Kodin tunnepalvelut näkymä

Kielemme kaytanto

Kodin tunnepalvelut

Kuka uskoisi, etta on ollut semmoinen­

kin aika, jolloin Suomessa tultiin toi­

meen ilman

Se aika vallitsi vie­

la puoli vuosisataa sitten. Oli kylla

ve/us,

mutta se tarkoitti yleensa erillista palvelevaa tekoa: »voisitko tehda minul­

le pienen palveluksen?» Lisaksi voitiin olla tyonantajan

kayda pyhaisin

ja suorit­

taa nurisematta

Palvelu

Juotiin ennen sotia erityiseen ilmaisutehtavaan. Oli naet tarvittu suo­

malainen nimitys sille asialle, josta eng­

lanti kayttaa nimitysta

ja ruotsi

ohella) nimitysta

tjiining.

Ei tietysti voinut sanoa »ysta­

vanpalvelu», jos kyseessa oli erillinen teko. Sen sijaan voitiin kylla mainostaa:

»Kayttakaa hyvaksenne maksutonta palveluamme. »

Tama uusi

yleistyi varsinkin liikealalla nopeasti. Tuntuihan miellyt­

tavalta astua kauppaan, jossa tiedettiin olevan hyva

tai mainio

Suomen Punainen Risti jatkoi samaa selkeaa linjaa, kun se kohta sotien jalkeen, 1948, perusti

Varsinkin viisi- ja kuusikymmenluvun kasvuhuumassa

levisi laajalle.

Lehdet kehuivat uutispalveluaan, pankit

127

Kielemme käytäntö

mainostivat luottopalveluaan ja tavara- talot jopa mittatilauspalveluaan. Ei alaa, jolla ei palvelun vetovoimaan olisi tur- vattu. Koko yhteiskunta alkoi olla täyn- nä palveluammatteja, ja kaikkinainen palvelu toimi luistavasti, se kun tarjosi ihmisille kaikki mahdolliset palvelukset.

Sitten ››palveluun» tuli omituinen häi- riö. Alkuun sitä ei juuri huomannut- kaan, mutta vähitellen se alkoi syteä it- seään yhä pinnemmalle. Palvelu-sanaa näet ruvettiin käyttämään erillisestä teos- takin, siis palveluksesta, eikä koko pal- velemisesta.

En tiedä tarkkaan, mistä tämä uusi villitys joskus kuusikymmenluvun lopus- sa lähti liikkeelle, mutta niin vain kävi, että esimerkiksi pankit alkoivat mainos- taa ››palvelujaan» ja seitsenkymmenlu- vun alussa perustetut terveyskeskukset tarjosivat nekin alun alkaen monenmoi- sia ››palveluja››. Ostokeskusten ylpeydek- si tuli ››palvelujen›› monipuolisuus ja jo- kaisen kunnan ylpeydeksi keskustaaja- ma, josta löytyi ››palvelut››.

Tähän kehitykseen liittyi vielä yksi li- säjuonne. Taloustieteessä oli vanhastaan sanottu ››palveluksiksi» niitä tekoja, joil- la vaikkapa raitiovaunut ja maitokaupat olivat palvelleet kulkevia tai janoisia kansalaisia. Mutta tällä abstraktiin sa- nontaan verhoutuneella tieteenalalla oli totuttu kutsumaan ››palveluksiksi» vielä erilaisia aineettomia etuja ja oikeuksia-

128

kin. Jopa kalastusoikeus kesämökin rannalla oli taloustieteellinen ››palvelus››.

Tämä oli tietysti semmoisenaan teko- kieltä. Vielä teennäisemmäksi se muut- tui, kun samat teot, oikeudet ja edut nyt vaihtuivat muodin mukana ››palveluik-

Sl››.

Muoti jatkui. Kahdeksankymmenlu- vun alussa oli jo päästy niin pitkälle, et- tä selitettiin ilmaisten oppikirjojen kuu- luvan peruskoulun ››palveluihin». Ja mi- tä noista ilmaisista, kouluhallituksen tarkastamista kirjoista sitten löytyi?

Eräästäkin sellainen kohta, että ››viihty- vyys on kodin tärkeimpiä tunnepalvelu- ja››.

Uriltaan syrjähtänyt mainoskielen pal- velu oli siis yhtynyt taloustieteen järjet- tömään palvelus-sanan käyttöön. Niin oli kielenkäyttö joutunut oikean pyör- teen nieluun. Sekä mainoskieli että tun- nottomaan luokitteluun perustuva näen- näistieteellinen kielenkäyttö on sellaiseen monesti muulloinkin johtanut.

Kielenkäyttö on kuitenkin vielä nos- tettavissa pyörteestään kuiville. Koulu, jopa peruskoulukin voi tarjota oppilail- leen erinäisiä etuja, ja viihtyisyys (ei

››viihtyvyys››) on kodin tärkeimpiä tun- nearvoja. Huoltoyhteiskunnan ››palvelu- ja» ne eivät ole.

T. I.