RYTMIHÄIRIKÖT
Orkesterin historiikki ja näkökulma orkesterin johtamiseen
Timo-Teemu Passi
Kasvatustieteen syventävien opintojen tutkielma Kasvatustiede
Filosofinen tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Helmikuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta
Osasto – School
Soveltavan kasvatustieteen laitos Tekijät – Author
Timo-Teemu Passi Työn nimi – Title
RytmiHäiriköt Orkesterin historiikki ja näkökulma orkesterin johtamiseen Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä
– Date
Sivumäärä – Number of pages
Kasvatustiede Pro gradu -tut-
kielma
X 28.2.2018 63 Sivuainetut-
kielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma
Tiivistelmä – Abstract
Tutkielma on tapaustutkimus, joka esittelee Joensuussa toimivan Itä-Suomen yliopiston big bandin, RytmiHäiriköiden, historian ja käsittelee sen toimintaa, haasteita ja tulevaisuutta. Tut- kielmassa pyritään löytämään olennaisia kehittämiskohteita, joiden avulla RytmiHäiriköiden toi- mintaa ja sen organisaatiota olisi mahdollista parantaa johtamisen kautta. Tutkielmassa esitelty erilaisia johtamistyylejä ja hyvän johtajuuden piirteitä kirjallisuuden pohjalta. Tutkielmassa pei- lataan johtajuutta kapellimestarin toimintaan ja esitellään ammattikapellimestarin ja harrastaja- orkesterin kapellimestarin työnkuvaa sekä kuvataan RytmiHäiriköt- orkesterin johtamista.
Tutkielmassa on käsitelty RytmiHäiriköitä varsin kokonaisvaltaisesti käyttäen orkesterin toimin- takertomuksia ja taiteellisen johtajan katsauksia toimintavuoteen. Tutkielman alussa kerrotaan orkesterin perustamisen lähtökohdista ja käytännön järjestelyistä. Musiikillisen linjan katsotaan lähteneen muovautumaan omalle vahvasti rytmimusiikkiin nojautuvalle tiellensä jo ensimmäi- sistä harjoituksista lähtien. RytmiHäiriköiden 20-vuotinen historia on tutkielmassa jaettu erilai- siin ajanjaksoihin. Tutkielmassa kerrotaan orkesterin alkuajoista, vakiinnuttamisen vaikeudesta, kasvun ja kehittymisen ajasta sekä orkesterin muutoksesta puhallinorkesterista monipuoliseksi ja laadukkaaksi big bandiksi. Lisäksi esitellään joitain orkesterin kehittymisen kannalta tärkeitä musiikkiproduktioita ja vaiheita.
RytmiHäiriköiden tulevaisuutta pohditaan soittajatilanteen, ohjelmiston ja musiikillisen tason kautta. Tavoitteiden pohdiskelu on jaettu materiaalisten ja soittamiseen liittyvien tavoitteiden lisäksi organisaation kehittämiseen tähtääviin päämääriin. Lisäksi käsitellään RytmiHäiriköiden merkitystä paikalliseen musiikkielämään ja -kulttuuriin sekä pohditaan kyseisen orkesterin vai- kutusta tutkielman tekijän muusikkona ja ihmisenä.
Avainsanat – Keywords
RytmiHäiriköt, kapellimestari, orkesterin johtaminen, johtajuus, puhallinorkesteri, big band, puhallin- musiikki, musiikki
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta
Osasto – School
Soveltavan kasvatustieteen laitos Tekijät – Author
Timo-Teemu Passi Työn nimi – Title
RytmiHäiriköt Orkesterin historiikki ja näkökulma orkesterin johtamiseen Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä
– Date
Sivumäärä – Number of pages
Kasvatustiede Pro gradu -tut-
kielma
X 28.2.2018 63 Sivuainetut-
kielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma
Tiivistelmä – Abstract
This thesis is case study that presents history of RytmiHäiriköt, big band of University of Eastern Finland, and deals with its actions, challenges and future. The thesis is aiming to find relevant targets to develop RytmiHäiriköt’s actions, performance and organization through improvements on management. The thesis presents different styles of leadership and good leadership qualities based on literature. The thesis reflects leadership in the conductor’s per- formance and presents the job description of a professional conductor and amateur orchestra conductor and describes the leading of RytmiHäiriköt orchestra.
The thesis considers RytmiHäiriköt quite comprehensively by using its annual activity reports and artistic director’s reports about the past season. The beginning of the thesis covers the basis of foundation and practical arrangements of the orchestra. RytmiHäiriköt’s musical ex- pression has taken its own course towards rhythm music ever since the first rehearsals. The 20-year-long history of RytmiHäiriköt is divided to different seasons. There is discussion about the orchestra’s beginning, difficulty of stabilizing on performance, season of growth and developing and how the orchestra has changed from a wind orchestra to a high quality and a versatile big band. Also some important musical productions that have affected RytmiHäiriköt’s developing are presented in the thesis
The future of RytmiHäiriköt is discussed through the amount of players, constantly develop- ing repertoires and musical level. The discussion about the goals of RytmiHäiriköt is divided between material and musical interests and organizational development. In addition, the sig- nificance of the RytmiHäiriköt for the local musical life and culture is also discussed. The the- sis contemplates the effect the orchestra has had on thesis’ writer as a musician and a human.
Avainsanat – Keywords
RytmiHäiriköt, conductor, leading orchestra, leadership, management, wind orchestra, big band, wind music, music
SISÄLTÖ
1. JOHDANTO 1
2. RYTMIHÄIRIKÖIDEN SYNTY 10
2.1. Lähtökohdat orkesterin perustamiselle 10
2.2. Käytännön järjestelyt 12
2.3. Musiikillinen linja ja ensimmäiset keikat 14
2.4. Alkuaikojen harjoituspaikat 16
3. RYTMIHÄIRIKÖIDEN TOIMINTA 17
3.1. Opiskelijapuhallinorkesterit ja Puhallus 17
3.2. Toiminnan taloudellinen perusta 19
3.3. Toiminnan alkuajat 20
3.4. Välivuodet - vakiinnuttamisen vaikeus 2003 – 2008 22
3.5. RytmiHäiriköt tilausorkesterina 23
3.6. Puhallinrockorkesterista big bandiksi 24
3.7. Juhlavuosi – RytmiHäiriköt 15 vuotta 26
3.8. Kohti kahta täyttä vuosikymmentä 28
4. TULEVAISUUS 33
4.1. Tuleva juhlavuosi 2018 33
4.2. Tulevat vuodet 34
5. TAVOITTEET 37
5.1. Materiaaliset tavoitteet 37
5.2. Organisaation kehittämiseen liittyvät tavoitteet 38
5.3. Soittamiseen liittyvät tavoitteet 39
6. JOHTAMINEN 42
6.1. Mitä johtajuus on? 42
6.2. Kapelllimestari johtajana 46
6.3. RytmiHäiriköiden johtaminen 50
7. POHDINTA 52
7.1. RytmiHäiriköiden vaikutus paikalliseen musiikkielämään 52 7.2. RytmiHäiriköiden vaikutus minuun muusikkona ja ihmisenä 54
7.3. Johtajuus RytmiHäiriköissä 56
7.4. RytmiHäiriköt minun jälkeeni 58
LÄHTEET 60
1 JOHDANTO
Tässä Pro Gradu -tutkielmassa käsitellään RytmiHäiriköiden toimintaa ja orkesterin johta- misen monipuolista kenttää. Tein vuonna 2014 Joensuun yliopiston puhallinorkesteri Ryt- miHäiriköistä kandidaatin tutkielman, jossa käsittelin orkesterin syntyä, kehitystä ja toimin- taa sekä pohdin orkesterin tulevaisuuden näkymiä, haasteita ja vaikutuksia alueen musiik- kikulttuuriin. Käsillä olevassa tutkielmassa kandidaatin tutkielmaa laajennetaan käsittele- mällä orkesterin johtamisen monipuolista kenttää, jonka lisäksi tässä tutkielmassa päivite- tään RytmiHäiriköiden historiikki vuoteen 2017.
RytmiHäiriköitä on käsitelty vain vuonna 2014 tekemässäni kandidaatin tutkielmassa, joten koin tärkeäksi laajentaa ja syventää tutkielmaa koskemaan myös orkesterin johtamisen monipuolista kenttää, josta minulla on vankka kokemus. Tutkielma koostuu ensinnäkin Ryt- miHäiriköiden historiikkiosuudesta, jossa käsitellään RytmiHäiriköiden vaiheita orkesterin synnystä 20-vuotisjuhlavuoden alkuun asti. Historiikki esittelee orkesterin olennaisimpia tapahtumia pääpiirteittäin, mutta ei tartu toiminnan yksityiskohtiin ja jättää esimerkiksi ta- louden ja hallinnon vähemmälle huomiolle. Esiintymisistä on mainittu niitä, jotka ovat jol- lain tapaa olleet merkityksellisiä toiminnalle tai muuten vaikuttaneet orkesterin tilaan. His- toriikin lisäksi tutkielmassa pohditaan RytmiHäiriköiden tulevaisuutta ja toiminnan erilaisia tavoitteita sekä niissä koettavia haasteita. Johtajuuden tarkastelussa käsittelen johtajuu- den haasteita ja merkitystä organisaation toiminnalle. Pohdintaosiossa käsitellään myös RytmiHäiriköiden vaikutusta paikalliseen musiikkielämään ja allekirjoittaneen henkilökoh- taiseen kehittymiseen muusikkona ja ihmisenä.
RytmiHäiriköt perustettiin vuonna 1998. RytmiHäiriköt on Joensuun yliopiston opiskeli- joista muodostettu puhallinorkesteri. Tuohon aikaan Yliopistolla oli jo kuoro, mutta orkes- teri puuttui, joten mielestäni orkesterille oli selvä tarve. RytmiHäiriköiden kokoonpano pohjautuu puhallinorkesteriperinteeseen, jota olen muokannut omien musiikillisten intres- sieni mukaan. Ajatuksena on ollut alusta asti soittaa rockmusiikkia uskottavasti puhallinor- kesterilla. Tämä idea kehittyi ja jalostui ajan mittaan ja siitä syntyi termi puhallinrockorkes- teri. Myöhemmin RytmiHäiriköt kehittyi big bandiksi.
Orkesteri oli aluksi suunnattu yliopisto-opiskelijoille, mutta siihen kuulumista ei ollut järke- vää rajata vain opiskelijoihin. Joensuun kokoisessa kaupungissa ei ole kovin suurta tarjon- taa puhallinsoittajista ja RytmiHäiriköt on ainoa orkesteri, joka keskittyy pääasiassa rytmi- musiikkiin. Tästä lähtökohdasta ajatellen mahdollisuus osallistua RytmiHäiriköiden toimin- taan kannatti pitää avoimena mahdollisimman monelle. Tällä hetkellä RytmiHäiriköt koos- tuu pääasiassa yliopiston opiskelijoista, mutta mukana on opiskelijoita sekä konservatori- osta että ammattikorkeakoulusta.
RytmiHäiriköt on erityislaatuinen orkesteri ohjelmistonsa ja kokoonpanonsa puolesta.
Alusta asti orkesterin kappaleet ovat edustaneet rytmimusiikin eri muotoja. Rock, jazz, la- tinalaisamerikkalainen musiikki ja pop ovat aina kuuluneet ohjelmiston perusrunkoon. Vuo- sien mittaan Häiriköiden musiikillinen pääpaino kallistui yhä enemmän rockmusiikin suun- taan ja on siitä sittemmin suuntautunut swingin kautta funkiin. Tämä on aika poikkeuksel- lista ajatellen puhallinorkestereiden yleisiä musiikillisia suuntauksia. Rytmimusiikin monet tyylisuunnat ovat kuitenkin Häiriköiden ohjelmistossa monipuolisesti edustettuina. Rytmi- Häiriköt on tullut yleisölle tunnetuksi pääasiassa energisestä lavaesiintymisestään ja kiin- nostavasta ohjelmistostaan sekä korkeasta musiikin tekemisen tasostaan.
Orkesterin kokoonpanoon kuuluvat perinteisen puhallinorkesterin soittimet huilusta tuu- baan. Tuuban soittajia on ollut kylläkin vain yksi. Puhaltimien lisäksi mukana ovat olleet bassokitara, sähkökitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet ja usein myös laulu. Ohjelmis- ton rockpainottuneisuuden vuoksi kitaroiden ja kompin rooli musiikillisessa olemuksessa
on korostunut, mutta vahvalla puhaltimien käytöllä pyritään luomaan yhtäläinen vasta- paino kompille. Saundillisesti RytmiHäiriköt pyrkii olemaan jotain big bandin sekä rock- ja puhallinorkesterin väliltä. Nykyään RytmiHäiriköt kuulostaa eniten big bandiltä.
Käsillä oleva tutkielma on tapaustutkimus, joka esittelee RytmiHäiriköiden historian ja kä- sittelee sen toimintaa ja haasteita. Tapaustutkimus soveltuu monilta osin hyvin tähän tut- kimukseen. Tapaustutkimukselle ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi kokonaisvaltainen ku- vaus kohteesta, keskittyminen tapauksen prosessiin ja vuorovaikutteisuus kohteen ja tut- kijan välillä. Tässä tutkimuksessa ovat myös vahvasti läsnä yksilöllistäminen ja arvosidon- naisuus. Kohteen tulkitsemisessa tiedostetaan tutkijan subjektiivisten näkemysten vaikutus tuloksiin. (Syrjälä 1994, 10 – 22).
Vastaavan kaltaisia tutkimuksia on tehty joitakin. Anna-Maija Lappalaisen pro gradu –tut- kielma ”Olen ylpeä puhallinorkesteritaustastani” Rantasalmen puhallinorkesterin toimin- nasta vuosina 1979 – 2009 vuodelta 2011 on ollut suurena apuna tätä työtä tehdessä. Lap- palaisen tutkielmassa esitellään puhallinorkestereita yleisesti Suomessa sekä Rantasalmen puhallinorkesterin vaiheita kolmen vuosikymmenen ajalta. Tärkeäksi teemaksi nousee yk- silöiden kokemusten merkitys koko yhteisöä muokkaavana tekijänä. Tutkimuksen tarkoi- tuksena on ymmärtää puhallinorkesterin toimintaa ja siihen liittyviä tekijöitä.
Lappalaisen tutkimuksen lähteinä on ollut orkesterin vuosikertomukset ja kokouspöytäkir- jat, kansalaisopiston viralliset dokumentit, lehtileikkeet, orkesterin kapellimestareiden tee- mahaastattelut sekä kyselylomake orkesterin entisille ja nykyisille soittajille. Lisäksi orkes- terin Facebook-ryhmän jäseniltä, jotka olivat pääasiassa orkesterin entisiä ja nykyisiä soit- tajia, pyydettiin muistelmia orkesterin tapahtumista ja erikseen nimeämään jokin erityisen mieleenpainuva kokemus. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullista että määrällistä lähes- tymistapaa ja otantaan kuului 377 henkilöä. Tutkimuksessa kuvailtiin soitinjakaumaa eri ai- koina sukupuolten välillä, kuten myös orkesterissa soittamisen aloittamisen ikää sekä soit- touran kestoa ja sitoutumista orkesterin toimintaan.
Mielenkiintoiseksi tutkimuksen tekee se, että vaikka Rantasalmi on pieni, noin 4000 asuk- kaan kunta, siellä on erittäin vireä orkesteritoiminta – tutkimuksen mukaan 20 % ikäluo- kasta aloittaa soittoharrastuksen (Lappalainen 2011, 84). Tutkimuksen pohjata voidaan löy- tää useita seikkoja, jotka edesauttavat aktiivisen orkesteritoiminnan kehittymistä. Yksi merkittävimmistä on orkesterin kapellimestarien vaikutus. Rantasalmen tapauksessa 23 vuoden ajan orkesterin kapellimestarina ollut Risto Nyyssönen teki tärkeätä työtä vuodesta 1979 alkaen orkesterin perustajana ja kasvattajana. Hänen jälkeensä kapellimestariksi tuli vuonna 2003 Marja Ikonen, jonka pitkäjänteinen ja tavoitteellinen työ orkesterin eteen on kantanut hienoa hedelmää. Toiseksi selkeäksi voimavaraksi toiminnan kehittämiselle voi- daan nähdä yhteisöllisyyden eri muodoissaan. Yhteisöllisyys näyttäytyy toiminnassa monin eri tavoin. Se on orkesterin soittajien keskinäistä yhteishenkeä, joka näkyy esiintymisissä, harjoituksissa, orkesterin matkoilla, mutta myös vapaa-ajalla. Yhteisöllisyys on myös orkes- terin sidosryhmien aktiivisuutta, joka mahdollistaa orkesteritoiminnalle elintärkeät puit- teet ja resurssit ja niiden jatkuvan kehittämisen. Yhteistyö ja talkoohenki ovat merkittävissä rooleissa käytännön asioita järjestettäessä. Taloudellinen vakaus on vireän toiminnan edel- lytys. Rantasalmen puhallinorkesteri tekee läheistä yhteistyötä RaJuPuSu-opiston (Ranta- salmen, Juvan, Puumalan ja Sulkavan kuntien alueella toimiva kansalaisopisto) kanssa. Pu- hallinorkesteritoiminta kuuluu kansalaisopiston opintopiiriin. Musiikillinen monipuolisuus ja tavoitteellisuus ruokkivat myös yhteistyötä eri tahojen kanssa mahdollistaen esiintymiset erilaisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Musiikilliset arvot puolestaan eivät ole soittopolun alkupäässä tärkeitä, vaan niiden merkitys kasvaa vasta soittotaidon kehittymisen myötä.
Kokemusten merkitys orkesteritoiminnassa nousi tutkimuksessa tärkeään osaan pohditta- essa orkesterissa soittamiseen sitoutumista ja osalla soittajista harrastuksesta tuli elämän- tapa. Tutkimuksen mukaan monet orkesterissa soittavat saivat toiminnasta paljon positii- visia kokemuksia ja elämäänsä sisältöä. Rantasalmella puhallinorkesteritoiminnan virey- dessä on kyse myös paljon kulttuuriin kasvamisesta ja ympäristöstä kumpuavista asioista oppimaan pitämisestä. (Lappalainen 2011, 27 83 – 88.)
Sateila (2010) on tehnyt tutkimuksen puhallinorkesterissa soittamisen merkityksestä ja sii- hen liittyvistä asioista soittajalle itselleen, soittajien keskinäisistä sosiaalisista verkostoista sekä orkesterisoiton vaikutuksista terveyteen. Pro gradu -tutkielman ”Melko onnellinen pu-
halllinorkesteri” – tapaustutkimus Jyväskylän yliopiston puhallinorkesterista, tutkimuskoh- teena oli Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit. Puhkupillien peruslähtökohdat toiminnalle ovat hyvin samankaltaiset tämän tutkimuksen kohteen, RytmiHäiriköiden kanssa, vaikka musiikillinen suuntaus ja toiminta ovat hyvin erilaista. Molemmat orkesterit ovat yliopiston opiskelijapuhallinorkestereita, soittajat ovat eri alojen opiskelijoita ja usein aktiivinen aika orkesterin jäsenenä on riippuvainen opiskeluajan kestosta.
Sateilan laadullisessa tapaustutkimuksessa käytettiin kyselyä, joka lähetettiin 34:lle Jyväs- kylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillien silloiselle soittajalle. Vastaajien keski-ikä oli noin 23,5 vuotta. Kyselyssä tiedusteltiin taustatietojen lisäksi ystävyyssuhteita, harrasta- mista orkesterissa ja yleensä musiikin parissa, eri yhteisöihin ja niihin kuulumisen merkityk- sestä soittajille, luottamuksesta toisiin ihmisiin ja orkesterilaisiin, orkesterisoitossa koe- tuista tunne-elämyksistä ja orkesterisoiton vaikutuksista terveyteen. Kysely toteutettiin verkossa Jyväskylän yliopiston käyttämällä Korppi-järjestelmällä. Sateilan tutkimus nivou- tuu samaan aikaan valmistumassa olleeseen Salmekankaan (2010) tutkimukseen Jyväsky- läläisestä Musica -kuorosta. Molemmissa tutkimuksissa käytettiin samaa kyselylomaketta.
Saatuja aineistoja verrattiin toisiinsa tarkoituksena selvittää, onko orkesterisoitto harras- tuksena yhtä merkityksellinen soittajille kuin kuorolaulu on kuorolaisille.
Tutkimuksen mukaan syyt orkesterissa soittamiselle olivat samoja kuin kuorossa laulami- nen kuorolaisille. Tärkeimmiksi asioiksi nousivat yhteisöllisyys, ihmissuhteet ja orkesterisoi- ton tunne-elämykset. Orkesteri koettiin yhteisönä merkittävämmäksi kuin muut yhteisöt ja orkesterissa solmitut ystävyyssuhteet tärkeämmiksi. Fyysiseen terveyteen ei orkesterissa soittamisella havaittu olevan vaikutusta, toisin kuin psyykkiseen hyvinvointiin. Kuoroja kos- kevassa tutkimuksessa ystävyyssuhteet eivät nousseet muita ystävyyssuhteita merkittä- vimmiksi, mutta fyysisen terveytensä kuorolaiset kokivat paranevan kuoroharrastuksen myötä (Salmenkannnas, 76 – 77). Puhkupillit -orkesterin soittajat olivat keski-iältään nuo- ria, jolloin terveydelliset ongelmat eivät ole kovin yleisiä ja soitttajat kokevat terveytensä olevan muutenkin hyvä. (Sateila, 71 – 71.)
Länne (2013) on tutkinut yhteisöllisyyttä harrastajasoittokunnissa maisterintutkielmassaan
”Jos yksi on pois, niin se on kuin ontuva pyörä” – yhteisöllisyys harrastajasoittokunnissa.
Hän toteutti tutkielmansa laadullisena tutkimuksena avoimin haastatteluin. Yksilö- tai pa- rihaastatteluissa oli mukana seitsemän soittajaa. Saatua haastattelumateriaalia Länne ver- tasi aiempiin samankaltaisiin tutkimuksiin.
Länne tarkasteli yhteisöllisyyden toteutumista soittokunnissa yhteisöllisyyden kriteerien mukaan. Yhteisöllisyyden kriteerejä ovat luottamus, vuorovaikutus, päämäärät ja arvot, kommunikointi sekä sosiaalisuus. Yhteisöllisyyttä tarkastellessaan hän käsitteli samalla myös vetovoimatekijöitä joita ovat edellä mainittujen lisäksi vastavuoroisuus, tarpeiden tyydyttyminen, samankaltaisuus ja täydentävyys.
Lännen tekemän tutkimuksen mukaan luottamusta pidetään tärkeimpänä yhteisöllisyyden kriteereistä. Muutkaan kriteerit eivät voi toteutua, jos keskinäinen luottamus puuttuu.
Luottamukseen tunteeseen liittyy hyväksytyksi tulemisen tunne. Haastatteluun osallistu- neet soittajat kertoivat menevänsä orkesteriin ensisijaisesti soittamaan. Tutustuminen ja sosiaalisten suhteiden luominen tapahtui helpoimmin samaa instrumenttia soittavien ja suunnilleen samanikäisten kanssa, joiden kanssa elämänpiirin ja arvojen koettiin olevan yh- teneväisemmät kuin eri-ikäisillä. Tutustumisen myötä syntyi luottamusta, jonka seurauk- sena mahdollinen väärinsoittaminen ei aiheuttanut häpeän tunnetta. Lännen tekemässä tutkimuksessa näkyi myös luottamus orkesterin johtajiin.
Soittokuntia pidettiin tutkimuksen mukaan avoimina yhteisöinä, mutta ryhmän sosiaali- suus jäi joskus ryhmän sisäiseksi ominaisuudeksi. Esimerkiksi rahan ja ajan puute vaikuttivat yhteistyöhön, johon haastatellut mainitsivat halukkuutensa muun muassa kuorojen kanssa.
Avoimimmillaan orkesteri onkin paitsi sisäisesti avoin myös valmis yhteistyöhön muiden orkesterien kanssa. Tämä vuorovaikutuksellinen seikka estää orkesterin näivettymistä.
Soittokunnilla yhteisiä päämääriä olivat esimerkiksi mahdollisimman laadukas yhteissoitto sekä esiintymiset (Länne 2013, 57). Soittajat olivat saaneet vahvimpia tunne-elämyksiä toi- mivasta yhteissoitosta, joissa tavoite ja päämäärät olivat soittajille selvillä. Esiintymisiä ei varsinaisesti pidetty tärkeänä attraktiona eli vetovoimatekijänä, mutta niitä pidettiin tär- keinä päämäärinä.
Lännen tutkimuksen mukaan yhteisöjen arvoina voivat olla kotiseutu ja ideologiat. Kotiseu- dulla koettiin olevan merkitystä enemmän pienellä paikkakunnalla. Enimmäkseen kotiseu- tua ei nähty varsinaisena arvona vaan lähinnä tahona, joka varmisti toiminnan jatkumisen esimerkiksi rahoittamalla (Länne 2013, 57). Esimerkiksi työväenliikkeen ideologian Lännen tutkimukseen osallistuneet soittajat katsoivat karsivan uusia soittajia. Maakunnallisilla tai etnisillä juurilla tai soittajien sosiaalisilla taustoilla soittajat eivät katsoneet juurikaan ole- van merkitystä.
Vaikka harrastusten sosiaalista puolta pidettiinkin Lännen tutkimuksessa tärkeänä, soitta- jat sanoivat tulevansa harjoituksiin ensisijaisesti soittamaan. Muihin soittajiin tutustuttiin paremmin joko tauoilla tai esiintymismatkoilla (Länne 2013, 58).
Attraktioita eli vetovoimatekijöitä määrittävät pitkälti samat kriteerit kuin yhteisöllisyyttä- kin. Niiden lisäksi kriteereihin kuuluvat myös vastavuoroisuus, tarpeiden tyydyttäminen, samankaltaisuus ja täydentävyys. (Länne 2013, 59).
Lännen tutkimuksessa haastatellut kokivat vastavuoroisuuden toteutuneen esimerkiksi ko- keneempien soittajien auttaessa uudempia tai uuden ja vanhan orkesterin johtajan työs- kennellessä aluksi yhdessä. Vaikka soittajat menivät harjoituksiin ensisijaisesti soittamaan, kokivat he myös orkesterin sosiaaliset suhteet merkityksellisiksi. Soittajat kokivat niiden vastaavan sosiaalisiin tarpeisiin ja tyydyttävän niitä. Länne mainitsee positiivisen ja kannus- tavan asenteen orkesterin sisällä luovan hyväksyntää, jonka saaminen on yksi yhteisöllisyy- den piirteistä. Orkesterin ulkopuolelta tuleva hyväksyntä perustelee orkesterin olemassa- olon.
Samankaltaisuutta ei Lännen tutkimuksessa pidetty tärkeänä. Tärkeämmässä roolissa pi- dettiin laaja-alaista soittajataustaa. Sama koski myös soittajien soittajien sukupuolija- kaumaa: soittokuntiin on vasta viimeisten viidentoista vuoden aikana tullut naissoittajia, ja tutkimuksen aikoihin heitä oli orkesterissa noin kolmasosa (Länne 2013, 61). Tutkimuksessa ajateltiin eri-ikäisten ja eritaustaisten soittajien muodostaman orkesterin olevan uusien soittajien kannalta houkuttelevampi kuin yksipuolisen soittajiston. Täydentävyys oli Lännen tutkimuksessa suurempi vetovoimatekijä kuin samankaltaisuus.
Marja Ikonen on tutkinut toimivaa kouluorkesteria gradussaan vuonna 2001. Tutkimuk- sessa haluttiin selvittää mikä on kouluorkesterin merkitys lapsille ja nuorille, millaisia jär- jestelyjä toimiva kouluorkesteri vaatii toimiakseen ja millaista kouluorkesterin toiminnan pitäisi olla, että se tarjoaisi korkeatasoista, mutta myös soittajille antoisaa ja mukavaa har- rastustoimintaa. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää mitkä tekijät ja ominaisuudet ovat tärkeitä kouluorkesterin kapellimestarille sekä millaista ohjelmistoa kouluorkesterit mielui- ten soittavat ja mitä syitä näihin valintoihin on niin soittajien kuin kapellimestarin näkökul- masta. (Ikonen 2001, 8 – 11.)
Tutkimuksessa käsiteltiin alkuvaiheessa kolmea kouluorkesteria Jyväskylän seudulta ja myöhemmin otantaan lisättiin vielä yksi kouluorkesteri. Orkesterit edustivat eri kouluas- teita alakoulusta lukioon. Orkesterien soittajille tehtiin teemahaastattelu, johon osallistui yhteensä 15 soittajaa. Jokaisesta orkesterista oli viisi soittajaa ja soittajat oli arvottu orkes- terin soitinryhmien sisältä. Lisäksi orkesterien kapellimestarit haastateltiin. Neljäs kouluor- kesteri ja toinen lukiota edustava orkesteri valittiin tutkimukseen mukaan saamaan vas- tauksen siihen, että minkälaiset kappaleet kiinnostavat kouluorkesterin soittajia eniten ja mitä syitä siihen on löydettävissä. Samaa asiaa kysyttiin orkesterien kapellimestareilta. Ky- selyn tueksi suosituimmista kappaleista tehtiin partituurianalyysi. (Ikonen 2001, 59 – 64.)
Ikosen tutkimuksessa (2001) kouluorkestereiden toimivuudesta löydettiin useita seikkoja, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Tavoitteeseen oli mahdollista päästä monin eri tavoin, tärkeämpää oli, että mahdollisimman monet osatekijät olivat tarpeeksi hyvällä tasolla, kuin että ne olisivat parhaalla mahdollisella tasolla. Osatekijöitä olivat järjestelyt, toiminta, ka- pellimestarin vaikutus, soitettava materiaali, ja soittamisen merkityksellisyyden kokemus.
Soittajien motivointi ja vastuunkantamiseen auttaminen nähtiin myös tärkeäksi. Kapelli- mestarin tärkeimmiksi ominaisuuksiksi mainittiin johtamistekniikka, sosiaaliset kyvyt, ryh- män hallinta, didaktiset taidot sekä soitintuntemus.
Tässä tutkielmassa esitellyn RytmiHäiriköiden historiikin aineiston pääasiallisina kirjallisina lähteinä ovat olleet RytmiHäiriköiden toimintakertomukset sekä viime vuosina niiden liit-
teenä ollut taiteellisen johtajan katsaus kuluneeseen toimintavuoteen. Toimintakertomuk- sissa on hyvin kuvailtu toimintakauden olennaisimmat tapahtumat, orkesterin hallinnon toiminta sekä orkesterin talous. Merkittävimpään rooliin nousivat toimintakertomukset sekä taiteellisen johtajan katsaukset toimintavuoteen.
RytmiHäiriköiden parhaana asiantuntijana voidaan pitää allekirjoittanutta, koska olen toi- minut orkesterin kapellimestarina ja taiteellisena johtajana koko sen koko sen tähänastisen ajan. Lisäksi olen ollut alusta asti mukana orkesterin hallituksessa sekä jäsenen että pu- heenjohtajan roolissa. Näkemykseni ja ajatukseni ovat vaikuttaneet erittäin voimakkaasti RytmiHäiriköiden kehitykseen, joten ne ovat vahvasti läsnä myös tässä tutkimuksessa. Ka- pellimestarina ja taiteellisena johtajana sekä orkesterin keskeisimpänä toimijana toimen- kuvaani kuuluu hyvin olennaisesti vahva kriittisyys ja objektiivisuus suhtautumisessani omaan ja RytmiHäiriköiden toimintaan. Arvelen pystyneeni käsittelemään RytmiHäiriköitä riittävän ammattimaisesti ja objektiivisesti tässä tutkielmassa.
2 RYTMIHÄIRIKÖIDEN SYNTY
2.1 Lähtökohdat orkesterin perustamiselle
Minulla on vankka kokemus soittamisesta erilaisissa orkestereissa ja bändeissä. Pääinstru- menttini on saksofoni, mutta tutuiksi ovat tulleet myös muut puhaltimet sekä bändisoitti- met. Orkesteritoimintaan sain ensikosketuksen Siikaisten puhallinorkesterissa, jota isäni oli aktiivisesti perustamassa. Isoveljeni pääsi heti alusta asti toimintaan mukaan, mutta minun oli vielä kasvettava pari vuotta. Puhallinsoittajan urani aloitin hieman toisella kymmenelläni soittaen trumpettia, kuten isoveljenikin. Trumpetti vaihtui saksofoniin parin vuoden kulut- tua, sen tuntuessa luontaisemmalta soittimelta minulle. Ekhdahl totesi pro gradu –tutkiel- massaan (Ekhdahl 2013, 1) viitaten Kososen väitöskirjaan, ”että perheen sisällä on usein omat traditiot ja menneisyys, jotka luonnollisesti vaikuttavat lasten käsityksiin musiikkihar- rastuksesta.”. Voidaan siis ajatella, että orkesterin perustaminen on kulkenut isältä pojalle ja että olen kasvanut orkesteritoiminnan mukana ja sen myötä jo kolmen vuosikymmenen ajan.
Opiskelijapuhallinorkestereihin tutustuin paremmin opiskellessani Tampereella suutariksi ja oltuani mukana sikäläisen Torvikoplan toiminnassa 90-luvun alkupuolella. Torvikopla oli vasta pari vuotta aikaisemmin perustettu opiskelijaorkesteri ja vielä haki omaa tyyliään, mutta omalla toiminnallaan antoi minulle vaikutteita puhallinorkesterin erilaisista mahdol- lisuuksista – etenkin siirryttäessä rytmimusiikin saralle. Ennen Tampereelle muuttoani olin käynyt varusmiespalveluni Haminassa Varusmiessoittokunnassa, jossa soitettiin erittäin ta- sokasta ja monipuolista puhallin- ja big band -musiikkia. Varusmiessoittokuntaan valittiin
tuohon aikaan koko Suomen kattavien pääsykokeiden kautta vain yksi saapumiserä vuo- dessa, joten soittajien taitotaso oli jo valmiiksi korkealla. Varusmiessoittokunnassa pääsin myös soittamaan ensi kerran big bandiin ja koin sen hyvin mielekkääksi ja innostavaksi.
Muutettuani Joensuuhun loppuvuodesta 1995 liityin Joensuun puhallinorkesteriin, jossa soitin useita vuosia. Ennen RytmiHäiriköiden perustamista olin Joensuun puhallinorkeste- rin apulaiskapellimestarina ja vedin sinne kokoamaani pienempää bändiä. Tämän perintei- sen puhallinorkesterinäkemyksen lisäksi tunsin, että minulla olisi muutakin tarjottavaa ja halusin kehittää uutta toimintaa puhallinmusiikin parissa Joensuun seudulle. Lopullinen sy- säys RytmiHäiriköiden perustamiselle oli halu saada soittaa sellaista musiikkia, mitä itse mieluiten soittaisin. Siemen rockin uskottavasta soittamisesta puhallinorkesterilla oli ollut minulla koko ajan mukana ja siitä on kehittynyt vähitellen termi puhallinrockorkesteri. Ter- miä puhallinrockorkesteri ei ole käytetty muualla, vaan se on syntynyt RytmiHäiriköiden kehittymisen myötä. Enkä myöskään ole RytmiHäiriköiden kaltaiseen orkesteriin muualla törmännyt, enkä sellaisesta ole kuullut.
Konkreettisiksi ajatukset orkesterin perustamisesta muuttuivat vasta alkuvuonna 1998. Ky- syin kahdelta opiskelevalta soittajakaveriltani, Tomi Elokiveltä ja Jouni Sorsalta halukkuutta lähteä mukaan orkesteritoimintaan, jos sellaisin yliopistolle perustaisin. Sen jälkeen Rytmi- Häiriköt perustettiin nopeassa tahdissa, noin kuukaudessa. Orkesterin perustamiselle oli muutama merkittävä lähtökohta ja ajatus. Ensinnäkin usein uusien opiskelijoiden muutta- essa vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan, soittaminen helposti jää. Halusin luoda orkes- terin, johon liittymisen kynnys olisi mahdollisimman matala ja kaikki voisivat osallistua toi- mintaan omien taitojen ja kykyjen pohjalta. Näin usein jo monta vuotta kestänyt harrastus voisi jatkua katkeamatta myös opiskelujen ajan. Toinen syy oli se, että halusin luoda uutta musiikkikulttuuria Joensuun seudulle. Vahvasti viihde-, rock- ja monipuolisesti rytmimusiik- kiin nojautuvalla orkesterilla näin olevan selkeän tilauksen. Joensuussa toimi perinteinen puhallinorkesteri ja tuolloin vielä konservatorion big band, mutta enemmän populaarimu- siikkiin keskittyvää orkesteria ei ollut. Minulla oli näkemys siitä, minkälainen orkesteri olisi mukava saada aikaan ja miltä se voisi kuulostaa ja tätä lähdin rakentamaan. Kolmas syy, ja ehkä tärkein, oli perustaa orkesteri, jossa olisi mukava olla ja soittaa hyvää musiikkia yh-
dessä, mutta etenkin viihtyä yhdessä. Tähän voidaan ajatella kiteytyvän kaikki RytmiHäiri- köiden perustamisen syyt sekä toiminnan lähtöajatuksen. Hyvä ilmapiiri ja tunnelma yhdis- tettynä musiikkiin josta tulee hyvälle mielelle, antavat mielestäni sellaisen pohjan orkeste- ritoiminnalle, joka jaksaa kantaa hedelmää. Orkesteriin on helppo tulla ja siellä viihtyy. Tätä halusin.
Jälkeenpäin ajateltuna RytmiHäiriköt –orkesterin perustaminen ja ajatus musiikista, jota orkesteri soittaisi, kertoi myös paljon itsestäni. Päätös orkesterin perustamisesta seuraa- muksineen on myös vaikuttanut ja määritellyt vahvasti minun tämän hetkistä persoonaani.
Kurkela käsittelee teoksessaan Mielen maisemat ja musiikki musiikin tekemiseen vaiku- tusta itseyteen. Musiikin tekeminen ilmentää voimakkaasti tekijänsä itseyttä. Kurkelan mu- kaan musiikin tekeminen vaatii melko täydellistä omistautumista asialle, musiikki ikään kuin imee tekijänsä itseensä. Musiikki vaatii paljon tekijältään ja näin tekee siitä itseyden ilmenemismuodon. (Kurkela 1994, 269.) Koen RytmiHäiriköt –orkesterin ja sen kehittämi- sen vaikuttaneen vahvasti persoonallisuuteeni ja itseyteeni.
2.2 Käytännön järjestelyt
RytmiHäiriköt perustettiin maaliskuussa 1998. Perustamista oli edeltänyt keskusteluja soit- tajien ja yliopiston henkilökunnan kanssa. Olin vienyt ilmoituksia puhallinorkesterin perus- tamisesta yliopiston kampuksen lähes jokaiselle ilmoitustaululle. Merkittynä päivänä 10.3.1998 paikalle Educan luokkaan P3 saapui parisenkymmentä uteliasta ja asiasta kiin- nostunutta soittajaa. Tapaamisessa sovittiin orkesterin ensimmäisten harjoitusten ajan- kohta. Tästä lähti etenemään RytmiHäiriköiden tarina.
Ensimmäisiin harjoituksiin maanantaina 23.3.1998 Educan alakertaan ilmestyi seitsemän soittajaa. Ensimmäisiä kappaleita oli Creedence Clearwater Revivalin kappale Proud Mary, jonka on säveltänyt Fohn Fogerty. Tämä oli hyvin enteellistä orkesterin tulevalle musiikilli- selle linjaukselle. Lähtökohtainen ajatus orkesterin perustamiseen oli ollut, että soittami- sesta tulee hyvälle mielelle. Kappalevalinnoilla on tässä merkittävä rooli. On mukava soittaa
niitä kappaleita joista pitää. Lisäksi tärkeänä pidin ajatusta yhteissoittamisen mukavuu- desta ja siitä, että soittaminen ei saa unohtua opiskelun myötä.
Musiikillinen anti näissä ensimmäisissä harjoituksissa ei tietenkään ollut päätä huimaavaa, muttei kuitenkaan lopettanut toimintaa. Jotain hyvää ja lupauksia antavaa niissä kuitenkin oli, koska seuraaviin harjoituksiin ilmestyi sitten vähän enemmän soittajia. Näin toiminta pyörähti käyntiin ja jo parin kuukauden jälkeen soitimme ensimmäisen keikkamme.
Käytännön järjestelyt ovat usein hyvin merkittävässä osassa kaikkea toimintaa aloitetta- essa. Joensuun yliopistolta alkujärjestelyihin tulivat avuksi lehtorit Antti Juvonen ja Helena Hulmi. Heidän avustuksellaan orkesterilla oli mahdollisuus lainata tarpeellisia soittimia ku- ten esimerkiksi rumpuja ja vahvistimia kasvatustieteelliseltä tiedekunnalta. Vielä joitain vuosia aikaisemmin Joensuussa oli ollut mahdollista luokanopettajan koulutusohjelmaan kuuluvien musiikin perusopintojen lisäksi erikoistua musiikkiin, eli suorittaa musiikin sivu- aine, joten tarvittavaa materiaalia ja ymmärrystä orkesteritoiminnan etenemiseen oli saa- tavilla. Harjoitukset alkoivat roudauksella eli tarvittavien soittovälineiden kantamisella, toi- sen kerroksen musiikkiluokasta kellarikerroksen luokkaan P 37, jota käytimme harjoitusti- lana.
Nuotiston, eli soitettavan materiaalin, hankkiminen on yksi olennaisimmista osista orkes- teritoiminnan aloittamisessa. Tähän aikaan olin vielä apulaiskapellimestarina Joensuun pu- hallinorkesterissa, joten pääsy heidän nuotistoonsa auttoi huomattavasti sopivan ohjelmis- ton etsimisessä. Soittamisen alkuun päästään kyllä jo muutamalla kappaleella, mutta silloin helposti vaarana on kyllästyminen vähäiseen soittomateriaaliin. Tyylillisesti sekä vaativuu- deltaan oikea ja sopiva ohjelmisto on yksi tärkeimmistä seikoista orkesterin luodessa omaa musiikillista identiteettiään. Oikea ilmapiiri ja tunnelma yhdessä sopivan ohjelmiston ja ka- pellimestarin kanssa luovat hyvän maaperän viihtyisän orkesterin luomiseen. Samaan on päätynyt muun muassa Ikonen tutkiessaan kouluorkesterin hyvän kapellimestarin ominai- suuksia (Ikonen 2001).
Ylioppilaskunnan kanssa toimiminen oli hyvin läheistä. Ylioppilaskunnassa oli orkesterin nuottiarkisto ja kopiointikeskus. Ylioppilaskunnan kautta hoidettiin myös orkesterin sisäi- nen puhelimitse tapahtuva tiedotus. Tiedottaminen tapahtui myös sähköpostin kautta.
Usein uusia soittajia piti rekrytoida muutamia, joskus useitakin kertoja, ennen kuin he tuli- vat orkesterin jäseniksi. Useiden puhelinsoittojen kautta muodostui myös henkilökohtai- sempi suhde orkesterin kapellimestarin ja soittajien välille.
Orkesterin oli myös järjestäydyttävä virallisesti. Perustimmekin yhdistyksen Joensuun yli- opiston puhallinorkesteri Joyband ry:n 28.3.1998. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin baritonisaksofonin soittaja Jussi Nuutinen. Järjestäytyminen yhdistykseksi helpotti monia käytännön asioita. Ehkä yksi konkreettisimmista oli esiintymispalkkioiden laskutus. Yhdis- tyksenä RytmiHäiriköiden ei tarvitse maksaa veroa esiintymispalkkioistaan, joten siinä sel- vitään enemmältä byrokratialta. Yhdistykseksi järjestäytyminen selkeytti toimintaa hallin- nollisella tasolla. Mainittava kuitenkin on, että alkuvuosina yhdistyksen toimintaan kuulu- vat pakolliset toimenpiteet, kuten vuosikokous, tilinpäätös ja kirjanpito, olivat enemmän painolastina kuin hyödyksi orkesterin arkitoiminnalle. Järjestäytymisen myötä orkesterille oli valittava myös toimintaa ohjaavat toimihenkilöt eli taiteellinen johtaja, puheenjohtajat, hallitus ja muu toimihenkilöstö.
2.3 Musiikillinen linja ja ensimmäiset keikat
Alkuinnostus näkyi orkesterin toiminnassa monin tavoin. Soittajat olivat sitoutuneita ja mo- tivoituneita. Uusia kappaleita harjoiteltiin ja hankittiin ahkerasti. Soittajamäärä oli tasai- sessa kasvussa. Mukava määrä orkesterin näköisiä kappaleita oli nopeasti valmiina esitet- täviksi. Ohjelmisto koostui pääasiassa rock – pop –kappaleista, lattareista ja viihdemusii- kista. Musiikillinen linja oli selkeästi havaittavissa. Tarkoituksena oli esittää vahvoja, latauk- sellisia kappaleita energisesti ja hyvää tunnelmaa pursuten. Toiminnan ensimmäisen koko kalenterivuoden mittaisen kauden aikana, vuonna 1999, esiintymisiä kertyi 28. Tähän sisäl- tyi hyvin monenlaisia keikkoja erilaisissa tilaisuuksissa aina Ylioppilaskunnan lipun naulauk- sesta esiintymismatkoihin Jyväskylään ja Ouluun. Tuloksena näistä useista ja erilaisista esiintymisistä oli, että onnistuimme herättämään mielenkiinnon orkesteriamme kohtaan
Joensuun kulttuurielämässä. Pohja RytmiHäiriköiden maineelle hyvänä ja energisenä esiin- tyjänä oli luotu. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toimintakertomukset vuosilta 1998 – 1999.)
Erityisen maininnan arvoisia keikkoja vuodelta 1999 on muutamia. Matkustaminen Jyväs- kylän yliopiston puhallinorkesterin Puhkupillien vieraaksi ja esiintyminen Puhkupillien vuo- sikonsertissa heidän jälkeensä oli ensinäyttäytyminen opiskelijapuhallinorkestereiden maailmassa. Isäntämme ja emäntämme olivat järjestäneet orkesterillemme kaikenlaista mukavaa toimintaa, kuten kunnon opiskelijapiireissä kuulukin. Lisäksi seuraavana päivänä esiinnyimme Jazz Barin terassilla. Toisen matkan RytmiHäiriköt teki Ouluun, jossa järjestet- tiin opiskelijoiden puhallinorkesterifestivaali Puhallus. Tämä tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi syyskuun viimeisenä tai lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tapahtuman järjestää vuorollaan jokin maamme yhdeksästä opiskelijapuhallinorkesterista. Esiintymisiä oli Oulun matkan aikana kolme. Esiinnyimme kylpylä Edenissä, kävelykatu Rotuaarilla ja Pohjankartanon juhlasalissa. Parasta antia Puhalluksessa oli muihin opiskelijaorkestereihin tutustuminen ja oman tyylimme julkituonti. RytmiHäiriköt toivotettiin lämpimästi tervetul- leeksi joukkoon mukaan. Soittommekin sai osakseen kiitosta, myös julkista, tai miten sano- malehti Kalevan kirjoituksen haluaa ottaa:”… Rytmihäiriköt soitti kuin olisi Chicagosta…”
(Niemi, Niemi & Salmu 2013, 24).
Vuosi 1999 sai hyvän päätöksen hienosta esiintymisestä Teatteriravintolan lasiterassilla. Jo- kikokit –kabareessa Joensuun kaupunginteatterin näyttelijät Petteri Rantatalo ja Olli-Kalle Heimo laittoivat ruokaa ja viihdyttivät yleisöä mukavilla jutusteluilla ja sketsinpätkillä. Ryt- miHäiriköt maustoi tapahtumaa vahvasti lattaripainotteisella ohjelmistolla. Tunnelma oli hieno, bändi huippuiskussa ja yleisö kuin vimmattuna menossa mukana. Tästä keikasta kuu- lee vieläkin silloin tällöin mainittavan, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Toiminta oli lähtenyt hienosti ensimmäisen vuoden aikana käyntiin, eikä kehityksen hiljen- tymisestä ollut mitään merkkejä. Soittajia orkesteriin tuli hiljalleen lisää, ohjelmisto laajeni, soittamisen taso parani ja keikat menivät paremmin ja tulivat haastavammiksi. RytmiHäiri- köistä oli tullut ihan oikea orkesteri, josta saattoi puhua hyvällä omalla tunnolla pieni yl- peyden vire äänessä.
2.4 Alkuaikojen harjoituspaikat
Hyvät harjoitusmahdollisuudet ovat yksi huomattava osatekijä orkesterin kehittymisen kannalta. RytmiHäiriköiden harjoituspaikka ja –aika ovat vuosien aikana muuttuneet joita- kin kertoja välillä jopa toimintaa häiriten. Ensimmäinen harjoituspaikka löytyi yliopiston en- tisestä päärakennuksesta, jota nykyään kutsutaan Educaksi siellä olevan kasvatustieteelli- sen tiedekunnan mukaan. Tarkemmin harjoituspaikka oli rakennuksen alakerrassa oleva huone P37 (nykyään E001-002). Huone ei ollut järin suuri, mutta aloittavalle orkesterille se kuitenkin menetteli. Ongelmallista oli ainainen rumpujen ja vahvistimien roudaus musiikki- luokasta rakennuksen toisesta kerroksesta. P37:ä käytettiin orkesterin toiminnan ensim- mäisestä keväästä saman vuoden syksyyn, jolloin siirryimme musiikkiluokkaan (P3). Harjoi- tusajaksi vakiintui useaksi vuodeksi maanantai-ilta kello 18 – 21.
Siirtyminen musiikkiluokkaan (P3) syksyllä 1998 oli osittain pakon sanelemaa. Kellarikerrok- sen P37 alkoi käydä liian ahtaaksi kasvavalle orkesterille. Muutos oli mieleinen, koska tila oli suurempi, eikä soittimia tarvinnut roudata. Ääntä mahtui tilaan enemmän, mikä oli hyvä koska soittajamääräkin oli kasvanut. Musiikkiluokassa vierähti puolitoista vuotta ja sinä ai- kana orkesteri kehittyi nopein askelin. Soittajien määrä kasvoi huimaa vauhtia ja etenkin vuosi 1999 oli hieno vuosi. Musiikillinen identiteetti vahvistui ja soitannollinen taso nousi tasolle, jollaista vakinaisesti toimivalta orkesterilta voidaan odottaa. Synnytyskivut oli voi- tettu ja toiminta vaikutti hyvin selkeältä. Ohjelmisto alkoi olla uomissaan ja treeneissä oli havaittavissa hyvin vahva yhdessä tekemisen meininki – orkesteri, soittajat ja kapellimes- tari kehittyivät käsi kädessä.
3 RYTMIHÄIRIKÖIDEN TOIMINTA
3.1 Opiskelijapuhallinorkesterit ja Puhallus
Erilaisia opiskelijaorkestereita on maamme korkeakoulujen piirissä hyvinkin paljon. Mo- nissa kaupungeissa on useampiakin orkestereita, mutta varsinaisia aktiivisesti yhteisessä toiminnassa mukana olevia puhallinorkestereita ei ole kuin yhdeksän. Kamari- ja sinfonia- orkesterien piiristä löytyy lisää toimivia orkestereita. Tässä yhteydessä on hyvä rajata or- kesterit opiskelijapuhallinorkestereihin. SPOL:n (Suomen Puhallinorkesteriliitto ry) mukaan Suomessa toimii kaikkiaan noin 150 puhallinorkesteria (Lappalainen 2011, 9).
Suomen korkeakouluissa toimii yhdeksän opiskelijapuhallinorkesteria. Nämä ovat Åbo Aka- demin Axelbandet, Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläisen osakunnan puhallinorkes- teri SoHon Torwet, Vaasan Yliopiston Viihdeorkesteri VYVO, Oulun teekkaritorvet, Jyväsky- län puhkupillit, Tampereen Torvikopla ja Helsinkiläiset Retuperän WBK, Humpskvakarna ja SOSSu eli Savolaisen Osakunnan Soitannollinen Seura. (Niemi, Niemi & Salmu 2013). Tar- kempaa selontekoa orkestereiden tyyleistä ei kannata tehdä, koska niissä tapahtuu jatku- vasti muutoksia. Hyvin ylimalkaisesti jaotellen perinteisempiä puhallinorkestereita ovat Puhkupillit, SoHon Torwet, Teekkaritorvet ja VYVO. Big bandejä ovat Axelbandet, RytmiHäi- riköt ja Torvikopla. Humpskvakarna ja SOSSu ovat hankalampia luokitella mihinkään poik- kitaiteellisuutensa vuoksi ja Retuperän WBK:n esittämä Uudempi ranskalainen Torwimu- siikki on omassa kategoriassaan suorastaan legendaarista.
Useimpia näitä orkestereita yhdistävät samankaltaiset seikat liittyen toimintakulttuuriin ja soittajistoon yleensäkin. Soittajat eivät pääsääntöisesti ole muusikon ammattiin tähtääviä opiskelijoita, vaan opiskelijat ovat monien eri tieteenalojen edustajia. Lähestyminen yhtei- seen orkesteritoimintaan ei ole ryppyotsaista ja huumori on tavalla tai toisella olennainen osa toimintaa. Eroja orkestereiden identiteeteissä kuitenkin on. Jotkut lähestyvät musiikkia enemmän klassisista lähtökohdista ja toiset puolestaan teekkari- ja opiskelijahuumorin suunnasta.
Opiskelijapuhallinorkestereiden yleinen toimintaan liittyvä ongelma on orkesterin jäsenten määrä ja taso. Luonnollista vaihtelua tapahtuu hyvinkin paljon ja orkestereiden kokoonpa- not saattavat vaihdella huomattavasti eri vuosina. Jonkin soitinryhmän edustajista saattaa olla suoranainen puute jonakin vuonna, kun edellisenä vuonna siitä oli ollut jopa ylitarjon- taa. Tämä näkyy etenkin pienemmillä paikkakunnilla, mutta ongelma on yleinen opiskelija- puhallinorkestereiden piirissä. Soittajien tasossa on myös hyvin paljon vaihtelua. Usein joku hyvä ja vahva soittaja jo omalla panoksellaan muokkaa koko orkesterin ulosantia.
Puhallus on opiskelijapuhallinorkestereiden yhteinen tapahtuma, joka järjestetään joka toi- nen vuosi ja siihen osallistuvat kaikki aktiivisesti toimivat orkesterit. Puhalluksessa orkeste- rit tapaavat toisiaan ja yhteinen viikonloppu vietetään itse konsertoiden, toisten esiintymi- siä kuunnellen ja seurustelun merkeissä. Orkestereidenvälinen yhteydenpito ja yhteistyö ovat tärkeitä välineitä ajatellen orkestereiden oman toiminnan ja yhteistyön kehittämi- sessä. Tapahtuma on tärkeä ja odotettu osa orkestereiden toimintaa. (Niemi, ym. 2013.) RytmiHäiriköt järjesti Puhalluksen syyskuussa 2017 Joensuussa. Aiemmin tapahtuma on ol- lut Joensuussa 2003.
Puhalluksen mielenkiintoa yleisölle nostaa tapahtuman musiikillinen monipuolisuus.
Vaikka peruslähtökohdat orkestereilla ovat hyvin samankaltaiset, orkesterit eroavat toisis- taan selkeästi. Kokoonpanot vaihtelevat, tyylilajit muuttuvat orkesterien mukaan. Orkeste- reiden ohjelmistossa on paljon samankaltaisuutta, kuten myös huomattavia eroja. Silloin tällöin kapellimestarin vaihdos tai jokin muu vastaavan kaltainen tekijä saattaa muuttaa orkesterin musiikillista tyyliä kohtalaisen paljon. Puhalluksessa voi odottaa kuulevansa tie- tyn tyyppisiä esityksiä, mutta yllätyksiin kannattaa varautua.
3.2 Toiminnan taloudellinen perusta
Toimintansa RytmiHäiriköt on perustanut alusta asti mahdollisimman korkeaan omavarai- suusasteeseen. Toiminta on rahoitettu pääasiassa omalla työllä eli esiintymisistä saaduilla palkkioilla. Pitämällä kulut alhaisina ja tekemällä paljon keikkoja orkesteri sai aika nopeasti kerättyä tarpeeksi varallisuutta saavuttaakseen täyden omavaraisuuden. Tämä edellytti ka- luston hankintaa, johon kuuluvat esimerkiksi rummut, bassovahvistin, nuottitelineet sekä muu tarpeellinen perusmateriaali.
Esiintymispalkkiot on pidetty aina pieninä. Opiskelijaorkesterina RytmiHäiriköt pyrkivät tuomaan palvelunsa opiskelijoiden saataville. Edullinen hinta on siinä yksi olennainen te- kijä, koska opiskelijajärjestöt toimivat usein hyvin pienillä budjeteilla. Poikkeuksina pieniin esiintymispalkkioihin ovat olleet yrityskeikat ja isot järjestöt, jotka pystyvät maksamaan enemmän ja ovat tottuneet ostamaan palveluita. Esiintymispalkkioiden yleinen taso on kui- tenkin tarkoitus nostaa lähemmäs samaa linjaa muiden big bandien kanssa. Tuottavia keik- koja on tehty erilaisten tapahtumajärjestäjien kautta, jotka järjestävät tapahtumia erilai- sille yrityksille. Viime vuosina suorat yhteydenotot yritysten taholta ovat lisääntyneet.
Avustuksia orkesteri on vuosien varrella hakenut vähänlaisesti. Eniten avustuksia on haettu ja saatu Joensuun kaupungilta. Avustuksia muualta on saatu muun muassa Taikelta, Joen- suun Popmuusikoilta ja Itä-Suomen yliopistolta. Jatkuva avustusten hakeminen ja niiden mahdollinen saaminen luo toimintaan taloudellista vakautta. Avustusten saamisella mah- dollistetaan etenkin isompien konserttien sekä erillisten tapahtumien järjestäminen. Yli- opiston osuutta avustuksiin on pyrittävä nostamaan lähelle muiden opiskelijaorkestereiden saamaa tukea. Kehitystä asiassa on viime vuosina tapahtunut. Yliopisto on tukenut Rytmi- Häiriköiden vappupäivän piknik-konsertteja vuosina 2016 ja 2017 ja etenkin Puhalluksen 2017 tukemisessa yliopistolla oli merkittävä rooli.
3.3 Toiminnan alkuajat
Vuoden 2000 alusta alkaen treenipaikkana ollut kasvatustieteen rakennus laitettiin käyttö- kieltoon homeongelmien takia. RytmiHäiriköiden toiminnassa tämä tarkoitti uuden treeni- paikan etsimistä. Paikka löytyi kuitenkin helposti ja muutos sujui yllättävän ongelmatto- masti. Uudeksi harjoitustilaksi tuli Ylioppilaskunnan hallinnoima Studioteatteri Monttu.
Monttu oli hyvä harjoittelupaikka koska se oli samassa rakennuksessa ylioppilaskunnan kanssa, missä meidän nuotistommekin oli. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toimintakertomus vuodelta 2000.)
Aluksi ongelmia tuli jonkin verran tilan varauksen suhteen, koska Montulla oli muitakin ak- tiivisia käyttäjiä, ahkerimpana Joensuun ylioppilasteatteri. Pienten alkukankeuksien jälkeen vakiovuorot selkiintyivät kaikille ja harjoitukset pysyivät säännöllisesti maanantai-illoissa.
Oman mielenkiintoisen lisänsä Monttu tarjoili valaistuksensa puolesta. Silloin tällöin oli niin, että useimmat katto- ja seinävalot eivät toimineet, joten harjoituksiin tuli tunnelmaa milloin värivalojen loisteesta, milloin työmaavalojen kirkkaasta paisteesta. Luovia ja mie- lenkiintoisia valaistusratkaisuja opittiin käyttämään jo silloin.
Kaiken kaikkiaan Monttu oli hyvä harjoituspaikka. Orkesterin omille soittimille, vahvisti- mille ja muulle materiaalille oli hyvät säilytystilat. Tässä vaiheessa olimme jo hankkineet oman rumpusetin, bassovahvistimen, congat, nuottitelineitä ja muuta tavaraa. Eduksi on ehdottomasti luettava myös Montun seinän takana oleva ravintola Lyyra. Treenien tauolla tai niiden päätteeksi oli mukava käydä yhdessä oluella tai muulla virvokkeella edistämässä orkesterin sisäistä yhtenäisyyttä. Montussa vierähti lähes viisi vuotta, siellä treenattiin syk- syyn 2005 asti, jonka jälkeen harjoituspaikkana on ollut Educa.
Orkesteri järjesti harjoitusviikonlopun ulkopuolisen kouluttajan, helsinkiläisen Teemu Sal- misen johdolla 12.–14.4.2000. Viikonlopun aikana perehdyttiin kolmimuunteiseen frasee- raukseen, soolojen soittamiseen sekä harjoiteltiin Salmisen tuomia sovituksia ja kevätkon- sertin kappaleita. Harjoitusviikonlopun satoa orkesteri tarjoili seuraavana perjantaina 19.4.
Carelia-salissa, jossa oli orkesterin ensimmäinen oma konsertti nimeltään Ensimmäinen pe-
rinteinen kevätkonsertti. Konsertissa oli jo selkeästi havaittavissa RytmiHäiriköiden musii- killisen suuntauksen viivat ja monet tuossa konsertissa esitetyistä kappaleista ovat säily- neet orkesterin ohjelmistossa jopa tähän päivään asti.
Vuosina 2000 – 2002 orkesteri vakiinnutti paikkansa Joensuun tapahtumakarnevaalissa saaden välillä mielenkiintoisia keikkakutsuja myös muualle Suomeen, kuten Kakolan vanki- laan Turkuun. Kotikaupungin sisällä tapahtuneista keikoista mainittakoon opiskelijoiden lii- kuntailtapäivät, koululaiskonsertit ja Joen Yö –keikat. RytmiHäiriköt onkin osallistunut kau- punkifestivaali Joen Yöhön lähes jokaisena toimintavuotenaan, poikkeuksena ensimmäinen toimintavuotemme ja vuosi 2012, jolloin olimme Varkaudessa aloittamassa sinne Taiteiden Yö –tyyppistä tapahtumaperinnettä. Lisäksi perinteiksi ovat muodostuneet vapun aikaan tapahtuvat sambakulkue ja Alkukiven lakitus. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toimintakertomukset vuosilta 2000 – 2002.)
Alkuvuosien kehityskaari huipentui orkesterin viisivuotiskonserttiin. Konsertti järjestettiin Karjalantalolla 28.3.2003. Konsertin ohjelmisto oli monipuolista ja haastavaa, mutta bändi oli erinomaisessa iskussa ja hyvin yhteen hioutunut kuluneiden vuosien mittaan. Lappalai- nen on gradussaan (2011, 4) Eskolaan ja Allardtiin nojaten pohtinut persoonallisuuden, mi- näkuvan ja minäidentiteetin muovautuvan vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä sosiaa- lisiin verkostoihin kuulumisen muodostavan ihmisen identiteetin. Tämä oli havaittavissa RytmiHäiriköidenkin toiminnassa selkeästi.
Ensimmäisten viiden vuoden aikana kehittyi siis ensimmäinen RytmiHäirikkö-sukupolvi.
Soittajien vaihtuvuus orkesterissa oli suhteellisen pientä ja ilmassa oli koko ajan tekemisen tuntua. Rakennettiin yhdessä jotain uutta ja omasta mielestämme ainutlaatuistakin. Monet soittajat olivat olleet mukana lähes alusta asti. Yhteinen kokemus siitä, miten pienestä alle kymmenen hengen soittajan ryppäästä oli kasvanut ja kehkeytynyt oikea iso yhteen soit- tava orkesteri, toimi yhdistävänä tekijänä orkesterin sisällä. Kenties tunnettiin pientä yl- peyttä siitä, mitä oli saatu aikaan. Ainakin aihetta siihen olisi ollut.
3.4 Välivuodet - vakiinnuttamisen vaikeus 2003 - 2008
Tilanne orkesterissa alkoi muuttua hienosti menneiden Viis Siitä! –konsertin ja itse järjes- tämämme Puhalluksen jälkeen. Alkuvuosina hyvin yhteen hitsautunut porukka alkoi hajota.
Soittajat olivat valmistuneet ja muuttamassa muille paikkakunnille ansiotyön perässä. Viis Siitä! ja Puhallus olivat olleet orkesterille ja monille soittajille tärkeä kiinnekohta, jota var- ten oli tehty työtä ja johon oli valmistauduttu huolella. Alkoi olla muutoksen aika ja uuden- laiset haasteet ja tehtävät odottivat monia orkesterissa pitkään ja aktiivisesti toimineita soittajia. Monet soittajat ehkä kokivat että heidän työnsä RytmiHäiriköiden kanssa alkoi olla tehty. Ja hyvinhän se työ oli tehty. Oli luotu toimiva, pidetty ja arvostettukin, mutta etenkin hengeltään ja asenteeltaan niin musiikillisesti kuin muutenkin hieno orkesteri.
Orkesterin toimivuutta jatkossa vaikeutti uusien soittajien saaminen poislähteneiden tilalle ja etenkin komppiryhmässä tapahtuvat tiheät soittajavaihdokset. RytmiHäiriköiden mu- siikki perustuu vahvaan komppiin, joten olennainen osa musiikin toimivuutta oli jatkuvassa muutostilassa. Tästä johtuen perusohjelmistoa piti treenata jatkuvasti ja uutta ohjelmistoa ei pystytty harjoittelemaan. Keikkoja oli kuitenkin koko ajan ja ne oli pystyttävä hoitamaan laadukkaasti. Omat vaikeutensa toivat myös harjoitusajan ja –paikan jatkuvat vaihtelut.
Vaikka ensimmäisen viisivuotiskauden jälkeen oli paljon vaikeuksia, keikkoja oli silti paljon.
Ja mikä tärkeintä, ne olivat laadukkaita ja esiintymiset olivat isoissa tapahtumissa. Keikka- rutiini alkoi olla jo erittäin hyvä. Orkesterin järjestämät omat konsertit antoivat paljon hyö- dyllistä tietoa tapahtumien järjestämisestä ja suunnitteluvaiheessa huomioon otettavista asioista.
Vuosien 2003 – 2008 vajaasta sadasta keikasta voisi nostaa esille moniakin. Orkesterille merkittävimpiä ovat ainakin itse järjestämämme Puhallus Joensuussa vuonna 2003, joka oli järjestelyineen mittava voimainponnistus koko orkesterilta sekä Puhallus Vaasassa vuonna 2005, jossa RytmiHäiriköiden itsetunto nostettiin kattoon aivan aiheesta ehdottoman ko- van esiintymisen myötä. Iisalmen Olusilla kesällä 2004 esiinnyimme päälavalla kahtena il- tana peräkkäin. Samana syksynä olivat myös sanomalehti Karjalaisen 150-vuotisjuhlat Jo- ensuu Areenassa, joka oli merkkitapaus koko Joensuussa. Omista vuosikonserteista Rautaa
ja Rakkautta keväällä 2005 ja kymmenvuotiskonsertti keväällä 2008 nousevat ylitse mui- den. Muita merkittäviä keikkoja olivat teatteriyhdistys Vääräpyörän kymmenvuotisjuhlat vuonna 2005, ampumahiihdon World Cupin päättäjäiset ja Lieksan vaskiviikoilla esiintymi- nen Waskiareenalla vuonna 2006, SOK:n hallinnon kesäjuhla Joensuu Areenalla vuonna 2007. Vantaalle matkasimme S-ryhmään johtajien juhlaan vuonna 2008 ja samana kesänä oli konsertti Karjalan messujen yhteydessä Mikael Konttisen kanssa Laulurinteen lavalla.
Lisäksi jokavuotiset esiintymiset Joen Yössä ovat olleet tärkeä osa toimintaamme. Rytmi- Häiriköiden aloittamia perinteitä ovat vappukulkue jossa soitamme sambaa, sekä vappu- päivän ilmaiskonsertti. Vuonna 2008 vappupäivän ilmaiskonsertin perinne muuttui Ilosaa- ressa pidettäväksi piknik-konsertiksi. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toi- mintakertomukset vuosilta 2003 – 2008.
3.5 RytmiHäiriköt tilausorkesterina
Syksyllä 2004 alkoi yhteistyö tapahtumajärjestäjäyritys Fun Media kanssa. Se vei orkesterin uusiin haasteisiin. Yhteistyö FunMedian kanssa toi orkesterille paljon hyviä keikkoja. Esiin- tymispaikat olivat pääsääntöisesti isoja tiloja, kuten esimerkiksi Joensuu Areena. Yhteistyö tarkoitti myös sitä, että RytmiHäiriköiden solistiksi tuli valtakunnallisia tähtiartisteja, kuten Erkki Räsänen, Jenna Bågeberg ja Minna Kolehmainen. Keikat olivat useimmiten yrityksien yksityistilaisuuksia, joissa järjestävän tahon (Fun Media) puolelta hoidettiin kaikki käytän- nön järjestelyt. Usein koko orkesteri oli mikitetty, joten äänentoistoon liittyvät asiat olivat varsin merkittäviä. Sound checkin onnistuminen on yksi olennaisimmista asioista. Jokaisen soittajan oli osattava soittaa mikrofoniin oikein, jotta orkesterin oma kokonaissoundi olisi mahdollista tuottaa mahdollisimman luonnollisesti. Vaikka toiminta mikrofonien kanssa onnistuisi täydellisesti, suuri merkitys lopputulokseen on äänimiehellä eli miksaajalla, joka säätää äänenvoimakkuudet instrumenteille sille tasolle, miten yleisö ne kuulee.
Tilausorkesterina toimiminen RytmiHäiköiden kaltaiselle orkesterille ei ole aivan vaiva- tonta. Tilaaja odottaa saavansa vain parasta, mutta opiskelijaorkesterin ei aina ole helppoa sitä tarjota. Soittajien olisi oltava hyvin sitoutuneita, että kaikki tulisivat keikoille. Usein jou-
duttiin tekemään kompromisseja ja etsimään tuuraajasoittajia. Lisäksi tapahtuman järjes- tämisen FunMedialta tilanneella asiakkaalla oli usein erityistoivomuksia ohjelman suhteen, kuten tiettyjä artisteja ja ohjelmistoa. Orkesterin on mukava esiintyä tähtiartistien kanssa, mutta yhteisten ohjelmanumeroiden kuntoon saattaminen ja niiden harjoittaminen artis- tin kanssa ovat aikaa ja voimia vievää toimintaa. Yhteisharjoituksiin ei usein kuitenkaan ole riittävästi aikaa. Yhteistyö Fun Median kanssa oli tiivistä vuosina 2004 – 2008, jonka jälkeen yhteistyössä oli usean vuoden tauko. Vuonna 2013 RytmiHäiriköt esiintyi Fun Media järjes- tämässä Perussuomalaisten puoluekokouksessa.
3.6 Puhallinrockorkesterin tie swingiin, svengiin, grooveen – suuntana big band
Siirtyminen kohti big band –ilmaisua oli osittain harkittua, mutta osittain sattumanvarais- ten tapahtumien aikaansaamaa. Vahvana vaikuttimena olivat orkesterin kapellimestarin omat taiteelliset näkemykset ja mieltymykset. Tarve saada vahvoja ja energisiä instrumen- taalikappaleita mieslaulajan esittämät kappaleet ja halu uudistua olivat olennaisia seikkoja uutta suunta hakiessa. Big bandille on kirjoitettu valtava määrä valmiita sovituksia rytmi- musiikin eri alueilta. Näin ollen suuntautuminen vahvemmin big bandiksi oli aika luontevaa RytmiHäiriköille. Tämä ei tarkoittanut sitä, että orkesterin soitinvalikoimaa olisi rajoitettu pelkästään big band -soittimiin (saksofonit, trumpetit, pasuunat, kitara, piano, basso ja rummut), vaan kaikkien puhaltimien soittajat olivat yhä tervetulleita RytmiHäiriköihin. Käy- tännössä tämä tarkoitti sitä, että allekirjoittaneen oli kirjoitettava puuttuvat stemmat hui- luille, klarineteille ja käyrätorville partituurien pohjalta. Uusien instrumenttien myötä sovi- tuksien soundiin tuli uudenlaista laajuutta.
Big band aikakausi sai alkunsa vuonna 2008 yhteistyöideasta laulajakitaristi Klaus Kuhlman- nin kanssa. Kuhlmannin kanssa olimme keskustelleet hänen halustaan laulaa vanhoja Si- natra –tyylisiä swingejä ja tätä ajatusta aloitettiin työstämään eteenpäin. Kevään 2009 ai- kana harjoiteltiin nippu swing- biisejä, jotka esitettiin Teatteriravintolassa. Keikka kantoi nimeä Swinging Trees & Rockin’ Chairs. Ohjelmistoon kuului Kuhlmannin laulamana puoli- sen tusinaa swing-klassikkoa lisättynä parilla Brian Setzer Orchestra –kappaleella. Lisäksi
orkesteri esitti yhdessä ja erikseen pitkäaikaisen laulajamme Mari Multasen kanssa muuta- mia kappaleita Phil Collins Big Bandin tuotannosta sekä vanhoja tuttuja kappaleita ohjel- mistostamme. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toimintakertomukset vuosilta 2008 – 2009.)
Kouluttautumiseni Imatran big band- festivaalien järjestämällä kapellimestarikurssilla vuonna 2009 oli yksi merkittävä tekijä big band –musiikin lisääntymiseen RytmiHäiriköiden ohjelmistossa. Kesäisen viikon aikana opin paljon uutta ja sain vahvistusta vanhoille ajatuk- silleni. Tärkeimpinä asioina oli syvempi tutustuminen big bandin soundimaailmaan ja dyna- miikkaan, kansainvälisesti tunnustettujen koti- ja ulkomaisten jazz- ja big band –artistien pitämät workshopit ja keskustelut sekä tietysti soittaminen ammattimaisessa seurassa ja big band -musiikin jatkuva kuuleminen. Kurssilta saadut kokemukset olivat niin hyviä, että hakeuduin kurssille vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Lisäksi kurssin aikana pääsin tu- tustumaan ja luomaan tärkeitä kontakteja monien musiikkialan toimijoiden kanssa. (Joen- suun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toimintakertomukset vuosilta 2009 – 2011.)
Vuodesta 2012 alkanutta ajanjaksoa voidaan kutsua lempinimellä Funky fifteen. RytmiHäi- riköt ajautui jälleen uudelle alueelle. Groove ja funk tulivat vahvasti ohjelmistoon. Olin al- kanut kiinnostua enemmän kyseisen genren musiikista ja näin sen sopivan hyvin meidän tyyliimme. Eittämättä syynä funkin tulemiseen ohjelmistoon oli myös soittamiseni soul- funk –yhtye The Voyagersissa, joka koostuu kymmenestä pitkän linjan muusikosta. Bändi esittää muun muassa Tower of Powerin, Stevie Wonderin, James Brownin kappeleita vah- van kompin ja viiden miehen torvisektion voimin.
Oman funk –musiikista innostuneisuuden lisäksi tärkeä tekijä oli RytmiHäiriköiden komppi- sektio. Rytmiryhmän osuus on hyvin merkittävä soitettaessa tämän tyylistä musiikkia. Kita- risti Anssi Kirkinen ja basisti Sanna-Mari Savolainen olivat soittaneet yhdessä jo useamman vuoden. Yhdessä rumpaleiden Joona Räsäsen ja Jarkko Pohjolaisen kanssa komppisektio oli hioutunut tiukaksi paketiksi. Koko komppisektio oli musiikkia opiskelevia tai jo muusikoksi valmistuneita soittajia, joten heidän tinkimätön asenteensa musiikin tekemistä kohtaan ei voinut olla vaikuttamatta myös koko bändin soundiin.
Funkin lisäksi vuonna 2012 toteutettiin hieno produktio, joka nosti koko orkesterin tekemi- sen tasoa. Jo jonkin aikaa kypsynyt idea Ultra Bra –yhtyeen tuotannon esittämisestä big bandillä sai tuulta alleen Imatran big band -viikolla kesällä 2011. Tällöin tapasin sovittaja Samppa Leinon, jolta tilasin yli kymmenen Ultra Bra sovitusta big bandille. Joensuun yliopis- ton kuorosta löytyi viiden hengen laulajaporukka, jonka kanssa produktio toteutettiin. In- nokkaimpana oli Ilkka Marttinen, joka oli mukana aktiivisesti alusta asti. (Kapellimestarin katsaus toimintavuoteen 2012.)
Kokonaisen uuden ohjelmiston kasaaminen ja harjoitteleminen esityskuntoon yhden kau- den aikana on harrastelijaorkesterille hieno saavutus. Kova työ tuotti hienon tuloksen vap- puaattona rock –klubi Kerubissa tehdyn keikan muodossa. Sali oli täynnä ihmisiä, jotka lau- loivat, tanssivat ja heiluttivat käsiä RytmiHäiriköiden mukana. Valitettavaa vain oli se, että RytmiHäiriköt feat. WunderBra plays Ultra Bra –produktiota esitettiin vain neljä kertaa.
Soittajien motivaatio produktion toteuttamiseen oli koko ajan hyvä ja se nosti tekemisen laatuakin huomattavasti. Soittajien mieltymys esitettävään materiaaliin näkyi selvästi ja se ruokki innostuneisuutta hyvin paljon. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toi- mintakertomus vuodelta 2012.)
3.7 Juhlavuosi 2013 – RytmiHäiriköt 15 vuotta
RytmiHäiriköt täytti15 vuotta 10.3.2013. Juhlavuosi toi monia haasteita ja hienoja hetkiä orkesterille. RytmiHäiriköiden omat vuosikonsertit ovat aikaisemmin ajoittuneet kevään kynnykselle maalis – huhtikuun vaihteeseen, mutta juhlavuonna vuosikonsertti päätettiin siirtää loppuvuoteen. Vuosikonsertin sijaan RytmiHäiriköt järjesti maakuntakiertueen, jossa orkesteri konsertoi Lieksassa, Kiteellä ja Joensuussa. Myös Nurmes oli konsertointi- paikkakuntien listassa, mutta se jouduttiin jättämään pois aikatauluongelmien vuoksi. Kon- serttipaikkakunnat valikoituivat osittain orkesterissa aikaisemmin mukana olleiden ja tällä hetkellä mukana olevien soittajien kotipaikkakuntien mukaan sekä toisaalta hyvien kon- serttisalien perusteella. Konserttikiertue, nimeltään Provinssi Tour 2013, toteutettiin tou- kokuun alussa peräkkäisinä päivinä aloittaen Lieksasta, jatkaen siitä Kiteelle ja päättäen Jo-
ensuuhun. Kiertueen aikana orkesteri hioutui upeasti yhteen ja päätöskonsertissa Rytmi- Häiriköt esittivät parasta yhteissoittoaan koko historiansa aikana. Musiikin esittämisen li- säksi RytmiHäiriköt vastasivat itse äänentoiston ja lavan rakentamisesta konserttipaikoissa.
Oli hienoa nähdä miten orkesterilaiset toimivat yhdessä ja saivat esiintymispaikat nopeasti kuntoon. Taloudellisesti kiertue oli vahvasti tappiollinen, mutta sen korvasivat siitä saadut kokemukset ja musiikillinen hyöty. (Joensuun yliopiston puhallinorkesteri ry Joyband toi- mintakertomus vuodelta 2013.)
RytmiHäiriköt ovat järjestäneet lähes kokonaan omalla kustannuksellaan vappupäivänä il- maiskonsertin Joensuun Ilosaaressa jo vuodesta 2008 asti. Juhlavuoden kunniaksi konsert- tiin hankittiin muitakin esiintyjiä ja äänentoistoon satsattiin vähän enemmän. Ilosaaren la- valla musiikki soi yhtämittaisesti lähes viisi tuntia ensin Rytmihäiriköiden voimin kahden setin verran, sitten vuorossa oli HeleKatz –duo erityisvieraineen ja lopuksi kymmenhenki- nen soul-funk –bändi The Voyagers. Ilmaiskonsertit ovat usein tappiollisia ilman merkittä- viä yhteistyökumppaneita, mutta piknikkonsertti sopii hienosti vappuun ja Ilosaareen, jo- ten sen paikka RytmiHäiriköiden perinteissä on täysin perusteltua. Lisäksi vappupäivän kon- sertin mukanaan tuoma paikallisen kulttuurielämän rikastuttaminen nähdään Häiriköissä tärkeänä tehtävänä.
Kesäkuun alussa RytmiHäiriköt kutsuttiin mukaan Ilolla Pohjois-Karjalaan –tapahtumaan, joka järjestettiin Helsingissä Senaatintorilla. Tapahtuma on osa jokavuotista sarjaa, jossa eri maakunnat vuorovuosina esittelevät omia parhaita puoliaan pääkaupungissa. RytmiHäi- riköt sai kunnian avata tapahtuman olemalla ensimmäinen virallinen esiintyjä Senaatinto- rin lavalla. RytmiHäiriköiden keikka meni erittäin hienosti ja se herätti paljon positiivista mielenkiintoa orkesteria kohtaan. Juhlavuoteen kuuluivat vielä merkittävinä tapahtumina osallistuminen opiskelijapuhallinorkesterifestivaali Puhallukseen, joka järjestettiin tuona vuonna Oulussa sekä esiintymiset Popkadulla Ilosaarirockin aikaan ja Joen Yön päälavalla.
Juhlavuosi huipentui arvoisellaan tavalla audio – visuaalisesti vaikuttavaan RytmiHäiriköi- den 15-vuotisjuhlakonserttiin Carelia -salissa marraskuun alkupuolella. Konsertissa esitet- tiin orkesterin parhaimpia helmiä vierailevilla solisteilla maustettuna. Laulusolisteina kon- sertissa olivat Mari Multanen, Juliana Vehviläinen, Tuire Silvennoinen, Jari Kurttila, Ville
Härkönen ja Klaus Kuhlmann. Lisäksi instrumentaalisen lisäpanoksen toi Seppo Tiensuu kontrabassoineen kahdessa kappaleessa. Konsertin tekninen puoli toteutettiin käyttäen maakunnan parhaiden ammattilaisten tietämystä. Valoparta Oy:n toteuttama äänentoisto sekä valosuunnittelu ja -toteutus mukailivat konsertin ohjelmistoa tyylikkäästi ja tilantee- seen sopivalla tavalla tuoden esille RytmiHäiriköille ominaista lavaesiintymistä ja -karismaa.
Konsertissa käytettiin myös videotykkejä ja livekuvaa konsertin tapahtumista heijastettiin valkokankaalle. Vaikka konsertti olikin taloudellisesti tappiollinen (kuten omat konsertit yleensäkin ovat), siitä saatu henkinen hyöty nosti konsertin erittäin onnistuneeksi. Tekni- seen toteuttamiseen tehty satsaus kannatti, sillä soittajien ja yleisön tunnelma hienon si- sustuksen, värivalojen loisteen ja livekuvauksen keskellä oli erittäin hieno. Ulkoisten puit- teiden merkitystä konserttielämykselle ei voi väheksyä. (Kapellimestarin katsaus toiminta- vuoteen 2013.)
3.8 Kohti kahta täyttä vuosikymmentä
RytmiHäiriköiden vauhti ei hiipunut juhlakonsertin jälkeen, vaan seuraavina vuosina teimme yhä vaativampia ja monipuolisempia produktioita ja soittamisen taso jatkoi nouse- mistaan. Ultra Bra -ohjelmisto teki vahvan paluun esiintymisiimme. Paluun alkusysäyksenä oli esiintymisemme Joensuun Musiikkitalvessa 2014, johon meiltä oli tilattu Ultra Bra -setti.
Samaa Ultra Bra -linjaa jatkoimme seuraavillakin keikoilla, esiintymiset olivat niin valtakun- nallisissa, paikallisissa kuin kansainvälisissä tapahtumissa. Laulajat olivat vaihtuneet koko- naan vuoden 2012 esiintymisistä, mutta RytmiHäiriköiden laulajakaarti on ollut aina hyvin vahva, joten ongelmia ei ollut. Ja orkesteri osasi kappaleet jo hyvin entuudestaan. Vuonna 2014 yli kolmasosa keikoista oli Ultra Bra -settejä ja vuoden lopulla alkoi soittajien keskuu- dessa näkyä ohjelmistoon kyllästymistä. Muilla keikoilla kyllä esitimme omaa perusohjel- mistoa, jota sitäkin kehitettiin koko ajan tulevia produktioita silmällä pitäen. (Joensuun yli- opiston puhallinorkesteri ry Joyband toimintakertomus vuodelta 2014.) (Kapellimestarin katsaus toimintavuoteen 2014.)
Järjestimme intonaatiokoulutuksen vuoden 2014 syksyllä, johon osallistui muitakin soitta- jia kuin RytmiHäiriköitä. Intonaatiokoulutuksen tarkoituksena oli saada orkesteri soimaan
