S
uomessa avautuu alkaneen vuosikymmenen aikana kaikkiaan noin 700 000 työpaikkaa.Vuositasolla se tarkoittaa, että tässä maassa tarvi- taan vuosittain noin 70 000 uutta työntekijää täyttämään arvioitua työllisyyden nettolisäystar- vetta ja korvaamaan eläkkeelle siirtyviä.
On selvää, että tämä laskelma on tarkkuudessaan vaan suuntaa antava ja siihen vaikuttavat ratkai- sevasti muutokset sekä tuottavuuden kasvussa että eläkkeelle siirtymisen keski-iässä.
E
niten huolta on julkisuudessa kannettu siitä, riittääkö Suomessa omaa väestöä täyttämään vuosikymmenen aikana avautuvat työpaikat vai onko turvauduttava aktiiviseen ulkomaalaispo- litiikkaan työvoiman tarpeen tyydyttämiseksi.Alhainen syntyvyys, väestön ikääntyminen ja liian varhainen eläköityminen ovat antaneet aiheen tähän huoleen.
Y
htä tärkeää on kuitenkin selvittää, riittääkö koulutusjärjestelmämme nykykapasiteetti täyttämään arvioitua tarvetta. Ongelmia se tulee aiheuttamaan varsin monilla toimialoilla eikä vain tietoteollisuudessa vaan esimerkiksi metallialal- la, kuljetuksissa ja liikenteessä sekä rakennusaloilla.Luetteloa voisi jatkaa myös paperi- ja kemian- teollisuudella sekä liikenteellä.
O
saaminen on valittu keskeiseksi strategisek- si menestystekijäksi Suomessa, mutta myös laajalti Euroopassa ja koko maailmassa. Sen ni-Johannes Koroma
TYÖELÄMÄ KOULUTUKSEN KUMPPANINA
meen vannotaan, puhuttiinpa sitten taloudelli- sesta kasvusta, kilpailukyvystä tai työttömyyden vähentämisestä. Tuorein osaamista ja koulutusta koskeva raportti on Sitran Suomi 2015 -ohjel- ma, jonka laatimiseen itsekin aktiivisesti osallis- tuin.
Raportin laatijoiden yhteinen käsitys oli, että Suomen menestys rakentuu monille vahvuuksil- le ja ylivoimatekijöille. Kaiken perusta on osaa- minen ja sen saavuttamisessa koulutuksella on keskeinen asema. Korkean osaamisen avulla var- mistamme, että meillä on riittävästi inhimillistä pääomaa taloudellisen ja sosiaalisen menestyk- sen turvaamiseksi. Se edellyttää konsensusta l Tietoyhteiskunnan merkityksestä l Kattavasta koulutusjärjestelmästä
l Omaleimaisesta kansallisesta kulttuurista ja laadukkaista kulttuuripalveluista
l Selkeistä yhteiskuntanormeista ja työhön liit- tyvistä arvoista sekä
l Vahvasta yhteiskunnan moraalista.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on samalla myös paljon kehitettävää ja uhkatekijöitä, joihin pitää kiinnittää erityistä huomiota. Näitä ovat mm.
l Väestön ikääntyminen ja uhkaava työvoima- pula
l Koulutuksesta puuttuva joustavuus, jatkuvuus ja yksilöllisyys
l Maahanmuuttajien taitojen hyödyntäminen l Asenteet ja ennakkoluulot monikulttuuri-
suutta vastaan.
K A T S A U K S I A
Teollisuuden ja työnantajien näkökulmasta osaaminen
ja ammattitaito ovat ydinkysymyksiä. Siksi koulutus
kiinnostaa kaikissa sen vaiheissa, peruskoulusta ja
opettajakoulutuksesta aikuisen uusiutumiskykyyn.
Tämä osoittaa, että koulutus ja osaaminen eivät ole suinkaan menestyksen ja työllistymisen ai- noita ehtoja, mutta välttämättömiä ne ovat. Kou- lutus ei ole kuitenkaan aina vastannut odotetul- la tavalla niihin tarpeisiin, joita yritykset ja muu työelämä asettavat. Meillä on työttömyyttä, mutta samanaikainen työvoimapula.
T
ulevaisuuden työmarkkinoilla vaaditaan mo- nialaisuutta ja moniuraisuutta. Koulutus on yhä enemmän sellaisten ominaisuuksien hank- kimista, jotka mahdollistavat työskentelyn eri aloilla ja eri ammateissa sekä uran uudelleensuun- taamisen joustavasti koko ihmiselämän ajan. Sen tulee antaa osaamista myös ongelmien ratkaise- miseen eikä vain kaavamaiseen opitun toistami- seen.Tämän perusteella päädyimme myös siihen joh- topäätökseen, että Suomen koulutusjärjestelmä on ennakkoluulottomasti arvioitava ja enna- koivasti uudistettava, jotta suomalainen yhteis- kunta säilyttää asemansa osaamiskilpailussa, sekä, että koulutuksen tehokkuutta tulisi lisätä oppi- misjärjestelmiä kehittämällä, uusinta osaamista hyödyntämällä, koulutusaikaa jaksottamalla, kou- lutustukien kannustavuutta lisäämällä ja tutkin- toja monipuolistamalla sekä koulun aloittamis- aikaa varhentamalla. Rohkenenpa liittää tähän myös näkemykseni siitä, että tässä onnistumi- nen edellyttää opettajien motivaation paranta- mista nostamalla opetustehtävissä olevien arvos- tusta yhteiskunnassa ja tarkistamalla palkkausta teh- tävien vaativuuden edellyttämällä tavalla.
Teollisuus tarvitsee osaajia Nämä näkökohdat ovat kansallisen strategian to- teuttamisen kannalta merkittäviä, mutta erityi- sen tärkeitä ne ovat teollisuudelle, jonka työ- voiman tarve ja ammattitaidon vaatimukset ovat jatkuvasti lisääntymässä. Teollisuus ja rakennus- toiminta ovat tasaisesti lisänneet työvoiman ky- syntää koko laman jälkeisen kuuden vuoden ajan.
Kaikkiaan nämä alat työllistävät arviolta enem- män suomalaisia kuin ennen 90-luvun lamaa.
Tällöin olen laskenut mukaan sen osuuden lii- ke-elämää palvelevien yritysten työvoimasta, joka
on joko ulkoistamisen tai toimialarationalisoin- nin tuloksena siirtynyt teollisuudesta esimerkiksi sellaisiin palveluihin kuin rahoitus, tietotekniik- ka, huolto ja kunnossapito, vartiointi, työpaik- karuokailu, kuljetukset jne.
N
opeasta tuottavuuden noususta huolimatta teollisuus on tänäkin vuonna lisännyt työ- voimaa ja sen seurauksena joutunut yhä useam- min tekemiseen ammattitaitoisen työvoiman puutteen kanssa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että myös tulevina vuosina työvoimantarve li- sääntyy.Suurin kysyntä suuntautuu nuoriin koulutettui- hin, joilla on hyvä ammattitaito, tietotekniikan osaaminen ja kielitaito. Pahin puute tulee ole- maan Uudellamaalla ja muissa kasvukeskuksissa.
TT:n kyselyjen mukaan eniten puutetta on tun- netusti tietotekniikan sekä elektroniikka-alan ammattitaitoisista työntekijöistä, mutta myös rakennusalan ja metalli- ja kemianteollisuuden ammattilaisista kuten asentajista, levysepistä, luokkahitsaajista ja puusepistä. Vaatimukset kou- lutuksen osalta ovat kasvaneet ja puolet kysyn- nästä kohdistuukin lähivuosina yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen saanei- siin, toinen puoli toisen asteen ammattikouluista valmistuneisiin.
Valitettavasti tekniikka ei kiinnosta riittävästi nuoria. Toisen asteen koulutuksessa on ollut vai- kea saada kaikkia aloituspaikkoja täyteen. Ja vaikka saataisiinkin, niin teollisuuden kannalta keskei- sille aloille tuleva oppilasaines peruskoulun pääs- tötodistuksen mukaan on selvästi huonompi kuin esimerkiksi palvelualoilla.
K A T S A U K S I A
T
ämä tosiasia pakottaa yritykset etsimään syitä myös omasta toiminnastaan. Mielikuva teol- lisista ammateista on edelleen vanhakantainen ja vaikka sitä on johdonmukaisesti pyritty nykyai- kaistamaan jo vuosikymmenen ajan, ei siinä ole onnistuttu. On etsittävä uusia keinoja ja jatket- tava tiedon antamista. Ehkäpä osansa mieliku- vaan ovat jättäneet uutiset työriidoista, irtisa- nomisista ja taloudellista vaikeuksista kuluneen vuosikymmenen aikana. Varmaan myös palkka- usjärjestelmien monipuolistaminen, kansainvä- listyminen, monipuolisuus, luovuus ja mahdol- lisuus itsensä toteuttamiseen on jäänyt näissä tehtävissä vähemmälle.Eräs syy teknillisen alan koulutuksen huonoon vetovoimaan on myös matemaattis-luonnon- tieteellisen opetuksen riittämättömyys peruskou- lussa ja lukiossa. Pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kirjoittajia on liian vähän. Opetusminis- teriön LUMA-talkoissa on tehty hyvää työtä, mutta tulokset näkyvät kovin hitaasti.
S
itran raportista ilmenee, että yrityksen rekry- tointitarpeiden uudet painotukset vaativat no- peaa reagointia ja suurta joustavuutta sekä hal- linnolta että oppilaitoksilta. Opetusministeriötä onkin kiittäminen siitä, että se lisäsi runsaasti tietoteollisuuden tarvitsemia koulutus- ja tutki- muspanostuksia lähivuosiksi. Tämä rohkea ja kau- askantoinen päätös turvaa osaltaan työvoimapu- lasta kärsivien alojen ammattitaitoisen henkilös- tön saannin. Samalla se vahvistaa merkittävästi kasvualojen investointiedellytyksiä Suomessa.Myös tietoteollisuuden osaajapulan odotetaan helpottuvan lähivuosina. Vuonna 2005 arvioi- daan alalle valmistuvien määrän olevan jo noin 7 000, kun vuonna 1998 valmistuneita oli vain noin 1 500.
Matematiikka pakolliseksi y o - a i n e e k s i
T
T on jo vuosia kannanotoissaan esittänyt, että matematiikka tulisi tehdä pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa. Vähintä mitä voidaan vaatia on, että kaikki kirjoittavat ainakin lyhyenmatematiikan. Reaalikoe tulisi jakaa kahteen osaa, joista toinen olisi matemaattis-luonnontieteel- linen kokonaisuus ja toinen humanistis-yhteis- kuntatieteisiin painottuva kokonaisuus. Kokeen suorittamisessa, kuten kaikessa oppimisessa tuli- si myös tietotekniikan mahdollisuuksia käyttää hyväksi nykyistä paremmin.
Peruskoulun tuntimäärää tulisi lisätä ja kiinnit- tää huomiota opettajakoulutukseen. Huippujen lisäksi suurempien oppilasmäärien kiinnostus matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin saat- taisi kasvaa myös sillä, että opetuksen kokeelli- suutta lisätään. Jos learning by doing -periaate puree ammatillisessa peruskoulutuksessa, miksei se aut- taisi myös yleissivistävissä opinnoissa.
Te k n o l o g i a k a s v a t u s peruskouluun ja lukioon
Tehokkain keino matemaattis-luonnontieteelli- sen osaamisen lisäämiseksi saattaisi sittenkin olla teknologiakasvatuksen vahvistaminen. Tietotek- niikan omaksumista tulisi toteuttaa ajattelemal- la, että kyse on kaikille kansalaisille välttämättö- mästä uudesta luku- ja kirjoitustaidosta.
Teknologiakasvatuksen tavoitteena on muuttaa opetusta käytännönläheisemmäksi. Joko integ- roituna muihin aineisiin tai peräti uutena op- piaineena opetussuunnitelmiin otettu teknolo- gia olisi automaattisesti käytännönläheistä. Ta- voitteena voisi olla tiedon, kokemuksen ja voi- mavarojen soveltaminen siten, että luodaan ih- misten tarpeita vastaavia tuotteita ja prosesseja.
M
iksi huomio sitten on kiinnitettävä juuri matematiikkaan, luonnontieteisiin ja tek- nologiaan? Näiden aineiden uskotaan kehittä- vän ongelmaratkaisukykyä paremmin kuin mit- kään muut oppiaineet. Suurin motiivi opetuk- sen kehittämiseen maailmalla on myös eri mai- den huoli yhteiskuntien inhimillisen ja talou- dellisen kilpailukyvyn kehittymisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että unohdetaan hyvän yleis- sivistyksen, humaanisuuden, etiikan ja moraalin merkitys yhtä vähän kuin on syytä väheksyä kä- den taitojen kehittämistä.Asiantuntijaryhmä työhön Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman pe- rusteet uudistetaan lähiaikoina. Peruskoulun uusittu opetussuunnitelma otetaan käyttöön esi- opetuksen toimeenpanon jälkeen asteittain lu- kuvuodesta 2002-2003 alkaen. Lukion vuoro tulee sen jälkeen.
Tämän valmistelutyön yhteydessä tulisi tarkas- tella myös teknologiakasvatuksen ottamista ope- tussuunnitelman perusteisiin. Sen tarpeellisuut- ta peruskoulussa ja lukiossa voidaan tuskin aset- taa kyseenalaiseksi. Monet muut maat ovat mei- tä jo paljon pitemmällä. Lisäksi nuorten houkut- teleminen teknillisille aloille ja tietotekniikkaan edellyttää teknologiakasvatuksen vahvistamista.
Paras tapa edetä suunnittelussa olisi se, että ope- tusministeriö käynnistää teknologiakasvatusta koskevan hankkeen. Tälle hankkeelle asetetaan asiantuntijaryhmä, jossa teollisuuskin haluaa olla mukana.
Elinikäisen oppimisen edellytykset hyvät
K
oulutus- ja osaamisvaranto uusiutuu suku- polvien myötä vain neljänneksen 10 vuo- den aikana. Suomalaisen yhteiskunnan ja yritys- ten on panostettava myös aikuisväestön ammat- titaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen.Työmarkkinajärjestöt ovat yhteistyössä opetus- viranomaisten ja poliittisten päättäjien kanssa sopineet opintovapaan periaatteista sekä perus- taneet Koulutus- ja erorahaston. Tuorein esi- merkki on koulutusvakuutus, jonka III-vaiheen lainsäädäntöä valmistellaan. Elinikäinen oppimi- nen on hyväksytty yhteiskunnassamme yleiseksi yksilön, yritysten ja yhteiskunnan kehittämispe- riaatteeksi, mitä se sitten kullakin merkinnee- kään.
TT on esittänyt oman visionsa elinikäisestä op- pimisesta “Oppia ikä kaikki” jo vuosia sitten.
Työ tehtiin talkoilla TT:n, jäsenliittojen ja yri- tysten sekä teollisuuden eräiden oppilaitosten asiantuntijoiden yhteistyönä ja sen mukaisesti
olemme pyrkineet toimimaan koulutuspoliitti- sessa ja muussa yhteiskunnallisessa päätöksen teossa.
Vision tavoitteena olivat
l Muuttuva, ympäristötietoinen informaatio- yhteiskunta
l Globaali yritystoiminta
l Teollisuuden kehitysmyönteinen imago l Tietoon ja taitoon perustuva työpaikka l Motivoitunut yksilö ja hyvä yleissivistys l Tieto osaamistarpeista
l Joustavan oppimismahdollisuuden turvaami- nen.
Tavoitteeseen pyritään yritysten koulutuskulttuu- ria kehittämällä sekä lisäämällä opetuksen ja yri- tystoiminnan vuorovaikutusta. Apuna oppimi- sessa käytetään uutta tekniikkaa.
M
onet tavoitteet visiostamme ovat toteutu- neet tai toteutumassa. Oppiminen on saa- tu lähemmäksi työelämää. Siitä esimerkkinä ovat mm. toisen asteen ammatilliseen koulutukseen tuleva puolen vuoden työssäoppimisjakso sekä työelämälähtöiset koulutusmallit työvoimakou- lutuksessa. Myös yritykset ovat ottaneet henki- löstönsä kehittämisen ja kouluttamisen tosissaan.TT:n osaamistarveselvitykset nimittäin osoitta- vat, että yritysten koulutuspanostukset henki- löstöönsä verrattuna maksettuihin palkkoihin kaksinkertaistuivat lamavuosista vuosituhannen loppuun mentäessä. Tänä vuonna koulutusinves- toinnit nousevat vajaaseen 3 miljardiin mark- kaan ja vuonna 2002 arviolta 3,5 miljardiin mark- kaan. Teollisuuden panostukset inhimilliseen pää- omaan ovat siis kasvaneet ja edelleen kasvamassa tulevina vuosina. Tämä on välttämätöntä, sillä monissa tietointensiivisissä yrityksissä tärkein pää- oma onkin “oma pää”.
Teollisuuden ammattikorkea- koulu ja “akateeminen
o p p i s o p i m u s ”
O
sana elinikäisen oppimisen strategian käy- tännön toteuttamista olemme esittäneet teollisuuden ammattikorkeakoulun sekä ns. “aka-K o r o m a
teemisen” oppisopimuksen kehittämistä. Kum- pikaan ei ole edennyt toivotulla tavalla, vaikka ne olisivat hyvä keino työssäolevan väestön osaa- mistason kohottamiseksi ja niistä on hyviä ko- kemuksia muista maista.
Osaamisen ajan tasalla pitäminen edellyttää pait- si julkisen koulutusjärjestelmän, myös yritysten toimenpiteitä. Nykyisten panostusten lisäksi yri- tyksillä on halukkuutta teknisen pätevyyden nos- tamiseksi täydennyskoulutuksen keinoin. Esimer- kiksi teollisuuden palveluksessa toimivien tek- nikoiden osaamista halutaan kohottaa tutkinto- tavoitteisesti ammattikorkeakouluinsinöörin ta- solle. Tätä tehtävää varten olisi haluttu perustaa oma verkostomaisesti toimiva ammattikorkea- koulu.
Kysymys on käytännössä Espoon-Vantaan teknil- lisen ammattikorkeakoulun muuttamisesta teol- lisuuden ammattikorkeakouluksi, jossa olisi hyö- dynnetty myös AEL:n korkeaa teknistä osaamista sekä JTO:n ihmisten johtamiseen ja tuottavuu- teen liittyvää asiantuntemusta. Tämä uudenlai- nen ammattikorkeakoulu olisi eräs keino lisätä nopeasti koulutettua henkilöstöä työvoimapu- laa poteville aloille.
Toinen keino ratkaista nopeasti koulutusongel- mia pullonkaula-aloilla olisi ns. akateemisen op- pisopimuksen käynnistäminen. Ratkaisu olisi tar- peen siksi, että opettajaresurssien puute oppi- laitoksissa on yhä suurempi koulutuksen toteut- tamisen riski. Yrityksen innovatiivinen oppimis- ympäristö yhdessä korkeakoulujen opetuksen kanssa varmistaisivat niin laadukkaan lopputu- loksen, jota tuskin muilla keinoin saavutettai- siin.
Molemmissa oli kysymys uudenlaisesta ratkaisusta elinikäisen oppimisen konkreettiseksi toteutta- miseksi. Lupaa näiden käynnistämiseksi opetus- ministeriö ei kuitenkaan vielä tähän mennessä ole antanut. Uskon kuitenkin, että jos tällainen ammattikorkeakoulu ei sovi pääkaupunkiseudulle sillä on ottajansa muualla maassa. Kiinnostusta on ilmaistu ainakin parilla taholla.
Yhteiskunnalla vastuu - teollisuus auttaa
P
äävastuu yleissivistävästä ja ammatillisesta pe- ruskoulutuksesta on julkisella vallalla. Yritys- ten tulee ylläpitää ja kehittää henkilöstönsä am- mattitaitoa. Lisäksi jokaisella ihmisellä on vastuu omasta kehityksestään. Kukaan ei voi oppia toi- sen puolesta. Rahoitusvastuun tulee noudattaa yleensä samoja periaatteita. Tämän vuoksi suo- malaisella yritysmaailmalla ei ole mahdollisuutta osallistua ammatillisen peruskoulutuksen rahoit- tamiseen. Oman henkilöstön kehittäminen on ensisijainen velvollisuus.Yritykset voivat kuitenkin osallistua ammatilli- sen peruskoulutuksen vastuunkantamiseen tii- vistämällä yhteistyötä alueensa oppilaitosten kanssa ja vaikuttamalla suoraan opetuksen kehit- tämiseen. Erityisesti yritysten vastuulla on tarjo- ta nuorille harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja.
Muita mahdollisuuksia tukea oppilaitosten toi- mintaa ovat
l Oppisopimusoppilaiden ottaminen l Kesätöiden tarjoaminen
l Diplomitöiden, gradujen ja erilaisten päät- tötöiden teettäminen
l Oppilaitosten hallintoelimiin ja neuvottelu- kuntiin osallistuminen
l Oppimateriaalin valmistaminen yhteisesti l Opettajien teollisuuden tuntemuksen paran-
taminen
l Tuntiopettajien tarjoaminen oppilaitosten käyttöön.
Yhdentyvässä maailmassa ja kovassa kansainväli- sessä kilpailussa meidän on pystyttävä tuottamaan entistä parempia tuotteita entistä halvemmalla.
Tämä on mahdollista vain silloin, kun oppilai- tokset kouluttavat mahdollisimman hyviä ammat- ti-ihmisiä, tiedemiehiä ja tutkijoita. Koulutus- politiikan on kuitenkin tuettava tätä kuten muissa kilpailijamaissamme tapahtuu. Siihen perustuu myös henkinen hyvinvointimme - kuten tai- teet ja koko kulttuurielämä.
Tiedot, taidot ja osaaminen 2010 - koulutuksen ja työelämän yhteistyön uudet haasteet -seminaari 17.8.2000 Helsingissä
