579 Sari Pekkala Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 4/2000
Alueellinen konvergenssi ja muuttoliike Suomessa 1960–95
1SARI PEKKALA KTT, tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto
Väitöskirjani aiheena on alueellinen talouskas- vu ja sen yhteys muuttoliikkeeseen.Aihetta tut- kitaan Suomen lääni- ja seutukuntatason aineis- tolla sekä yksilötasoisella väestönlaskenta-ai- neistolla.Empiirinen tutkimus pohjautuu lähin- nä neoklassisen taloustieteen konvergenssihy- poteesiin, ja sitä täydentäviin malleihin.
Alueellista konvergenssia tapahtuu, jos köy- hien alueiden tulotaso kasvaa rikkaita alueita nopeammin. Muuttoliike sekä taloudellisessa rakenteessa tapahtuneet muutokset vaikuttavat alueelliseen kasvuun, ja sitä kautta konvergens- siin. Suomi on viimeisten 40 vuoden aikana käynyt läpi voimakkaan rakennemuutoksen, jonka tuloksena väestö on keskittynyt kaupun- keihin.Aluepolitiikka on ollut varsin aktiivista, ja hyvinvointivaltion luominen on parantanut syrjäalueiden työllisyystilannetta. Nämä muu- tokset ovat selkeästi muokanneet suomalaista aluerakennetta. 1980-luvun alkuun saakka köy-
hät alueet näyttivätkin saavan rikkaampia aluei- ta kiinni, ja tuloerot kaventuvat. 1990-luvun la- man aikana kuitenkin köyhät alueet taantuivat jyrkimmin. Lisäksi aluepolitiikkaa muutettiin aiempaa enemmän tehokkuutta korostavaksi ja julkisen sektorin työpaikkoja vähennettiin.Alue- erot näyttäisivät 1990-luvulla olevan uudessa kasvussa.
Alueelliset tuloerot eivät kuitenkaan ole suu- rin huolenaihe viimeaikaisessa keskustelussa.
Muuttoliike on sen sijaan herättänyt runsasta keskustelua. Se on voimistunut 1990-luvun puolenvälin jälkeen ja keskittynyt voimakkaas- ti pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuk- siin. Niin sanotun autioitumisuhan alaisia aluei- ta on runsaasti Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomes- sa. Näyttääkin siltä, että mikäli muuttoliike jat- kuu nykyisellään, syrjäseudut tyhjenevät ja vä- estö keskittyy yhä harvemmille keskusalueille.
Tutkimuksen ensimmäinen empiirinen kap- pale käsittelee alueellisen konvergenssin muu- toksia eri aikoina, ja toteaa, että 1980-luvun jäl- keen alue-erot eivät ole Suomessa kaventuneet
1 Lectio praecursoria Jyväskylän yliopistossa 23.9.
2000.
Väitöksiä
580
Väitöksiä – KAK 4/2000
merkittävästi. 1990-luvulla esiintyi jopa diver- genssiä, eli alueellisten tuloerojen kasvua. Seu- raava luku selvittää 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia tarkemmin. Havaitaan, että aluera- kenteen muutos on nopeinta nousukausien aika- na, jolloin myös alue-erot kaventuvat. Laman aikana aluerakenne muuttuu vain hitaasti, mut- ta muutos on divergoivaa. Suhdannevaihtelulla on siis merkitystä aluerakenteen ajallisten muu- tosten selittäjänä.
Myös muuttoliike muokkaa aluerakennetta.
Teoriassa muuttoliikkeen pitäisi tasapainottaa alueellisia työllisyys- ja tuloeroja. Kolmannessa empiirisessä tutkimuksessa havaitaan, että muuttoliike suuntautuu alueille, joilla talouskas- vu on nopeaa ja työttömyys alhaista. Inhimilli- sen pääoman kasautumista tukee se, että ihmi- set muuttavat alueille, joilla jo ennestään on kor- kea koulutustaso. Neljäs tutkimus puolestaan to- teaa, että vaikka muuttoliike lyhyellä aikavälillä toimiikin tuloerojen kaventajana, se on pitkällä aikavälillä aluerakennetta eriyttävä voima. Vii-
des empiirinen osio tutkii yksilöllistä muutto- käyttäytymistä. Teorian mukaan ihmiset muut- tavat korkeamman tulotason perässä ja muuton tuloksena pitäisi ansiotulojen kasvaa. Käytän- nössä kuitenkin muuton seuraus riippuu siitä, mille alueelle on muutettu. Tulojen kasvu on nopeinta niillä jotka muuttavat Uudellemaalle.
Tutkimuksen valossa voidaan pohtia sitä, onko nykyistä aluekehitystä syytä muuttaa ja onko siihen olemassa todellisia keinoja. Tehok- kuusnäkökulmasta nykyistä kehitystä tulisi pi- kemminkin kannustaa, eikä pyrkiä hidastamaan.
Tasaisuusnäkökulman mukaan keskittyvä kehi- tys ei ole suotavaa, vaan sekä keskus- että syr- jäalueiden ongelmiin tulisi puuttua. Mahdollisi- na keinoina ovat syrjäseutujen yritystuet ja ve- roedut sekä työmatkaliikenteen ja etätyöskente- lyn tukeminen. Luonnollisina hillitsemismeka- nismeina toimivat lisäksi keskusalueiden asun- tohintojen nousu ja viimeaikoina kiihtynyt kul- jetuskustannusten kasvu.
