T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5 59
KIRJALLISUUS
Luonnon viimeistä linnaketta piirittämässä
Petter Portin
Riitta Hari ym.: Ihmisen mieli.
Gaudeamus 2015.
Ihmisen mieli on yhä suuri arvoi- tus. Sitä ja siihen liittyvää tietoi- suutta voidaan pitää luonnon vii- meisenä linnakkeena, jota tiede ei vielä ole onnistunut valloittamaan.
Eräässä mielessä kyseessä näyttäi- si olevan jopa periaatteessa ratkea- maton ongelma. Saattaa nimittäin näyttää siltä, että tietoisuutta ei voi- da koskaan jäännöksettömästi se- littää. Aina tarvitaan riippumaton havaitseva subjekti, jonka lisäksi täytyisi ikään kuin asettua itsensä ulkopuolelle.
Ihmisellä on kuitenkin kyky toisten ihmisten mielenliikkeiden ja aikeiden havainnointiin ja apri- kointiin. Tämä ominaisuutemme saattaa rajoittua omaan lajiimme, ja sitä kutsutaan usein ”mielen lu- kemiseksi” (engl. mind reading) tai
”mielen teoriaksi” (engl. theory of mind). Mielen teoria näyttää olevan itse ihmisyytemme tärkeä perusta ja sen ajatellaan nojaavan 1990-lu- vulla löydettyyn aivojen peilautu- misjärjestelmään.
Peilautumisjärjestelmällä tar- koitetaan toisen henkilön käyt- täytymistä peilaavien, peilineuro- nien muodostamien, hermosolu- järjestelmien aktivoitumista käyt- täytymistä tarkkailevan henkilön omissa aivoissa. Tässä valossa
ihmismieli ei koostu pelkästään aistimuksia tuottavista sens orisista tapahtumista, vaan koko sosiaalista kenttää koskevista vuorovaikutuk- sista.
Kirjan mukaan mieli ei ole eril- linen substanssi tai olio, vaan jouk- ko asioita, joita mielellisillä olioil- la on tai joita ne tekevät (luku 2.).
Mieli ja aivotoiminnat eivät myös- kään tarkoita samaa, vaikka aivo- jen toiminnan ymmärtäminen on keskeistä mielenkin ymmärtämi- selle. Mieli ei sijaitse missään. Se on suhde itsen ja muun maailman välillä. Kirjaa siteeraten: mieltä ei voi tarkastella erillään ihmisen toi- mintaympäristöstä ja toisista ihmi- sistä. Mieli ja sen sisällöt ovat ke- hittyneet toimintaa varten. Tämä käytännönläheinen lähestymistapa toimii vastalääkkeenä filosofis-teo- logisille taipumuksille ajatella miel- tä kehosta erillisenä sieluna tai hen- kenä, aivoista irrallisina tiloina tai ulkomaailmasta irrallisena oliona.
Mieltä käsittelevän tieteellisen tutkimuksen tavoitteena on kirjan mukaan mielen ja sen toiminnan selittäminen. Tätä ei tule ymmär- tää mielen palauttamisena johon- kin alemman tason mekanismiin, vaan tavoitteena on selvittää, kuin- ka mielen ilmiöt – kyvyt, ominai- suudet ja toiminnot – ovat mah- dollisia. Tässä tekijät onnistuvat- kin erinomaisesti.
Kirja nojautuu evoluutioteo- riaan olematta silti evoluutiopsyko- logiaa – kaukana siitä. Tekijät kir- joittavat, että evoluution korosta- minen ei tarkoita, että jokainen
nykyihmisen mielen piirre olisi sopeutuma johonkin muinaisten esi vanhempiemme kohtaamaan evolutiiviseen paineeseen. Evoluu- tio psykologiassa ajatellaan käsit- tääkseni juuri tällä tavalla. Tarkas- teltavana olevaa kirjaa seuraten on sen sijaan syytä ajatella, että nykyih- misen mielen perustana olevat yksi- lönkehityksen valmiudet ovat evo- luutiohistorian tuotteita. Genee- tikkona uskallan sanoa, että nyky- käsityksemme geeneistä ja niiden toiminnasta tukee tätä katsanto- kantaa.
Esimerkiksi kielikyvyn ja mie- len teorian evoluutiota ajatellen näyttää ilmeiseltä, että valinta on suosinut yksilöitä, jotka ovat kyen- neet kommunikoimaan ja tulkit- semaan toisiaan parhaiten. Näin mielen evoluutio on kulkenut rin- nan kulttuurin kehityksen kanssa.
On aiheellista puhua mielen ja kult- tuurin rinnakkaisevoluutiosta. Tä- hän haluaisin lisätä, että kädellis- ten tutkijat ovat kielen evoluutio- ta tutkiessaan havainneet selvän yhteyden aivojen koon, sosiaalisen ryhmän suuruuden ja parisuhteen tiiviy den välillä.
Kirjassa on yhdeksän kirjoitta- jaa, jotka ovat kaikki suomalaisia ja edustavat aivotutkimusta, psy- kiatriaa, psykologiaa, filosofiaa, uskonto- ja yhteiskuntatieteitä se- kä kulttuurintutkimusta. He kaik- ki vastaavat yhdessä kaikista kirjan seitsemästä luvusta ja 13 tietoiskus- ta, jotka ovat hyvin selkeitä ja joh- donmukaisia edustaen yhteistä lin- jaa, mikä on loistava osoitus onnis-
60 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5
tuneesta tiimityöskentelystä.
Kirjoittajia eivät sido mitkään ahtaat teoriat. He työskentelevät rohkeasti avoimella kentällä, jossa seinät ovat leveällä ja katto korkeal- la. He myös vetoavat useassa koh- dassa arkitodellisuuteen ja arkijär- keen. Silti kirjan ajatukset ovat tie- teellisesti päteviä.
Erilaisia mielen ilmiöitä käsi- tellään erilaisten vuorovaikutusten valossa. Esimerkiksi ihmismielen kehityskaarta tarkasteltaessa (lu- ku 3.) korostetaan perimän ja ym- päristön kietoutumista toisiinsa, ja sosiaalisten suhteiden tärkeyt- tä painotetaan. Erityistä painoar- voa annetaan äidin ja lapsen sekä yleensä vanhempien ja lasten suh- teelle. Elinikäistä oppimista hehku- tetaan, emme ole koskaan valmii- ta. Parhaassa tapauksessa ihmiselle kehittyy iän myötä harvinaista pää- omaa, viisautta.
Entä mikä mieltä liikuttaa?
Tässäkin kirjoittajat, aivan oikein, lähtevät liikkeelle lajimme evoluu- tiohistoriasta. Kirjan mukaan elin- ympäristössä selvitäkseen eliön on tärkeä tunnistaa mikä on ”hy- vää” ja ”pahaa” (luku 4). Ilmeises- ti tämä erottelu on myönteisten ja kielteisten emootioiden perustana.
Tunteet ovat aina, enemmän tai vä- hemmän, mukana ihmisen toimin- nassa. Vaikeissa ja moniulotteisis- sa olemassaolon ongelmissa intui- tiivinen ”hyvältä tuntuva” ratkaisu näyttää usein tuottavan parhaan lopputuloksen. Järki ja tunteet eivät ole siis toistensa vastakohtia vaan rinnakkaisia ja samanaikaisia. Ra- tionaalinen ihminen, sekä lajina et- tä yksilönä, on kehittynyt emooti- oiden värittämän sosiaalisen vuo- rovaikutuksen tuloksena..
Viidennessä luvussa käsi- tellään kenties vaikeinta mielen
tutkimukseen liittyvää ongelma- kenttää: tietoisuutta ja tiedosta- matonta. Todetaan, että näiden välillä ei ole selvää rajaa. Ihmis- mieli on tulosta sekä tietoisten et- tä tiedostamattomien prosessien toiminnasta. Tehdään tunnetuk- si tietoisuuden neljä eri merkitys- tä, mikä selkeyttää ongelmakent- tää tuntuvasti. Nämä ovat tajui- suus, tarkkaavaisuus, kokemuk- sellinen tietoisuus eli se mitä voisi sanoa olemassaolon tunteeksi ja neljäntenä refleksiivinen tietoisuus eli tietoinen, kieleen perustuva ajat- telu. Johtopäätös onkin, että tietoi- suus on tila – eräänlainen aivojen työtila, jossa aivot toimivat koko- naisuutena.
Kuudennessa luvussa tarkastel- laan toivoa herättävästi ja moni- puolisesti vaurioituvaa ja eheyty- vää mieltä. Mielenterveyden häi- riöt kuvataan elämän kokemusten päivityksen estymisenä, mistä teh- dään psykoterapiaa koskevia joh- topäätöksiä. Kiitettävästi ja vallal- la olevasta käsityksestä poiketen todetaan mielenterveyshäiriöiden genetiikan monimutkaisuus. Työ- elämän kilpailuhenkisyyttä ja suo- rituskeskeisyyttä arvostellaan.
Lopuksi tekijät korostavat sitä, että mieli on alati muuttuva dynaa- minen prosessi, jota ei voi redusoi- da aivoihin. Aivot, keho ja ympä- ristö muodostavat toimintasilmu- kan, jonka jokainen osa on tärkeä.
Ilmiönä mieli ei ole yhden tieteen- alan hallittavissa, vaan yhdistää tut- kimuskohteena monia tieteenaloja ja niiden tutkijoita.
Tämän kirjan tekijöitä ja kus- tantajaa on syytä onnitella loista- vasta saavutuksesta. Kyseessä on tervetullut ja moderni puheenvuo- ro kuumasta ja tärkeästä aiheesta, ja teokselle kannattaa toivoa laajaa
lukijakuntaa. Teos ravistelee aja- tuksia ja oikoo ennakkokäsityksiä – sen lukeminen todella palkitsee!
Kirjoittaja on Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritus- professori.
Tutkimusta salatusta
Merja Leppälahti Salattu, hävetty, vaiettu. Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä?Toim. Antti Häkkinen ja Mikko Salasuo. Nuorisotutkimusverkos- to/Nuorisotutkimusseura, julkai- suja 161. Vastapaino 2015.
Abortit, rikollisuus, huumeiden- käyttö, lastensuojelukysymykset, valtavirrasta poikkeava seksuaali- suus – nämä arkaluonteisiksi koe- tut aiheet ovat sellaisia, joihin me- dia helposti tarttuu ja jotka kiin- nostavat sekä opinnäytetöiden te- kijöitä että yleisöä. Mutta miten tällaisia aiheita voi tutkia? Miten kerätä aineistoa asioista, joista mie- luummin vaiettaisiin? Onko vai- keneminen aina salailua? Entä jos lainsäädäntö tai eettiset ohjeet es- tävät aineiston saamisen tai tutki- muksen julkistamisen?
Antti Häkkisen ja Mikko Sala- suon toimittama Salattu, hävetty, vaiettu tarttuu kysymykseen han- kalista tutkimusaiheista ja tällais- ten aiheiden tutkimukseen liitty- vistä ongelmista. Kirjan yhdek- sässä artikkelissa tutkijat käsittele- vät omien tutkimustensa pohjalta jollakin tavoin arkaluonteisen tai muuten vaikeasti lähestyttävän ai- heen tutkimusta. Hankalia tutki-
