KOULURUOKAILU 15–17 -VUOTIAILLA TYTÖILLÄ JA POJILLA: TOTEUTUMINEN, RAVINTOAINEIDEN SAANTI JA
ENNUSTAVAT TEKIJÄT
Wallenius Daniela Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2020
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
WALLENIUS, DANIELA A.: Kouluruokailu 15–17 -vuotiailla tytöillä ja pojilla:
Toteutuminen, ravintoaineiden saanti ja ennustavat tekijät Pro gradu -tutkielma, 70 s.
Ohjaajat: FT Aino-Maija Eloranta FT Taisa Sallinen Huhtikuu 2020
Avainsanat: nuoret, kouluruokailu, ravintoaineet, vanhemmat
KOULURUOKAILU 15–17 -VUOTIAILLA TYTÖILLÄ JA POJILLA: TOTEUTUMINEN, RAVINTOAINEIDEN SAANTI JA ENNUSTAVAT TEKIJÄT
Koululla ja kouluruoalla on merkittävä vaikutus nuorten elämään, terveyteen ja oppimiseen.
Kouluruoan tulisi kattaa kolmannes nuoren päivittäisestä energiantarpeesta. Kouluruoan osuudesta nuorten ravintoaineiden saannissa ei ole kuitenkaan tuoretta tutkimustietoa.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu nuorten iän, liikunnan, stressin, koulumenestyksen, asumismuodon, vanhempien koulutustason ja perheen sosioekonomisen aseman olevan yhteydessä nuorten kouluruokailuun. Täysipainoista kouluruokailua ja sen ennustavia tekijöitä ei ole juurikaan tutkittu.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 15–17 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kouluruoan koostumusta ja ravintoaineiden saantia kouluruoasta sekä selvittää, kuinka suuren osan päivän ravintoaineiden saannista syöty kouluruoka kattaa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ennustavat 15–17 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien täysipainoisen kouluruoan syömistä.
Tutkittavina oli 186 Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantamittauksiin osallistunutta nuorta (93 tyttöä, 93 poikaa). Nuorten ravinnonsaantia mitattiin neljän päivän ruokapäiväkirjalla. Täysipainoiseksi koululounaaksi laskettiin koululounas, joka sisälsi pääruoan, kasvislisäkkeen, leivän, leipärasvan ja maidon tai piimän. Nuorten ja vanhempien taustatietoja, kuten talouden tuloja, vanhempien koulutusta ja nuoren koettua stressiä, mitattiin mm. kyselylomakkeilla.
Tyttöjen ja poikien kouluruoat erosivat toisistaan huomattavasti. Pojat joivat koululounaalla useammin maitoa tai piimää (68,8 % vs. 28,0 %, p<0,001) ja söivät harvemmin leipää (34,4 % vs. 55,9 %, p=0,003) ja leipärasvaa (34,4 % vs. 55,9 %, p=0,003) kuin tytöt. Poikien kouluruoasta saadun energian, proteiinin, kertatyydyttymättömän rasvan, hiilihydraatin, D-vitamiinin, folaatin, kaliumin ja kalsiumin osuus päivittäisestä saannista olivat merkitsevästi suuremmat kuin tyttöjen saadut osuudet. Kouluruoka kattoi päivittäisestä energiantarpeesta 12,7 % tytöillä ja 16,4 % pojilla. Nuoret, jotka kokivat eniten stressiä, söivät 82 % epätodennäköisemmin täysipainoisen kouluruoan kuin vähemmän stressaantuneet nuoret (p=0,029).
Tämän tutkimuksen perusteella nuoret eivät näyttäisi saavan suositusten mukaisesti energiaa kouluruoasta. Tämä saattaa johtua siitä, että vain harva nuori syö täysipainoisen kouluruoan, joka takaisi suositusten mukaisen energiansaannin. Nuorten koettuun stressiin on hyvä kiinnittää huomioita sen ollessa täysipainoisen kouluruokailun puuttumista ennustava tekijä.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Nutrition
WALLENIUS, DANIELA A.: School lunch among 15-17-year-old girls and boys:
Implementation, nutrient intake and determinants Master’s Thesis, 70 p.
Supervisors: PhD Aino-Maija Eloranta PhD Taisa Sallinen April 2020
Keywords: adolescents, school lunch, nutrients, parents
SCHOOL LUNCH AMONG 15-17-YEAR-OLD GIRLS AND BOYS: IMPLEMENTATION, NUTRIENT INTAKE AND DETERMINANTS
School and everyday school lunches have a significant impact on adolescents´ lives, health and learning. School lunch should cover one third of an adolescent’s daily energy requirement.
However, there is no recent research on the role of school lunch as a source of adolescents’
daily nutrient intake. Prior studies have found that age, physical activity, stress, school performance, and living environment, educational level of the parents and the socioeconomic status of the family are associated with the consumption of school lunch among adolescents.
However, eating a balanced school lunch and its determinants have barely been studied.
The aim of the present study was to examine the content of school lunch and nutrient intake from school lunch of 15-17-year-old girls and boys and to determine how much of the daily nutrient intakes is covered by eaten school lunch. In addition, the aim was to examine the determinants for eating a balanced school lunch among 15-17-year-old girls and boys.
The study subjects were 186 girls (n=93) and boys (n=93) that participated in 8-year follow-up examinations of the Physical Activity and Nutrition in Children study at the University of Eastern Finland. Adolescent’s dietary intake was measured by a 4-day food record. A balanced school lunch consisted of a main dish, vegetable side dish, bread, spread and milk or sour milk.
Background information about adolescents and their parents, such as household income, education of the parents and adolescents’ perceived stress, were measured eg. by questionnaires.
School lunches differed significantly between girls and boys. Boys drank more milk or sour milk (68,8 % vs. 28,0 %, p<0.001) and ate less bread (34,4 % vs. 55,9 %, p=0.003) and spread (34,4 % vs. 55,9 %, p=0.003) than girls. In boys, the proportion of daily intakes of energy, protein, monounsaturated fat, carbohydrate, vitamin D, folate, potassium and calcium from school lunch were higher than in girls. School lunch provided 12,7 % of the daily energy requirement for girls and 16,4 % for boys. Adolescents who experienced most perceived stress were 82 % less likely to eat a balanced school lunch than adolescents with less perceived stress (p=0.029).
In conclusion, adolescents may not receive the recommended amount of energy from school lunch. One explanation for this may be that only few adolescents eat a balanced school lunch that would cover the recommended energy intake. It is important to pay attention to adolescents’
perceived stress as it is a determinant for not eating a balanced school lunch.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 6
2 TAUSTA ... 8
2.1 Kouluruoan syömisen yhteydet eri ruoka-aineiden ja aterioiden syömiseen ... 8
2.2 Suomalaiset kouluruokailusuositukset lounaan osalta ... 9
2.3 Suomalaisten lasten ja nuorten kouluruokailu ... 13
2.4 Kouluruokailusuositukset muualla maailmassa ... 18
2.4.1 Ruotsin kouluruokailusuositukset ... 18
2.4.2 Iso-Britannian kouluruokailusuositukset ... 19
2.4.3 Yhdysvaltojen kouluruokailusuositukset... 20
2.5 Kouluruokailu muualla maailmassa ... 20
2.5.1 Kouluruokailu Ruotsissa ... 21
2.5.2 Kouluruokailu Iso-Britanniassa ... 22
2.5.3 Kouluruokailu Yhdysvalloissa ... 25
2.6 Kouluruokailuun vaikuttavat tekijät ... 28
2.6.1 Nuorten ikä ... 28
2.6.2 Nuorten liikunta ... 29
2.6.3 Nuorten stressi ... 30
2.6.4 Nuorten koulumenestys ... 30
2.6.5 Nuorten asumismuoto ... 31
2.6.6 Vanhempien koulutustaso ja perheen sosioekonominen asema ... 32
2.6.7 Muut koululounaan syömiseen vaikuttavat ja täysipainoisen kouluaterian syömistä ennustavat tekijät ... 35
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 36
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 37
4.1 Aineisto ... 37
4.2 Menetelmät ... 37
4.2.1 Kouluruoan koostumuksen ja täysipainoisuuden mittaaminen ... 37
4.2.2 Nuorten ja vanhempien taustatietojen mittaaminen ... 38
4.2.3 Tilastolliset menetelmät... 41
4.3 Eettiset näkökohdat... 41
5 TULOKSET... 42
5.1 Nuorten perustiedot ... 42
5.2 Nuorten täysipainoisen kouluruoan ja eri kouluruokakomponenttien syöminen ... 44
5.3 Nuorten energian ja ravintoaineiden saanti kouluruoasta. ... 45
5.4 Nuorten kouluruoasta saadun energian, energiaravintoaineiden, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden osuus päivittäisestä saannista ... 47
5.5 Nuorten laskennallisen energiantarpeen kattavuus kouluruoasta ... 50
5.6 Nuorten ja vanhempien taustatietojen yhteys täysipainoiseen kouluruokailuun ... 50
6 POHDINTA ... 52
6.1 Aineisto ... 52
6.2 Menetelmät ... 53
6.3 Tulokset... 56
6.3.1 Nuorten energian, energiaravintoaineiden, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti kouluruoasta ... 56
6.3.2 Nuorten kouluruoasta saadun energian, energiaravintoaineiden, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden kattavuus koko päivän saannista ... 58
6.3.3 Nuorten kouluruoasta saadun energian kattavuus laskennallisesta energiantarpeesta ... 59
6.3.4 Nuorten ja vanhempien taustatietojen yhteys nuorten täysipainoiseen kouluruokailuun ... 60
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 62
LÄHTEET ... 63
1 JOHDANTO
Suomessa oli vuonna 2019 yhteensä 564 100 oppilasta, joista 183 063 vuosikurssilla 7–9 (Suomen virallinen tilasto 2019). Perusopetuslain mukaan perusopetukseen osallistuvalle on tarjottava jokaisena koulupäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen maksuton ateria (Perusopetuslaki 628/1998). Ilmainen kouluruokailu on olennainen osa lapsen hyvinvointia ja kasvua (Opetushallitus 2019a), sillä kouluikäiset nuoret tarvitsevat monipuolista ruokaa kasvuun ja kehitykseen (Hoppu ym. 2008).
Kouluissa tarjotaan kouluruokailusuositusten mukainen kouluateria, jonka tulisi kattaa noin kolmannes koululaisen koko päivän energiantarpeesta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Kouluissa tarjottava lounas on päivän tärkein ateria ja sillä tankataan energiavarastot täyteen iltapäivää varten (Teko 2019).
Nuoret viettävät suuren osan päivästään koulussa, jolloin koulusta tulee yksi merkittävä vaikuttaja nuorten ruokailutottumuksiin (Story ym. 2002). Koululla on merkittävä vaikutus nuorten elämään, terveyteen ja oppimiseen, jotka yhdistyvät toisiinsa nuorten kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa (WHO 2016). Koska lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut ruokailutottumukset ja ruokavalinnat voivat vaikuttaa merkittävästi aikuisiän tottumuksiin ja valintoihin (Mikkilä ym. 2005, Pedersen ym. 2013), tarvitaan tutkimusnäyttöä kouluikäisten ruokailutottumuksista ja siitä, miten ruokailutottumuksiin voidaan vaikuttaa (Mikkilä ym. 2005).
Nuoruudessa syödyillä aterioilla on vaikutus aikuisiällä syötäviin aterioihin (Pedersen ym.
2013). Päivittäin lounaan syövistä 15-vuotiaista nuorista 70 % söi lounaan myös 19- ja 27- vuotiaana. Vastaavasti oli hyvin todennäköistä syödä harvoin lounas 19-vuotiaana, jos oli syönyt harvoin lounaan 15-vuotiaana. Lounaan harvoin syöminen 15- ja 19-vuotiaana ennusti lounaan harvoin syömistä myös 27-vuotiaana. Vuonna 2013 tehdyn selvityksen perusteella kouluruoan syövien yläkouluikäisten nuorten osuus on vähentynyt kahden vuoden seuranta- ajalla (Manninen ym. 2015). Tämä on huolestuttava asia, sillä kouluruokailu on osa opetussuunnitelmaa ja sen avulla estetään oppilaan koulupäivän aikaista väsymystä ja edistetään työkykyä ja oppimista. Lisäksi kouluruokailun avulla nuorille opetetaan terveyttä, ruokailutapoja ja suomalaista ruokakulttuuria (Opetushallitus 2019b).
Suomalaisten yläkouluikäisten kouluruokailua tarkastelevia tutkimuksia on toteutettu vähän.
Vain Hopun ym. (2010) tutkimuksessa on selvitetty, kuinka paljon nuoret saavat eri ravintoaineita kouluruoasta. Vain yhdessä tutkimuksessa on tarkasteltu tämänhetkisen täysipainoiseksi kouluateriaksi luokitellun kouluaterian syömistä, joka koostuu pääruoasta, kasvislisäkkeestä, leivästä, leipärasvasta ja maidosta tai piimästä (Raulio ym. 2018).
Suurimmassa osassa tutkimuksia täysipainoisen kouluaterian muodosti neljä kouluruokakomponenttia; pääruoka, salaatti, leipä ja maito tai piimä (Raulio ym. 2007, Hoppu ym. 2010, Vikstedt ym. 2012). Haapalahden ym. (2003) tutkimuksessa on tarkasteltu vain pääruoan ja salaatin syömistä. Prosentuaalinen osuus nuoria, jotka söivät neljästä kouluruokakomponentista muodostaman täysipainoisen aterian, vaihteli, 14–25 % tytöillä ja 13–36 % pojilla (Urho ja Hasunen 2004, Raulio ym. 2007, Hoppu ym. 2010, Vikstedt ym.
2012). Viidestä kouluruokakomponentista muodostuvan täysipainoisen kouluaterian söi 4 % tytöistä ja 8 % pojista (Raulio ym. 2018). Täysipainoisen kouluaterian syömistä ennustavista tekijöistä ei ole muuta tutkimusnäyttöä kuin että pojat syövät tyttöjä hieman useammin täysipainoisen kouluaterian (Raulio ym. 2018). Tutkimalla yläkouluikäisten nuorten kouluruokailun koostumusta ja ravinnonsaantia kouluruoasta, voitaisiin ymmärtää mikä kouluruokailussa toimii, missä on erityisesti ongelmia ja mihin pitäisi panostaa kouluruoan syömisessä. Tutkimalla täysipainoisen kouluruoan syömistä ennustavia tekijöitä voitaisiin ymmärtää, mihin tekijöihin vaikuttamalla voitaisiin lisätä täysipainoisen kouluruoan syömistä nuorilla.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää 15–17 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kouluruoan koostumusta ja ravinnonsaantia kouluruoasta sekä selvittää, kuinka suuren osan päivän ravintoaineiden saannista syöty kouluruoka kattaa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ennustavat 15–17 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien täysipainoisen kouluruoan syömistä. Täysipainoisen kouluruoan syömisen ennustavista tekijöistä tutkittiin nuorten ikää, liikuntaa, koettua stressiä, koulumenestystä, asumismuotoa ja vanhempien koulutustasoa ja tuloja.
2 TAUSTA
Kouluruoan tulisi olla täysipainoista, monipuolista, maukasta ja houkuttelevaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Aterian täysipainoisuudella voidaan tarkoittaa sitä, että ateria on riittävä auttamaan koululaista jaksamaan koko koulupäivä sen pituudesta ja luonteesta riippumatta. Ravitsemuksellisesta näkökulmasta täysipainoisuus tarkoittaa sitä, että ateria on energiamäärältään riittävää, ravintoainetiheää ja ravitsemussuositusten mukaisesti koostettua.
Täysipainoinen kouluruoka-ateria tulee sisältää pääruoan, salaatin tai kasvislisäkkeen, leivän, leipärasvan ja maidon tai piimän. Ainoastaan kaikista komponenteista koostettu ateria voi kattaa kolmanneksen oppilaan päivittäisestä energian tarpeesta.
2.1 Kouluruoan syömisen yhteydet eri ruoka-aineiden ja aterioiden syömiseen
Kouluruoan syömisen on havaittu olevan yhteydessä eri ruoka-aineiden ja muiden aterioiden syömiseen (Vikstedt ym. 2012, Pedersen ym. 2012, Müller ym. 2013, Raulio ym. 2018, Au ym.
2018). Erään tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista 4–15 -vuotiaista lapsista ja nuorista ne, jotka söivät koululounaan joka päivä, nauttivat merkitsevästi enemmän maitotaloustuotteita ja saivat merkitsevästi enemmän kalsiumia kuin ne lapset ja nuoret, jotka eivät syöneet päivittäin koululounasta (Au ym. 2018).
Epäsäännöllinen kouluruoan syöminen vaikuttaa olevan yhteydessä vähäisempään hedelmien syöntiin 11–15-vuotiailla nuorilla (Pedersen ym. 2012). Samanlainen yhteys on havaittu epäsäännöllisen kouluruoan syömisen ja vähäisen kasvisten syönnin välillä. Päivittäisellä kouluruoan syömisellä näyttäisi myös olevan yhteys nuoren säännöllisen aamupalan ja perheen yhteisen ilta-aterian syömiseen (Vikstedt ym. 2012). Nuoret, jotka syövät viitenä päivänä viikossa kouluruoan, syövät aamupalan muita nuoria säännöllisemmin. Vastaavasti perheen yhteinen ilta-ateria syödään useammin yhdessä niissä perheissä, joissa nuori syö säännöllisesti kouluruoan. Enintään kaksi kertaa viikossa kouluruoan syövät nuoret nauttivat päivän muita aterioita harvemmin kuin nuoret, jotka syövät kouluruoan kolmena, neljänä tai viitenä päivänä viikossa (Raulio ym. 2018). Koululounaan syövät jättävät muita nuoria harvemmin aamupalan syömättä (Müller ym. 2013).
2.2 Suomalaiset kouluruokailusuositukset lounaan osalta
Kouluruokailusuositukset antavat suuntaviivat kouluaikaisen ruokailun ja ruokakasvatuksen toteuttamiseksi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Suositukset on suunnattu opetuksen ja sitä tukevan toiminnan järjestäjille, kouluille, koulujen ruokapalvelusta ja oppilashuollosta vastaaville, vanhemmille ja huoltajille ja koululaisille. Kouluruokailusuositukset pohjautuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset (2014) -suosituksiin. Kouluateria suunnitellaan niin, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus saada noin kolmannes omasta päivittäisestä energiantarpeesta kouluateriasta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). 7.–9.-luokkalaisille, iältään 14–17 -vuotiaille, lasketaan koululounaalle 850 kcal/ateria, joka vastaa 3,5 MJ/ateria. Tämä on viitteellinen energianmäärä suunnittelun pohjaksi, sillä oppilaiden energiantarpeet ovat erilaiset, jolloin myös annoskoot vaihtelevat. Huomioitavaa on, että suositus toteutuu vain silloin, jos oppilas nauttii koko aterian lisäkkeineen. Vaikka kouluruokailun käytännön toteutus on kuntien ja koulujen itsenäisesti päättämää ja järjestämää, on taustalla tarjontaa ohjaavat ravitsemukselliset laadun kriteerit pääruoille, lisukkeille ja muille aterian osille (Taulukot 1, 2 ja 3). Lisäksi kouluruoan valmisteleville ruokapalveluille on suunnatut ohjeet ruoka-aineiden valinnasta kouluruoalle (Taulukko 4).
Taulukko 1. Kouluruoan ravitsemuksellisen laadun kriteerit pääruoille (muokattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Pääruokatyyppi Ravintosisältö/100 g, enintään
Rasva, g Tyydyttynyt rasva, g
Suola, g
Pääruokapuurot*hiutaleissa ym. kuitua vähintään 6 g/100 g
3 1 0,5
Keitot* 3 (5)** 1 (1,5) 0,5***–0,7
Laatikkoruoat, risotot, pasta-ateriat, ateriasalaatit****, pitsa
5 (7) 2 (2) 0,6***–0,75
Pääruokakastikkeet (esim. stroganoff, kanakastike) 9 (11)** 3,5 (3,5) 0,9 Kappaleruoat kastikkeen kanssa tai ilman 8 (12)** 3 (3,5) 0,9
*Jos keitto- tai puuroaterian yhteydessä tarjotaan leivänpäällisiä (esimerkiksi leikkeleitä tai juustoa), käytetään Sydänmerkki-tuotteiden kriteereitä.
** Suluissa olevat rasvaluvut koskevat kala-aterioita.
*** Suolan määrän vaihteluväli, jossa alempi suolaraja on pitemmän aikavälin tavoite.
**** Ateriasalaatissa kasvisten osuus vähintään 150 g/annos
Taulukko 2. Kouluruoan ravitsemuksellisen laadun kriteerit pääruoan lisäkeruokalajille (muokattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Lisäkeruokalaji Ravintosisältö/100 g, enintään
Rasva, g Tyydyttynyt
rasva, g
Suola, g Kuitu
(kuivapainosta) , g
Pasta –* Enintään 0,7 Enintään 0,3 Vähintään 6
Ohrasuurimot, riisi- viljaseokset yms.
– Enintään 0,7 Enintään 0,3 Vähintään 6
Täysjyväriisi – Enintään 0,7 Enintään 0,3 Vähintään 4
Keitetty peruna Ei lisättyä rasvaa – Ei lisättyä suolaa
–
Muu perunalisäke (esim.
perunasose, lohkoperunat)
– Enintään 0,7 Enintään
0,3**–0,5 –
* (–) ei kriteeriä ko. tekijän suhteen.
** Suolan määrän vaihteluväli, jossa alempi suolaraja on pitemmän aikavälin tavoite.
Taulukko 3. Kouluruoan ravitsemuksellisen laadun kriteerit muille aterianosille (muokattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Aterianosa Ravintosisältö/100 g, enintään
Rasva, g Kova rasva (tyydyttynyt ja transrasva), %
Suola, g Kuitu, g
Leipä – – Tuoreleipä enintään
0,7 näkkileipä enintään 1,2
Vähintään 6
Margariini Vähintään 60 Enintään 30 rasvasta Enintään 1,0 –
Maito tai piimä Enintään 0,5 – – –
Kasvislisäke, tuoreet kasvikset
– Marinadissa enintään 20 rasvasta kovaa rasvaa
Ei lisättyä suolaa –
Kasvislisäke, kypsennetyt kasvikset
– Marinadissa enintään 20 rasvasta kovaa rasvaa
Enintään 0,3 –
Salaatinkastike tai
Öljy salaattiin
Vähintään 25 Enintään 20 rasvasta Enintään 20 rasvasta
Enintään 1,0 –
Taulukko 4. Ruoka-aineiden valinta kouluruoalle (muokattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Ruoka-aineryhmä Suositeltavat valinnat Tarjonta koululounaalla
Kasvikset, hedelmät ja marjat Monipuolisesti, sesongin mukaan Joka aterialla eri muodoissa. Maustamisessa yrtit
Palkokasvit (herneet, pavut ja linssit tai muut kasviperäiset proteiinin lähteet)
Monipuolisesti, kasvispääaterioilla proteiinin lähteenä suosien mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa
Viikoittain kasvisruokalajina tai aterian lisäkkeenä
Peruna ja viljalisäkkeet Keitetty peruna, täysjyväpasta, ohra, täysjyväpuuro ja täysjyvä/tummariisi
Vaihtelevasti perunaa kuorineen keitettynä, kuutioina, suikaleina, viipaleina tai
perunasoseena. Pasta ja riisi täysjyväisenä, niin lisäkkeenä kuin ruokalajeissa
Leipä Vähemmän suolaa sisältävät (pehmeä leipä suolaa enintään 0,7 g/100 g, näkkileipä enintään 1,2 g/100 g) täysjyvä-
vaihtoehdot (kuitua vähintään 6 g/100 g, näkkileipä vähintään 10 g/100 g)
Joka aterialla
Maito/maitojuoma ja piimä Nestemäiset maitovalmisteet/
hapanmaitovalmisteet
Rasvaton ja D-vitaminoitu tuote
Rasvattomat ja enintään 1 % rasvaa sisältävät sekä sokeroimattomat ja vain vähän lisättyä sokeria sisältävät vaihtoehdot. Sokereita jogurtissa ja rahkassa enintään 10 g/100 g ja viilissä enintään 12 g/100 g
Joka aterialla maito/maitojuoma ja piimä Suosi maustamatonta jogurttia, viiliä tai rahkaa. Maustetuista tuotteista valitse vähemmän sokeria sisältäviä tai
sokeroimattomia jogurtteja, viilejä tai rahkoja
Juusto Vähärasvaiset (enintään 17 % rasvaa) ja vähemmän suola
sisältävät vaihtoehdot (suolaa enintään 1,2 g/100g) Enintään kerran viikossa leikkeleenä
Kala Kalalajia vaihdellen 1–2 aterialla/vko
Siipikarja Nahka poistettu
1–2 aterialla/vko
(jatkuu)
Taulukko 4, jatkuu.
Ruoka-aineryhmä Suositeltavat valinnat Tarjonta koululounaalla
Lihavalmisteet ja makkara Vähärasvaiset ja vähemmän suolaa sisältävät lihavalmisteet Lihaleikkeleitä enintään kerran viikossa.
Makkaraa tai muita lihavalmisteita sisältäviä ruokalajeja ei tarjota joka viikko
Kananmuna Ruoissa, leikkeleenä, lisäkkeenä
Rasvalevitteet Vähintään 60 % rasvaa sisältävä margariini Leipärasva
Kasviöljyt Rypsi-/rapsiöljy Salaatinkastikkeessa tai sellaisenaan salaatin
kanssa
Pähkinät, mantelit ja siemenet Lajeja vaihdellen (allergiat yksilöllisesti huomioiden) Enintään 15–30 g/päivä
2.3 Suomalaisten lasten ja nuorten kouluruokailu
Suomalaisten lasten ja nuorten kouluruokailua on aiemmin tutkittu niukasti. Suomalaisista lapsista ja nuorista tehtyjen kouluruokailututkimusten yleiset tulokset on koottu taulukkoon 5.
Lisäksi taulukossa 6 on esitetty tarkemmat prosenttiluvut kouluruoan eri komponenttien syömisestä suomalaisten tyttöjen ja poikien kouluruokailua tutkineista tutkimuksista.
Vuonna 1999 alkaneen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 10–11 -vuotiaiden lasten arkipäivien ateria- ja ruoankäyttötottumuksia ja tutkia olivatko tottumukset yhteydessä perheen sosioekonomiseen asemaan ja lasten käytökseen (Haapalahti ym. 2003). Tuloksina selvisi että 94 % lapsista söi koululounaan päivittäin. Pääruoan söi 92 % lapsista ja salaatin söi 46 % lapsista. Pojat söivät tyttöjä useammin koululounaan. Pojat söivät koululounaalla pääruoan tyttöjä useammin. Tytöt söivät koululounaaseen kuuluuvan salaatin poikia useammin.
Keväällä 2003 toteutetussa 7.–9. -luokkalaisten kouluruokailua koskevassa tutkimuksesta selvisi, että vain 13 % söi kaikki aterian osat (Urho ja Hasunen 2004). Pääruoan söi valtaosa nuorista, 95 %, mutta leivän, leipärasvan, salaatin ja maidon valitsi vain noin puolet nuorista (Kuva 1). Pojat valitsivat maitoa useammin kuin tytöt ja tytöt puolestaan valitsivat salaatin ja leivän useammin kuin pojat.
Kuva 1. Yläkoululaisen keskimääräinen kouluateria vuonna 2003 (Urho ja Hasunen 2004).
Vuosien 2005 ja 2006 kouluterveyskyselyihin vastanneista nuorista lähes päivittäin kouluaterian söi 80 % tytöistä ja 90 % pojista (Raulio ym. 2007). Tytöistä 14 % ja pojista 7 % söi pääruoan harvoin ja 5 % tytöistä ja pojista eivät juuri syöneet kouluruokaa. Salaattia söi
86 % tytöistä ja 63 % pojista. Maitoa tai piimää joi noin 72 % tytöistä ja 53 % pojista. Leipää söi 84 % tytöistä ja 79 % pojista. Kaikki aterian osat söi 35 % tytöistä ja 36 % pojista.
Vuonna 2007 tehdyn kyselytutkimuksen tuloksina selvisi että 7.-luokkalaisista suomalaisista nuorista 71 % söi kouluruokaa joka päivä ja 22 % 3–4 kertaa viikossa (Hoppu ym. 2010). Lähes 90 % tytöistä ja reilu 90 % pojista söi pääruoan. Leipää söi reilu 70 % tytöistä ja vajaa 70 % pojista. Salaattia söi noin 85 % tytöistä ja 70 % pojista. Maitoa joi noin 45 % tytöistä ja 60 % pojista. Täysipainoisen aterian, sisältäen kaikki neljä komponenttia, söi 25 % tytöistä ja 30 % pojista. Nuoret saivat kouluruoasta lähes 20 % päivän energiansaannista. Tytöt saivat kouluruoasta keskimäärin 305 kcal energiaa, 19 E% proteiinia, 30 E% rasvaa, 8 E % tyydyttynyttä rasvaa, 12 E% kertatyydyttymätöntä rasvaa, 6 E% monityydyttymätöntä rasvaa, 50 E% hiilihydraattia, 3 E% sakkaroosia, 3 g kuitua, 18 mg C-vitamiinia, 39 μg folaattia, 150 mg kalsiumia, 2 mg rautaa ja 1 g suolaa. Pojat saivat vastaavasti noin 405 kcal energiaa, 22 E% proteiinia, 31 E% rasvaa, 10 E% tyydyttynyttä rasvaa, 1 E% kertatyydyttymätöntä rasvaa, 6 E% monityydyttymätöntä rasvaa, 47 E% hiilihydraattia, 2 E % sakkaroosia, 2 g kuitua, 13 mg C-vitamiinia, 36 μg folaattia, 172 mg kalsiumia, 1 mg rautaa ja 1 g suolaa.
Suomalaisiin 11–16 -vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin pohjautuvan tutkimuksen mukaan suositusten mukaisesti täysipainoisen kouluruoan söi niin harva oppilas, että tutkimuksessa kriteeri muutettiin niin, että ne, jotka söivät 3–4 koulupäivänä viikossa pääruoan, salaatin ja leivän arvioitiin täysipainoisina syöjinä (Tilles-Tirkkonen ym. 2011). Ne, jotka söivät harvemmin kolme edellä mainittua komponenttia, laskettiin ei-täysipainoisiksi syöjiksi. Tytöt söivät huomattavasti poikia useammin salaattia. Lapset ja nuoret, jotka söivät tutkimuksen mukaan täysipainoisen kouluruoan, söivät koulupäivisin useammin aamupalan, välipalan, päivällisen ja iltapalan kuin ne, jotka eivät syöneet täysipainoista kouluruokaa. Täysipainoinen kouluruoka oli myös yhteydessä terveellisempiin ruokavalintoihin.
Vuosien 2010–2011 kouluterveyskyselyyn vastanneista nuorista lähes 70 % vastasi syövänsä kouluruoan päivittäin (Vikstedt ym. 2012). Noin 20 % söi kouluruoan 3–4 päivänä viikossa ja noin 10 % söi kouluruoan 1–2 päivänä viikossa tai harvemmin. Tytöistä 92 % söi pääruoan, 82 % söi salaatin, 78 % söi leipää ja 49 % joi maitoa tai piimää. Vastaavasti pojista 96 % söi pääruoan, 60 % söi salaatin, 74 % söi leipää ja 69 % joi maitoa tai piimää. Kaikki aterian osat valitsi 34 % pojista ja 32 % tytöistä.
Kuten Tilles-Tirkkosen ym. aiemmassa tutkimuksessa (2011) jaettiin myös vuosina 2012–2013 tutkimukseen osallistuneet nuoret täysipainoisesti ja ei-täysipainoisesti syöviin. Jaottelu tehtiin niin että täysipainoisesti syöviksi laskettiin ne nuoret, jotka söivät 3–4 koulupäivänä viikossa pääruoan, salaatin ja leivän (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Tällä kriteerillä tulokseksi saatiin, että 9.-luokkalaisista nuorista 16 % söi täysipainoisesti.
Suomalaisista 8.-luokkalaisista tytöistä 4 % söi täysipainoisen kouluruoan päivittäin, kun pojista 8 % söi päivittäin täysipainoisen kouluruoan (Raulio ym. 2018). Vähintään kolmena ja enintään viitenä päivänä viikossa kaikki aterianosat valitsi 36 % tytöistä ja 30 % pojista.
Kouluruoan kanssa salaattia söi noin 37 % tytöistä ja noin 30 % pojista. Tytöistä 26 % ja pojista 45 % joi maitoa. Leipää söi noin 20 % tytöistä ja noin 25 % pojista. Leipärasvaa söi suunnilleen sama määrä nuoria kuin leipää syövät.
Vuonna 2019 tehdyn kouluterveyskyselyn perusteella peruskoulun 8.- ja 9. -luokkalaisten tyttöjen ja poikien, lukion 1. ja 2. vuoden tyttöjen ja poikien ja ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden tyttöjen ja poikien osuus, jotka eivät syöneet koululounasta päivittäin, oli suurempi kuin vuonna 2017 (THLa 2019). Perusopetuksen 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 70,4 % söi koululounaan päivittäin vuonna 2017 kun taas vuonna 2019 62,7 % tytöistä söi koululounaan päivittäin. Vastaavasti pojista vuonna 2017 päivittäin koululounaan söi 70,1 % kun taas vuonna 2019 päivittäin koululounaan söi 64,3 %. Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista vuonna 2017 tytöistä 77,1 % ja pojista 77,4 % söi koululounaan päivittäin. Vastaavasti vuonna 2019 tytöistä 68,5 % ja pojista 71,4 % söi koululounaan päivittäin. Myös ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden päivittäisen koululounaan syöminen on vähentynyt. Vuonna 2017 tytöistä 72,0 % ja pojista 73,2 % söi päivittäin koululounaan. Vastaavasti vuonna 2019 tytöistä 61,4 % ja pojista 65,2 % söi päivittäin koululounaan.
Taulukko 5. Suomalaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset.
Viite ja maa Tutkittavat Tutkimusasetelma ja -
menetelmä
Keskeiset tulokset Haapalahti ym.
2003, Suomi
422 10–11 -vuotiasta lasta Poikkileikkaustutkimus, kysely
99 % lapsista söi säännöllisesti aamiaisen, 94 % söi
säännöllisesti kouluruoan ja 80 % söi säännöllisesti päivällisen Urho ja Hasunen
2004, Suomi
3028 7.–9-luokkalaisia nuoria Poikkileikkaustutkimus, kysely
89 % kävi koulun ruokalassa, 95 % oppilaista söivät pääruoan mutta vain 13 % söi kaikkia aterian osia
Raulio ym. 2007, Suomi
161 113 oppilasta peruskoulun 8.- ja 9.- luokkalaisista ja lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista
Poikkileikkaustutkimus, kysely
Pojista noin 90 % ja tytöistä noin 80 % söi kouluaterian päivittäin. Kaikki aterianosat kouluruoasta söi keskimäärin 35 % oppilaista
Hoppu ym. 2010, Suomi
1469 7.-luokkalaista, keski-iältään 13,8-vuotiasta nuorta
Poikkileikkaustutkimus, kysely ja 48 tunnin ruoankäyttö -haastattelu
71 % nuorista söi kouluruoan joka päivä. Kouluruoan osuus päivän energiansaannista oli noin 20 %
Tilles-Tirkkonen ym. 2011, Suomi
531 11–16-vuotiasta oppilasta Poikkileikkaustutkimus, kysely
Täysipainoisen aterian, joka sisälsi pääruoan, salaatin ja leivän söi 46 % oppilaista. Täysipainoisen kouluruoan syövillä oli säännöllisemmät ruoka-ajat, ja he söivät terveellisempiä välipaloja kuin ei-täysipainoisesti syövät
Vikstedt ym. 2012, Suomi
192 414 peruskoulun 8.- ja 9.- luokkalaisista ja lukion 1. ja 2. ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2.
vuoden opiskelijoista
Poikkileikkaustutkimus, kysely
Noin 70 % nuorista söi kouluruoan päivittäin. Kaikkien aterianosien eli pääruoan, salaatin, leivän ja maidon tai piimän syöminen oli yleisempää toisen asteen opiskelijoilla kuin peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisilla
Tilles-Tirkkonen
ym. 2015, Suomi 887 10–17-vuotiasta oppilasta Poikkileikkaustutkimus,
kysely Täysipainoisen aterian, joka sisälsi pääruoan, salaatin ja leivän syömistä ennusti naissukupuoli, säännölliset perheen yhteiset ateriat, hyvä suhtautuminen omaan kehoon ja nuorempi ikä Raulio ym. 2018,
Suomi 1091 6.-luokkalaista ja 1850 8.-
luokkalaista. Poikkileikkaustutkimus,
kysely Lähes kaikki 6.-luokkalaiset ja 70 % 8.-luokkalaisista osallistuivat kouluruoalle joka päivä. 6.-luokkalaisista kaikki aterianosat valitsi 7 % tytöistä ja 12 % pojista. 8.-luokkalaisista kaikki aterianosat valitsi 4 % tytöistä ja 8 % pojista
(jatkuu)
Taulukko 5. jatkuu
Taulukko 6. Suomalaisten tutkimusten tulosten mukaiset prosentuaaliset osuudet tytöistä ja pojista, jotka söivät kutakin kouluruokakomponenttia.
* Kaikki aterian osat tarkoittavat, että lapsi tai nuori on syönyt pääruoan, salaatin, maidon/piimän ja leivän
** Kaikki aterian osat tarkoittavat, että nuori on syönyt pääruoan, salaatin, maidon/piimän, leivän ja leipärasvan
1 Tutkimustulosten prosentit eivät ole tarkkoja, ne on arvioitu kuvallisesta janasta
Viite ja maa Tutkittavat Tutkimusasetelma ja -
menetelmä
Keskeiset tulokset THLa 2019,
Suomi
152 666 peruskoulun 8.- ja 9.- luokkalaisista ja lukion 1. ja 2. ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2.
vuoden opiskelijoista
Poikkileikkaustutkimus, kysely
Kaikissa tutkittavissa koululuokissa oli päivittäinen
koululounaan syöminen vähentynyt vuodesta 2017 vuoteen 2019. Pojat söivät tyttöjä useammin kaikissa koululuokissa päivittäin koululounaan
Pääruoka, % Salaatti, % Leipä, % Leipärasva, % Maito tai piimä, % Kaikki aterian osat, %
Haapalahti ym. 2003* Tytöt 90 53
Pojat 95 40
Urho ja Hasunen 2004* Tytöt 93 55 64 60 39 14
Pojat 96 39 52 50 61 13
Raulio ym. 2007* Tytöt 91 86 84 53 35
Pojat 97 63 79 72 36
Hoppu ym. 2010*1 Tytöt 90 85 73 45 25
Pojat 95 70 67 62 30
Vikstedt ym. 2012* Tytöt 92 82 78 49 32
Pojat 96 60 74 69 34
Raulio ym. 2018**1 Tytöt 58 37 20 20 20 4
Pojat 62 30 25 25 25 8
2.4 Kouluruokailusuositukset muualla maailmassa
Seuraavissa kappaleissa kuvataan Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen suositukset esimerkkeinä erilaisista kouluruokasuosituksista. Kyseiset maat valikoituivat esimerkeiksi, koska maista löytyi kouluruokasuositukset ja maissa tarjotaan joko kaikille tai osalle ilmainen koululounas.
2.4.1 Ruotsin kouluruokailusuositukset
Kuten Suomessa, myös Ruotsissa on säädetty laissa, että peruskoulun oppilaille tulee tarjota maksuton kouluruoka (Skollag 800/2010). Ruotsin Livsmedelsverket on julkaissut raportin 2–
17 -vuotiaille lapsille ja nuorille suositeltavista ruokavalinnoista ja ravintoaineiden saannista (Enroth ja Björck 2015). Raportti pohjautuu Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin (Nordic Council of Ministers 2012). Ruotsissa kouluruoalla tulee olla tarjolla yksi tai useampi lämmin ateria, joista vähintään yksi on kasvisruoka, vähintään viisi komponenttia sisältävä salaattipöytä, leipää, leipärasvaa, vettä ja maitoa tai täydennettyjä kasvipohjaisia juomia (Livsmedelsverket 2018). Taulukossa 7 on esitetty kouluruoan iänmukaiset viitearvot energian- ja ravintoaineiden saannille, niin että 30 % päivittäisestä saantisuosituksesta täyttyy.
Viitearvojen pohjana on käytetty Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia (Nordic Council of Ministers 2012).
Taulukko 7. Ruotsalaisten keskimääräisen kouluruoan viitearvot energian- ja ravintoaineiden saannille, jotka vastaavat 30 % päivittäisestä saantisuosituksesta (Livsmedelsverket 2018).
Ikä, v 6–9 10–12 13–15 16–18
Energiaa per annos, MJ 30 %
(25–35)
2,1 (1,7–2,4)
2,7 (2,2–3,1)
3,1 (2,5–3,6)
3,3 (2,7–3,8) Energiaa per annos, kcal 30 %
(25–35)
500 (415–580)
645 (535–750)
735 (610–855)
790 (655–920)
Rasva 25-40 E%, g 14–22 18–29 21–33 22–36
Tyydyttynyt ja transrasva, enintään 10 E%, g 6 7 8 9
Monityydyttymätön rasva 5-10 E%, g 3–6 4–7 4–8 4–9
Hiilihydraatti 45-60 E%, g 55–73 71–95 81–108 87–116
Proteiini 10-20 E%, g 12–24 16–32 18–36 19–39
Kuitu, g 6 8 9 10
C-vitamiini, mg 12 15 23 23
D-vitamiini, μg 3,0 3,0 3,0 3,0
Folaatti, μg 39 60 90 120
Rauta, mg 2,7 3,3 4,5 4,5
Suola, g* 1,2 1,8 1,8 1,8
* Käytetään vertailuarvona ja pitkän tähtäimen tavoitteena.
2.4.2 Iso-Britannian kouluruokailusuositukset
Isossa-Britanniassa valtio suosittelee kouluja edistämään terveellistä, maukasta ja ravinteikasta ruokaa ja juomista (Department for Education 2015). Ruokailusuositusten noudattaminen on pakollista kaikille valtion ylläpitämille kouluille (Types of school 2020). Lisäksi ruokailusuositusten noudattaminen on pakollista yksityisissä julkisesti rahoitetuissa akateemisissa ja vapaissa kouluissa, joissa suositusten noudattaminen on esitetty sopimuksissa ehdoksi rahoituksen saamiseksi (Department for Education 2015). Kouluruokailusuosituksilla taataan, että oppilaiden ruoka on ravitsemuksellisesti rikasta ja hyvänlaatuista ja että sillä edistetään oppilaan terveyttä, turvataan riskiravitsemuksessa olevien oppilaiden ravintoaineiden saanti ja edistetään terveellistä syömistä. Päivitetyt kouluruokailusuositukset tulivat käytäntöön vuonna 2015 (Department for Education 2015) ja ne ovat esitetty kouluruokaa koskevassa asetuksessa (The Requirements for School Food Regulations 2014).
Kouluruokailusuosituksissa ruoka-aineet on jaettu seuraaviin suositeltaviin ryhmiin:
tärkkelyspitoinen ruoka; hedelmät ja kasvikset; liha, kala, kananmuna, pavut ja muut ei- maitopohjaiset proteiininlähteet; maito ja maitotuotteet. Esimerkiksi tärkkelyspitoistenruoka- aineiden, kuten pastan, nuudeleiden, riisin, perunan ja bataatin tarjoamista suositellaan päivittäin. Lisäksi päivittäin tulisi olla tarjolla leipää, johon ei ole lisätty rasvaa tai öljyä.
2.4.3 Yhdysvaltojen kouluruokailusuositukset
Yhdysvalloissa on vuonna 1946 lakiin kirjoitettu kansallinen koululounas ohjelma (U.S.
Department of Agriculture 2019). Koululounasohjelma, englanniksi National School Lunch Program, NSLP, on liittovaltion tukema ohjelma, joka toimii julkisissa ja voittoa tavoittelemattomissa yksityisissä kouluissa ja lastenhoitolaitoksissa. Ohjelma tarjoaa ravitsemuksellisesti täysipainoisia edullisia tai maksuttomia koululounaita joka päivä.
Ohjelman mukaan lounaiden tulee vastata kansallisia ravitsemussuosituksia, jotka ovat suunniteltu yli 2-vuotiaille lapsille ja aikuisille. Koululounaan tulee tarjota oppilaille mahdollisuus saada kolmannes päivittäisestä proteiinin, kalsiumin, raudan, A-vitamiinin ja C- vitamiinin saantisuosituksesta (Department of Agriculture 2012). Keskimääräinen saanti lasketaan viikon ajalta. Lisäksi kouluviikkona tarjottujen ruokien keskimääräinen tyydyttyneen rasvan saanti tulee olla alle 10 % energiansaannista.
2.5 Kouluruokailu muualla maailmassa
Muualla maailmassa lasten ja nuorten kouluruokailua on tutkittu runsaasti (Höglund ym. 1998, Dwyer ym. 2001, Bruno-Ambrosius ym. 2005, Müller ym. 2013, Prynne ym. 2013, Pearce ym.
2013, Smith ja Cunningham-Sabo 2014, Osowski ym. 2015). Esimerkiksi HELENA-CSS oli iso monen tutkimuskeskuksen välinen tutkimus, joka toteutettiin 2006–2007 kymmenessä eurooppalaisessa kaupungissa (Müller ym. 2013). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lukuisia terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä tietoja 12,5–17,5 -vuotiaisista nuorista. Tutkimukseen osallistuneista nuorista 26 % osallistui kouluruokailuun. Energiaa nuoret saivat koululounaasta keskimäärin 2425 kJ eli noin 580 kcal energiaa. Seuraavissa kappaleissa käsitellään tarkemmin kouluruokailun toteutumista Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
2.5.1 Kouluruokailu Ruotsissa
Taulukkoon 8 on koottu yhteen ruotsalaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset. Ruotsalaisista 14–15-vuotiaista nuorista tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin nuorten ruokailutapoja ja niiden yhteyttä sosioekonomisiin olosuhteisiin (Höglund ym. 1998). Nuorten koululounaasta kysyttiin kysymyksellä ” Kuinka monta kertaa viikossa syöt koululounaan?”. Ilmaisen koululounaan söi päivittäin 39 % tytöistä ja 49 % pojista.
Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa tutkittiin 3 vuoden ajan 162 tyttöä, jotka olivat lähtötilanteessa 12-vuotiaita 6.-luokkalaisia (Bruno-Ambrosius ym. 2005). Tytöiltä kysyttiin mm. heidän syömistottumuksiaan kolmesti vuodessa kyselylomakkeella. Säännöllisesti koululounaan söi lähes 80 % tytöistä 6.-luokkalaisina, lähes 60 % 7.-luokkalaisina, noin 50 % 8.-luokkalaisina ja lähes 60 % tytöistä 9.-luokkalaisina. Tutkimuksen mukaan oli mielenkiintoista, kuinka eräällä tavalla tyttöjen ruokailutottumukset paranivat niin, että 9.- luokkalaisina tytöillä oli paremmat ruokailutavat kuin 7.- ja 8.-luokkalaisina.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa, joka suoritettiin vuoden 2003 tutkimuksen aineistosta, valittiin ne 2.-luokkalaiset ja 5.-luokkalaiset, jotka olivat ilmoittaneet syöneensä vähintään yhtenä päivänä kouluruoan (Osowski ym. 2015). Näiden lasten kouluruoasta saatuja ravintoaineiden määriä verrattiin suosituksiin, joiden mukaan kouluruoasta tulisi saada 30 % ravintoaineiden päivittäisestä saantisuosituksesta (Nordic Council of Ministers 2012). Tuloksista selvisi että 2.- luokkalaiset saivat kouluruoasta keskimäärin 1889 kJ eli noin 451 kcal, 20,1 E% (22,1 g) proteiinia, 33,6 E% (17,4 g) rasvaa, josta 14,9 E% (7,7 g) tyydyttynyttä rasvaa, 12,3 E%
(6,4 g) kertatyydyttymätöntä rasvaa ja 4,0 E% (2,1 g) monityydyttymätöntä rasvaa, 47,3 E%
(52,1 g) hiilihydraattia, 3,8 E% (4,2 g) sakkaroosia, 1,9 g/MJ (3,5 g) kuitua, 1,5 μg D-vitamiinia, 1,6 alfa-tokoferolia, 17 mg C-vitamiinia, 52 μg folaattia, 898 mg kaliumia, 254 mg kalsiumia, 2,6 mg rautaa, ja 1,026 mg natriumia (Osowski ym. 2015). Tulosten perusteella 2.-luokkalaiset lapset eivät saaneet kouluruoasta riittävästi energiaa, monityydyttymätöntä rasvaa hiilihydraattia, kuitua, D-vitamiinia eivätkä E-vitamiinia. Sen sijaan tyydyttyneen rasvan ja suolan saanti ylitti suositukset.
Saman Osowskin ym. (2015) tutkimuksen 5.- luokkalaiset lapset saivat koululounaasta keskimäärin 1944 kJ eli noin 464 kcal, 18,3 E% (20,7 g) proteiinia, 34,5 E% (18,8 g) rasvaa, josta 14,9 E% (8,1 g) tyydyttynyttä rasvaa, 13,1 E% (7,2 g) kertatyydyttymätöntä rasvaa, 4,2 E% (2,2 g) monityydyttymätöntä rasvaa, 47,7 E% (53,3 g) hiilihydraattia,
4,1 E% (4,9 g) sakkaroosia, 1,9 g/MJ (3,4 g) kuitua, 1,5 μg D-vitamiinia, 1,5 alfa-tokoferolia, 16 mg C-vitamiinia, 49 μg folaattia, 861 mg kaliumia, 241 mg kalsiumia, 2,4 mg rautaa ja 994 mg natriumia. Tulosten perusteella 5.-luokkalaiset lapset eivät saaneet suositusten mukaisesti riittävästi energiaa, monityydyttymätöntä rasvaa, hiilihydraattia, kuitua, D- vitamiinia, E-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia eivätkä rautaa. 5.-luokkalaiset saivat suosituksiin nähden liikaa tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa. Kokonaisuudessa kouluruoka kattoi noin 27 % päivittäisestä energiansaannista molemmilla luokkaryhmillä.
Taulukko 8. Ruotsalaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset.
Viite ja maa Tutkittavat Tutkimusasetelma Keskeiset tulokset Höglund ym.
1998, Ruotsi
7605 8.- luokkalaista oppilasta
Poikkileikkaustutkimus 50 % pojista ja 30 % tytöistä söivät ilmaisen koululounaan. Oppilaat, jotka olivat alueilta, joissa sosioekonominen asema oli
korkeampi, söivät useammin lounaan kuin matalan sosioekonomisen aseman alueella asuvat nuoret Bruno-
Ambrosius ym. 2005, Ruotsi
162 12- vuotiasta tyttöä
Pitkittäistutkimus Tutkimuksen aikana ilmeni merkitseviä heikentyneitä
ruokailutottumuksia ja säännöllisten pääaterioiden syöminen väheni Osowski ym.
2015, Ruotsi
1840 2.- ja 5.- luokkalaisia oppilasta.
Keski-iältään 8,6 vuotta ja 11,7 vuotta
Poikkileikkaustutkimus Energian, monityydyttymättömän rasvan, hiilihydraatin, kuidun, D- vitamiinin ja E-vitamiinin saanti kouluruoasta ei täyttänyt suosituksia.
Tyydyttyneen rasvan ja suolan saanti ylittivät suositukset. 5.-luokkalaiset eivät myöskään saaneet suositusten mukaisesti folaattia, kaliumia, kalsiumia eivätkä rautaa.
2.5.2 Kouluruokailu Iso-Britanniassa
Taulukkoon 9 on koottu yhteen isobritannialaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset. Vuosina 2005–2007 Iso-Britanniassa tehtiin tutkimus kahdeksassatoista yläkoulussa (Prynne ym. 2013). Koulujen 14–15 -vuotiaiden nuorten kouluruokailua ja ravintoaineiden saantia tutkittiin kyselylomakkeiden ja ruokapäiväkirjan avulla. Koululounaan syövät tytöt saivat keskimäärin 477,7 kcal energiaa, 15,5 g proteiinia, 19,5 g rasvaa, 7,3 g tyydyttynyttä rasvaa, 63,1 g hiilihydraattia, 39,9 g tärkkelystä,
20,8 g sokereita, 3,2 g kuitua, 400 μg beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia, 20,4 mg C- vitamiinia, 49,1 μg folaattia, 201 mg kalsiumia, 2,1 mg rautaa ja 646 mg natriumia.
Koululounaan syövät pojat saivat koululounaasta keskimäärin 597,1 kcal energiaa, 20,0 g proteiinia, 24,7 g rasvaa, 9,0 g tyydyttynyttä rasvaa, 74,5 g hiilihydraattia, 45,6 g tärkkelystä, 27,4 g sokereita, 3,3 g kuitua, 352 μg beetakaroteeniekvivalenttia A- vitamiinia, 23,7 mg C-vitamiinia, 54,9 μg folaattia, 230 mg kalsiumia, 2,6 mg rautaa ja 861 mg natriumia Nuoret, jotka eivät syöneet koululounasta toivat lounaan kotoa. Kotoa tuodun lounaan syövät tytöt saivat lounaasta keskimäärin 429,9 kcal energiaa, 14,1 g proteiinia, 17,8 g rasvaa, 5,2 g tyydyttynyttä rasvaa, 55,6 g hiilihydraattia, 20,5 g tärkkelystä, 22,9 g sokereita, 3,1 g kuitua, 196 μg beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia, 17,8 mg C-vitamiinia, 44,2 μg folaattia, 228 mg kalsiumia, 1,9 mg rautaa ja 396 mg natriumia. Kotoa tuodun lounaan syövät pojat saivat lounaasta keskimäärin 549,4 kcal energiaa, 17,3 g proteiinia, 23,6 g rasvaa, 7,9 g tyydyttynyttä rasvaa, 71,2 g hiilihydraattia, 31,5 g tärkkelystä, 29,3 g sokereita, 3,6 g kuitua, 262 μg beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia, 28,2 mg C-vitamiinia, 47,7 μg folaattia, 251 mg kalsiumia, 2,4 mg rautaa ja 634 mg natriumia. Tytöt, jotka söivät koululounaan, saivat merkitsevästi enemmän energiaa, tyydyttynyttä rasvaa, hiilihydraattia, beetakaroteeni- ekvivalenttia A-vitamiinia ja natriumia kuin tytöt, jotka söivät kotoa tuodun lounaan. Tytöt saivat kotoa tuoduista lounaista merkitsevästi enemmän kalsiumia kuin koulun tarjoamasta lounaasta. Vastaavasti pojat, jotka söivät koululounaan, saivat merkitsevästi enemmän proteiinia, tärkkelystä, folaattia, natriumia ja lähes merkitsevästi enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin pojat, jotka söivät kotoa tuodun lounaan.
Samassa Prynnen ym. (2013) tutkimuksessa tutkittiin syödystä kouluruoasta saatujen ravintoaineiden saantiosuuksia koko päivän saantiosuuksista. Koululounaan syöneet tytöt saivat koululounaasta päivittäisestä saannistaan energiaa 29 %, proteiinia 28 %, rasvaa 30 %, tyydyttynyttä rasvaa 29 %, hiilihydraattia 29 %, tärkkelystä 33 %, sokereita 24 %, kuitua 31 %, beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia 26 %, C-vitamiinia 24 %, folaattia 26 %, kalsiumia 27 %, rautaa 25 % ja natriumia 30 %. Koululounaan syöneet pojat saivat koululounaasta päivittäisestä saannistaan energiaa 29 %, proteiinia 28 %, rasvaa 31 %, tyydyttynyttä rasvaa 29 %, hiilihydraattia 28 %, tärkkelystä 30 %, sokereita 24 %, kuitua 26 %, beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia 25 %, C-vitamiinia 21 %, folaattia 23 %, kalsiumia 24 %, rautaa 23 % ja natriumia 31 %. Kotoa tuoneen lounaan syöneet tytöt saivat lounaasta päivittäisestä saannistaan energiaa 25 %, proteiinia 24 %, rasvaa 27 %, tyydyttynyttä rasvaa 20 %, hiilihydraattia 25 %, tärkkelystä 18 %, sokereita 23 %, kuitua 26 %, beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia 13 %, C-vitamiinia 18 %, folaattia 23 %, kalsiumia
27 %, rautaa 22 % ja natriumia 19 %. Kotoa tuoneen lounaan syöneet pojat saivat lounaasta päivittäisestä saannistaan energiaa 27 %, proteiinia 25 %, rasvaa 28 %, tyydyttynyttä rasvaa 24 %, hiilihydraattia 26 %, tärkkelystä 22 %, sokereita 26 %, kuitua 27 %, beetakaroteeniekvivalenttia A-vitamiinia 16 %, C-vitamiinia 24 %, folaattia 21 %, kalsiumia 26 %, rautaa 22 % ja natriumia 25 %.
Kun koululounaan tuloksia verrattiin suosituksiin, selvisi että usean ravintoaineen saanti jäi alle suositusten (Prynne ym. 2013). Tytöistä 99 % ei saanut riittävästi rautaa, 83 % ei saanut riittävästi folaattia eikä kalsiumia ja 79 % ei saanut riittävästi energiaa. Pojista 80 % ei saanut riittävästi energiaa, 87 % ei saanut riittävästi rautaa, 82 % ei saanut riittävästi kalsiumia ja 76 % ei saanut riittävästi folaattia. Lisäksi koululounaan nauttivat nuoret saivat suosituksia enemmän tyydyttynyttä rasvaa ja natriumia. Koululounaan syövät oppilaat söivät merkitsevästi enemmän viljatuotteita kuten riisiä ja pizzaa, lihaa, kalaa, kasviksia, kuivattuja palkokasveja ja perunoita kun taas kotoa tuodun lounaan söivät enemmän leipää, juustoa, jogurttia, hedelmiä, makeisia, suolaisia napostelutuotteita ja virvoitusjuomia. Koululounaan syövistä oppilaista 29 % söi kasviksia, 16 % söi hedelmiä ja 9 % joi hedelmämehua.
Vuonna 2008 Isossa-Britanniassa tehdyn tutkimuksen tarkoitus oli selvittää koululounaan ja kotoa tuodun lounaan eroa yhdessätoista yläkoulussa 11–16 -vuotiailla (Pearce ym. 2013).
Oppilaista ne, jotka söivät koululounaan, söivät todennäköisesti enemmän kasviksia, keitettyjä papuja, ranskalaisia ja muita öljyssä paistettuja perunoita, erilaisia vanukkaita ja joivat enemmän mehua kuin oppilaat, jotka söivät kotoa tuotuja eväitä, jotka sisälsivät useammin esimerkiksi salaattia, pastaa tai pizzaa. Oppilaat, jotka söivät keskimääräisen koululounaan, saivat keskimäärin lounaasta 2734,4 kJ eli noin 653 kcal energiaa, 22,4 g proteiinia, 25,1 g rasvaa, josta 9,0 g tyydyttynyttä rasvaa, 89,2 g hiilihydraattia, 22,0 g lisättyä sokeria, 32,2 mg C-vitamiinia, 66,6 μg folaattia, 273,5 mg kalsiumia, 3,3 mg rautaa ja 737,9 mg natriumia.
Oppilaat, jotka söivät keskimääräisen kotoa tuodun lounaan, saivat keskimäärin lounaasta 2292,3 kJ eli noin 547 kcal energiaa, 15,5 g proteiinia, 22,1 g rasvaa, josta 9,7 g tyydyttynyttä rasvaa, 72,2 g hiilihydraattia, 20,4 g lisättyä sokeria, 21,3 mg C-vitamiinia, 38,6 μg folaattia, 242,6 mg kalsiumia, 2,2 mg rautaa ja 748,4 mg natriumia. Oppilaat, jotka söivät keskimääräisen koululounaan, saivat merkitsevästi enemmän energiaa, proteiinia, hiilihydraattia, kuitua, C-vitamiinia, folaattia, rautaa ja sinkkiä kuin keskimääräisen kotoa tuodun lounaan syövä oppilas. Koululounaan syövät oppilaat saivat merkitsevästi vähemmän energiaa rasvasta, tyydyttyneestä rasvasta ja lisätystä sokerista kuin kotoa tuodun lounaan syövät oppilaat. Koululounaan syövät saivat lisäksi kouluruokasuositusten mukaisesti energiaa,
hiilihydraattia ja kuitua. Koululounaassa oli keskimäärin korkeampi pitoisuus C-vitamiinia, rautaa ja sinkkiä. Lisäksi koululounaassa oli keskimäärin pienempi pitoisuus lisättyä sokeria, rasvaa ja tyydyttynyttä rasvaa per megajoulea energiaa. Vitamiineissa ja kivennäisaineissa koululounaan syövät pääsivät kuitenkin lähelle kouluruokasuosituksia. Oppilaat saivat koululounaasta kouluruokasuosituksista 95 % folaattia, 82 % A-vitamiinia, 78 % kalsiumia ja 63 % rautaa. Kotoa tuodusta lounaasta oppilaat saivat kouluruokasuosituksiin nähden 42 % rautaa, 55 % folaattia ja 56% kuitua. Sekä keskimääräisen koululounaan että kotoa tuodun lounaan syövät nuoret saivat ruoastaan kouluruokasuositusten mukaisesti proteiinia, rasvaa ja C-vitamiinia.
Taulukko 9. Isobritannialaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset.
2.5.3 Kouluruokailu Yhdysvalloissa
Taulukkoon 10 on koottu yhteen yhdysvaltalaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset. Dwyerin ym. (2001) tutkimus pohjautuu aiemmin, vuosina 1991–
1994 tehtyyn interventiotutkimukseen, jossa tutkittiin ja pyrittiin parantamaan lasten ja nuorten sydän- ja verisuoniterveyttä. Sydänystävällinen ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus -interventio suoritettiin lasten ollessa 5.-luokkalaisia. Nuorista ne, jotka olivat suorittaneet 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelun joko 3.- tai 5.-luokkalaisina aiemmassa interventiotutkimuksessa valittiin Dwyerin ym. (2001) tutkimukseen. Tutkimukseen sopivista nuorista 1543 suoritti
Viite ja maa Tutkittavat Tutkimusasetelma Keskeiset tulokset Prynne ym.
2013, Iso- Britannia
747 14–15 - vuotiasta nuorta
Poikkileikkaustutkimus Koululounaan syöneet tytöt ja pojat saivat 29 % päivittäisestä
energiansaannistaan lounaasta.
Koululounaan syöneet saivat enemmän proteiinia, tyydyttyyttä rasvaa, tärkkelystä,
beetakaroteeniekvivalenttia A- vitamiinia, folaattia ja natriumia kuin kotoa tuodun lounaan syöneet.
Sekä koululounaasta että kotoa tuodusta lounaasta saadut
ravintoarvot jäivät suositusten alle Pearce ym.
2013, Iso- Britannia
497 11–16 -
vuotiasta oppilasta Poikkileikkaustutkimus Koululounaan syövät saivat merkitsevästi enemmän energiaa, proteiinia, kuitua, C-vitamiinia, folaattia ja rautaa kuin oppilaat, jotka toivat lounaan kotoa
ylimääräisen 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelun 8.-luokkalaisena. Näistä nuorista 79 % söi lounaan koulussa. Nuoret saivat lounaasta keskimäärin 660 kcal energiaa, 13,8 E% proteiinia, 32,9 E% rasvaa, 11,8 E% tyydyttynyttä rasvaa, 54,7 E% hiilihydraattia, 28,3 E% sokeria, 8 g/1000 kcal kuitua ja 1,645 mg/1000 kcal natriumia.
Yhdysvalloissa vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 1.–8.- luokkalaisten oppilaiden ruokailutottumuksia jätetyn ruoan perusteella ja oppilaiden ravintoaineiden saantia verrattiin kahteen eri ravitsemussuositukseen (Smith ja Cunningham-Sabo 2014). Alakoululaiset pystyivät valitsemaan lounaalla pääruoan kolmesta eri vaihtoehdosta, jotka olivat lämmin vaihtoehto, täytetty voileipä tai kylmä vaihtoehto, kuten salaatti, kun taas keskikoululaiset pystyivät valitsemaan pääruoan kahdesta lämpimästä vaihtoehdosta, täytetystä voileivästä ja kylmästä vaihtoehdosta, kuten salaatista. Pääruoan lisäksi alakoululaiset pystyivät valitsemaan aterialle säilyke- tai tuoreen hedelmän, kasvista ja maitoa, joko vähärasvaista tai rasvatonta maitoa tai rasvatonta suklaanmakuista maitoa. Yläkoululaiset pystyivät valitsemaan pääruoan lisäksi säilyke- ja tuorehedelmän, kuumennettua tai tuoretta kasvista ja maitoa, joko vähärasvaista tai rasvatonta maitoa tai rasvatonta suklaanmakuista maitoa.
Tutkimuksen tulosten mukaan kaikki oppilaat valitsivat pääruoan (Smith ja Cunningham-Sabo 2014). Alakoululaisista 59 % valitsi säilykehedelmän, 56 % valitsi tuoreen hedelmän, 45 % valitsi kasvista, 78 % valitsi rasvatonta suklaanmakuista maitoa ja 18 % valitsi tavallista maitoa.
Keskikoululaisista 52 % valitsi säilykehedelmää, 39 % valitsi tuoreen hedelmän, 34 % valitsi kasviksia, 72 % valitsi suklaanmakuista maitoa ja 10 % valitsi tavallista maitoa.
Kun samassa tutkimuksessa selvitettiin kuinka paljon, oppilaat jättivät ruokaa tähteeksi, selvisi, että oppilaista noin puolet jätti syömättä tuoreet hedelmät, yli kolmannes jätti syömättä säilykehedelmät ja lähes kolmannes jätti syömättä kasvikset (Smith ja Cunningham-Sabo 2014). Alakoululaiset jättivät tähteeksi yli kolmanneksen ateriansa viljatuotteesta, säilykehedelmästä, tuorehedelmästä ja kuumista ja tuoreista kasviksista. Alakoulun 4.- ja 5.- luokkalaiset jättivät tähteeksi kolmasosasta puoleen vähemmän viljatuotteita, säilykehedelmiä, tuorehedelmiä ja kuumia ja tuoreita kasviksia kuin 1.- ja 2.-luokkalaiset. Pojat jättivät tähteeksi merkitsevästi vähemmän pääruokaa ja maitoa kuin tytöt. Keskikoulun 8.-luokkalaiset jättivät merkitsevästi harvemmin pääruoan syömättä kuin 6.-luokkalaiset. Tyttöjen ja poikien välillä oli merkitsevä ero, kuinka paljon ruokaa jätettiin syömättä. Tytöt jättivät merkitsevästi enemmän säilykehedelmiä syömättä ja maitoa juomatta kuin pojat.
Saman Smithin ja Cunningham-Sabon (2014) tutkimuksen tulosten mukaan alakoululaiset saivat kouluruoasta 1791 kJ eli noin 428 kcal energiaa, josta 27 % oli rasvasta ja 10 % tyydyttyneestä rasvasta. Alakoululaiset saivat 20 g proteiinia, 4,4 g kuitua, 183 retinoliekvivalenttia A-vitamiinia, 16 mg C-vitamiinia, 378 mg kalsiumia, 2,4 mg rautaa ja 785 mg natriumia. Tutkimuksessa alakoululaisista suurin osa ei ylittänyt päivittäisen rasvan ja tyydyttyneen rasvan prosentuaalista saantisuositusta ja lähes kaksi kolmasosaa oppilaista ylsi molempien suositusten kalsiumsaantiin. Kuitenkin vain alle puolet oppilaista ylsi suositusten mukaisiin A-vitamiinin, C-vitamiinin ja raudan saanteihin. Keskikoululaiset saivat keskimäärin kouluruoasta 2223 kJ eli noin 530 kcal energiaa, josta 28 % oli rasvasta ja 9,8 % tyydyttyneestä rasvasta. Keskikoululaiset saivat 26 g proteiinia, 5,8 g kuitua, 171 retinoliekvivalenttia A- vitamiinia, 15 mg C-vitamiinia, 407 mg kalsiumia, 3,1 mg rautaa, ja 1089 mg natriumia.
Keskikoululaisista erittäin harva ylsi suosituksiin energiansaannissa. Suurin osa nuorista ei ylittänyt suositusten mukaista energiaosuutta rasvan ja tyydyttyneen rasvan saannista. Noin puolet koululaisista ylsi kalsiumin suositukseen, alle kolmannes ylsi A-vitamiinin, C-vitamiinin ja raudan suosituksiin.
Taulukko 10. Yhdysvaltalaisista lapsista ja nuorista tehdyt kouluruokailututkimukset.
Viite ja maa Tutkittavat Tutkimusasetelma Keskeiset tulokset Dwyer ym.
2001, Yhdysvallat
2075 13–16-
vuotiasta nuorta Poikkileikkaustutkimus 69 % oppilaista söi vähintään kolme ateriaa päivässä, 20 % söi ainoastaan lounaan ja 11 % ilmoitti muun ruokailutottumuksen. 79 % söi lounaan koulussa
Smith ja Cunningham- Sabo 2014, Yhdysvallat
899 1.-8.- luokkalaisia ala- ja keskikoulun oppilasta
Poikkileikkaustutkimus 45 % ala- ja 34 % keskikoululaisista valitsivat koululounaalle kasvista.
Alakoululaiset jättivät kolmasosan vilja-, hedelmä-, ja kasvistuotteesta.
Keskikoululaisista lähes 50 % jättivät tuoreen hedelmän, 37 % säilykehedelmän ja lähes kolmannes jätti kasvikset syömättä. Alle puolet oppilaista ylsi valtakunnallisten ateriasuositusten mukaisiin A- vitamiinin, C-vitamiinin ja raudan saantiin
2.6 Kouluruokailuun vaikuttavat tekijät
Nuorten kouluruokailuun vaikuttavista tekijöistä on tehty vaihtelevasti tutkimuksia. Osassa tutkimuksia ei puhuta varsinaisesti kouluruoan syömisestä, mutta tutkimusjulkaisun muusta tekstistä on oletettavissa, että kyseessä on kouluruoka. Lisäksi tutkimuksissa on tutkittu paljon muutakin kuin kouluruokaa, esimerkiksi säännöllistä ateriarytmiä. Muutamasta vaikuttavasta tekijästä ei löytynyt tutkimuksia, mutta niitä oli sen sijaan tutkittu niin, että tutkimuskysymys oli päinvastainen kuin tämän pro gradu -tutkimuksen tutkimuskysymykset. Näissä tutkimuksissa tutkittiin siis kouluruoan syömistä vaikuttavana tekijänä. Myös nämä tutkimukset on esitetty seuraavissa kappaleissa.
2.6.1 Nuorten ikä
Muutamien tutkimusten perusteella on havaittu, että nuorten iällä on vaikutusta kouluruoan syömiseen (Kim ym. 2003, Raulio ym. 2007, Vikstedt ym. 2012). Erityisesti toisen asteen opiskelijana oli yleisempää syödä koululounas kuin peruskoulun opiskelijana (Raulio ym.
2007, Vikstedt ym. 2012). Vuosien 2005 ja 2006 kouluterveyskyselyihin vastanneista nuorista selvisi, että säännöllisen koululounaan syöminen oli yleisempää lukiossa opiskelevien keskuudessa kuin 8.-ja 9.-luokkalaisilla (Raulio ym. 2007). Lukion 1. luokalla opiskelevista tytöistä 87 % ja lukion 2. luokalla opiskelevista 88 % söi yleensä kouluruoan. Lukion 1. ja 2.
luokalla opiskelevista pojista 93 % söi yleensä kouluruoan. Vastaavasti peruskoulun 9.- luokkalaisista tytöistä 80 % söi yleensä kouluruoan kun 8.-luokkalaisista 75 % söi yleensä kouluruoan. 9.-luokkalaisista pojista 87 % söi yleensä kouluruoan ja 8.-luokkalaisista 85 % söi yleensä kouluruoan. Vaikka eri luokilla olevien tyttöjen välillä on suuremmat erot kuin poikien välillä, syö kuitenkin kolme neljäsosaa tytöistä yleensä kouluruoan.
Kouluterveyskyselyiden (2005, 2006) mukaan lukion 1.- ja 2. -luokkalaiset söivät kouluaterian kaikki osat, eli pääruoan, salaatin, leivän ja maidon tai piimän useammin kuin 8.- ja 9.- luokkalaiset (Raulio ym. 2007). Lukion 2.-luokkalaisista tytöistä 40 % söi aterian kaikki osat, lukion 1.-luokkalaisista tytöistä 38 % söi aterian kaikki osat, peruskoulun 9.-luokkalaisista tytöistä 35 % söi aterian kaikki osat ja 8.-luokkalaisista tytöistä 31 % söi aterian kaikki osat.
Vastaavasti lukion 2.-luokkalaisista pojista 44 % söi aterian kaikki osat, lukion 1.-luokkalaisista pojista 40 % söi aterian kaikki osat, peruskoulun 9.-luokkalaisista pojista 35 % söi aterian kaikki osat ja 8.-luokkalaisista pojista 33 % söi kaikki aterian osat.
