SYVENTÄVÄ OPINNÄYTETYÖ
Hampaiston kehitysvaiheet ja puhkeamisaikataulut sekä niihin liittyvät poikkeamat
Petra Viirumäki Itä-Suomen yliopisto Hammaslääketieteen koulutusohjelma Professori Timo Peltomäki EHL Tiina Remes 08.03.2020
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 5
2 HAMPAIDEN MUODOSTUMINEN... 6
3 HAMPAIDEN PUHKEAMINEN ... 6
4 HAMPAISTON KEHITYSVAIHEET ... 7
4.1 Maitohammasvaihe ... 7
4.2 Ensimmäinen vaihduntavaihe ... 8
4.3 Toinen vaihduntavaihe ... 8
4.4 Pysyvän hampaiston vaihe... 9
5 VIISAUDENHAMPAAT ... 10
6 PUHKEAMISHÄIRIÖT ... 11
6.1 Maitohampaiston puhkeamishäiriöt ... 11
6.2 Pysyvän hampaiston puhkeamishäiriöt ... 12
6.3 Dental Anomaly Patterns (DAP) ... 16
7 TUTKIMUS ... 16
7.1 Materiaali ja menetelmät ... 16
7.2 Tulokset ... 18
7.3 Pohdinta ... 25
LÄHTEET ... 28
LIITTEET ... 32
Liite 1. Kyselylomake ... 32
TIIVISTELMÄ
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Hammaslääketieteen koulutusohjelma VIIRUMÄKI, PETRA T.: Hampaiston kehitysvaiheet ja puhkeamisaikataulut sekä niihin liittyvät poikkeamat Opinnäytetutkielma, 32 sivua, 1 liite Tutkielman ohjaajat: professori Timo Peltomäki, EHL Tiina Remes Maaliskuu 2020
Asiasanat: hampaiston puhkeamisaikataulu, kulmahammas, viisaudenhammas
Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee hampaiston kehitysvaiheita ja puhkeamisaikatauluja sekä niihin liittyviä poikkeamia. Maitohampaat alkavat kehittyä jo neljännellä raskausviikolla ja ensimmäiset niistä puhkeaa suuhun noin puolen vuoden ikäisenä.
Ensimmäiset pysyvät hampaat alkavat muodostua syntymän aikoihin ja puhkeavat suuhun noin kuuden vuoden ikäisenä. Hampaiston kehityksessä ja puhkeamisaikatauluissa on kuitenkin vaihtelua yksilöiden välillä. Myös hampaiden lukumäärä voi vaihdella, sillä niin maitohampaistossa kuin pysyvässäkin hampaistossa esiintyy ylilukuisia sekä puuttuvia hampaita.
Viisaudenhampaat alkavat muodostua vasta 7 ikävuoden jälkeen ja puhkeavat suuhun 17 ikävuodesta eteenpäin. Niitä ei kehity kaikille tai joillain ne voivat jäädä puhkeamatta suuhun.
Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tämä tutkielma sisältää tutkimuksen, jossa on kaksi eri osiota.
Ensimmäisessä osassa selvitettiin, minkä ikäisenä lapsille puhkeaa pysyvät kulmahampaat.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 9- ja 11-vuotiaat soinilaislapset (n=68). Aineisto kerättiin hammasstatuksista, joissa näkyi, olivatko pysyvät kulmahampaat tarkastushetkellä puhkeamattomat, puhkeamassa vai jo puhjenneet. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pysyvät kulmahampaat puhkeavat hieman aiemmin alaleukaan kuin yläleukaan ja että ne puhkeavat tytöillä hieman nuorempana kuin pojilla. Lisäksi tulokset osoittivat, että 9- vuotiaista suurimmalla osalla kulmahampaat olivat puhkeamattomat ja 11-vuotiailla jo puhjenneet.
Toisessa osassa selvitettiin, kuinka monelle opiskelijalle on kehittynyt viisaudenhampaat ja kuinka monella on poikkeamia pysyvien hampaiden lukumäärissä. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena ja sen kohderyhmänä olivat Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen kandidaatit (n=100). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurimmalle osalle opiskelijoista oli kehittynyt kaikki viisaudenhampaat. Lisäksi tuloksista voitiin havaita, että 10 %:lla puuttui vähintään yksi pysyvä hammas.
ABSTRACT
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine Basic Degree in Medicine and Dentistry
VIIRUMÄKI, PETRA T.: Development of teeth and timing of emergence and
developmental disorders Thesis. 32 pages, 1 appendix
Tutors: Professor Timo Peltomäki, Spesialist in Orthodontics Tiina Remes March 2020
Keywords: tooth eruption, canine, wisdom tooth
This literature review deals with development of teeth, timing of eruption and developmental disorders. The formation of the primary teeth begins at the fourth week in utero. The first primary teeth erupt at the age of five months. The first permanent teeth begin to form at birth and erupt at age of 6 years. There are some variations in eruption sequence and development of teeth. The number of teeth can vary because of hyperdontia and hypodontia.
The formation of wisdom teeth starts on average at the age of seven years and they erupt usually from the age of 17 years onwards. Not all have wisdom teeth and sometimes wisdom teeth don’t erupt in the mouth.
This thesis includes also a study, which has two parts. The aim of the first part was to study eruption timing of the permanent canines. The study group consisted of 9- and 11-year-old children (n=68) who lived in Soini, Finland. Data for the study was collected from dental files that showed eruption status of the permanent canines. The results showed that mandibular canines erupt earlier than maxillary canines. The results also showed canines erupt an average earlier in girls than in boys. Most of the canines in of 9-year-old children had not erupted, while most of the canines of 11-year-old had erupted.
The second study aimed to study how many students have wisdom teeth and how many students have anomaly of their permanent teeht. The study was a survey and its target group were the Bachelors of dentistry (n=100) who studied at the University of Eastern Finland.
The results showed that most of the students had all wisdom teeth developed. Additionally, the results illustrated that 10 % of student missed at least one permanent tooth.
1 JOHDANTO
Tämä syventävä opinnäytetyö koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kahdesta eri tutkimusosasta.
Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään hampaiden kehitysvaiheita sekä puhkeamisaikatauluja.
Katsaus sisältää tietoa aina sikiöajasta aikuisikään saakka eli käsittelee sekä maitohampaita että pysyviä hampaita. Tavanomaisen hampaiston lisäksi katsaus käsittelee hampaistoon liittyviä poikkeamia, kuten puuttuvia sekä ylilukuisia hampaita. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan myös viisaudenhampaista ja niiden kehityksestä.
Tutkimuksen ensimmäinen osa liittyy pysyvien kulmahampaiden puhkeamisikään. Siinä selvitetään, kuinka monella 9-11-vuotiaalla soinilaisella lapsella kulmahampaat ovat puhkeamattomat, puhkeamassa tai jo kokonaan puhjenneet. Tutkimuksessa vertaillaan kyseisten hampaiden puhkeamisaikatauluja tyttöjen ja poikien sekä 9- ja 11-vuotiaiden välillä. Koska pysyvät kulmahampaat kuuluvat tärkeimpien hampaiden joukkoon hyvässä purennassa, tulisi hammaslääkäreiden ja muiden lasten ja nuorten suunterveystarkastuksiin osallistuvien terveydenhoidon ammattiryhmien, kuten suuhygienistien ja hammashoitajien tietää kulmahampaiden keskimääräinen puhkeamisikä sekä osata palpoida niitä oikeasta kohdasta ennen suuhun puhkeamista.
Tutkimuksen toinen osa liittyy viisaudenhampaisiin sekä puuttuviin ja ylilukuisiin pysyviin hampaisiin. Siinä selvitetään, kuinka monelle hammaslääketieteen opiskelijalle on kehittynyt viisaudenhampaat ja kuinka monella on poikkeamia pysyvien hampaiden lukumäärässä.
2 HAMPAIDEN MUODOSTUMINEN
Lapsen maitohammasaiheen muodostuminen alkaa jo neljännellä raskausviikolla. Aluksi hampaista kehittyy kruunuosa ja vasta sen jälkeen juuri. Maitohampaiden kiilteen ja hammasluun eli dentiinin kovakudosmuodostus alkaa 12.-16. raskausviikolla.
Vastasyntyneellä maitoetuhampaiden kruunuosat ovat lähes täysin mineralisoituneet ja muidenkin maitohampaiden kruunut jo osittain. Samoihin aikoihin myös ensimmäiset pysyvät poskihampaat alkavat mineralisoitua. Muiden pysyvien hampaiden mineralisoituminen alkaa ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana. Viisaudenhampaat ovat tästä poikkeus, nimittäin niiden mineralisaatio alkaa noin 7-10-vuotiaana. Pysyvien hampaiden kruunut ovat valmiit noin 3-7-vuotiaana ja viisaudenhampailla vasta 17-21- vuotiaana. Juurten kehitys jatkuu vielä 2-3 vuotta hampaan suuhun puhkeamisen jälkeen.
Kokonaisuudessaan juurten muodostuminen kestää noin 5 vuotta ja kruunujen noin 4 vuotta.
Muodostumisajoissa voi kuitenkin olla vuoden vaihteluita molempiin suuntiin riippuen hampaan koosta. Pysyvä kulmahammas on hyvä esimerkki hampaasta, jolla on pitkä muodostumisaika. Sen mineralisaatio alkaa alle vuoden ikäisenä, mutta sen juuri on täysin valmis vasta kolmentoista ikävuoden tietämillä (Thilander ja Rönning 1985, Peltomäki 2009, Proffit 2013, Jalanko 2017).
3 HAMPAIDEN PUHKEAMINEN
Hampaiden puhkeaminen eli eruptio on prosessi, jossa kehittyvä hammas liikkuu leukaluun sisällä, tulee suuonteloon purentakontaktiin ja ylläpitää asemansa siinä. Eruptio voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: pre-eruptiiviseen, eruptiiviseen ja post-eruptiiviseen hampaan liikkeeseen. Pre-eruptiivinen vaihe sisältää kehittyvien maito- ja pysyvien hampaiden liikkeen ennen niiden puhkeamista suuonteloon. Kyseisen vaiheen aikana tapahtuu luun resorptiota sekä pysyvien hampaiden puhjetessa myös maitohampaiden juurten resorptiota.
Pysyvät molaarit eivät kuitenkaan aiheuta maitohampaiden juurten resorptiota, sillä ne puhkeavat maitohammaskaaren jatkeeksi toisten maitomolaarien taakse. Varsinainen puhkeaminen eli eruptiivinen vaihe alkaa, kun inkisaalikärki tai kuspi läpäisee ikenen.
Eruptiivisessa vaiheessa hammas liikkuu leukaluun sisältä funktionaaliseen asemaansa
purennassa. Liike on nopeaa hampaan puhjettua limakalvon läpi, mutta hidastuu hampaan saavuttaessa purentatason ja altistuessa purentavoimille. Eruptiivisesta vaiheesta voidaan käyttää myös nimitystä prefunktionaalinen vaihe. Post-eruptiivisen eli funktionaalisen vaiheen tavoitteena on säilyttää hampaiden asema sekä leuan kasvun että hampaiden kulumisen aikana. Hampaiden puhkeaminen ei siis lopu siihen, kun hammas on saavuttanut purennan. Tämän voi havaita selvästi esimerkiksi silloin, kun hampaalta puuttuu vastapurija eli antagonisti. Puhkeamista tapahtuu erityisesti yöllä, kun taas intruusiota voi puolestaan tapahtua päiväsaikaan, erityisesti aterian jälkeen (Peltomäki 2009, Proffit 2019).
4 HAMPAISTON KEHITYSVAIHEET
4.1 Maitohammasvaihe
Maitohammasvaihe kestää noin puolivuotiaasta kuuteen ikävuoteen asti. Se alkaa alaetuhampaiden puhkeamisella noin 4-8 kuukauden iässä. Seuraavaksi puhkeavat yläetuhampaat ja viimeisenä toiset poskihampaat. Kaikki kaksikymmentä maitohammasta on tavallisesti puhjennut suuhun kolmen vuoden ikään mennessä. Näihin aikoihin myös juurten kehitys on valmis. Puhkeamisjärjestyksessä ei ole juurikaan eroja, vaan se on hyvin usein; ensimmäiset inkisiivit, toiset inkisiivit, ensimmäiset molaarit, kulmahampaat ja viimeisenä toiset molaarit. Puhkeamisajoissa voi puolestaan olla suurtakin vaihtelua, nimittäin kuuden kuukauden vaihtelu molempiin suuntiin on normaalia.
Puhkeamisaikataulussa ei ole merkittäviä eroja vasemman ja oikean puolen tai tyttöjen ja poikien välillä (Proffit 2013, Proffit 2019).
TAULUKKO 1. Maitohampaiden keskimääräiset puhkeamisiät (kuukausina) suomalaisilla lapsilla.
Luvut ovat keskiarvoja kolmesta eri lähteestä; Mediaani- ja keskiarvoiät (Nyström 1977) sekä keskiarvoiät (Therapia Odontologica 2008).
4.2 Ensimmäinen vaihduntavaihe
Ensimmäinen vaihduntavaihe sijoittuu noin 6-8,5 vuoden ikään. Sen aikana puhkeavat kaikki pysyvät inkisiivit sekä ensimmäiset pysyvät molaarit. Ensimmäisenä puhkeavat ensimmäiset alainkisiivit sekä lähes samanaikaisesti ensimmäiset alamolaarit noin kuuden vuoden iässä. Tämän jälkeen puhkeavat ensimmäiset ylämolaarit sekä ensimmäiset yläinkisiivit. Seuraavaksi vuorossa ovat toiset inkisiivit sekä ala- että yläleuassa. Pysyvät inkisiivit puhkeavat hieman labiaalisesti kallistuneena ja yläleuassa lisäksi hieman ulommalle kaarelle kuin maitohampaat (Proffit 2019).
4.3 Toinen vaihduntavaihe
Toinen vaihduntavaihe sijoittuu noin 10-13 vuoden ikään ja sen aikana puhkeavat pysyvät kulmahampaat, premolaarit sekä toiset molaarit. Ensimmäisenä puhkeavat kulmahampaat ja ensimmäiset premolaarit noin kymmenen ja yhdentoista ikävuoden aikoihin. Alaleuassa kulmahampaat tulevat tyypillisesti esiin ennen ensimmäisiä premolaareita, mutta yläleuassa tilanne on päinvastainen. Lopuksi puhkeavat toiset premolaarit sekä toiset molaarit noin 13 ikävuoteen mennessä (Eskeli 2015).
Pysyvien hampaiden puhkeamisjärjestys on siis lähes samanlainen ylä- ja alaleuassa lukuun ottamatta kulmahampaita ja ensimmäisiä premolaareita. Pysyvillä hampailla on usein taipumus puhjeta ryhmissä. Alaleuan hampaat kehittyvät ja puhkeavat hieman aiemmin kuin yläleuan hampaat.
Ensimmäisen ja toisen vaihduntavaiheen välissä, eli noin 9-vuotiaana, on syytä seurata pysyvien kulmahampaiden puhkeamista palpoimalla ja tarvittaessa myös röntgenkuvien avulla. On siis tiedettävä, missä kulmahampaat ovat ja minne ne ovat menossa.
Vaihduntahampaiston aikana suussa on siis sekä maito- että pysyviä hampaita. Tytöillä vaihdunta alkaa hieman aikaisemmin kuin pojilla, mutta kahden-neljän kuukauden vaihtelu molempiin suuntiin on samankin sukupuolen välillä yleisiä. Joskus toinen vaihduntavaihe alkaa heti ensimmäisen vaiheen perään. Sen alkamisajankohdassa voi olla jopa seitsemän vuoden ero eri yksilöiden välillä. Jääsaari tutkimusryhmineen (2016) kertoo, että runsas energiansaanti voi aikaistaa hampaiden kehitystä ja näin ollen myös vaihduntaa.
Energiansaannin sekä geneettisen taustan lisäksi hampaiden kehitykseen ja puhkeamiseen vaikuttavat muun muassa sosioekonomiset ja hormonaaliset tekijät. Hampaiston kehitys- ja vaihduntavaiheiden aikataulun tunteminen on tärkeää, jotta pystyttäisiin arvioimaan ja suunnittelemaan muun muassa oikomishoidon tarvetta, ajoitusta sekä toteutusta (Honkala 2015, Proffit 2019).
4.4 Pysyvän hampaiston vaihe
Pysyvän hampaiston vaihe alkaa, kunnes kaikki maitohampaat ovat korvautuneet pysyvillä hampailla. Tällöin suussa on 28 hammasta. Pysyvien hampaiden puhkeamisen edellytyksenä on sekä luun että maitohampaiden juurten resorptio. Juurten resorpoiduttua juureton maitohammas irtoaa ja pysyvän hampaan kruunu puhkeaa esiin. Tässä vaiheessa juuresta on useimmiten kehittynyt noin 75 %. Puhkeavan pysyvän hampaan juuri on vielä kärjestään auki (Proffit 2019).
TAULUKKO 2. Pysyvien hampaiden keskimääräiset puhkeamisiät (vuosia) suomalaisilla lapsilla.
Luvut ovat keskiarvoja neljästä eri tutkimuksesta; Haavikko 1970, Virtanen ym. 1994, Nyström ym. 2001 ja Eskeli ym. 1999.
5 VIISAUDENHAMPAAT
Viisaudenhampaat puhkeavat muiden pysyvien hampaiden jälkeen hammaskaaren jatkeeksi.
Yleensä ne puhkeavat vasta 17 ikävuoden jälkeen, suomalaisilla tyypillisimmin 19-20 vuoden iässä. Viisaudenhampaat eivät puhkea aina purentatasoon saakka, vaan voivat olla joko osittain puhjenneina tai täysin puhkeamattomina leukaluun sisällä. Noin 24 %:lla ne ovat impaktoituneina. Niiden puhkeaminen ei edisty käytännössä enää 26. ikävuoden jälkeen. Vain 3 % etenee puhkeamisessaan 26-32 ikävuosien välillä. Viisaudenhampaat voivat myös puuttua kokonaan; noin kahdeltakymmeneltä prosentilta puuttuu vähintään yksi viisaudenhammas ja kahdelta prosentilta kaikki neljä. Suurimmalla osalla (64 prosentilla) 20-vuotiaista on kaikki viisaudenhampaat. Ventä ym. esittävät, että noin 47 prosentilla 30- vuotiaista ja sitä vanhemmista suomalaisista on jäljellä yksi tai useampi viisaudenhammas tai osa siitä. Suurin osa viisaudenhampaista kuitenkin poistetaan jossain vaiheessa (Viisaudenhammas 2014, Ventä ym. 2018).
6 PUHKEAMISHÄIRIÖT
6.1 Maitohampaiston puhkeamishäiriöt
Maitohampaistossa varsinaiset puhkeamishäiriöt ovat hyvin harvinaisia. Toisinaan voi kuitenkin esiintyä hyperdontiaa eli ylilukuisia hampaita, hypodontiaa eli puuttuvia hampaita tai kaksoishampaita. Hyperdontian esiintyvyys on 0.2-1,9% ja hypodontian 0,1-0,4%.
Useimmiten ylilukuiset maitohampaat löytyvät etualueelta yläleuasta. Puuttuvat maitohampaat ovat yleisimmin joko lateraaliset yläinkisiivit tai alaleuan inkisiivit.
Maitohampaan puuttuessa lähes aina myös sitä seuraava pysyvä hammas puuttuu (Thilander ja Rönning 1985, Peltomäki 2009, Mitchell 2013).
Joskus lapsella voi olla heti syntyessään hammas, jota kutsutaan neonataalihampaaksi.
Kyseinen hammas voi puhjeta suuhun myös heti syntymän jälkeen. Useimmiten nataalihammas puhkeaa alaetualueelle ja on ensimmäinen inkisiivi, mutta joskus se voi olla myös ylilukuinen hammas. Jos hammas häiritsee imettämistä tai on hyvin liikkuva ja vaarassa joutua hengitysteihin, on hammas syytä poistaa (Proffit 2019).
Kaksoishampaat ovat hampaita, jossa kaksi hammasta on liittynyt jollain tavoin toisiinsa.
Ne ovat yleisempiä maitohampaistossa kuin pysyvässä hampaistossa. Niiden esiintyvyys maitohampaistossa on noin 0,5-2,5 % ja usein ne voivat olla yhteydessä Downin syndroomaan tai suulakihalkioon. Kaksoishampaita esiintyy useammin etualueella kuin premolaari- tai molaarialueilla. Kaksoishampaiden yleisin muoto on fuusio. Siinä vähintään kaksi hammasta on liittynyt osittain tai täydellisesti yhteen. Fuusion yhteydessä hampaiden lukumäärä on tavallisesti vähentynyt, ellei esiinny ylilukuisia hampaita. Geminaatiossa hammassilmun kahtiajakautuminen on epäonnistunut. Hampaassa voi tällöin olla kaksi erillistä kruunua tai yksi suuri, osittain jakautunut kruunu, jossa on inkisaalinen uurre.
Geminaation yhteydessä hampaiden lukumäärä on tavallisesti normaali. Harvinaisin muoto on konkressi, jossa kahden tai useamman hampaan juuret ovat liittyneet yhteen sementin alueelta. Liittyminen tapahtuu vasta kruunujen kehityksen jälkeen (Thilander ja Rönning 1985, Koch ym. 2017) (Kuva 1).
KUVA 1. Kaksoishampaat
6.2 Pysyvän hampaiston puhkeamishäiriöt
Puhkeamishäiriöt ovat yleisempiä pysyvässä hampaistossa kuin maitohampaistossa.
Tällaisia häiriöitä voivat olla esimerkiksi ylilukuiset tai puuttuvat hampaat. Myös hampaiden muodon poikkeamat (tappikakkoset), asentovirheet, väärä sijainti hammaskaarella sekä kulmahampaiden puhkeamisongelmat voivat liittyä puhkeamishäiriöihin. Pysyvien hampaiden puutoshäiriöitä voidaan nimetä eri tavoin sen mukaan, montako hammasta puuttuu. Jos pysyviä hampaita puuttuu 1-5, on kyseessä hypodontia. Jos niitä puuttuu vähintään kuusi, kutsutaan häiriötä oligodontiaksi. Anodontiassa ei ole puolestaan lainkaan pysyviä hampaita. Tällainen häiriö on kuitenkin äärimmäisen harvinainen (Peltomäki 2009).
Hypodontia on yksi yleisimmistä hampaiston kehityshäiriöistä. Sen esiintyvyys vaihtelee eri tutkimusten mukaan 3,9 %:n ja 9,6 %:n välillä, mikäli viisaudenhampaita ei ole otettu huomioon. Haavikon tutkimuksen mukaan hypodontian esiintyvyys on Suomessa 7,9 %.
Sitä esiintyy useammin hypodontiapotilaiden sukulaisilla kuin muulla väestöllä. Yleisimmin puuttuvat hampaat ovat toiset alapremolaarit (4,2 %), toiset yläinkisiivit (2,3 %) ja yläpremolaarit (2,2 %). On siis yleistä, että puuttuva hammas on nimenomaan distaalisin hammas kustakin hammasryhmästä (kolmannet molaarit, toiset premolaarit ja toiset
inkisiivit) Kulmahampaat, ensimmäiset inkisiivit ja ensimmäiset molaarit puuttuvat harvoin.
Hammaspuutoksissa ei ole suuria eroja ylä- ja alaleuan tai vasemman ja oikean puolen välillä (Avellán ym. 2017).
Hyperdontia on nimensä mukaisesti puhkeamishäiriö, jossa on ylilukuinen tai ylilukuisia pysyviä hampaita. Se on huomattavasti harvinaisempi kuin hypodontia, sillä sen esiintyvyys on vain yhden prosentin luokkaa. Tavallisimmin ylilukuinen hammas on sijoittuneena yläetualueelle. Hyvin usein se on niin sanottu mesiodens, joka sijaitsee keskimmäisten yläinkisiivien välissä. Se ei ole muodoltaan eikä kooltaan normaalin hampaan kaltainen, tyypillisesti se on joko kartiomainen tai tuberkulaarinen. Se voi estää pysyvän hampaan puhkeamisen tai olla syynä yläetualueen suureen diasteemaan. Jos ylilukuinen hammas puhkeaa hammaskaaren takaosaan, sitä kutsutaan distomolaariksi. Molaareiden vieressä ollessaan hammas tunnetaan nimellä paramolaari. Lisäksi on olemassa sairauksia, joissa voi esiintyä useitakin ylilukuisia hampaita. Yksi esimerkki tällaisesta sairaudesta on kleidokraniaalinen dysplasia, jossa voi esiintyä yksi ylilukuinen hammas kutakin pysyvää hammasta kohden (Thilander ja Rönning 1985, Rosberg 2001, Mitchell 2013, Proffit 2019).
Transpositio on termi, joka kuvaa kahden hampaan paikkojen vaihtumista keskenään. Se on verrattain harvinaista, mutta melkein aina toisena osapuolena on kulmahammas.
Transpositiota tapahtuu tavallisemmin ylä- kuin alaleuassa. Yleensä yläkulmahammas vaihtaa paikkaa ensimmäisen premolaarin kanssa. On myös mahdollista, että se vaihtaa paikkaa lateraalisen inkisiivin kanssa. Kyseinen transpositio voi tapahtua myös alaleuassa (Mitchell 2013, Proffit 2019).
Hampaiden lukumäärän vaihtelun ohella hampaiston kehityksessä voi olla paljon muitakin poikkeavuuksia, muun muassa hampaan puhkeaminen oikealle paikalleen voi olla monella tapaa ongelmallista. Pysyvät yläkulmahampaat ovat hyvä esimerkki tällaisesta ongelmatilanteesta, sillä ne ovat toiseksi yleisimmät hampaat viisaudenhampaiden jälkeen, jotka voivat impaktoitua. Impaktoituminen tarkoittaa hampaan intraosseaalista eli luun sisäistä sijaintia normaalin puhkeamisiän jälkeen. Yläkulmahampaiden impaktoitumisen kliinisiä merkkejä voivat olla maitohampaiden viivästynyt irtoaminen, negatiivinen
palpaatiotulos, epäsymmetria vasemman ja oikean puolen kulmahampaiden kehityksessä sekä palatinaalisesti tuntuva pullistuma. Normaalisti pullistuman pitäisi tuntua alveoliharjanteen uurteessa noin 1-1,5 vuotta ennen hampaan puhkeamista. Myös lateraalisen yläinkisiivin poikkeava puhkeamissuunta, poikkeava muoto, puuttuminen tai myöhäinen puhkeaminen voivat viitata kulmahampaan virheelliseen sijaintiin. Kliinisten merkkien ohella kulmahampaiden tilanteesta saa lisätietoa kartiokeilatietokonetomografia- sekä röntgenkuvauksen avulla. Röntgenkuvasta on mahdollista määrittää muun muassa hampaan kallistuskulma ja sijainti (Litsas ym. 2011, Hupp ym.2014, Proffit 2019).
Yläkulmahampaiden impaktoitumisen esiintyvyys on 1-3 %, tytöillä hieman useammin kuin pojilla. Useimmiten kulmahampaat impaktoituvat unilateraalisesti eli vain toisen puolen kulmahammas ei puhkea normaalisti. Kulmahampaat voivat impaktoitua joko bukkaalisesti tai palatinaalisesti, yleisimmin kuitenkin palatinaalisesti. Toisinaan kulmahampaat voivat vaeltaa luussa jopa keskiviivan yli toiselle puolelle leukaa eli niiden puhkeamiseen voi liittyä transmigraatio. Tämä on harvinaista, mutta alaleuassa hieman yleisempää kuin yläleuassa.
Aivan kuten hypodontiaankin, myös kulmahampaiden puhkeamishäiriöön liittyy geneettinen tausta. Myös persistoivat maitohampaat, traumat, ahtaus sekä kystat voivat olla yhteydessä impaktoituneeseen kulmahampaaseen. Lisäksi kulmahampaiden pitkä puhkeamismatka aiheuttaa omat haasteensa niiden puhkeamiseen lähtöpisteestä purentaan (Peltomäki 2009, Mitchell 2013, Bertl ym. 2018, Abu Alhaija ym. 2019).
Kulmahampaan impaktoitumisen seurauksia voivat olla muun muassa viereisten hampaiden vaeltaminen, inkisiivien juurten resorboituminen, ankyloituminen, kystat sekä hammaskaaren lyhentyminen. Erityisesti bukkaalisesti olevat puhkeamisreitiltään mesiaalisesti harhautuneet yläkulmahampaat voivat vaurioittaa pysyvien yläetuhampaiden juuria. Siksi ne onkin tunnistettava ja hoidettava riittävän varhaisessa vaiheessa.
Palatinaalisesti harhautuneet yläkulmahampaat saadaan yleensä ohjautumaan paikoilleen riittävän ajoissa tehdyillä maitohampaiden poistoilla. Tämän jälkeen on kuitenkin seurattava pysyvien kulmahampaiden puhkeamista. Joskus tilanne voi vaatia pysyvän kulmahampaan kirurgisen paljastuksen sekä toisinaan myös kiinteisiin oikomiskojeisiin kiinnitetyn vedon, jolla kulmahammas saadaan vedettyä kaarelle. Veto vaatii aina hyvän ankkuroinnin. Jos ankkuri asetetaan suun ulkopuolelle, puhutaan ekstraoraalivedosta. Kulmahampaiden
puhkeamiseen voidaan vaikuttaa myös muilla oikomiskojeilla. Hadler-Olsen tutkimusryhmineen (2018) esittää, että varhaista kasvomaskihoitoa saaneilla pysyvien kulmahampaiden puhkeamissuunta on huomattavasti vertikaalisempi kuin kontrolliryhmän jäsenillä (Litsas ym. 2011, Hadler-Olsen ym. 2018, Proffit 2019).
Pysyvien kulmahampaiden sekä myös takahampaiden puhkeaminen saattaa olla häiriintynyt ilman mitään erityistä estettä. Tällöin puhutaan primaarisesta puhkeamisen epäonnistumisesta; PFE (primary failure of eruption), joka on harvinainen ei- syndromaattinen tila. Kyseiset hampaat eivät puhkea kirurgisesta paljastuksesta eikä ortodonttisesta vedosta huolimatta. Usein vain ankkurihammas liikkuu. Kyseiseen häiriöön on yhdistetty geneettinen etiologia sekä epänormaali periodontaaliligamentti (Frazier- Bowers ym. 2010, Proffit 2019).
Myös maitohampaaseen kohdistunut trauma voi vaikuttaa pysyvän hampaan kehitykseen ja puhkeamiseen. Pysyvän hampaan kruunun kehittyessä sattunut maitohammastrauma voi häiritä kiilteen muodostumista ja aiheuttaa pysyvän hampaan kruunun vioittumisen. Jos trauma sattuu vasta pysyvän hampaan juuren kehittyessä, voi siitä seurata juuren kehityksen pysähtyminen. Useimmiten seurauksena on kuitenkin dilakeraatio eli juuren taipuminen.
Pahimmassa tapauksessa kruunu ei pääse puhkeamaan oikealle paikalleen ilman, että juuri tulee ulos alveoliluusta (Proffit 2019).
Edellä mainittujen lisäksi on olemassa lukuisia tapauksia, joissa pysyvien hampaiden kehittyminen tai puhkeaminen on jollain tavoin häiriintynyt. Joihinkin sairauksiin sekä oireyhtymiin voi liittyä muun muassa puhkeamisnopeuden muutoksia. Tällaisia systeemisiä tekijöitä ovat muun muassa hypo- ja hypertyreoidismi, Downin oireyhtymä sekä Turnerin oireyhtymä. Hypotyreoidismi, hypoparatyreoidismi, hypopituitarismi ja Downin oireyhtymä voivat hidastaa puhkeamista, kun taas hypertyreoidismi ja Turnerin oireyhtymä voivat kiihdyttää sitä. Lisäksi jotkut paikalliset tekijät voivat viivästyttää puhkeamista;
esimerkkeinä ahtaus, ylilukuiset hampaat, kystat, tuumorit sekä ikenen fibrotisoituminen ennenaikaisen maitohammaspoiston seurauksena. On myös mahdollista, että puhkeaminen epäonnistuu ilman mitään erityisempää syytä (Rosberg 2001, Eskeli 2015).
6.3 Dental Anomaly Patterns (DAP)
Dental Anomaly Patterns eli DAP on käsite, jonka mukaan tiettyjä hampaiden poikkeavuuksia tavataan yhdessä paljon useammin kuin pelkällä sattumalla. DAP:iin voi sisältyä muun muassa puuttuvia hampaita, tappihampaita, viivettä hampaiden muodostuksessa ja puhkeamisessa, infraokkluusiota ja palatinaalisesti sijaitsevia kulmahampaita. Lisäksi siihen voi kuulua yläkulmahampaan ja ensimmäisen yläpremolaarin transpositio, alakulmahampaan ja lateraalisen alainkisiivin transpositio ja toisen alamolaarin distaaliangulaatio (Peck 2009).
7 TUTKIMUS
7.1 Materiaali ja menetelmät
Tutkimusosio sisältää kaksi erillistä tutkimusta, joista ensimmäinen käsittelee soinilaisten lasten kulmahampaiden puhkeamisikää, ja toinen käsittelee Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen kandidaattien viisaudenhampaiden kehitystä sekä puuttuvia ja ylilukuisia pysyviä hampaita.
Ensimmäisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkä ikäisenä lapsille puhkeaa pysyvät kulmahampaat. Tavoitteena oli myös selvittää, minkä verran kyseisen hampaan puhkeamisajoissa on vaihtelua niin ylä- ja alaleuan kuin tyttöjen ja poikien välillä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin soinilaisten lasten pysyvien kulmahampaiden puhkeamisikää.
Tarkasteltava materiaali kerättiin potilastiedoissa olevista hammasstatuksista, joihin oli merkitty, onko kyseinen hammas puhkeamaton, puhkeamassa vai jo puhjennut. Tarkastelun kohteeksi valittiin lapset, jotka olivat hammastarkastuksessa käydessään joko 9- tai 11- vuotiaita. 9-vuotiaita poikia oli 13 ja tyttöjä 16. 11-vuotiaita poikia oli puolestaan 19 ja tyttöjä 20. Kaikkiaan lapsia oli siis 68. Tutkimusta varten anottiin lupaa Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymältä. Hallintoylilääkäri myönsi tutkimusluvan 1/2019.
Tutkimuksen materiaali kerättiin kesällä 2019.
Toisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka suurelle osalle ihmisistä kehittyy viisaudenhampaat sekä kuinka suurella osalla on poikkeavuuksia pysyvien hampaiden lukumäärissä. Lisäksi oli tarkoitus selvittää, onko edellä mainittujen asioiden välillä yhteyttä. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen kandidaateille eli kolmannen, neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoille. Kyselyyn vastanneet olivat 21-35-vuotiaita opiskelijoita, joiden keski-ikä oli 25 vuotta. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 100 henkilöä, joista 60 oli naista ja 40 miestä. Naiset olivat 21-34-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 25 vuotta. Miehet olivat puolestaan 21-35- vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 26 vuotta. Kysely suoritettiin keväällä 2019.
Kyselylomakkeella (Liite 1) selvitettiin, kuinka monelle opiskelijalle oli kehittynyt viisaudenhampaat. Lomakkeessa kysyttiin, onko kehittyneet viisaudenhampaat puhjenneet, puhkeamattomat vai poistetut. Edellä mainittujen vastausvaihtoehtojen lisäksi oli mahdollista laittaa rasti ”En tiedä”-vaihtoehdon ruutuun. Viisaudenhammasosion lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuinka monelta opiskelijalta puuttui synnynnäisesti jokin pysyvä hammas ja kuinka monella oli synnynnäisesti ylilukuisia pysyviä hampaita.
7.2 Tulokset
Suurimmalla osalla 9-vuotiaista pojista kaikki pysyvät kulmahampaat olivat puhkeamattomia. D 13 oli puhkeamaton 77 %:lla, d 23 92 %:lla, d 33 69 %:lla ja d 43 62
%:lla. D 23 ei ollut puhjennut kenelläkään tutkittavista potilaista, mutta dd 13, 33 ja 43 oli puhjennut 15 %:lla. Molemmat yläkulmahampaat olivat puhkeamassa 8 %:lla ja d 33 15
%:lla ja dd 43 23 %:lla (Kuva 2).
KUVA 2. Kulmahampaiden puhkeamistilanne 9-vuotiailla pojilla (n=13).
15%
0%
15% 15%
8% 8%
15%
23%
77%
92%
69%
62%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
D 13 D 23 D 33 D 43
POJAT 9 VUOTTA
Puhjennut Puhkeamassa Puhkeamaton
Suurimmalla osalla 9-vuotiaista tytöistä pysyvät yläkulmahampaat olivat puhkeamattomia.
D 13 oli puhkeamaton 44 %:lla, d 23 50 %:lla, d 33 25 %:lla ja d 43 31 %:lla. Dd 13, 23 ja 33 oli puhkeamassa 19 %:lla ja d 43 6 %:lla. Pysyvät yläkulmahampaista d 13 oli puhjennut 38 %:lla ja d 23 31 %:lla. D 33 oli puolestaan puhjennut 56 %:lla ja d 43 63 %:lla (Kuva 3).
KUVA 3. Kulmahampaiden puhkeamistilanne 9-vuotiailla tytöillä (n=16).
38%
31%
56%
63%
19% 19% 19%
6%
44%
50%
25%
31%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
D 13 D 23 D 33 D 43
TYTÖT 9 VUOTTA
Puhjennut Puhkeamassa Puhkeamaton
Suurimmalla osalla 11-vuotiaista pojista kaikki pysyvät kulmahampaat olivat jo puhjenneet.
D 13 oli puhjennut 53 %:lla, d 23 74 %:lla, d 33 89 %:lla ja d 43 84 %:lla. Joukossa oli myös poikia, joilla oli jokin kulmahammas puhkeamatta, nimittäin d 13 oli puhkeamatta 26 %:lla, d 23 21 %:lla, d 33 11 %:lla ja d 43 5 %:lla. D 33 ei ollut puhkeamassa tarkastushetkellä kenelläkään, mutta d 13 oli 21 %:lla, d 23 5 %:lla ja d 43 11 %:lla (Kuva 4).
KUVA 4. Kulmahampaiden puhkeamistilanne 11-vuotiailla pojilla (n=19).
53%
74%
89% 84%
21%
5% 0%
11%
26% 21%
11%
5%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
D 13 D 23 D 33 D 43
POJAT 11 VUOTTA
Puhjennut Puhkeamassa Puhkeamaton
11-vuotiailla tytöillä pysyvät kulmahampaat olivat puhjenneet vielä suuremmalla osalla kuin saman ikäisillä pojilla. Yläkulmahampaat olivat puhjenneet reilu 65 %:lla ja alakulmahampaat reilu 90%.lla. D 13 oli puhjennut 70 %:lla, d 23 65 %:lla, d 33 95 %:lla ja d 43 90 %:lla. D 43 ei ollut enää kenelläkään puhkeamatta, mutta d 13 oli puhkeamatta 15
%:lla, d 23 25 %:lla ja d 33 5 %:lla. Korkeintaan 15 %:a kulmahampaista oli puhkeamassa, sillä d 13 oli puhkeamassa 15 %:lla, d 23 10 %:lla ja d 43 10 %:lla. D 33 ei ollut puhkeamassa tarkastushetkellä kenelläkään (Kuva 5).
KUVA 5. Kulmahampaiden puhkeamistilanne 11-vuotiailla tytöillä (n=20).
70% 65%
95% 90%
15% 10%
0%
15% 10%
25%
5% 0%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
D 13 D 23 D 33 D 43
TYTÖT 11 VUOTTA
Puhjennut Puhkeamassa Puhkeamaton
Miehistä 69,2 %:lla oli kehittynyt kaikki viisaudenhampaat, kun taas naisilla vastaava luku oli 83,3 %. Yhteen laskettuna 77,4 %:lla oli kehittynyt kaikki viisaudenhampaat (Kuva 6).
KUVA 6. Kaikkien viisaudenhampaiden kehittyminen opiskelijoilla (n=93).
Keltään kyselyyn vastanneista miehistä ei puuttunut kaikkia neljää viisaudenhammasta, mutta naisista 5,6 %:lta puuttui kaikki viisaudenhampaat. Kaikkiaan siis 3,2 %:lta puuttui kaikki neljä viisaudenhammasta.
69,2 %
83,3 %
77,4 %
0,0 % 10,0 % 20,0 % 30,0 % 40,0 % 50,0 % 60,0 % 70,0 % 80,0 % 90,0 %
Miehet Naiset Kaikki
KAIKKI VIISAUDENHAMPAAT
Miehillä d 18 ei ollut kehittynyt lainkaan 7,7 %:lla, d 28 10,3 %:lla, d 38 25,6 %:lla ja d 48 20,5 %:lla. Naisilla puolestaan yläviisaudenhampaat eivät olleet kehittyneet 5,6 %:lla ja alaviisaudenhampaat 13,0 %:lla (Kuva 7).
KUVA 7. Synnynnäisesti puuttuvat viisaudenhampaat opiskelijoilla (n=93).
Tuloksia analysoitaessa jätettiin huomioimatta lomakkeet, joissa viisaudenhammaskysymykseen oli vastattu ”en tiedä”. Naisten vastauksissa tällaisia lomakkeita oli 6 kappaletta ja miesten omissa 1 kappale. Näin ollen viisaudenhammaskysymyksissä huomioitiin 54 naisten ja 39 miesten lomaketta.
7,7 %
10,3 %
25,6 %
20,5 %
5,6 % 5,6 %
13,0 % 13,0 %
6,5 % 7,5 %
18,3 %
16,1 %
0,0 % 5,0 % 10,0 % 15,0 % 20,0 % 25,0 % 30,0 %
D 18 D 28 D 38 D 48
PUUTTUVAT VIISAUDENHAMPAAT
Miehet Naiset Kaikki
10 henkilöltä (5 miestä ja 5 naista) sadasta eli 10 %:lta kyselyyn vastanneista puuttui synnynnäisesti vähintään yksi pysyvä hammas. Näistä d 35 oli yleisin. Se puuttui miehistä 5,0 %:lta ja naisista 6,7 %:lta eli kaikista kyselyyn vastanneista 6,0 %:lta. Myös muita premolaareita puuttui, nimittäin d 15 puuttui 2,0 %:lta, d 25 1,0 %:lta, d 44 1,0 %:lta ja d 45 4,0 %:lta. Myös inkisiivejä puuttui muutamalta kyselyyn vastanneista. D 12 puuttui 2,0 %:lta ja d 22 2,0 %:lta. D 32 puuttui puolestaan 1,0 %:lta. Kaikkiaan pysyviä hampaita puuttui siis 19 kappaletta, joista 8 oli miehiltä ja 11 naisilta. Kenelläkään kyselyyn vastanneista ei puuttunut yhtään pysyvää molaaria (Kuva 8).
KUVA 8. Synnynnäisesti puuttuvat pysyvät hampaat opiskelijoilla (n=100).
Tutkimukseen osallistuneista kellään ei ollut ylilukuisia pysyviä hampaita.
0,0 %
2,5 %
5,0 %
0,0 %
5,0 %
2,5 % 2,5 % 2,5 %
3,3 %
1,7 %
0,0 %
1,7 %
6,7 %
0,0 % 0,0 %
5,0 %
2,0 % 2,0 % 2,0 %
1,0 %
6,0 %
1,0 % 1,0 %
4,0 %
0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % 6,0 % 7,0 % 8,0 %
D 15 D12 D 22 D 25 D 35 D 32 D 44 D 45
PUUTTUVAT HAMPAAT
Miehet Naiset Kaikki
7.3 Pohdinta
Ensimmäisestä tutkimuksesta selvisi, että pysyvät alakulmahampaat puhkeavat aikaisemmin kuin pysyvät yläkulmahampaat. Lisäksi selvisi, että tytöillä kaikki kulmahampaat puhkeavat hieman aikaisemmin kuin pojilla. Vasemman ja oikean puolen välillä ei sen sijaan ollut merkittävää eroa. Tutkimuksesta saadut tulokset ovat siis linjassa kirjallisuudessa mainittujen tietojen kanssa (Eskeli 2015).
Tutkimuksessa oli alun perin tarkoitus tarkastella 9-12-vuotiaiden soinilaisten lasten hammasstatuksia. Kyseisille lapsille ei kuitenkaan ollut suoritettu hammastarkastusta 10- ja 12- vuotiaina, joten tutkimuksessa voitiin tarkastella ainoastaan 9- ja 11-vuotiaiden lasten hammasstatuksia. 9- ja 11-vuotiaiden statuksia verrattaessa pystyttiin kuitenkin huomaamaan, että 11-vuotiaiden pysyvät kulmahampaat ovat pidemmällä puhkeamisessaan kuin 9-vuotiaiden. Lisäksi tutkimuksessa on nähtävissä ero tyttöjen ja poikien pysyvien kulmahampaiden puhkeamisajoissa.
Tutkimuksen tuloksista olisi tullut tarkempia, mikäli tutkimuksessa olisi huomioitu lasten iät kuukauden tarkkuudella eikä vuoden tarkkuudella. Tällä tavoin olisi saatu tarkempi tieto siitä, onko pysyvät kulmahampaat puhjenneet lähempänä esimerkiksi 11 vai 12 ikävuotta.
Lisäksi aineisto olisi voinut olla hieman suurempi, jotta yksittäisten kulmahampaiden puhkeamistilanne ei olisi muuttanut tulosta niin merkittävästi.
Tutkimuksen tuloksia voidaan kuitenkin pitää luotettavina, koska koko aineisto kerättiin samasta potilastietojärjestelmästä. Näin ollen kaikki merkinnät oli tehty samalla periaatteella eikä aineiston kerääjälle jäänyt tulkinnan varaa. Muun muassa puhkeamassa olevat hampaat oli merkitty kaikkien kohdalla samalla tavalla. Aineiston hyvänä puolena oli myös se, että tyttöjä ja poikia oli lähes saman verran.
Toisen tutkimuksen mukaan alaviisaudenhampaat puuttuivat useammin kuin yläviisaudenhampaat. Oikean ja vasemman puolen välillä ei kuitenkaan ollut huomattavaa eroa. Naisilla kaikki viisaudenhampaat olivat kehittyneet hieman useammalle kuin miehillä,
mutta toisaalta naisilla kaikki neljä viisaudenhammasta myös puuttui useammin kuin miehillä.
Kirjallisuuskatsauksessa mainitun tiedon mukaan 64 %:lla 20-vuotiaista on kaikki viisaudenhampaat ja 2 %:lta puuttuu kaikki viisaudenhampaat. Tutkimuksessa saadut tulokset ovat hieman tätä suurempia (77 % ja 3 %), mutta silti suhteellisen lähellä kirjallisuuskatsauksen lukuja (Viisaudenhammas 2014).
Tutkimuksen mukaan toiset alapremolaarit olivat yleisimmin puuttuvat pysyvät hampaat (d 35 puuttui 6,0 %:lta ja d 45 4,0 %:lta) ja toiseksi yleisimmin puuttuvat oli toiset yläinkisiivit (d 12 puuttui 2,0 %:lta ja d 22 2,0 %:lta). Myös kirjallisuuden mukaan toiset alapremolaarit jäävät useimmiten kehittymättä (4,2 %) ja toiseksi yleisimmin toiset yläinkisiivit (2,3 %).
Ensimmäiset inkisiivit, kulmahampaat ja ensimmäiset sekä toiset molaarit olivat kehittyneet kaikille kyselyyn vastanneista. Myös kirjallisuuden mukaan kulmahampaat, ensimmäiset inkisiivit ja ensimmäiset molaarit puuttuvat harvoin (Avellán ym. 2017).
Naisten ja miesten välillä oli hieman vaihtelua eri hampaiden puuttumisessa, mutta se johtunee suhteellisen pienestä otoksesta. Ei siis voida yleistää, että d 15 puuttuisi useammin naisilta kuin miehillä, vaikka tutkimuksen mukaan vaikuttaisikin siltä. Tutkimus antaa kuitenkin hyvää osviittaa siitä, mitkä pysyvät hampaat puuttuvat useimmiten.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pysyviä hampaita puuttui sellaisilta henkilöiltä, joilla oli kaikki viisaudenhampaat sekä sellaisilta, joilla oli vain osa tai ei yhtään viisaudenhammasta. Pysyviä hampaita puuttui neljältä henkilöltä, jolla oli kehittynyt kaikki viisaudenhampaat, kolmelta henkilöltä, jolla oli 2 tai 3 viisaudenhammasta ja kolmelta, jolla ei ollut yhtään viisaudenhammasta. Tutkimuksen perusteella ei voida vetää suoraa yhteyttä viisaudenhampaiden ja pysyvien hampaiden puuttumisen välille. Voidaan kuitenkin havaita, että sekä premolaarit että viisaudenhampaat puuttuvat useammin ala- kuin yläleuasta.
Kyselytutkimukseen valittiin kohderyhmäksi hammaslääketieteen kandidaatit, koska heillä oli oletettavasti paremmin tiedossa omien hampaidensa tilanne kuin muiden alojen opiskelijoilla tai alempien vuosikurssien hammaslääketieteen opiskelijoilla. Toki ei ole täyttä varmuutta siitä, muistivatko kaikki kyselyyn osallistuneet oikein omien hampaidensa tilanteen. Todennäköisesti kaikki vastasivat rehellisesti, nimittäin kysely suoritettiin anonyymisti eikä tuloksista voitu tunnistaa yksittäistä vastaajaa. Lisäksi tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.
Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää sitä, että sama henkilö tarkasteli ja tulkitsi kaikki kyselylomakkeet eli koko aineisto käsiteltiin samalla tavalla. Vahvuutena voidaan pitää myös sitä, että vastaajilla oli hyvä tietämys hampaiden numeroinnista ja näin ollen mahdollisuus vastata luotettavasti. Vastaajien ei kuitenkaan tarvinnut arvailla viisaudenhampaidensa tilannetta, vaan heillä oli mahdollisuus vastata ”En tiedä”.
Heikkoutena voidaan puolestaan pitää sitä, että viisaudenhammasosion vastauksista jouduttiin jättämään pois ne lomakkeet, joissa oli vastattu ”En tiedä”. Tällaisten lomakkeiden poisjäänti vaikutti hieman tutkimuksen tuloksiin eli siihen, kuinka suurelle osalle oli kehittynyt viisaudenhampaat. Lisäksi kyselylomakkeeseen olisi voitu erotella erikseen
”puhjennut” ja ”osittain puhjennut” viisaudenhammas, jotta vastaaminen olisi ollut helpompaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut tutkittavaan asiaan eli siihen, kuinka monelle oli kehittynyt viisaudenhampaat.
LÄHTEET
Abu Alhaija E, Wazwaz F. Third molar tooth agenesis and pattern of impaction in patients with palatally displaced canines. The Angle Orthodontist 2019, vol 89, no. 1, s. 64-70.
Avellán NL, Westman E, Yli-Tuina I, Kuhlefelt M, Kotilainen J. Synnynnäisten hammaspuutosten hoito – oikomista ja protetiikkaa. Suomen hammaslääkärilehti 2017, no.
12, s. 24-30.
Bertl M, Foltina A, Lettner S. Association between maxillary lateral incisors’ root volume and palatally displaced canines: An instrumental variables approach to the guidance theory.
The Angle Orthodontist 2018, vol. 88, no. 6, s. 719-725.
English J, Peltomäki T, Pham-Litschel K. Mosby´s orthodontic review. St. Louis: Mosby Elsevier 2009.
Eskeli R, Laine-Alava M, Hausen H, Pahkala R. Standards for permanenth tooth emergence in Finnish children. The Angle Orthodontist 1999, vol. 69, no. 6, s. 529-530.
Eskeli R. Eruption Pattern and Occlusal Development of the Permanent Dentition among Different Population and Ethnic Groups. Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio: Grano Oy 2015.
Frazier-Bowers SA, Simmons D, Wright JT, Proffit WR, Ackerman JL. Primary failure of eruption and PTH1R: the importance of genetic diagnosis for orthodontic treatment planning. Am J Orthod Dentofacial Orthop. 2010 Feb; 137(2): 160.e1-7.
Hadler-Olsen S, Pirttiniemi P, Kerosuo H, Sjögren A, Pesonen P, Julku J, Lähdesmäki R.
Does headgear treatment in young children affect the maxillary canine eruption path? Eur J Orthod. 2018 Nov. 30; 40(6): 583-591.
Honkala S. Hampaistot ja niiden kehittyminen. Terve suu 2015 (luettu 10.08.2018).
www.terveyskirjasto.fi
Hupp J, Ellis E, Tucker M. Contemporary Oral and Maxillofacial Surgery. St. Louis: Mosby Elsevier 2014.
Jalanko H. Hampaiden puhkeaminen lapsella. Lääkärikirja Duodecim 2017 (luettu 10.08.2018). www.terveyskirjasto.fi
Jääsaari P, Tolvanen M, Niinikoski H, Karjalainen S. Advanced dental maturity of Finnish 6- to 12-yr-old children is associated with high energy intake. European Journal of Oral Sciences 2016, vol. 124, no. 5, s. 465-471.
Koch G, Poulsen S, Espelid I, Haubek D. Pediatric Dentistry: A Clinical Approach, Singapore: Markono Print Media Pte Ltd 2017.
Litsas G, Acar A. A Review of Early Dispalced Maxillary Canines: Etiology, Diagnosis and Interceptive Treatment. Open Dent J. 2011, vol. 5 s. 39-47.
Meurman J, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Academica-kustannus 2008.
Mitchell L. An Introduction to Orthodontics. Oxford: Oxford University Press 2013.
Peck S. Dental Anomaly Patterns (DAP). The Angle Orthodontist 2009, vol. 79, no. 5, s.
1015-1016.
Pirinen, Sinikka 2014a. Hampaiden alilukuisuus. Therapia Odontologica.
Verkkodokumentti
Pirinen, Sinikka 2014b. Ylilukuiset hampaat. Therapia Odontologica. Verkkodokumentti
Proffit W, Fields H, Sarver D. Contemporary Orthodontics. St. Louis: Mosby Elsevier 2013.
Proffit W, Fields H, Larson B, Sarver D. Contemporary Orthodontics. St. Louis: Mosby Elsevier 2019.
Rosberg J. Hammaslääketieteellinen radiologia: Tekniikka ja diagnostiikka. Oulu, Oulun yliopistopaino, 2001.
Thilander B, Rönning O. Introduction to Orthodontics, Kungälv 1985.
Viisaudenhammas. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (luettu 28.01.2019). www.kaypahoito.fi
Ventä I, Lauri T. Viisaudenhampaiden kirurginen hoitosuositus. Helsinki 2005 (luettu 28.01.2019) http://www.yths.fi/filebank/532-Viisaudenhampaiden_hoitosuositus.pdf
Ventä I, Vehkalahti MM, Huumonen S, Suominen AL. Signs of disease occur in the majority of third molars in an adult population. International Journal of Oral & Maxillofacial Surgery 2017, vol 46, no. 12, s. 1635-40.
Ventä I, Vehkalahti MM, Suominen AL. What kind of third molars are disease-free in a population aged 30 to 93 years? Clinical Oral Investigations 2018, vol. 22, no. 5, s. 1-8.
LIITTEET
Liite 1. Kyselylomake
