• Ei tuloksia

Kuinka oppineita tuotettiin? näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kuinka oppineita tuotettiin? näkymä"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

KUINKA OPPINEITA TUOTETTIIN?

KLINGE, MATTI, KNAPAS, RAI- NER, LEIKOLA, ANTO , JA STRÖMBERG, JOHN: Kuninkaal- linen Turun Akatemia 1640—

1808 , Helsingin yliopisto 1640- 1990 ensimmäinen osa, Otava 1987.

Salli sinä, oi ikuinen Jumala, että tätä Turkulaista Akatemiaa ylistettäisiin koko maailmassa kuin Kreikkalaisten Ateenalaista;

että se Teologisissa opinnoissa oli- si Wittenbergin, Helmstedtin ja Rostockin veroinen. Ettei se Lain- opin opinnoissa jäisi Marburgin, Altdorfin, Leizigin tai Jenan jäl- keen. Että se Lääketieteellisessä tiedekunnassa vastaisi Padovaa, Freiburgia, Strasbourgia ja Parii- sia. Että se Filosofian puhtaudessa kilpailisi kaikkien näiden ja mui- den mainitsematta jääneiden kans- sa. Että se isänmaassa kaikissa suhteissa ystävyydessä liittoutuisi Upsalan Akatemian kanssa!

Michael Wexionius, 1640 Helsingin yliopiston historian en- simmäinen osa Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640-1808 on perusteellinen yli 700-sivuinen katsaus akateemiseen elämään Suomessa Ruotsin vallan aikana.

Kirjan tavoitteena on synteesi; se ei ole hakuteos tai käsikirja. Matti Klinge ja Anto Leikola pureutuvat aate- ja oppihistoriaan, lisäksi Klinge kirjoittaa yliopiston esihis- toriasta ja perustamisesta, yliopis- tosta sosiaalisena ja taloudellisena instituutiona, ylioppilaista sekä opetuksesta ja opiskelusta. Rainer Knapas vastaa kirjan rakennushis- toriallisesta osasta, ja John Ström- berg osakuntalaitoksen ja ylioppi- laiden sosiaalisen ja taloudellisen taustan selvittämisestä. Nimityk- siin, akateemisiin kiistoihin ja op- piriitoihin, rituaaleihin ja symbo- leihin, yliopistollisiin sukuyhtei- söihin, poliittisiin ja kansallisiin pyrkimyksiin sekä ylioppilaiden kontrolloimiseen monen muun yli- opistolaitosta ohjaavan ja muovaa- van tekijän ohella paneudutaan teoksessa seikkaperäisesti. Kirjoit- tajilla on myös hyvä kuriositeet- tien taju; sattumat ja hupaisat kum-

majaisuudet elävöittävät tekstiä kuten myös ansiokkaan monipuo- linen kuvitus.

Hyöty ja valta

Helsingin yliopiston historian en- simmäinen osa on paitsi katta- va tutkimus ja mainioiden anek- doottien varasto myös perusteltu puheenvuoro Suomessa virinnee- seen sivistyneistökeskusteluun.

On kiinnostavaa arvioida, mitkä yliopistoelämää 1600- ja 1700-lu- vuilla leimanneista piirteistä ovat yhä tunnusomaisia tai ainakin tun- nistettavissa suomalaisessa yli- opistossa, sivistyneistössä ja kult- tuurissa yleisesti.

Käytännöllis-hyödylliset ja val- tapoliittiset tarpeet johtivat Kunin- kaallisen Turun Akatemian perus- tamiseen 1640 ja määrittelivät sen toimintaa seuraavalla vuosisadal- la. Kirkko tarvitsi entistä parem- paa pappiskoulutusta, suurvalta Ruotsi uusia virkamiehiä ja yli- opistot ja alemmat oppilaitokset opettajia. "Akatemia on julkinen koulu jossa korkeimman Virka- miehen (siis hallitsijan) antaman erioikeuden nojalla esitetään kaik- kia sallittuja tieteitä (artes) ja jae- taan korkeimpia opin arvoja, jotta Jumalan kunniaa julistettaisiin ja Valtiossa lisääntyisi taitavien kan- salaisten määrä", valtio-opin ja historian professori Michael We- xionius luonnehtii Kuninkaallisen Turun Akatemian ideologiaa 1644.

Mistään kovin vapaasta akatemi- asta voidaan tuskin puhua, vaikka yliopistolla oli alusta pitäen talou- dellinen ja oikeudellinen auton- omiansa. Yliopisto tuntuu olleen paljossa latinan pänttäämistä, teo- logiaa ja saarnataitojen harjoitte- lua, mutta samalla myös esimer- kiksi filosofiaa, luonnontieteitä, runoutta ja kaunopuheisuutta luen- noitiin.

Aatelisylioppilaiden koulutus oli asia erikseen. Se tähtäsi uusien kielten, ennen muuta ranskan, osaamiseen, ensimmäisen säädyn moraalin ja velvollisuuksien — ri- tarillisten hyveiden kuten "rohkeu- den", "jalomielisyyden", "hurs-

kauden ja oikeudenmukaisuuden"

— opettelemiseen sekä käytännöl- lisiin taitoihin kuten miekkailuun, tanssiin ja musiikkiin. Aatelisnuo- rukaisilla ei tosin ollut tapana suo- rittaa tutkintoja, ja he mieluummin opiskelivat lyhyehköjä jaksoja eri kotimaisissa ja myös ulkomaisissa yliopistoissa. Virkavuodet olivat oppiarvoa painavampi meriitti.

Yliopisto ja valtiovalta kytkey- tyivät tiiviisti toisiinsa Kuninkaal- lisessa Turun Akatemiassa, ja tämä perinne tuntuu myös jatku- van. Akatemian ensimmäinen kansleri Per Brahe oli suurvalta- Ruotsin johtavia poliitikkoja kuten monet myöhemmätkin kanslerit kuten Arvid Horn ja Carl Gustaf Tessin. Kuninkaan tai aristokratian toiveet tiedettiin hyvin akatemian konsistorissa. Muitakin mahdolli- suuksia olisi ainakin periaatteessa ollut olemassa. Esimerkiksi monet saksalaiset yliopistot perustuivat ensisijaisesti kaupunkiporvariston tukeen.

350 vuotta yliopiston perusta- misen jälkeen suomalaista yhteis- kuntaa ohjataan vielä tai taas ensi- sijaisesti käytännöllistaloudellisis- ta lähtökohdista. Juristit, ekono- mistit, insinöörit ja sosiologit, Kuninkaallisen Turun Akatemian virkamies- ja pappiskoulutuksen perilliset ovat johdossa. Helsingin Sanomien intellektuellikyselyssä oppineiston tämä osa ei menesty- nyt erityisen hyvin, mutta sen tosi- asiallista vaikutusvaltaa tuskin kiistetään. Sivistykseen itseisarvo- na Suomessa ei juuri panosteta, vaikka Snellmanin ja Cygnaeuk- sen fraaseja mielellään toistetaan- kin.

Nurkkapatrioottien pelot 1600-luvulla erityisesti puhdasop- pisuuden kaudella Kuninkaallista.

Turun Akatemiaa vaivasi ulko- maalaisuuskammo. Vieraita aattei- ta pelättiin ja opettajakuntaan rek- rytoitiin vain kotimaisia voimia, so. ruotsalaisia oppineita. Suoma- lais syntyiset professorit olivat koko akatemian ajan vain pieni vähemmistö. Ulkomaalaisuuskam-

(2)

Huvituksiin ja turhuuksiin taipuvainen ylioppilas 1600-luvulta viinikan- nuineen ja peleineen. Mustepullokin on kaatunut!

308 Esittelyjä ja erittelyjä 4189 TIEDE&EDISTYS

mo ei liene harvinaista nykyisin- kään suomalaisessa akateemisessa maailmassa. Opettajien rekrytointi on tuskin paljoa kansainvälisem- pää Helsingin yliopistossa kuin aikoinaan Turussa. Samanlainen nurkkakuntaisuus ei ollut ominais- ta kaikille suurvalta-Ruotsin yli- opistoille. Liivinmaan ja Pomme- rin yliopistot Tartossa/Pärnussa ja.

Greifswaldissa olivat varsin kan- sainvälisiä, erityisesti saksalaisella opettajakunnalla — mikä on luon- nollista — oli niissä vahva jalansi- j a.

Yliopiston nurkkakuntaisuutta ilmentää myös tyytyminen ensisi- jaisesti tiedon vastaanottajaksi, kuten Kuninkaallisessa Turun Akatemiassa tapahtui. Pyrkimys tiedon kansainväliseksi tuottajaksi ja viejäksi ei ole liioin Helsingin yliopiston tai Suomen nykyisen yliopistomaailman leimallisia hy- veitä. 1600-luvulla Turussa pro- fessoreita nimenomaisesti varotel- tiin minkään uuden näkemyksen, esittämisestä. 1700-luvulla hyväk- syttiin edistyksen, hyödyn ja ko- keellisen luonnontieteen ideat Ba- conin, Descartesin ja Wolffin muotoilemina, mutta siitä ei kui- tenkaan seurannut yliopiston hui- maa kansainvälistymistä vaan osin ruotsalaistuminen, kun yhä useam- min luennoitiin ja väitökset laadit- tiin ruotsiksi latinan sijasta. Uusi innovatiivisempi ilmapiiri tuotti kuitenkin muutamia kansainväli- sestikin huomattavia tiedemiehiä kuten tutkimusmatkailija ja talous- opin professori Pehr Kalm, kemisti Johan Gadolin ja Pietarissa varsi- naisen uransa luonut tähtitieteilijä Anders Laxell ja lisäksi monia val- takunnallisesti merkittäviä oppi- neita. Myös uushumanistinen re- aktio tähän hyödyn ja tekniikan eetokseen oli voimakas: Henric Gabriel Porthan, Mathias Calonius ja Franz Michael Franzen.

Tieteen klassikot

Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640-1808 tarjoaa monia kiehto- via aatehistoriallista välähdyksiä.

On sääli ja häpeä, että vain pieni

osa aivan keskeisimmistäkään Tu- russa julkaistuista tieteellisistä te- oksista on saatavina nykyaikaisina käypinä käännöksinä tai editioina.

Yliopistokirjallisuuden klassikoi- den huolto on Suomessa skandaa- limaisella tolalla, ja sama koskee muutakin vanhempaa intellektuaa- lista kirjallisuutta. Anders Chyde- niuksen kasvot ilmestyivät pari vuotta sitten ilahduttavasti tuhan- nen markan seteliin, mutta pätevää käännöstä hänen teoksistaan ei tunnu olevan varaa tai kiinnostusta tuottaa. Viime vuonna juhlittiin kirjan 500-vuotista taivalta Suo- messa, mutta klassikoiden saata- vuuden suhteen edistyttiin tuskin

askeltakaan lukuunottamatta Mis- sale Aboensen rituaalista korulai- tosta, joka latinankielisenä jäi si- sällöllisesti useimmille lukijoille lähes täysin vieraaksi.

Tänä vuonna, kun vietetään Ranskan vallankumouksen 200- vuotisjuhlallisuuksia, olisi erin- omainen ajankohta julkaista Suo- men keskeisintä valistuskirjalli- suutta käsittävä kokoelma, jossa.

esimerkiksi Johan Browallius, Pet- ter Forsskähl, Pehr Kalm, Anders Chydenius, Pehr Adrian Gadd, Ja- cob Gadolin, Sigfried Porthan, Henric Gabriel Porthan, Mathias Calonius ja Franz Michel Franzen olisivat edustettuina. Usein väite-

(3)

tään, ettei Suomessa ole valistus- kirjallisuutta, mutta se on erehdys.

Valistuskirjallisuus kirjoitettiin Suomessa latinaksi ja ruotsiksi ja sillä on oma erityislaatunsa.

Suomalaista kirjallisuutta ja samalla kansallista itseymmärrystä kaventaa tietämättömyys omista historiallisista kerrostumista, sik- sikin intellektuaalisen kirjallisuu- temme klassikoiden saattaminen nykylukijoiden ulottuville olisi välttämätöntä. Parhaiten se ehkä toteutuisi perustamalla Suomen tieteen klassikoiden kirjasarja.

Kimmo Sarje

Viisauden jumalatar palkitsee Parnassos-vuorelle kipuavan yli- oppilaan seppeleellä. Maisteri Tammelinin onnittelurunon kuvi- tusta vuodelta 1694.

SUOMI MIEHITTI - HISTORIA VAIKENEE

SEPPÄLÄ, HELGE: Suomi miehit- täjänä 1941-1944. SN-kirjat, 1989.

Ilmestyessään viime keväänä Hel- ge Seppälän teos aiheutti kahdesta syystä pientä hälinää. Ensinnäkin sen aiheesta, Suomen sota-ajan miehitystoiminnasta Neuvosto- Karjalassa on tähän asti oltu melko vaiteliaita. Hävitystä sodasta on tahdottu muistaa vain voitettuja taisteluita. Lisäpotkua Seppälä sai, kun hänen vakituinen kustantajan- sa ei ottanut teosta kustannusohjel- maansa, vaan sen julkaisi SN-kir- jat, jonka kustannuspolitiikka yleensä keskittyy enemmän Suo- men ja Neuvostoliiton ystävyyden kuin vihollisuuksien esittelyyn.

Toiseksi Seppälän väitettiin pla- gioineen muiden tutkimuksia, en- nen kaikkea Antti Laineen teosta Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä- Karjalan siviiliväestön asema suo- malaisessa miehityshallinnossa 1941-1944 (1982). En ole voinut verrata, minkä verran Seppälä on velkaa Laineelle ja muille ammat- tihistorioitsijoille. Ainakin hän viittaa Laineeseen pitkiin matkaa ja mainitsee tämän jo esipuheensa ensi riveillä tunnustaen yllä maini- tun tutkimuksen olleen oman työn- sä liikkeelle sysääjänä selvittä- mään, miksi Suomen sodanaikai- sen miehitystoiminnan osalta on podettu pitkällistä muistinmene- tystä ja tietoisesti valehdeltu. Sep- pälä on perehtynyt huolellisesti Itä-Karjalan sotilashallintoesikun- nan jälkeenjääneisiin papereihin ja muuhun sota-arkiston dokumentti- materiaaliin. Muita keskeisiä läh- deryhmiä ovat kotimaisen tutki- muskirjallisuuden ohella venäjän- kielinen historiantutkimus ja muis- telmat sekä Petroskoissa suoritetut miehityksen kokeneiden henkilöi- den haastattelut.

Seppälä käyttää toistuvasti to- tuudenmukaisuuden käsitettä, jo esipuheessa: "Tämä kirja [Seppä- län edellinen teos Suomi hyökkää- jänä (1984)] sai totuudenmukai- suudestaan huolimatta eräissä pii- reissä poliittisen merkityksen ja ankarat arvostelut, / 1" (s. 7).

Varmaan sai, mutta on kysyttävä, voiko historiantutkimuksessa ku- ten muussakaan humaniorassa olla ehdotonta totuutta.

Seppälä lähtee liikkeelle yhdes- tä Mannerheimin retorisesta lois- tonäytteestä, kuuluisasta toisesta

"miekantuppikäskystä" 10.7.1941.

Seppälä pitää sitä marsalkan vir- heenä, huitaisuna tuntemattomaan tulevaisuuteen, josta saatiin mak- saa sodan päätyttyä; toisaalta se oli

"vallankaappaus", joka heikensi presidentti Rytin asemaa. Tämä ja monet muut detaljit osoittavat Suomen valmistautuneen hyök- käyssotaan Saksan rinnalla ja liit- tämään historiallisesti sille kuulu- mattoman Itä-Karjalan itseensä.

(Jalmari Jaakkolan Rytille teke- män muistion mukaan Venäjältä oli vaadittava jopa Kuolaa!). Näin Suomi oli ottamassa paikkaansa akselin "Uudessa Euroopassa" ja laajentumassa Suur-Suomeksi AKS:n hahmotteleman ohjelman mukaan.

Sen mukaisesti ryhdyttiin kesäl- lä ja syksyllä 1941 toteuttamaan vallatun karjalaisalueen miehitys- hallintoa ja järjestelemään oloja uudelleen. Suomi ei tyytynyt vain eliminoimaan aseellista ja aseeton- ta vastarintaa, vaan pyrki puhdista- maan väestön vieraista aineksista, jotta se voitaisiin lukea Suomen kansaan. Ihmiset jaettiin kahteen kastiin, kansallisiin eli suomenhei- moisiin (pääasiassa karjalaisia) ja epäkansallisiin, joista suurin ryh- mä olivat venäläiset, yleensäkin Neuvosto-Karjalan enemmistö- kansallisuus. Tämä rotuerottelu näkyi työpaikoissa, elintarvikeja- kelussa, terveydenhoidossa, avio- luvissa jne. Suomalainen apartheid näkyi myös liikkumisvapauden ra- joituksissa: kansallisilla oli sininen ja venäläisillä punainen kulkulupa;

jälkimmäisille myönnettiin muut- tolupia hyvin vähän.

Pääasiassa epäkansallisia suljet- tiin Mannerheimin käskystä suurin joukoin keskitysleireihin; vuonna 1942 niissä oli 24 000, seuraavana vuonna 15 000 ihmistä, enimmil- lään 27 % miehitetyn alueen väes- töstä. Seppälä korostaa, että näitä

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

In order for the analysis to be as successful as possible, it is important to check the minimum and maximum frequency in the settings: in the editor, these will be the Pitch

If you want to draw an analysis picture that does not yet have a corresponding object in the Object list, select the Sound object first and compute the desired analysis object

Saamatta sen sijaan jäivät Helsingin yleisen historian ja Turun yliopiston kulttuurihistorian professuurit, joihin Castrén tosin sai pätevyyden.

Professori Michael Wexionius piti Turun aka- temian avajaisissa 15.7.1640 puheen, jossa hän rukoili Jumalaa auttamaan, ”että tätä turkulais- ta akatemiaa

Kuuluisimpia kirjastolle aikanaan kuuluneita aarteita on kirjaston nimeäkin kantava Codex Alexandrinus, koko.. Raamatun käsittävä 1640-sivuinen pergamentille tehty

Suomen historian professorina hän toimi sekä Turun että Helsingin yliopistoissa eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1994.. Hän toimi Helsingin yliopiston rehtorina

Järjestyksessään viidensien Turun yliopiston Poliittisen historian laitoksen organisoimien historian metodologiapäivien aiheena olivat tänä vuonna historian

jänänpoika Lepuksesta ja tämän vaimosta Katri Niiilontyttärestä, (joiden hautakivi vieläkin koristaa Uudenkaupungin vanhaa kirkkoa. 1640.) Heti ruumiillisen