42 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 TUTKIMUSTA SUOMESSA
TUTKIMUSTA SUOMESSA
Mielen reunoilla olevat alueet on perinteisesti suljettu tutki- muksen ulkopuolelle. Mieli ja toinen -hanke tekee juuri päin- vastoin. Ehkä juuri siksi Marja- Liisa Honkasalon tutkimus on synnyttänyt voimakkaita reak- tioita.
Media raportoi häkellyttäväs- ti Suomen Akatemian rahoit- tamasta uudesta tutkimus- hankkeesta vuonna 2013. Rahaa myönnettiin löysin rantein epä- määräiseen tutkimukseen. Siltä ainakin Turun yliopiston Kult- tuurin ja terveyden tutkimus- yksikön professorista Marja- Liisa Honkasalosta tuntui, kun hän seurasi hankkeensa Mieli ja toinen uutisointia. Uutisoin- ti loppui, kun rahoittaja ilmoitti hankkeen saaneen erittäin kor- keat tieteelliset arviot kansain- väliseltä arviointipaneelilta.
Honkasalon projekti on osa Suomen Akatemian laajaa Ih- misen mieli -tutkimusohjel- maa, joka päättyy tänä vuonna.
Yhteensä kaksikymmentäkaksi hanketta tutkivat mieltä filoso- fian, psykologian ja neurotietei- den, lääketieteen, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen ja yhteis- kuntatieteiden näkökulmasta.
Joukko tutkijoita kertoo ha- vainnoistaan teoksessa Mielen salat, joka on juuri ilmestynyt Gaudeamukselta. Marja-Liisa
Honkasalon artikkelin nimi on
”Kumman varjo”. Se kuvaa osu- vasti ilmiöitä, joita ei paljain sil- min näe, mutta jotka ovat mo- nille todellisia ja vaikuttavat elämään siinä missä näkyvätkin asiat. Yliluonnollisina pidetyt kokemukset voivat olla näkyjä, ennalta-arvaamisia, tele patiaa, kuuloaistimuksia tai vaikkapa kuolleiden kohtaamisia. Ne tup- sahtavat tyypillisesti äkkiarvaa- matta arjen keskelle.
Sigmund Freud käytti yli- luonnollisista ja paranormaa- leista asioista käsitettä das Unheimliche. Honkasalon tut- kijaryhmä päätyi puolentois- ta vuoden pohdinnan jälkeen
”kummaan”. Käsite luonnehtii ryhmän mukaan parhaiten arki- kokemuksesta poikkeavia koke- muksia, jotka viittaavat toisiin todellisuuksiin ja selittämättö- miin ilmiöihin, joille ei ole ais- tein havaittavaa näyttöä.
Kahdeksanhenkinen ryhmä tutki kummia kokemuksia his- toriallisesta, psykiatrisesta, neu- rotutkimuksellisesta ja kulttuu- rienvälisestä näkökulmasta. Yhtä kattavaa tutkimusta ei ole Suo- messa aiemmin tehty.
Yllättävä lisämateriaali Kummat kokemukset ovat tut- tuja hyvin monille. Sen profes- sori tuli tuntemaan hankkeen julkitulon jälkeen. Hänelle alkoi
sadella puheluja. Ihmiset halu- sivat kertoa kokemuksista, joita oli vaikea selittää ja joihin suh- tauduttiin yhtä vähättelevästi kuin professorin tutkimukseen.
Viestitulva oli niin valtaisa, että se oli saatava aisoihin. Pro- fessori ymmärsi senkin, että tutkijaryhmälle oli täysin odot- tamatta tarjoutumassa ainut- laatuista materiaalia, jota voisi hyödyntää tutkimuksessa.
Honkasalo pyysi yhteyden- ottajia kirjoittamaan kokemuk- sensa ylös ja lähettämään hänel- le. Kirjeitä saapui yli sata, eikä vuo ole vieläkään tyrehtynyt.
Kirjallisessa muodossa kansa- laisten kummat kokemukset muuttuivat osaksi akateemista tutkimusta ja lopulta tiedekir- jaksi. SKS:n kustantama Kum- man äärellä on parhaillaan ver- taisarvioitavana ja oletettavasti tulevana vuonna markkinoilla.
Huokoinen ja tarkkarajainen mieli
Mieli ja toinen -hanke tutkii mieltä sen ulkoreunoilta käsin.
”Mieli on mielletty aivojen neu- rologisiksi toiminnoiksi, ja kaik- ki, mikä jää niiden ulkopuolelle, on likaa, joka uhkaa järjestystä.
Mielen reunoilta tulee jotain, joka uhkaa yhteiskuntaa”, Hon- kasalo sanoo.
Hankkeen johtajaa kiinnos- taa juuri se, mitä noilla reunoilla
Kummia kokemuksia
TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 43
TUTKIMUSTA SUOMESSA
tapahtuu. Kummat kokemukset lyövät kokijaansa herkästi hä- peän leiman. Ihmiset sysätään psykiatrian piiriin ja leimataan hulluiksi. Honkasalon mielestä tutkijoiden eettinen tehtävä on hälventää stigmaa. Siksi muun muassa kirjeaineisto otettiin mukaan tutkimukseen.
Euroopassa ja Yhdysvallois- sa tehtyjen tutkimusten mukaan länsimaissa yli puolella väestös- tä on elämänsä aikana yksi tai useampi kumma kokemus. Se selittänee, miten suuresti kum- ma kiehtoo ihmisiä ympäri maa- ilman. Sen tenho ilmenee muun muassa uususkonnollisten ja spiritualististen liikkeiden ve- tovoimana.
Mistä kaikesta kumman kai- puu kertoo? ”Se kertoo ennen kaikkea ’re-enchantmentista’, sadunomaisuuden poistamises- ta. Rationaalinen yhteiskunta ja teknologian ihannointi ovat put- sanneet lumon ihmisten elämäs- tä. Ihmiset haluavat kuitenkin sellaisen maailman, jossa sadun-
omaisuus ja kummat kokemuk- set ovat mahdollisia.”
Kumman hylkääminen ajoit- tuu valistuksen ajan jälkeiseen, sekulaariseen maailmaan, jos- sa totuus ammennettiin tieteis- tä, ei uskonnosta. ”Nyt elämme postsekulaarisessa ajassa, jossa on jälleen tilaa uskonnolle. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten tärkeä merkitys uskonnolla on politiikassa”, Honkasalo sanoo.
Kumma eri kulttuureissa Mielen käsite vaihtelee eri kult- tuurien välillä. Länsimaissa mieli mielletään rationaalisek- si, kanadalaisen filosofin Char- les Taylorin mukaan suljetuksi ja ulkomaailmalta rajatuksi. Yh- dysvaltalaisen filosofin William Jamesin mukaan mieli taas on toimintojen sarja, jatkumo, jon- ka reunat ovat huokoiset. Joilla- kin ihmisillä on kyky ottaa vas- taan kummat kokemukset ja päästää ne huokoisten reunojen läpi. Mieli on siten ”intersub- jektiivinen”, ihmistenvälinen, ja
syntyy vuorovaikutuksessa ym- päristön kanssa.
Kummien kokemusten ym- märtäminen on merkityksellistä muun muassa traumaterapiassa.
”Hoitohenkilökunta haluaa tie- tää, miten kohdata ihmisiä, jot- ka ovat menettäneet lapsensa tai rakkaimpansa ja kertovat ta- vanneensa heidät”, Honkasalo sanoo. Miten sureviin tulisi suh- tautua? Ovatko he hulluja, vai ovatko hoitajat vailla empatiaa?
Vainajiin, äänten kuulemi- seen ja henkiolentoihin reagoi- daan eri kulttuureissa eri tavoin.
Se, mikä on kummaa yhdes- sä kulttuurissa, voi olla täysin normaalia toisessa. Henkimaail- man olennot kuuluvat kiinteästi muun muassa yhdysvaltalaisen antropologin Irwing Hallowelin tutkimien Ojibwa-intiaanien ih- miskäsitykseen ja maailmanku- vaan. He hakevat apua, tukea, voimaa ja moraalisten arvojen oppaita olennoista, joita Hallo- wel kuvaa nimellä ”other-than- human-persons”.
Honkasalo toteaa, että mo- net ilmiöt määritellään länsi- maisessa kulttuurissa nykyään neurotieteellisen mielen, aivo- jen, kautta, ja jos asia poik keaa totutusta, siitä tulee helposti mielenterveyden ongelma. Kult- tuurinen psykiatrinen luokitus tunnistaa ilmiön häiriöksi. Ään- ten kuuleminen on yksi esimerk- ki. Jos äänellä ei ole todistettavaa lähdettä, se voidaan mieltää hal- lusinaatioksi, mikä johtaa puo- lestaan siihen, että oireeseen saatetaan määrätä psyykelääket- tä. ”Ihminen joutuu diagnosti- seen psyykelääkkeiden myllyyn, mikä vaikuttaa elämänkulkuun”, Honkasalo sanoo.
Kulttuurisen terveyden ja hyvinvoinnin professori Marja-Liisa Hon- kasalon mielestä tutkijoiden tehtävä on hälventää kummallisten kokemusten aiheuttamaa stigmaa. Kuva: Lauri Hannus.
44 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 TUTKIMUSTA SUOMESSA
Entä jos ääniin ja näkyi- hin ja henkiolentoihin suhtau- duttaisiin avoimemmin ja hy- väksyvämmin? Tulisiko meistä onnellisempia, jos sallisimme itsellemme kumman kokemuk- sen? Saisiko sureva enemmän lohtua, jos hänen kokemustaan ei kyseenalaistettaisi, ja tuntisi- ko hoitaja ymmärtäneensä sure- vaa paremmin?
Kumman ymmärtämistä vaikeuttaa todistamisen pakko.
Olemme tottuneet siihen, että kaikkeen tarvitaan evidenssi, näyttö. Myös lääketieteen diag- noosit perustuvat näyttöihin.
Todistamisen taakka tulee vastaan usealla elämänalueella.
Miten uskoa pakolaisen tarinaa, raiskatun tai seksuaalista häirin- tää kokeneen kertomusta, entä masentunutta, jos näyttöä ei ole? Ovatko kroonisesta kiputi- lasta kärsivän tuskat oikeita vai kuviteltuja?
”Näkymättömän osoittami- nen todeksi on haastavaa. Aja- tellaan, että kokemus ei ole tot- ta, koska se ei näy”, Honkasalo pohtii.
Taiteessa kummalliset koke- mukset hyväksytään luonnolli- sena osana luovaa työskentelyä.
Kukaan ei ihmettele kirjailijan kykyä luoda mielikuvitusmaa- ilmoja tai säveltäjän kykyä kir- joittaa mielessään kuulemaansa musiikkia nuottiviivoille. Kum- maa sallitaan myös leikeissä, unissa ja uskonnollisissa koke- muksissa.
Myös tutkijat kokevat selit- tämättömiä asioita tieteellises- sä työssään, usein juuri ennen tärkeää oivallusta. Honkasa- lon mukaan hyvä tutkija onkin näkymättömän näkijä.
MIELI-hankkeen loppuseminaa- ri järjestetään Helsingin Paasitor- nissa 1.–2. joulukuuta. Lisätietoja tapahtumasta: http://www.aka.fi/
fi/tiedepoliittinen-toiminta/aka- temiaohjelmat/toiminnassa/mie- li/ajankohtaista/mieli-loppusemi- naari-1.-2.12.2016/
Mieli ja toinen -tutkimushanke esitellään Tieteen päivien sessios- sa 12.1.2017.
HELEN MOSTER Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
TIETEESEEN LUOTETAAN EDELLEEN
Uuden Tiedebarometrin tulok- sista ilmenee, että tieteeseen luotetaan ja että se kiinnostaa suurta yleisöä. Tieteen kiin- nostavuuden kasvu (+3 %) sopii huonosti julkisuudessa esitet- tyihin huoliin ja käsityksiin, joi- den mukaan kansa olisi alkanut väheksyä tiedetietoa. Koulutus- leikkaukset saavat kyselytutki- muksessa jokseenkin yksiselit- teisen tuomion.
Tiedot ilmenevät Tiedeba- rometri 2016 -tutkimuksesta, jossa selvitetään suomalaisten suhtautumista tieteeseen ja tie- teellis-tekniseen kehitykseen.
Tiedebarometri 2016 on vuon- na 2001 käynnistetyn tutkimus- sarjan kuudes osa.
Erityisen suurta luottamus- ta nauttivat yhteiskunnan sisäi- sestä ja ulkoisesta turvallisuu- desta vastaavat organisaatiot eli poliisi ja puolustusvoimat.
Myös yliopistoihin ja korkea- kouluihin luotetaan, ja näitä lai-
toksia kohtaan tunnettu luotta- mus on myös noussut edellisestä mittauk sesta (75 % tuntee hyvin suurta tai melko suurta luot- tamusta). Kokoava ja hieman yleisempi arviointikohde ”tie- deyhteisö” (tiede ja tutkimus, tiedeyhteisö yleisesti ottaen) si- joittuu myös merkittävän korke- alle, heti neljänneksi yliopistojen ja korkeakoulujen jälkeen (66 %).
Tiedettä koskevan tiedon lähteistä televisio ja radio ovat tärkeimmät (81 %). Seuraavana keskeisenä tietolähteenä maini- taan sanomalehdet (71 %). In- ternetin tietolähteekseen ni- meävien kasvu on tasaantunut, mutta verkko on saavuttanut sanomalehdet tiedon lähteenä (70 %). Internet on tärkeä vä- line molemmille sukupuolille, kaikille ikäryhmille ja erilaisen koulutuksen omaaville. Tietees- tä ja sen tuloksista tiedottami- nen kansalaisille koettiin kui- tenkin kyselyssä puutteellisena.
Barometrin julkistustilaisuu- dessa toivottiin, että tutkijoil- la olisi valmius tulla esiin puhu- maan muustakin kuin omasta tutkimuksestaan. Heidän tulisi näkyä myös uusilla foorumeilla ottamassa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin.
Tiedebarometri 2016 -tutki- muksen toteutti Tieteen tiedo- tus ry:n toimeksiannosta Yhdys- kuntatutkimus Oy. Kirjalliseen kyselyyn vastasi 1 056 henkilöä.
Tiedebarometri on luettavissa Tieteen tiedotus ry:n verkkosi- vuilla (http://www.tieteentiedo- tus.fi/tiedebarometri.html).
