Anestesiasairaanhoitajan lääkeosaaminen

(1)

Anestesiasairaanhoitajan lää- keosaaminen

Tiia Pulkkinen Sanni Romu

OPINNÄYTETYÖ Syyskuu 2019

Sairaanhoitajakoulutus

(2)

TIIVISTELMÄ

Tampereen ammattikorkeakoulu Sairaanhoitajakoulutus

PULKKINEN, TIIA & ROMU, SANNI:

Anestesiasairaanhoitajan lääkeosaaminen Opinnäytetyö 31 sivua, joista liitteitä 0 sivua Syyskuu 2019

Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa taskuopas käyttökuntoon saatettavista anestesialääkkeistä Tampereen yliopistollisen sairaalan Tuki- ja liikuntaelinkirurgian leikkausosaston anestesiahoitajille. Työn tehtävinä oli tarkastella anestesiasairaanhoitajan lääkeosaamista ja lääkepoikkeamien ennalta- ehkäisyä, lisäksi tuli tarkastella hyvän ohjeen piirteitä.

Anestesiasairaanhoitajan lääkeosaaminen on tärkeä osa työnkuvaa. Hänen tulee tuntea anestesiassa käytettävät lääkeaineet, osata toteuttaa lääkehoitoa aseptisesti, ennaltaehkäistä virheitä, jotta lääkepoikkeamilta vältytään, tunnistaa lääkehoitoon liittyvät vaaratilanteet sekä hallita ilmoitusjärjestelmää, kun vaara- tapahtuma käykin toteen. Lääkepoikkeamilla tarkoitetaan lääkehoidossa tapah- tuvaa virhettä, mikä tapahtuu hoitohenkilökunnan toimesta. Kyseisessä tapahtu- massa lääke annetaan esimerkiksi väärään aikaan tai jätetään kokonaan jakamatta.

Ohje toteutettiin osastolla käytettävistä käyttökuntoon saatettavista lääkkeistä.

Ohjeessa on ilmaistu loogisessa ja tarkoitusta palvelevassa järjestyksessä jo- kaisesta lääkkeestä oleellisimmat tiedot. Ohjeet noudattavat osaston yleistä ohjeiden kaavaa potilasturvallisuutta tukien.

Ohjeen tavoitteena on toimia tukena ja opastavana materiaalina osastolla työs- kenteleville anestesiasairaanhoitajille sekä perehdytysmateriaalina osastolle tu- leville uusille työntekijöille. Jatkotutkimusehdotuksina voisi tutkia lääketurvalli- suuden toteutumista leikkausosastolla sekä minkälaisia ja minkälaisissa olosuh- teissa lääkepoikkeamia tapahtuu.

Asiasanat: lääkitysturvallisuus, lääkehoito, anestesiasairaanhoitaja

(3)

ABSTRACT

Tampereen ammattikorkeakoulu

Tampere University of Applied Sciences

Degree Programme in Nursing and Health Care PULKKINEN, TIIA & ROMU, SANNI:

Nurse Anesthetist`s Competence in Pharmaceutical Products

Bachelor's thesis 31 pages, appendices 0 pages September 2019

The aim of the bachelor thesis was to produce instruction on pharmaceutical products used in the orthopedics operation ward of the Tampere University Hos- pital. The objective of the thesis was to gather information about nurse anesthetist competence in drug administration and prevention of medication errors.

An anesthesia nurse must be familiar with the drugs used in anesthesia, be able to administer aseptic medication, know how to prevent medication errors and identify the risks. Also, reporting skills are important when errors occur.

The study was conducted as a practice-based thesis. The data for the report was gathered from the literature and the material for the guide was provided by the ward. The guide was made for the ward and on the ward`s request not added to the report.

The purpose of the guide is to support the work of anesthesia nurse and assist a new employee in the medications used in the ward. Future studies on medication errors could give important information on how medication safety is imple- mented in the ward. Further studies could also be conducted to examine the types of errors and the circumstances in which they happen.

Key words: drug safety, medical treatment, nurse anesthetist

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 5

2 TARKOITUS, TEHTÄVÄT JA TAVOITE ... 6

3 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT ... 7

3.1 Tiedonhaku ... 7

3.2 Lääkehoidon osaamisen kriteereitä ... 7

3.3 Anestesiasairaanhoitajan lääkeosaaminen ... 9

3.4 Lääkepoikkeamat ja niiden ennaltaehkäisy ... 10

3.5 Anestesian aikainen lääkehoito ... 16

3.6 Hyvän ohjeen piirteitä ... 20

4 METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT ... 22

4.1 Toiminnallinen opinnäytetyö ... 22

4.2 Tuotos ... 22

4.3 Opinnäytetyöprosessi ... 23

5 POHDINTA ... 25

5.1 Eettisyys ja luotettavuus ... 25

5.2 Pohdinta ja kehitysehdotukset... 26

LÄHTEET ... 29

(5)

1 JOHDANTO

Sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavilla tahoilla turvallinen lääkehoito perustuu osastolla laadittuun lääkehoitosuunnitelmaan, joka on osa terveydenhuoltolaissa säädettyä laatu- ja potilasturvallisuussuunnitelmaa. Suunnitelma sisältää muun muassa lääkehoitoon liittyvien riskien tunnistamisen ja niihin varautumisen sekä henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjaon. Työyksiköiden tulee laatia omaan yksikköön soveltuva ja omat lääkehoidon riskit huomioiva yksikkökohtainen suunnitelma. Lääkkeisiin liittyvät riskit tulee kartoittaa ja niiden välttämiseksi kehittää ja hyödyntää turvallisuutta tukevia ratkaisuja. (Inkinen, Volmanen & Hakoinen 2015.)

Lääkehoidon toteuttaminen on osa terveydenhuollon toimintaa ja täten siitä ensi- sijaisesti vastaavat terveydenhuollon ammattilaiset. Anestesiasairaanhoitajat saavat koulutuksensa yhteydessä opit lääkehoidon toteuttamiseen ja tämän pohjalta he ovat vastuussa lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudesta. Lääkehoi- don toteuttamisen yhteydessä muodostuu erityinen vastuu siitä, että se on turvallista. Anestesiasairaanhoitajat tarvitsevatkin kirjallisen erityisluvan vaativan lää- kehoidon toteuttamiseen, koskien esimerkiksi suonensisäistä lääke- ja nestehoi- toa. (Valvira 2018.)

Opinnäytetyö tehdään Tampereen yliopistollisen sairaalan Tuki- ja liikuntaelinkirurgian leikkausosastolle. Tarkoituksena on tuottaa taskuopas heillä käyttökun- toon saatettavista lääkkeistä. Oppaan tarkoituksena on toimia apuna anestesiahoitajien päivittäisessä työssä. Taskuoppaasta on myös apua uusien työntekijöi- den ja opiskelijoiden perehdytyksessä kyseisen osaston lääkkeiden valmistuk- sesta. Opinnäytetyössä tullaan käsittelemään hoitotyön näkökulmana lääkeva- hinkoja ja -poikkeamia ja niiden ennaltaehkäisyä. Tähän liittyen tulemme myös ottamaan huomioon anestesiasairaanhoitajan vastuut ja osaamisen koskien lää- kehoitoa.

(6)

2 TARKOITUS, TEHTÄVÄT JA TAVOITE

Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa taskuopas käyttökuntoon saatettavista anestesialääkkeistä Tampereen yliopistollisen sairaalan Tuki- ja liikuntaelinkirurgian leikkausosaston anestesiasairaanhoitajille.

Opinnäytetyön tehtäviä ovat:

1. Mitä anestesiasairaanhoitajan tulee tietää käytössä olevista lääkkeistä?

2. Mitä ovat lääkepoikkeamat ja kuinka niitä voidaan ehkäistä?

3. Minkälainen on hyvä ohje?

Työn tavoitteena on auttaa välttämään lääkepoikkeamia ja tuottaa tietoa anestesiasairaanhoitajille sekä uusille työntekijöille. Työn tuotoksen tavoitteena on tuottaa työntekijää opastava materiaali käytettävistä lääkkeistä.

(7)

3 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 3.1 Tiedonhaku

Tiedonhaku aloitettiin käyttämällä Tampereen ammattikorkeakoulun omia tietokantoja. Sitä kuitenkin laajennettiin myös Tampereen yliopiston tietokantoihin ja kirjastoon. Käytettyjä tietokantoja ovat muun muassa CINAHL ja Medic. Työssä on käytetty kotimaisten lähteiden lisäksi kansainvälisiä lähteitä. Tiedonhaussa pyrittiin etsimään lähteitä, jotka olisivat julkaistu viimeisen 10 vuoden aikana, tarkoituksena löytää mahdollisimman ajantasaista tietoa.

Työn aloitusvaiheessa lähteitä pyrittiin etsimään joukko-otannalla, mutta hakutuloksia ei joko tullut ollenkaan tai ne olivat erittäin niukkoja eivätkä sopineet itse työhön, vaikka aihe saattoikin olla samaa aihepiiriä. Suurin osa lähteistä on siis etsitty manuaalisella haulla käyttämällä yksittäisiä hakusanoja tai muutaman sanan hakusanaryhmiä. Hakusanoissa korostuvat lääkitysturvallisuus ja lääkitys- poikkeamien ehkäisy kuin myös anestesia ja lääkehoito. Englanninkielisiä läh- teitä etsiessä hakusanat tarkistettiin suomalaisessa asiasanasto- ja ontologiapal- velu MeSH/FinMeSH:ssä ja niistä esimerkkeinä toimivat anesthesia; anestesia, drug; lääkevalmisteet ja safety; turvallisuus. Työn tuotokseen eli käyttökuntoon saatettavien lääkkeiden oppaaseen on käytetty lähteenä osaston omia ohjeita.

3.2 Lääkehoidon osaamisen kriteereitä

Lääkehoito on yksi keskeisimmistä hoitomuodoista. Lääkärit määräävät potilaan lääkehoidosta ja sosiaali- ja terveysalan toimipaikoissa hoitajat toteuttavat lääke- hoitoa ohjeiden mukaan. Sairaanhoitajakoulutuksen käyneet ovat omilla tahoil- laan vastuussa potilaan turvallisesta lääkehoidosta. Heidän tulee valvoa lääke- hoidon toteutumista ja tehdä tehtävänjakoa sekä valvoa osaamista ja lääkehoi- don toimivuutta. Anestesiasairaanhoitajat tarvitsevat myös kirjallisia lupia lääke- hoidon suorittamiseen, esimerkiksi suonensisäisen lääkehoidon toteuttamiseen.

(Valvira 2018.)

Anestesiasairaanhoitajan tulee lääkehoitoa toteuttaessa osata ja tietää monia eri asioita. Aluksi pitää olla riittävä tieto potilaasta, hänelle määrätyistä lääkkeistä ja

(8)

lääkkeiden vaikutuksista. Toiseksi anestesiasairaanhoitajan tulee osata ottaa huomioon potilaan yksilölliset ominaisuudet lääkehoitoa suunnitellessa ja toteuttaessa. Kolmanneksi anestesiasairaanhoitajan tulee tietää kunkin lääkkeen vai- kutusmuoto, yhteisvaikutukset esimerkiksi muiden annettavien lääkkeiden kanssa sekä mahdolliset haittavaikutukset, joita potilaalle voi lääkkeenoton myötä tulla. (Saano & Taam-Ukkonen 2018, 289.)

Hyvä aseptinen osaaminen on osa anestesiasairaanhoitajan työtä ja sillä taataan, ettei potilaan infektioriski suurene toteutettaessa lääkehoitoa (Saano &

Taam-Ukkonen 2018, 185). Käsidesinfektiolla ja suojakäsineiden käytöllä taataan hyvää käsihygieniaa, joka on aseptisen toiminnan perusta. Sillä pyritään vä- hentämään infektioiden määrää, jotka aiheutuvat siitä, kun mikrobi siirtyy käsien välityksellä aiheuttaen tartunnan. Hyvään käsihygieniaan kuuluu käsidesinfektion ja suojakäsineiden käytön lisäksi käsien pesu saippualla ja käsien ihonhoito töi- den ulkopuolella. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 161.) Näiden lisäksi infektioiden torjuntaan kuuluvat myös pisto- ja viiltovahinkojen torjuminen sekä oikeat työtavat. Neulanpistotapaturmasta puhutaan, kun neula, joka on kontaminoitunut verellä, verisillä eritteillä tai kudosnesteillä, läpäisee ihon. Näitä pyritään ehkäise- mään käyttämällä turvaneuloja, -ruiskuja ja -kanyyleja. Lisäksi neuloja ja muita pistäviä jätteitä tulee käsitellä huolellisesti ja muun muassa neulaa ei koskaan saa hylsyttää uudelleen, vaan ne tulee hävittää suoraan särmäisjätteeseen.

(Saano & Taam-Ukkonen 2018, 185, 189.)

Lääkelaskenta on osa lääkehoitoa. Lääkkeiden laskennassa tarvittavia taitoja ja osaamista testataan ja arvioidaan sekä laskennan teoreettisilla kokeilla että käy- tännön osaamisen näyttämisellä. (Inkinen ym. 2015, 32). Laskuvirheiden varalta laskujen tarkistaminen on tärkeää varsinkin suonensisäisten lääkkeiden annon yhteydessä, sillä niitä pidetään korkean riskin lääkkeinä. Nämä tulisi tarkistaa aina kahden henkilön toimesta. On siis tärkeää, että anestesiasairaanhoitaja kykenee laskemaan laskut itse oikein, mutta hänen tulee myös osata tarkistaa toi- sen tekemät laskutoimitukset. (Eggleton 2014, 585.)

(9)

3.3 Anestesiasairaanhoitajan lääkeosaaminen

Anestesiasairaanhoitajat toimivat leikkaussaleissa anestesialääkärin työparina.

Anestesiasairaanhoitajan toimenkuvaan kuuluu anestesioiden valmistelu, potilaan vastaanottaminen leikkaussaliin, anestesialääkärin avustaminen indukti- ossa ja herätyksessä, leikkauksen aikainen potilaan seuranta sekä huolellinen raportointi kirjallisesti ja suullisesti. Anestesiasairaanhoitaja voi työskennellä myös heräämöissä sekä kuulua tiimeihin, jotka hoitavat anestesioita leikkaussa- lien ulkopuolella, kuten esimerkiksi röntgenissä. (Katomaa 2010, 6.)

Suomen anestesiasairaanhoitajat ry on luonut anestesiasairaanhoitajien osaamisvaatimukset, joiden tarkoituksena on korostaa anestesiahoitajien työnkuvaa ja keskeisiä tehtäviä, osaamisalueita sekä potilasturvallisuus- ja laatuvaatimuk- sia. Näiden kriteerien tavoitteena on tukea ammatillisuutta sekä kehittymistä ja ohjata näyttöön perustuvien toimintatapojen käyttöön. (Suomen Anestesiasai- raanhoitajat ry n.d.)

Osaamisvaatimusten mukaan anestesiasairaanhoitajan tulee lääkehoidon osalta tuntea anestesioissa käytettävät lääkeaineet, niiden vaikutustavat sekä haitta- ja sivuvaikutukset huomioiden potilaan tilan. Hän osaa lääke- ja nestehoidon aseptisen toteuttamisen, ennaltaehkäisyn ja tunnistaa poikkeus ja vaaratilanteita sekä hallitsee vaaratapahtumien ilmoituskäytännöt. Hänen tulee työssään kiinnittää huomiota potilasturvallisuuteen ja käyttää apunaan saatavilla olevia työkaluja sekä käyttää uusinta tietoa aseptiikasta ja valvoa aseptisen toiminnan toteutumista ja tarvittaessa korjata toimintaa. (Suomen Anestesiasairaanhoitajat ry n.d.)

Anestesiahoitotyö ja lääkehoito ovat anestesiasairaanhoitajan ammatillisen osaamisen tärkeimmät osa-alueet. Anestesiahoitotyö sisältää kaikki anestesia- muotoihin liittyvät työtehtävät. Näistä tärkeimpiin kuuluu potilaan neste- ja lääke- hoidon osaaminen. Anestesiasairaanhoitajalla tulee olla hyvä farmakologian ja fysiologian osaaminen, jotta hän kykenee turvallisesti hoitamaan potilasta. Anes- tesiahoitotyössä keskitytään paljon potilaan elintoimintojen ylläpitoon, joten poh- jatiedot ovat tärkeitä. On oleellista, että anestesiasairaanhoitaja tietää käytettä- vien lääkkeiden käyttöaiheet, vaikutusmekanismit, haitta- ja sivuvaikutukset, an-

(10)

nostukset sekä kontraindikaatiot eli vasta-aiheet, ne kuuluvat anestesiasairaanhoitajan lääketietämykseen, joka on keskeinen ammatillisen pätevyyden alue.

(Tengvall 2010, 108.)

Amerikassa vuonna 2016 tehdyssä kirjallisuuskatsauksessa oli tutkittu anestesiasairaanhoitajien pätevyyden testaamista. Katsauksessa oli todettu testauksen vakiintuneen päteväksi ja luotettavaksi tavaksi tiedon arvioinnissa useilla tieteen- aloilla ja konteksteissa. Testaamista ei kuitenkaan tulisi käyttää koko pätevyyden arviointiin, sillä pätevyys on monitahoinen käsite ja sitä on vaikea arvioida vain yhtä metodia käyttämällä. Tällä hetkellä kirjallisuudessa parhaaksi metodiksi arvioida pätevyyttä on todettu laaja-alainen arviointi, testaus sekä käytäntöjen ver- taisarviointi. (Riddle 2016, 244-245.)

Suomessa sairaanhoitajien, myös anestesiasairaanhoitajien, lääkeosaamista testataan LOVe- tenteillä. LOVe- tentit sisältävät kysymyksiä eri lääkehoidon alu- eilta sekä lääkelaskuja. Alueita ovat lääkehoidon osaamisen perusteet, lääke- ja nestehoito laskimoon, iäkkäiden lääkehoito, lasten lääkehoito, kivun lääkehoito sekä mielenterveyden häiriöiden ja päihderiippuvuuksien lääkehoito. Tentin eri osa-alueita suoritetaan toimipaikkakohtaisten tarpeiden mukaan. (Lääkehoidon osaaminen verkossa n.d.)

3.4 Lääkepoikkeamat ja niiden ennaltaehkäisy

Lääkevalmisteisiin liittyvä turvallisuus eli lääketurvallisuus sisältää lääkkeen farmakologian tuntemisen ja arvioimisen, valmistusprosessin laadukkuuden, lääk- keiden merkitsemisen ja informaation. Lääkkeiden turvallisuutta valvotaan lupa- menettelyillä. Lääkkeiden haittavaikutuksia tutkitaan vielä myyntiluvan myöntä- misen jälkeenkin. Lääkitysturvallisuus on terveydenhuollon organisaatioiden ja yksiköiden toimia ja periaatteita, joiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja korjata lääkehaittatapahtumia ja siten edistää potilasturvallisuutta ja varmistaa lää- kehoidon turvallisuus. Lääkehaittatapahtumassa eli lääkevahingossa potilaalle aiheutuu ruumiillinen sairaus tai vamma, tai niihin rinnastettava psyykkinen sairaus, hänen käyttämänsä lääkkeensä takia. Tilanteet, jotka johtuvat lääkkeen

(11)

haittavaikutuksesta tai lääkityspoikkeamasta ovat lääkehaittatapahtumia. (Sta- kes 2006, 8-9.)

Lääkityspoikkeamassa hoitohenkilökunta, apteekin työntekijä, muu toimija tai potilas itse on aiheuttanut lääkityksen poikkeaman. Lääkityspoikkeamia ovat muun muassa väärä lääke, väärään aikaan annettu lääke, väärään antoreittiin annettu lääke, jakamatta jäänyt tai ottamatta jätetty lääke. Lääkityspoikkeamat voivat aiheuttaa lääkevahinkoja. (Stakes 2006, 8.)

On huomattu, että muun muassa riittämätön lääkehoidon osaaminen, lääkkeiden puutteellinen tarkistus, sekalainen lääkekärry ja kollegojen keskeisen kommuni- koinnin vähäisyys tai jopa kommunikoimattomuus ovat syitä lääkepoikkeamiin.

Lisäksi suurin osa näistä tapauksista sattuu aivan tavallisissa arkipäiväisissä hoi- totilanteissa anestesiasairaanhoitajan toimesta. Anestesiasairaanhoitajien teke- mien lääkepoikkeamien osuus on jopa yksineljäsosa - yksikolmasosa kaikista lääkepoikkeamista. (Elliot & Liu 2010, 300-301.)

Työn erilaisen ympäristön takia perioperatiivisella alueella on lääkkeiden käyttö- prosesseissa eroja esimerkiksi osastoihin verrattuna. Operatiivisessa ympäris- tössä potilaan ja palveluntarjoajan suhde on eri, yhtä potilasta kohden on monta hoitajaa sekä muita ammattilaisia. Eroa on myös tavassa määrätä, kirjata, annostella ja antaa lääkkeitä. Ympäristön aiheuttamat erilaisuudet voivat aiheuttaa pro- sessissa aukkoja, mitkä ovat vaaraksi potilasturvallisuudelle. Vastuullinen, turvallinen ja tehokas lääkkeiden käyttö ja kaikkien lääkkeiden kirjaaminen on tärkeää läpinäkyvän hoidon takaamiseksi. Erään katsauksen mukaan perioperatiivisessa hoidossa sattuneista lääkitysvirheistä 7,2% johti potilaan saamaan haittaan, kun yleisesti haittatapahtumista vain 1,4% johtaa haittatapahtumaan. (Hicks, Wancer

& Goeckner 2011.)

Kyselytutkimuksessa, jossa vertailtiin perioperatiivisia sairaanhoitajia muihin sai- raanhoitajiin, osallistujilta kysyttiin mikä heidän mielestään oli syy, joka oli johta- nut heidän tekemään lääkitysvirheeseen. Kyselyyn osallistujista osa oli sitä mieltä, että kaksoistarkistuksella oli merkitystä virheiden välttämiseen, kun osa sanoi, että opittujen rutiinien seuraamattomuus johtivat virheisiin. Myös yliluotta- minen tai liian tutuksi rutiinien kanssa tuleminen koettiin johtavan virheisiin, kun

(12)

toiset taas halusivat enemmän standardointeja ja rutiineja. Myös tehokkaiden menettelyjen käyttämättä jättäminen, esim. tarkistuslistan käyttäminen, ajateltiin johtavan huonompaan hoidon tasoon. Kiireen ja osallistujien hoputtamisen koettiin myös johtavan virheisiin. Myös lääkäreiden epäselvä käsiala, epäselvät suul- liset määräykset, LASA -lääkkeet eli samalta näyttävät ja samalta kuulostavat lääkkeet, jotka eivät kuitenkaan ole samoja keskenään, koettiin riskitekijöiksi sekä virheet ”oikeiden” säännön noudattamisessa ovat sekä perioperatiivisten että muilla aloilla työskentelevien sairaanhoitajien mielestä myötävaikuttajia lää- kitysvirheissä. (Treiber & Jones 2012, 287-293.)

Potilaille tapahtuvista haittatapahtumista suurimmalla osalla on yhteys lääkehoi- toon. Tämän myötä myös suurin osa niistä olisi ehkäistävissä. Lisäksi haittata- pahtumat aiheuttavat miljoonien eurojen kuluja terveydenhuollolle joka vuosi.

Haittatapahtumien määrällinen vähentäminen vaatii yhteiskuntatason ratkaisuja.

Myös tutkimukset ja niiden kautta saatava teoriatieto osaltaan edesauttavat turvallisempaa lääkehoitoa. (Airaksinen, Linden-Lahti & Holmström 2012, 214-215.)

Jokaisessa työyksikössä tulisi jatkuvasti arvioida lääkehoidon osaamista ja tätä kautta siihen liittyviä riskejä. Hyvällä riskien hallinnalla tunnistetaan ja arvioidaan toimintaan liittyviä riskejä ja niiden toteutumisen mahdollisuutta. (Inkinen ym. 2015, 14.) Riskin käydessä toteen, tulee siitä tiedottaa eteenpäin. Suo- messa on melko yleisesti käytössä HaiPro –haittatapahtumajärjestelmä, johon voidaan myös kirjata lääkepoikkeamat. Sinne lääkepoikkeaman tapahtumista kirjatessa voi sen luokitella johonkin seuraavista: lääkkeen tilausvirhe, lääkkeen toimitusvirhe, lääkkeen kirjaamisvirhe, lääkkeen antovirhe, lääkkeen säilytys- virhe, lääkkeen määräysvirhe tai lääkkeen jakovirhe. Tällaisessa tilanteessa on myös tärkeää itse käydä läpi, miksi lääkepoikkeama pääsi tapahtumaan eli mitkä syyt siihen johtivat. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 174-175.)

Turvallisen lääkehoidon takaamiseksi on kehitetty ”oikeiden periaate”, jonka avulla pyritään varmistamaan, että haittatapahtumia lääkehoidossa ei tapahtuisi.

Periaate koostuu oikeasta lääkkeestä, oikeasta annoksesta, oikeasta antota- vasta, oikeasta antoajasta, oikeasta potilaasta, oikeasta potilaan ohjauksesta, oikeasta dokumentoinnista sekä oikeasta tarpeesta lääkkeelle. Viime aikoina mu-

(13)

kaan on vielä lisäksi liitetty vaihdellen oikeaa lääkkeen käyttökuntoon saatta- mista, oikeaa lääkehoidon vaikutusten seurantaa ja vaikutusten arviointia sekä oikeaa aseptiikkaa. (Karttunen, Kääriäinen, Jokelainen & Elo 2017, 87-88.) Käy- tössä oleva yhdeksän O:n periaate on otettu käyttöön, sillä on koettu, että sitä seuraamalla lääkepoikkeamien määrä pienentyisi ja sillä taattaisiin laadukas hoito ja hoidon turvallisuus. (Elliot & Liu 2010, 301).

Potilaalle lääkkeitä annettaessa tulisi aina varmistaa potilaan henkilöllisyys. Poti- laan henkilöllisyyden tarkastamiseksi voi kysyä esimerkiksi “Kertoisitko minulle koko nimesi?”. Nimi ja henkilötunnus tulisi aina myös varmistaa potilaalla ran- teesta olevasta tunnistusrannekkeesta, jos potilaalla sellainen on. (Taam-Ukko- nen & Saano 2011, 173; Elliot & Liu 2010, 301.)

Jopa yksikolmasosa lääkepoikkeamista aiheutuu siitä, kun annetaan väärää lää- kettä. Yleinen syy väärän lääkkeen antamiseen on samankaltainen kauppanimi eri valmisteiden kesken. Lääke tulisikin aina varmistaa vaikuttavalla aineella. Li- säksi lääkkeellä voi olla samanlainen vaikutusmekanismi, joka voi aiheuttaa sekaannuksia. Oikea antotapa tulee aina varmistaa ja lääkkeet tulee antaa määrät- tyä reittiä. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 172-173; Elliot & Liu 2010, 301-302.)

Lääke tulee aina antaa määrättyyn aikaan, jotta turvallinen terapeuttinen leveys ei ylity. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 172-173; Elliot & Liu 2010, 302). Tera- peuttisella leveydellä tarkoitetaan lääkkeen turvallisen suurimman ja pienimmän tehoavan annoksen välistä aluetta (Saano & Taam-Ukkonen 2018, 113). Lääke ei saisi viivästyä suunnitellusta antoajasta kuin maksimissaan puoli tuntia. Lääk- keitä ei myöskään tulisi saattaa käyttökuntoon liian aikaisessa vaiheessa, jos oh- jeissa ei niin määrätä. Se saattaa aiheuttaa lääkkeen vioittumisen ja tätä kautta haittavaikutuksia potilaalle tai lääkkeellä ei saadakaan aikaan haluttua vaikutusta. Lääkkeen antoaikaan tulee myös kiinnittää huomiota; sitä ei tulisi antaa liian nopeasti, mutta ei myöskään liian hitaasti. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 172-173; Elliot & Liu 2010, 302.)

Oikea annos tulee aina tarkistaa lääkekortista ja siinä tapauksessa määräyksistä, mikäli sen kanssa on epäselvyyksiä. Myös annettavien yksiköiden kanssa tulee

(14)

olla tarkkana, esimerkiksi mikrogramma on yksikkö, jonka kanssa tapahtuu her- kästi sekaannuksia. Oikealla dokumentoinnilla varmistetaan lääkkeenannon ta- pahtuneen. Dokumentointi toimii myös todisteena. Dokumentoinnissakin tulee ajoitusta miettiä; jos lääkkeen annon kirjaa ylös ennen kuin potilas on ehtinyt lää- kettä ottamaan, voi se olla turha kirjaus, sillä potilas ei välttämättä otakaan lää- kettä tai tulee vastaan jokin muu este. Toisaalta, jos lääkkeen antoa ei dokumen- toida heti, voi se unohtua kokonaan, jolloin toinen hoitaja voi tietämättään antaa tupla-annoksen lääkettä. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 173; Elliot & Liu 2010, 302-303.)

Anestesiasairaanhoitajan tulee tietää lääkkeen vaikutus ja se, miksi lääke on määrätty. Lääkkeellä on aina jokin tarkoitus, tai ainakin sillä tulisi olla. Lisäksi lääkkeen vaikutusta tulee valvoa. Potilas voi saada allergisen reaktion mistä vaan lääkkeestä ja anestesiasairaanhoitajan tulee olla tietoinen tästä, jotta voi toimia asianmukaisella tavalla. Myös lääkkeen muodolla on merkitystä. Tietyt lääkkeet ovat tarkoitettu esimerkiksi vain suun kautta otettaviksi. On myös lääkkeitä, joita saa murskata ja liuottaa ja on lääkkeitä, joille kyseisiä toimia ei saa tehdä. Mikäli vastaan tulee kyseisenlainen tilanne, jossa lääkettä tulisi antaa eri antoreittiä tai se tulisi murskata, vaikka tuoteselosteessa sitä ei suositeltaisi, tulisi sairaanhoi- tajan aina keskustella lääkkeen määrääjän tai farmaseutin kanssa asiasta, sai- raanhoitaja ei saa itsenäisesti päättää murskaako hän lääkkeen. Eteen voi täten esimerkiksi tulla tilanne lääkityksen vaihtoon. (Elliot & Liu 2010, 302-303.)

Oikea potilaan ohjaus on tärkeää. Potilasta tulee tiedottaa siitä, mitä lääkettä hä- nelle annetaan ja mikä tarkoitus lääkkeellä on. Potilaan tulisi olla tietoinen siitä, mikä hänen roolinsa on lääkehoidon toteutuksessa. Ohjauksen tulisi myös olla sen mukaista, että potilas pystyisi lääkehoitoa toteuttamaan jatkossakin itsenäi- sesti ja olla sitoutunut siihen. (Taam-Ukkonen & Saano 2011, 173.)

Lääkkeiden merkitseminen on tärkeää, sillä leikkaussalissa on saatavilla monia erilaisia lääkkeitä ja liuoksia. Alkuperäispakkauksissa olevat lääkkeet ovat helppo tunnistaa, mutta kun lääke siirretään alkuperäispakkauksesta ruiskuun tai neste- pusseihin laitetaan lisiä, tulisi nämä tarkoin merkitä turvallisuuden takaamiseksi.

Selkeällä injisoitavien lääkkeiden ja nesteiden merkitsemisellä taataan lääkitys- virheiden riskin pieneneminen. Hyvinä nyrkkisääntöinä voidaan pitää seuraavia

(15)

asioita. Kaikki lääkkeet ja nesteet, jotka ovat poistettu alkuperäispakkauksistaan pitää olla nimetty. Säiliöt esimerkiksi ruiskut tai infuusiopussit, joissa on lääkkeitä, tulee olla merkittyjä, kun lääkkeen valmistanut henkilö laskee ne käsistään. Vain yhtä lääkettä tulee valmistaa kerrallaan ja se tulee merkitä ennen seuraavan lääk- keen valmistusta. Lääkkeet, joita ei pystytä tunnistamaan, esimerkiksi ruisku, jossa ei ole merkintää, tulee pitää epäturvallisena ja hävittää. (Jensen & Shipp 2015, 10-13.)

Merkitsemiseen voidaan käyttää valmiita tarroja. Tarroihin tulee kirjoittaa seuraa- vat tiedot. Lääke ja sen määrä, mihin ja kuinka suureen määrään liuotinta se on sekoitettu. Tarraan laitetaan päivämäärä ja kellonaika, koska laimennus on tehty.

Myös potilaan nimi, jolle lääke on tarkoitettu, kirjataan lappuun. Laimennoksen tekijä täytyy tulla myös ilmi. (Saano & Taam-Ukkonen 2018, 279-280.) (KUVA 1) Laimentamattomia lääkkeitä voidaan merkitä kuvan 2 kaltaisilla lääkekohtaisilla tarroilla. (KUVA 2)

KUVA 1. Lääkelisäystarra

(16)

KUVA 2. Lääkekohtaiset tarrat

3.5 Anestesian aikainen lääkehoito

Yleisanestesian saavuttamiseen käytettäviä lääkeaineryhmiä ovat anesteetit, lihasrelaksantit ja kipulääkkeet. Anesteetteja käytetään unen saavuttamiseen ja ylläpitoon, niitä on sekä laskimoon annosteltavia että inhaloitavia eli hengitettä- viä. Lihasrelaksanttien tarkoitus on estää poikkijuovaisten lihasten supistumista.

Kipulääkkeillä eli analgeeteilla estetään potilaan tuntemaa kipua leikkauksen aikana ja sen jälkeen. (Olkkola 2018.)

Lihasrelaksantteja käytetään leikkauksissa intubaation ja kirurgisen toimenpiteen helpottamiseksi. Lihasrelaksantit jaetaan kahteen ryhmään: nondepolarisoivat ja depolarisoivat relaksantit. Näistä nondepolarisoivia relaksantteja käytetään enemmän. Lihasrelaksanttien vaikutusten häviäminen kestää useita tunteja, ja jälkirelaksaation riskit ovat suuria. Täten lihasrelaksaatiota käytettäessä sen ku- moamiseksi tulisi käyttää vasta-ainetta. Lihasrelaksaatiota seurataankin operaation aika TOF (Train-Of-Four) stimulaatiolla, jossa relaksaation tasoa mitataan neljän sarjassa tulevalla sähköstimulaatiolla. (Illman 2011, 413-416.)

Intra- ja postoperatiivisessa kivunhoidossa käytetään analgeetteja eli kipulääk- keitä. Usein intraoperatiivisessa vaiheessa eli leikkauksen aikana käytetään opioideja. Opioidien haittavaikutuksia ovat muun muassa hengityslama, ummetus,

(17)

virtsaumpi sekä pahoinvointi. Kipulääkitykseen voi käyttää myös muita kipulääk- keitä kuin opioideja. Suositeltua onkin käyttää multimodaalista kivun hoitoa, jossa yksittäisten lääkeaineiden haittavaikutuksia saadaan vähennettyä. Multimodaali- sessa kipulääkityksessä potilaalle annetaan opioidien lisäksi tulehduskipulääk- keitä, parasetamolia, mahdollisesti erilaisia puudutuksia sekä adjuvantteja eli li- sälääkkeitä, jotka voivat olla esimerkiksi sedatiiveja. (Vo, Clayton & Stolyarskaya 2018, 15-16.)

Postoperatiivisessa hoidossa heräämöissä käytetään PCA eli patient controlled analgesia -menetelmää, jossa potilas voi itse annostella saamaansa opioidi- lääkitystä lääkärin määräämien rajojen puitteissa. Infuusiopumpussa on painike, jota painamalla potilas voi annostella itselleen kipulääkettä. Infuusiopumpussa on mahdollista myös olla taustainfuusio. Se saatetaan potilaaseen infuusioletkulla, joka asennetaan ihon alle pienen neulan avulla, joka sittemmin poistetaan, kun letku on saatu paikoilleen. Pumppu annostelee jatkuvasti lääkeainetta kehoon, mutta siinä on myös napilla toimiva bolus -annostus, jota potilas voi itse painaa, kun kokee siihen tarvetta. Potilaan tulisi myös aina olla valvonnassa PCA -lääki- tyksen aikana. Infuusiopumppuun on määritelty potilaan saama lääkeannos, kahden annoksen välinen minimiaika, jonka aikana potilas ei saa uutta annosta. Tä- män ideana on se, että edellinen lääkeannos alkaisi vaikuttamaan. Asetuksiin laitetaan myös raja potilaan saamalle lääkemäärälle aikayksikköä kohden.

(Chumbley & Mountford 2010, 35-39.)

PCA -menetelmä on aikuisten lisäksi turvallinen myös lapsipotilaille. Se soveltuu hyvin postoperatiivisen kivun hoitoon, akuutin traumakivun hoitoon, toimenpiteiden aiheuttamiin kipuihin, synnytykseen liittyviin kipuihin sekä syöpäkipujen hoitoon. Potilaiden hoitomyöntyvyys on ollut PCA -hoitoa käytettäessä parempi kuin muiden kivunlievityskeinojen kanssa. Menetelmä säästää myös hoitohenkilökun- nan aikaa käytännön hoitotyön vähentyessä. PCA:ta käytettäessä tulee kuitenkin varmistaa potilaan yhteistyökyky ja ymmärrys kyseistä lääkehoitoa kohtaan.

(Chumbley & Mountford 2010, 35-39.)

Potilasta voidaan nukutuksen sijaan puuduttaa operaatiota varten. Puudutteet estävät kipu, lämpö ja kosketustunnon välittymisen. (Ilola ym. 2013.) Ne myös

(18)

pienentävät verisuonitukosten vaaraa ja vähentävät leikkauksen jälkeistä verenvuotoa. Puudutuksia voidaan käyttää yksinään tai tukemaan yleisanestesiaa suu- remmissa leikkauksissa. (Saano & Taam- Ukkonen 2018, 635.) Erilaisia vaihto- ehtoja puudutukselle ovat esimerkiksi laajat eli regionaaliset puudutukset, johto eli pleksuspuudutukset sekä paikalliset- ja pintapuudutukset (Ilola ym. 2013, 87).

Regionaalisessa puudutuksessa käytetään puudutetta, jota injisoidaan haluttuun paikkaan, esimerkiksi spinaalipuudutuksessa selkäytimen spinaalikanavaan eli intratekaalitilaan (Karma, Kinnunen, Palovaara & Perttunen 2016, 94-95). Johto- puudutuksessa puudutetta ruiskutetaan hermorunkojen ja punosten läheisyy- teen. Puutumisessa kestää aikaa, kun puudutteen on kulkeuduttava hermorunkojen läpi viejähaarakkeeseen. Paikallisessa puudutuksessa puudute injisoidaan joko paikallisesti suoraan kyseiseen kudokseen tai suonensisäisesti verityhjiöllä rajoitettuun raajaan. Myös iholta imeyttäminen on pinnallisen puudutuksen tar- peessa mahdollinen. Puudutusten yhteydessä voidaan käyttää analgeetteja ja tarvittaessa potilasta voidaan sedatoida lääkkeillä. (Ilola 2013, 101-108.)

Muita toimenpiteiden aikana käytettäviä lääkeryhmiä ovat hengitystä stimuloivat lääkkeet, sedatiivit, veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet eli antikoagulantit, hyytymistä edistävät lääkkeet, sydämeen ja verenkiertoon vaikuttavat lääkkeet sekä pahoinvointia ja oksentelua vähentävät lääkkeet. (Ilola 2013, 109-110.)

Sedaatiolla pyritään lievittämään potilaan pelkoa, kipua ja ahdistusta, tiloja, jotka liittyvät hoitotoimenpiteeseen. Kevyessä sedaatiossa potilas on yhteistyökykyi- nen ja vastaa puhutteluun. Tällöin hengityksen ylläpitoon ei tarvita välineistöä.

Syvässä sedaatiossa voi tulla tarve hengitysteiden auki pitäviin toimenpiteisiin, potilas on tällöin tajuton ja vaikeasti heräteltävissä. Sedaation saavuttamiseksi potilaalle annetaan keskushermostoon vaikuttavia rauhoittavia lääkkeitä, anes- teettia tai opioidikipulääkettä. (Ilola ym. 2013, 86.)

Anestesian aikana potilaan sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa seurataan tiiviisti. Monitorit mittaavat verenpainetta, sykettä ja lämpöä. Riittävällä verenkier- rolla pyritään ennaltaehkäisemään uhkaavat tilanteet ja takaamaan kudosten riit- tävä verenkierto. Sykkeestä seurataan sen taajuutta per minuutti, säännöllisyyttä ja mahdollisia poikkeamia, esimerkiksi johtumishäiriöitä. (Ilola ym. 2018.) Sydän-

(19)

ja verenkiertoelimistöön vaikutetaan lääkkeillä, jotka nostavat tai laskevat verenpainetta ja sykettä, supistavat tai laajentavat verisuonia, nostavat sydämen mi- nuuttivirtausta sekä hoitavat rytmihäiriöitä. Tarvittaessa nesteenpoistoon käyte- tään lääkitystä, joka helpottaa sydämen ja keuhkojen toimintaa. (Ilola ym. 2013, 134.)

Verenhyytymiseen vaikuttavat lääkkeet jaetaan kahteen osaan, veren hyytymistä edistäviin ja estäviin lääkkeisiin. Veren hyytymistä edistäviä lääkkeitä tarvitaan, kun potilaalla esiintyy leikkauksen aikana verenvuotoa, joka tulee saada tyrehdy- tetyksi. Veren hyytymistä estäviä lääkkeitä eli antikoagulantteja käytetään, kun halutaan estää veren hyytymisestä aiheutuvat haitat, esimerkiksi veritulpat. Anti- koagulantit jaetaan suorasti ja epäsuorasti vaikuttaviin. (Olkkola 2018.)

Yhä useammalla päivystysleikkaukseen joutuvalla potilaalla on käytössä jokin antikoagulantti. On tärkeää aina selvittää mitä lääkettä potilas käyttää. Vanhan polven antikoagulanteille on vasta-aineita, jota tämmöisessä tapauksessa tulee ennen operaatiota käyttää, mikäli sitä ei ole mahdollista siirtää myöhemmälle ajankohdalle. Uusille antikoagulanteilla ei kuitenkaan ole vielä kehitetty vasta-aineita. (Armstrong, Niemi & Ilmakunnas 2013, 46, 50)

Oikein toteutettuna anestesia on hengityksenkin kannalta turvallinen. Siinä pide- tään huoli hapentarjonnan ja hapen kulutuksen välisestä suhteesta anesteetteja säätelemällä ja hengityslaitehoidolla. Hengitystoiminnassa tapahtuu anestesian aikana kuitenkin seuraavanlaisia muutoksia: ventilaatio-perfuusiosuhde muuttuu, kaasujenvaihto häiriintyy, atelektaaseja kehittyy, fysiologinen säätely vaimenee tai häviää, lihastoiminta heikkenee, eritteet retentoituvat ja suojaheijasteet häviä- vät. Anestesialla saattaa myös olla jo valmiiksi olevaan keuhkosairauteen pahen- tava vaikutus. Lähtökohtaisesti suurin hengitykseen kohdistuva vaikutus on väli- tön leikkauksen jälkeinen aika. (Lindgren & Pajula 2014.) Anestesian jälkeen voidaan potilaan hengitystä stimuloida tarvittaessa lääkkeellisesti, mikäli potilaalla esiintyy hengenahdistusta, yskää tai bronko- ja laryngospasmeja. (Ilola ym. 2013, 114).

(20)

Pahoinvointia ja oksentelua voi operaation jälkeen aiheuttaa operaatiossa käyte- tyt lääkkeet, kuten vahvat opioidit, tulehdus, venytys sekä limakalvon ärsytys ruu- ansulatuskanavassa. Postoperatiivinen pahoinvointi ja oksentelu, PONV, on yleistä ja sitä esiintyy noin 20-30% potilaista. Pahoinvointia ehkäisemään anne- taankin usein lääkitystä leikkauksen päättyessä. Hoitona käytetään antiemeet- tejä, mutta nekään eivät täysin estä pahoinvointia ja oksentelua. (Knopf, Rotko &

Koivuranta, 2010)

Perioperatiivisella nesteytyksellä pyritään potilaan elimistössä normaalin neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen sekä tukemaan kudosten aineenvaih- duntaa. Perusnesteenä operaatioissa käytetään kristalloideja eli korvausliuoksia, esim. Ringerin liuosta. Potilaasta poistuu nestettä haihtumalla, virtsan erityksen kautta, mahdollisessa verenvuodossa ja turvotuksissa sekä muussa erityksessä esimerkiksi vapaaseen vatsaonteloon muodostuvassa nesteessä. Nestehoidon tarvetta lisää potilaan mahdollinen kuume. Elektrolyyttitasapainojen häiriöistä ta- vallisimmat ovat kalium- ja natriumtasapainon häiriöt. Näiden puutetta voidaan operaation aikana tarvittaessa korvata nesteeseen laimennettavilla lisillä. (Ilola ym. 2013, 152-154.)

3.6 Hyvän ohjeen piirteitä

Ohjeita annetaan lähtökohtaisesti monenlaisista asioista. Niiden luonto vaihtelee hyvin yksityiskohtaisesta yleisempiin, jolloin ohjetta lukiessa ja sen mukaan toi- miessa on lukijalla enemmän vapautta soveltaa ohjetta haluamallaan tavalla. Oh- jeiden koostuminen myös vaihtelee; ne voivat koostua jopa pelkistä kuvista. Lä- hes jokaisessa työpaikassa ja lähes jokainen ihminen työelämässään kirjoittaa ohjeita. Myös ohjeiden virallisuus ja pituus vaihtelevat. (Torppa 2014, 182-183.)

Ohjeen alussa tulee aina ensimmäisenä kertoa mitä ohje koskee ja kenelle se on tarkoitettu. Hyvässä ohjeessa asiat on ilmaistu loogisessa ja kyseisen ohjeen tarkoitusta palvelevassa järjestyksessä. Asioita ei tule olla liikaa, jotta selkeys ja ymmärrettävyys säilyvät. Ohjeen lukijan tulee pystyä seuraamaan ohjetta alusta loppuun. Ymmärrettävyys ja selkeys korostuvat erityisesti siinä kohtaa, kun ky- seeseen tulee turvallisuus ja vahinkojen välttäminen. (Kankaanpää & Piehl 2011,

(21)

295.) Mikäli varsinaisen asian yhteydessä on paljon muutakin informaatiota, saattaa se häiritä lukijaa ja näin toimia ajatuksia sekoittavan tekijänä. (Torppa 2014, 184.)

Otsikointi kertoo ohjeen käyttökohteen, sen mihin ja mitä varten ohje on tuotettu, ja samalla se voi rajata jopa lukijakunnan. Myös väliotsikointi on hyödyllinen keino helpottaa ohjeen lukemista. On myös tilanteita, joissa lukija tarvitsee vain jonkin tietyn asian ohjetta, joten sen etsiminen helpottuu, kun eri vaiheet ovat otsikoituja.

(Torppa 2014, 183.) Otsikot auttavat jäsentelemään tekstiä. Näiden lisäksi ohjeen sisäinen järjestys voi olla muun muassa aikajärjestys tai aihepiirijärjestys. Aihe- piirijärjestystä suositaan, kun ohjeilla ei ole suoritusjärjestystä ja asiasisältö on helpompi saada loogiseen järjestykseen eri aiheiden kesken. (Kankaanpää &

Piehl 2011, 298.)

Tyypillisesti ohje vastaa kysymyksiin “miten” ja “miksi”. Miten –osiolla tuodaan ilmi, millä tavalla kyseisellä ohjeella lukijan halutaan toimivan, kun taas miksi-osiolla tuodaan ilmi kyseisen toiminnan tarkoitus, miksi ja missä tapauksessa lukijan tulisi toimia ohjeen vaatimalla tavalla. Kerrottaessa miten jotakin tehdään, vie se yleensä tekstimäärältään enemmän tilaa ohjeesta. Ohjeeseen voi olla myös tar- peen mukaan hyvä lisätä aiheellisia varoituksia. (Torppa 2014, 184.)

(22)

4 METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT 4.1 Toiminnallinen opinnäytetyö

Toiminnallisen opinnäytetyön työn ideana on tehdä opas, ohjeistus, tapahtuma tai tuote. Tämä ei kuitenkaan aina ole riittävää vaan työn tulee myös sisältää aiheeseen liittyvää teoriaa, joka tukee myös omaa osaamista. Työssä usein riittää teoreettiseksi lähtökohdaksi jokin käsite sekä sen määrittely. Aina ei ole tarkoitus, eikä edes mahdollista määritellä koko asiaa, muun muassa ajanpuitteissa, vaan sitä onkin hyvä rajata suppeammaksi, niin että siinä käytetään vain keskeisimpiä käsitteitä. Tämä edesauttaa työn varsinaisessa tarkoituksessa. (Vilkka & Airaksi- nen 2003, 51, 65.)

Työn raportti sisältää tiedot siitä miksi ja miten työ on toteutettu, mitä sillä on tavoiteltu, millainen koko prosessi on ollut, mitkä ovat työn lopputulemat ja miten omaa työtä arvioidaan. Työn tuotoksen tulee raporttiosuuden selostamisen si- jasta puhutella ja palvella tuotoksen kohderyhmää. Sen tulee olla yksilöllinen, in- formatiivinen, selkeä, johdonmukainen ja sopiva kohdeympäristöön. Myös tuotokseen tulevan tiedon lähdekritiikki on merkittävä huomiota vaativa osa. (Vilkka

& Airaksinen 2003, 51, 53, 65.) Ohjauksessa käytettävää tietoa tulee osata muo- vata, jotta se on kyseiseen tilanteeseen sopivaa. Tärkeintä ei siis ole tutkitun tiedon hakeminen vaan sen hyödyntäminen ja mukauttaminen. (Kyngäs ym. 2007, 55.)

4.2 Tuotos

Opinnäytetyömme tuotoksena syntyi opas käyttökuntoon saatettavista lääk- keistä. Ohjeen tarkoituksena on vähentää lääkitysvirheitä. Oppaassa on kansi, johdanto sekä tekstiosuus, joka on jaettu aihepiireittäin lääkeryhmien mukaan, aihepiireissä lääkkeet ovat aakkosjärjestyksessä. Täten jokainen lääke on hel- posti löydettävissä oppaasta.

(23)

Osaston toiveesta oppaan ohjeet ovat kirjoitettu osaston nykyisiä ohjeita vastaavaksi. Näin mahdollisilta sekaannuksilta tai väärinymmärryksiltä vältytään. Lääk- keistä oppaassa on kerrottu valmisteen nimi, vaikuttava aine, laimennusohje, in- fuusion vahvuus, säilyvyys, annostus, vaikutusmekanismi, käyttöindikaatio sekä haittavaikutukset. Edeltävät tiedot on kirjoitettu kyseiseen järjestykseen, jotta ohjeet noudattaisivat osaston ohjeiden alkuperäistä kaavaa. Joistakin lääkkeissä on mainittu erityisiä huomioita tai lisätty tarvittavia taulukoita. Jokaisen ohjeen ala- reunaan on kirjattu lähteen päivittäjä ja ajankohta, milloin ohje on päivitetty. Var- sinaista lähdeluetteloa ei yhteistyötahon pyynnöstä oppaaseen liitetty.

Oppaan toivottiin olevan työvaatteiden taskuun sopiva, joten päädyimme pieneen A6 kokoiseen versioon. Käytimme oppaassa fonttia Calibri, sen selkeyden vuoksi. Fonttikooksi valikoitui 11. Pienen paperikoon takia oli oppaassa käytet- tävä selkeää fonttia, jotta tekstistä saa selvää. Tekstiä yhdelle sivulle ja yhdestä lääkkeestä kertyi paljon. Osa ohjeista vei tilaa useamman sivun verran, joten jokainen uusi ohje on aloitettu selkeyden vuoksi aina uudelta sivulta.

Luovutimme oppaan osastolle sähköisenä versiona, muokkaus- ja omistusoi- keuksineen. Opasta ei yhteistyötahon pyynnöstä julkaista tämän raportin yhtey- dessä.

4.3 Opinnäytetyöprosessi

Opinnäytetyöprosessi alkoi vuoden 2018 elokuussa kurssilla “Orientaatio opin- näytetyöhön ja opinnäytetyön suunnittelu” ja kurssi aloitettiin aiheiden valinnalla.

Opiskelijoille julkaistiin lista, jossa oli valmiiksi runsas määrä erilaisia opinnäyte- työaiheita ja näistä aiheista kukin kahden tai kolmen hengen työryhmä sai valita kolme mieluisinta aihetta, joista sitten arvottiin kullekin työryhmälle opinnäytetyön aihe, omalla kohdallamme valinta kohdistui ykköstoiveeseemme. Kaikki valitse- mamme vaihtoehdot olivat toiminnallisia. Päädyimme hakemaan toiminnallisia aiheita oman mielenkiinnon ja sen käytännönläheisen luonteen vuoksi. Toimin- nallisessa työssä aiheeseen pääsee tutustumaan käytännön näkökulmasta, joka

(24)

herätti mielenkiinnon. Valmiissa aiheessa työtapa oli valmiiksi määriteltynä: työ- elämäyhteistyön toiveena oli heidän käyttöönsä sopiva taskuopas anestesialääk- keistä.

Kävimme tapaamassa yhteistyötahoa syksyllä 2018 ja aihe muuntui useamman sähköpostiviestin ja tapaamisen jälkeen osaston tarpeiden mukaiseksi; heillä oli tarve oppaalle, jossa olisi lääkkeet, joiden käyttö on vähäisempää tai käyttökun- toon saattamiseen tarvitaan ohjetta. Yhteistyötaho toivoi myös PCA -pumpun käyttöohjeen lisäämistä oppaaseen, sillä se on usein heräämönhoitajille tarpeel- linen.

Ennen vuodenvaihdetta pidettiin suunnitelmaseminaari, jossa saimme paljon ide- oita ja palautetta opponenteilta, ohjaavalta opettajalta sekä muilta ryhmiltä ja pystyimme vielä muokkaamaan opinnäytetyömme suunnitelmaa haettavaa tutkimuslupaa varten. Lupaa haettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan vastuuhoitajalta.

Suunnitelmassa tuotiin esiin työn tavoitteet ja tarkoitus. Tutkimusluvan saatu- amme etsimme teoriatietoa samalla työstäen taskuopasta.

Toukokuussa 2019 pidimme käsikirjoitusseminaarin ohjaavan opettajamme ja vertaisarvioijiemme kanssa, jonka jälkeen raporttia muokattiin hoitotyötä tuke- vaan suuntaan. Saatoimme työmme loppuun kesän 2019 aikana sen lopulta val- mistuen elo-syyskuun taitteessa. Ennen työn valmistumista kävimme työstä- mässä tiivistelmää koulumme järjestämässä tiivistelmäpajassa ja kirjoitimme englannin kielisen abstraktin.

Hyödynsimme työn aikana muutamaan otteeseen yhdessä ohjaavan opettajamme kanssa pidettyjä ohjausaikoja, joissa pyrittiin miettimään työn sisältöä tut- kimuskysymyksiin vastaavaksi.

(25)

5 POHDINTA

5.1 Eettisyys ja luotettavuus

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on luonut ohjeet hyvän tieteelliseen käytäntöön ja muita tieteellistä tietoa sisältävien sisältöjen luomiseen, joihin kuuluu tiedeyhteisön tunnustamien toimintatapojen eli rehellisyyden, huolellisuuden ja tarkkuuden huomiointi. Tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluu avoimuus ja tie- deviestinnässä vastuullisuus tulee ottaa huomioon tuloksia julkaistaessa. Tieteel- lisen tutkimuksen kriteerien mukaista eettisesti kestävää tiedonhankintaa-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tutkijoiden tulee kunnioittaa ja ottaa huomioon muiden tutkijoiden työ ja saavutukset, viittaamalla tekstiin sen oikeutetulla tavalla.

Opinnäytetyössä käytetyt lähteet on ilmoitettu lähdeluettelossa, ja näihin on myös viitattu tekstissä oikeanlaisilla tekstiviitteillä. Lisäksi pyysimme ulkopuolisen hen- kilön oikolukemaan työmme, jotta työ olisi ymmärrettävissä ja ettei työssä olisi kirjoitusvirheitä. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta n.d.)

Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu myös tutkimusluvan hakeminen (Tutki- museettinen neuvottelukunta n.d). Työhömme haettiin tutkimuslupaa Pirkan- maan sairaanhoitopiirin opetusylihoitajalta. Tutkimuslupaa varten tuli toimittaa suunnitelma ja tutkimuslupahakemus, joissa tuli olla allekirjoitukset ohjaavalta opettajalla ja työelämäohjaajalta sekä tekijöiltä. Työssä noudatettiin edeltäviä hy- vän tieteellisen käytännön ohjeita, jotta lopputulos olisi mahdollisimman eettisesti kestävä. Oppaan tulee olla luotettava sekä tiedon ajantasaista ja oikeaa.

Työssä käytetyt lähteet on seulottu aihepiirien mukaan ja niissä on pyritty käyttä- mään viimeisen kymmenen vuoden aikaväliä, jotta tieto olisi ajantasaista. Erityi- sesti työn tuotoksessa, oppaassa, tämä korostuu, sillä tieto on viimeisintä osastolla olevaa tietoa kustakin lääkkeestä ja niistä käytettävistä määristä. Opas pa- lautettiin osastolle siinä kohtaa voimassaolevien ohjeiden mukaan tehtynä, mutta ohjeet päivittyvät jatkuvasti ja lisäksi osa lääkkeiden laimennusohjeista on täysin osastolla päätettyjä ja tehtyjä, joten opasta ei sen vuoksi liitetty tähän työhön ja sitä kautta saateta julkiseksi. Opas tarvitseekin siis myös jatkossa päivitystä sitä mukaa, kun lääkkeiden anto-ohjeet muuttuvat tai esimerkiksi kauppavalmiste ja

(26)

vahvuus muuttuvat. Tämän johdosta opas on palautettu sähköisenä tiedostona alkuperäisen tulostettavan taskuoppaan sijaan.

Työ noudattaa niin Tampereen ammattikorkeakoulun kirjallisen raportoinnin ohjeita kuin myös tutkimuseettisen lautakunnan antamia kriteereitä. Työ on toteutettu noudattaen kunkin osapuolen sovittuja sääntöjä.

5.2 Pohdinta ja kehitysehdotukset

Työn kirjallisessa osuudessa käytiin läpi anestesiasairaanhoitajan osaamiskritee- reitä toteuttaa turvallista lääkehoitoa ja kerättiin potilasturvallisuutta ajatellen kei- noja, joilla voidaan vähentää lääkitysvirheitä. Anestesiasairaanhoitajan tulee olla ajan tasalla antamistaan lääkkeistä; hänen tulee tietää mitä lääkettä annetaan milloinkin ja kuinka paljon, lisäksi lääke tulee antaa oikealla tavalla laimennet- tuna. Opinnäytetyön tuotoksena teimme oppaan Tampereen yliopistollisen sairaalan Tuki- ja liikuntaelinkirurgian leikkausosastolle lääkkeistä, jotka tulee lai- mentaa ennen potilaalle antamista. Mukana oppaassa on myös ohje PCA -pumpun käytöstä, joka voi olla suuri riski potilasturvallisuudelle väärin käytettynä tai - ohjelmoituna.

Työ käsittää siis kaksi osuutta; kirjallisen ja toiminnallisen osuuden. Opasta työs- tettiin erillään kirjallisesta raportista, sillä oppaan tekoon hyödynnettiin eri lähteitä kuin itse kirjallisen raportin tekemiseen. Oppaan ulkoasuun tosin vaikutti teo- riaosaan kerätyt hyvän ohjeen piirteet. Opas on jo luonteensa vuoksi hyvin far- makologinen ja lääketieteellinen, kun taas raporttiin pyrittiin tuomaan hoitotyön näkökulmaa.

Yhteistyötahoon oltiin yhteydessä sähköpostitse ja lisäksi kokoonnuimme osastolla pariin otteeseen. Yhteistyötaholta saimme korjausohjeita, joiden pohjalta opasta muokattiin heidän käyttötarkoitustaan palvelevaan suuntaan. Sen sijaan kirjallinen osuus on tuotettu täysin oman harkinnan sekä ohjaavan opettajamme ja opponenttien antaman palautteen mukaan.

(27)

Etsiessämme lähteitä työhömme, osoittautui se melko haasteelliseksi. Yritimme aluksi tehdä lähdehakuja usean sanan yhdistelmällä toiveissa saada tulokseksi monta lähdettä kerrallaan. Tämä ei kuitenkaan toiminut aihepiirimme kohdalla, sillä tuolla tekniikalla hakutuloksia tuli erittäin vähän ja lisäksi hakutulokset suu- rimmaksi osaksi sivuuttivat työmme aiheen. Koimme helpommaksi ja tehokkaam- maksi etsiä lähteitä käyttäen vain yhtä tai kahta hakusanaa kerrallaan saaden tulokseksi vain muutamia lähteitä. Tällä tavalla pystyimme myös löytämään läh- teitä juuri siinä kohtaa kirjoituksen alla olevaan osioon ja tiettyä aihepiiriä koskien.

Opinnäytetyön tekemisestä saimme paljon lisätietoa ja oppia raporttien kirjoitta- misesta sekä itse aiheesta. Työ herätti ajattelemaan lääketurvallisuuden merki- tystä potilasturvallisuuteen ja kuinka siihen pystyy itse valmistuneena sairaanhoi- tajana vaikuttamaan. Lääkitysvirheitä tapahtuu yllättävänkin usein, ja kun tiedos- taa omassa toiminnassaan keinot, joilla niitä pystytään välttämään, ollaan hieman lähempänä turvallisempaa lääkehoitoa. Myös erilaisiin lääkeaineryhmiin kuulu- vien lääkkeiden läpikäyminen työn tuotoksessa olivat hyödyllisiä tulevaa ammat- tia varten.

Opinnäytetyötä työstettiin paljon erillään, asuessamme eri paikkakunnilla. Eril- lään työn tekeminen oli meille luontevaa ja silloin työtä tehtiin työnjaolla. Kun kokoonnuimme yhdessä tekemään työtä, panostimme ajan työn kokonaiskuvaan.

Teimme työtä sykleissä; saimme usein pienessä ajassa tehtyä paljon, mutta vä- lissä oli viikkoja, kun työ ei edennyt laisinkaa. Oppaan ja näiden aikojen jälkeen työn aloittaminen tauon jälkeen tuntui raskaalta ja siinä ajassa oli myös ehtinyt unohtamaan jo sen punaisen langan, mikä viimeksi työtä tehdessä oli ollut.

Toinen opinnäytetyön tekijöistä suuntautuu perioperatiiviseen hoitotyöhön, jossa kyseisten asioiden osaaminen on työn kannalta tärkeää. Myös sisätauti-kirurgi- seen suuntautuvalle, toiselle opinnäytetyön tekijälle, on hyötyä tästä työstä, sillä samoja lääkkeitä käytetään esimerkiksi myös tehohoidossa. Tutustuminen leikkaussalissa käytettäviin lääkeaineryhmiin leikkaus- ja anestesiahoitotyön toimin- tojen kautta oli silmiä avaavaa ja helpotti lääkkeiden käyttötarkoituksien ymmär- tämistä.

(28)

Opinnäytetyön jatkotutkimusehdotuksena olisi tuottaa opas koskien lasten anes- tesianaikaista lääkehoitoa tai opas osastolla käytettävistä antibiooteista ja niiden laimentamisesta. Kehitysehdotuksena voisi tutkia lääketurvallisuuden toteutumista leikkausosastolla, kuinka paljon osastolla tapahtuu lääkevirheitä, minkälai- sia nämä virheet ovat, mitkä asiat myötävaikuttivat tapahtumaan ja kuinka tapah- tuman jälkeen toimittiin?

(29)

LÄHTEET

Airaksinen, M., Linden-Lahti, C. & Holmström A-R. 2012. Medication safety as part of patient safety: initiatives and research in Finland. Dosis 28 (3).

Armstrong, E., Ilmakunnas, M. & Niemi, T. 2013. Antitromboottisen lääkityksen kumoaminen akuutin vuodon ja päivystysleikkauksen yhteydessä- Töölön sairaalan ohje. Finnanest 46(1), 46-52. http://www.finnanest.fi/files/ilmakunnas_an- tikoagulantit.pdf

Chumbley, G. & Mountford, L. 2010. Patient-controlled analgesia infusion pumps for adults. Nursing Standard. 25(8), 35-40.

Eggleton, A. 2014. Finding errors in dosage calculation. Nurse Prescribing 12(20), 585-621.

Elliot, M. & Liu, Y. 2010. The nine rights of medication administration: an over- view. British Journal of Nursing 19(5), 300-305.

Hicks, R., Wanzer, L. & Goeckner, B. 2011. Perioperative pharmacology: a framework for perioperative patient safety. AORN Journal 93(1), 36-145.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK). Lu- ettu 4.11.2018. http://www.tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto

Illman, H. 2011. Lihasrelaksantit ja niiden antagonistit yleisanestesian aikana.

Finnanest 44(5), 413-417.

Ilola, T., Heikkinen, K., Hoikka, A., Honkanen, R. & Katomaa, J. 2013. Anestesia- hoitotyön käsikirja. 1. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Inkinen, R., Volmanen, P. & Hakoinen, S. 2015. Turvallinen lääkehoito. Opas lää- kehoitosuunnitelman tekemiseen sosiaali- ja terveysalalla. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos. Luettu 4.11.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-577-6 Jensen, J. & Shipp, D. 2015. Labelling in perioperative areas- an evolving pro- cess. ACORN. Journal of perioperative nursing in Australia 28 (4), 10-13.

Kankaanpää, S. & Piehl, A. 2011. Tekstintekijän käsikirja, opas työssä kirjoitta- ville. Yrityskirjat Helsinki.

Karma, A., Kinnunen, T., Palovaara, M. & Perttunen, J. 2016. Perioperatiivinen hoitotyö. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Karttunen, M., Kääriäinen, M., Jokelainen, J. & Elo, S. 2017. Ikääntyneiden turvallinen lääkehoito - mittarin kehittämisprosessi. Gerontologia 31(2), 87-99.

Katomaa, J. 2010. Anestesiahoitajan työnkuva Suomen leikkaus- ja anestesia- osastolla. Spirium 4/2010, 6−11.

(30)

Knopf, C., Rotko, N. & Koivuranta, M. 2010. Postoperatiivinen pahoinvointi ja oksentelu – the big little problem. Finnanest. 43(5), 408-412.

Kyngäs, H., Kääriäinen, M., Poskiparta, M., Johansson, K., Hirvonen, E. & Ren- fors, T. 2007. Ohjaaminen hoitotyössä. WSOY Oppimateriaalit Oy.

Lindgren, L. & Pajula, J. 2014. Johdanto keuhkosairauteen ja anestesiaan. Te- oksessa Rosenberg, P., Alahuhta, S., Lindgren, L., Olkkola, K. & Ruokonen, E.

2014. Anestesiologia ja tehohoito. Duodecim Oppiportti. Luettu 10.1.2019. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.oppiportti.fi/op/opk04597

Lääkehoidon osaaminen verkossa. N.d. Kurssit. Luettu 15.8.2019. http://laa- keosaaminen.fi/#kurssit

Olkkola, K. 2018. Anestesian periaatteet. Teoksessa Ruskoaho, H., Hakkola, J., Huupponen, R., Kantele, A., Korpi, E., Moilanen, E., Piepponen, P., Savontaus, E., Tenhunen, O. & Vähäkangas, K. (toim.). Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 10.1.2019. Vaatii käyttöoikeuden.

https://www.oppiportti.fi/op/opk04499

Riddle, D. 2016. Evaluation of Testing as a Method to Assess Continued Com- petency in Nurse Anesthesia Practice: A systematic Review. AANA Journal 84(4), 239-245.

Saano, S. & Taam-Ukkonen, M. 2018. Lääkehoidon käsikirja. 7. painos. Helsinki:

Sanoma Pro Oy.

Saano, S. & Taam-Ukkonen, M 2011. Turvallisen lääkehoidon perusteet. 1.-3.

painos. Helsinki: WSOYpro Oy.

Stakes ja lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto. 2006. Potilas- ja lääkehoidon tur- vallisuussanasto. Luettu 30.10.2018. https://www.julkari.fi/bitstream/han- dle/10024/75835/T28-2006-VERKKO.pdf?sequence=1

Suomen Anestesiasairaanhoitajat ry. N.d. Anestesiasairaanhoitajan osaamisvaatimukset. Luettu 9.1.2019. https://sash.fi/wp-content/uploads/2015/06/ANES- TESIASAIRAANHOITAJAN_OSAAMISVAATIMUKSET_kaannetteavaksi.pdf Tengvall, E. 2010. Leikkaus- ja anestesiahoitajan ammatillinen pätevyys. Kyse- lytutkimus leikkaus- ja anestesiahoitajille, anestesiologeille ja kirurgeille. Hoito- tieteen laitos. Terveystieteiden tiedekunta. Itä-Suomen yliopisto.

Torppa, T. 2014. Työssään kirjoittavan opas. Talentum – Helsinki.

Treiber, L. A. & Jones, J. H. 2012. Medication Errors, Routines, and Differences Between Perioperative and Non-perioperative Nurses. AORN Journal 96(3), 285–294.

Valvira. 2018. Lääkehoidon toteuttaminen. Päivitetty 12.11.2018. Luettu 9.1.2019. https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittami- nen/laakehoito/laakehoidon_toteuttaminen

(31)

Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Jyväskylä: Gum- merus Kirjapaino Oy.

Vo, H., Clayton, E. & Stolyarskaya, J. 2018. Opioid and non-opioid analgesia dur- ing surgery: understanding how and why anesthesia providers select analgesic agents. American Nurse Today. 13(5), 14-19.