Hirvituhot vuosina 1973-1982 perustetuissa männyn viljelytaimikoissa Uudenmaan-Hämeen metsälautakunnan alueella.

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

719

THEFINNISHFORESTRESEARCHINSTITUTE

HELSINKI 1988

Ari Lääperi ^{& Kari} Löyttyniemi

HIRVITUHOT VUOSINA 1973—1982 PERUSTETUISSA MÄNNYN

VILJELYTAIMIKOISSA UUDENMAAN-HÄMEEN

METSÄLAUTAKUNNAN _ALUEELLA

Moose (Alces alces) damage ⁱⁿ pine plantations established

during ^{1973—1982 in the} Uusimaa-Häme Forestry ^{Board District}

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE

Osoite: Unioninkatu 40 A

Address: SF-00170 Helsinki, Finland

ptone- '

^{661 401}

Telex: 121286 metla sf

Ylijohtaja: Professori

Hj ^{pohti ,a}

Director: Professor ^J

Julkaisujen jakelu: Kirjastonhoitaja

Distribution of Librarian Liisa Ikävalko-Ahvonen publications:

Julkaisujentoimitus: Toimittajat SeppoOja

Editorial office: Editors TommiSalonen

Metsäntutkimuslaitos on maa-ja metsätalousministeriön alainen vuonna1917 perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä onSuomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja ^metsien tarkoituksenmukaista käyttöä ^{edistävä tutkimus.} Metsäntutkimustyötä ^teh dään lähes 800 hengenvoimin yhdeksällätutkimusosastollajakymmenellä tutkimus-ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä^n.150000hehtaaria,jotka^onjaettu¹⁷tutkimusalueeseen ja joihin ^sisäl tyy kaksi kansallis- ja viisi luonnonpuistoa.Kenttäkokeita onkäynnissä maankaikissa osissa.

TheFinnish ForestResearch Institute, established in 1917, ^is a stateresearch institution subordinated to the Ministry of Agriculture ^and Forestry. ^{Itsmain task is} to carry ^out research work to support ^the developmentofforestry and the expedient use offorest

resourcesandforests. Thework is carriedout by ^means of ⁸⁰⁰personsin nineresearch departments and ten research and field ^stations. Theinstitute administers state-owned forests of over150000 hectares for research purposes, including twonational parks and five strictnaturereserves.Field experiments areinprogressinallparts of thecountry.

FOLIA FORESTALIA 719

Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1988

Ari Lääperi ^{& Kari} Löyttyniemi

HIRVITUHOT VUOSINA 1973—1982 PERUSTETUISSA MÄNNYN

VILJELYTAIMIKOISSA UUDENMAAN-HÄMEEN

METSÄLAUTAKUNNAN _ALUEELLA

Moose (Alces alces) damage ⁱⁿ pine plantations established during ^1973—1982 in the Uusimaa-Häme Forestry ^{Board District}

Approved ^on27.5.1988

SISÄLLYS

1. JOHDANTO 3

2.TUTKIMUSAINEISTOJA -MENETELMÄT ₃

21. Aineisto 3

22. Menetelmät 4

3. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5

31.Tuhojenmäärä 5

32. Korvaukset 6

33. Taimikkotekijät 7

331.Taimikon pinta-ala ⁷

332.Kasvupaikanviljavuus 7

333.Metsänhoidollinen tila ja vesoittuneisuus 7

34. Ympäristötekijät ⁸

4. PÄÄTELMÄT 88

KIRJALLISUUS ^— REFERENCES 10

SUMMARY 12

LÄÄPERI,

A.&LÖYTTYNIEMI,K.1988.Hirvituhotvuosina 1973—1982perustetuissamännynviljelytaimikois

saUudenmaan-Hämeen metsälautakunnan alueella. Summary:Moose (Alces alces) damagein pine plantations established during 1973—1982intheUusimaa-Häme Forestry BoardDistrict.FoliaForestalia719. 13_p.

Hirvituhojen ^määrää ja taimikoiden hirvituhoalttiu teen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Uudenmaan-Hä

meen metsälautakunnan alueella vuosina 1973—1982 perustetuissa männyn viljelytaimikoissa. ^Satunnais

otannallavalittiin 152 taimikkoa, jotka tarkastettiin ke sällä 1986. Talvella 1985/86 hirvitiheys ^{ko. alueella oli} 6 —B yksilöä metsätalousmaan 1000hakohti.

Tuhoja esiintyi ⁵⁶ % taimikoista. Toistuvan tuhon kohteeksi oli joutunut ^{46 %.}Kasvatuskelvottomiksi tai vajaatuottoisiksi joutuneiden taimikoiden pinta-ala ^oli 6 % (1100 ha) taimikoiden kokonaispinta-alasta. ^Vii dennes tuhoistaoli

syntynyt^{talvella 1985/86.Verrattu}

na 1970-luvun alkupuoliskoon pahoin vahingoittunei den taimikoiden suhteellinen osuusolipysynyt^samana.

Niiden taimikoiden _osuus,joissatuhojaei esiintynyt ^ol lenkaan,oli nytkaksikertaaniin suurikuin 1970-luvul la.

Tuhoja ^{todettiin sitä} enemmän mitä huonompi ^oli taimikon metsänhoidollinen tila. Varsinkin haapave sakko mäntytaimikossa ^lisäsi myös mäntyihin ^kohdis tuneita tuhoja. Ympäristötekijöiden ^{havaittiin vaikutta}

van tuhoalttiuteeen. Sen sijaan kasvupaikan viljavuu

dellaei havaittu olevanvastaavaa vaikutusta.

The extent of moose damage, and the factors af fecting thesusceptibilitytomoosedamage,wereinvesti gated in young pine plantations established during

1973—1982 in the Uusimaa-Häme Forestry Board District. Arandomsampleconsistingof152 plantations

were inspected ^{insummer 1986. The moosedensityin} the areain question ^inwinter 1985/86was about 6—B individuals/ 1000 ha of forest land.

Moosedamageoccurredin56 %ofthe plantations, and 46%ofthe plantations ^{hadsufferedfromrepeated} attack. 6% ofthe total areaof plantations (1,100ha)

wereclassified as being incapable ^offurthergrowth^or underproductive. ^{Onefifthofthe}damagehad occurred during ^winter 1985/86. The relative proportion of seriously damaged plantations had remained thesame

compared tothe situation during ^{the firsthalf ofthe} 70s. However, the proportion of young plantations with no damage at all was double the level for the

19705.

The severity ^of damage ^{was foundtobethe}greater, thepoorer thesilvicultural condition oftheplantations.

A dense understorey ^ofaspen in pine plantations also increased the amount of damage ^{to the} pine ^trees.

Environmental factors were found to have an effect on the damage susceptibility. Site fertility, onthe other hand, ^wasnotfoundtohaveany corresponding effect.

Helsinki1988.Valtion painatuskeskus ISBN 951-40-1011-6

ISSN 0015-5543

Correspondence: ^{TheFinnish ForestResearch Institute,DepartmentofForest} Protection,PL 18,SF-01301 Vantaa, Finland.

Keywords:elkdamage,^moosedamage,forest plantations ODC451.2+156.5+149.6Alcesalces4-174.7Pinussylvestris

Folia Forestalia 719 3

1.

JOHDANTO

Hirvikanta

lisääntyi

^{Suomessa 1970-luvul} lalähesviisinkertaiseksi edelliseen

vuosikym

meneenverrattuna. Samalla

lisääntyivät myös

hirvien metsissä aiheuttamat tuhot. Vaikka

hirvituhoja

^{oli tutkittu}

jo

^{monena vuosi}

kymmenenä (mm.

^Ehrström

1888,

^Korhonen

1939, Kangas 1949,

Yli-Vakkuri

1956,

^Hirvi vahinkokomitean...

1960,

^Juutinen

1962),

^ei niiden

laajuudesta,

^{laadustaeikä tuhoalttiu}

teenvaikuttavista

tekijöistä

^ole

julkaistu

^kuin muutamia

havaintoja (mm. Kangas 1949,

Hirvivahinkokomitean...

1960,

Yli-Vakkuri ym.

1969,

^Leikola ym.

1977,

^Rautiainen

ja

Räsänen

1980).

Metsäntutkimuslaitoksessa aloitettiin ^1970- luvulla

laaja hirvituhojen selvittämistyö (mm.

Löyttyniemi ja

^Hiltunen

1976, Löyttyniemi 1982, Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983, Löyttynie

mi

ja Repo 1983, Repoja Löyttyniemi 1985).

Tuloksia saatiin _mm.

hirvituhojen

^määrästä

ja

^{laadustavuosina 1963—1972}

perustetuissa männyn viljelytaimikoissa

Uudenmaan-Hämeen metsälautakunnan alueella

(Löyttyniemi ja

Piisilä

1983)

^{sekä taimikko-}

ja ympäristö tekijöiden

vaikutuksista niiden tuhoalttiu teen

(Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983, Repo ja Löyttyniemi 1985). Hirvituhojen laajuutta

selvitettiin

myös

^1977—84 valtakunnanmet sien7.inventoinnin

yhteydessä.

Vuoden 1972

jälkeen

Uudenmaan-Hä meenmetsälautakunnanalueella

yksityismet

siä uudistettiin entistä enemmän,

ja

^istutus tuli

pääasialliseksi viljelymuodoksi (Löytty

niemi

ja

^Piisilä

1983).

^Kun

mäntytaimikoiden

määrä näinoli

lisääntynyt

1980-luvulletul taessa,

myös

^{tuhoillealttiissa}

kehitysvaihees

sa olevien

mäntytaimikoiden ala, yhtä

^hirveä kohti

laskettuna, lisääntyi.

Hirvien ravinnon valintamahdollisuudet

paranivat edelleen,

kun hirvikantaa vähennettiin 1980-luvun

puolessa

^välissä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvit tää

hirvituhojen

^määrää

männyn viljelytai

mikoissa Uudenmaan-Hämeen metsälauta kunnan alueella_cm. muutosten

jälkeen.

^Sa malla

tutkittiin,

^oliko

männyn viljelytaimi

koiden tuhoalttiuteen vaikuttavissa taimik ko*

ja ympäristötekijöissä tapahtunut

muu toksia.

Tutkimuksen suunnitteli ja johti ^MMTKariLöytty niemi. MMK Ari Lääperi ^valitsi tutkittavat taimikot, tekimaastotyöt,^{käsitteliaineiston} ja ^{laati alustavankä} sikirjoituksen. KiitosUudenmaan-Hämeen metsälauta kunnalle, joka ^auttoi perusaineiston valinnassa.

2. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT

21. Aineisto

Tutkittavat taimikot valittiin jatarkastettiin maas tossa pääpiirteissään ^{samoin menetelmin kuin kesällä}

1976 tehdyssä inventoinnissa (Löyttyniemi ja Piisilä 1983), jotta tuloksetnäissä kahdessa tutkimuksessaoli sivat vertailukelpoisia.

Tutkimuksen perusaineistona ^{olivat vuosina 1973—} 1982 Uudenmaan-Hämeen metsälautakunnan alueella perustetutmännyn viljelytaimikot, jotka ^{oli tehty} yksi tyismetsälain ^{2§:n mukaisesti} metsänomistajan ^omalla kustannuksella. Taimikotkuuluivat puuston ^iän ja pi tuuden suhteen hirvituhoille alttiiseen ikäluokkaan (Kangas ^1949, Löyttyniemi ja ^{Piisilä 1983).Aineistoon} eivät sisältyneet metsänparannuslain, rauhoitussopi

musten tai-päätöstennojallaperustetuttaimikot,met

säteollisuusyhtiöiden ^{taivaltion maillaolevat taimikot,} metsänomistajien täysin omatoimisesti perustamat^tai mikot, luontaisesti syntyneet taimikot eivätkä _turve maiden metsänviljelyalueet.

Tarkastettaviksi arvottiin 16 taimikkoa edellä maini tun kauden jokaista vuotta kohti. Metsälautakunnan arkisto jakaantui ^{vuosien 1950—1978} viljelykortistoon ja vuosien 1979—1982atk-luetteloon. Koska viljelykor

tistoei ollut vuosijärjestyksessä ja ^eripuulajientaimi koita ei voitu varmasti saada erilleen, otantatehtiin kahdessa erässä. Otos atk-luettelosta suhteutettiin vas taamaan viljelykortistosta tehtyä otosta.Ensimmäiseen otokseentuli521taimikkoa, jotka ^oliarvottu521yhtä suuresta otosyksiköstä. ^{Kun niistä} hylättiin muut paitsi tutkittavaan joukkoonkuuluneet taimikot, jäi jäljelle 240 taimikkoaloista satunnaisotannalla määrättiin 160 taimikkoa. Eräissä tapauksissa viljelyvuosi poikkesi ^ar kistossailmoitetusta. Josaluettaoli viljelty useampana kuin yhtenä_vuonna, merkittiin alueen viljelyvuodeksi

sevuosi, jolloin pääosataimikostaoli viljelty. Täyden nysviljelytapauksissa ^merkittiin viljelyvuodeksialkupe räinen viljelyvuosi. ^{Yhteensä maastossa} tarkastettiin

152 taimikkoa (kuva 1, taulukko 1).

Tarkastettujen taimikoiden koko oli keskimäärin

4 _Lääperi,A.&Löyttyniemi, K.

Taulukko 1.Tutkimuksen mäntyviljelmäaineisto Uudenmaan-Hämeen metsälau takunnan alueella.

Table 1. Thepineplantationmaterial investigated ^{in the} Uusimaa-HämeForestry Board district.

Kuva1. Tarkastettujen taimikoiden sijainti.

Fig. 1.Location of inspected stands.

1,15 +0,11 ha (0,1 —6,7 ha). ^{26taimikkoaolikooltaan} vähintään kaksi hehtaaria. Istutustaimikoita oli 141, kylvötaimikoita ^seitsemän ja alueita, joilla ^olisekäistu tettu ettäkylvetty, neljä. Istutettaessataimet olivatol leet keskimäärin kaksivuotiaita.

Viljellyt pinta-alat ^{olivat maastossa} silmämääräisesti arvioidenja karttoja apuna käyttäenkeskimäärin noin 7%pienemmätkuin arkistossa ilmoitetut uudistusaluei den pinta-alat. ^{Syynätähänolise,että}uudistusaloihin sisältyikallioita tailuontaisesti taimettuneita aloja, joita eioltuvoituviljellä.Myösuudettietjatalotvähensivät pinta-alaa ja joissakin tapauksissa ^osauudistusalasta oli viljelty kuuselle.

Arkistotietojen ^{mukaan vuosina 1973—1982} perus tettujen mäntytaimikoiden kokonaispinta-ala ^{on 19834} ha. Kun cm. uudistusalan vähentyminen otetaanhuo mioon, jää lopulliseksi viljelyalaksi ^{noin 18300 ha.}

Tarkastettujen taimikoiden pinta-ala ^{olinoin 1% tutki}

tusta perusaineistosta.

22. Menetelmät

Yleistarkastuksessa määritettiin taimikonmetsätyyp pi sekä pinta-ala, keskimääräinen metsänhoidollinen ti la ennen hirvituhoja ja tuhojenjälkeensekävesoittunei suus.Taimikon ympäristöstä määriteltiin kuusivaltais ten metsien osuussekä taimikon etäisyys ^{lähimmästä} talosta ja tiestä.

Taimikon keskimääräistä metsänhoidollista tilaa ku vaavat luokat olivat:

1⁼hyvä ^taimikko täystiheä, ^eihaittaavia vesoja 2=tyydyttävä taimikko täystiheä, vesoja jonkin ^ver

ran, ei kiireellistä metsänhoidon _tar vetta

3⁼välttävä taimikko riittävän tiheä, vesoja ^run saasti,kiireellinen perkaustarve 4=huono taimikko vajaapuustoisuuden ^rajoilla,

vesoja runsaasti, kiireellinen hoidon tarve, viljely ^usein uudistettava 5⁼erittäin taimikko vajaapuustoinen ja ^vesoittu

huono nut,kiireellisesti uudistettava Viljelyvuosi Yhteensä — Total Otanta —Sami iled

Plantation established

Kpl No.

Pinta-ala, ha Area, ha

Kpl No.

Pinta-ala, ha Area, ha Ilmoitettu

Reported Yht.

Total ^x

Todettu

Measured Yht.

Total ^x Yht.

Total ^X

1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982

920 1180 1170 1470 1330 1610 1490 1550 1720 2300

1021 1276 1489 1949 1694 2069 2118 2271 2649 3298

1,11 1,08 1,27 1,33 1,27 1,29 1.42 1,47 1,54 1.43

15 15 16 14 16 16 15 15 16 14

15.1 29,9

19.3 15,6 18,8 20.2 17.5 18,2 17.6 16.4

1,01 1,99 1,21 1,11 1,17 1,26 1,17 1,21 1,10 1,17

14.1 26,6 18.4 13,9 17.2 19,1 15,9 17.5 15,5 15,9

0,94 1,77 1,15 0,99 1,08 1,19 1,06 1,17 0,97 1,14 Yhteensä

Total

14740 19834 1,35 152 188,6 1,24 174,1 1,15

Folia Forestalia 719 5

Vesojen ^määrä jaettiin ^{kuuteen luokkaan} ottamatta huomioon kasvupaikan viljavuutta. Luokat olivat sa matkuinLöyttyniemen ja ^Piisilän (1983) tutkimukses sa:

0 = ei ollenkaan 1 ⁼ erittäin vähän 2⁼ jonkin verran

3= kohtalaisesti, hieman haittaa 4⁼ runsaasti, haitallisessamäärin

5=erittäinrunsaasti, erittäin haitallisessa määrin

Lisäksi pyrittiinselvittämään taimikossa tehdyttoi menpiteet. Arvioinnissa noudatettiin soveltuvin osin Uudenmaan-Hämeen metsälautakunnan metsien käsit tely- ja uudistamisohjeita ^{vuodelta 1982} (Uudenmaan- Hämeen... 1982).Istutettujentaimien samoin kuinkyl völaikkujen määränoletettiin olleen2000 ha:lla. Tämä on ollut tavanomainen viljelytiheys Uudenmaan-Hä meen metsälautakunnan alueella.

Hirvituhot määritettiin linjoittaisen ympyräkoeala inventoinnin keskiarvona. Taimikkoon vedettiin nor maalia hirvivahinkoarviointia noudattaen yksi koeala linja, yleisimmintaimikon äärikulmien välille.Koealan kokooli

50m

2 ja koealaväli 25 —50 m määräytyen ^tai-

Mikon alan mukaan. Ympyräkoealainventointi ^käsitti yhteensä 863 koealaa (4,315 ha). Ympyräkoealoilla ^mi tattiinpuuston tiheys ^ennentuhoa,puuston valtapituus sekä hirvien vioittamien ja kasvatuskelpoisten ^taimien

määrät.

Tuhot jaoteltiin Löyttyniemen ja ^{Piisilänkäyttämiin} hirvivahinkoluokkiin, joissa merkittävästi vioittuneeksi luettiin taimi,jonkapääranka ^oli katkaistu tai jonka kehitys ^{muutoin oli} häiriytynyt ^voimakkaan ja ^toistu

van sivuversojen syönnin johdosta ^tai tallaamisen tai kuorivioituksen vuoksi. Luokat olivat:

0 ⁼taimikko koskematon

1=vahinkoa vähän,vainyksittäisiätaimiavioitettu 2⁼ vahinkoja jonkin _verran,n.10—20 % taimistavioit

tunut merkittävästi

3⁼vahinkoa melko paljon, ^n.21—40 %taimistavioit tunut merkittävästi, vahingoilla ^{vaikutustametsi} kön kehitykseen; taimikko usein vajaatuottoisuu den rajoilla

4= pahoin vahingoittunut, ^{n. 41—60}% taimistavioit tunut merkittävästi;^taimikko tullut vajaatuottoi

seksi

5⁼ erittäin pahoin vahingoittunut, yli ⁶⁰ % taimista vioittunut merkittävästi; taimikkotuhoutunut

3. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU

31.

Tuhojen

^määrä

Tuhoja

^{havaittiin 85 taimikossa eli 56}

%:ssa

(pinta-alan

^osuus

64,5 %).

Toistuvasti

vioitettuja

^{taimikoita oli 46 %.} Taimikoiden keskimääräinen hirvivahinkoluokka oli

1,1 (taulukko 2).

^{Joka 17. taimikko arvioitiin} kasvatuskelvottomaksi

hirvituhojen

^vuoksi.

Koko metsälautakunnan alueella varsinainen tuhoala

(luokat

⁴

ja 5)

^olinoin^900haeli⁵ %

Taulukko 2. Taimikoiden jakautuminenhirvivahinko luokkiin (0 ⁼ei vahinkoa) ja vahinkoluokkien pinta alaosuutta vastaavat kokonaispinta-alat.

Table2. Distribution of plantations ^{into moose} damage classes (0 =no damage) andtotalareas corresponding tothe proportion of damage classareas.

vuosina 1973—1982

viljelemällä

perustettu

jen mäntytaimikoiden kokonaispinta-alasta.

Melko

pahoin vahingoittuneita

^olinoin2500 ha

(luokka 3).

^Osittaintuhoutuneissa taimi koissa oli lisäksi ^vakavaatuhoa^noin

2,0 ha, joka

^{vastasi 210 ha koko} tutkimusalueella.

Syys- ja

talvikautena syntynyt ^{tuhoala oli} noin 250 ha eli viidennes kokonaistuhoalasta.

Hirvivahinkokomitean

(1960) kyselytutki

muksen

pohjalta

on

arvioitu,

ettähirviental vikausina 1952/53—1956/57

käyttökelvotto

miksi tuhoamien taimikoiden alaoli I—2 % hirvituhoillealttiiden

viljelytaimikoiden

^ko konaisalasta Uudenmaan-Hämeen metsälau takunnan alueella

(Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983).

^Juutisen

(1962)

^{mukaan vakavaa tu} hoa

esiintyi

^vain

yhdessä tapauksessa

^238:sta

(0,4 %)

Etelä-Suomessa vuosina 1954—58 tarkastetuissa

männyn viljelytaimikoissa.

Suuri osa niistä oli kuitenkin vasta tulossa hirvituhoille alttiiseen ikään. Samoin vuosina 1967—68 Etelä-Suomessa

tehtyjen männyn viljelytaimikoiden

inventoinneissa havaittiin

hirvituhoja

^vain satunnaisesti

(Yli-Vakkuri

ym.

1969,

^Leikola ym.

1977,

^Rautiainen

ja

Räsänen

1980).

^Tuhot

lisääntyivät

^kuitenkin

erityisesti

^1960-luvun

loppupuolella (Yli-

Vakkuri

ym.

1969,

^Leikola _ym.

1977,

^Rau tiainen

ja

^Räsänen

1980).

> /

to 13 13 5 4

H-t, 1

26,3 15,1 8,6 3,3 2,6

UZ,,J

55,8 24,0 23,3 5.8 2.9

JJ,0

32,0 13,8 13,4 3,3 1,7

UJJZ.

5856 2525 2452 604 311

6 Lääperi, ^A.& Löyttyniemi, ^K.

Kuva 2. Taimikoiden pinta-alaosuudet hirvivahinko luokittain (0⁼ei vahinkoja) ^{vuosina 1976} (Löytty niemi ja Piisilä 1983) ja 1986 Uudenmaan-Hämeen metsälautakunnan alueella kerättyjen aineistojen perusteella.

Fig. 2.Distribution oftheproportionofplantations^into

moose damage classes according to the material collected in 1976 (Löyttyniemi & Piisilä 1983) and 1986 in the Uusimaa-Häme Forestry Board District.

1970-luvulla

hirvituhojen laajuutta

^selvi tettiin Uudenmaan-Hämeen metsälautakun nanalueellasekä

kyselytutkimuksilla (Löyt tyniemi ja

^Hiltunen

1976, Löyttyniemi ja

^Re po

1983)

^että

yksityiskohtaisella

^satunnais

otantaan

perustuneella

inventoinnilla

(Löyt tyniemi ja

^Piisilä

1983). Löyttyniemen ja

^Pii silän

(1983)

tutkimuksessa ⁸⁰ %

männyn

^vil

jelytaimikoista

^oli

joutunut

^{tuhonkohteeksi.}

Kokonaistuhoala oli 800 ha eli 5 % taimikoi den alasta.

Syys- ja

talvikautena 1975/76 syntynyt ^{tuhoalaoli noin250ha.Melko} pa hoin

vahingoittuneita

^{taimikoita oli 500—}

600 ha.

Verrattuna

Löyttyniemen ja

^Piisilän

(1983)

tekemään tutkimukseen vahinkoluokkien 4

ja

⁵ kokonaisala oli

lisääntynyt

^{noin 300}

ha:lla,

^{mutta niiden}suhteellinenosuus

vilje lytaimikoiden

^{alasta oli} pysynyt samana

(5

%).

Niidentaimikoiden _osuus,

joissa tuhoja

ei

esiintynyt ollenkaan,

^oli nyt ^kaksi kertaa

suurempi

^kuin 1970-luvulla. Noin30 % ^tai mikoista oli

sellaisia, joissa

^{tuhotolivat vä} hintäänmelko

pahoja.

^{Vastaava osuus 1970-} luvun

alkupuoliskolla

^{oli 13%}

(kuva 2).

Vuosina 1981—1986 ^{arvioidaanhirvental} vikannanolleen 3000—4000

yksilöä

^Uuden maan-Hämeen metsälautakunnan alueella.

Kun otetaan huomioon kaikki tällä alueella

hirvituhoillealttiissa

kehitysvaiheessa olevat, viljelemällä

perustetut

ja

luontaisesti synty neet

mäntytaimikot, yhteensä

^noin28000

ha,

voidaan uutta tuhoalaa

(vahinkoluokat

⁴

ja 5)

^laskea syntyneen ^{talvella 1985/86}

yhtä

hirveä kohti

0,1

^ha.

Löyttyniemi ja

^Piisilä

(1983) päätyivät

tutkimuksessaansamaan ar

vioon. Kun tähän kokonaistuhoalaan ^lisä tään lähes

vajaatuottoisiksi

^{tulleettaimikot}

(luokka 3),

^vuotuinenhirvikohtainentuhoala on

0,3

^{ha. Se vastaa 1950-luvun alussa teh}

dyn

inventoinnin

pohjalta

^{saatua tulosta}

(Löyttyniemi 1982, Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983).

32. Korvaukset

Hirvituhosta maksettavaan korvaukseen oikeuttavia taimikoita oli 37

kpl (55 ha).

Niissä tuhotmääritettiin

syntyneiksi

v. 1982

—1986. Viittä vuotta

vanhempia tuhoja

^ei voitu varmuudella todeta hirven aiheutta miksi. Puuston _arvon aleneminen määritet tiinmetsähallituksen

ohjeiden

^avulla

(Metsä

hallitus

1984, 1986).

^{Arvoksi saatiin 41000} mk. Vastaava _arvo koko metsälautakunnan alueelleoli

4,1 milj.

^mk

(n.

^{5 500}

ha).

^Taimi

koita, jotka

^{olisi tullut}

hirvituhojen

^vuoksi metsittää

uudelleen,

^{oli 1100ha.Niidenmet} sittämiskustannukset olisivat olleet

3,1 milj.

mk laskettuna metsälautakunnan vuosien 1982—1986 keskimääräisten metsittämiskus tannusten

perusteella.

Hirvivahinkokorvauksia oli metsälauta kunnan alueella maksettu vuosina 1982—86 valtionvaroistakaikkiaan345ha:lta

(269

^ta

pausta), yhteensä

n.

1,4 milj.

^mk.

Männyn

taimikoissa sattuneista tuhoista korvaukset ovat olleet 6 % korvaukseen oikeuttaneesta vahinkoalasta

ja

^{20 %} korvaussummasta.

Metsittämiskustannuksista korvattiin 30 %

(914

²³⁵

mk).

^Kolmeen

(8 %)

nyt ^todetuista

tuhotapauksista

^{oli anottu} korvauksia. Mää rä _on

jonkin

verran

suurempi

^{kuin 1970-lu}

vun

alkupuoliskolla (Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983).

Folia Forestalia 719 7

Taulukko 3.Taimikoiden jakautuminen hirvivahinko luokkiin ja ^vastaavat taimikoiden keskipinta-alat (0 ⁼ei ollenkaan).

Table 3. Distribution of plantations into moosedamage classesandcorrespondingmeanareas(0⁼no damage).

Rautiainen

ja

^Räsänen

1980,

^Jacobsson

1983)

mukaan

viljavilla kasvupaikoilla mäntytai

mikot _ovat hirvituhoille

alttiimpia

^{kuin ka} ruilla ^{mailla kasvavat.} Heikurainen

(1982) totesi,

^että

ojitetuilla

^soilla Keski-Suomessa hirvetaiheuttivat

tuhoja jonkin

^{verran enem} män

viljavien

^kuin

karujen kasvupaikkojen mäntytaimikoissa.

33.

Taimikkotekijät

331. Taimikon

pinta-ala

Tarkastetut ^taimikot olivat suhteellisen

pieniä.

Taimikoiden

keskipinta-alat

^{eri hirvi} vahinkoluokissa

jäivät

^{allekahdenhehtaarin}

(taulukko 3).

^Vaikutti

siltä,

^että

pienissä

^tai mikoissa tuhot

jonkin

^verran

lisääntyivät

taimikon

pinta-alan

^kasvaessa

(5

^{%:n riskita} so,

Spearman

^rs

=

0,173).

Löyttyniemi ja

^Piisilä

(1983)

^eivättoden

neet

tuhojen riippuvan

^taimikon

pinta-alasta,

kun oli

kysymys pienistä

taimikoista.Huttu nen

(1977)

^on

todennut,

^ettei

vahingoittunei

den taimikoiden keskikoko

yleensä poiken

nut taimikoidenkeskikoosta

(1,28 ha).

^Etelä

ja

Keski-Ruotsissa suurialaisissa taimikoissa

tuhoja esiintyi

keskimäärin vähemmänkuin alle 5 ha:n suuruisissa

(Westman 1958, Markgren 1984).

333. Metsänhoidollinentila

ja

vesoittuneisuus

Taimikoista50% ^{arvioitiinolleen}

hyvässä

kunnossa ennen

tuhoja ja

^{45%arvioitiin}

hy

väkuntoisiksivielä tuhon

jälkeenkin (tauluk

ko

4). Yleisimpänä

syynä huonoon metsän hoidolliseen tilaan olivat vesoittuneisuus

ja

aukkoisuus. Likimain

joka

^{viides taimikko} oli

täydentämistä ja perkaamista

^{tai uudel} leen metsittämistä

edellyttävässä

^tilassa.Tu

hojen jälkeen

vastaavassa kunnossa oli noin 30 %. Taimikoiden keskimääräinen metsän hoidollinentilaoli

2,0 (tyydyttävä)

ennentu

hoja ja 2,3 tuhojen jälkeen.

Tuhoja

^{oli sitä enemmän mitä}

huonompi

oli taimikonmetsänhoidollinentila

(5

% ^ris

kitaso,

r

s

=

0,177).

^{Tämän seikan ovat to} denneet

myös

Yli-Vakkuri

(1956),

^Westman

(1958) ja

^Rissanen

(1970).

^{TosinWestmanin}

(1958) ja

Rissasen

(1970) käsityksen

mukaan

mäntytaimikon

hirvituhoalttiuden

lisäänty

minen

johtui

nimenomaan

lehtipuiden

mää rästä.

Löyttyniemi ja

^Piisilä

(1983)

^{eivät to} denneet

riippuvuussuhdetta

^taimikon

yleisen

metsänhoidollisentilan

ja tuhojen

^välillä.

332.

Kasvupaikan viljavuus

Tarkastetuista taimikoista78 oli

puoluk katyypin (VT),

⁷¹

mustikkatyypin (MT),

²

käenkaalimustikkatyypin (OMT) ja

^1kaner

vatyypin (CT)

^kankaalla.

Tuhoja esiintyi

^sitä enemmän mitä karummilla mailla taimikot olivat

(2,5

^%

riskitaso,

^rs

=

—0,201).

^Lähes kaikki taimikot olivat kuitenkin

puolukka

tai

mustikkatyypin mailla, joten tuhojen

^sel vää

riippuvuutta kasvupaikan viljavuudesta

ei voitu havaita rehevämmillä mailla.

Löyttyniemen ja

^Piisilän

(1983)

^tutkimuk

sessa

hirvituhojen

^{määrä ei ollut}

riippuvai

nen

kasvupaikan viljavuudesta.

^{Eräiden ha}

vaintojen (Korhonen 1939,

Yli-Vakkuri

1956,

Taulukko 4. Taimikoiden jakautuminen hirvivahinko luokkiin metsänhoidollisen tilan (1 ⁼ hyvä) ^mu kaan.

Table 4.Distribution ofplantationsintomoosedamage classes according tosilviculturalcondition (1 =best).

(l ks. taul. 3 ^—see Table 3.

linkol 1

luol ;ka ^— 2

damageclass 3 4

?aimikkoja, kpl ^{67 40 23 13 5} ■ Plantations, no.

Ceskipinta-ala, ^ha 0,93 1,40 1,04 1,79 1,16 0,7 dean area, ha

Metsänhoidon tila Silvicultural condition

Uinen

0 Vah

1 hink koluokl

2

eka1 — Damage cli

3 4 :lass'

5 Yht.

Total

1 2 3 4 5

38 16 2 7 4

22 11 2 5 0

8 8 1 4 2

5 5 0 3 0

2 2 0 1 0

0 1 o 3 0

75 43 5 23 6 'hteensä 67 40 23 13 5 4 152

8 Lääperi, A. & Löyttyniemi, K.

Taulukko 5. Taimikoiden jakautuminen hirvivahinko luokkiin vesoittuneisuusasteen (0 ⁼vesakko) mu kaan.

Table 5.Distribution of plantations intomoose damage classes (0 ^{= no} stump sprout) according to the amount of stumpsprout.

(1 ks. taul. 3 —see Table 3.

Kuivien kankaiden taimikoista oli vesoit tunut haitallisessamäärin noin18 %

ja

^tuo reidenkankaidentaimikoistanoin25 %

(tau

lukko

5).

Taimikoistaoli perattu^noin48 %.

Niissä vesoittuneisuus ^oli vähäistä. ^Käsitte lemättömissä_seoliselvästi

runsaampaa.

Taimikonvesoittuneisuuden

ja tuhojen

^vä lillä ei ^ollut merkitsevää

riippuvuutta (r

s

=

0,127).

Useintuho oli kuitenkin sattunut

jo

ennen taimikon

perkausta. Myöskään Löyt tyniemen ja

^Piisilän

(1983)

tutkimuksessa ve

soittuneisuudella ei ollut vaikutusta

mänty

taimikoiden

hirvituhojen

^{määrään.Sitä}vas toin Korhonen

(1939),

Yli-Vakkuri

(1956) ja

Rissanen

(1970)

^arvelevat

lehtipuiden vesojen

lisäävän tuhoalttiutta. ^{Näin olettaa}

myös

Westman

(1958), joskin

^{hänen tutkimus} alueensa taimikoiden

puulajikoostumus

^oli erilainen kuin Suomessa.

Vesakon

yleisimmät puulajit

^olivat

pihlaja, kataja,

^koivut

ja haapa.

^{Tuhotolivat erittäin} merkitsevästi

(0,5

%

riskitaso,

r_s ⁼

0,228) riippuvaisia haapojen

^{määrästä. Muilla}puu

lajeilla

^{eiollutvastaavaa vaikutusta}

(pihlaja

r_s⁼

0,020, kataja

⁼

—0,087,

^{koivut r}s

=

0,131). Löyttyniemi ja

^Piisilä

(1983)

^totesivat

pihlajan esiintymisrunsauden ja mäntytaimi

kon

hirvituhojen

^{välillä lievän}

positiivisen riippuvuussuhteen.

34.

Ympäristötekijät

Tarkastetuistataimikoista ⁵³ %^olikuusi valtaisella ^alueella.

Tuhojen

^{ei kuitenkaan} havaittu olevan

riippuvaisia

kuusivaltaisten metsien osuudesta. Sitä vastoin

Repo ja Löyttyniemi (1985) totesivat,

^{ettämitäenem} män alueella oli kuusivaltaisia metsiä sitä enemmän taimikoissa

esiintyi hirvituhoja.

Tämä

johtui

^{lähinnähirville}

sopivan

^ravin

non niukkuudesta tällaisilla ^alueilla.

Taimikot, joissa tuhoja

^ei

todettu, sijaitsi

vat keskimäärin400 _m:n

etäisyydellä

^lähim mästätalosta

ja

^{300 m:n}

etäisyydellä

^lähim mästätiestä.Vastaavatluvuterittäin

pahoin vahingoittuneiden

taimikoiden osalta olivat 1100_m

ja

^1000m.

Talon,

^{tien taitalonsekä} tienvälittömässä

läheisyydessä

^{oli 25 taimik}

koa, joista

^{18:ssa ei}

esiintynyt tuhoja.

^Vain

yhdessä

^{tienvieressä}olleessataimikossa hir vetolivattehneetmelko

pahaa

^tuhoa.

Korhonen

(1939)

^sekä

Repo ja Löyttynie

mi

(1985)

havaitsivat

myös,

^{että lähelläkult}

tuuriympäristöä

^{tai teitäkasvavat taimikot} eivät olleet niin alttiita hirvituhoille kuin kaukana teistäkasvavat taimikot. Revon

ja Löyttyniemen (1985)

^mukaan

pahoin

^tai melko

pahoin vahingoittuneista

taimikoista 71 %

sijaitsi yli

^{500 m:n}

etäisyydellä

^tiestä.

Sen

sijaan

koskemattomista tai lievästi _vau rioituneista taimikoista vain 46 %

sijaitsi yli

500_m:n

etäisyydellä. Nyt tehdyssä

^tutkimuk

sessa vastaavatosuudetolivat55 %

ja

^{21 %.}

4. PÄÄTELMÄT

Hirvituhot

mäntytaimikoissa

^{ovat ilmei} sesti pysyneet koko 1980-luvun suhteellisen vakaana Uudenmaan-Hämeen metsälauta kunnan alueella. Tuhot ovat selvästi keskit tyneet ^1970-luvun

alkupuoliskoon

verrattu

na, sillä tuhon kohteeksi

joutuneiden

^taimi koiden määräoli

pienempi

^{mutta tuhotniis} sä olivat

ankarampia

^kuin aikaisemmin.

Vuotuinen

hirvituhojen

^määräon ilmeises ti likimain_suoraan verrannollinenhirvikan fesoittumisluokka

stumpsproutclass

'ai 1

iinl toluol 2

:a! —Damage class' 3 4 5

Yht.

Total

0 1 2 3 4 5

8 14 17 12 12 4

2 16 5 12 4 1

0 4 6 8 3 2

2 0 5 3 2 1

0 0 2 0 3 0

0 0 0 4 0 0

12 34 35 39 24 8

'hteensä

"otal

67 40 23 13 5 4 152

Folia Forestalia 719 9

nan suuruuteen

(Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983), joskin

^{se on}

riippuvainen myös lumipeitteen paksuudesta ja

^{tuhoille alttiiden}taimikoiden määrästä

tietyllä

^alueella.

Mäntytaimikot joutuvat tuhojen

^{kohteeksi sitä enemmänmi} tä enemmän on

lunta,

^{koska tällöinmuuta} ravintoa _on vain vähän saatavilla

(esim.

^Se

menov-Tjan-Sanskij 1948, Lykke 1964,

^An dersson

1971,

^Pulliainen

1980).

^{Lisäksi on}

syytä muistaa,

^että

jos

^{tuhoillealttiita taimi} koita _on

paljon

^{suhteessa hirvien määrään,} tuhot ilmeisesti

jakautuvat

tasaisemmin

ja pahojen tuhojen

määrä

pienenee.

Nyt tehdyn

tutkimuksen mukaan hirvitu hoista maksettavaan korvaukseen oikeuttava

ala,

vuosina 1984

ja

1986annetuinkorvaus

perustein (Metsähallitus 1984, 1986),

^on

myös

^{likimainsuoraan} verrannollinenhirvi kannan suuruuteen. Kun hirvien lukumää rä kerrotaan

0,3:11 a,

^saadaan korvauksiin oikeuttava

pinta-ala

hehtaareina. Tämäkin kerroin on

riippuvainen myös

^lumiolosuh teista

ja

^{tuhoille alttiiden} taimikoiden mää rästä

tietyllä

^alueella.

Korvauksia hirvien aiheuttamista metsä

vahingoista

^{ei ole anottu}

tuhojen

^määrää vastaavasti

(Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983).

^Il meisesti niitä anotaan lähes

yksinomaan

uudelleen metsittämistä varten. Korvauksia eiole anottu

silloin,

^{kun tuhoista}on aiheu tunutvain^laatu-

ja kasvutappioita.

Hirvituhoillealttiissa iässä

olevia,

5^—15v

vanhoja mäntyvaltaisia

^{taimikoitaarvioidaan} olevan 28 000 ha Uudenmaan-Hämeenmet sälautakunnan alueella.Arviossa _{on otettu} huomioon

se, että uudistusalat

yksityismet

sissä ovat

lisääntyneet

huomattavasti_enem män kuin muiden

metsänomistajaryhmien

metsissä 1980-luvulla

(Metsätilastollinen...

1985).

^{Yhtähirveäkohti}

mäntytaimikoita

^on täten 7 —9 ha. Vaikkakin hirvi tarvitsee _vuo dessa tästä vain murto-osan,

tuhoja

^tutki musalueella

esiintyy

^{kuitenkinniin}

paljon,

^et tä taimikoiden määrän huomioon ^ottaen hir vikannan tulisi ^olla

nykyistä

huomattavasti

vähäisempi.

^{Tällöintuhotilmeisesti}

jakautui

sivattasaisemmin

ja

varsinaisettuhoalat

pie

nenisivät.Neuvostoliiton

Euroopan puoleisil

la alueilla

ja

^Puolassa suositellaan

jopa

³⁰ hehtaaria

mäntytaimikkoa yhtä

^hirveäkohti

(Dinesman 1957,

^Morow

1974,

Baleisis

ja

Padaiga 1975). Nykyisessä

tilanteessa tämä merkitsisi Uudenmaan-Hämeen metsälauta kunnan alueella900—1000 hirven talvikan taa.

Arvioitu hirven talvikanta Uudenmaan-

Hämeen metsälautakunnan alueella on ollut viime vuosina 3000—4000

yksilöä.

^Vuonna 1985 hirvieläinten maataloudelleaiheuttamia

vahinkoja

^korvattiin

kyseisellä

^{alueella noin} 995000 mk. Kun lisäksi

nyt

tehdyssä

tutki muksessa

havaittiin,

^{että todelliset metsäva}

hingot

^olivat

1,4 milj.

^mkvuonna 1985

(vii

desosa

kokonaismäärästä),

hirvien aiheutta mat

vahingot

^olivat

paljon

^{suuremmat kuin}

kaatolupamaksuista

^saadut

tulot, jotka

^olivat noin488500mk vuonna 1986.

Metsästyslain

mukaanhirven

kaatolupamaksujen

^tulisikat

taa hirvenaiheuttamista

vahingoista (liiken

ne,maatalous

ja metsät) ja

^niiden

torjunnas

taaiheutuvatmenot. Tällä

perusteella

^lasket

tuna Uudenmaan-Hämeen metsälautakun

nan alueella talvikannan tulisi olla 600—800 hirveä.

Myös

^{muuallamaassa hirvien}aiheuttamat

vahingot

^{ovatilmeisesti}

suurempia

^kuinkaa

tolupamaksuista

^{saadut tulot. Vuosina 1977}

—84

tehdyn

valtakunnanmetsien inventoin ninmukaanvarsinainentuhoala

yksityismet

sissä oli 84000 ha

ja

lievä tuhoala 155000 ha.

Nyt tehdyn

tutkimuksentuloksiaeivoida

yleistää

^kokovaltakuntaa

koskevaksi,

^koska hirvikannansuuruus,

maankäyttölajit ja

^met sien laatu vaihtelevat eri osissa ^maatamme.

Etsiessäänravintoa hirvivalikoi

paitsi

^tai mia

(mm. Löyttyniemi 1981 b, 1985,

^Hauki

oja

ym.

1983) myös

taimikoita. Usein hirvet

syövät

^{samassa taimikossa}

samoja

^taimia

yhä

uudestaan

(Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983).

^Tär

keimpiä valintaperusteita

^ovat

paikan

^anta

ma

suoja

^sekäruuanlaatu

ja

määrä. Jos ra

vinnon valintamahdollisuudet

pienenevät,

hirvi

joutuu

^tinkimään turvallisuudestaan.

Tällöin

ympäristötekijöiden

^{vaikutus vähe}

nee. Tämäilmenee_mm.

siten,

^{että hirvituho}

ja

^sattuu

yhä lähempänä

^teitä

ja

^asumuksia.

Käsillä olevassa tutkimuksessa

havaittiin,

että lähes

puolet

kasvatuskelvottomiksi tu houtuneista taimikoista oli alle 500 _m:n

päässä

^{lähimmästä tiestä. Revon}

ja Löytty

niemen

(1985) tutkimuksessa, jonka

^aineisto oli

kerätty

^vuonna

1976,

^{vastaava luku oli} noin 30

%.

^{Ilmeisesti muutos}

johtuu

^kuiten kin tieverkoston

tihentymisestä,

^{sillä hirvi} kohtainen

mäntytaimikkoala

^on

lisääntynyt

noin4ha1970-luvun

alkupuoleen

^verrattuna

(Löyttyniemi ja

^Piisilä

1983).

^Osaltaan

kysy

mys ^saattaa olla

myös siitä,

^{että hirvet ovat}

tottuneet ihmisiin.

Tutkimuksen

perusteella

^vaikuttaa

siltä,

että hirvituhot

lisääntyvät

^taimikon

pinta

alankasvaessa. Tämä

johtuu siitä,

^että

laaja

10 _Lääperi, A.& Löyttyniemi, ^K.

alaisissa

mäntytaimikoissa

^{on ravintoa suu} rellekin laumalle

pitkäksi

^{aikaa. Hirvethän}

ovat talvella useinlaumassa

ja

^kulkevat pe räkkäinvähentääkseentätenruuanetsimises tä aiheutuvaa

energiahukkaa (Nygren,

^K.

ja Nygren,

^T.

1986).

^{Koska hirvet kuitenkin}

viihtyvät

^taimikon

reuna-alueilla,

^eitaimikon

pinta-alan

^kasvun

tuhoja

^{lisäävä vaikutus}

jatku

^kuin

tiettyyn rajaan

^asti.

Tietyssä

^vai heessa taimikon

pinta-alan ja hirvituhojen

määrän välinen

kuvaaja

^{ilmeisesti saavuttaa}

käännepisteen, jonka jälkeen

^{tuhoalaeienää}

suurene.

Käännepisteen

arvo

määräytyy

^kul lekin taimikolle ^erikseen mm.

hirvitiheyden,

taimikko-

ja ympäristötekijöiden perusteella.

Hirvet

syövät

^talvella

etupäässä mäntyä,

vaikka

lehtipuita

^olisirunsaastikinsaatavilla

(Salonen 1982, Markgren ja

^Stälfelt

1984).

Voidessaan valita ravintonsa ^hirvet

syövät

kuitenkin ennen muuta

haapaa ja pihlajaa (mm. Kangas 1949,

^Andersson

1971).

^Kui tenkaan^eri

lehtipuulajien

^{osuutta hirvenra} vinnossa eri vuodenaikoina ei vielä tunneta

tarpeeksi. Löyttyniemi ja

^Piisilä

(1983)

arve

levat,

^että

pihlaja

^{saattaa lisätä}

mäntyyn

kohdistuvaa tuhovaaraa. Toisaalta esimer kiksi

Norjassa

on

arveltu,

^että maistuvista

puulajeista

^koostuva

lehtipuuvesakko

^vähen tää mäntyyn

ja

^kuuseen kohdistuvia hirvitu

hoja (Lykke 1964). Nyt tehdyn

tutkimuksen mukaanvarsinkin

haapavesakot

^houkuttele

vat hirviä

mäntytaimikoihin.

^{Samalla män}

tyihin

kohdistuneet tuhot

lisääntyvät.

^Tuhot

ovat

myös

^sitä

todennäköisempiä

^{mitä huo}

nompi

on taimikon metsänhoidollinen tila.

Koska

haapavesakko

^{aiheuttaa sekä verso}

ruosteen leviämistä että hirvituhoriskin li

sääntymistä,

^{se olisi}

poistettava mäntytaimi

koista

ja

^niiden

lähiympäristöistä.

Hirvituhojen

kohdistumiseenvoidaanvai kuttaa

myös

^erilaisin

torjunta- ja

^houkutte lukeinoin

(mm.

^Heikkilä

1981, Löyttyniemi

1981 a, 1983 b, Schaap ja Deyoe 1986).

^Paras teho saadaanilmeisesti

silloin,

kun arvotai mikot

suojataan ja

^{samallahirville}peruste taan suhteellisen

laajoja talvilaidunalueita,

missäruokaa

ja suojaa

^onriittävästi.

Hirvet ovat

pahimpia mäntytaimikoiden

tuholaisia.

Vahinkojen

vaikutukset_puun^laa tuun

ja

^kasvuunovathuomattavia

(Uusvaara

1974,

^Kärkkäinen

ja

^Uusvaara

1982, Löytty

niemi

1983 a).

^Kinnunen

ja Nerg (1983)

^totea

vat

kuitenkin,

^{että hirvituhon} seurauksena taimet eivät

yleensä kuole,

^mutta

viivyttely perkauksissa

^{koituu taimille}kohtalokkaaksi.

Nyt tehdyssä

tutkimuksessa

havaittiin,

^että kiireellisessä hoidontarpeessa olevia taimi koitaolinoin22 % tarkastetuista taimikoista eli lähes

yhtä paljon

^{kuin oli} hirvituhoista maksettaviin korvauksiin oikeuttavia taimi koita. Räsäsen ym.

(1985)

^{mukaan kiireelli}

sen hoidontarpeessa^{olevia taimikoitaoli}

jo

pa 48 %

viljelyaloista

^kuuden eteläisimmän metsälautakunnan alueella. Hirvien aiheut tamien

tuhojen

^{määräonkin}

syytä

^suhteuttaa

myös

^{muihintaimikon}

kehitykseen

^vaikutta viin

tekijöihin,

^sillä

pelkästään

todellisista hirvituhoista aiheutuneidenkorvausten _sum man

perusteella

^{saadaan vain}

yksipuolinen

kuvahirvistä

mäntytaimikoiden

tuholaisina.

KIRJALLISUUS

^—

REFERENCES

Andersson,E. 1971. Havaintoja ^{hirven talvisesta ravin} nonkäytöstä ja vuorokausirytmistä. Summary: ^Ob servationsonthewinterfoodand diurnalrhythmof the moose (Alces alces). Suomen Riista23: 105—

118.

Baleisis, R.M.& Padaiga, V. 1975. Vlijane losna na lesovozobnovlenie v litovskoj SSR. Lesovedenie 3/1975: 67—73.

Dinesman,L.G. 1957. Materialy ^k lecohozjaistvennomu znatseniju losja v Evropeiskoi tsasti SSSP. Sum mary: Dataonthe importance ^oftheelkto forestry in the Europeanpart ^ofthe USSR. Bulleten' Mos kovskogo ^Obscestva Isp.Prirody, Otd. Biologii ^62:

5—12.

Ehrström,F. 1888. Elgensom skadedjurk den unga tallskogen. ^Finska ForstföreningensMeddelanden 6: 5—12.

Haukioja,E., Huopalahti, R.,Kotiaho,J.&Nygren,K.

1983. Millaisia männyntaimia ^{hirvi suosii?} Sum mary:The kinds ofpinepreferredbymoose.Suo men Riista 30: 22—27.

Heikkilä, R. 1981. Tuloksia torjunta-ainekokeista 1980—81. Tuhoeläinten torjunta-aineet. ^Hirvet.

Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja ^45:61—63.

Heikurainen, L. 1982. Ojitusalueiden taimistojen kehi- tyksestävuosina 1964—68 toimeenpannun suomet

säkilpailun koealojen ^{valossa. Summary:Develop}

mentof seedling ^{standsondrainedpeatlands.Silva} Fennica 16: 287—321.

Hirvivahinkokomitean mietintö. Komiteanmietintö N:o 6. 1960.Summary: Report ^{ofcommittee ondamage} by _moose.SilvaFennica 106.57s.

Huttunen,P. 1977. Hirvivahingot janiiden metsätalou dellinen merkitys viljelytaimistoissa Etelä-Karjalan

FoliaForestalia 719 11

eräissä pitäjissä. Konekirjoite. Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitos. 61 s.

Jacobsson,T. 1983.

Älgskadefrekvens

ⁱförhällande tili markens näringsinnehäll ^{ochresultatavenskadein} ventering.Sveriges Skogsvärdsförbunds Tidskrift 6:

2—9.

Juutinen,P. 1962.Tutkimuksia metsätuhojen esiintymi

sestä männyn ja ^kuusen viljelytaimistoissa ^Etelä- Suomessa. Referat: Untersuchungenüber das auf tretenvon Waldschäden in den Kiefern- und Fich tenkulturen Siidfinnlands. Communicationes Insti tutiForestalisFenniae 54(5)80s.

Kangas, ^{E. 1949. Hirven metsässä}aikaansaamat tuhot ja ^niiden metsätaloudellinen merkitys. Summary:

Onthe damage ^{totheforestscaused} by moose,and its significance ⁱⁿ the economy oftheforests. Suo menRiista 4: 62—90.

Kinnunen, K. & Nerg, J. 1983. Istutustaimikoiden tila 11—12vuotta viljelystä Länsi-Suomen yksityismet sissä. Summary:State of plantations ^11—12 years after planting ^insome private ^forestsinwesternFin land. Folia Forestalia 546. 20 s.

Korhonen, E. 1939. Hirvivahingoista Evon metsissä.

Metsätaloudellinen Aikakauslehti 56: 89—91.

Kärkkäinen, M.& Uusvaara, O. 1982. Nuorten mänty jen ^laatuunvaikuttavia tekijöitä. ^{Summary:Factors} affecting ^the quality ^ofyoung pines. ^FoliaForesta lia 515. 28 s.

Leikola, M., Metsämuuronen, M., Räsänen, P.K. &

Taimisto,E. 1977. Männyn viljelytaimistojen ^kehi tys Lounais-Suomessa vv. 1967—1975. Summary:

ThedevelopmentofScotspineplantations^insouth

western Finland in 1967—1975. Folia Forestalia 312. 27 s.

Lykke, ^{J. 1964.} Elg og skog. Elgskadeundersekelser i Verdal. Summary: ^{Studies of moose} damage ^{in a} conifer forest area in Norway. Meddelelser fra Statens Viltundersokelser 2 ser. 17. 57 s.

Löyttyniemi,K. 1981a. Hirvivahinkojen torjuntavaihto ehdotmetsissä. Kasvinsuojelulehti ^{14:124—125.}

— 1981b. Typpilannoituksen ja neulasten ravinnepitoi- suuden vaikutus hirven mäntyravinnon valintaan.

Summary: Nitrogen fertilization and nutrient con tentsin Scots pine ^inrelation tothe browsing pref-

erence by moose (Alces alces). FoliaForestalia487.

14 s.

— 1982. Männyntaimikkojen hirvivahingot ^1950-luvun alussa. Summary: Moose (Alces alces) damageⁱⁿ young pine ^{standsinFinland atthe} beginning ^ofthe

19505. Folia Forestalia 503. 8 s.

— 1983a. Männyn^taimenkehityslatvan katkeamisen jälkeen. Summary: Recovery ^ofyoung Scots pines fromstembreakage.^{Folia Forestalia 560. 11s.}

— 1983b. Sähköpaimen taimikkojen suojauksessa ^hir vivahingoilta.Summary: Testingof electric fences for moose (Alces alces). Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 102. 7s.

— 1985. OnrepeatedbrowsingofScots pine saplings by moose(Alces alces). Seloste: Männyntaimien toistuvasta hirvivioituksesta. Silva Fennica 19(4):

387—391.

— & Hiltunen, T. 1976. Hirven aiheuttamista metsä

vahingoista. ^Metsä ja ^{Puu5/1976:30—31.}

—& Piisilä, N. 1983. Hirvivahingot männyn viljely- taimikoissa Uudenmaan-Hämeen piirimetsälauta kunnan alueella. Summary: ^Moose (Alces alces) damage ⁱⁿ young pine plantations ^{in the Forestry} Board District Uusimaa-Häme. Folia Forestalia 553. 23 s.

— & Repo, S. 1983. Hirven ja valkohäntäpeuran

aiheuttamat metsävahingot. Tiedustelun tuloksia 1976 ja ^1982.Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 103. 13s.

Markgren,G. 1984.

Älgstammens

explosionsartadetill växt. Teoksessa: Markgren, G. (toim.). Skogsvilt.

Uppsatserfrän10arsstudiervidGrimsö forsknings station. Naturvärdsverket. Arlöv. s. 66—71.

— & Stälfelt, F. 1984. Mindre lövsly an väntat pä älgens matsedel. Teoksessa: Markgren, ^G. (toim.).

Skogsvilt. Uppsatser ^frän 10ars studiervid Grim sö forskningsstation. Naturvärdsverket. Arlöv. s.

49—53.

Metsähallitus. 1984. Ohjeet hirvieläinten metsätaloudel le aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Ohjekir je _nro.Vt. 1401/318—75. 6s.

— 1986. Ohjeet hirvieläinten metsätaloudelle aiheut tamien vahinkojen korvaamiseksi. Ohjekirje ^nro.

Vt. 744. 6 s.

Metsätilastollinen vuosikirja ^{1985—Yearbook offorest} statistics 1985. Suomen virallinen tilasto XVII A: 17.

Folia Forestalia 660. 238 s.

Morow,K. 1974. Szkody powodowane_przez losie w

gospodarstwie lesnym. Summary:Damagedone by

moosein forestmanagement. Sylwan 118(6): ^38—

43.

Nygren, K.& Nygren, T. 1986. Hirvi onmetsän karjaa.

Suomen Luonto 6/1986: B—l 3.

Pulliainen,E. 1980. Hirvieläinten talviset liikunnot ja ravinnonotto. (Winter ^{diet and movements ofcer} vids. A review.). ^{Memoranda Societatis} proFauna etFloraFennica 56(2): 51—58.

Rautiainen,O.&Räsänen,^{P.K. 1980.}Männynjakuu sen viljelytaimikoiden kehitys Itä-Savossa 1968—

1976. Summary: Development of Scots pine and Norway spruce plantations ^{in Itä-Savo in 1968—}

1976. Folia Forestalia 426. 24 s.

Repo, ^S.& Löyttyniemi, ^{K. 1985.} Lähiympäristön ^vai kutus männyn viljelytaimikon hirvivahinkoalttiu teen. Summary: The effect ofimmediate environ mentonmoose (Alces alces) damage in_youngScots pine plantations. ^{FoliaForestalia 626.} 14s.

Rissanen, M. 1970. Piirteitä hirvien aiheuttamista tai- mistovahingoista. MetsäjaPuu3/1970:26—28.

Räsänen, P.K., Pohtila, E., Laitinen, E., Peltonen, A.&

Rautiainen, O. 1985. Metsien uudistaminen kuuden eteläisimmän piirimetsälautakunnan alueella. Vuo sien 1978 —1979 inventointitulokset. Summary:For est regeneration ⁱⁿ the six southernmost forestry board districts of Finland. Results from the inven toriesin 1978—1979.FoliaForestalia637. 30s.

Salonen, J. 1982. Hirven talviravinnon ravintoarvo.

Summary: Nutritional value of moose winter browsing plants. Suomen Riista29:40—45.

Schaap, W.& Deyoe, D.1986. Seedling protector for preventing deer browse. Forest research laboratory.

College ^ofForestry. Oregon ^State University. ^Re search Bulletin 54. 13 s.

Semenov-Tjan-Sanskij, O. 1948. Los naKolskom Po lyostrove. Tr.Lapl.Gos.Zapovednika2:91—162.

Uudenmaan-Hämeen piirimetsälautakunta. ^{1982. Met} sien käsittely- ja uudistamisohjeet. Konekirjoite.

60 s.

Uusvaara, O. 1974. Wood quality in plantation _grown Scots pine. Lyhennelmä: Puunlaadusta viljelymän niköissä. Communicationes Instituti Forestalis Fen niae80(2). 105s.

Westman,H. 1958.

Älgens

skadegörelsepä^ungskogen.

Summary: The damage caused by elk to young stands. Kungliga Skogshögsskolans Skrifter 28.

148 s.