pääkirjoitus
Gerontologia 3/2019 103
Moniulotteinen, monikerroksinen, monimutkainen vanhuus
G
erontologia-lehti on monitieteinen jul- kaisu, mitä osoittaa tämänkertaisen nu- meron laaja aihevalikoima. Teksteissä tarkas- tellaan vanhenemisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia ja merkityksiä niin ihmisten kuin eläinmaailman ja teknologian näkökulmasta. Varsin kirjava kokoelma siis, mutta kirjavuudessaan hauska muistutus van- henemisen ja vanhenemisen tutkimuksen moniulotteisuudesta. Kirjoituksia yhdistää kui tenkin hyvinvoinnin, terveyden ja toimin- takyvyn teemat. Eri näkökulmista kirjoittajat tarkastelevat millaiset tekijät voivat tuottaa hyvinvointia tai miten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa terveysongelmista ja toimintakyvyn heikkenemisestä huolimatta.Taustalla on vanhenemisen tutkimuksen ikiaikainen jaakobinpaini siitä, mikä on van- huuden keskeinen merkitys. Onko vanhene- misessa kyse vain väistämättömästä biologises- ta prosessista, jonka etenemisen tahti ja tapa vaihtelevat, mutta jonka lopputulos on kaikille sama. Jotkut puhuvat rappeutumisprosessista ja toiset neutraalimmin kehitysprosessista, mutta kysymys kuuluu onko siinä kaikki? Onko yksi- lökohtainen vaihtelu vain kulttuurin ja sosiaa- listen olosuhteiden tuomaa pintavaahtoa, joka peittää ihmiselämän kovan (biologisen) yti- men? Raamatun sanoin: maasta olet sinä tullut ja maaksi on sinun jälleen tuleman. Vai onko vanhenemisen ydin ihmisen elämänmittainen kypsyminen, itsensä toteuttaminen ja henkinen kehitys, joka parhaassa tapauksessa johtaa vii- sastumiseen – mitä ikinä viisastumisella tarkoi-
tetaankin. Useimmat tutkijat varmaankin to- teavat, että vastaus riippuu tutkimusalasta ja puhujan intresseistä.
Lehden tässä numerossa kysymykseen etsi- tään harvinaisella tavalla vastausta myös kirjal- lisuudesta. Kirjailijoiden näkemykset ja omat kokemukset ovat näköjään voittopuolisesti ne- gatiivisia ja biologiseen vanhenemisprosessiin kytkeytyviä. Kovin moni kiroaa tai vähintään- kin kärttyisesti kommentoi terveyden heikke- nemistä ja kaikenlaisia menetyksiä, mitä van- henemiseen liitetään. Vanhenemisen ylentävää tai viisastuttavaa vaikutusta ei näissä sitaateis- sa paljon näy. Vanheneminen ja vanhuus eivät kuitenkaan ole kirjailijoidenkaan kuvauksissa vain luopumista, tuskaa ja vaivaa, vaan myös iloa ja hyviä hetkiä. Jonkinlaista henkistä kyp- symistäkin vanhuudesta löytyy. Joskus kuulee sanottavan, että ikä on vain numero ja ryppyi- sen ’kuoren’ alla on sama ihminen kuin nuore- nakin. Henkilökohtaisesti kammoan ajatusta, että kaikki elämisen vaiva johtaisi siihen, ettei elämässään ole mitään oppinut ja satavuotiaa- na on sama ihminen kuin viisitoistavuotiaana.
Mieluummin tukeudun kirjailijoiden ja mui- den tässä numerossa ääneen pääsevien vanho- jen ihmisten kokemukseen, että vanheneminen antaa ihmiselle mahdollisuuden oppia aiem- mista elämänvaiheista, kehittyä ja kehittää kei- noja nauttia elämästä silloinkin, kun terveys ja toimintakyky heikkenevät.
Gerontologinen tutkimus on koko histo- riansa ajan ollut hyvin praktisesti suuntautu- nutta. Tieteen- ja tutkimusalasta huolimatta
Gerontologia 3/2019 104
useimpien vanhenemisen tutkimuksen teorioi- den taustalla on kysymys siitä, pitäisikö ja voi- ko vanhenemisen mukanaan tuomiin terveys- ongelmiin jotenkin vaikuttaa ja/tai miten hy- vinvointia on mahdollista ylläpitää vanhuudes- sa. Edellä mainitut kirjailijoiden ja vanhojen ihmisten omat näkemykset tuovat esille var- sin monenlaisia henkilökohtaisia hyvinvoinnin ylläpitämisen keinoja. Tämän numeron teks- teissä tarkastellaan kuitenkin myös sitä, miten muut toimijat ja tekijät voivat vaikuttaa van- hojen ihmisten hyvinvointiin. Tarkastelussa on kolme hyvin erilaista näkökulmaa: ravitsemuk- sen merkitys, virtuaalitodellisuuden mahdol- lisuudet ja lemmikkieläimet. Kaikkiin näihin kohdistuu tällä hetkellä kasvavaa kiinnostusta.
Tieto ravitsemuksen merkityksestä hyvinvoin- nille on yksi tärkeä ja kiistaton keino parantaa myös laitosympäristössä asuvien vanhojen ih- misten hyvinvointia. Teknologiaan ja virtuaa- litodellisuuteen kohdistuu monenlaisia odo-
tuksia, mutta myös pelkoja. Hyvinvoinnista ja teknologiasta puhuttaessa tärkein kysymys on mielestäni, miten pystytään vastaamaan niiden ihmisten tarpeisiin, joilla on ongelmia esimerkiksi näön, kuulon, muistin, tasapai- non, liiketarkkuuden, tai toimeentulon kans- sa. Hyväkuntoiset, hyvätuloiset ja hyvin kou- lutetut ihmiset on jo melko hyvin huomioitu.
Lemmikkieläinten ja erityisesti koiran hyväk- si täytyy todeta, että koira on kumppanina jo tuhansia vuosia testattu, osaa lukea ihmistä il- man antureita tai älypuhelimen käännöspal- veluja, eikä tarvitse sähkövirtaa toimiakseen.
Yhteenvetona tämän numeron teksteistä voi todeta, että niin vanheneminen kuin hyvin- vointi vanhana on moniulotteinen, moniker- roksinen ja monimutkainen asia, jossa riittää tutkittavaa ja pohdittavaa.
Outi Jolanki, päätoimittaja
