550
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 7 . v s k . – 4 / 2 0 2 1
Tutkijakomitean raporttia arvostelemassa
Markus Jäntti
Pitkien, politiikan käyttöön tarkoitettujen raporttien tehtailun kääntöpuolia on, että juuri kukaan ei niitä lue.
Hyvässä lykyssä valtaosa lukijoista tutustuu tiivistelmän lisäksi korkeintaan sisällysluetteloon. Kansantaloudelli- nen aikakauskirja on pyytämällä arvion puheenjohtamani työllisyyden tutkijatyöryhmän kesäkuussa 2021 julkais- tusta raportista (Busk ym. 2021) saanut tuolle raportille kaksi lukijaa. Valtiotieteiden tohtori Tuulia Hakola-Uu- sitalo ja julkistalouden professori Roope Uusitalo arvioivat tässä numerossa työryhmän raporttimme, kuten tehtävään kuuluu, varsin kriittiseen sävyyn (Hakola-Uusitalo ja Uusitalo 2021).
Noista virkkeistä kuitenkin vain ensimmäinen noudattaa tehtävänantoamme. Meille nimittäin ei annettu tehtäväksi esittää julkista taloutta vahvistavia työllisyystoimenpiteitä.
Teimme toisen rajauksen, jota ei toimek- siannossa määritetä ja jota voisi hyvin arvos- tella. Raporttimme sivulla 11 kirjoitamme, että
“[t]yöryhmä on työssään tarkastellut työllisyyttä edistäviä toimia rinnan muiden yhteiskunnallis- ten tavoitteiden, mukaan lukien tulonjakotavoit- teiden, kanssa.” Tätä voi pitää poli tiikan ja tut- kimuksen sekoittamisena. Toteamme edelleen, että “[k]apeasti työllisyyden näkökulmasta on mahdollista ja peräti todennäköistä, että työlli- syys kohenisi, jos merkittävä osa aikuisväestöl- le suunnatusta sosiaaliturvasta poistettaisiin.”
(Lisäksi tästä todennäköisesti koituisi kustan- nussäästöjä.) Perustelemme kuitenkin rajausta nimenomaan tutkimuskirjallisuudesta lähtöisin:
Pol.Dr. Markus Jäntti (markus.jantti@sofi.su.se) on kansantaloustieteen professori Tukholman yliopiston yhteiskuntatut- kimuksen laitoksella (Institutet för social forskning).
T
yöryhmää ja sen raporttia moititaan toimek- siannon väärästä tulkinnasta, ei-kovin-vaikutta- vista esityksistä, epämääräisistä suosituksista ja vieläpä puutteellisesta kommunikaatiosta val- tiovarainministeriön virkamiesten kanssa. Kir- joitukseen on kuitenkin lipsahtanut muutama väärinkäsitys ja virhe tai ehkä freudilainen lip- sahdus, joita tässä täydennän ja oion.Hakola-Uusitalo ja Uusitalo esimerkiksi re- feroivat asettamispäätöksestä (Työ- ja elinkei- noministeriö 2019) työryhmän tehtävää näin:
“Työllisyysvaikutusten lisäksi ryhmän piti ottaa esityksissään huomioon toimenpiteiden kustan- nusvaikutukset ja vaikutukset julkisen talouden tasapainoon.” Muutamaa riviä myöhemmin he kirjoittavat, että “[m]atkan varrella työryhmä oli tulkinnut tehtävänantoaan niin, ettei se enää pi- tänyt välttämättömänä, että kaikkien toimenpi- teiden pitäisi olla julkista taloutta vahvistavia.”
551 M a r k u s J ä n t t i
“Suuressa osassa siinä tutkimuksessa, johon me nojaudumme, tulonjakotavoitteilla on työllisyy- den rinnalla keskeinen rooli. Olisi siis tutkimuk- seen perustuvien toimenpiteiden vääristämistä olla ottamatta tulonjakotavoitteita huomioon.
Toisin sanoen tutkimustulosten käyttö edellyt- tää tulonjakotavoitteiden roolin ymmärtämistä.”
Tämän, raportissa esitettyjen toimenpide-ehdo- tusten ymmärtämisen kannalta keskeisen raja- uksen Hakola-Uusitalo ja Uusitalo sivuut tavat.
Ehkä merkittävin puute arviossa koskee työttömyysturvan lisäpäiväoikeutta eli kansan- omaisesti työttömyyseläkeputkea ja sen poista- mista. Hakola-Uusitalo ja Uusitalo kirjoittavat, että “[t]odennäköisesti merkittävimmän työlli- syyttä edistävän päätöksensä, työttömyysputken poistamisen, hallitus teki yli puoli vuotta ennen kuin työryhmä ehti sitä ehdottaa.” Tämä ei pidä paikkaansa.
Raportoimme työllisyyden ministerityö- ryhmälle työmme (sinänsä ehkä verkkaisesta) edistymisestä ja teimme syyskuussa 2020 mi- nisterityöryhmälle ehdotuksia, joihin sisältyi työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden poistami- nen. Hakola-Uusitalo ja Uusitalo eivät ole mi- nisterityöryhmän jäseniä, joten he eivät tuota esi- tystä olleet kuulemassa. Se ei kuitenkaan ole siitä tiedon saamisen este. Raporttimme sivulle 72, sisällysluetteloon merkittyyn kohtaan “Ikään- tyneiden työttömyysturva” asti päätyvä voisi lu- kea, että “[t]yöllisyyden edistämisen tutkijatyö- ryhmän alustavissa ehdotuksissa syksyllä 2020 käsiteltiin eläkeputken vaikutuksia ja ehdotet- tiin sen poistamista. Hallitus linjasi joulukuussa 2020, että mahdollisuus työttömyysturvan lisä- päiviin poistetaan asteittain.” Työryhmämme ei raportissaan uudemman kerran ehdottanut jo toteutettua ehdottamaansa toimenpidettä.
Täysin validi kritiikki raporttiamme koh- taan on, ettemme selvittäneet ehdotusten
ja suositusten vaikutuksia julkisen talou- den tasapainoon. Siihen on kuitenkin syynsä.
Työryhmän työn alkuvaiheessa yritin menes- tyksettä rekrytoida henkilöä avustamaan työ- ryhmää vaikutuslaskelmien tekemisessä. Valtio- varainministeriöstä, minne alan osaaminen on paljolti keskittynyt, ei kuulemma ollut mahdol- lista lainata meille yhtäkään kysymistäni ehdok- kaista.
Hallitus linjasi kannanotossa kesäkuussa 2020, että “[t]yöllisyystoimien arvioinnista vas- taa valtiovarainministeriö käyden tieteel listä vuoropuhelua työ- ja elin keino minis teriön aset- taman riippumattoman tutkijaryhmän kanssa.”
(Hallituksen kannanotto 2020) Tulkitsin tuota virkettä siten, että valtiovarainministeriön ra- kenneyksikkö laskisi ehdotustemme kustan- nusvaikutuksia ja vaikutuksia julkisen talou- den tasapainoon. Ra ken neyksikössä ilmeisesti tulkittiin tämän tarkoittavan sitä, että vaihtai- simme taustapa pereita keskenämme. Valtio- varainministeriön kanssa käymämme dialogi oli kohteliasta muttei kovin tiheätä. Tulkintani oli, ettei rakenneyksikön virkamiehillä ollut aikaa kovin intensiivisesti työryhmämme ehdotuksi- en vai kutuksia arvioida.
Tuon hallituksen kannanoton jälkeen arvi- oin, että keskittyisimme työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin ja hallitus voisi tuonnempa- na teettää siitä vaikutuslaskelmia. Vaikutus- laskelmat kun olisi joka tapauksessa tehtävä, mikäli toimenpide-ehdotus päätyisi hallituksen esitykseksi.
Yksi niistä ehdotuksista, joista rakenneyk- sikön kanssa kävimme dialogia ja jota Hakola- Uusitalo ja Uusitalo erityisesti moittivat, on kotihoidon tuen poistaminen ja korvaami- nen lapsilisän veronalaisella lisäosalla. Tässä Hakola-Uusitalo ja Uusitalo syyllistyvät ainakin yhteen merkittävään epätarkkuuteen. Heidän
552
K A K 4 / 2 0 2 1
mukaansa “[k]otihoidontuki tai pikemminkin oikeastaan tämän yhteydessä käytetty hoitova- paa alentaa merkittävästi pienten lasten äitien työllisyysastetta.” Tämä ei pidä paikkaansa, tai tarkasti ottaen tätä emme tiedä. Kotihoidon tu- en kielteistä vaikutusta työn tarjontaan tutkinut Tuomas Kosonen (2014) käytti vaihtelua koti- hoidon tuen kuntalisän määrässä yli kuntien ja ajan kotihoidon tuen vaikutuksen identifioin- tiin. Eli tutkittiin nimenomaan kotihoidon tuen vaikutusta; sillä lisäoletuksella, että kansallisen kotihoidon tuen vaikutus on sama kuin kunta- lisän.
Vasteena Kosonen (2014) käyttää ei työvoi- maan, vaan työhön osallistumista. Siksi Hakola- Uusitalon ja Uusitalon väite, että työllisyysarvio on liian korkea koska osa äideistä jäisi työttömäksi, on tässä kohden irrelevantti. On totta, että lyhyellä aikavälillä muutos kasvattaisi julkisia menoja. Rakenneyksikön minulle jaka- massa muistiossa – jossa lukee isolla punaisilla kirjaimilla “EI JAKELUUN”, joten en sitä jaes- kellut – arvioitiin kotihoidon tuen lyhentämistä vuodella ja sisarkorotuksista luopumista. Siinä todetaan, että yksinkertaisten, realistisia para- metreja hyödyntävien laskelmien perusteella reformin hyödyt kattaisivat pitkällä aikavälillä (30+ vuotta) sen kustannukset.
Hakola-Uusitalo ja Uusitalo kirjoittavat ko- tihoidon tuen piirissä olevista näin: “Pisimpään lapsia kotihoidontuen turvin hoitavat tosin ovat äitejä, joiden keskimääräiset tulot eivät ole kovin korkeita [...] näiden äitien poissaolo työmarkkinoilta ei siksi aiheuta julkiselle ta- loudelle kovin suuria verotulojen menetyksiä – ainakaan lyhyellä aikavälillä.” Työryhmämme valinta painottaa tulonjakonäkökohtia johdat- taa meidät ajattelemaan tästä toisin. Äitien pitkä poissaolo työmarkkinoilta tulee nimittäin heille itselleen koko loppuelämäksi erittäin kalliiksi.
On vaativa, mutta ei mahdoton tutkimustehtävä selvittää, mitkä olisivat ehdotuksemme vaiku- tukset tuloihin ja verokertymään yli äitien koko elinkaaren – niin työvoimaan kuulumisen kuin ansioeläkkeen saamisen ajalta. Työryhmämme resurssien puitteissa – käytössä oleva budjettim- me oli nolla euroa – tuon laskeminen ei ollut mahdollista.
Hakola-Uusitalo ja Uusitalo moittivat eri tavoin esitystämme työttömyysturvan keston muuttamiseksi suhdanneperusteiseksi. He ovat kuitenkin väärässä kirjoittaessaan, että ehdotuk- sessamme “työttömyysturvan maksimikestoa tarkistettaisiin useaan kertaan työttömyysjakson aikana”. Hahmottelemassamme ehdotuksessa (s.
23) “enimmäiskeston muutosten pitäisi kohden- tua joko vain tarkasteluhetken jälkeen alkaviin uusiin jaksoihin tai siten, että lyhennykset koh- distuvat uusiin ja pidennykset esimerkiksi jak- soihin, joiden enimmäiskesto täyttyy tietyn ajan- jakson aikana tarkasteluhetkestä” – eli joko ei lainkaan työttömyysjakson aikana tai enintään kaksi kertaa.
Lopuksi Hakola-Uusitalo ja Uusitalo vie- lä näpäyttävät minua: “Markus Jäntti esitteli työryhmän raporttia VATT-päivillä 1.10.2021.
Esityksensä Jäntti lopetti tarkoituksellisen pro- vokatiivisesti väittämällä, että sellaisten toi- menpiteiden joukko, jotka sekä kasvattaisivat työllisyyttä että kohentaisivat julkista taloutta, on tyhjä. Tässä väitteessä Jäntti on kyllä vääräs- sä. Hallituksen jo päättämä työttömyysputken poistaminen on tällaisesta sekä työllisyyttä kas- vattavasta että julkisen talouden tilaa kohenta- vasta toimenpiteestä hyvä esimerkki.”
En kuitenkaan väittänyt, että joukko on tyhjä. Esitykseni viimeisellä sivulla luki, että
“työllisyyttä edistävien ja julkistaloutta vahvis- tavien toimenpiteitten leikkaus on (lähes) tyh- jä joukko, varsinkin lyhyellä tähtäimellä”. Tuo
553 M a r k u s J ä n t t i
“(lähes)” on tässä olennainen tarkennus. Ei vähiten, koska me esitimme hallitukselle juu- ri sitä muutosta, työttömyysturvan lisäpäivien poistoa, jolla he todistelevat minun olevan vää- rässä. Jään mielenkiinnolla odottamaan listaa muista nämä kaksi ehtoa täyttävistä toimenpi- teistä. Varsinkin, jos ne samalla pitävät silmällä tulonjakotavoitetta. □
Kirjallisuus
Busk, H., Jäntti, M., Järvensivu, A., Kauhanen, A., Kauhanen, M., Pesola, H., Pärnänen, A., She- meikka, R. ja Stenholm, P. (2021), Työllisyyden tutkijatyöryhmän raportti, toim. Markus Jäntti, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:40, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327- 868-4.
Hallituksen kannanotto (2020), “Hallituksen kan- nanotto: Kohti kestävää julkista taloutta”, Val- tioneuvoston kanslia 2.6.2020, https://vnk.fi/do- cuments/10616/20764066/Ltae-liite-kannanotto.
pdf.
Kosonen, T. (2014), “To work or not to work? The ef- fect of childcare subsidies on the labour supply of parents”, The B.E. Journal of Economic Analysis
& Policy 14: 817–48, https://www.degruyter.com/
view/journals/bejeap/14/3/article-p817.xml.
Työ- ja elinkeinoministeriö (2019), “Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä - Tutkijatyöryh- män asettaminen”, Päätös VN/8785/2019.
