Satakuntalainen symposion : Satakunnan Kirjallinen Kerho 1919-2019 · DIGI

II

TIÄLT ON PARRAAT KIRJAT SEKÄ KIRJALLINEN HENKI

Kerhon piiri laajenee

Luvun aiheena on Nortamon kirjailijamaineen kasvu ja Kerhon piirin laajentuminen. Kerhon piirissä nähtiin 1920-luvulla monia eturivin kirjailijoita ja kulttuurihenkilöitä, kuten F. E. Sillanpää ja V. A. Koskenniemi. Kerhon piiriin löytäneiden kulttuurihenkilöiden

kirjeissä sekä pöytäkirjojen sitaateissa Kerho esitetään elinvoimaisena ja luomiskykyisenä joukkona ja Pori tuotteliaana kirjailijakaupunkina. Savoksi ilmaistuna: ”tiält on parraat kirjat

sekä kirjallinen henki”.

protokollain skriivarille sekä kaikille muille tolkkutovereille terveiseni ja kiitokseni menneistä ihanista ajoista. ’Mennyttä aikaa muistelen, niin mielelläni vielä.’ Olen hengessä – in spirito, s. o. in sprii mukana. In alter Freundschaft.” ¹⁶⁹

1920-luvun kuluessa Kerhon jäsenmäärä kasvoi. Jäsenmäärä säilyi yhä pienenä, mutta ei enää tiiviinä ystäväjoukkona. Jäsenmäärän kasvaessa ei- vät samat eroamisrituaalit ymmärrettävästi enää toistuneet. Kun Kerhoon alettiin ottaa myös Porin ulkopuolella asuvia jäseniä, niin myös Neovius kut- suttiin takaisin Kerhoon.

Nortamon ja Kerhon maine kasvavat

V

uodesta 1924 eteenpäin Kerhon toiminta alkoi tulla yhä näkyvämmäksi ja tunnetummaksi. Syynä oli paitsi Kerhon aloittama julkaisutoiminta, myös Hj. Nortamon kasvava kirjailijamaine. Yhdeksän vuoden hiljaise- lon jälkeen Hj. Nortamolta ilmestyi vuonna 1921 uusi jaarituskokoelma Rojo- hoppe viimene reis ja vuonna 1923 kirjakielellä kirjoitettu romaani Helmikoristei- nen kirjanmerkki, joiden molempien johdosta Nortamolle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto. Helmikoristeinen kirjanmerkki herätti suurta huomio- ta, vaikka sitä ei yleisesti pidetty erityisen onnistuneena. 1920-1930-lukujen aikana Nortamolta ilmestyi vielä kaksi murrekertomuskokoelmaa Meripura- koj ja maamyyri (1925) sekä Umme ja pimjä (1930), Nortamon lauluja sisältävä laulukirja Laulajapoika (1925), kaksi näytelmää Eulalia-täti (1929) ja Lumot- tu prinsessa (1930) sekä raumalaisen Akseli Urhosen merimiesmuistelmiin

Neoviuksen lähtö

S

atakunnan Kirjallinen Kerho muodostettiin tiiviin ystäväjoukon poh- jalle, ja suurin osa sen jäsenistä asui 1920-luvulla Porin nykyisen ydin- keskustan alueella. Vuorovaikutus jäsenten välillä oli jopa päivittäistä:

esimerkiksi Nortamo tapasi käydä lukemassa sanomalehdet Satakunnan Kan- san toimituksessa. Tästä johtuen jäsenten kuolema tai eroaminen oli suuri tapaus – joku ystäväjoukosta oli poissa.

Ensimmäisenä Kerhon joukosta poistui O. G. Neovius, joka aloitti Kansallis-Osake-Pankin Turun konttorin johtajana, samassa tehtävässä, jota hän oli aiemmin hoitanut Porissa. Turkuun muuton johdosta Neovius erosi Kerhosta, mutta hänet nimitettiin juhlallisesti Kerhon kunniahuoneenhal- tijaksi, hänelle annettiin päästötodistus ja kuva-albumi, jossa oli kaikkien Kerhon jäsenten kuvat, ja hänen mukaansa perustettiin O. G. Neoviuksen rahasto. Todistus laadittiin pergamentin muotoon ja se varustettiin nau- hoilla ja sinetillä. Viitanen haki todistukselle mallia Satakunnan Museon kokoelmista.

Aluksi yhteydenpito eronneeseen oli tiivistä. Neovius kirjoittaa Ker- holle Turusta: ”Kun tietooni on tullut, että huomenna on Kerho, lähetän suurperäisen tervehdyksen Kerholle. ’Kerho on kuin keidas erämaas- sa, mutta ilman naisia.’ Onhan täälläkin toki miehiä, mutta pahuutaks niil tekee, kun eivät osaa jaaritella. Kerhon päämiehelle ja yhdistyksen

kirjailijan löysi inspiraation ja elämänilon. Kerhon piirissä tulevaisuuteen suhtauduttiin innostuneesti, ja samantapainen tunne vaikuttaa olleen po- rilaisen sivistyneistön joukossa yleisemminkin; Ida Stenvall puhui Kerholle suurellisesti: ”Porilaiset odottavat Kerholta paljon, mutta Kerhon toiminta on huomattu jo koko maassakin ja kaikkialla luodaan Kerhoon odottavia ja toivovia katseita.” ¹⁷² Samanlaisen kuvan antavat monien maan eturivin kulttuurihenkilöiden lausunnot. O. W. Louhivuori kirjoittaa Kerholle teke- mässään savonmurteisessa juhlarunossa:

Reikassa olj Ateena, Roomassa Rooman tori.

Sitä sammoo Suomenmuassa alakaa olla Pori Piäkää kaupunnille Pori ei oo ennee renki, Tiält on parraat kirjat sekä kirjallinen henki.

V. A. Koskenniemi taas toteaa kirjeessään, että Kerho on ”luullakseni elin- voimaisin kirjallinen yhdistys näillä leveysasteilla”. ¹⁷³ Kirjallisuuden tutkija Rafael Koskimies ilmaisee tuntonsa lähes samoin sanoin: ”Minulle oli todel- linen elämys perehtyä Kerhoonne, jonka elinvoimaisuus on harvinainen - - niinikää olen erityisesti iloinen siitä, että sain perinpohjaisesti tutustua

Sinuun, kunnioitettu veli. Se merkitsee kaunista muistoa eliniäksi.” ¹⁷⁴ Etelä-Pohjanmaan murteella kirjoittava Vaasan-Jaakkoo eli Vaasa-leh- den päätoimittaja J. O. Ikola kävi myös Kerhon vieraana ja kirjoitti matkas- taan Vaasa-lehdessä. Ikola kertoo kirjoituksessaan ensin pitkät pätkät Nor- tamon merkityksestä suomalaiselle kirjallisuudelle ja kuinka Nortamo näytti suuntaa nuoremmille murrekirjailijoille: ”Nortamo on kumminkin isä-pap- pa meille kaikille ja m’oomma vai kloppia sen rinnalla.” Kerhon kokouksesta Ikola kirjoittaa seuraavasti:

No nii ja sitte tultihi Porihin ja rookattihin heti ensimmäitteks itte Nortamo.

- perustuva Valtamerillä (1930). Nortamon viimeiseksi kirjalliseksi työksi jäi

liikemies F. A. Juseliuksen elämäkerta.

Nortamon uudesta suosiosta kertoo muun muassa Uusi Suomi -lehden uutinen, jonka mukaan Nortamo oli vuonna 1925 ”joulun eniten luettu kau- nokirjailija Helsingissä”. Seuraavina listalla olivat Urho Muroma, Eino Leino, F.E. Sillanpää ja Uuno Kaila. Uutinen perustui Akateemisen kirjakaupan joulukuun myyntilukuihin.¹⁷⁰ On kuitenkin huomautettava, että esimerkik- si kansallissankarin maineeseen nousseiden Leinon ja Sillanpään tuolloin ilmestyneet teokset eivät ole heidän tuotannossaan erityisen mainittavia, kun taas Nortamon ura oli parhaassa vauhdissaan. Ensimmäisen kerran Nortamo alkoi ansaita kirjoittamisella piirilääkärin palkkaan verrattavia palkkioita.

Nortamolla oli aina ollut laaja kontaktipiiri, mutta 1920-luvulla mies tempautui voimakkaasti mukaan maan kirjailija- ja taiteilijapiireihin, ja maineen kasvu imi Kerhonkin mukanaan tunnettuuteen. Nortamon aiem- mat, monesti opiskeluajoilta periytyvät, Kerhonkin kokouksissa nähdyt ni- mekkäät tuttavuudet, kuten Matti Äyräpää tai Heikki Ojansuu, kuuluivat jo paremmin kulttuurielämän klassikoihin kuin sen etupiiriin. Siitä, kuinka paljon kerholaiset elivät Nortamon suosiosta ja kontakteista, kertoo muun muassa se, että Kerhon pöytäkirjoihin on liitetty myös Nortamon henki- lökohtaisesti saamia kirjailijoiden ja taiteilijoiden kirjeitä, jotka eivät liity suoranaisesti Kerhoon, vaan Nortamo luki niitä kerholaisille ja keskusteli niistä Kerhossa. Satakunnan Kirjallisen Kerhon ja Nortamon suhde olikin kahtalainen. Esimerkiksi Nortamon elämäkertojan Tapio Niemen näkemyk- sen mukaan juuri Satakunnan Kirjallisen Kerhon ansioksi on luettava se, että Nortamon kirjallinen taso ja laajuus nousivat 1920-luvulla lopulliseen mittaansa, ja Nortamosta tuli oikea kirjailija ¹⁷¹. Voitaneen siis todeta, että Kerho niitti mainetta Nortamon ansiosta, mutta juuri Kerhon vaikutukses- ta Nortamon kirjallinen maine kasvoi valtakunnalliseksi, sillä kokouksissa

Savolaene tervehdys Satakunnan Kirjalliselle Kerholle O. W. Louhiwuori

³⁶²

Elekee pahhoo tykätä, jos savolaesi’ silemi.

Juhloo tätä tarkastettaa’, tunteet tuuvvaa ilemi.

Rakastettaa’ meilläkii-päi tätä Satakuntoo Savolaisettii ne sitä yhtä toistaa tuntoo.

Porin marssi tunnetaa jo kauvan Savossakkii Satakunnan saavutuksii Maila Mikkolakkii Pannaan, vaikka Hartolassa lie sen sukujuuret.

Satakunta monet muuttii laetto asjat suuret.

Setäläkki tiältä päi ja tiält on nahkiaiset, Rosenleevit, Ahlströmit ja monet kaoniit naiset.

Savolaene vielä kehhuu – mäne ja tiijä liikoo – Kokemäen rasvasjta ja lihavata siikoo.

Cedercreutzi kirjottaa ja Suomalaine syssee, Lammine se lehessäsä ärsyttääpi ryssee, Rotokolli Viitaselta parraat vitsit luistaa, Kirjojakkii hihastasa joskus hännii puistaa.

Mutta sitte viimeseksi vielä tulloo tiältä:

– paras pannaan pohjalle, ei sitä nuolta piältä.

Juaritukset, jotka ossoo Savon poeka ulukoo, Niitä huastaa heilalle, kun riijastelen kulukoo.

”Kirjanmerkin” sisällöstä immeiset ne tykkee, Sitä sekä nuoret että vanhat lukkee lykkee.

Nortamo on sielultansa aeto savolaene, vaekka onnii kieleltänsä himpun muukalaene

Savol ei oo Kerhoa, ei Nortamoa suurta, Eikä ennee Maelakaa oo savolaesta juurta, Nelemann muutti Kuopiosta, kuolj jo Juhanj Aho

Minna Canthin taloki jo alka olla laho.

Kauppias-Heikit – kaikki ne jo ouvat meiltä poissa, Toisten luona savolaeset suap nyt olla loissa.

Savolaeset tietennii se vihaks pistee tahtoo;

Eleketten meitä siltä pahonj ylenkahtoo.

Kirjottaatten kirjoja niin savolaene lukkoo, Paljo meill’ on lapsia, on akkoo että ukkoo.

Reikassa olj Ateena, Roomassa Rooman tori.

Sitä sammoo Suomenmuassa alakaa olla Pori Piäkää kaupunnille Pori ei oo ennee renki, Tiält on parraat kirjat sekä kirjallinen henki.

Luulispa, kun kahteloo nyt seurakuntoo tätä, Ett’ on tiällä paljastasa kirjantekijätä:

Liäkärit ja ruununvouvit, valtuusto ja ruati, Joka poika teistä kai jo kirjoja se luati.

Tiällä Pohjanperillä on taie niinkunj perho Ellee kesän, kuoloo sitten. – Kirjallinen kerho vualii sitä vuojet umpeen. Kiitoksen se sietää Siitä, sen jo muukin Suomi kauvan sitten tietää.

- - -

Oishan mulla sanoista vieläki nyt vähä, Mannis-Oton terveiset on paras panna tähä.

Ette ehkä minua lyö sillonj piähän puulla, Kun itte viisaan Mannisen nyt lopetan mä suulla:

Tää mualima se tiijetää, tään murree luakso luatu.

Tiällä ussei, sen ku siijetää, on kiusoo kestee suatu.

On montaki suru sortamoo – mut huol’ ja harm jos riäkkee, nii turvoo tohtuor Nortamoo –

hää ortinieroo liäkkee.

Jos hää ei riemuropillaa ja ilopillerillää, nii siiten muutkaa opillaa

ei ossoo auttaa millää Ku hältä rohtosatsin sua, se ihmeet suattaa matkaa.

Niät terveeks ilo tekköö vua, ja ilo ikkee jatkaa.

Siks Nortamoa kiittelöö mon’ tiälläi Savon puolla.

Ku hältä rohot riitelöö nii ikävää ei kuolla.

Pohjoismaiset kirjailijapäivät

M

aaliskuussa 1924 Hj. Nortamo sai Otto Manniselta kirjeen, jossa hä- net kutsuttiin yhtenä viidestä suomalaisesta kirjailijasta Tukholmassa järjestettäville pohjoismaisille kirjailijapäiville. Muut Suomen Kirjai- lijaliiton valitsemat edustajat olivat F. E. Sillanpää, V. A. Koskenniemi, An- na-Maria Tallgren ja delegaation johtajaksi valittu Santeri Ivalo. Nortamo itse ei ollut innostunut tarjotusta tilaisuudesta, mutta Kerhon sihteerin mukaan Lamminen ja Viitanen saivat puheenjohtajansa pään käännetyksi, ja Nor- tamo päätti osallistua retkelle. Nortamon vaatimuksena oli kuitenkin, että kukin kerholainen kirjoittaisi hänelle ”ojennus- ja varoitusaapisen” matkaa varten. Lopputuloksesta hän kuitenkin joutui toteamaan, ettei sitä voida näyttää ”kirjallisesti ja taiteellisesti vähemmän kehittyneille kansalaisille”.

Ennen matkaa Kerhon sihteeri ja Lamminen pitivät vielä Nortamon luo- na yksityisen jäähyväis- ja varoituskokouksen, jonka pääohjelmana olivat tukholmalaiset kaskut ja Grönstedtin punssi, joka oli vartavasten hankittu erikoisten meriliikennettä koskevien toimenpiteiden kautta Ruotsista. ¹⁷⁷

Kerhon Turkuun muuttanut jäsen O. G. Neovius kirjoitti Nortamolle, että tämä tulisi Turkuun jo Ruotsin-matkaa edeltävänä päivänä, sillä V. A.

Koskenniemi, jolle Neovius oli vastikään esitellyt muun muassa Nortamon kirjoittamaa uutta marssia ja joka oli siitä kovasti pitänyt, halusi tutustua kirjailijaan paremmin ennen yhteistä matkaa. Neovius kannatti ajatusta - Terve vaa snää vanha krooppi, johk’ on menny nii moni tooppi, niinko Rau-

mal ennen sanotti – paasas Nortamo.

- Nyt me poija laittaki semsi bool, ko tää Jaakko tull, ett se muistaki Pori kaup- ja maaseorakund vähä kaua.

Pian oli Satakunnan Kirjallinen Kerho koolla ja sit me syätti ja lauletti ja piretti lystiä vähä eri lailla. Orkesteri pelas ja tairetta puhutti n’otta kiälet ja murtehet meni aivan sekasina. Nortamo rupes puhumhan tätä meirän pualen kiältä ja mnää ko lasketti stä Rauma-Pori kiält tleema ku pikkune lint – vaikkei se nii ratihinsa tainnukkaa käy- rä. Iloosta joukkoa se on Satakunnan Kirjallinen Kerho ja kaiken napa on joviaalinen Nortamo, kirjaalija ja ihmine Jumalan armosta. Kyl mar mnää muista se Pori reiss ko mnää Nortamo helsas. ¹⁷⁵

Mutta ei puuttunut kerholaisiltakaan omanarvontuntoa. Nortamo oli lukenut Lammiselle ja Viitaselle näytteen tekeillä olevasta näytelmästään Eu- lalia-täti ja kirjoittaa sen johdosta kirjeessään Eero Snellmannille: ”Luin heille ensimmäisen näytöksen tekeillä olevaa komediaani ja he hyväksyivät sen.

Rovasti arveli, että kyllä kai me otamme, me kerholaiset, koko Länsi-Suo- men kirjallisuuden hoidon huostaamme ja näytämme pääkaupungille, mitä poikia me olemme, me satakuntalaiset yleensä, ja kerholaiset erittäinkin.

Pianhan taas me julkaisemme Edvin Avellanin elämäkerran ja sitten tulee vielä kiinnittävämpiäkin julkaisuja. Kyllä me aiomme lyödä maailman häm- mästyksellä. Ja jos minä vielä saan komediani valmiiksi, mikä ei lainkaan ole mahdotonta, niin onhan Kerholla taasen rehentelemisen syytäkin.” ¹⁷⁶

Nortamon ohella myös E. W. Suomalaisen kirjallinen tuotanto kehittyi uusiin mittoihinsa. Aiemmin lähinnä luonnontieteellisiä tutkielmia julkais- sut Suomalainen luki kerhon kokouksissa eläinnovellejaan, joita kerholaiset olivat kehottaneet häntä julkaisemaan muuallakin kuin lehdissä. Vuonna 1922 ilmestyi Matti Karppasen kuvittama Metsän salaisuuksia. Eläinkertomuksia sekä vuonna 1925 Lennart Segerstrålen kuvittama Pyy-Jussin korpit. Eläinker-

hänen ja Anna-Maria Tallgrenin välillä ollut Maila Talvion luona Helsingissä mitään ”ylioppilassuhteita”, tosin tätä väitettä Lamminen sanoi ”harhaan- johtavaksi”. ¹⁸³

Kirjailijapäiviä seuraavana kesänä saapui Poriin kirje Hämeenkyröstä:

Kyrösä elokuun 14 pnä 1924.

Kuuleh ny Veli kulta,

Ku meitillä on ton meilän Mamman kanssa ollu vähä semmosta aatosta, että joh lähti- simme tästä Pyärneporiin sitä Nortamooki kattoon. Niättä jollei Sulla taikka Prouvallas olsi mitää sitä vastaan sanomista, ni me tulsimme lauantaiehtoona siinä luannollisesa junasa ja olsimme siä pyhän ylitte. Jos Sulla sattus oleen joku häkkerpyäry ni sähkötä Siuroon perjantaina kussas olet tän saanu. Meitin passaa kyllä viikataki reissumme, joh niin on.

Panin vähän tuota H:kyrön murretta. Siis: jollei perjantai-iltaan mitään estettä kuulu, niin tulemme lauantaina. Kiireessä

Tuus F. E. Sillanpää

F. E. Sillanpää saapui Siikri (Sigrid)-vaimonsa kanssa Poriin elokuisena lau- antai-iltana. Kerhon puheenjohtajan luo kokoontuivat heidän ohellaan E.

W. Suomalainen, Antero Lamminen ja F. W. Härmä. ”Tutkittiin Sillanpään raittiuskanta ja havaittiin se täysin soveltuvaksi kerhon vapaamielis-van- hoillisiin periaatteisiin, samoin kuin Sillanpää kokonaisuudessaan havait- tiin monarkistisen maailmankatsomuksen omaavaksi satakuntalaiseksi.”

Samaan aikaan Sillanpää kirjoitti työn etenemisestä huolestuneelle kus- tantajalle olevansa ”Nortamon luona hakemassa inspiraatiota”.¹⁸⁴ Sillanpäät olivat yön kerholainen Jussi Puumalan vaimon, Suoma Puumalan uudessa omasta puolestaan, sillä hänen mukaansa Koskenniemi oli Heikki Ojansuun

poismenon jälkeen ”Turun professoreista älykkäin ja hauskin”. ¹⁷⁸

Kirjailijapäivillä Nortamo edusti Kerhon piirissä tutuksi tulleella eloi- suudella ja nuorekkuudella. Kerholainen Järvisen mukaan hänestä tuli koko kongressin huomatuin henkilö, ja Anna-Maria Tallgrenin kanssa hänen sa- nottiin edustaneen Suomea sellaisella ”henkevällä loistolla, ettei paremmas- ta väliä”. ¹⁷⁹ V.A. Koskenniemenkin väitettiin alati hokeneen ”nuor Nortamo…

nuor Nortamo…”, vaikka hieman alle 40-vuotias Koskenniemi oli seitsemät- täkymmentä käyvän Nortamon rinnalla itse vielä lähes poikanen. Vielä seu- raavana kesänäkin lähettämässään syntymäpäiväonnittelussa Koskenniemi kirjoittaa: ”Ystäväni nuori Nortamo, tietosanakirjat uskottelevat ihmiskun- nalle, että Sinä keskellä kukoistavinta nuoruuttasi täyttäisit 65 vuotta. Minä tahdon ottaa tämän lekinlaskun täydestä ja sydämestäni onnitella sinua…”¹⁸⁰ Nortamon tekemää vaikutusta kuvasti myös se, että seuraavassa kirjeessään Koskenniemi pahoittelee, että on estynyt saapumasta Kerhon kokoukseen, johon hänen ”mielensä on jo kauan palanut”.

Kerhon sihteeri Viitanen itse kirjoittaa, että Nortamon kirjailijapäiville osallistuminen huomattavasti kohotti Satakunnan Kirjallisen Kerhonkin mainetta. 1920-luvulla Kerhon kirjeenvaihtajajäseniksi kutsuttiin monia Suomen kulttuurielämän kärkinimiä, jotka olivat ennen kaikkea Nortamon tuttavuuksia. ¹⁸¹

Nortamon ja Anna-Maria Tallgrenin välille syntyi Ruotsissa romans- sintapainen, mikä oli herättänyt ristiriitoja Suomen delegaation keskuu- dessa. F. E. Sillanpää oli yrittänyt sovitella tilannetta ja toiminut Nortamon olkapäänä. Sillanpään ja Nortamon välille kehittyi loppuelämän mittainen ystävyyssuhde. ¹⁸² Romanssi jatkui vielä Suomessakin, ja matkan jälkeen al- koi Tallgrenin ja Nortamon kirjeenvaihto. Yksin Nortamonkaan tuttavuuk- sia nämä kongressin kirjailijasuuruudet eivät kuitenkaan olleet; Nortamo toi Anna-Maria Tallgrenilta terveisiä myös Viitaselle, joka tosin väitti, ettei

on, Kulovelen tohtori ja muita, mutta joh Pori olih likempänä, ni kyllä minä melkein siä asioittisin.

Kirjottaa tarttih niin paljo ku sisästä lähtee: Ruattin reisu tuli tyyriksi ja taloki tarttee reilua. Mutta kun prässiä on päällä oikeen pirusti, ni silloon ei tahlo tyä luanata.

S’tä aattelee vaan, että ku pääsih kerran elelee oikeen sillälailla suuren kirjailijan tavon:

saih vaan kattella korkeelta ja vuntiarata ja antaa maailman ja elämän ittellänsä juasta sialuun, ja ku sitten sialu olih täynnä niinku tiine sammakka, ni sitte taah vaan sen juasta siältä maalle isona kirjona. Saakeli kuinka mun hinkuni palaa semmoseen luamiseen.

Taikka tää nykynen paremminki ”luamista” on.

Mutta mitä mä heitiä kaikkia täsä roikotan. Vallanki ku mailmasa sentää viä on lystiä sakkia, jonka tykö silloon tällöön voi poiketa, eikä tartte piitata, vaikka olotus- huoneessa olis seittemän polttotautista ämmää. Tahlon vaan muuten kirjottaa näin pisemmältä, koska tääki preivi kaiketi tulee sinne teitin museoohon elikkä mikä arkisto hän on. Onkin kyllä mukavaa, että Kyrön kiältäki josaki säilyy.

No nii – sa terveisiä kerholaisille, kainoille niinku repirohkeillekki. Ja vallan erityisen painon kansa on terveiset ynnä kiitokset niitten kansa sanottava Tohtorinna Nordlingille, joka, niinku ma sen arvasin, on niitä ehjäluantosia vaimoihmisiä, joita ei tahlo joka tönösä kasvaa. Ja huamautan viä, että täälä kans on yks arkisto, josa kirjat säilytetään. Palataan viä asiaan ku keritään. Jahka saheikset on säkisä.

Tuus

F. E. Sillanpää & K:ni

Kun Sillanpään jäseneksi kutsuminen oli lopullisesti vahvistettu, lähettivät Viitanen ja Nortamo tälle kirjeen, jossa ilmoitettiin lopullisesta päätöksestä.

Kirje osoittaa, että Sillanpään koettiin hyvin sopivan kaikenlaisista muo- dollisuuksista vapaaseen Kerhoon: ”Tämä on tarkoitettu kyllä juhlalliseksi kirjeeksi, jossa olisi käytettävä juhlallista ja korkea-arvoista sanontatapaa.

matkustajakodissa Konstantininkatu 13:ssa. Sunnuntaiaamuna Nortamo, Viitanen ja Sillanpää rouvineen sekä Lamminen (ilman rouvaa, kuten sih- teeri erityisesti huomauttaa) lähtivät Norrmark-laivalla Reposaareen. Vii- tanen (ilman rouvaa) jäi matkalta Reposaareen, niin kuin hän väitti. Muut palasivat Norrmarkilla Poriin ja menivät Koiviston kartanoon kerholainen Suomalaista ja hänen kanojaan ja muita kotieläimiä katsomaan. Maanan- taiaamulla matkustivat Sillanpäät takaisin Hämeenkyröön. Sillanpää se- litti kerholaisille olevansa sukuperältään ja koko olemukseltaan vahvasti satakuntalainen ja lupasi mielihyvin liittyä Satakunnan Kirjallisen Kerhon jäseneksi, jos hänet jäseneksi hyväksytään. ¹⁸⁵ Heti kotiin päästyään Sillanpää kirjoitti kiitoskirjeen Poriin:

Hämeenkyrösä elokuun 19 pnä 1924.

Veli hyvä,

Suuri kiitosta ny ensinnä – monta tuhannen kiitosta – takka takka – kuh teit meitin Porin reisumme niin tyynni mukavaksi itte siä kaupungisa ja aina Räpsöötä ja Koivistoo myäle.

Pannahitten mukava reisu! Sattu viä niin koreet ilmakki. Oitih ku kotio pääsimme ni täälä rupehki isänen käymää ja piti semmosta pirstinkiä, että pirtti oli valkonen niinku päiväsylännä. Em-minä siinä paljoo maattua saanu muuta ku muistelin Teittiä porilai- sia: että misääh mahtaa Provasti parkaki sitä oikeenpualeista takkinsa laakia korjata, ja: vissiin ne Nortamon kärpäsekki ny on kiukkusia ja käyvät niinku tulikiven keittäjät mestarin nenänpään ja tummiten tapeitien väliä.

Kyllä teitillä siä Porisa näkyy olevan tavallisen elähistä oloo siinä omasa keskuu- lessanne. Minä olen tähän asti enämpi vestaillu tua Tampereella almuukantien ja kaup- pamiesten ja muitten semmosien völkäsä, ja on siä olevanansa jonkimmoitten taiteilija seuraki, mutta ei se plähti tahlo mua oikeen tyylyttää. Priitä ne siinä melskatesansa niroo ja kalehtivat toinen toisiansa… Miksei – kyl-mar siä reilujaki miähiä sen pualesta

’småstadsalkoholist’, siksi tämmöisissä ’kråkvinkeleissä’ helposti joutuu.”¹⁸⁹ Jos kirjoituskilpailun yhteydessä sävy on tarkoituksellisen loukkaan- tunut, niin todellisesti kirjailija onnistuttiin suututtamaan, kun tämän rahat olivat loppu ja tarvittiin lainaa. Kerhon kokouksessa keskusteltiin useampaan otteeseen Sillanpään tilanteesta ja hänen edesottamuksistaan.

Nortamo oli jo aiemmin lainannut Sillanpäälle omista varoistaan 4500 markkaa, ja kerholaiset keräsivät vielä 10 000 markkaa lisää. Lainanmaksu kuitenkin viivästyi sovitusta, jolloin Sillanpää syytti kerholaisten ajaneen hänet vaikeuksiin. Siltä varalta, että Sillanpää joskus maksaisi lainansa ta- kaisin, Nortamo perusti ”Satakunnan Kirjallisen Kerhon vilppirahaston”, jonne ainakin hänen lainaamansa rahat oli takaisinmaksun sattuessa tar- koitus tallettaa. ¹⁹⁰

Laulajapoika

K

erholainen F. E. Sillanpää työskenteli vuodesta 1924 alkaen WSOY:n kustannustoimittajana Porvoossa. Sillanpää lähetti Nortamolle kir- jeen, jossa ehdotti Nortamon laulujen julkaisemista laulukirjana. Birger Sjöbergin vuonna 1922 julkaisemasta laulukokoelmasta Fridas bok oli tullut Ruotsissa nopeasti hyvin suosittu, ja F. E. Sillanpään mukaan WSOY:ltä oli kyselty, koska Nortamon laulut julkaistaan samaan tapaan nuotinnettui- na. Nortamon laulut olivat jo 20 vuoden ajan kulkeutuneet ympäri Suomen, mutta lähinnä pelimannien nuottisalkuissa.¹⁹¹ Sillanpää kehotti Nortamoa panemaan kokoon ”muhkean opuksen, jonka kansansuosio tulee olemaan Mutta koska Satakunnan Kirjallisen Kerhon puheenjohtaja on jo enemmän

arvokkaisiin ja vanhanpuoleisiin herroihin kuuluva hyvin arvovaltainen kansalainen – tämä luonnollisestikin sanottuna Satakunnan Kirjallisen Ker- hon sihteerin omana arviointina, jonka ilmilausumiseen puheenjohtajalla ei ole pienintäkään osuutta – ja Satakunnan Kirjallisen Kerhon sihteeri taas kuuluu siksi vanhaan sukuun kuin suuren Väinämöisen jälkeläisiin suorasti alenevassa polvessa, hän kun isänpuolelta polveutuu Karkusta ja äidinpuo- lelta Hämeenkyröstä sekä on syntynyt Mouhijärvellä, joissa kaikissa pitäjissä Väinämöinen aikoinaan eli ja vaikutti, niin kaikkeen tähän nähden puhut- telemme Sinua tässä kirjeessä vain Sinuksi”. ¹⁸⁶ Viitasen ajatus omista suku- juuristaan perustuu Jalmari Jaakolan tutkimuksiin ja kirjoituksiin, joiden mukaan Kalevalan tarinat ovat länsisuomalaista alkuperää, ja Väinämöinen, kuten todettua, oli Viitasen kanssa saman pitäjän poikia.¹⁸⁷

Sillanpäästä tuli kerholainen. Pitkään kirjailija ei kuitenkaan ehtinyt Kerhoon kuulua, kun välejä alkoi hiertää. Sillanpää valittiin Kerhon järjes- tämän kirjoituskilpailun tuomaristoon. Kirjoitukset oli lähetetty Sillanpäälle Porvooseen arvioitaviksi, mutta tämä ei ollut sen paremmin kommentoinut kuin palauttanutkaan niitä. Kilpailu oli päättynyt lokakuussa, ja tammi- kuussa osallistujilta alkoi tulla kyselyitä sen lopputuloksesta. Sillanpäälle lähetettiin karhukirje, jossa kirjoitukset pyydettiin palauttamaan ”aivan ensi tilassa”, olipa tämä kirjoitukset lukenut tai ei, jottei Kerho joutuisi tyystin huonoon valoon. ¹⁸⁸ Sillanpäältä tuli loukkaantunut vastaus: ”Jaa-a – ei mi- nulla sitten liene suuria toiveita Satakunnan Kirjallinen Kerho ry:n kun- niajäseneksi, olen kai siinä määrin suututtanut Arvoisat Veljet. Jutut eivät olleet kaksisia (yhtä epäilen käsialasta sinun [Nortamo] laittamaksesi) ja sitten olin niin saamattomalla tuulella. – Kiitos vain regimistäsi depressio- ta vastaan! Tiedän sen kyllä itsekin ja yrittelen noudattaa. Tupakan jätin jo elokuussa; viinan suhteen on hullumpi, kun kaikki toveruus ja tuttavuus- suhteet ovat syntyneet viinan ohessa. Onhan olemassa tämä kauhea käsite

verraton tänä aikana, joka – en löydä vertaista. Laulan niitä jo hengessä päätä keikuttaen ja polvea notkuttaen. Hii o hei!”.¹⁹²

Sillanpään ajatus ei ollut uusi, sillä Kerhon piirissä oli ainakin vuodes- ta 1922 pidetty yllä ajatusta, että Nortamon laulut tulisivat vielä painettuina leviämään koko maahan. ¹⁹³ Nortamo ei kuitenkaan omatoimisesti tarttunut asiaan. Sillanpään kehotuksesta ja kerholaisten kannustamana Nortamo kuitenkin ryhtyi kokoamaan laulujensa nuotteja ja sanoja, ja teos julkaistiin vuonna 1925.

Nortamo kirjoitti koko elämänsä lauluja ja runoja, mutta suurin osa käsikirjoituksista katosi kohta synnyttyään. Laulajapojan ensimmäisessä painoksessa julkaistiin 20 laulua, mikä sekin oli vain osa Nortamon säilyn- eistä lauluista. 1930-luvulla Kerhossa havaittiin, että kerholaisilla oli hal- lussaan monia Nortamon julkaisemattomia lauluja sävellyksineen. Kerhon johtokunta antoi F. O. Viitasen tehtäväksi selvittää, olisiko WSOY halukas julkaisemaan Laulajapojasta uuden, lisätyn painoksen. WSOY:n mukaan kus- tantamolla oli yhä pienehkö määrä teoksen painosta jäljellä, mutta koska yhtiössä oltiin tyytymättömiä edellisen painoksen ulkoasuun, lupautui se laajennetun painoksen ottamiseen. ¹⁹⁴

Altti Järvinen, F. O. Viitanen ja Toivo Vanhatalo ryhtyivät keräämään kokoon ennen julkaisemattomia Nortamo-lauluja. Syksyllä 1932 ilmoitettiin WSOY:lle, että kokoon oli saatu peräti 26 Laulajapojassa aiemmin julkaise- matonta laulua. Kappaleeseen ”Laululleni” toimikunta hankki sävellyksen Väinö Haapalaiselta. Muut käsikirjoitukset sävelmineen olivat olleet pää- asiassa Järvisen ja Vanhatalon hallussa. Aksel Törnuddin säveltämiin kap- paleisiin ”Meijän dorpp” ja ”Vanham boja valitus” hankittiin pianosäestys Tauno Hannikaiselta. ¹⁹⁵

Kaksi kolmasosaa Laulajapojan lauluista on kirjoitettu Kerhon olemas- saolon aikana ja monet niistä nimenomaan Kerhon kokouksiin. Altti Järvisen

mukaan Kerholla oli ratkaiseva osuus Nortamo-kultin syntymisessä.¹⁹⁶ Hj. Nortamon Laulajapojan 1. ja 2. painos.

Nortamon muotokuva

V

uonna 1921 Turun Suomalainen yliopistoseura pyysi Hj. Nortamolta lupaa maalauttaa kirjailijan muotokuvan. Taiteilijaksi valittiin Eero Snellman, J. V. Snellmanin pojanpoika, joka yhdessä Bruno Tuukka- sen kanssa oli suunnitellut muun muassa Suomen lipun. Snellman maalasi 1920-1940-luvuilla lukuisten suomalaisten merkkihenkilöiden muotokuvia – Nortamon ensimmäisten joukossa. Snellmanin mukaan hän oli kertonut

tasavallan presidentti Relanderille tämän muotokuvaa maalatessaan Sa- takunnan Kirjallisen Kerhon sääntöjen pykälästä noudattaa Suomen lakia

”soveltuvissa kohdin”, ja se oli kovasti huvittanut presidenttiä. ¹⁹⁷

Snellman piti muotokuvahankkeen yhteydessä myös taidenäyttelyn Porin raatihuoneella ja vieraili Satakunnan Kirjallisen Kerhon kokouksessa, jossa taiteilija ”havaittiin joka suhteessa kerhoperäiseksi satakuntalaiseksi”

ja hänet päätettiin ottaa Kerhon ulkojäseneksi. Snellman kävi 1920-luvun alussa usein Porissa, muun muassa

maalamassa kaupunginvaltuuston is- tuntosalin seinälle freskon Porin kau- pungista ja tilaustyön Oy W. Rosenlew Ab:lle. Vaikka Snellman saattoi osallis- tua Kerhon kokouksiin vain satunnai- sesti, oli hän hyvin innokas kerholainen.

Taiteilija Eero Snellmanin maalaa- ma muotokuva Hj. Nortamosta.

Muotokuvan omistaa Helsingin yli- opiston Satakuntalainen Osakunta, mutta se on sijoitettuna Kerhon kokoushuoneen, Nortamo-kabinetin, seinälle Porin Suomalaisella Klubilla.

Snellman kirjoittaa Kerholle lähettämässään kirjeessä: ”Jos se vanhoillis- vapaamielinen henki, joka Kerhossa on löytänyt monipuolisen ruumiillis- tumansa, pääsee muuttumaan perinnölliseksi Satakunnassa, niin on Pori säilyttävä hegemoniansa todellisen syvän elämänilon tyyssijana silmälap- pujen ja kaikenlaisen tekohurskauden ja ahdasmielisyyden luvatussa maas- sa. Kasvattakaa (tietenkin kovalla kurilla) itsellenne seuraajia, ettei mahti menisi maan rakohon!”¹⁹⁸

Snellman maalasi Nortamosta yhteensä kolme muotokuvaa. Yhden Turun yliopistolle, yhden WSOY:lle sekä yhden Kerholle ja Nortamolle yh- teisesti. Nortamo lunasti muotokuvan ja sitä säilytettiin hänen luonaan, mutta se oli tarkoitus, ainakin sihteerin mukaan, sijoittaa Kerhon omaan huoneistoon, kun sellainen saataisiin hankituksi. Puheenjohtajan piirrettyä Kerholle omakuvansa hiilipiirroksena päätettiin, että Snellmanin maalaama muotokuva jäisi Nortamon omistukseen, ja Kerho saisi Nortamon tai Snell- manin tekemän jäljennöksen.¹⁹⁹ Suunnitelma ei toteutunut, mutta nykyään yksi muotokuvista on ripustettu Porin Suomalaisen Klubin Nortamo-kabi- netin seinälle. Muotokuvan omistaa Satakuntalainen Osakunta. ²⁰⁰

Snellman suunnitteli Kerholle myös oman tunnuksen. Nortamo oli itse luonnostellut Kerholle pyöreän sinetin, jonka keskellä seisoi viisauden symboli, Minerva-pöllö avatun kirjan päällä. Pöllön päähän asetettu kruu- nu kuvasti puheenjohtajan mukaan Kerhon johtavaa periaatetta: ”kiljuvaa monarkismia”. Pöytäkirjojen mukaan Cedercreutz muovasi sinetin valmiiksi, mutta kaikki asiakirjoista löytyneet ”Minerva-sinetit” ovat kuitenkin käsin piirrettyjä. ²⁰¹

Eero Snellmanin tehtäväksi annettiin suunnitella kirjepapereihin painettava sinetti. Snellman ei kuitenkaan ollut tyytyväinen Kerhon alku- peräiseen pöllöaiheeseen. Sinettiin oli Snellmanin mukaan saatava oikea Satakunnan karhu. Snellman suunnitteli kaksi sinettiä. Ensimmäisessä on karhu, jolla on kainalossaan Laurentius Petrin saarnakirja ja kädessään

↑Eero Snellmanin suunnittelemat Kerhon sigillit Salomaan puusepän- liikkeen valmistaman Kerhon arkis- tokaapin ovissa. Kaapin valmistuttua vuonna 1941 se sijoitettiin Satakunnan Kansan toimituksen vierashuonee- seen. Myöhemmin kaappi siirret- tiin Porin Suomalaiselle Klubille.

Kaappi on loimukoivua, sigillit on veistetty pähkinäpuusta. SKK

→ Käsin piirretty "sinetti"

Kerhon pöytäkirjasta. SKK

mukaan harjaantumattomuudestaan huolimatta suomalaisella sisulla voit- tivat saksalaiset oluenjuontikilpailussa.²⁰⁵

Arkkitehdiksi valittiin Kaarlo Borg, joka kuului Nortamon ja Kerhon tuttavapiiriin. Arkkitehti Borg innostui nopeasti hankkeesta ja kirjoitti kir- jeessään puheenjohtaja Nortamolle: ”Ensinnäkin myöhäiset kiitokseni ja terveiseni talon emännälle! - - Eero Snellman ilmoitti minulle Satakunnan Kirjallisen Kerhon pöyhkeily-aikomuksista. Katson suureksi kunniaksi koet- taa parhaimpani toteuttaa näitä aikomuksia ja ryhdyn mielihyvin alustavien luonnosten laadintaan.”²⁰⁶ Kaarlo Borgin edustama funktionalistinen tyyli oli melko kaukana Kerhon keskiaikaisista, keskieurooppalaisista ihanteista.

Borg kuitenkin osoitti sisäistäneensä Kerhon vanhoillisvapaamieliset ihan- teet kirjoittaessaan, että ”kellarisali-ajatus on suurenmoinen, kuvittelen miten Rojohoppe ankkuroituna kattoholviin keinuu tupakansavulainei- kossa”. ²⁰⁷

Kerho otti lainaa Nortamo-rahastosta ja osti tontin Rautatien Puis- tokadun varrelta, vasta kaavoitetusta yhdeksännestä kaupunginosasta, Yr- jönkadun päästä alueelta, joka vuotta aiemmin oli vielä ollut viljeltyä peltoa.

Rautatien Puistokadun päähän kuitenkin suunniteltiin jo uutta rautatie- asemaa, minkä vuoksi alue nähtiin tulevana keskustana. Ennen talon ra- kentamista tonttia oli tarkoitus ottaa viljelykäyttöön, mutta suunnitelmista luovuttiin, kun Kerhon agronomi, Jussi Puumala, ei suostunut hankkeen johtoon. Tämän seurauksena kuitenkin tontin rehevässä ruohikossa oli kerholaisilta kysymättä tuntematon mies kesän aikana syöttänyt hevostaan.

Kerhon rahastonhoitajan tehtäväksi annettiin runsaan vuokran periminen luvattomasta laiduntamisesta tai muussa tapauksessa ottaa hevonen Ker- holle panttivangiksi. Ilmeisesti rikollista ei kuitenkaan koskaan tavoitettu. ²⁰⁸

Kerhotalo oli tarkoitus rakentaa asunto-osakeyhtiöksi, mutta kuiten- kin niin, että Kerholle varattaisiin heti aluksi riittävästi huoneita. Lopulta oli tavoitteena saada talosta osake-enemmistö tai koko-omistus.²⁰⁹

sulkakynä. Toisessa sinetissä on Laurentius Petrin saarnakirjan päälle som- miteltu Kerhon motossa luetellut symbolit: ”kuningas, lainkunnioitus ja viina”. Kerhon arkistosta löytyvissä 1920-luvun asiakirjoissa on yleensä pai- nettuna jälkimmäinen pikariaihe, mutta nykyään on käytössä karhusinetti.

Kerhotalo

M

onilla aatteellisilla yhdistyksillä suojeluskunnista kauppa- ja tek- nillisiin seuroihin oli 1920-luvulla etenkin suurissa kaupungeissa omat huoneistonsa. Kerhossakin haaveiltiin omasta huoneistosta, ja kerholainen Bertel Ahlström piti oman klubihuoneiston saamista Sa- takunnan Kirjalliselle Kerholle välttämättömänä ja lupasi lahjoittaa sen rakentamiseen 150 000 markkaa edellyttäen, että sen sisustuksesta tulisi ensiluokkainen. ²⁰² Koska Kerhon toiminta ja koko laajentui ja kasvoi ali- tuisesti, pelkän nykyisiä tarpeita vastaavan kokoustilan aikaansaaminen ei tyydyttänyt kerholaisia, vaan johtoajatukseksi tuli, että talon oli oltava myös Kerhon tulevaa arvoa ja merkitystä vastaava – siis kolmikerroksinen kivita- lo. ²⁰³ Mallia haettiin keskiaikaisesta kiltaperinteestä ja esikuvaksi otettiin Mustapäiden 1300-luvulla rakennettu Schwarzhäupterhaus Riiassa sekä laivuriammattikunnan Schiffergesellschaft Lyypekissä, jonka historiasta ja juomatavoista Lamminen piti myös esitelmän. ²⁰⁴ Lamminen ja Viitanen olivat itse tarkemminkin tutustuneet Schiffergesellschaftiin ollessaan lyy- pekkiläisten kauppiaiden vieraina vuonna 1923, jolloin he oman tarinansa

Arkkitehti Kaarlo Borg laati vuonna 1928 Kerhon talosta kolme luonnossar- jaa, kuvissa A-sarja. Rakennuksen kel- lariin sijoitettu kerhohuone "Manala"

on ainoa tila, jota on havainnollistettu poikkileikkauksin. Tarkkasilmäinen voi huomata muun muassa kellarin katos- ta roikkuvan Rojohoppe-laivan. SKK

← 1. kerros

→ Manala

→↓2. kerros

hyvin tavallista, että jälkeenjääneiden puolisot tämäntapaisilla lahjoituksilla kunnioittavat edesmenneiden puolisoidensa muistoa - -huomattavampana vielä säilyisi hänen nimensä jälkimaailmalle tämän lahjoituksen kautta”.

Tollet’ta puolestaan houkuteltiin puhemieheksi sillä verukkeella, että hä- nenkin nimensä tulisi siinä yhteydessä "lujemmin liittymään Satakunnan sivistyshistoriaan”. Lahjoitus kuitenkin jäi saamatta. ²¹² Kerhotalohaaveita pidettiin esillä vielä useita vuosia, mutta lopulta rakentamaton tontti oli luo- vutettava takaisin Porin kaupungille. Kerhon ensimmäisinä vuosina kaikki sen suunnitelmat vaikuttivat käyvän toteen, mutta 1920-luvun loppupuoli ja 1930-luvun alku toivat mukanaan pienempiä ja suurempia murheita: pie- nimpänä julkaisusarjan rahoittamiseen ja toimittamiseen liittyvät haasteet, suurimpana puheenjohtajan kuolema.

Cedercreutz ja Aaltonen

E

dellä on kuvattu lukuisia suomalaisia kulttuurihenkilöitä, jotka 1920-lu- vulla vaikuttivat Kerhon piirissä, mutta tuo piiri ei 1920-luvun kuluessa kuitenkaan ainoastaan iloisesti laajentunut. Samaan aikaan ihmeellisen tiivis, mutta kuitenkin ystäväjoukoksi hieman suuri Kerho ei selvinnyt ilman ristiriitoja. Kun taiteilija Eero Snellman, joka jo useita vuosia oli toiminut Kerhon piirissä, vuonna 1925 kutsuttiin sen varsinaiseksi jäseneksi, oli taus- talla Kerhon välirikko Emil Cedercreutzin kanssa. Viitasen mukaan kerho- laiset halusivat uuden jäsenen varsinaisista taiteilijapiireistä, ”koska meillä nykyisin on vain yksi, nimittäin veli Emil, joka hänkin on suvainnut oikutella Borg teki kerhotalosta kolme luonnosta. Suunnitelmissa oli varattu

paitsi yksityistilat Kerholle, myös muita kokoushuoneita, juhlasali, kirjas- to, asuinhuoneistoja sekä talonmiehen asunto. Suunnitelmassa B oli myös liiketiloja. Osassa suunnitelmista Kerholla oli myös oma eteinen. Kaikkien suunnitelmien keskeisin osa oli Kerholle varattu kellarihuoneisto ”manala”.

Suunnitelmat ovat mahtipontisia. Suunnitelmassa A) medaljongin muotoisen eteisen jälkeen voi astua oikealle klubihuoneistoon tai vasemmal- le pyöreään aulaan, josta on edelleen käynti juhlasaliin ja kirjastoon. Pyöreän huoneen lattiassa on kompassiruusu ja seinään on upotettu muun muas- sa paikka puhelimelle. Suunnitelmassa B) pitkä käytävä johdattaa Kerhon omaan eteiseen, josta voi käydä portaita alas manalaan tai ylös juhlasaliin.

Manala on holvikattoinen kellari, jonka päädyssä on roomalaisen basilikan apsiksen tyyppinen, puolikupolin muotoinen holvi ja tulisija. Puolikupolin seinään on sijoitettu myös käynti ”apteekkiin”, joka vaikuttaa olevan piilossa seinän sisällä.

Borgin luonnokset on päivätty maaliskuulle 1928. Elokuussa hank- keen päärahoittaja, vasta 50 vuotta täyttänyt Bertel Ahlström kuitenkin kuoli.

Koska Kerhon toiminta oli niin musiikin, julkaisutoiminnan kuin raken- nushankkeenkin puolesta nojannut kerholainen Bertel Ahlströmin avokäti- syyteen, oli tämän kuolema perustavanlaatuinen sokki. Borgille lähetettiin kiitos luonnoksista, mutta samalla todettiin, että hanke tulisi Ahlströmin kuoleman johdosta lykkääntymään ja että Kerholle oli varattava aiempaa pienempi huoneisto. ²¹⁰ Rahatoimikamarille puolestaan lähetettiin anomus tontin kolmen vuoden rakentamisehdon pidentämisestä viiteen vuoteen.

Rahatoimikamari myönsi pidennyksen – luvan allekirjoittajina olivat ker- holaiset Viitanen ja Lamminen.²¹¹

Kerhon toiselle euralaiselle jäsenelle, Hjalmar Tollet’lle, lähetettiin kirje, jossa tätä pyydettiin puhumaan Ahlströmin lesken kanssa Ahlströ- min keskenjääneistä lahjoitusaikeista ja huomauttamaan, ”että on kaikkialla

Hj. Nortamo Raumalla näköis- patsaansa paljastustilaisuudessa 70-vuotispäivänään 13.6.1930. RM

lähettämissään kirjeissä tätä auttamaan nuoren kuvanveistäjän uraa, mutta on samalla huolissaan siitä, suuttuuko Nortamo, jos tämän kerhoveljeä ei va- littaisi kuvanveistotehtävään. Nortamo vastasi kirjeeseen yllättäen, ettei hän ikinä olisi suostunutkaan istumaan Cedercreutzin mallina. Lopulta Wäinö Aaltonen valittiin tehtävään, joka kaikesta päätellen olisi ollut Cedercreutzin toteutumaton unelma. Toistakymmentä vuotta kestäneen ystävyyden aikana Cedercreutz oli uppoutunut syvälle molempien kirjailijoiden maailmaan ja koki tulleensa katkerasti petetyksi. Välit Maila Talvioon katkesivat lopul- lisesti ja suhde Kerhoonkin viileni. Mies nähtiin Kerhon kokouksissa enää satunnaisia kertoja. ²¹⁵

ja osoittaa mieltään puheenjohtajallemme sen muotokuvajutun johdosta, niinkuin tiedät”. Kyseessä oli Nortamon Raumalle suunniteltu näköispatsas.

Cedercreutz alkoi etääntyä Kerhon piiristä jo vuonna 1921, kun hän al- koi yhä enemmän talvisin asua Harjavallan sijasta Helsingissä ja oleili pitkiä aikoja Euroopassa. Harjulassa Cedercreutz oli alkanut kärsiä yksinäisyydestä, sillä, kuten hän itse kertoo, metsän hongat eivät antaneet hänelle palautetta työstä. Helsingissä kuvanveistäjä sen sijaan oli sykkivän elämän keskellä ja tunsi lähes kaikki pääkaupungin kuvanveistäjät ja taidemaalarit. Yksinker- taisen maalaiselämän ihanne alkoi ravista pois.

Äestäjä-patsaan valmistumisen jälkeen Maila Talvion ja Cedercreutzin yhteydenpito oli muuttunut nopeasti pinnalliseksi, vaikka Cedercreutz toi- voi kirjeissään, että ystävyys voisi edelleen jatkua. Maila Talvion oli jo vuonna 1917 väitetty teoksissaan pyrkivän eroon altruistisesta yhteiskuntakriittisestä minästään. Cedercreutz taas jatkoi koko elämänsä hyväntekeväisyystyötään ja säilytti sisällissodan jälkeenkin monilta osin idealistisen maailmankuvan- sa, vaikka hänenkin maailmankuvansa oli sisällissodan johdosta kokenut perustavanlaatuisen kolauksen. Maila Talvion ja Cedercreutzin välit etään- tyivät ja innokas kirjeenvaihto muuttui mitäänsanomattomiksi postikor- teiksi. Vuonna 1925 Cedercreutz lähetti Maila Talviolle viimeisen kirjeensä, hautalaitetta muistuttavan kukkaseppeleen, ”Viimeisen tervehdyksen”, jos- sa hän kiittää kaikesta kauniista, jonka on Maila Talviolta saanut. ²¹³

Maila Talvio, ihmissuhteiden taituri, nuorien taiteilijasuojattien ottaja ja hylkääjä, vaikuttaa rikkoneen Cedercreutzin välit myös Nortamoon. Panu Rajalan kuvaus Maila Talviosta pätee niin Eino Leinoon, Emil Cedercreutziin kuin hänen lukemattomiin muihinkin suojatteihinsa: ”Yhtä hyvin kuin nos- ti hän tahtoi kaataa.”²¹⁴ Kyse oli siitä, että Maila Talvio oli vähää aiemmin löytänyt uuden kuvanveistäjäsuojatin, Wäinö Aaltosen. Maila Talvio ryh- tyi edistämään Aaltosen nupullaan olevaa uraa ja hankki tälle veistotyön Raumalta: Nortamon muotokuvapatsaan. Maila Talvio pyytää Nortamolle

Kerhon pöytäkirjojen kuvitusta.

Kerholainen Cedercreutz tunsi hevosen anatomian hyvin syväl- lisesti. Marsalkka Mannerheimin kerrotaankin todenneen, että "Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni". SKK

HET TLEEVA JO VANHOIKS JA KAPTEENIK KUALE

Luku kertoo Nortamon kuolemasta ja sitä seuranneista ajoista.

Kerhon toiminta oli nojannut niin vahvasti perustajansa persoonaan, että toiminta olisi voinut loppua kokonaan, mutta

perinteet velvoittivat. Kerho ryhtyi muun muassa jakamaan

Nortamo-palkintoa ja pystytti patsaan perustajan muistoksi.

Toivo Vanhatalo toimi Nortamon elämän viimeiset kymmenen vuotta tämän henkilääkärinä ja kirjoitti lesken luvalla muistiin kertomuksen tämän kuole- masta ja sairauden etenemisestä. Hj. Nortamo kuoli 30.11.1931, mutta Vanha- talon mukaan jo Kerhon vuosikokouksessa helmikuussa 1931 kirjailijassa oli havaittavissa alkavaa väsymystä ja silmissä keltaista väriä. F. E. Sillanpää oli luvannut tuoda kyseiseen vuosijuhlaan mukanaan Akseli Gallen-Kallelankin, mutta traagista kyllä, tämä puolestaan oli sairastunut keuhkokuumeeseen, joka vähää myöhemmin koitui hänen kuolemakseen. Tuolloin Satakunnan Kirjallisen Kerhon puheenjohtaja oli kuitenkin vielä viimeisten joukossa juhlassa mukana. Varsinainen sairastaminen alkoi kesällä. ²¹⁶

Palatessaan syntymäpäiväjuhlastaan Raumalta kesäkuussa 1931 Nor- tamo oli kuolemanväsynyt ja vilustunut. Riutuminen alkoi Vanhatalon mu- kaan silminnähtävästi. Silmistä levisi keltainen väri vähitellen intensiivisesti yli koko ruumiin – puhuttiin keltataudista. Loppukesällä tohtori ei enää keh- dannut näyttäytyä kaupungilla. Omalta osaltaan Kerhon viimeisen kokouk- sen Nortamo kutsui kokoon heinäkuun loppupuolella, Viitasen 50-vuotis- päivän johdosta. Kokouspöytäkirja on lyhyt, mutta Nortamo oli alkaneesta sairaudesta huolimatta kirjoittanut tilaisuutta varten runon.

Syksyn mittaan Nortamon vointi huononi, mutta mies ei suostunut röntgenkuvaukseen eikä sisätautiopin professorin tutkimuksiin – kenties hän luulotautisairautensa seurauksena pelkäsi kehonsa liian tarkkaa tun- temusta – ”röntgentutkimuksissahan löytyy aina jotakin”, kirjoittaa tohtori Vanhatalo.²¹⁷ Lopulta sairaus päädyttiin diagnosoimaan pitkällisestä sydän- viasta johtuvaksi maksakirroosiksi, joka kirjattiin myös kuolinsyyksi. Kirjai- lija-lääkäri ei hyväksynyt ajatusta maksasyövästä, johon tohtori Vanhatalo kuitenkin kuoleman jälkeen itsekseen kallistui.

Nortamo ei koskaan jättänyt lääkärin työtään pikkusairauksien vuoksi.

Vielä silloinkin, kun kuolemansairas lääkäri ei enää jaksanut nousta vuo- teestaan, hän salli potilaiden tulla vuoteen ääreen kertomaan vaivoistaan.

"Tuoni vaaniva aina valpas"

M

oderni lääketiede oli 1920-luvulla nuori, eivätkä monet lääkärit itsekään uskoneet hoitomuotojen ja lääkkeiden voimaan. Suomalaisten keski-ikä oli matala ja kuolema elämässä alituisesti läsnä. Esimerkiksi kerholai- nen Puumalan koko perhe menehtyi tuberkuloosiin, kerholainen Lammi- nen jäi leskeksi jo 36-vuotiaana, ja sydänkohtaus vei mukanaan monia vasta keski-ikään ehtineitä kerholaisia, kuten Arvi A. Seppälän, Lauri Lautsian ja E. W. Suomalaisen. Antibiootit tekivät vasta tuloaan, minkä vuoksi keuhko- kuumeeseen sairastuminen saattoi tarkoittaa kuolemaa.

Vuonna 1923 myös Nortamo sairastui vaikeaan keuhkokuumeeseen, ja oli epäselvää, selviäisikö hän siitä. Kerholainen Toivo Vanhatalon kertomuk- sen mukaan Nortamo toipumaan päästyään kuvitteli, kuinka vielä kerran sai- si Kerhon kokouksessa Mäntyluodon hotellin verannalta katsella, kun päivän kultainen kehrä kohoaa taivaan portille. Toisen tarinan mukaan Nortamo kuumehoureissaan kuvitteli olevansa Kerhon kokouksessa Mäntyluodossa.

Molempien tarinoiden mukaan tuolloin syntyi Nortamon ”Laulu auringolle”, jossa malja nousee ystävien ja muistojen ohella alati vaanivalle kuolemalle:

”Sä tuoni vaaniva aina valpas, Pois tuntimittas ja heitä kalpas, Saa luiseen kouraasi hetkeks sarkka,

Niin sulle laulan ja maljas juon.”

Hj. Nortamon arkku on kannettu Rojohoppesta autoon Raumalle vietäväk- si. Vasemmalla etualalla kerholainen Altti Järvinen

Mimmi-vaimo hoiti Nortamoa koko syksyn, ja vain viimeiseksi kahdeksi vii- koksi pariskunta hyväksyi sairaanhoitajan avukseen. Mimmi peitti kyyne- leensä ja loi parantumisen toivoa sairaaseen Hjalmariin. Mimmiä Hjalmar kaipasi viime hetkillään vuoteensa äärelle ja siinä Mimmi myös seisoi, ”kun kuolema jäykisti ikuiseen uneen parhaan ystävän uupuneet silmät”.²¹⁸

Nortamo siunattiin Rauman kirkossa ja arkku laskettiin Rauman hau- tausmaalle. Kirkossa Nortamon muistolle puhui Antero Lamminen. Norta- mo oli toivonut, että seppeleitä ei laskettaisi, vaan että rahat lahjoitettaisiin

”työnpuutteessa olevien satakuntalaisten hyväksi”. Kerhon rahastonhoitaja Antero Tolvi keräsi Porissa lahjoitusrahat, yhteensä 7 110 markkaa, jotka luo- vutettiin Suomen Punaisen Ristin Porin paikallisosastolle. Raumalaiset jär- jestivät keräyksen samaan tarkoitukseen Suomen Punaisen Ristin Rauman paikallisosastolle²¹⁹. Kerho laski haudalle seppeleen, jossa luki²²⁰

Professori Nordlingille

Perustajalleen, puheenjohtajalleen ja kunniajäsenelleen Syvästi kaivaten

Satakunnan Kirjallinen Kerho

Sairastuttuaan Nortamo oli alkanut suunnitella, että hänen omaisuu- tensa säätiöitäisiin, kun myös Mimmi ja Eero olisivat kuolleet. Nortamo pu- hui suunnitelmistaan useaan kertaan ja oli Viitaselle ja Lammiselle kertonut, että korkotulot jaettaisiin Satakunnan Kirjalliselle Kerholle, Suomen Kirjai- lijaliitolle, Satakuntalaiselle Osakunnalle ja Duodecim-seuralle. Jos rahat jakautuisivat liian pieniin osiin, niin rahat saisivat vain Satakunnan Kirjal- linen Kerho ja Satakuntalainen Osakunta tai vain Satakunnan Kirjallinen Kerho. Ajatusta puolsi Viitasen mukaan myös Mimmi Nordling. Myöhem- min Nortamo oli puhunut samantapaista Toivo Van-

hatalolle. Säätiön sääntöjen ja Nortamon testamen- tin laatiminen uskottiin kerholainen, varatuomari

Kutsu Hj. Nortamon hautajaisiin. SKK

itselleen. Myös vaimolleen Mimmille ja Toivo Vanhatalolle hän sanoi, ettei kirjepaketin sisältöä saa päästää julkisuuteen, ”koska siitä tulee skandaali”.

Lauantaina 28.11.1931 Nortamon poika Eero Nortamo soitti F. O. Viita- selle, että Hjalmar-isä oli pyytänyt, että Viitanen toisi paketin. Sovittiin, että Viitanen saapuisi katsomaan Nortamoa maanantaina 30.11 klo 12. Viitanen otti töihin lähtiessään paketin mukaansa kaupunginvaltuuston kansliaan, jotta voisi puoliltapäivin viedä sen Rojohoppen taloon Nortamolle. Kello 11.20 kaupunginvaltuuston kanslian puhelin soi. Soittaja oli Eero Nortamo, joka kertoi, että Satakunnan Kirjallisen Kerhon puheenjohtaja oli kuollut. ²²³

Viitanen ei vienyt pakettia Nortamon omaisille, vaan otti sen mukaan- sa puheenjohtajan kuoleman johdosta järjestettyyn kokoukseen. Paketin kohtalosta esitettiin kokouksessa erilaisia mielipiteitä, mutta lopulta yksi- mielinen päätös oli, että paketti avaamattomana, juhlallisesti ja julkisesti poltetaan Kerhon seuraavassa kokouksessa. Spriillä valeltu Nortamon sala- peräinen rakkauskertomus nousi Kauppaseuran naistenhuoneen hormista unohduksen tuuliin.

Kieltolaki kumotaan

M

uutokset vyöryivät vailla johtajaa vaivalla vaeltavan Kerhon elä- mään kertarykäisyllä. Kieltolaki kumottiin kansanäänestyksessä tasan kuukausi Nortamon kuoleman jälkeen. Kerho oli koko ole- massaolonsa ajan ollut aktiivisesti mukana kieltolain kaatamisessa, jo- ten sen elämässä koitti uusi vaihe. Vuosikertomuksessa tapahtunutta K. J Inbergille sekä oikeusneuvos Allan Serlachiukselle. Asiakirjat eivät kui-

tenkaan liene valmistuneet ennen Nortamon kuolemaa, eikä niitä ainakaan allekirjoitettu. ²²¹

Lemmen jumalan malja

K

uolevaa kirjailijaa piinasi loppuun asti eräs kerhoperäinen kysymys:

hänen itsensä sinetein sulkema kirjepaketti, joka oli sihteerin hallussa.

Vuonna 1925 Nortamo oli sihteerin luona Katariinankadulla pidetys- sä kokouksessa ryhtynyt arvokkaaseen toimitukseen: hän oli ottanut esiin muutamia kirjeitä, joiden sisältöä hän ei kerholaisille paljastanut, sulki ne kirjekuoreen ja sinetöi sen. Kuori oli määrä avata, kun yksi tai useampi to- distajina allekirjoittaneista, Viitanen, Suomalainen ja Tolvi, olisi täyttänyt 65 vuotta. ”Silloin saadaan kirjeet lukea, ja kun ne on luettu, niin juokaa, pojat, lemmen jumalan malja ja uhratkaa malja kontrahenttien tomulle”, kirjoitti Nortamo. Kukaan allekirjoittaneista todistajista ei kuitenkaan saanut nähdä 65-vuotispäiväänsä. Suomalainen kuoli sydänkohtaukseen vain kaksi viik- koa puheenjohtajan jälkeen. ²²²

Viisi vuotta paketin sinetöinnin jälkeen, vuonna 1930, Nortamo oli todennut Viitaselle, että olisi ehkä parasta, että hän ottaa kirjeet itselleen ja polttaa ne, jotta ne eivät joudu jälkimaailman nähtäviin. Tuolloin hän ei kuitenkaan vielä halunnut niitä takaisin. Jouduttuaan sairasvuoteeseen syksyllä 1931 Nortamo totesi jälleen Viitaselle, että kirjeet on paras hävittää.

Silloinkin asia jäi toimittamatta, eikä Nortamo vieläkään halunnut kirjeitä

Nortamon perintö

”Niinpä kyllä. Nortamon lähdettyä painoi meitä silloisia kerholaisia kauan ja raskaasti semmoinen tuntemus, että Nortamon kanssa sammuivat mei- dänkin elämästämme sen säihkyvimmät valot, niin kuin kyllä tapahtuikin.

Mutta Kerho voimistui kuitenkin taas elämäänsä jatkamaan, juuri niin kuin Nortamon tahto oli ollutkin, että mahti ei saa mennä maanrakoon, vaikka mahtaja meneekin.” ²²⁵

— Antero Lamminen, 1942

N

ortamon kuoleman jälkeen Kerhon elämä pysähtyi. Kokoukset harve- nivat, eikä pöytäkirjoista kuvastu enää sama riemu. Myös F. O. Viitanen alkoi osoittaa vanhenemisen merkkejä. Viitanen oli vasta viisissäkym- menissä, mutta hänen voimansa alkoivat jo hiljalleen riutua. Sihteeri oli 1920-luvun ajan tarmokkaasti ylläpitänyt Kerhon pöytäkirjoja, hoitanut kirjeenvaihdon ja toimittanut julkaisusarjaa, mutta 1930-luvun kuluessa Kerhon johtokunnan oli pakko todeta, etteivät sihteerin toimet sujuneet Viitaselta enää entiseen malliin.

Vuoden 1937 alussa kerholainen Edward Ukkonen valittiin apu- laissihteeriksi ja myöhemmin vakinaiseksi sihteeriksi. Kunniasihtee- riksi nimitetty Viitanen oli edelleen kokouksissa mukana, mutta hänen kommentoitiin seuraavasti:

Kerhon jo 13 vuotta erikoisen menestyksellisesti taitavien kemistien ja lääkärien arvovaltaisessa johdossa toiminut ja vuosi vuodelta yhä kehittynyt ja monipuolistunut virvoitusjuomatehdas tämän jälkeen joutuu huomattavasti supistamaan ja rajoitta- maan tuotantoaan, jopa mahdollisesti kokonaan lopettamaan toimintansa. Tehdas on vuosien kuluessa käynyt kerholaisille rakkaaksi, sen kautta on huomattavasti kehitetty kotimaista korkeampaa teollisuutta, säästetty melkoisia summia rahaa ja tuotettu sen hienojen, joka suhteessa ensiluokkaisten tuotteiden ääressä monia ihania, unohtumat- tomia hetkiä. Mahdollisesti on jonkun ajan päästä tehtaasta jäljellä vain romanttinen, haalistuva muisto. Onneksi tehdas koneineen ja hartaine valmistusmestareineen ja apulaisineen piirrettiin v. 1922 täydessä käynnissä olevana paperille, joten tulevienkin polvien kerholaiset voivat saada edes kalpean käsityksen tehtaan työtavoista. Mutta kieltolain kaaduttua Kerho varmaan mielellään luopuu rakkaasta ja sille niin moninais- ta hyötyä ja hupia tuottaneesta tehtaastakin, jota myöskin prykiksi olemme nimittäneet, sillä Kerho ymmärtää selvästi, että jos Kerhon hyvä ja hyöty joutuu ristiriitaan yleisen hyvän ja hyödyn kanssa, silloin on annettava etusija yleiselle hyödylle. ²²⁴

Esitettiin myös Kerhon Kanttiini-rahaston eli viinalastien huomaa- mattomaan kokouspaikalle kuljettamiseen tarkoitetun nesessäärin raken- tamisrahaston lopettamista. Rahastoon kuitenkin liittyi niin vahva muisto tärkeään ja monivivahteiseen kauteen Suomen kansan historiassa, että to- dettiin, ettei rahastoa voida lopettaa, ei ainakaan ilman rahaston perustajan, Jalmar Castrénin lupaa.

Kerhon tehdas Antero Tolvin näkemyk- sen mukaan. SKK

teki kerholainen Tolvi, jonka mukaan pöytäkirjat olivat aivan liian kuivia ja yksitoikkoisia. Hän kaipasi niihin kunniasihteerin vuolasta sanankäyttöä ja mielikuvitusta.²²⁸

Kerhon rahastonhoitajana toiminut Tolvi itse urhoollisesti ylläpiti ker- hoperäistä mielenlaatua Kerhon tilikirjoissa, joita hän leikekirjanomaisesti koristeli lehdistä ja muualta leikkaamillaan kuvilla. Vaikka Viitanen itse oli jo väsynyt sihteerin tehtäviin, oli kunniasihteerin toivomus, että rahaston- hoitaja yhä edelleen koettaisi voimiensa mukaan huolehtia paitsi tilien te- kemisestä, myös tilikirjojen kuvittamisesta. Viitanen yritti yleisemminkin pitää kiinni Kerhon perinteistä, eikä hän esimerkiksi hyväksynyt, että uusi kaskujaan ja improvisoituja malja- ja pöytäpuheitaan ei kokouksissa enää

kuultu. Viitasen väkevästi leiskunut elämänpalo häipyi vähitellen hiipu- vaksi hiillokseksi. Valokuvassa mies näyttää ikäistään vuosikymmentä vanhemmalta.

Vuonna 1942 F. O. Viitanen kuoli. Siunaus tapahtui hiljaisuudessa, ja Viitasen leski kutsui paikalle vain Kerhon vanhimmat jäsenet tekemään sihteerilleen viimeisen palveluksen. Kerho kustansi Viitaselle hautakiven Käppärän hautausmaalle. ²²⁶

Aina Kerhon perustamisesta lähtien pöytäkirjoissa itseironisesti ju- listettiin Kerhon kunniakkaita perinteitä. Viimeistään 1930-luvun loppu- puolella jäsenet ymmärsivät, että joitain perinteitä tosiaan oli ja että niitä oli aktiivisesti pidettävä yllä. Nortamon jälkeen monet perinteet loppuivat, mutta syntyi myös monia uusia.

Kerho on pyrkinyt pitämään kiinni Viitasen luomasta pöytäkirjatyy- listä. 24. syyskuuta 1937 pöytäkirjantarkastajat kirjoittivat uuden sihteerin, Edward Ukkosen laatiman pöytäkirjan loppuun seuraavasti: ”pöytäkirjan tarkastajina olemme tänään todenneet, että sihteeri tämän pöytäkirjan laatiessaan on ollut tehtäviensä tasalla ja että hänellä on oireita eli taipu- musta nortamolaisen hengen ymmärtämiseen”. Lause on jäänyt elämään ja yhä vieläkin pöytäkirjan tarkastajat etsivät sihteerien luomuksista tuota

”nortamolaista henkeä”. Tosiasia kuitenkin on, ettei Ukkosen pöytäkirjoissa, vaikkeivat nekään ole perinteisiä pöytäkirjoja, ole samaa leikkimielisyyttä kuin Viitasen 1920-luvun pöytäkirjoissa, eikä tuota vuolasta sanankäyttöä ja huumoria löydä Viitasen omistakaan pöytäkirjoista enää 1930-luvun alun jälkeen.

Vuonna 1939 kerholainen Paavo Wahlroos humoristisesti moitti Ker- hon lamaannustilaa ja huomautti, että ennen pöytäkirjat olivat laajoja ja niis- sä esitelmätkin selostettiin laajasti ja selostettiin jopa sellaisetkin esitelmät, joita ei ollut pidettykään. ²²⁷ Seuraavassa kokouksessa saman huomautuksen

Työpöytänsä ääressä päätoimit- taja Antero Lamminen, josta tuli Hj. Nortamon kuoleman jälkeen Satakunnan Kirjallisen Kerhon pu- heenjohtaja. Hänen vieressään toimittaja Edward Ukkonen, josta tuli F. O. Viitasen jälkeen Kerhon sihteeri. Takana Hj. Nortamon poi- ka, toimittaja Eero Nortamo. SM

sihteeri käytti Kerhon kauempana asuvista ja vähemmän toimintaan osallis- tuvista jäsenistä, kuten F. E. Sillanpäästä, nimitystä ”kirjeenvaihtajajäsen”. ²²⁹

Perinteitä kaipasivat muutkin kerholaiset. Vuonna 1938 kerholainen Hall esitti, että uuden kerholaisen ollessa paikalla ryhdyttäisiin noudatta- maan tiettyjä tapoja ja näin kartutettaisiin Kerhon perinteitä. Osa kannatti esitystä, toiset taas sanoivat, että sellaisia oli aiemmin noudatettu, mutta niistä oli sittemmin luovuttu. ²³⁰ Myös Kerhon sakkotili oli jäänyt ansait- semattoman vähälle huomiolle. 1930-luvun lopulla Kerhon sakkotili alkoi karttua entiseen tapaan, itse asiassa jopa aiempaa ankarammin. Kerholai- nen von Törnen ehdotuksesta otettiin käyttöön vanha nimitys ”väkiulos- pano”. Sakotusperusteina olivat esimerkiksi ”nuorison mieltä pahentavien juttujen kertominen”. ²³¹

1930-luvun jälkipuoliskolla Kerhon toiminta vähentyi. Johtokunta kyllä kokoontui aktiivisesti, sillä sen huomiota vaati muun muassa Norta- mo-patsas -hanke. Kaiken kaikkiaan Kerhon kokousten määrä kuitenkin väheni pienimillään kahteen kokoukseen vuodessa. ”Kerholaisten harrastus kerhoa kohtaan näyttää jatkuvasti olevan vähenemässä”, kirjoitettiin vuo- den 1938 vuosikertomukseen. ²³² Vuoden 1940 vuosikokouksen aikaan kol- me ja puoli kuukautta kestänyt talvisota oli juuri päättynyt Neuvostoliiton sanelemaan rauhaan. Kerhon sihteerin mukaan rauhanteon aiheuttama masentunut mieliala oli esteenä toiminnan aktivoimiselle. Monet kerholai- set olivat myös yhä ”valtion palveluksessa” ja sitten odottivat kesälomat. ²³³ Myös rintamalla olleet kerholaiset saivat kuitenkin nauttia kerhoperäises-

tä tunnelmasta, sillä kerholainen Kaukamaan mukaan Nortamon henki eli armeijassa, jossa ahkerasti laulettiin hänen laulujaan.²³⁴

Jo marraskuussa 1940 sihteeri kirjoitti Kerhon elävän uutta nousua.²³⁵ Vuosina 1940- 1942 Kerhon toiminta tosiaan oli aktiivisempaa,

Kerhon tilikirjoja 1930-luvul- ta: "Kerho seppelöi PÄSSIN, jolta se sai joululahjaksi suuret pussit, joihin Kerhon varat toistaiseksi hyvin mahtuvat",

"Rovastin opetuslapsia" sekä Tatu Valkosen kiitoskirje. SKK

Veistoksia

N

ortamon kuoleman jälkeen ainakin kolme kuvanveistäjää ryhtyi val- mistamaan kirjailijan muistomitalia tai reliefiä. Kuvanveistäjien työl- lisyys oli 1930-luvun alussa hyvin huono, joten kuvanveistäjät toimivat kauppamiehinä: tekivät muistoveistoksen merkkihenkilöstä ja myivät sitten valmista työtä. Rauman hautausmaalla olevan Hj. Nortamon hautamuisto- merkin yhdessä Erkki Huttusen kanssa suunnitellut Arvi Tynys tarjosi en- simmäisenä muistoveistostaan Kerholle. 46-senttinen reliefi maksoi kipsiin valettuna ja patinoituna 500 markkaa kappale, pronssisena 1200 markkaa.

Tynyksen mukaan Nortamon sisko ja ”asiantuntijat” pitivät kuvaa parhaana Nortamosta tehtynä. ²⁴⁰

Porissa kiersi myös nuori taiteili- ja Emil Filén myymässä muistomitalia.

Kerhossa Filénin mitalia pidettiin onnis- tuneena ja näköisenä, ja se maksoi prons- sisenakin vain 175 markkaa, kipsisenä 60 markkaa. Rahastonhoitajan tehtäväksi an- nettiin Filénin mitalin ostaminen Kerhol- le ja asettaminen kokoushuoneen seinälle.

Myös monet kerholaiset ostivat itselleen Filénin työn. ²⁴¹

mutta hiipui taas sodan loppuvaiheessa niin, että vuosikokoukset jäivät Kerhon ainoiksi kokouksiksi. Sotien aikana keskustelut harhautuivat myös Kerholle vieraisiin aiheisiin: sotaan ja sen päättymiseen sekä politiikkaan.

Kokouksissa pohdittiin muun muassa, kuka sopisi pääministeriksi ja kuka voittaa sodan.²³⁶

Välirauhan aikana Kerhoon liittyi Satakunnan sotilasläänin komenta- jaksi nimitetty Niilo Hersalo sekä Satakunnan suojeluskuntapiirin ja myö- hemmin Porin sotilaspiirin päällikkönä toiminut Eino Virkki. Kerhon pöytä- kirjoissa Hersaloa nimitetään ”sotilaskirjailijaksi”, sillä tämä oli kirjoittanut sotilasoppikirjan kiväärijoukkueen johtajille. Jatkosodan ajan Hersalo johti Satakunnan sotilasläänin perustamaa 15. divisioonaa ja palasi sotilasläänin komentajaksi vielä jatkosodan jälkeen vuosiksi 1944-1946. Sodan jälkeen Hersalo piti esitelmät sodan loppuvaiheista ja Saksan sortumisen syistä sekä yhtäläisyyksistä ja eroista maailmansotien välillä. Molempien sotilasjäsen- ten toiminta Kerhon piirissä loppui kohta sodan jälkeen. Virkin jäsenyys unohtui, mutta Hersalolle lähetettiin kokouskutsut vielä 1960-luvullakin.

Vastauksissaan tämä valitti, ettei päässyt enää osallistumaan kokouksiin, mutta kertoi usein muistelevansa jatkosodan aikaisia satakuntalaisjoukko- jaan, joissa eli vanhojen porilaisten henki. ²³⁷

Jatkosodan aikana elvytettiin myös Kerhon trio. Järvisen ja Vanhatalon kumppaniksi liittyi Eeva Nuorsaari, kerholainen Järvisen tytär ja kerholai- nen Hugo Nuorsaaren puoliso. ²³⁸ Sodan jälkeisessä masennuksessa Kerho palveli taas vanhassa merkityksessään: maaliskuussa 1945 uusi kerholainen, tohtori Jarl Sarén kiitti jäsenyydestä ja kertoi, että uskoo Kerhosta löytävän- sä ”sen kaipuun tyydytyksen, mitä kaipaa mies, joka on ollut viimeiset viisi vuotta korsuissa”. ²³⁹

Arvi Tynyksen suunnittelema Nortamon muistoreliefi. SKK

oli kuitenkin herätetty liian myöhään, sillä suurin osa Nortamon lauluista oli jo äänitetty, eivätkä ne enää menneet kaupaksi. Hall piti asiaa valitetta- vana, mutta olisi halunnut ne edes Kerhon arkistoon Vanhatalon laulamana.

Yleisesti Kerhossa epäiltiin väitteitä hankkeen kannattamattomuudesta ja toivottiin, ettei siitä luovuta. Esitettiin myös yhteistoimintaa Nortamo-Seoran ja Yleisradion kanssa. Kerholaisten harmiksi levytys kuitenkin jäi tekemät- tä, eikä Kerhon asiakirjoista käy ilmi, kävivätkö Vanhatalo ja Järvinen edes koe-esiintymisessä.

Nortamo-palkinto

N

ortamo-rahaston sääntöjen mukaan sen korkovaroista voitiin ryhtyä ja- kamaan palkintoja, kun pääoma oli kasvanut 100 000 markkaan. Vuonna 1930, siis Nortamon vielä eläessä, rahaston arvo nousi 100 000 markkaan ja vuosikokous päätti, että ensimmäinen Nortamo-palkinto jaettaisiin vuo- den 1931 korkovaroista. 1930-luvun alkuvuosina seitsemän satakuntalaista oli julkaissut kaunokirjallisuutta, mutta palkittaviksi sopivia kotiseutututki- muksia ei ollut ilmestynyt. Kerhon ehdokkaita ensimmäisen Nortamo-pal- kinnon saajaksi olivat:

• F. E. Sillanpää: Nuorena nukkunut

• Kaarlo Sarkia: Velka elämälle, Kahlittu

• Unto Koskela: Purjeet sumussa

• Eino Auer: Maisteri pettää itseään, Siunattu kaljakuski, Merta edemmäksi kalaan ja Ilman nuotteja

Emil Cedercreutz teki jo Nortamon eläessä tästä pronssireliefi n, ja Nor- tamon kuoltua hän teki luonnoksen Nortamo-mitalista. Kerhossa suunni- telma ei saanut pöytäkirjojen perusteella erityistä huomiota, mutta Pariisin salongin kevätnäyttelyssä vuonna 1938 mitali keräsi kiitosta. Myöhemmin Nortamo-Seor ryhtyi jakamaan mitalia tunnustuspalkintona.

Äänilevy

K

erholainen Horelli esitti vuoden 1937 vuosikokouksessa, että Kerhon pi- täisi saada Nortamon parhaat laulut talteen gramofonilevylle.²⁴² Tehtä- vän eteenpäin vieminen annettiin Kerhon Nortamo-tulkitsijalle Toivo Vanhatalolle.²⁴³

Vanhatalo käynnisti alustavat neuvottelut äänitteen tekemisestä Poh- joismainen Sähkö Oy:n kanssa ja sopi, että hän ja Järvinen menevät Helsin- gissä käydessään koe-esiintymiseen. Vanhatalon omasta mielestä kysymys

Emil Cedercreutzin suunnittelema Nortamo-mitali.