V I R I T T Ä J Ä .
UUSI JAKSO.
kotikielen seuraa aikakauslehti.
N:o 3 . -H Toinen vuosikerta. $->- 18 9 8 .
Lehteä ilmestyy vuoden kuluessa kuusi painoarkin kokoista numeroa.
Sitä voidaan tilata kaikista maamme postikonttoreista, Helsingissä Aka- teemisesta kirjakaupasta ja „Miner- valta,", seka asiamiehiltä.
Toimituksen osote:
Virittäjän toimitus.
H e l s i n k i .
Tilaushinta on postikonttoreissa 2 m. 50 p. vuosikerralta. KanBa- ja kiertokoulujen opettajat, seminaa- rien, kansanopistojen y. m. koulujen oppilaat saavat lehden luokseen lä- hettämällä toimitukselle osotteensa ja 1 m. 50 p. postimerkkeinä.
Suomalaista kotikieltä.
iv.
„Kodin Sanasto".
Tämä suurella huolella toimitettu kirjanen on varmaan herättä- n y t huomiota kaikkialla muualla paitsi niissä joille se oikeastaan on aiottu: suomalaisissa naisissa ja erittäin perheen-emännissä. Arvelum- me perusteeksi viittaamme toisaalta siihen yhä yltyvään intoon millä kansallisen kielemme kehitystä nykyään harrastetaan, sekä tiedollisen että käytännöllisen elämän aloilla, toisaalta siihen tunnettuun kylmä- kiskoisuuteen jota »kansallismieliset" perheen-emännät (ja siksi aiko- vaiset) yhä vielä juuri tälle asialle osottavat. Viimeistä väitettä vas- taan voipi kentiesi huomauttaa, että useat sivistyneet naiset ovat kirjallisuuden alalla kieltämme viljelleet ja että „Kodin Sanastokin"
osaltaan todistaa samaa. Voi lisätä, että löytyy joitakuita semmoi- siakin joissa on ollut kylläksi tarmoa asettaa suomenkieli kunnia- sijalle kodissaan ja seurustelupiirissään. Mutta poikkeukset vain vah- vistavat säännön. Mitä merkitsevät nuo harvat niiden lukematto- mien rinnalla jotka eivät ole tajunneet, että työ suomenkielen ko- hottamiseksi ilman kodin tehokasta myötävaikutusta aina jää puoli- eräiseksi, j a että kodin vaikutus taas on siinä kohden aivan vähäinen, ellei tätä kieltä siinä käytetä yksin-omaisena tahi ainakin pääasialli- sena ajatusten-lausuirnena. Suomea puhutaan palkollisten kanssa, jopa lastenkin, niin kauan kuin nämät ovat pieniä. Tämä on meillä iki- vanha tapa eikä suinkaan heränneen kansallistunnon synnyttämä.
Mutta pääkielenä on yhä ruotsi. Sitä käytetään kaikkialla, koti- j a
seuraelämässä, huvitilaisuuksissa, ostoksilla, pääkaupungissa j a maa-
— 34 —
seuduilla. J a mikä omituisinta, tällaisessa menettelyssä ei huomata mitään nurinpäistä tahi väärää. Enimmille „kansallismielisille" nai- sille on suomi jonkinmoinen karkea, huono, rikkiöin arkihame, joka huoneen siivouksissa ja ruokaa keitettäessä vedetään ylle, mutta vaihdetaan kiiruusti hienompaan, ruotsalaiseen, niin pian kuin vieraita tulee taikka on pistäydyttävä kaupungille. Että ylipäänsä suomen- kielen surkuteltava asema kansallismielisissä kodeissa on pääasialli- sesti perheen-emäntien syytä, sitä tuskin kukaan rohkenee väittää vastaan; sillä ,,sorron-alaisesta" tilastaan huolimatta on perheen- emäntä meillä aina ollut se jonka katsantotapa ja käytös on kodin tavat määrännyt. Pitäkööt siis naiset hyvänään. — Muuten uskaltaa asiasta puhua sitä vapaammin, kun kyvin tietää, etfei „Virittäjän"
kaltainen, kansallista kieltämme palveleva lehti koskaan joudu niiden silmäiltäväksi jotka joutohetkiensä henkiseksi ravinnoksi tutkivat ,,Familjejournal"ia, ,,Idun"ia tahi jotain ruotsinkielistä muotilehteä, ja ennen kaikkia — rakasta Hufvudstadsbladiansa.
Tietysti ei mikään kielellisen puhtauden ja kauneuden harras- tus voi tulla kysymykseen siellä missä ilmenee näin vähän rakkautta kielen käyttämiseen. On vain asian luontoa, että kun kodin ja seura- elämän keskusteluissa lähes kaiken henkisemmän ilmilausujana käy- tetään ruotsia, niin suomen täytyy aineellisemmillakin aloilla jäädä rappiolle. Useissa kansallismielisissä kodeissa sopii suomea nykyään verrata puutarhaan jossa kaikellainen rikkaruoho esteettömästi re- hottaa — suureksi iloksi kait niille tutkijoille jotka, pitäen kieltä pelkkänä luonnontuotteena, mieluimmin viihtyvät siellä missä „luon- nonlait" ovat estämättä saaneet söyriä, ja vilpittömästi iloitsevat jo- kaisesta epäluomasta joka tämän kautta on päässyt ilmoille. Ajattele- vissa isänmaan-ystävissä sitävastoin herättää surua, kun kansallinen kieli kodin keskuudessa alentuu ,,kyökkikieleksi", kuten sanotaan; — vaikka nimitys on kyllä huonosti valittu siihen nähden, etfei voi käsittää, miksi huolimattomuus ja ruokon puute juuri kuuluisi kyök- kiin, ruuanlaittoon ja talouteen.
Yllä sanottuun nähden ei kirjannimeä „Kodin Sanasto" voi pitää täysin onnistuneena sanaluettelolle joka koskee yksin-omaan ruuan- laittoa, vaatteita, huonekalustoa j a talouden toimia. Ei pitäisi maassa eikä taivaassa löytyä asiaa jonka nimitys ei kuuluisi kodin sanas- toon, ja on siitä syystä Nordlingin „Arkisanasto" paljoa sopivampi osoittamaan käytännöllisen elämän rajoitettua alaa. Mitä itse varas- ton valintaan tulee, on huomautettava samaa mitä Nordlinginkin sa- nastosta: joukossa tapaa sellaisia jotka ovat niin yleisesti tuttuja ja käytettyjä, etfei kenenkään päähän pistä niissä erehtyä. Esimerk- kejä: Mä = sininen, blod — veri, hlomma = kukka, fluga = kärpänen, frukt—
hedelmä, järpe—pyy, mage=vatsa, maha y. m. Tarpeettomia ovat niin-
ikään semmoiset kuin: album = albumi, alkohol = alkoholi, kaktus = kaktus,
madapolam = madapolami. Tällaiset tiedon-annot eivät kenenkään vii-
— 35 —
sautta lisää, mutta sen sijaan kyllä sanaston kokoa. Kysyä sopii muuten, miksi tekiät kirjoittavat: arbuusi, meloni, anshovis, eikä: ar- puusi, meluuni, ansjovis, kuten sanat suomeksi äännetään; samoin:
aralta, lerokani, harJcasi, paradi, pergamentti, sardiini, sardeli, mutta:
araukaaria, aniliini, tamasti, astrahaani? Jos näyttääkin mahdotto- malta saada aikaan yhteistä johdonmukaista lainasanojen oikeinkir- joitusta, niin voinee sitä kuitenkin vaatia samassa teoksessa, var-
sinkin sanakirjallisessa.
Olemme sanastoa käyttäessämme huomanneet seuraavia muistu- tuksen aiheita:
tarjoinpidin (brickhallare), kovin ruma, sitäpaitsi väärin m u o d o s t e t t u (tarjoimen- p i d i n ) ;
y m p y r ä viitta (oirkelkappa); m i e l u u m m i n : turkki- 1. turkisviitta 1. viittaturkki;
täyshoitolainen, p a r e m p i Nordlingin: täyspitolainen;
kerma-, taale-, maanto-, viilipiimä; p a r e m p i : kuoripiimä;
valaista (hvitlimma), p i k e m m i n : valkaista;
liinanukka, p. o. liinannukka; samoin: litranpullo, -mitta;
lakinlippu, p. o. -lippa;
juolukka (odon) ei ansaitse etusijaa oikean m u o d o n juovukka edellä (saks. B a u s c h - b e e r e ) ;
sanajalka, p . o. sananjalka;
säly (packe); L ö n n r . skräp, rosk; börda, axelbörda; sitävastoin: sälylaatikko, -arkku (packläda, -kista) sopivat h y v i n ;
paperireunus ( p a p p e r s m a n s c h e t t för b l o m b u k e t t ) ei vastaa asiaa; p i k e m m i n : paperi- kaulus; '
loistohuone ( p a r a d r u m ) ; eikö riitä: vierashuone;
valtaportaat ( p a r a d t r a p p a ) ; isot p o r t a a t ? ;
sateenvarjo; p . o. sateenvarjo 1. -varjoin; s a m o i n : päivänvarje;2
p e n s n e e3 (pincenez); n e n ä l a s i t ;
sinetin (petschaft) t u l e e verbistä „sinettää";
määrä (post); p . o. erä;
resepti (miks'ei: resehti, niinkuin k o n v e h t i ) ; p. o. lääkelippu;
kyniä (rensa g r ö n s a k e r ) ; p . o. nyppiä 1. perata;
tattarsieni (svart riska); k a i k e t i : t a t a r s i e n i ; pyytölinnut (kramsfägel); p i k e m m i n : s e k a l i n n u t ; lautasliina (serviett); sopivampi e h k ä : suunpyyhe;
k a m a n a * (sims); p a r e m m i n : o t s a r e u n u s ; istuntatyö, p. o. i s t u m a t y ö ;
n y l e e n t y ä (skamfllas); p. o. nylkeentyä;
aineke 5 (skoband); p. o. ainake;
kirjoitus-alustin, p. o. -alusta;"
sonnus (skört), t a r p e e t o n ; voisi p i k e m m i n m e r k i t ä v y ö t ä j o n k a avulla liepeet pide- t ä ä n y l h ä ä l l ä (sonnustaa = t,mwvy.i)\
1 P a p e r i k a u l u s = p a p p e r s k r a g e (vrt. L u n d e l l , Svensk Ordlista). (Toim. huom.)
2 E i k ö h ä n ehd. m u u t o s liene vaikea t o t e u t t a a j a aiheeton. (Toim. muist.).
3 Vrt. edell. vuosik. s. 42. (Toim.).
4 Ainakin Kajaanin, K i t e e n ja L ä n g e l m ä e n tienoilla k ä y t e t t y , siis j o t e n k i n yleinen, L ö n n r o t i l l a myös. (Toim. muist.).
6 Niin L ö n n r o t , j o n k a Sanakirjassa ehd. ainake sanaa ei ole. (Toim.).
6 Vrt. viime vuosik. s. 41. (Toini.).
— 36 —
lierihattu (schäferhatt); kaikissa hatuissa on lieri;
ristikko (spalier); sana on jo s a a n u t toisen m e r k i t y k s e n (galler);
kieruportaat (spiraltrappa); eikö riitä: kierto- 1. k i e r r e p o r t a a t ; potkujousi (springfjeder); p. o. p o t k u p o n n i n ;
samettihaapa (stockros)"?;
jalkakiekko (stoltrissa); ]&&.a,pyörä(nen);
virkistysjuoma ( s t y r k e d r y c k ) ; miks'ei: v a h v i s t u s - ;1
ompelimo (syatelier), v ä ä r ä m u o d o s t u s ;
t u r v a h a k a n e n , -neula (säkerhetshake, -näl); vert. turvalukko; e h d o i t e t a a n : haka- n e u l a ;
talma; s u o m e k s i : liartikka;
käyntikello ( t a m b u r k l o c k a ) ; s o p i m a t o n2; ( p i k e m m i n : k ä y m ä t ö n k e l l o ) ;
särvinpala (tilltugg); särvin m e r k i t s e e tavallisesti lihaa, kalaa y. m. s., leivän vasta- k o h t a n a ;
turveittaa (torfbekläda); v ä ä r ä m u o d o s t u s3; kuitukulta (trädguld); p i k e m m i n : hultdkuitu;
puutarha-alote, p. o. puutarhan-aloite (mahdoton m u u t e n käsittää, miksi kirjoite- t a a n : alottaa, m u t t a : s e k o i t t a a ; p i k e m m i n sitte p ä i n v a s t o i n4) ;
vaatehaukka ( t v ä t t k l ä m m a r e ) ; p a r e m p i : poukkupoika; „haukka" h e r ä t t ä ä ryöstön, poisviennin ajatuksen; sanaa „poukku" e m m e ole koko luettelossa h a v a i n n e e t ; pesunvääntökone; e h d o i t e t a a n : p e s u n p u s e r r m ;
peitteen-ompelu, p. o. p e i t o n - :
jäsenjalku (tältstol), h e r ä t t ä ä kummallisia ajatuksia; ehd. ristijalku;
kohentaa vuode = uppbädda, ei liene oikein; kohentaa vuodetta1' m e r k i t s e e samaa kuin pöyhiä, laittaa se u u d e s t a a n k u n t o o n , niin e t t ä siinä voi m a a t a ; kellon-asetin (urställ); p . o. kellon-alus (1. -asetto);
vanettaa (vaddera), v ä ä r ä m u o d o s t u s , j o s „vadd" on vanu;
veivi, t a r p e e t o n (kampi);
vintiöleivos 6 (vindböjtel); p. o. koho- 1. ilmaleivos;
käyntipuku ( v i s i t d r ä g t ) ; p a r e m m i n : vierailu-, v i e r a s p u k u (toista on » k ä y n t i k o r t t i " ) ; vaakita, väärä m u o d o s ;
hihasisuste, p. o. hihansisuste.
Ontelo j a onteva eivät m e r k i t s e samaa; edellinen = ihälig, jälkimäinen = k o n k a v . Väärin on kirjoittaa: sekoittaa, seottaa; dift. oi on l y h y t .
Tekiöitä n ä k y y s u u r e s t i vaivaavan n y k y ä ä n y l e i n e n väliviivan k a m m o y h - dyssanoissa. M i t ä h ä n tavallinen maalais-emäntä arvelee semmoisesta kuin tus- Msivellin ?
E . S. Y.-K.
1 Olisi vain k ä ä n n ö s ruotsalaisesta eikä parempi. (Toim.).
2 Vrt. t ä m ä n vuosik. s. 32. (Toim.).
3 Vrt. viime vuosik. s. 41, 66. (Toim.).
* K s . Arvi J ä n n e k s e n Kielioppia, 3 pain., § 53, d), muist. (Toim.).
5 Vrt. viime vuosik. s. 65. (Toim.).
8 Vintiö paikoin = riivattu, hurja. (Toim. lis.).
