelut tätä tutkimusta varten suoritin lokakuussa-marraskuussa 2020. Tarkoituksenani oli tehdä haastattelut ajallisen läpileikkauksen muodossa, eli ensimmäiseksi Kajaaniin liittyvät haastattelut ja tämän jälkeen Savonlinnaa koskevat haastattelut. Kronologinen järjestys toi esiin Kajaanin pioneeriaseman tapauksia tarkasteltaessa ja toisaalta taas mahdollisti Savonlinnan tapauksessa kysymyksenasettelun ”vertaisoppimisesta”. Koronaviruksen aiheuttamasta valtakunnallisesta tilanteesta johtuen suoritin kaikki haastattelut etämuodossa. Ensimmäisen haastattelun tein puhelinhaastattelulla ja kolme seuraavaa haastattelua tein Microsoft Teamsin kautta videohaastatteluna. Haastateltavat valikoituivat taustatyön jälkeen, jossa korostui asiaan perehtyneisyys ja tapausten yhteiskunnallisen merkityksen ymmärrys. Jokaiselle haastateltavalle myös korostin tutkimukseni anonymiteettiä, eli tarkoituksen mukaisesti olen jättänyt kaikki
tunnistetiedot pois aiheen tietynlaisen sensitiivisyyden takia. Toisena syynä anonymiteetin käyttöön on, että tunnisteiden käyttö tuo vain marginaalisen lisäarvon tutkimukselle.
3.2 Menetelmät
Monipuolisesta ja tilastollisesta aineistosta huolimatta tämä tutkimus on muodoltaan kvalitatiivinen.
Tästä johtuen käytän tässä tutkimuksessa menetelmänäni sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysinä tarkoitetaan menetelmää, jonka avulla voidaan tulkita dokumentteja systemaattisesti (Tuomi &
Sarajärvi 2004, 105). Tätä analyysimenetelmää käyttäen tavoitellaan kuvausta tutkittavasta ilmiöstä yleisessä ja kompaktissa muodossa (Tuomi & Sarajärvi 2004, 105). Tehtyäni haastattelut suoritin ne tekstimuotoon litteroinnin avulla. Haastattelut nauhoitetaan ja tämän jälkeen litteroidaan tekstimuotoon, jotka ovat sitten tämän prosessin jälkeen käytettävissä analyysissä sekä mahdollisesti suorien lainausten muodossa (Alasuutari 1994, 253-254). Menetelmän avulla on mahdollista saada suurikin aineisto käsiteltyä ja ”pelkistettyä” ymmärrettävään muotoon. Tärkeänä osana sisällönanalyysiä on huomioida, että sisällönanalyysissä etsitään merkityksiä tekstistä (Tuomi &
Sarajärvi 2004, 106). Näitä merkityksiä on mahdollista löytää aineistosta esimerkiksi ”koodaamalla”
aineisto käyttämällä tiettyjä avainsanoja tai teemoja. Litteroituani haastattelut suoritin koodauksen kolmen eri teeman avulla.
Teemoiksi valikoitui paikalliset pääomat, lakkautuksen vaikutukset sekä muutosjoustavuuden.
Ensimmäisen teeman avulla tarkastelen tiedollisia sekä taidollisia paikallisia pääomia eli esimerkiksi olivatko kaupungit mitenkään varautuneet yliopiston lakkauttamiseen paikkakunnalla. Toisaalta taas mielenkiinnon kohteena on, että onko tapauksissa havaittavissa erityisiä voimavaroja tai apuvälineitä, kuten yhteistyöverkostoja tai paikallisia strategioita kyseisen kaltaisen tapahtuman varalle. Tämän teeman avulla pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten kaupunkien erilaiset pääomat ovat vaikuttaneet opettajankoulutuslaitosten lakkauttamista koskevaan varautumiseen?
Toisen teemani lakkautuksen vaikutukset avulla tarkoituksenani on löytää vastaus tutkimuskysymykseen kaksi: Minkälaisia välittömiä muutoksia kampuksien lakkauttamiset aiheuttivat paikkakunnilla? Välittömät muutokset voivat siis koskea esimerkiksi kaupunkikuvan muutoksia, demograafisen profiilin muuttumista sekä muita, haastateltavien tunnistamia erityispiirteitä.
Viimeisen, muutosjoustavuuden teeman avulla pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseeni numero kolme, kuinka kaupungit ovat sopeutuneet ulkoisen shokin aiheuttamiin muutoksiin? Tämän lisäksi haastateltavat kertovat näkemyksiään kaupunkien tulevaisuuden näkymistä, näiden elinvoimista sekä mahdollisista voimavaroista. Haastattelut sekä tutkimuskysymyksien sommittelu ovat tarkemmin esiteltynä luvussa 7.
4. Tutkimuskohteet
4.1 Johdatus Kajaaniin
Tämän tutkimuksen toisena tapaustutkimuskohteena toimiva Kajaani on kaupunki Kainuun maakunnassa. Kajaani toimii samalla Kainuun maakuntakeskuksena. Maantieteellisesti Kajaani sijaitsee Kainuun maakunnan lounaisella puolella, Nuasjärven ja Oulunjärven välisellä kaistaleella.
Kaupungin lävitse virtaa myös Kajaaninjoki. Kaupungilla on useita satoja vuosia kestänyt historiallinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaupungin historiikin mukaan Kajaani on perustettu vuonna 1651 Pietari Brahen vierailun aikana, jolloin kaupunkioikeudellinen status julkaistiin (Kajaani.fi).
Maakunnan elinkeinoja tarkasteltaessa esiin nousee erityisesti Kainuun maakunnalle merkittävä metsien osuus. Tämä sektori on tunnistettu Kainuussa tärkeäksi osaksi paikallista elinkeinorakennetta. Esimerkiksi Kainuun internet-sivuilla mainitaan, että Kainuun maakunta ”elää
puusta” jonka seurauksena paikallisen metsäsektorin asema elinkeinoelämässä on hyvinkin korostuneessa asemassa (Kainuunliitto.fi). Saman huomion pystyy tekemään Työ- ja elinkeinoministeriön sekä ely-keskuksen raporteista, jotka tunnistavat Kainuun erityispiirteiksi muun muassa maaseutumaisuuden, metsäisyyden sekä luonnonvaroihin vahvasti linkittyvän elinkeinorakenteen (Nieminen 2017, 313). Tästä huolimatta kaupungin elinkeinorakenne ei ole staattisessa tilassa, vaan jatkuvassa muutostilassa. Kainuu ja Kajaanin kaupunki ovat kokeneet monenlaisia rakennemuutoksia historiansa aikana, esimerkiksi kansallisen laman sekä paperiteollisuuden lakkauttamisen muodossa. Kajaanin kohtaamia rakennemuutoksia tarkastelen alaluvussa 4.3 tarkemmin.
Kuva 3: Kajaanin seutu (MML 2017)
Vuonna 2019 Tilastokeskuksen tarjoaman datan mukaan Kainuun maakunnan asukasluku kattoi 72 306 asukasta. Tästä määrästä Kajaanin kaupungin osuus oli 36 709 asukasta, eli hieman yli 50 prosenttia. Kajaanin kaupungin väkiluku kasvoi aina 1990-luvun puoleen väliin asti, jolloin väkiluvun kasvussa on havaittavissa selvä muutos. Sama havainto koskee itse asiassa koko Kainuun maakuntaa, jossa väestö on huomattavasti vähentynyt. Väkiluvun lasku ei kuitenkaan ole Kajaanin ja Kainuun ainoa huolenaihe. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä ely-keskuksien raportin mukaan Kainuun väestörakenne ei vain vähene, vaan samalla alueen demograafinen profiili muuttuu huolestuttavampaan suuntaan, jossa huoltosuhde heikkenee. (Nieminen 2017, 313).
Vuoden 2012 opettajankoulutusyksikön lakkauttaminen Kajaanissa ja tämän siirtäminen Ouluun kuihdutti alueen korkeakoulutarjontaa. Toisaalta siirtopäätöksen jälkeenkin Kajaanissa sijaitsee yliopistollinen keskus, jossa toimii muun muassa bio- ja mittaustekniikan sekä liikuntatieteiden opetusta (Oulu.fi). Tämän lisäksi Kajaanin kaupungin keskustassa toimii Kajaanin ammattikorkeakoulu (KAMK) joka tarjoaa korkeakouluopetusta noin 2000 opiskelijalle.
Ammattikorkeakoulu tarjoaa opetusta muun muassa restonomin, tradenomin ja ICT-alan koulutusta
(Kamk.fi). Tämän lisäksi Kainuussa sijaitsee ammattioppilaitos, joka tarjoaa opetusta usealla paikkakunnalla. Kainuussa on tunnistettu ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston hedelmällinen työ, mutta huolta aiheuttaa perustasoisen yliopistokoulutuksen puute, joka heijastuu yleisesti alhaiseen korkeakoulutasoon alueella (Nieminen 2017, 314).
4.2 Yleistä Savonlinnasta
Kuten edellisessä luvussa mainitsin, Kajaanin lisäksi Savonlinna toimii toisena tapaustutkimusalueena. Savonlinna kuuluu osana Etelä-Savon maakuntaa. Toisin kuin Kajaanin tapauksessa, joka toimii Kainuun maakuntakeskuksena, Savonlinnalla ei kyseistä asemaa ole, sillä Etelä-Savon maakuntakeskuksena toimii Mikkeli. Etelä-Savon ”kaupunkikolmion” täydentää
Mikkelin ja Savonlinnan lisäksi Pieksämäen kaupunki. Maantieteellisesti Savonlinna sijoittuu Suomen suurimman järven, Saimaan rannalle, joskin pääosa Savonlinnan kaupungista on rakennettu saarille. Savonlinnan kaupungin historia mukailee mielenkiintoisesti Kajaanin historiaa. Savonlinnan kaupungin perustajana, kuten Kajaaninkin, toimii Pietari Brahe, joka myönsi kaupunkioikeudellisen statuksen Savonlinnalle vuonna 1639 (Savonlinna.fi). Toisaalta asutusta Savonlinnassa on ollut huomattavasti pidempään, sillä esimerkiksi Savonlinnan symbolina toimiva Olavinlinna on rakennettu jo 1400-luvulla.
Elinkeinorakennetta tarkasteltaessa Etelä-Savo ja Savonlinna nojaavat niin teolliseen osaamiseen kuin palveluiden tuottamiseen. Ely-keskus nostaa Etelä-Savon erityisiksi vahvuusalueiksi muun muassa metsäsektorin metalli- ja metsäteollisuuden muodossa sekä maakunnan matkailuedellytykset (Nieminen 2017, 190). Savonlinnan ehdottomana valttina voikin tarkastella matkailuedellytyksien tuomaa elementtiä, sillä kaupunki sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä kotimaan suurimmasta asutuskeskittymästä sekä Venäjän läheisyyden tuomasta markkina-alueesta. Savonlinnassa järjestetään muun muassa valtakunnallisesti merkittävä vuosittainen kulttuuritapahtuma Savonlinnan oopperajuhlat.
Kuva 4: Savonlinnan seutu (MML 2017)
Tilastokeskuksen mukaan Etelä-Savon väkiluku oli vuonna 2019 134 314 asukasta. Tästä väestömäärästä Savonlinnan osuus oli 32 974 asukasta. Viimeisten vuosikymmenten aikana Savonlinnan väkiluvun kehitys on kääntynyt laskusuhdanteiseksi, eikä loppua ole valitettavasti näköpiirissä. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä ely-keskuksien mukaan Savonlinnan väestökehityksen haasteina nähdään erityisesti ikääntyvä kantaväestö, muuttotappio sekä korkea työttömyys (Nieminen 2017, 201).
Savonlinnan korkeakoulunäkymään vaikutti huomattavasti vuonna 2018 opettajankoulutusyksikön lakkautus ja siirto Joensuuhun. Opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen katsottiin vaikuttavan suuresti paikalliseen aluetalouteen (Nieminen 2017, 201). Tästä lakkautuspäätöksestä sekä opettajakoulutuksen siirtymisestä Joensuuhun tarkemmin kohdassa 6.3. Toisaalta Savonlinnassa toimii Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK), jonka kansallinen panos on tunnistettu erityisesti teknologian ja innovaation parissa (Nieminen 2017, 201). XAMK tarjoaa Savonlinnan kampuksella esimerkiksi sairaanhoitajan, fysioterapeutin ja insinöörien (biotuote- &
rakennustekniikka sekä ympäristöteknologia) koulutuskokonaisuuksia opiskelijoille.
4.3 Kaupunkien rakennemuutoshistoria
Tässä alaluvussa käytän ja tarkastelen tutkielmani kvantitatiivisia tilastoaineistoja, kuten erilaisia taulukoita ja kuvioita koskien Savonlinnaa sekä Kajaania. Tarkoituksenani on ensin kuvailla yleisesti demograafisia muutoksia tutkimusalueilla, kuten käyttäen kuvaajina yleistä väestönmuutosta, syntyvyyttä sekä muuttovoittoa/tappiota, sillä ensinnäkin nämä antavat yleisen kuvan kaupunkien kehityksestä sekä tämän lisäksi heijastavat Suomen kokonaismuutosta. Tämän lisäksi on tarkoituksenani kuvailla molempien kaupunkien rakennemuutoksien kannalta keskeisimmät käännekohdat tilastotarkastelun ohella. Sijoittamalla käännekohdat aikajanalle on mahdollista muodostaa kattava läpileikkaus kaupunkien lähihistoriasta.
Yleisesti katsoen Suomen rakenteellinen muutos on koskenut kaupungistumisen trendiä.
Kaupungistuminen kiihtyi erityisesti Suomen teollistuessa sotien jälkeen. Rakennemuutokset ovat kasvattaneet suomalaisten kaupunkien kokoja vuosikymmenien ajan. Väkiluvut ovat kasvaneet luonnollisesti pääkaupunkiseudun kasvukeskuksissa ja myös muissa kasvukeskuksissa ympäri maan.
Toisaalta kaupunkien väkiluvun kasvu on useasti tarkoittanut, että väestö on maaseuduilla vähentynyt. Tässä on kuitenkin havaittavissa selkeää muutosta. Tästä hyvänä esimerkkinä konsulttiyhtiö MDI on julkaissut vuonna 2019 Suomen maakuntakeskuksia koskevan ennusteen.
Vuoteen 2040 asti menevän väestöennusteen mukaan kehitys on laskusuhdanteessa, pois lukien Helsingin, Tampereen ja Turun seudut (MDI 2019). Tilanteessa on hyvä muistaa, että kyseessä on ennuste, joten tämä voi hyvin muuttua vuosien saatossa. On myös hyvin mahdollista, että eri toimijoiden muodostamat ennusteet ovat ristiriidassa, kuten esimerkiksi edellä mainittu MDIn ennuste poikkeaa huomattavasti vuoden 2015 tekemästä Tilastokeskuksen ennusteesta.
Kuva 5: Väkiluvun muutos maakunnissa vuosien 1987 – 2019 välillä. Lähde: Tilastokeskus
Kuva 6: Kaupunkien väkiluvun muutos vuosien 1987 – 2019 välillä. Lähde: Tilastokeskus
Ennusteista huolimatta, niin Kainuun kuin Etelä-Savon maakunnissa ja täten myös Kajaanissa sekä Savonlinnassakin väestön väheneminen on ollut arkipäivää jo toista vuosikymmentä, kuten Kuviot 5 ja 6 havainnollistaa selkeästi maakuntien ja kaupunkien väestönkehitystä vuosien 1987 ja 2019 välillä. Tarkastelujakson välillä maakunnat ovat menettäneet toista kymmentä prosenttiyksikköä maakuntien väkiluvusta. Kainuun lasku on ollut vuosien 1987 ja 2019 välillä noin 22,6 prosenttia ja Etelä-Savon vastaava on noin 17,7 prosenttia. Luonnollisesti maakuntien asukasluvun selkeä lasku on heijastunut myös molempien kaupunkien väkiluvun muutoksiin. Molemmat kaupungit kokivat loivaa kasvua vielä 1990-luvun alussa jopa suomalaisittain historiallisen laman aikaan, mutta tämän
70000 80000 90000 100000 110000 120000 130000 140000 150000 160000 170000
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Etelä-Savon maakunta Kainuun maakunta
32000 33000 34000 35000 36000 37000 38000 39000 40000 41000 42000
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Kajaani Savonlinna
jälkeen väkiluvun muutoksessa on näkyvissä selkeä alenemisen trendi, joka on viimeisten vuosien aikana jopa kiihtynyt. Väestö vähenee lähtökohtaisesti luonnollisen muutoksen kautta, eli alueella kuolee enemmän ihmisiä kuin syntyy sekä alueellisen muuttoliikkeen kautta, jolloin tarkastellaan alueelle muuttaneiden ja poismuuttaneiden erotusta. Mielenkiintoinen huomio koskee alla olevaa Kuviota 8, jossa Savonlinnan kohdalla on vuonna 2018 selkeä lasku väkiluvun muutoksessa verrattuna edelliseen vuoteen. Tämä vuosi oli myös ensimmäinen vuosi, kun siirtymäajan jälkeen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen toiminta oli lakannut.
Kuva 7: Syntyneiden enemmyys Kajaanissa ja Savonlinnassa vuosien 2005 – 2019 välillä. Lähde: Tilastokeskus -350
-250 -150 -50 50 150
2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Kajaani Savonlinna
-3,5 -3,0 -2,5 -2,0 -1,5 -1,0 -0,5 0,0 0,5
2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 Kajaani Savonlinna
Vuonna 2019 on paljon myös uutisoitu Suomen syntyvyyden jyrkästä alenemisesta. Tätä myös MDI pitää merkittävimpänä syynä väkiluvun vähenemiseen (MDI 2019). Kajaanin ja Savonlinnan luonnollinen väestönmuutos on hieman toisistaan poikkeava: Savonlinna on koko tarkastelujakson ajan ollut laskusuhdanteessa ja Kajaani taas on viimeisten vuosien aikana kääntynyt laskusuhdanteeseen (Kuvio 7). Molemmat kaupungit ovat olleet myös selkeästi muuttotappiollisia viimeisen kymmenen vuoden aikana (Tilastokeskus).
Kuva 9: Kajaanissa ja Savonlinnassa olevien työpaikkojen määrä 1987 – 2018. Lähde: Tilastokeskus
Kaupungeissa on vuosien saatossa tapahtunut merkittäviä, yksilöllisiä rakennemuutoksia. Tietysti myös suuret kansalliset muutokset ovat vaikuttaneet kaupunkien dynamiikkaan. Työllisyyslukuja tarkasteltaessa on kuitenkin tärkeää huomioida kansalliset muutokset, erityisesti 1990-luvun lama ja sen tuomat haasteet työllisyydelle. Yllä olevasta kuviosta 9 on havaittavissa selkeästi Suomen 1990- luvun laman vaikutus työpaikkojen määrään. Lama iski kovaa ja raskaasti Suomen kansalaisten arkeen: laman seurauksena työpaikkojen määrä laski nopealla syklillä, kuten tapahtui myös alueiden kokonaistyöllisyysasteelle (kts. lisäksi kuvio 10 ja 11).
Laman seurauksena suomalaisen yhteiskunnan tuotantorakenne koki suuria muutoksia, Erityisesti julkinen sektori sekä suuri työttömyysaste olivat kovan arvostelun kohteena (Kiander 2001, 5; myös Kiander & Lönnqvist 2002). Muutokset kuitenkin koettelivat Suomen eri osia hyvinkin eri tavoilla.
12500 13500 14500 15500 16500 17500 18500
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Kajaani Savonlinna
Kainuun tapauksessa haasteena on ollut historialliset juuret korkean työttömyyden alueena (Lex Kainuu 1998, 15). Tästä hyvänä esimerkkinä Kainuun työttömien osuus työvoimasta oli ennen lamaa vuonna 1990 yli 11 prosenttia samalla kun koko maan vastaava lukema oli 5,7 prosenttia (Tilastokeskus). Lama iski myös Savonlinnan työpaikkatarjontaan rankasti: Vuonna 1991 Savonlinnassa kirjattiin toista sataa konkurssiin mennyttä yritystä (Itä-Savo 2017). Täten myös työpaikkojen määrä romahti vuoden 1990 tasosta 3311 työpaikalla vuoteen 1993 mennessä.
Prosentuaalisesti tämä tarkoittaa, että kolmen vuoden aikana kaupungista hävisi yli 19 prosenttia työpaikoista (Kuva 9).
Kuva 10: Työllisyysaste ja työttömien osuus työvoimasta Kajaanissa vuosien 1987 – 2018 välillä. Lähde Tilastokeskus
Tarkasteltaessa alueellisia työllisyyttä ja työttömien osuutta mittaavia indikaattoreita, on Kajaanin tapauksessa havaittavissa poikkeuksellisen korkea työttömien osuus työvoimasta vielä 1996, jolloin prosentuaalinen osuus oli 25,9. (Kuva 10) Tämä on huomionarvoista, sillä Kainuun alueella kokonaistuotanto pienentyi vielä vuonna 1995, vaikka Suomen valtakunnallinen kokonaistuotanto kasvoi jo vuonna 1992 (Lex Kainuu 1998, 16). Vastaavasti myös Savonlinnan työllisyys romahti laman seurauksena. Työllisyysaste laski vuoden 1990 tasosta jopa 12,5 prosenttiyksikköä käyden alimmillaan 53,4 prosentissa vuonna 1994. Työttömien osuus ampaisi samalla lähes 26 prosentin määrään. Yhtenä vakavimmista laman seurauksista voidaankin pitää juurikin suurtyöttömyyttä, jonka
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Työllisyysaste, % Työttömien osuus työvoimasta, %
muutokseksi, jotka ovat osaltaan aiheuttaneet suuria rakennemuutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa (Timonen 2010, 121). Kuvioista 10 ja 11 on havaittavissa, että työttömien osuus työvoimasta ei ole vielä tänäkään päivänä palautunut lähelle vuoden 1990-tasoa.
Kuva 11: Työllisyysaste ja työttömien osuus työvoimasta Savonlinnassa vuosien 1987 – 2018 välillä. Lähde Tilastokeskus
Laman aiheuttamat sitkeät ongelmat tunnistettiin Kainuun alueella, jolloin työllisyyttä lähdettiin vahvistamaan Lex Kainuu-nimellä kulkeneella työllisyyskokeilulla vuosien 1999 – 2003 välillä.
Tämän tavoitteena oli tehostaa alueellista elinkeinoelämää, löytää uusia työvoimapoliittisia menetelmiä sekä alueellisen houkuttelevuuden parantaminen (Lex Kainuu 1998, 32).
Historian saatossa on metsä- ja paperiteollisuus toimineet Suomen teollistumisen tukirunkona (Koivuniemi 2018, 223). Savonlinnassa toimi vuodesta 1921 kuitulevytehdas Pääskylahden teollisuusalueella, joskin vuonna 1980 tämä kuitulevytehdas suljettiin. Erityisesti Kainuun alue on ollut historiallisesti vahvasti metsäsektoriinsa turvautuva maakunta. Kajaanissa muun muassa sijaitsi UPM-kymmene oyj:n paperi/sellutehdas Renforsin rannaksi nimetyllä alueella, jolla oli yli satavuotiset, historialliset juuret kaupungissa (Kts. Virtanen 2007). Vuonna 2008, tarkalleen ottaen joulukuun 17. päivä tapahtui Kajaanin paperiteollisuuden kannalta surullinen ratkaisu. Kyseisenä päivämääränä UPM-kymmenen paperitehdas sulki ovensa lopullisesti. Paperitehtaan lakkautuksen syyksi ilmoitettiin puun ja energian hinta sekä kysynnän lasku. Tämä tarkoitti, että 535 yhtiön palveluksessa ollutta henkilöä jouduttiin irtisanomaan (Paperiliitto). Kerrannaisvaikutuksiensa
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Työllisyysaste, % Työttömioen osuus työvoimasta, %
kanssa on esitetty arvioita, että Kajaanin paperitehtaan sulkeminen vaikutti noin 2000 työpaikkaan (Yle 2018). Kuviosta 10 on havaittavissa, että Kajaanin työllisyysaste laski vuosien 2008 ja 2009 välillä noin 1,5 prosenttiyksikköä. Työllisyysasteen laskun lisäksi paperitehtaan lakkautus vaikutti voimakkaasti Kajaanin elinkeinorakenteen monipuolisuuteen. Alla olevasta kuvan 12 vertailusta on havaittavissa, että vuosien 2008 ja 2009 välillä Kajaanin jalostuksen työpaikkojen osuus laski 2,5 prosenttiyksikköä. Jalostuksen työpaikkojen väheneminen kuihduttaa Kajaanin elinkeinorakenteen monipuolisuutta, joka on jo valmiiksi keskimääräistä vahvemmin tukeutunut palvelusektoriin.
Esimerkiksi vuonna 2018 Kajaanin palveluiden työpaikkojen prosentuaalinen osuus oli 81,5% joka on selkeästi Savonlinnaa vastaavaa lukemaa korkeampi (71,1%). Savonlinna taas on elinkeinorakenteen kolmijakoa käyttäen huomattavasti monipuolisempi sekä lähempänä kansallisia keskiarvolukuja.
Kuva 12: Elinkeinorakenteen jakautuminen käyttäen TOL2008 toimialaluokitukseen pohjautuvaa kolmijaottelua.
Lähde: Tilastokeskus
Vuonna 2013 Kajaanissa tapahtui seuraava keskeinen käännekohta, kun tämän tutkimuksen kannalta olennainen, opettajankoulutuksen yksikkö lakkautettiin. Tästä Oulun yliopiston hallituksen lakkautuspäätöksestä enemmän alaluvussa 6.2. Heti seuraavana vuotena 2014 oli Kajaani seuraavan haasteen edessä Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin muodossa. Talvivaaran jo hetken jatkunut epävarma tilanne vaikutti koko Kainuun taloudelliseen toimeliaisuuteen sekä yrityksen tulevaisuuden näkymät olivat yhä hämärän peitossa, joten Kainuu hakeutui äkillisen rakennemuutoksen alueeksi
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0
2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Kajaani
Alkutuotanto, % Jalostus, % Palvelut, %
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0
2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Savonlinna
Alkutuotanto, % Jalostus, % Palvelut, %
rakennemuutoksen alueeksi vuoden 2014 lopussa Valtioneuvoston päätöksellä. Mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että Kajaanin seudun alueella ei täyttynyt yksikään Työ- ja elinkeinoministeriön määrittelemistä äkillisen rakennemuutoksen kriteereistä kyseisellä hetkellä. Tästä huolimatta Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kyseessä on kansallisesti merkittävä tilanne, sillä Talvivaaran konkurssi on vakava uhka alueen toipumiselle edellisestä metsäsektorin rakennemuutoksesta (Yle 2014).
Kaikki muutokset eivät suinkaan lopulta näyttäydy negatiivisessa valossa. Ajan kuluessa monet, negatiivisena rakennemuutoksena ilmenneet tapahtumat saattavat sisältää hopeareunuksen. Yhtä esimerkkiä edustaa Talvivaara, joka haasteidensa jälkeen sai uuden omistajan Terrafamen muodossa vuonna 2015. Nykyään yhtiön palveluksissa on 843 (vuonna 2020) henkilöä ja taloudelliset näkymät positiivisella tasolla. Terrafame edistää myös yhteistyössä Kainuun ammattiopiston ja Oulun seudun ammattiopiston kanssa prosessiteollisuuden oppisopimuskoulutusta, joka omalta osaltaan rikastaa paikallista koulutustarjontaa (Terrafame). Toinen esimerkki koskee jo kertaalleen suljettua ja uudelleen herätettyä Savonlinnan Pääskylahden kuitulevytehdasta, joka nykyisellään työllistää 280 henkilöä. Jyväskylän kuituvaneritehtaan valitettavan kohtalon seurauksena vuonna 2020 sai Savonlinna puolestaan positiivisia uutisia koskien tuotantoaan: Pääskylahteen ollaan siirtämässä osa Jyväskylän UPM Plywood Oy:n lakkauttamasta tuotannosta (Itä-Savo 2020). Tästä positiivisesta kehityksen suunnasta kolmantena hyvänä esimerkkinä voi korostaa UPM-Kymmenen paperi- ja sellutehtaan sulkemista Kajaanin Renforsin rannassa. Sulkemisen jälkeen on tehtaan vanhoihin tiloihin nopeasti syntynyt täysin uudenlainen yritysklusteri UPM:än tukemana. Vuonna 2020 Renforsin rannan tiloissa sijaitsee 35 eri alan yritystä, jotka nykyhetkellä työllistävät jopa enemmän ihmisiä kuin vanha paperitehdas, noin 600 henkilöä. Renforsin rannan yritysklusterin jokseenkin nopean elpymisen perimmäiseksi syyksi on Häyrysen ja Semin artikkelissa mainittu kaupungin avarakatseisuuden kohti tulevaisuutta, eikä kaupunki jäänyt vellomaan negatiivisuuden kierteeseen (Häyrynen & Semi 2019, 8).
