Edellisen kerran yhteenveto
1. Radiotien yhtäaikaiseen käyttöön on useita menetelmiä. Esimerkiksi Frequency Division Multiple Access (FDMA), Time Division Multiple Access (TDMA) ja Code Division Multiple Access (CDMA). Kullakin noista monikäyttömenetelmistä on omat ominaisuutensa.
2. Kehityspolku: FDMA, TDMA ja CDMA. Kullakin on omat haittansa. FDMA tuhlaa radiokaistaa suojakaistoihin, TDMA vaatii tarkan ajastuksen ja sen huomioon ottamisen fyysisen kerroksen protokollassa. CDMA vaatii hyvin toimivan tehonsäädon ja sen huomioimista fyysisen kerroksen protokollassa.
3. Kun järjestelmän bittinopeus kasvaa (= käytetty kaistanleveyskin kasvaa), niin peräkkäin lähetetyt bitit ovat hyvin lyhyitä => bittien ilmaiseminen tulee vaikeaksi. Niinpä uusimmissa nopeissa järjestelmissä (LTE, WiMAX) käytetään OFDMA monikäyttömenetelmää.
4. OFDMA:ssa yhden symbolin/bitin kesto on kohtuullisen pitkä radiotiellä, mutta nopeus perustuukin siihen, että symbolin kanssa rinnan taivaltaa useita symboleja/bittejä, jotka ovat toisiiinsa nähden ortogonaalisia (eivät häiritse toisiaan). Ortogonaalisuus saadaan aikaan muodostamalla lähetettävä aikatason signaali ensin taajuus tasossa, josssa kukin symboli
asetetaan omalle alikaistalleen. Eli käytännössä kyseessä on FDMA systeemi, mutta erona on se, että alikaistat voidaan tuoda hyvin lähelle toisiaan ortogonaalisuuden takia. Ortogonaalisuus saavutetaan sillä, että alikaistan ”päälle” moduloidun symbolin pulssimuoto on sinc pulssin muotoinen. Ja matematiikasta muistetaan, että sinc pulssilla oli ominaisuus, että vieressä olevan sinc pulssin nollakohdat sattuvat kivasti toisen sinc pulssin maksimi kohdalle. Eli vierekkäiset sinc pulssit eivät häiritse toisiaan.
5. Hajaspektritekniikkaa voidaan käyttää joko suojautumiseen häirinnältä
