KUINKA OPPINEITA TUOTETTIIN?
KLINGE, MATTI, KNAPAS, RAI- NER, LEIKOLA, ANTO , JA STRÖMBERG, JOHN: Kuninkaal- linen Turun Akatemia 1640—
1808 , Helsingin yliopisto 1640- 1990 ensimmäinen osa, Otava 1987.
Salli sinä, oi ikuinen Jumala, että tätä Turkulaista Akatemiaa ylistettäisiin koko maailmassa kuin Kreikkalaisten Ateenalaista;
että se Teologisissa opinnoissa oli- si Wittenbergin, Helmstedtin ja Rostockin veroinen. Ettei se Lain- opin opinnoissa jäisi Marburgin, Altdorfin, Leizigin tai Jenan jäl- keen. Että se Lääketieteellisessä tiedekunnassa vastaisi Padovaa, Freiburgia, Strasbourgia ja Parii- sia. Että se Filosofian puhtaudessa kilpailisi kaikkien näiden ja mui- den mainitsematta jääneiden kans- sa. Että se isänmaassa kaikissa suhteissa ystävyydessä liittoutuisi Upsalan Akatemian kanssa!
Michael Wexionius, 1640 Helsingin yliopiston historian en- simmäinen osa Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640-1808 on perusteellinen yli 700-sivuinen katsaus akateemiseen elämään Suomessa Ruotsin vallan aikana.
Kirjan tavoitteena on synteesi; se ei ole hakuteos tai käsikirja. Matti Klinge ja Anto Leikola pureutuvat aate- ja oppihistoriaan, lisäksi Klinge kirjoittaa yliopiston esihis- toriasta ja perustamisesta, yliopis- tosta sosiaalisena ja taloudellisena instituutiona, ylioppilaista sekä opetuksesta ja opiskelusta. Rainer Knapas vastaa kirjan rakennushis- toriallisesta osasta, ja John Ström- berg osakuntalaitoksen ja ylioppi- laiden sosiaalisen ja taloudellisen taustan selvittämisestä. Nimityk- siin, akateemisiin kiistoihin ja op- piriitoihin, rituaaleihin ja symbo- leihin, yliopistollisiin sukuyhtei- söihin, poliittisiin ja kansallisiin pyrkimyksiin sekä ylioppilaiden kontrolloimiseen monen muun yli- opistolaitosta ohjaavan ja muovaa- van tekijän ohella paneudutaan teoksessa seikkaperäisesti. Kirjoit- tajilla on myös hyvä kuriositeet- tien taju; sattumat ja hupaisat kum-
majaisuudet elävöittävät tekstiä kuten myös ansiokkaan monipuo- linen kuvitus.
Hyöty ja valta
Helsingin yliopiston historian en- simmäinen osa on paitsi katta- va tutkimus ja mainioiden anek- doottien varasto myös perusteltu puheenvuoro Suomessa virinnee- seen sivistyneistökeskusteluun.
On kiinnostavaa arvioida, mitkä yliopistoelämää 1600- ja 1700-lu- vuilla leimanneista piirteistä ovat yhä tunnusomaisia tai ainakin tun- nistettavissa suomalaisessa yli- opistossa, sivistyneistössä ja kult- tuurissa yleisesti.
Käytännöllis-hyödylliset ja val- tapoliittiset tarpeet johtivat Kunin- kaallisen Turun Akatemian perus- tamiseen 1640 ja määrittelivät sen toimintaa seuraavalla vuosisadal- la. Kirkko tarvitsi entistä parem- paa pappiskoulutusta, suurvalta Ruotsi uusia virkamiehiä ja yli- opistot ja alemmat oppilaitokset opettajia. "Akatemia on julkinen koulu jossa korkeimman Virka- miehen (siis hallitsijan) antaman erioikeuden nojalla esitetään kaik- kia sallittuja tieteitä (artes) ja jae- taan korkeimpia opin arvoja, jotta Jumalan kunniaa julistettaisiin ja Valtiossa lisääntyisi taitavien kan- salaisten määrä", valtio-opin ja historian professori Michael We- xionius luonnehtii Kuninkaallisen Turun Akatemian ideologiaa 1644.
Mistään kovin vapaasta akatemi- asta voidaan tuskin puhua, vaikka yliopistolla oli alusta pitäen talou- dellinen ja oikeudellinen auton- omiansa. Yliopisto tuntuu olleen paljossa latinan pänttäämistä, teo- logiaa ja saarnataitojen harjoitte- lua, mutta samalla myös esimer- kiksi filosofiaa, luonnontieteitä, runoutta ja kaunopuheisuutta luen- noitiin.
Aatelisylioppilaiden koulutus oli asia erikseen. Se tähtäsi uusien kielten, ennen muuta ranskan, osaamiseen, ensimmäisen säädyn moraalin ja velvollisuuksien — ri- tarillisten hyveiden kuten "rohkeu- den", "jalomielisyyden", "hurs-
kauden ja oikeudenmukaisuuden"
— opettelemiseen sekä käytännöl- lisiin taitoihin kuten miekkailuun, tanssiin ja musiikkiin. Aatelisnuo- rukaisilla ei tosin ollut tapana suo- rittaa tutkintoja, ja he mieluummin opiskelivat lyhyehköjä jaksoja eri kotimaisissa ja myös ulkomaisissa yliopistoissa. Virkavuodet olivat oppiarvoa painavampi meriitti.
Yliopisto ja valtiovalta kytkey- tyivät tiiviisti toisiinsa Kuninkaal- lisessa Turun Akatemiassa, ja tämä perinne tuntuu myös jatku- van. Akatemian ensimmäinen kansleri Per Brahe oli suurvalta- Ruotsin johtavia poliitikkoja kuten monet myöhemmätkin kanslerit kuten Arvid Horn ja Carl Gustaf Tessin. Kuninkaan tai aristokratian toiveet tiedettiin hyvin akatemian konsistorissa. Muitakin mahdolli- suuksia olisi ainakin periaatteessa ollut olemassa. Esimerkiksi monet saksalaiset yliopistot perustuivat ensisijaisesti kaupunkiporvariston tukeen.
350 vuotta yliopiston perusta- misen jälkeen suomalaista yhteis- kuntaa ohjataan vielä tai taas ensi- sijaisesti käytännöllistaloudellisis- ta lähtökohdista. Juristit, ekono- mistit, insinöörit ja sosiologit, Kuninkaallisen Turun Akatemian virkamies- ja pappiskoulutuksen perilliset ovat johdossa. Helsingin Sanomien intellektuellikyselyssä oppineiston tämä osa ei menesty- nyt erityisen hyvin, mutta sen tosi- asiallista vaikutusvaltaa tuskin kiistetään. Sivistykseen itseisarvo- na Suomessa ei juuri panosteta, vaikka Snellmanin ja Cygnaeuk- sen fraaseja mielellään toistetaan- kin.
Nurkkapatrioottien pelot 1600-luvulla erityisesti puhdasop- pisuuden kaudella Kuninkaallista.
Turun Akatemiaa vaivasi ulko- maalaisuuskammo. Vieraita aattei- ta pelättiin ja opettajakuntaan rek- rytoitiin vain kotimaisia voimia, so. ruotsalaisia oppineita. Suoma- lais syntyiset professorit olivat koko akatemian ajan vain pieni vähemmistö. Ulkomaalaisuuskam-
Huvituksiin ja turhuuksiin taipuvainen ylioppilas 1600-luvulta viinikan- nuineen ja peleineen. Mustepullokin on kaatunut!
308 Esittelyjä ja erittelyjä 4189 TIEDE&EDISTYS
mo ei liene harvinaista nykyisin- kään suomalaisessa akateemisessa maailmassa. Opettajien rekrytointi on tuskin paljoa kansainvälisem- pää Helsingin yliopistossa kuin aikoinaan Turussa. Samanlainen nurkkakuntaisuus ei ollut ominais- ta kaikille suurvalta-Ruotsin yli- opistoille. Liivinmaan ja Pomme- rin yliopistot Tartossa/Pärnussa ja.
Greifswaldissa olivat varsin kan- sainvälisiä, erityisesti saksalaisella opettajakunnalla — mikä on luon- nollista — oli niissä vahva jalansi- j a.
Yliopiston nurkkakuntaisuutta ilmentää myös tyytyminen ensisi- jaisesti tiedon vastaanottajaksi, kuten Kuninkaallisessa Turun Akatemiassa tapahtui. Pyrkimys tiedon kansainväliseksi tuottajaksi ja viejäksi ei ole liioin Helsingin yliopiston tai Suomen nykyisen yliopistomaailman leimallisia hy- veitä. 1600-luvulla Turussa pro- fessoreita nimenomaisesti varotel- tiin minkään uuden näkemyksen, esittämisestä. 1700-luvulla hyväk- syttiin edistyksen, hyödyn ja ko- keellisen luonnontieteen ideat Ba- conin, Descartesin ja Wolffin muotoilemina, mutta siitä ei kui- tenkaan seurannut yliopiston hui- maa kansainvälistymistä vaan osin ruotsalaistuminen, kun yhä useam- min luennoitiin ja väitökset laadit- tiin ruotsiksi latinan sijasta. Uusi innovatiivisempi ilmapiiri tuotti kuitenkin muutamia kansainväli- sestikin huomattavia tiedemiehiä kuten tutkimusmatkailija ja talous- opin professori Pehr Kalm, kemisti Johan Gadolin ja Pietarissa varsi- naisen uransa luonut tähtitieteilijä Anders Laxell ja lisäksi monia val- takunnallisesti merkittäviä oppi- neita. Myös uushumanistinen re- aktio tähän hyödyn ja tekniikan eetokseen oli voimakas: Henric Gabriel Porthan, Mathias Calonius ja Franz Michael Franzen.
Tieteen klassikot
Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640-1808 tarjoaa monia kiehto- via aatehistoriallista välähdyksiä.
On sääli ja häpeä, että vain pieni
osa aivan keskeisimmistäkään Tu- russa julkaistuista tieteellisistä te- oksista on saatavina nykyaikaisina käypinä käännöksinä tai editioina.
Yliopistokirjallisuuden klassikoi- den huolto on Suomessa skandaa- limaisella tolalla, ja sama koskee muutakin vanhempaa intellektuaa- lista kirjallisuutta. Anders Chyde- niuksen kasvot ilmestyivät pari vuotta sitten ilahduttavasti tuhan- nen markan seteliin, mutta pätevää käännöstä hänen teoksistaan ei tunnu olevan varaa tai kiinnostusta tuottaa. Viime vuonna juhlittiin kirjan 500-vuotista taivalta Suo- messa, mutta klassikoiden saata- vuuden suhteen edistyttiin tuskin
askeltakaan lukuunottamatta Mis- sale Aboensen rituaalista korulai- tosta, joka latinankielisenä jäi si- sällöllisesti useimmille lukijoille lähes täysin vieraaksi.
Tänä vuonna, kun vietetään Ranskan vallankumouksen 200- vuotisjuhlallisuuksia, olisi erin- omainen ajankohta julkaista Suo- men keskeisintä valistuskirjalli- suutta käsittävä kokoelma, jossa.
esimerkiksi Johan Browallius, Pet- ter Forsskähl, Pehr Kalm, Anders Chydenius, Pehr Adrian Gadd, Ja- cob Gadolin, Sigfried Porthan, Henric Gabriel Porthan, Mathias Calonius ja Franz Michel Franzen olisivat edustettuina. Usein väite-
tään, ettei Suomessa ole valistus- kirjallisuutta, mutta se on erehdys.
Valistuskirjallisuus kirjoitettiin Suomessa latinaksi ja ruotsiksi ja sillä on oma erityislaatunsa.
Suomalaista kirjallisuutta ja samalla kansallista itseymmärrystä kaventaa tietämättömyys omista historiallisista kerrostumista, sik- sikin intellektuaalisen kirjallisuu- temme klassikoiden saattaminen nykylukijoiden ulottuville olisi välttämätöntä. Parhaiten se ehkä toteutuisi perustamalla Suomen tieteen klassikoiden kirjasarja.
Kimmo Sarje
Viisauden jumalatar palkitsee Parnassos-vuorelle kipuavan yli- oppilaan seppeleellä. Maisteri Tammelinin onnittelurunon kuvi- tusta vuodelta 1694.
SUOMI MIEHITTI - HISTORIA VAIKENEE
SEPPÄLÄ, HELGE: Suomi miehit- täjänä 1941-1944. SN-kirjat, 1989.
Ilmestyessään viime keväänä Hel- ge Seppälän teos aiheutti kahdesta syystä pientä hälinää. Ensinnäkin sen aiheesta, Suomen sota-ajan miehitystoiminnasta Neuvosto- Karjalassa on tähän asti oltu melko vaiteliaita. Hävitystä sodasta on tahdottu muistaa vain voitettuja taisteluita. Lisäpotkua Seppälä sai, kun hänen vakituinen kustantajan- sa ei ottanut teosta kustannusohjel- maansa, vaan sen julkaisi SN-kir- jat, jonka kustannuspolitiikka yleensä keskittyy enemmän Suo- men ja Neuvostoliiton ystävyyden kuin vihollisuuksien esittelyyn.
Toiseksi Seppälän väitettiin pla- gioineen muiden tutkimuksia, en- nen kaikkea Antti Laineen teosta Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä- Karjalan siviiliväestön asema suo- malaisessa miehityshallinnossa 1941-1944 (1982). En ole voinut verrata, minkä verran Seppälä on velkaa Laineelle ja muille ammat- tihistorioitsijoille. Ainakin hän viittaa Laineeseen pitkiin matkaa ja mainitsee tämän jo esipuheensa ensi riveillä tunnustaen yllä maini- tun tutkimuksen olleen oman työn- sä liikkeelle sysääjänä selvittä- mään, miksi Suomen sodanaikai- sen miehitystoiminnan osalta on podettu pitkällistä muistinmene- tystä ja tietoisesti valehdeltu. Sep- pälä on perehtynyt huolellisesti Itä-Karjalan sotilashallintoesikun- nan jälkeenjääneisiin papereihin ja muuhun sota-arkiston dokumentti- materiaaliin. Muita keskeisiä läh- deryhmiä ovat kotimaisen tutki- muskirjallisuuden ohella venäjän- kielinen historiantutkimus ja muis- telmat sekä Petroskoissa suoritetut miehityksen kokeneiden henkilöi- den haastattelut.
Seppälä käyttää toistuvasti to- tuudenmukaisuuden käsitettä, jo esipuheessa: "Tämä kirja [Seppä- län edellinen teos Suomi hyökkää- jänä (1984)] sai totuudenmukai- suudestaan huolimatta eräissä pii- reissä poliittisen merkityksen ja ankarat arvostelut, / 1" (s. 7).
Varmaan sai, mutta on kysyttävä, voiko historiantutkimuksessa ku- ten muussakaan humaniorassa olla ehdotonta totuutta.
Seppälä lähtee liikkeelle yhdes- tä Mannerheimin retorisesta lois- tonäytteestä, kuuluisasta toisesta
"miekantuppikäskystä" 10.7.1941.
Seppälä pitää sitä marsalkan vir- heenä, huitaisuna tuntemattomaan tulevaisuuteen, josta saatiin mak- saa sodan päätyttyä; toisaalta se oli
"vallankaappaus", joka heikensi presidentti Rytin asemaa. Tämä ja monet muut detaljit osoittavat Suomen valmistautuneen hyök- käyssotaan Saksan rinnalla ja liit- tämään historiallisesti sille kuulu- mattoman Itä-Karjalan itseensä.
(Jalmari Jaakkolan Rytille teke- män muistion mukaan Venäjältä oli vaadittava jopa Kuolaa!). Näin Suomi oli ottamassa paikkaansa akselin "Uudessa Euroopassa" ja laajentumassa Suur-Suomeksi AKS:n hahmotteleman ohjelman mukaan.
Sen mukaisesti ryhdyttiin kesäl- lä ja syksyllä 1941 toteuttamaan vallatun karjalaisalueen miehitys- hallintoa ja järjestelemään oloja uudelleen. Suomi ei tyytynyt vain eliminoimaan aseellista ja aseeton- ta vastarintaa, vaan pyrki puhdista- maan väestön vieraista aineksista, jotta se voitaisiin lukea Suomen kansaan. Ihmiset jaettiin kahteen kastiin, kansallisiin eli suomenhei- moisiin (pääasiassa karjalaisia) ja epäkansallisiin, joista suurin ryh- mä olivat venäläiset, yleensäkin Neuvosto-Karjalan enemmistö- kansallisuus. Tämä rotuerottelu näkyi työpaikoissa, elintarvikeja- kelussa, terveydenhoidossa, avio- luvissa jne. Suomalainen apartheid näkyi myös liikkumisvapauden ra- joituksissa: kansallisilla oli sininen ja venäläisillä punainen kulkulupa;
jälkimmäisille myönnettiin muut- tolupia hyvin vähän.
Pääasiassa epäkansallisia suljet- tiin Mannerheimin käskystä suurin joukoin keskitysleireihin; vuonna 1942 niissä oli 24 000, seuraavana vuonna 15 000 ihmistä, enimmil- lään 27 % miehitetyn alueen väes- töstä. Seppälä korostaa, että näitä