Lääketiede ja ihmisyys -kirjoitussarja: oheisaineisto
Leena Maria HeikkoLa, Jenni MeriLäinen Ja Pekka kääPä
Asklepios‑ohjelma
Erään opiskelijan päiväkirja
Lääketieteen kulttuuriset haasteet ‑opintokokonaisuudessa tutustuttiin terveyttä ja sai‑
rautta koskevien käsitysten historiallisuuteen. Tavoitteena oli ymmärtää, mitä tarkoittaa aikaan sidoksissa oleva tulkinta sairauksista. Toiseksi keskityttiin terveys‑ ja sairaus‑
käsitysten kulttuuri‑ ja perinnesidonnaisuuteen. Tavoitteena oli ymmärtää, kuinka ter‑
veys‑käsitteen sisältö on riippuvainen siitä, mitä sairaudella eri kulttuureissa ymmärre‑
tään. Lisäksi terveyttä ja sairautta tarkasteltiin eri ikäkausien näkökulmasta.
S euraavassa esitetään erään humanistisen tiedekunnan opiskelijan oppimispäiväkirjan merkintöjä, joissa hän reflektoi päiväkirjan‑
omaisesti omia sairaustuntemuksiaan opintosi‑
sältöön. Opiskelijalle ilmaantui opintojakson aikana pahenevia silmäoireita, ja lopulta hänel‑
lä diagnosoitiin vasemman silmän papilliitti.
Minisymposiumi: Terveys aika‑ ja kulttuuri‑
sidonnaisena ilmiönä
»Gradun viimeinen luku menossa. Päätä särkee vasemman silmän yläpuolelta. Tuntuu siltä kuin näkökin olisi huo‑
nontunut. Nielaisen Buranan ja juon lasin vettä. Muuta‑
man minuutin päästä olo on jo parempi, mutta kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa.»
Neurologi Charcot’n mukaan terveyden ja sairauden väliin osuu erityinen hetki, jolloin kaikki riippuu potilaasta. Se on rajalinja vai‑
van olemassaolon myöntämisen ja päätöksen
»olen sairas» välillä. Mikkelin (1995) mukaan lääketiede on jo antiikin ajalta asti jaettu kahtia terveyden hoitamiseen ja sairauksien parantami‑
seen. Nyky‑yhteiskunnassa yksilön terveys jää hänen omalle vastuulleen. Terveyttä pidetään itsestään selvänä asiana. Todellinen huolenpito itsestä alkaa suomalaiseen tapaan vasta silloin, kun vahinko on jo sattunut.
»Herään. Olo on väsynyt, vaikka takana on pitkään nukuttu yö. Kone päälle, vähän aamupalaa ja Burana ja työt jatkuvat. Muutaman tunnin kuluttua kipu on kuiten‑
kin liian kova ja silmissäkin vilisee. Avopuoliso kehottaa varaamaan ajan silmälääkärille. Ylioppilaiden terveyden‑
hoitosäätiöltä (YTHS) luvataan aika vasta kuukauden päähän, vaikka vannotan tilanteen vakavuutta. Ohuesta rahapussistani päätän varata ajan yksityiselle ja saankin ajan samalle päivälle.»
Antiikin aikana lääketieteessä vallitsi holisti‑
nen ihmiskäsitys; jokaiselle ihmiselle ajateltiin olevan juuri hänelle sopiva tasapainotila. Des‑
cartes esitti 1600‑luvulla ruumiin ja sielun kah‑
tiajaon, joka johti lääketieteessä siihen, että sai‑
rauksia hoidettiin paikallisina, ihmisestä erillisi‑
nä olioina. Viime vuosina lääketiede on jälleen alkanut lähestyä holistista ihmiskäsitystä. Tämä näkyy erityisesti luontaisterapioiden suosion kasvussa (Mikkeli 1995).
Potilaan kannalta suhtautuminen sairauteen on ehkä aina ollut holistista. Kärsimyksen tutki‑
joiden Utriaisen ja Honkasalon (2004) mielestä sairaus mielletään osaksi itseä. Sairaus voidaan kuitenkin nähdä myös potilaasta irrallisena olio‑
na. Tämä näkökulma on vallitseva nykyisessä terveydenhuollossa. Honko (1994) on esitellyt Englannin hoitotieteessä sairaudesta käytettäviä käsitteitä vaiva (illness) ja tauti (disease). Tauti on lääkärin diagnosoima sairaus ja vaiva poti‑
Duodecim 2006;122:1–4
laan sekä hänen ympäristönsä kokemus sairau‑
desta. Potilaan näkökulmasta terveydenhuollon on tärkeää tarkastella sairautta sekä taudin että vaivan näkökulmista, jolloin potilas saa parhaan mahdollisen kokonaisvaltaisen hoidon.
»Silmälääkäri on miellyttävä vanhempi nainen. Hän ottaa huoleni tosissaan ja ryhtyy tutkimaan kuitenkaan unohtamatta, että kyseessä on kanssaihminen. Hän tut‑
kii silmääni, mutta kyselee samanaikaisesti terveydestäni ja elämäntilanteestani liittäen sen sairauskertomukseeni.
Tutkimuksen tulos on kuitenkin pettymys; lääkäri ei löydä silmästäni mitään vikaa. Hän päättelee sumeuden ja pään‑
säryn johtuvan liiasta työnteosta näyttöpäätteellä ja ehdot‑
taa pientä taukoa gradun tekemisessä. Hän antaa mukaani silmätippoja ja käskee tulla uudestaan, jos tilanne jatkuu tai pahenee.»
Seminaari: Uskonnon merkitys sairastamisessa: potilaan näkökulma
Joutsivuo (1995) käsittelee artikkelissaan kris‑
tinuskon näkökulmasta suhtautumista sairau‑
teen. Sairaus on seurausta synnistä, ja Jumala on välillisesti tai suoraan kaiken sairauden alkuun‑
panija. Sairaus voidaan nähdä myös osoituksena Jumalan rakkaudesta; se muistuttaa hengellisen elämän kilvoittelusta. Nykyäänkin elää ajatus siitä, että jokin yliluonnollinen aiheuttaa sairau‑
den tai onnettomuuden. Tämä heijastuu ihmis‑
ten kysymyksissä: »Mitä minä olen tehnyt ansai‑
takseni tämän?» Sairaus koetaan seuraukseksi omista pahoista teoista (Utriainen ja Honkasalo 2004).
»Lääkärin kehotuksesta pidän taukoa kirjoittamisesta.
En lue, enkä katso televisiota. Bänditoverit ovat innois‑
saan, kun minulla on viimeinkin aikaa harjoitella lauluja.
Pääkipukin hellittää, olisikohan huokaus yläkertaankin kuultu. Silmän sumeus ei kuitenkaan ota parantuakseen ja mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Onko tämä tilaisuus oppia elämästä? Tilani on ehkä itseaiheutettua, mielestäni ei kuitenkaan ansaittua.»
Lukupiiri: Suomalaisten vanha
tautinimistö ja maagiset parannuskeinot Hongon (1994) mukaan suomalaiset turvautu‑
vat lääketieteen ohella moniin muihin paran‑
nuskeinoihin, mm. perhe‑ tai itseparannukseen, kansanparannukseen ja keskusteluihin eri yh‑
teisöissä. Hernesniemi (1994) on työskennellyt kansanparantajien kanssa Pohjanmaalla, ja hä‑
nen mielestään paras hoito voidaan antaa lää‑
kärin ja kansanparantajan toimiessa yhdessä, jolloin potilas saa apua monella tasolla.
»Päänsärky on muuttunut jomotukseksi. Näkö tuntuu puolestaan vain huononevan. Menen YTHS:n terveyden‑
hoitajan vastaanotolle kyselemään, mistä voin saada apua.
Hänenkin mielestään tilani voi johtua liiasta päätetyösken‑
telystä ja huonosta valaistuksesta. Hän kehottaa minua le‑
puuttamaan silmiäni kymmenen minuuttia tunnissa. Hän kertoo, että joskus silmien hauduttaminen teepusseillakin voi auttaa. Hänen neuvonsa kuulostavat järkeenkäyviltä, eivät tosin kovin lääketieteellisiltä. Samanlaisia neuvoja olisin yhtä hyvin voinut saada isoäidiltäni. Perheparannus‑
ta voi kai ilmetä myös terveydenhuollon piirissä.»
Lukupiiri: Antiikin ja Freudin käsityksiä unen merkityksestä
Dosentti Heikki Aho kertoo lukupiirissään uni‑
en ja sairauksien yhteydestä. Antiikin ajan Arte‑
midoros Daldislaisen mukaan unet voivat ennus‑
taa mm. raajarikkoisuutta ja sokeaksi syntymis‑
tä. Myös Hippokrates esitti, että sairastuminen heijastuu uniin. Aristoteleenkin mukaan unissa esiintyy sairauden enteitä sekä diagnoosikeinoja.
Freud oli sitä mieltä, että unet eivät voi ennus‑
taa, vaan niissä käydään läpi edellisen päivän tapahtumia.
»Enää yksi yö siihen, että saan oikeasti apua. Yleen‑
sä muistan uneni aamuisin, nyt olen niin väsynyt, etten edes muista nähneeni unia. Hyvä, etten muistakaan, ne olivat varmaan painajaisia. Pian heräämisen jälkeen laa‑
hustan YTHS:ään yleislääkärin vastaanotolle. Hän kui‑
tenkin myöntää, että ei tiedä tarkemmin, mistä on kyse.
Hän huomauttaa, että silmän liikearkuus johtuu yleensä tulehduksesta ja määrää minut verikokeisiin. YTHS:n sil‑
mälääkärit ovat pääsiäislomalla, joten hän antaa minulle lähetteen TYKS:n silmäpolille, jonne saankin ajan samaksi iltapäiväksi.»
Ennen 1800‑luvun bakteriologista vallanku‑
mousta tässä kuvattua sairautta olisi tarkasteltu ihan eri lähtökohdista. Elias Lönnrotin (1832) mukaan suomalaisten tauteja paransivat ja tor‑
juivat tuolloin maagit eli loihtijat. Tautien aja‑
teltiin olevan henkiolentoja, jotka olivat joko Jumalan tai pahantahtoisten ihmisten lähettä‑
miä. Tauteja parannettiin yleensä loitsuilla sau‑
nan löylyssä öiseen aikaan, ajamalla ne sairaasta
L. M. Heikkola
paikkaan, jossa niistä ei ollut haittaa, tai kos‑
toksi taudin lähettäjän kotiseudulle. Sairaalle annettiin myös tarpeen vaatiessa lääkkeitä, jotka vahvistettiin loitsuilla eli maagisilla lauluilla.
»Iltapäivällä silmäpoliklinikalla nuori erikoistuva nais‑
lääkäri suorittaa tavanomaiset tutkimukset ja toteaa va‑
semman silmän ylänäkökentän olevan rajoittunut. Diag‑
noosiksi hän epäilee papilliittia eli näköhermon tulehdus‑
ta, mutta haluaa vielä seuraavana päivänä suorittaa lisäko‑
keita ja konsultoida neuro‑oftalmologia. Asian todellinen vakavuus saavuttaa myös oman tajuntani, kun lääkäri ke‑
hottaa minua saapumaan seuraavan aamun tutkimuksiin yöpymistarpeet mukanani mahdollisen osastolle jäämisen vuoksi.»
»Seuraavana aamuna minulle tehdään silmäpolilla Gold‑
man‑näkökenttätutkimus sekä silmänpohjankuvaukset.
Tutkimusten jälkeen minut siirretään silmäosastolle, jossa edellisen päivän naislääkäri ottaa minut vastaan ja kertoo konsultoineensa neuro‑oftalmologia, joka on varmistanut hänen epäilynsä papilliitista. Hoitona aloitettaisiin heti suonensisäinen kortisonihoito, jonka vuoksi minun tuli‑
si viettää seuraavat kolme vuorokautta osastolla. Ennen hoitoa käyn laboratoriossa toisissa verikokeissa ja hoidon jälkeen otetaan vielä TT‑kuvat ja keuhkoröntgen.»
Vähemmistöryhmät saavat huonompaa palve‑
lua terveydenhuollossa (P. Koski, julkaisematon tiedonanto). Malinin (2003) mukaan erityises‑
ti huonoa kielitaitoa pidetään suurimpana hoi‑
toonpääsyn esteenä. Suomessa ruotsinkielisillä on lakisääteinen turva takanaan heidän asioi‑
dessaan terveydenhuollon piirissä. Laki ei kui‑
tenkaan takaa potilaille tasapuolista kohtelua, vaikka hoitohenkilökuntakin haluaisi sitä.
»Silmäosastolla samassa huoneessa on juuri kaihileik‑
kauksesta tullut ruotsinsuomalainen ahvenanmaalainen vanhempi nainen, jonka kommunikointi henkilökunnan kanssa on heikkoa. Hänen puhuessa puhelimessa miehensä kanssa ymmärrän, että hän ei ollut lääkärin kanssa puhu‑
essaan edes tarkalleen ymmärtänyt, mitä leikkauksessa oli tapahtunut. Leikkauksen jälkeen hän haluaa kaapistaan kannettavan CD‑soittimensa, mutta hoitaja ei ymmärrä hänen pyyntöään. Tällä kertaa satuin olemaan paikalla tulkkiapuna.»
Antiikin ajoista lähtien kärsimystä on yritetty perustella teodikea‑käsitteellä antamalla sille ih‑
miskokemuksen ylittävä merkitys. Kärsimys on selitetty rangaistukseksi tai hyvitykseksi jostain pahasta teosta tai mahdollisuudeksi lähentyä ju‑
malaa tai seuraukseksi hyvän ja pahan taistelus‑
ta, joka johtaa hyvän lopulliseen voittoon.
»Nyky‑yhteiskunnassa sairautta ei enää välttämättä määritellä toimintakyvyttömyytenä. Riippuu tietenkin mil‑
laisesta sairaudesta on kyse. Oma sairastumiseni tuli huo‑
mioiduksi vain sen takia, että se esti työskentelyni. Äkil‑
linen sairastumiseni on myös saanut minut ajattelemaan tarkemmin omaa sairauskäsitystäni. Sairaus on minulle kipua ja särkyä, ei poikkeavia tuloksia lääketieteellisissä tutkimuksissa. Minulla on todettu värihermontulehdus, johon saan hoitoa, mutta en koe olevani sairas, koska mi‑
nuun ei koske. Makaan sairaalassa tiputuksessa, mutta en koe olevani sairas.»
Seminaari: Kärsimys ja sairastaminen
Utriaisen ja Honkasalon (2004) mukaan poti‑
las näkee kivun itsestään erillisenä oliona mutta myös osana itseään, omaa identiteettiään.
»Sairastuessani kartoitin kivun itsestäni erilliseksi.
Vaikka lääkärit eivät heti löytäneetkään syytä kipuuni, en epäillyt omaa tunnettani. Ihmisellä on oma vastuu pitää huolta omasta terveydestään ja saada oman kipunsa ääni kuulumaan terveydenhuollon suuren myllyn ohi. Kun ki‑
vulleni vihdoin löytyi syy, kipu itsessään oli jo tipotiessään.
Oli jäljellä vain lääketieteellisin arvoin mitattava tulehdus, jota ryhdyttiin hoitamaan tavoitteena silmän normaali toi‑
mintakyky. Hoidon edetessä suurimman kivun tuotti itse hoito, jonka haittavaikutukset olivat kivuliaampia kuin al‑
kuperäinen kipu.»
Kivun ja hoidon jälkeen jäljellä on potilas, joka uskoo oppineensa sairastumisestaan jotain, ehkä ei elämää suurempaa, mutta sellaista, joka seuraavan sairastumisen saapuessa kantaa eteen‑
päin sitä seuraavaan parantumiseen.
Kirjallisuutta
Hernesniemi a. Lääkäri ja kansanparantaja yhteistyössä. Teoksessa: Hyry k, toim. Sairaus ja ihminen. kirjoituksia parantamisen perusteista.
Helsinki: SkS, 1994.
Honko L. kulttuuri ja sairaus. Teoksessa: Hyry k, toim. Sairaus ja ihminen.
kirjoituksia parantamisen perusteista. Helsinki: SkS, 1994.
Lönnrot e. Suomalaisten maagisista parannuskeinoista. Väitöskirja.
Helsinki, 1832.
Malin M. Maahanmuuttajien terveys Suomessa. Teoksessa: Luoto r, Viisai‑
nen k, kulmala i, toim. Sukupuoli ja terveys. Tampere: Vastapaino, 2003.
Mikkeli H. Terveys ihanteena – terveys elämäntapana. Teoksessa: Mikkeli H, Joutsivuo T, toim. Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskä‑
sitysten kulttuurihistoria. Helsinki: Suomen historiallinen Seura, 1995.
asklepios‑ohjelma
Joutsivuo T. ruumiin vai sielun hoitoa? kristinusko, sairaus ja lääketie‑
de. Teoksessa: Mikkeli H, Joutsivuo T, toim. Terveyden lähteillä.
Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoria. Helsinki: Suomen historiallinen Seura, 1995.
Utriainen T, Honkasalo ML. kärsimys, paha ja kulttuurintutkimus. Teok‑
sessa: Honkasalo ML, Utriainen T, Leppo a, toim. arki satuttaa.
kärsimyksiä suomalaisessa nykypäivässä. Tampere: Vastapaino, 2004.
Leena Maria HeikkoLa, Fk lmheik@utu.fi
Åbo akademi, Finska institutionen ja Turun yliopisto, yleinen kielitiede Henrikinkatu 3
20014 Turun yliopisto
Jenni MeriLäinen, FM, suunnittelija Turun yliopisto, Täydennyskoulutuskeskus Lemminkäisenkatu 14–18 B
20014 Turun yliopisto Pekka kääPä, professori Sydäntutkimuskeskus
ja Lääketieteellisen koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö (TUTke)
Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta Lemminkäisenkatu 1
20014 Turun yliopisto
