Impilahtelainen kulttuuri- ja tiedotuslehti 2/2013
59. ilmestymisvuosi
Juurista voimaa s. 4
Natalia Ahonen: Suomi on lahjoittanut minulle monta mukavaa muistoa s. 11
Laatokan laivat s. 14
Ilmestynyt vuodesta 1954 lähtien Päätoimittaja:
Saija Pelvas Käpylänkuja 1 00610 Helsinki 050 370 6070
saija.pelvas@kolumbus.fi Lehden tukiryhmä:
Pekka Anttonen, Tuula Hämäläinen ja Marja Rantanen.
Osoitteenmuutokset ja jäsenmaksuasiat:
Pertti Vuotila Jalkalantie 171
77600 SUONENJOKI impilahti@impilahti.net 040 590 0656
Muista ilmoittaa sähköpostiosoit- teesi
Mediatiedot:
ISSN: 1458 283X
Impilahtelainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa
Painos 1000 kpl
Painopaikka LPrint, 2013
Lehti pidättää oikeuden artikkelien muutoksiin. Artikkelit eivät vastaa välttämättä Impilahti-Seura ry:n kantaa, vaan ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.
Lehden ilmestymisajat:
Impilahtelainen 3/2013 ilmestyy syyskuussa, aineisto 15.8.2013 mennessä.
Ilmoitushinnat:
1/1 sivu 200 euroa 1/2 sivu 120 euroa 1/4 sivu 70 euroa
Impilahtelainen - Impilahti-Seura ry:n tiedotus- ja kulttuurilehti
Impilahti-Seuran jäsenmaksu:
15 euroa + 10 euroa (Karjalan Liiton jäsenmaksu), yhteensä 25 euroa.
Tilinumero:
FI40 1029 3000 3112 57 BIC NDEAFIHH
impilahti@impilahti.net SISÄLLYSLUETTELO
s. 2 Seuran tapahtumakalenteri s. 3 Pääkirjoitus
s. 4 Juurista voimaa
s. 4 Minkä arvoista karjalaisuus on s. 5 Impilahti-päivät Punkaharjul- la 10.-11.8.2013
s. 6 Kotiseutumatka Impilahdelle s. 8 Myllykyläläisen Vilho Vuoti- lan muistelmia 1903-1913 s. 11 “Suomi on lahjoittanut minulle monta mukavaa muistoa”
s. 14 Laatokan laivat s. 18 Pyrröjen suku
s. 20 Koirinoja siihen aikaan, kun siellä ei vielä käyty piknikillä s. 21 Impilahti-Seuran tuotteita s. 22 Kaikki alkoi napista s. 23 Impilahti-Seuran hallitus s. 23-24 Karjalaiset kesäjuhlat Porissa
Kannen kuva: Impilahti-seuran kotiseutumatka kesällä 2012.
Kuva Natalia Ahonen
Impilahti-Seuran
TAPAHTUMAKALENTERI 2013 6.-10.6. Kotiseutumatka Impilah- delle
14.-16.6. Karjalaiset kesäjuhlat Porissa
10.-11.8. Impilahti-päivät Punka- har julla Itä-Karjalan Kansanopis- tolla
Impilahden illat kuukauden viimei- senä tiistaina klo 18 Karjalatalolla Helsingissä, Käpylänkuja 1. Tee- mana Impilahti-sukututkimuspiiri.
Vapaa pääsy.
Perinnelounas pyhäinpäivää edeltävänä lauantaina Karjala- talolla Helsingissä, Käpylänkuja 1.
Tarkempia tietoja seuraavasta Im- pilahtelaisesta ja seuran verkko- sivuilta www.impilahti.net
Impilahti-Seura saa uudet verkkosivut
Impilahti-Seuran hallitus päätti uusien verkkosivujen tekemis- estä. Seuran tiedotus- ja kult- tuuritoimikunta tuottaa sivut Laura Kourin vetämänä. Toimi- kunnan muut jäsenet ovat Riik- ka Loukkaanhuh ta, Saija Pel- vas, Marja Rantanen ja Leena Ronkai nen.
Uudet, selkeät, toimivatt ja mo- dernit sivut julkistetaan Impilah- ti-Seuran kesäpäivillä Punkahar- julla elokuussa.
www.impilahti.net
- Eihän tuo ole enää normaalia, sanovat tuttavani, kun kerron, että olen jälleen lähdössä kotiin Impilahdelle. Tämä on yksi tul- kinta, muita ovat muun muassa:
- En lähde sinne ikinä, haluan säilyttää sen kauniin muiston, mikä kotikylästä jäi.
- Kävin kerran ja järkytyin niin, että en enää koskaan sinne mene.
- Kun otti niin pitäköön!
Jälleen on edessä perintei- nen Impilahti-seuran järjestämä koti seutumatka, jälleen kerran itketään, nauretaan, halataan ja hyvästellään. On mieltä lämmittävää lukea kuvauksia, joita tässäkin lehdessä mat- kan jälkeen julkaistaan, mutta vähintään yhtä arvokasta on, että syntyy yhteys paikal liseen väestöön. Impilahti on nyt heidän kotiseutuaan. Erilaisuus voi olla hämmentävää, mutta ihminen iloineen ja suruineen on samanlainen kaikkialla.
Kun ensimmäisen kerran ju- hannuspäivänä vuonna 1990 sain olla yksin Koivuselän Hukkasen mäellä, jossa kiurut laulaen kohosivat korkeuksiin, en tiennyt mitä kaikkea syn- tymäseutu oli kohdalleni varan- nut. Muutaman vuoden kuluttua sain olla mukana Pitkärannan Akateemisen Naiskuoron kon- sertissa ja siitä alkoi musiikin sillan rakentaminen Impilahden
ja Savonlinnan välille.
Ainutkertaisia elämyksiä ovat olleet yhteisesiintymiset mo- lemmin puolin rajaa. Mieleen palaavat vaikkapa seuraavat:
On kunnia johtaa Pitkärannan Musiikkikoulun juhlasalissa vii den kuoron - oma kuoro- ni Savonlinnasta ja neljä Pit- kärannasta - yhteisesityksenä konsertin päätösnumero, jos- sa “miespolvet vaipuvat un- holaan”. Tunsin vahvasti, että koko sukuni oli tukemassa siinä vierellä, hekin, jotka olivat vai- puneet unholaan Impilahden multiin.
Tai kun Pitkärannan kuoro Sa- vonlinnan konsertin päätteeksi laulaa suomeksi Sibeliuksen Finlandian ja kuoronjohtaja Ta- mara Koroljova kääntyy yleisöön päin saaden monisatapäi sen konserttiyleisön laulamaan muka na.
-Mikä kunnianosoitus venäläi- seltä kuorolta, toteaa eräs liikut tunut kuulija tilaisuudesta poistuessaan.
Tai kun impilahtelaisten lahjoit- tamat sadat kynttilät syttyvät it- senäisyyspäivänä vuonna 2009 Surun Ristin ympärille ja jälleen
“Oi, Suomi, katso, sinun päiväs koittaa” kiirii lähes syntymäky- lääni Koivuselkään asti. Hiljain- en lumisade siunaa tilaisuuden.
Tai kun illanvietossa Itä-Kar- jalan - lue Impilahden - Kansan- opistolla kerta kerran jälkeen
toistetaan “Vaikka unhoittuu multa kaikki muu, tämä ilta ei milloinkaan” ja suomi ja venäjä tasavertaisina kielinä sointuvat yhteen.
Eikä unohtaa sovi karjalan kie- len ja kulttuurin kursseja, joissa pehmeä karjalan kieli soljuu kun “karjalaine rahvas soittaa da laulaa”.
Onnea tulevalle Kotkatjärven kurssille ja kiitos Vieljärven kurssista ja Kinnermäen kult- tuurifestivaalista, joissa sain olla mukana.
Karjalan Liiton teema on tänä vuonna musiikki. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että syvemmin musiikin rakentavaa voimaa en voisi kokea.
Onnea rakkaat Pitkärannan kuorolaiset Lahdenpohjan kuorokatselmuksen voitosta ja kiitos kaikesta yhdessä koetus- ta. Aurikoista kesää ja rajatonta musiikin iloa kaikille!
“Hospodi tiedäy vielkö konsa suanou, käit panna käsilöih da virret yhdes vieldiä.”
Sinikka Taskinen
Impilahti-Seuran hallituksen jäsen
Pääkirjoitus
Musiikki yhdistää
entisiä ja nykyisiä impilahtelaisia
Yhteiset karjalaistapahtumat ovat monelle kesän kohokohta.
Karjalaiset kesäjuhlat kokoa- vat luovutetussa Karjalassa syntyneitä ja heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan yhteen viet- tämään iloista viikonloppua.
Tänä vuonna juhlat on Poris- sa viikkoa ennen juhannusta.
Tervetuloa mukaan.
Myös pitäjäseurojen omat kesä juhlat ovat ilmiö, jollaista saa muualta etsiä. Juhlassa tavataan tuttuja ja sukulaisia sekä muita samanhenkisiä ih- misiä, joita karjalaisuus ja im- pilahtelaisuus sekä omat juuret kiinnostavat.
Pitäjäseurojen ja sukuseurojen juhliin ja muihin karjalaistapah- tumiin ensimmäistä kertaa tule- vat saattavat kokea tuttuuden tunteen, että ’nämähän ovat samanlaisia kuin minä’. Kuun- nellessani karjalaisjuurisia eri puolilla maata, monet ovat kertoneet olleensa jotenkin eri laisia, muukalaisia omalla paikkakunnallaan, nauravat ja itkevät herkemmin tai jokin muu
piirre on herättänyt kummas- tusta suhteessa muihin.
Vahvistusta omalle karjalai- selle identiteetille voi löytyä juuri impilahtelaisten juhlassa.
Karjalan Liitossa on huomattu, että karjalaisuus kiinnostaa.
Viime vuonna liit tyi jäsenyh
-
teisöihimme noin 2500 uutta jäsentä.
Myös nuoria alle kolmekymp- pisiä on runsaasti mukana tässä ryhmässä. Nuorten mukaan- tulo tuo monille seuroille myös haasteita, miten toimintaa tulisi kehittää. Juhlien, matkojen ja tapaamisten lisäksi myös säh- köinen maailma on nykypäivää ja tuo omat mahdollisuuten- sa. Nuoret ovat olleet mukana lapsina karjalaisilla kesäjuhlilla, ovat ehkä osallistuneet piirak- kakisaan ja kävelleet vanhem- pien ja isovanhempien kanssa juhlakulkueessa. Nämä asiat jäävät lapsena mieleen koko loppuiäksi. Onkin tärkeää, että lapset ja lastenlapset pereh- dytetään jo pieninä karjalaisuu- teen. Jossain elämänvaihees-
sa he todennäköisesti palaavat takaisin karjalaisen kulttuurin pariin. Jokainen sukupolvi te- kee oman näköiseksi karjalai- sen toiminnan - annetaan sii- hen tilaa ja mahdollisuus.
Hyvää kesää kaikille impilahte- laisille!
Satu Hallenberg toiminnanjohtaja Karjalan Liitto ry
Juurista voimaa
Monessa seurassa pohditaan jäsenmaksun suuruutta. Vuosit- tainen 25 euron jäsenmaksu saattaa tuntua suurelta, kun sen maksaa kerralla. Mutta jos se jaetaan jokaiselle kuukau- delle, jäsenmaksu on noin 2,10 euroa/kuukausi. Ja jos se jae- taan jokaiselle päivälle, jäsen- maksu on alle 7 senttiä/päivä.
Mitä tällä jäsenmaksulla sit- ten saa? Saat neljä kertaa vuo- dessa ilmestyvän Impilahte-
lainen-lehden, jossa kerrotaan Impilahti-Seuran toiminnasta sekä Impilahden historiasta ja kulttuurista, kaksi kertaa vuo- dessa ilmestyvän aikakaus- lehden Karjalan Kunnaat, joka sisältää paljon ajankohtaista karjalaista asiaa ja jossa on hyviä artikkeleita karjalaisuu- desta. Tämän lisäksi saat Kar- jala-kortin, jolla saa alennusta esimerkiksi Karjalaisten kesä- juhlien pääsymaksuista, liiton
järjestämistä koulutuksista sekä liiton tuotteista. Kesäjuh- lilla juhlaseminaariin, avajaisiin ja päiväjuhlaan osallistumalla saat Karjala-kortilla jo kahden- kertaisena takaisin Karjalan Lii- ton jäsenmaksuosuuden.
Tärkein etu on kuitenkin kar- jalaisuuden vaaliminen yhdes- sä.
Saija Pelvas Minkä arvoista karjalaisuus on?
Jäsenmaksun tärkein etu on karjalaisuuden vaaliminen
Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg. Kuva P. Parjanen.
Ohjelma Lauantai 10.8.
klo 11 Tulokahvi klo 12 Lounas klo 13 Avajaiset
Yhteislaulu Impilahdelle Puheet
Itä-Karjalan Kansanopiston rehtori Maija Te- nojoki
Impilahti-Seuran puheenjohtaja Pertti Hämäläi- nenMuuta ohjelmaa
- Impilahti-vaakunan esittely
- alustus aiheesta impilahtelaisia sukuja - kyläkarttojen esittelyä
- katkelmia Kyllikki Mäntylän ja Anu Kaipaisen näytelmistä
- teatteriryhmä Savonlinnasta - kantele- ja harmonikka-musiikkia - kuorolaulua
- tietoisku Laatokan kuunareista - yhteislaulu Karjalan kunnailla Kahvitauko
klo 15.30 Risteily Saimaalla, kuunari S/Y Toveri, järj. Joutsenon Nuotioveljet
- sukututkimuskeskustelua sukututkija Jens Nils sonin johdolla
klo 17.30 Päivällinen klo 19 Karjalaiset illatsut
- paginua, pajatusta eli monenlaista tarinaa ja musisointia
- leikkimielisiä kilpailuja, musiikkiliikuntaa ym.
- makkaran- ja letun paistoa (säävaraus) Iltapala
Saunomismahdollisuus Sunnuntai 11.8.
Klo 8 Lipunnosto ja aamiainen klo 9 Ekumeeninen aamunavaus
- kirkkoherra (ev.lut.) Jorma Silander, pastori (ort.) Pekka Jyrkinen
klo 10 Tarvittaessa toinen risteily Saimaalla Vaihtoehtona opastettu kiertoajelu Punkahar- julla ja tutustuminen Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuistoon.
Mahdollisuus vierailla Suomen metsämuseo Lustossa (omakustanne)
- keskustelut sukututkimusaiheesta jatkuvat klo 11 Lounas
klo 13.30 Palautekeskustelu, arvonta ja päätöskahvit
Impilahtelaisten tuotteiden ja arpojen myyntiä, kuva- ja videonäytöksiä koko viikonlopun ajan.
Hinnat:
Aikuiset 85 euroa Lapset 5-15 v. 45 euroa
Kesäpäivien ohjelma ja ruokailut ilman majoi- tusta:
Aikuiset 65 euroa Lapset 5-15 v. 45 euroa
Hintoihin sisältyy 2 tunnin risteily Saimaalla.
Ilmoittautumiset 7.8. mennessä Itä-Karjalan Kansanopistolle p. 015 57211
Lisätietoja
Pertti Hämäläinen, p. 040 775 5117 Sinikka Taskinen, p. 050 351 4913
Tervetuloa suvuittain yhteiseen tapaamiseen!
Impilahti-päivät Punkaharjulla 10.-11.8.2013
Impilahtelaiset suvut kohtaavat
Impilahti kutsuu taas tänä kesänä. Kotiseutu- matkaan liittyy autoilua, veneilyä, retkiä sekä ilonpi toa hotellissa. Matkalla tutustutaan muun muassa Sortavalan nähtävyyksiin, Pitkärannan talvi- ja jatkosodan taistelupaikkoihin sekä Pit- kärannan saariin. Lisäksi tehdään retket mm.
Salmiin ja Aunukseen. Kotiseutumatkan illat vie- tetään hotellin lavalla laulaen ja leikkien.
Matkalle lähdetään kahdella bussilla, Helsingistä ja Suonenjoelta.
To 6.6.2013
Kiertoajelu Sortavalassa (mm. Kuhavuori, laulu- lava)
Tutustuminen Pohjois-Laatokan alueelliseen mu seoon
Toinen bussi Pitkärantaan
Sankarivainajien muistomerkki Impilahdella Majoittuminen hotelliin
Pe 7.6.2013
Kotiseutupäivä ja retket
Sortavala: Retki Valamoon (eri maksusta) Pitkäranta: Retki Hämekoskelle Harluun
Toinen bussi siirtyy Pitkärantaan.
La 8.6.2013
Talvisodan ja jatkosodan taistelupaikat ja muis- tomerkit (Nietjärvi, Lemetti)
tairetki Salmiin ja Aunukseen. Käynti Aleksanteri Syväriläisen luostarissa
Su 9.6.2013
Veneretki Pitkärannan saariin, Petäjäsaari, Mak- simasaari (eri maksusta, ennakkoilmoittautumi- nen)Museokäynti Pitkärannan kotiseutumuseossa Piknik Koirinojalla
Ma 10.6.2013
Paluu kotimatkalle. Ruskealan marmorilouhok- set
Muutokset mahdollisia.
Lisätietoja: Tuula Hämäläinen, p. 040 554 6936, tuula.hamalainen7@saunalahti.fi
Kotiseutumatka Impilahdelle 6.-10.6.2013
Impilahti-Seuran matkan ajankohta:
6.-10.6.2013 torstai - maanantai
Matkalle lähdetään kahdella bussilla Suonenjo- elta ja Helsingistä.
Majoitus:
Pitkäranta 6.-10.6.2013
Dlinnyj Bereg, H1, H2 ja H3 + mökit 8 hlö/mökki Sortavala 6.-7.6.2013
Hotelli Kaunis, H2, H3 ja H1 Hotelli Seurahuone, H2 Hinta 448 euroa/hlö Hintaan sisältyy - bussikuljetus - ryhmäviisumi
- majoitus kahden - kolmen hengen huoneissa - aamiaiset ja päivälliset
- piknik-kahvit retkipäivällä - kuljetukset perillä
- opastettu retki Aleksanteri Syväriläisen luosta- riin
Lisämaksusta:
- retki Valamoon Sortavalasta n. 73 euroa/hlö/
sisältää laivamatkat kantosiipialuksella, sisään- pääsymaksun, tutustumisen luostariin ja Punai- seen Skiittaan, kirkkomusiikin konsertin ja lou- naan "trapeznajassa"
- yhden hengen huone Sortavalassa lisämaksu
25 euroa/hlö
- Sortavalassa Kaunis hotelli 5 euroa/hlö
- kohteessa perittävä pääsymaksu Aleksanteri Syväriläisen luostariin (noin 3 euroa)
- veneretki Pitkärannan saariin (hinta vielä auki) - pääsymaksut museoihin
Bussikuljetus ja ryhmäviisumi 210 euroa/hlö Omasta viisumista alennus 60 euroa.
Palvelumaksu 8 euroa/ lasku.
Ryhmäviisumi:
Ryhmäviisumia varten tarvitaan viim. 15.5.2013
*mustavalkoinen, samankokoinen kuin passi ko- pio passista, passin oltava voimassa vähintään 6 kk matkan jälkeen
*kirjallinen todistus voimassaolevasta matkusta- javakuutuksesta
*viisumianomuskaavake täytettynä ja allekir- joitettuna
*yksi passivalokuva 3,5 x 4,5 cm /maksimi 6 kk
vanha
Hinnat pohjautuvat nyt oleviin hinnastoihin.
Näiden mahdollisesti muuttuessa pidätämme oikeuden vastaaviin muutoksiin
Tiedustelut ja varaukset:
Katja Ratsihhina Puh. 017 368 2610 TE-Matkat Ky
Impilahti-Seuran matkalla majoitutaan muun muas- sa Dlinnyj Bereg -lomaky- lässä. Kuvan on ottanut Bore Wanner kesällä 2011.
Pertti Vuotila
Kokoelma isäni Vilho (Vilhelm) Vuotilan muistelmista Koirinojasta ja hänen lapsuu- destaan siellä. Isäni oli syntynyt 24.9.1898, hän eli 92-vuotiaaksi. Hän kertoo vuosien 1903- 1913 asioita lähinnä Koirinojan Mylly- kylästä.
Myllykylä ei esiinny entisen Impilahden virallisten kylien luettelossa. Myllykylä-nimitys on alkujaan paikallisten asukkaiden antama nimi paikalla sijainneen myllyn mu- kaan. Mylly sijaitsi Lavajärvistä alkunsa saavassa, Leme- tin kylän ohi virtaavassa Koirinjoessa. Koski lienee toisek- si suurin Koirinjoen koskista. Koirinjoki kiemurtelee etsien syvänteitä, aluksi metsäisiä seutuja laskien lopuksi Koirinkosken kautta Koirinojan lahteen. Koirinkoskikin on joskus ollut jonkin teollisuuslaitoksen käytössä, tosin kaikki rakennukset ovat jo hävinneet tyystin. Myllykosken yläpuoleiseen Nahkakoskeen olivat veljekset Antti, Matti, Mikko ja Pekka Kuikka rakentaneet myllyn ja pärehöylän omia tarpeitaan varten.
Mylly kylässä
Isäni kertomat lapsuuden muistot koskevat Koirino- jan Myllykylää. Tämän kosken ylä- ja alapuolella oleva joki noin kahden kilometrin pituudelta oli Koirinojan ja Hunttilan kylien raja. Mylly kaikkine rakennuksineen si- jaitsi Hunttilan kylän alueella, konstaapeli Elias Nissisen maalla. Koskitontin olivat vuokranneet Hunttilan kylässä asuneet varakkaat talolliset ja liikemiehet Hermanoff ja Vaittinen. Nämä olivat sitten yhteisesti rakentaneet myl- lyn ja sen läheisyyteen asuin- ja ulkorakennukset. Kosken partaalle oli rakennettu pato veden säännöstelyä varten.
Padon lisäksi oli rakennettu kävelysilta, jota käytettiin ve- siluukkujen sulkemisessa ja avaamisessa. Tätä siltaa käyt- tivät myös kosken toisella puolella Koirinojan mailla ole- vat asukkaat. Mylly oli hyvin keskeisellä paikalla, josta oli matkaa noin 2-3 km Hunttilan, Koirinojan ja Koivuselän kyliin. Näiden kylien viljelijät olivat myllyn asiakkaita.
Kun myllyn omistajat alkoivat ikääntyä, päättivät he antaa myllyn vuokralle luotettavalle myllärille.
Isäni, Juho Vuotila, joka oli saanut isältään perintönä Sumerian joessa sijainneen myllyn, oli jo isänsä sairas- taessa tottunut mylläriksi. Isäni avioiduttua Anna-Maria Hukkasen kanssa v. 1893, oli hän myynyt myllynsä ja ostanut maatilan Leppäsillan kylästä Heikki Vänskältä ja myöhemmin lisätilan Matti Vänskältä. Hän oletti saavansa
paremman tulon maatilasta mitä myllystä.
Maanviljelijästä mylläriksi
Kokemattomana maanviljelemiseen ja karjan hoitamiseen ei elintaso päässyt nousemaan. Vaikeudet alkoivat vaimon sairastuttua, hän katui myllyn myymistä. Koirinojan mylly tuli vuokrattavaksi. Isäni meni välittömästi isäntien pu- heille, sai luottamuksen. Ukkini sopi Hermanoffin ja Vait- tisen kanssa myllyn vuokraamisesta ja vuokrasta.
Vuokrausehdot eivät ole tiedossani. Isäni onnistui vuokraamaan Leppäsillassa olevan maatilan Iisakki Suu- tariselle. Täten hän muutti vaimonsa ja tyttärensä kans- sa vuokraamalleen myllylle Koirinojaan. Isäni vaimon sairastelu jatkui ja johti kuolemaan. Isälläni oli talouden- hoitaja hoitamassa sairasta vaimoa ja tyttölasta. Isäni jäi les keksi 29-vuotiaana. Hänellä oli 4-vuotias tytär, joten taloudenhoitaja oli edelleen välttämätön. Ihmistä ei ole tarkoitettu yksin elämään, niin hän muutamien vuosien jälkeen, löysi sopivan elämänkumppanin. Myllyreissulla ollut Helena Pulli alkoi miellyttää häntä, kun toisellakin sydän sykki samaan tahtiin, niin avioituvat he.
Tästä avioliitosta elämäni alkoi syyskuussa vuonna 1898.
Myöhemmin vanhemmilleni syntyi 8 lasta. Kuitenkin kuo- lema korjasi kaksi veljeä ja sisaren jo lapsina, joten meitä oli viisi veljestä ja sisarpuoli. Myllyn ollessa muutaman vuoden ukillani vuokralla, olivat omistajat osaksi sairas- tumisen vuoksi halukkaita myymään myllyn hänelle.
Kauppahinnasta ja maksuajasta sovittua osti isäni myllyn omakseen. Jauhattaminen lisääntyi jatkuvasti, joten tarvit- tiin lisää työvoimaa, niinpä isäni palkkasi apulaisekseen enoni Vilhelm Pullin, joka muutti asumaan myllylle. Eno- ni oppi vähitellen myllärin tehtäviin.
Uudet myllynkivet
Ukkini huomasi tarpeelliseksi uudistaa myllyn koneistoa, niinpä hän hankki tehokkaammat uudet koneet. Vanhat kivet, joita oli neljä kappaletta, poistettiin uusien tieltä.
Uudet kivet jauhoivat kauratkin hienoiksi jauhoiksi. Hän hankki myös kuorimakivet, joilla voitiin valmistaa ryyne- jä. Myllyssä suoritettiin tullijauhatusta, (saatiin sekoittaa talollisten viljaan osa ulkomaista viljaa). Työt lisääntyivät huomattavasti Koirinojan kauppiaiden alkaessa jauhattaa viljansa isäni myllyssä. Koirinojaan tuotiin viljaa Laato- kan laivoilla Venäjältä. Tässä vaiheessa ei vielä Laatokan Karjalassa ollut rautatietä, joten Suojärvelle kuljetetti- in jauhettu vilja ja muutkin tarvikkeet hevosilla, matkaa kertyi 105 km. Jatkan muistelmiani lapsena Koirinojassa, jossa synnyin 24.9.1898 Juho ja Helena Vuotilan vanhim-
Myllykyläläisen Vilho Vuotilan muistelmia
vuosien 1903-1913 varrelta
pana poikana. Muistoissani on elävänä Viinamäki, jonka profiili oli tunturin omainen, metsää kasvoi alhaalla ja laki oli kallioinen ja paljas. Usein lapsena kapusimme muitten lasten mukana tuolle mäelle ihailemaan näköaloja, jotka ulottuivat Laatokalle saakka.
Myllykykän asukkaita
Mäen rinteessä ensimmäisenä oli kirvesmies Olli Pääk- kösen mökki, jossa hän eleli vaimonsa Elinan ja poikansa Pekan kanssa. Samoin aivan rinteen alla, maantien laidassa eleli Vepsän leski Maria lastensa kanssa. Marian lapsia oli- vat Vasilei, Sandra, Maria, Natalia ja Pekka. Ammatiltaan leski oli hieroja ja osasi myös kupatakin, jos joku kuppa- ria tarvitsi. Työnsä hän suoritti lämpimässä saunassa. Näin hän elätti suurta perhettään. Kulkiessani vähän matkaa maantietä tulin konemestari Kusti Hauta-ahon rakennuk- sille, joissa olivat paja, höyrymylly ja puusepän verstas.
Asuinrakennus sijaitsi verstasrakennusten takana. Kus- ti oli muukalainen, hän oli tullut vaimonsa Annan kans- sa Vaasan seudulta. Heillä oli kolme lasta: Hanna, Väinö ja Hugo. Seuraavana ovatkin kotini ja myllyrakennukset vesipatoineen. Isäni koti sijaitsi Hunttilan kylän mailla.
Koirinojan puolella oli seppä Juho Pesosen asuintalo, jossa hän eleli vaimonsa Marian kanssa. Heidän lapset olivat ni-
meltään Eemil, Johannes, Anna-Maria, Lyydia ja Jalmari.
Pesosen työpaikkana oli Pitkärannan tehdas. Pesosen äiti asui siinä aivan lähellä, häntä me lapset kutsuimme Pesosen mummoksi, hän oli yksin eläjä. Taaempana mum- mon mökistä oli asunto seppä Robert Jurvasella ja hänen vaimollaan Katilla. Heillä oli kaksi lasta Benjami ja He- lena. Isäni piti myös pajaa myllyn yhteydessä. Seppänä oli Jurvanen ja sepän sällinä oli Lavajärven Ronkaisen poika Olli, myöhemmin itsenäinen seppä. Metsän takana n. kilometrin päässä asui Pukitsan Stjoppi (Stepan Siili) vaimoineen, lapsia heillä oli neljä: Anna, Palaga, Grigor ja Maria. Samoilla tienoilla asui Pukitsan Lari (Lauri Sii- li) vaimonsa Marian kanssa. Lapsia heillä oli ainakin kak- si: Pauli ja Maria. Tässä olivat lapsuuteni leikkikaverit ja Myllykylän asukkaat 1900-luvun alussa.
Vilho Vuotilan muistelmat jatkuvat seuraavassa nu- merossa.
Myllykylän karttaan on merkitty 1900-luvun alussa kylässä asuneiden perheiden nimet.
Natalia Ahonen:
”Elin lapsuuteni ihanassa paikassa Pusunsaarella.
Lapsena juoksimme Laatokan, avaran sinisen meren rantaan,
merestä nousivat lukuisat saarien hatut!”
Natalia Ahonen
Olen kotoisin Karjalankannakselta. Pitkärantaan muuttaessamme olin 3-vuotias. Suomenlahden rannalta jouduimme Laatokan rannalle. Lap- suuteni elin ihanassa paikassa, Pusunsaarel- la. Meitä lapsia ei millään tavalla häirinnyt, että tehdas oli samalla saarella. Mutta ainiaaksi jäi mieleen satumainen maailma: kalliot, mustik- kamatot ja synkkä metsä, joka äkkiä avautui.
Me juoksimme Laatokan, avaran sinisen meren rannalle, merestä nousivat lukuisat saarien ha- tut! Siitä lähtien olen aina nimittänyt Laatokkaa mereksi.
Voiko tällaisen kauneuden ympäröimänä kas- vaa tulematta edes vähän taiteilijaksi? Ei! Sen takia olen pikkuisen taiteilija.
Koulutuksellani ja entisillä työpaikoillani ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Mutta aika ja kohtalo panevat kaiken paikoilleen. Pitkän aikaa kotiini kertyi vihkoja, joihin minä kirjoitin runoja ja kertomuksia. Vuonna 2006 ne sattuivat meidän paikallisen lehden toimittajan käsiin, ja häneltä päätoimittajalle. Siitä alkaen olen ollut työssä leh dessä.
"Novaja Ladoga" on piirilehti, jossa kirjoitetaan mitä Pitkärannan piirissämme tapahtuu. Lehdellä on pitkä historia, se on ilmestynyt vuodesta 1940.
Lehti kiinnittää paljon huomiota seutumme histo- riaan. Säännöllisesti sen sivuilla kirjoitetaan mitä oli ja tapahtui näillä paikkakunnilla, kanta-asuk- kaiden perinteistä ja tavoista. Minä kirjoitan ai- noastaan niistä asioista, mitkä ovat tapahtuneet minun työni aikana ja mihin minä osallistun.
Tutustuminen suomalaisiin
Suomi on lahjoittanut minulle monta mukavaa muistoa. Tärkein lahjoista on tutustuminen hyvin mielenkiintoisiin ihmisiin. Monista heistä on tullut ystäviäni ja pidämme yhteyttä.
Kirjoituksissani sankareita olivat lahjakas säveltäjä ja musiikin opettaja Plamen Dimov Kiteeltä, Elohopea-kuoron johtaja, erinomain- en nainen, Sinikka Taskinen Savonlinnasta,
super-iloinen helsinkiläinen lastenkirjailija Mar- kus Majaluoma, joka itse kuvittaa kirjansa, un- ohtumattomat muusikot ryhmästä Jytäjyrsijät, korkea-arvoi nen, lujaluonteinen ja hyväsydämi- nen virkamies Pauli Kurkirinne Kuopiosta ja kunnianarvoinen asiantuntija, lehtimies Seppo Kononen Kuopios ta. Ja jos en kaikkia muistanut mainita, niin pyydän anteeksi.
Melkein kaikkia heitä yhdistää se, että heidän juurensa ovat Karjalasta. Totta kai he käyttävät hyväksi kaikki mahdollisuudet käydä kotiseudul- la Pitkärannan piirissä. Tällaisten tapaamisten aikana he jakavat tunteitansa, jotka ovat heidän sydämissään. Nämä tunteet tulevat minun sydämeeni. Niin syntyvät kuvaukset, runot, ker- tomukset.
Yritysyhteistyö Pitkärannassa
Pitkärannan piirissä käy paljon viralli- sia valtuuskuntia Suomesta, koska meidän yhteistyömme on jatkunut jo yli 20 vuotta.
Yhteistyön ansiosta meidän alueellamme on useita yrityksiä: Ladenso ja Setles, jotka kuu- luvat Stora Ensoon. Nämä yritykset tuottavat sekä oman maan että ulkomaiden markkinoille puutavaraa ja polttopuuta.
Edles-Eksport, Laatokan saha ja muut yrityk- set vievät tuotantoansa muun muassa Suomeen.
Viime vuonna Pitkärannan piirissä alkoi toi mia vielä yksi yhteistyöyritys HAB Logistiks. Silloin avautui 20 uutta työpaikkaa, tuli uusia inves- tointeja. Lukuisat hankkeet eri aloilla tuottavat myönteisiä tuloksia. Se todistaa että yhteistyö Suomen ja meidän piirimme välillä kehittyy me- nestyksellisesti.
Kulttuuri- ja tutkimusyhteistyö
Tärkeintä on myös ystävyyssuhteiden kehittämi- nen ja lujittaminen. Tämän puitteissa on erilaisia toimenpiteitä: osallistutaan erilaisiin näyttelyihin, festivaaleihin, urheilukilpailuihin. Myös yhtei-
Novaja Ladoga -lehden toimittaja Natalia Ahonen
“Suomi on lahjoittanut minulle monta
mukavaa muistoa”
set hankkeet, seminaarit ja kongressit lujittavat yhteistyötä.
On hyvä kertoa vielä Helsingin yliopiston hank- keesta Laatokka-aloite (Ladoga Initiative), joka on suunnattu maaseudun ongelmien ratkai- suun. Hankkeen rahoitus on EU:n lähialueiden ohjelman puitteissa. Kokonaisuudessaan se on miljoona ruplaa. Ne Pitkärannan piirin kylät, jotka voittivat hankesuunnitelmassa, saivat ra- haa maaseudun kehittämiseen. Saman hank- keen puitteessa on aikomus järjestää kolme lasten leiriä Suomessa, Virossa ja Karjalassa.
Yhteistyön esimerkkejä on muitakin.
Yhteistoimintaa Impilahti-Seuran kanssa Melkein jokaisen muisti heikkenee ajan kuluessa.
Mutta kansan parissa muiso elää, siirtyy suku- polvelta sukupolvelle. Sen takia talvisodan aihe toistuu meidän suhteissamme. Ihmiset oppivat käsittelemään asioita ja tapahtumia eri näkökul- mista. Ja oppivat ymmärtämään toinen toistaan
ja myöntämään virheensä. Se ei ole helppoa!
Tällaiseen ymmärrykseen täytyy pyrkiä. Joka vuo si minä iloiten huomaan, että rauha ja ystä- vyys ovat arvokkaita ja tärkeitä kansoillemme.
Esimerkkinä voivat olla muistokivet, jotka Impi- lahti-Seura on pystyttänyt hautausmaiden, kirk- kojen ja taisteluiden paikoille.
Impilahtelaiset käyvät usein piirissämme. Joka kesä Koirinojassa Laatokan rannalla on perin- teinen entisten impilahtelaisten piknik. Keskus- telu nuotion ääressä, kahvin tuoksu, kukkivat syreenit kallion rinteessä, josta avautuu mainio Laatokka... Ja laulut! Viime kesänä seuralaisten vieraina oli meidän akateemisen naiskuoron kuorolaiset.
Tästä ystävyyden esimerkistä haluaisinkin ker- toa. Senkin takia, että Tamara Koroljova ja Sinik- ka Taskinen, molemmat kuoronjohtajat ovat hyviä ystäviä. Heidän ja Impilahti-Seuran tukemisen ansiosta kuorojen tapaamiset ja yhteiset konser- tit ovat olleet sekä Pitkärannassa että Suomes- sa. Tämä ystävyys on monivuotinen.
Savonlinnalaisen Elohopea-kuoron johtaja Sinikka Taskinen on kaapannut Natalia Ahosen äidillisesti kai- naloonsa.
Minä näin nämä kuorot yhdessä talvella 2009.
Pitkärannan lähellä on muistomerkki Surun Ris- ti. Kaksi äitiä, Venäjä ja Suomi; kaksi sisarusta.
Suomi ja Venäjä halaavat, tukien toinen tois- taan ja surren yhdessä kaatuneiden poikiensa puolesta.
6. joulukuuta 2009, Suomen itsenäisyyspäivänä kahden maan edustajat kokoontuivat Ristin juuressa. Juuri 70 vuotta sitten impilahtelaiset saivat käskyn evakuoinnista. Kuuluivat puheet, kaikuivat laulut, paloivat kynttilät... Ne eivät voineet sulattaa lunta ja hiljentää kylmää tuulta.
Mutta ne toivat lämpöä läsnäolijoiden sydämiin.
Siitä päivästä lähtien minä tutustuin näihin kol lektiiveihin ja niiden johtajiin. Monta kertaa olen ollut Elohopea- ja Pitkärannan kuoron konser teissa. Syyskuussa 2010 akateeminen naiskuoro vieraili Savonlinnassa. Punkaharjulla järjestetystä konsertista minä kirjoitin lehteen Ju- malan kielellä -nimisen kertomuksen siitä, miten ihmiset ilman tulkkia ymmärtävät toisiaan.
Tänä vuonna 14.-16.6. Petroskoista tulee kah- den Karjalan kohtaamispaikka. Kansainväliset laulujuhlat yhdistävät naapurimaiden kuoroja.
Suomesta juhliin tulee neljä kuoroa. Karjalas- sa on meneillään kuorokilpailut, joissa valitaan
venäläiset osallistujat. Pitkärannan akateeminen naiskuoro voitti kilpailun Lahdenpohjassa.
Tässä juhlassa Tamara Koroljovan ja Sinikka Taskisen kuorot taas tapaavat! Se todistaa, että laulu on hyvän ystävyyden silta.
Impilahtelaisen toimittajalle. Esititte minulle ky- symyksen, miten paikalliset asukkaat suhtautu- vat suomalaisten käymisiin. Minä kyselin piirin asukkailta vastausta. He vastasivat ihmetellen:
Kunnioittaen. Voiko muuten suhtautua haluun tulla nähdäkseen kotiseutunsa? Se kaipuu on ihan luonnollista. Siis, tervetuloa!
Venäjänkielisen tekstin on suomentanut Klaara Kobzareva.
Pitkärannan akateemisen naiskuoron johtaja Tamara Koroljova ohjaa kuoroaan.
LAATOKAN LAIVAT
Laatokalla on purjehdittu aina
Pekka Anttonen
Keskiaikaisen Karjalan keskusjärvi oli Laatok- ka ja hallintokeskus Käkisalmi eli Korela. Suuri kauppatie kulki Käkisalmesta eri suuntiin, myös luultavasti Kiipolansaaren Kauppiaanrantaan ja sieltä maitse Pyhäjärvelle. Sieltä aukenikin vesi- reitti Pieliselle ja edelleen sekä itään että pohjoi- seen Oulun seudulle asti.
1600-luvulla Laatokan asema muuttui, kun Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsiin. Käkisalmen ja Sortavalan porvarit purjehtivat Nevanlinna kaut- ta jopa Saksaan ja Tukholmaan saakka. Talon- poikainen lotjaomistus keskittyi Impilahden seu- duille. Laatokan Karjalasta vietin tervaa ja voita ja paluulastina tuotiin suolaa ja tupakkaa.
Suuressa pohjansodassa 1700-luvun alus- sa kaikki Laatokan rannat liitettiin Venäjään ja uuden metropolin, Pietarin, nousu Nevajoen suu- hun Nevalinnan tilalle lisäsi kauppaa ja vilkastut- ti laivaliikennettä. Ruskealan marmorilouhos ja
Koirinojan saha avattiin molemmat 1750-livulla.
Niiden tuotteet kuljetettiin Laatokan poikki Pie- tariin. Sahan tuotteet matkasivat edelleen pitkälti Länsi-Eurooppaan.
Vuonna 1812 vanha Suomi liitettiin muun Suomen yhteyteen. Kauppa jatkui vilkkaana, varsinkin ruista tuotiin runsaasti ja sitä kuljetettiin Sortavalasta edelleen Savoon ja Pohjois-Karja- laan.
Höyrylaivat tulevat Laatokalle
Ensimmäisen kerran höyrylaiva vieraili Laato- kalla vuonna 1857, kun siipirataslaiva Petr Velikij (Pietari Suuri) kulkiessaan Pietarin ja Petroskoin väliä pistäytyi muutaman kerran Sortavalassa, Valamossa ja Konevitsassa. Ensimmäinen koti- mainen siipiratashöyryalus oli WALAMO, jonka
Laatokan komein laiva oli Otava, joka hankittiin Karjalan tilalle. Kuvassa laiva on juhlaliputettuna matkalla Pitkärannan Valassin pruasniekkaan.
käkisalmelaiset ja sortavalalaiset liikemiehet hankkivat Hullista vuonna 1859. Höyrykoneen lisäksi laivassa oli purjeet. Laiva kulki Sortavalan ja Pietarin välistä reittiä. Reitille hankittiin vuonna 1877 uusi potkurialus Ladoga.
Sortavalan - Impilahden - Salmin reitin hörylai- valiikenne aloitettiin vuonna 1866, jolloin sorta- valaisomisteinen höyrylaiva Helmi aloitti liiken- nöinnin reitillä. Vuonna 1880 Laatokalla oli yli 10 lästin aluksia 87, joista kolme höyrylaivaa ja loput purjelaivoja. Impilahtelaisia purjelaivoista oli 30, salmilaisia 36 ja Sortavalaisia 14. Hiitolas- ta oli kolme ja Sakkolasta yksi alus.
Laivojen kehittyessä Laatokalle alettiin vaa- tia parempia reittejä, merimerkkejä ja majakoi- ta. Kulkureittien turvallisuus alkoikin kohentua 1800-luvun lopulla ja ongelmina olleet haak- sirikot vähenivät ratkaisevasti.
Höyrylaivoissa matkustajat pääsivät nope- asti paikasta toiseen, tarkat aikataulut tulivat pikkuhiljaa käyttöön. Laatokan rahtiliikenne oli vilkasta, mm. lautoja vietiin Pietarin ja Euroopan tarpei siin, lisäksi kauppatavaroina olivat parkki, päreet, kivet, halot sekä Laatokan pohjoisran- noilla kalat sekä voi ja muut karjatuotteet. Pie- tarista tuotiin jauhoja ja ryynejä sekä kaikenlaisia
tarve-esineitä ja tuliaisia. Sortavala toimi myös Savon ja Pohjois-Karjalan kaupassa Saimaan kanavan avaamiseen asti vuonna 1856.
Laatokan laivoista myös Ladoga poikkesi vuo- sina 1877 ja 1878 kerran viikossa Pitkärannan ruukilla. Vuonna 1883 rakennettiin Puhoksen ko- nepajassa Ystävä-niminen alus sortavalalaisten toimesta. Se liikennöi reittiä Sortavala - Läskelä - Janaslahti. Sille hankittiin avuksi Niemelä-alus.
Vuonna 1896 perustettiin Pohjois-Laatokan Höy- rylaiva Oy, jonka omistuksessa olivat em. lai- vat ja lisäksi hankittiin suurempi ja moder nimpi Janaslahti-laiva, joka liikennöi 1930-luvulle asti.
Vuonna 1898 yhtiö hankki Tukholmassa rakenne- tun laivan, joka sai reittinsä Sortavala – Koirinoja – Pitkäranta mukaisen nimen Pitkäranta. Laiva kävi kerran viikossa Salmissa asti. Höyrylaiva Oy Pitkäranta perustettiin vuonna 1903. Se liikennöi Voimalla ja uudella Ystävä-aluksella Laatokan pohjoisrannoilla.
Vuosina 1908–1931 Karjalan höyrylaiva Oy liikennöi Sortavala – Salmi reittiä laivan pysähtyessä välisatamissa. Liikennöinti aloitet- tiin Karjala- aluksella, joka vuonna 1914 myytiin Venäjälle ja reitillä aloitti komea höyrylaiva Ota- va. Otava kävi aika ajoin myös Valamossa.
Janaslahti kotisatamassaan. Se kulki reittiä Sortavala – Läskelä – Mäkisalo – Janaslahti ja oli nopein kulkuväline Sortavalaan Impilahdelta ennen kuin linja-autot yleistyivät.
Valamon laivaliikenne oli vilkasta ja siellä pysähtyivät usean varustamon laivat matkallaan Sortavalasta Pietariin. Luostarilla oli myös omia aluksia.
Impilahtelaiset laivat ja laivanrakennus
Pitkärannassa oli harjoitettu vuorityötä koko 1800-luvun. Ensimmäinen höyrysaha Laatokan Karjalaan perustettiin vuonna 1873 Impilahden Pitkärannan Nurmisaareen, jonne tuli myös toi- nen saha 1893. Pitkärannan teollisuuslaitokset kehittyivät voimakkaasti talvisotaan asti. Kulje- tustarpeet olivat suuret ja vesitie tarjosi tähän luonnollisen ratkaisun.
Impilahden Koirinoja oli merkittävä satama- paikka. Koirinojalta tehtiin 1880-luvulla maan- tie Suojärvelle Annantehtaille, jotka käyttivät Koirinojan satamaa. Koirinojan laivaveistämö aloitti 1884, josta syystä Suomen puoleisen Laa- tokan tonnistosta noin puolet oli Impilahdelta 1800-luvun lopulla. Impilahden kunta rakennutti pitkän laiturin Koirinojalle, joka mahdollisti kylän kauppiaiden tavaran purkamisen muuten mata- lalla hiekkarannalla.
Suurin impilahtelainen laivanvarustaja vuonna 1897 oli merikapteeni J. Lindberg 12 aluksel- la: kaksi hinaajaa, kaksi isoa proomua, kuusi kuu naria sekä kaksi kaljaasia. Toisella tilalla oli johtaja B. Herberg neljällä proomullaan. Kolman- nella sijalla oli kauppias Paavo Wanninen: yksi kuunari, yksi kaljaasi (omistus 66,7 %) ja kaksi kaljottia. Muitakin varustajia oli useita: Pitkäranta Brúks AB, Kauppahuone Gromow & CO, isän- nöitsijä Robert Pelkonen, Höyrylaiva OY Pit- käranta ja konttoristi R. Spranger.
Laivojen ja tonniston huippuvuosi Impilahdella oli vuosi1908 (55 laivaa), josta se alkoi nopeasti laskea. Itsenäisyyden koittaessa laivoja oli enää 18 kappaletta. Laatokan varustamotoiminnan hegemonia siirtyi Salmiin.
Linja-autot ilmestyivät 1920-luvulla parantuville teille ja rautatiekin tuli 1930-luvun alussa Laato- kan pohjoisrannalle. Ne molemmat houkuttivat nopeilla yhteyksillään matkustajia ja tarjosivat vaihtoehdon teollisuuden kuljetuksille.
Filosofian maisteri Pekka Anttonen on Impilahti-Seu- ran hallituksen jäsen.
Siipiratashöyrylaiva Karjalan perämiehenä oli koirinojalainen Johora Komaroff.
Höyrylaiva Oy Pitkärannan Ystävä-niminen laiva kulki Laatokan pohjoisrannoilla.
Pohjois-Laatokan Höyrylaiva Oy hankki vuonna 1898 Tukholmassa rakennetun laivan, joka sai reittinsä Sortavala – Koirinoja – Pitkäranta mukaisen nimen Pitkäranta.
Luovutetun alueen Karjalan Pyrrön suvun jälkipolvea kokoontui elokuun lopussa 2010 Kolarin Äkäslompoloon perustamaan Pyrrön sukuseuraa. Paikalle oli kokoontunut seitsemän Pyrrön suvun jäsentä, Seppo Pyrrö, Jyri Pyrrö, Tuija Pohjola o.s. Pyrrö, Teija Vihervaara o.s.
Pyrrö, Kerttu Pyrrö o.s. Seppälä, Juha Pohjola, Anni Pyrrö o.s. Lassila.
Kokouksessa käsiteltiin ennakkoon valmiste- tun esityslistan mukaan sukuseuran perustam- iskirja ja sukuseuran säännöt, jotka kokous hyväksyi yksimielisesti. Sukuseuran nimeksi päätettiin Pyrrön sukuseura ry.
Sukuseuran tavoitteena on selvittää luovu- tetun Karjalan alueen Pyrrön suvun, ja heidän jälkeläistensä vaiheita ja historiaa, sekä vaalia suvun perinteitä ja yhteenkuuluvaisuuden tun- netta suvun ja siihen liittyvien muiden sukujen jäsenten keskuudessa.
Pyrröjä Pohjanmaalla
Pyrrö-nimeä esiintyy erityisesti Pohjois-Poh- janmaalla, Pyhä- ja Siikajokilaaksossa. Nimi voi olla samaa perua kuin läntiset Piri-nimet (Birgh- er, Bygher ja Börje). Ainakin äänteellisesti lähe- iset Pyrrilä, Pyrri ja Pyrilä, joista vanhoja tietoja Varsinais-Suomesta ja hämäläis-satakuntalais- alueelta on Saxèn yhdistänyt (1905) Birgeriin (esimerkiksi talonnimi Pyrylä v. 1411, Pyrrilä v.
1540, Uuskirkko TL. Pyrrölä v. 1540, Pyrelä v.
1667, Sauvon porvari Hendric Pyrri v. 1632, Tur- ku, Sipi Heikinpoika Pyrri, v. 1557 Pälkäne).
Pohjalaiset nimet saattaisivat olla karjalaista- kin lähtöä ja pohjautua ortodoksisiin ristimänimi- in Pirha ja Perha, joista todennäköisesti on muo- vautunut sukunimet Pirhonen, Pyrhönen. Pyrrö mainitaan talonnimenä Kärsämäellä v. 1675, Ou- laisissa v. 1607, Haapavedellä (Heinrick Pyrrö) v.
1699 ja Kärsämäellä (Erik Pyrrö) v. 1775. Pyrrö on tunnettu sukunimenä myös Suojärvellä ja Im- pilahdella, mistä Pyrröjä on muuttanut jonkin ver- ran siirtolaisina viime sotien jälkeen.
Suvun juuret Karjalassa
Pyrrön sukuseuran ensimmäinen sukukirja to- teutettiin ensimmäiseen sukukokoukseen vuon-
na 2012. Suvun lähtötiedot löytyvät Karjalan alueelta, Kontiolahden kylästä, jossa asuivat talollinen Heikki Pyrrö vaimonsa Valpurin kans- sa. Heikki Henric Pyrrö oli syntynyt 4.8.1756 ja kuollut 5.1.1818 ja puolisonsa Valpuri (Walborg) Pyrrö o.s. Nissinen oli syntynyt 5.9.1766 ja kuol- lut vuonna 1828. Tämän jälkeen esipolvet ovat siirtyneet luovutetun Karjalan alueella muun muassa Pitkärantaan, Harluun, Koivuselkään, Leppälahteen, Ruskealaan ja Impilahteen.
Täältä löytyvät suvun esipolvet vuoden 1840 jälkeen sodan loppumiseen asti, jolloin Karjalan alueen asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon.
Asutus levittäytyi pääasiallisesti Pohjanmaalle ja Helsingin seudulle.
Sukututkimuksen lähdeaineisto
Sukututkimusaineistoa on kerätty muun muas- sa Kansallisarkistosta, maakunta-arkistoista, kirkonkirjoista/seurakunnista ja suvun elossa olevilta henkilöiltä.
Sukututkimustietojen kerääminen Impilahden alueelta vaikeuttaa, koska vt. kirkkoherran asun- to (Metsäkylän Hukkasen talon piharakennus) paloi 29.5.1899, jolloin tuhoutuivat: rippi- ja las- tenkirja 1880–1890, syntyneiden luettelot 1857–
1888 ja muuttaneiden luettelot 1882–1899. Tästä johtuen muutamat tiedot ovat vajavaisia, 1850–
1931 väliseltä ajalta Impilahden seudulta on vielä ongelmana, koska Viipurin kaupunkiseura- kunnan/tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjat ovat sodan 1939–1940 aikana jääneet Viipuriin ja ilmeisesti tuhoutuneet. Edellä mainitun ajan- jakson ajalta on kuitenkin saatavissa jonkin ver- ran tietoja, joka on auttanut sukutietojen saami- sessa.
Alle 100 vuotta nuorempien tietojen tutkiminen vaikeaa
Omatoimista sukututkimusta vaikeuttaa myös henkilötietolaki ja kirkon päätös alle 100 vuotta nuorempien tietojen tutkiminen, muuten kuin ti- laamalla seurakunnista tietoja. Se on yllättävän hankalaa ja aikaa vievää. Nykypäivää lähestyt- täessä tiedot suvun elossa olevista jäsenistä on hyvä ensisijaisesti kerätä heiltä itseltään. Tällöin
Pyrröjen suku
voidaan varmistua tietojen oikeellisuudesta ja si- itä, ettei rekisteröity halua käyttää hänelle hen- kilötietolain 30 §:ssä annettua oikeutta kieltää omien tietojensa käyttämistä sukututkimukses- sa. Keskusrekisterillä ei ole tarjota tarkoituksen- mukaisia tutkijatiloja omatoimista sukututkimus- ta varten.
Yli sata vuotta vanhoja rippikirjoja, historia- kirjoja ja muuttaneiden luetteloita voi tutkia omatoimisesti Kansallisarkiston tutkijasalissa.
Kansallisarkistossa on käytettävissä mikrokort- tien käyttökopiot vuosilta 1722–1906. Lisäksi digitoituja kirkonkirjoja on maakunta-arkistoissa, omatoimisten tutkijoiden käytössä sekä arkis- tolaitoksen yksiköissä. Lisäksi internetissä digi- taaliarkistossa ja Suomen Sukututkimusseuran historiankirjojan hakuohjelmassa HisKi:ssä ja Karjala-tietokantahaku KATIHA:ssa. Internetis- sä on tutkittavissa 125 vuotta vanhempi digitoitu aineisto.
Sukuun kuuluvat jäsenet kokoontuvat kesä- tapahtumaan Tampereelle 15.6.2013 muistele- maan ja kertomaan esivanhemmistaan ja heidän tarinoistaan. Tapaamisessa esitellään muun muassa sukuselvityksen tämän hetkistä tilannet- ta ja kerrotaan Impilahti-Seuran kotiseutumat- kasta Karjalaan.
Lisätietoja sukuseurasta ja kesätapahtumasta sukuseuran sivuilta, www.pyrronsukuseura.fi
Seppo Pyrrö
Pyrrön sukuseuran puheenjohtaja
Tärkeitä arkistoja ja digitaalisia lähde
aineistoja sukututkijalle:
Kansallisarkisto, Rauhankatu 17, 00170 Helsinki www.narc.fi
Suomen Sukututkimusseuran HisKihaku www.genealogia.fi
Karjalatietokantasäätiön KATIHA www.karjalatk.fi/katiha
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys www.sukuhistoria.fi
Ote Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyk- sen digitoimasta rippikirjasta 1816-1924.
Lähde:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/
Kirkonkirjat/impilahti/rippikirja_1816-1824_
uk669-670/48.htm
Impilahdelle viime vuosina tehtyjen koti- seutumatkojen ohjelmaan ovat kuuluneet Koirinojan piknik-tilaisuudet, ja kaikki siellä mukana olleet tietävät, miten makkara ja kahvi silloin maistuvat. Hyväkuntoisimmat ovat käyneet läheisen Kalkkinan mäen lael- la katsomassa etelään Pitkärannan suuntaan avautuvaa Laatokkaa.
Koirinojan historiaa on luettavissa monissa im- pilahtelaiskirjoissa. Simo Härkönen kertoo Im- pilahti-kirjassaan kylästä näin ”Koirinoja on nykyisessä merkityksessään kolmiosainen. En- sinnäkin siihen kuuluu rautatiepysäkin ympärille muodostunut asutus ( eli nykyisellään se alue, joka on osittain jäänyt Lemetistä tulevan tienvar- ren venäläishautausmaan alle), toiseksi siihen kuuluu Myllykoski ja Myllykylä lahden rannalla ja kolmanneksi varsinainen Koirinojan kylä.”
Kesäinen piknik -paikkamme on entisen ky- län alueella. Koirinoja poltettiin talvisodan alussa niin kuin lähes kaikki sen alueen kylät ja sieltä on nykyisin jo melko mahdotonta löytää entis- en vauraan kylän merkkejä. Talvisodan aikana venäläisten koko huoltoliikenne Kitilän mottiin kulki sitä tieuraa, jota pitkin nyt kuljemme pik- nikille.
Koirinoja oli aina 1500-luvulta lähtien tämän alueen vilkkain kauppapaikka. Laatokan galjotit ja Savossa rakennetut ”saimat” kuljettivat lähes kaiken tarvittavan Pietarista ja Pietariin, ja kun mm. kupariteollisuus alkoi 1800-luvulla, koirin- ojalaiset saivat Pitkärannan kuparikaivokselta töitä. Koirinojan koskeen rakennettiin ”malmin survonta ja pesulaitos”, jonne malmi tuotiin ka- pearaiteista rataa pitkin.
Myös Ilomantsin Möhkön järvimalmisulatosta tuotiin talvisin purojen ja jokien jäädyttyä rauta- harkkoja rekipelillä Pietariin laivattaviksi. Koirin- oja oli tuolloin Impilahden vilkkain kylä, ja vasta kun rautatie valmistui 1930-luvulla, sen merkitys väheni. Vielä nykyisinkin näemme Kalkkinan- mäen pohjoispuolella Laatokan vedestä törröt- täviä entisen laivauslaiturin tukipölkkyjä.
Koirinojassa toimi 1700-luvun puolivälissä ra-
kennettu neljäraaminen (eli siihen aikaan hyvin moderni) saha ja myös se tarjosi työtilaisuuksia rannan asukkaille. Laatokan itäranna tuntumas- sa oli kapea Konnunsaari, jonka pohjoisosaa nimitettiin Telakkasaareksi ja suurin osa Laa- tokan galjoteista rakennettiinkin tuon saaren telakalla
Koirinojan sataman kautta kuljetettiin Huntti- lan Nuolainiemen kallioista louhittua maasälpää Venäjän posliinitehtaille ja myöhemmin sinne vi- etiin myös tiilitehtaalta tiiliä.
Hunttilan alue sijaitsee kesäisestä piknik-pai- kastamme luoteeseen ja myös se on nykyisin täysin autio.
Entisestä Koirinojan taajamasta ei maastos- sa ole minkäänlaisia merkkejä. Ennen kuin käännymme Hunttilan suuntaan ajettuamme piknik-paikallemme, voimme havaita tasaisesta maastosta nousevan männikön. Siinä oli mui- noin suojeluskunnan urheilukenttä, joka vielä 1930-luvulla oli merkittävä kesäinen kokoon- tumispaikka. Juhannusjuhlat kokkoineen kokosi- vat Koirinojan kylärannan hietikolle suuret väen- määrät.
Piknik-matkalla kannattaa poiketa Koirinojan koskella, joka on vain sadan metrin päässä tieltä.
Koski on yksi sen alueen kauneimmista.
Koirinoja siihen aikaan, kun siellä ei vielä käyty piknikillä
Tauno Judin
Koirinojan koski.
ImpilahtiSeuran tuotteita
Kirjallisuutta
Koskenvoiman Kaikuja 5 €
Sakari Talvitie: Karjalan ja karjalaisten vaiheet 10 € Simo Härkönen: Impilahti-kirja 35 €
A.A.A. Laitinen: Impilahden historia 50 € Paavo Koponen: Esi-isiemme Impilahti 30 € Paavo Koponen: Muistojemme Impilahti 30 € J. Saavalainen: Kerisyrjä – kotikylämme 20 € S. Saavalainen: Välimäki-Purovaara-Janaslahti 20 € Itä-Karjalan Kansanopiston 75-v.-juhlajulkaisu 10 € Impilahden sotilaspiirin toim. 5 €
Aino Kosonen: Köyhän tytön tarina 20 €
Aino Kosonen: Köyhän tytön tarina/Elämän koukerot 20€
T. Judin: Linnuntietä itään 10 € T. Judin: Karjalan rubiinit 20 € T. Judin: Kyläsepät 10 €
Yksinkertaiset kertomukset 15 € Impilahden karjalan sanakirja 25 € Murrepakinoita (haastatteluja) 10 €
V. Myllärinen: Välkkeitä elämän varrelta 5 € Paavo Suoninen: Karjala keskellämme 30 € Impilahden kartta 15 €
CD:t ja DVD:t
Muistojeni mailla -CD 20 € Sota-DVD 20 €
Muistokivi-CD 15 €
Vanhaa ja uutta Impilahtea -DVD 20 € Tykkimiehet-DVD 20 €
Muut tuotteet Kortit (uudet) 1 € Kortit (vanhat) 0,50 €
Kirjeensulkijamerkkiarkki (à 40 kpl) 5 € Laatokan tuikkukivi 10 €
Pinssi 2 €
Impilahti-pöytästandaari 35 €
Kitilän kivikorut (yksilöllinen hinnoittelu) T-paita 12 €
Matka Karjalaan -peli 10 € Muki 10 €
Tilaukset:
Tuula Hämäläinen Kyyhkyrinne 1 01450 Vantaa
(09) 872 1005, 040 554 6936, tuula.hamalainen7@saunalahti.fi Myyntiartikkeleita voi myös tilata Keijo Hämäläiseltä
Pajamäenkatu 13 A 7 48600 Karhula
ja ostaa Impilahti-Seuran tilaisuuksista.
Muistojeni mailla -äänite on syntynyt tarpeesta tallentaa laulu Impilahdelle.
Elohopeakuoron johtajana on impi- lahtelainen säveltäjä, musiikkineuvos, ylikapellimestari Arvo Kuikka.
Äänitteen hinta on 20 euroa.
Laita nappisi kiinni, ettei nyppysi näy. Nyt ei na- pilla pelata, kun vetoketju on keksitty.
On hyvä pitää napit kiinni vaikkapa sepaluk- sessa ja sotaväessä. Jos nappeja on tarpeeksi kauluksissa tai miehellä ikää tarpeeksi, saa ylim- män napin pitää auki. Tarjoilijattaren työpuse- ron ylin nappi on nimeltään riksanappi. Kun sen pitää sopivasti auki, tuloksen huomaa palvelura- hoissa.
Toisten pukeutuminenärsyttää. Härkäkin ärsyyn- tyy punaisesta vaatteesta. Keisarin uudet vaat- teet antoivat aihetta satuun. Itsenäisyyspäivänä presidentin vastaanotolle tulevien vaatetus pu- huttaa mediassa ja kotona. Pukeutuminen on rahasta kiinni jopa koruissa. Rikkailla naisilla on timanttiset rossit ja köyhillä tinatut rossit. Joskus ihmeteltiin neitosten sievää pukeutumista ver- rattuna pieneen palkkaan. Ratkaisu oli se että neitoset ostivat vaatteensa vähittäismaksulla ja heittelivät ne pois käteisellä. Täytyy olla joku, jota varteen pukeutuu ja riisuutuu. Katso naami- on taa. Kantokin on kaunis, kun se kukitetaan, Moni kakku on päältä kaunis, vaikka olisi silkkoa sisältä.
Turkiksiin pukeutuminen ärsyttää muitakin kuin kettutyttöjä. Puku- ja makutuomareita tapasi en- nen ravintoloiden ovilla. Oviliikennetarkkailijaa ei miellyttänyt varsinkaan sisäinen villapaita. Pu- huttiin solmio- ja pukupakosta, jota lievitti, kun asiakkaalla oli rahaa päällä. Ravintolahaalareid- en piti olla tietyn kaavan mukaiset. Taso vaihteli ravintolan, vuorokauden- ja vuodenajan myötä.
Joskus kiusasivat solmion puute, farmariasu, tie- tynlaiset liivit ja T-paitojen kuviot. Joskus nainen pääsi ravintolaan sisään yöpaidassa, mutta ei iltapuvussa. Varvassandaalit, kumisaappaat ja puukengät rajoittivat sisäänpääsyä.
Koulussa opettajia ärsytti talvisin paljain päin kulkeva oppilas. Tyttöjen käyttämät pitkät housut muulloin kuin urheilupäivinä olivat sopimatto- mia. Mitenkä lienee nykymuodin mukaisten ly- hyiden housujen laita? Aina ei opettajia miellyt- tänyt nuorten miesten muotivaate lättähattu. Nyt ongelmana tuntuu olevan sisätiloissakin päässä pysyvä pipo tai lippalakki etenkin, jos lakin lippa on käännetty niskan puolelle. Tietyissä kirkois-
sa vaaditaan naisilta pään ja polvien peittämistä.
Toisaalla herroilla ilman päähinettä ei ole mitään asiaa pyhäkön sisätiloihin. Joissain temppeleissä kuljetaan ilman kenkiä. Jotkut kulkevat kaduilla kasvot ja nilkat ja ranteet peiteltyinä ja taas toi- sia harmittaa. Toisia kiihottavaa on kulkea myös vaatteitta.
Sotilaspuvut ärsyttävät monia. USA:n presi- dentti Reagan on esiintynyt natsin uniformussa tosin vain elokuvassa näytellessään. Rintaman väärällä puolella tietty sotilaspuku oli suorastaan hengenvaarallinen. Desantti nyt tuhottiin pu- vusta riippumatta. Saksalaiset vaativat miehit- tämässään Tanskassa juutalaisia pukeutumaan vaatteisiin, joissa oli näkyvä Davidin tähti. Niin- pä Tanskan kuningaskin kiinnitti tähden ratsas- tusasuunsa ja siitä saksalaiset harmistuivat.
Tunteita nostattavia ovat liput. Mikä lippu Vii- purin linnan tornissa on kenestäkin mukavin katseltava. Varmaan lippu, jossa on valkean lakanan päällä kaksi sinistä ristiä eli yksi kum- mallakin puolella kangasta. Työkalulippu, so- talippu ja merirosvolippu sävähdyttävät merellä ja maissa. Lipun korkeus tangossa viestii tilan- netta omalla tavallaan.
Miesten lahkeiden leveys tai kapeus kiusaa joitakin. Naisten sukkien saumat aiheuttivat en- nen puhetta kuten ministerin verkkosukatkin.
Joidenkin inhokkeja ovat naisten polvisukat ja miesten valkeat tennissukat mustan puvun kanssa. Väärä golfpukeutuminen on kuin py- häinhäväistystä. Kenkien korkojen korkeus, var- sien pituus ja kärkien leveys kiinnostavat monia.
Vaatteiden väri kiusaa, kun paita ei saisi olla housujen päällä eikä oranssi, punainen, musta, sininen tai vihreä. Aina epäillään aatteesta värin perusteella. Pukeutumisella voi peittää tai näyt- tää köyhyyttään. Joillakin paljas pinta vilkkuu rikkinäisten jopa uutuuttaan revittyjen housujen reikien kautta. Joillakin ei ole varaa edes henk- seleihin, kun housuja täytyy roikottaa lähellä maantietä. Kansallispuvuissakin on tenhonsa.
Kiitostakin tulee. Joku hirvenmetsästysaikaan täällä käynyt englantilainen ihasteli suomalaisten tapaa pukeutua punaisiin vaatteisiin aloittaes- saan metsässä viinanjuonnin.
RISTO NIHTILÄ VAATEKULMA
KAIKKI ALKOI NAPISTA
Karjalaiset kesäjuhlat Porissa 14.-16.6.2013
Sie, mie, myö yhes -teemalla Karjalaseurojen Satakunnan piiri toivottaa sekä karjalaiset että mui den heimojen edustajat tervetulleiksi Karjalaisille kesäjuhlille Poriin.
Karjalaseurojen Satakunnan piiri yhdessä Karjalan Liiton ja Karjalaisen Nuorisoliiton kanssa jär- jestää 65. Karjalaiset kesäjuhlat Porissa viikkoa ennen yöttömän yön juhlaa 14. -16.6.2013. Kesä- juhlat eivät ole karjalaisten yksinoikeus, vaan järjestäjät toivovat kaikki karjalaisten ystävät ja kar- jalaisuudesta kiinnostuneet mukaan. Porissa on kokoonnuttu vuonna 2002 ja sitä ennen vuonna 1976. Tässä välissä kesäjuhlat on järjestetty Satakunnassa Raumalla vuonna 1988. Juhlien val- mistelut Porissa ovat meneillään ja tahti tiivistyy vielä ennen H-hetkeä.
Kesäjuhlilla on muun muassa karjalaisten pitäjien ja sukujen info ja näyttely.
Lisätietoja: www.karjalanliitto.fi ja www.facebook.com/karjalaisetkesajuhlat
ImpilahtiSeuran hallitus
Puheenjohtaja Pertti Hämäläinen Kukkumäentie 17
02280 ESPOO 040 7755 117
pertti.hamalainen@pp.inet.fi Pekka Anttonen
pekka.anttonen@sanoma.fi Seppo Karisalo
Hallituskatu 15 A 18 33200 TAMPERE 040 5030962
seppo.karisalo@gmail.com Eira Kokkonen
Petkelkuja 2 A 4 70150 KUOPIO 0500 240450
eira.kokkonen@dnainternet.net Sinikka Taskinen
Uimahallinkatu 6 B 25 57100 SAVONLINNA 050 3514913
sinikkatas@hotmail.com Maija Tenojoki
Itä-Karjalan Kansanopisto Valoniementie 32
58450 PUNKAHARJU (015) 5721270
Pertti Vuotila Jalkalantie 171 77600 SUONENJOKI pertti.vuotila@mbnet.fi 040 590 0656
Varajäsenet:
Leena Ronkainen ronkleena@gmail.com Kirsti Hiltunen
Myhkyläntie 1 83630 KUUSJÄRVI kirsti.hiltunen@gmail.com 050 530 2838, (013) 553339 Sihteeri
Outi Valpas
Raatimiehenkatu 14 B 15 53100 LAPPEENRANTA 040 7405227
outi.valpas@gmail.com Myynti- ja matkavastaava:
Tuula Hämäläinen Kyyhkyrinne 1 01450 VANTAA 040 554 6936 (09) 872 1005
tuula.hamalainen7@saunalahti.fi
Karjalaiset kesäjuhlat Porissa 14. – 16.6.2013
Alustava ohjelma (muutokset mahdollisia) Perjantai 14.6.
13-17 Seminaari, Promenadikeskus (Yrjönkatu 17)
19-20.30 Satakunnan Sotilassoittokunnan konsertti, Prome- nadikeskus (Yrjönkatu 17)
19-21 Säveliä joella -risteily, Charlotta/jokiristeily (Eteläran- ta)19-21 Vesidisco kansantanssin tahtiin (nuoret), Maauimala (Metsämiehenkatu 8)
19-21 Mie rakastin sinnuu ko Karjalaa - runo- ja musiikkiesi- tys, Kulttuuritalo Annis (Annankatu 6)
21 - Yyteri-ilta, Yyterin Kylpylähotelli (Sipintie 1)
Lauantai 14.6.
9- Karjala Open (golf), Yyterin golfkenttä (Karhuluodontie 85) 10- Karjalan Maraton ja Nuorten Maili, Urheilukeskus (Metsämiehenkatu 6)
10- Kyykkä: Miesten SM-joukkue- ja naisten SM-parikilpailu (Metsämiehenkatu 19)
Lasten kyykkä: tutustuminen lajiin (Metsämiehenkatu 19) 9-18 Karjalainen tori, Karhuhalli (Urheilutie 1)
9-18 Kansallispukunäyttely, Karhuhalli (Urheilutie 1) 9-18 Karjalaisten pitäjien ja karjalaisten sukujen näyttely, Karhuhalli (Urheilutie 1)
9-14 Karjalaista ohjelmaa, Karhuhallin lava (Urheilutie 1) 9-14 Lasten ja nuorten työpajat, Karhuhalli (Urheilutie 1) 10- Piirakkakilpailu, lapset/VIP, Karhuhalli (Urheilutie 1) 10.30- Piirakkakilpailu, aikuiset, Karhuhalli (Urheilut. 1)
11-13 Lasten ja nuorten piirakkapaja, Karhuhalli (Urheilutie 1) 11-13 Kuorokavalkadi, Promenadikeskus (Yrjönkatu 17) 11 - 15.30 Ruokailu, Karhuhalli (Urheilutie 1)
13 -13.30 Vinkuintiaanit - lasten musiikkiteatteri, Karhuhalli (Urheilutie 1)
14.30-16 Avajaisjuhla, jäähalli (Metsämiehenkatu 21) 17-18 Muistojen iltakirkko, Keski-Porin kirkko (Laivaranta 1) 18- Ortodoksinen ehtoopalvelus, Johannes Teologin kirkko (Maantiekatu 46)
18 -19.30 Kansantanssikonsertti, Promenadikeskus (Yrjönka- tu 17)
20-22 Kun on tunteet -teatteriesitys, Porin teatteri (Hallituska- tu 14) - musiikkiesitys, Teatteri Piironki
20-23 Bändi-ilta (13 - 17 v), Kulttuuritalo Annis (Annankatu 6) 20-01 Iltatanssit/Pelimannitanssit, Karhuhalli (Urheilu tie 1) 20-01 Jazz-klubi-ilta, Hotelli Vaakuna (Gallen-Kallelankatu 7)
Sunnuntai 15.6.
9 - Ortodoksinen liturgia, Johannes Teologin kirkko (Maan- tiekatu 46)
9-14 Lasten ja nuorten työpajat, Karhuhalli (Urheilutie 1) 9-15 Karjalainen tori, Karhuhalli (Urheilutie 1)
9-15 Karjalaisten pitäjien ja karjalaisten sukujen näyttely, Karhuhalli (Urheilutie 1)
9-15 Kansallispukunäyttely, Karhuhalli (Urheilutie 1) 9.30- Seppeleiden lasku Karjalaan jääneiden vainajien ja sankarivainajien muistomerkeille,
Keski-Porin kirkkopuisto (Laivaranta 1)
10- Karjalaisen kansan messu, Keski-Porin kirkko (Laivaranta 1)11.30-12 Juhlakulkueen järjestäytyminen, Kauppatori
12 Juhlakulkueen lähtö Kauppatorilta Urheilukeskukseen 11-15 Ruokailu, Karhuhalli (Urheilutie 1)
15-17 Päiväjuhla, jäähalli (Metsämiehenkatu 21)
