Hailuodon jäkäläkankaiden taimikot ja niiden hirvituhot.

761

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE HELSINKI 1990

Jarmo Poikolainen

HAILUODON JÄKÄLÄKANKAIDEN TAIMIKOT JA NIIDEN

HIRVITUHOT

Condition of sapling ^stands

^on

^{the lichen heaths of Hailuoto} and

damage by

^moose

(Alces alces)

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

THEFINNISH

FOREST RESEARCH INSTITUTE

Osoite: Unioninkatu 40 A Address: SF-00170 Helsinki, ^Finland

Jta>

ⁱⁿ

⁽⁹⁰⁾

⁸⁵⁷⁰⁵¹

Telex: 121286 metlasf Telefax:

(90)625

³⁰⁸

Ylijohtaja: Professori

Eljas^Pohtila Director: Professor ^'

Julkaisujen jakelu: Kirjastonhoitaja

Distribution of ^{Librarian Liisa} Ikävalko-Ahvonen publications:

Julkaisujen toimitus: Toimittajat Seppo Oja Editorial office: Editors TommiSalonen

Metsäntutkimuslaitosonmaa- ja metsätalousministeriönalainenvuonna1917perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä onSuomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja ^metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötä teh

dään lähes 800 hengen ^voimin yhdeksällä tutkimusosastolla ja kymmenellä tutkimus-ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150000 hehtaaria, jotka ^on jaettu ¹⁷tutkimusalueeseen ja joihin ^sisäl tyykaksi kansallis- ja viisi luonnonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä _maankaikissa osissa.

TheFinnishForestResearch Institute, established in 1917, isastateresearch institution subordinated tothe Ministry of Agriculture and Forestry. Itsmaintaskistocarry out research workto support the development of forestry andthe expedient ^useof forest

resourcesandforests. The workiscarriedoutbymeansof800_persons innineresearch departments and _tenresearch stations. Theinstituteadministersstate-owned forests of

over 150000 hectares for research purposes, including two national parks and five strictnaturereserves. Field experiments ^areinprogressinallparts of thecountry.

FOLIAFORESTALLS

761

Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1990

Jarmo Poikolainen

HAILUODON JÄKÄLÄKANKAIDEN TAIMIKOT JA NIIDEN HIRVITUHOT

Condition of sapling ^stands

^on

the lichen heaths of Hailuoto and damage by

^moose

(

^Alces

alces)

Approved on26.10.1990

SISÄLLYS

1. JOHDANTO 3 2. AINEISTOJA MENETELMÄT 4

21. Hailuodon jäkäläkankaat ⁴ 22. Hailuodon hirvikanta 5 23. Tutkimusmenetelmät 5 3. TULOKSET 7

31. Taimikot 7 311.Täimienikä ja pituus ⁷ 312. Taimitiheys ⁷ 313. Taimien kunto 8 32. Hirvituhot 9

321. Hirvien taimikoille aiheuttamat vauriot 9 322.Taimikoiden kehityskelpoisuus ^tuhon jälkeen ¹¹ 4. TULOSTENTARKASTELU 12

41. Taimikoiden tila 12 42. Taimikoiden hirvituhot 13 KIRJALLISUUS — REFERENCES 14 SUMMARY 17

2

Poikolainen,J. 1990. Hailuodon jäkäläkankaiden ^taimikot ja ^niidenhirvituhot. Summary: ^{Condition of} sapling ^standson thelichenheathsofHailuoto anddamagebymoose(Alcesalces). FoliaForestalia761.17 p.

Hailuodon jäkäläkankailla ^{olivuonna198675taimikkoa,} joiden yhteispinta-ala oli 132 ha. Tämä oli noin 5 % jäkäläkankaiden pinta-alasta. Taimikoista noin90%oli

luontaisesti syntyneitä ja ^10% kylvötaimikoita.

Jäkäläkankaiden luontainen uudistaminen olionnistu nut hyvin taimimäärien perusteella arvioituna. Taimiaoli keskimäärin7450 kpl hehtaarilla. Uudistumistulostahei kensi ennenkaikkea taimienepätasainenjakautuminen.

Karustakasvupaikastajohtuen^taimienpituuskehitys ^oli hidasta. Taimetsaavuttivatkahdenmetrin keskipituuden

vastanoin25—30 vuoden iässä. Valtataimien kunto oli yleensä tyydyttävä, ^{vaikkakaikkientaimien}keskimääräi nenkunto oli huonohko.

Männyn kylvö ^{olionnistunut} tyydyttävästi. ^Taimiaoli syntynyt^lähes yhtä paljon ^kuinluontaisesti syntyneissä taimikoissa.Kylvötaimienpituuskehitys^{eiollutolennai} sestiluontaisiataimia parempi. Kylvön ^{vertailualuontai}

seenuudistamiseenvaikeutti kylvötaimikoiden vähäisyys.

Hailuodon hirvikantanousi 1970-luvullaja ^1980-luvun alussa niin tiheäksi,että jäkäläalueella hirvituhot olivat metsissä yleisiä. Hirvituhoja ^{tavattiin 33}taimikossa(44

% taimikoista). Vaurioita oli runsaimmin taimikoissa, joiden keskipituus ^{oli 1,5—2,0}m. Tuhotvaihtelivat lie vistä versojen syönneistä päärangan katkomisiin. Hirvi tuhoonkuolleiden taimienmääräoli pahimmin ^tuhotuissa taimikoissayli¹⁰⁰⁰kpl/ha. ^{Lähes14%:lla}jäkäläalueen taimikoista (18 ^{ha)hirvituhotalensivat}merkittävästitai mikon kehityskelpoisuutta.

Theconditionof sapling ^standsonlichen heathsonthe island ofHailuoto and the extentof damage ^caused to them by moosewasstudiedin 1986.Thetotalreforested lichenheathareainthatyear^was132ha,distributedbe tween75 stands and representing ^{about5 % ofall the} island'slichenheathforest.About90%ofthestandshad regenerated naturally ^{andabout10%hadbeen seeded.}

Naturalreforestationhad succeeded reasonably ^wellin

termsofnumbersof saplings, ^withanaverageof7450per ha, but onedrawback was their uneven distribution.

Growthhadalsobeenslow,astheyoungtreeshadreached amean height ^oftwometres only ^atanage of approx.

25—30 years. The dominant saplings were usually ⁱⁿ satisfactory ^{condition butthemeancondition ofall}sap lings ^waspoor.

The sowing ^of pines ^had usually ^fared satisfactorily.

Almost _as many^trees had germinated ^{as with natural} regeneration, ^but growth ^hadnotbeen conspicuously ^bet

ter. Comparison ^wasnevertheless hampered by ^thesmall numberofforeststandsrenewed by seeding.

Damage ^caused by moosewas detectable in33 stands (44 %), andwasmost frequent ^inthosewith saplings ^ofa

mean height ^of1,5—2,0metres. Itvaried from minor damage ^{tothebranches to} severing ^{ofthemainstem. A} surprisingly large ^numberof saplings ^haddiedasaresult of damage by ^moose,asmanyas1000perhaintheworst affected stands. Stands in which moose damage ^was consideredtohave seriously ^{detracted fromthe} develop

ment potential oftheforestamounttoabout 18hainall,^or almost 14%ofthetotalareaof regenerated ^lichenheath forest.

Helsinki1990. Valtion painatuskeskus ISBN 951-40-1130-9

ISSN 0015-5543

Correspondence: TheFinnishForestResearchInstitute,MuhosResearch Station,SF-91500 Muhos.

Keywords: ^{Lichenheaths,moose} damage, naturally regenerated ^stands.

ODC 182.48 ₊ 451.2 + 149.5 Alces alces

Folia Forestalia 761 3

1. Johdanto

Jäkälätyypin (CIT)

^metsiäon

Pohjois-Pohjan

maallaalle1%kasvullisestametsämaasta

(Lehto

1969 b,

^Kuusela

1985).

Poronhoitoalueenetelä

puolella jäkälätyypin

^{metsistä kerätään usein}

koristejäkälää. Hailuotoja

^muutamat

Oulujoki

laakson kunnat _tuottavat

pääosan

^Suomessa

myyntiin

^tulevasta

jäkälästä.

^Hailuodonkun nalle

jäkälännostolla

^{onolluthuomattavatalou} dellinen

merkitys

^viimevuosiinasti, ^vaikka

jä

kälänkeruu_onselvästi

vähentynyt 1950-ja

^1960-

lukujen huippuvuosista.

Puuntuotannonkannalta

jäkälätyypin

metsät eivätolekovinmerkittäviä. Hailuodossaniillä onkuitenkin

paikallista merkitystä,

^sillä

jäkälä

alueen metsät muodostavat 19 % _saaren metsä

pinta-alasta.

Jäkälämaidenmetsienuudistami senkeskeinen

ongelma

onse, mitenmetsiä

pi

täisi

käsitellä, jotta

^{samallavoitaisiintuottaa}

jä

kälää. Esimerkiksi avohakkuu aiheuttaa

jäkä

lännostoon

vuosikymmenien

^{mittaisenkatkon.}

Jäkälänlaatuheikkeneeavohakkuun

jälkeen

ⁿⁱⁱⁿ

paljon,

^{etteiseenää}

kelpaa poimittavaksi (Kaup pi 1976,

^Heininen

1978).

^Tätä

ongelmaa

^on

pyritty

vähentämään esim. metsähallituksen mailla

siten,

^ettäpuustonkiertoaikaa_on

jatkettu ja

^hakkuuton

tehty

kaistalehakkuinatalvisai kaan

(Ohjekirje

^metsien...

1981).

Jäkäläkankai den puuston

käsittelyyn

^{ei kuitenkaantoistai} seksiole

yksityiskohtaisia ohjeita.

Jäkälätyypin

^metsienuudistumistaeiole

juu

rikaan tutkittuvähäisen

merkityksensä

^vuoksi.

Kuivilla ^kankailla

Pohjois-Suomessa mänty yleensä

^uudistuusuhteellisen

hyvin (Aaltonen 1919,

^Sarvas

1950,

^{Oinonen1956,Lehto}

1969 a).

Taimettumisen

jälkeen

^{karuillamaillaonesiin}

tynyt paikoin,

^etenkin

poronhoitoalueen

^etelä

puolella, maaperän ravinnetekijöistä ja

^muista

tekijöistä johtuvia pitkäaikaisia taimituhoja (Kangas 1937).

Hailuodonhirvikanta nousi metsästettävälle tasolle

jo

^{1960-luvunalussa. Jotuolloinhirvet} tuhosivatsaarellauseitataimikoita

(ks. Löytty

niemi&

Lääperi 1988).

1970-luvulla

ja

^1980- luvunalussa hirvimäärätnousivatniin

suuriksi,

että

tuhoja

^tavattiin

myös jäkäläkankaiden

^tai mikoissa.

Tuhojen esiintyminen

^{näinkinkaruil} la

kasvupaikoilla johtunee

^osittainrannikkoalu eittemme

paikoin poikkeuksellisen

^suuristahir

vitiheyksistä

^sisämaanhirvikantoihinverrattuna

(Nygren 1973).

^Toisaalta

jäkäläalueet

^ovatsi

jaintinsa ja yhtenäisyytensä

^vuoksi

sopivia

^hir

ven talvehtimisalueiksi.

Luonnontaimikoilta

hirvivahinkojen

^laatua

ja

tuhoihin

johtavia tekijöitä

^on

selvitetty

^vähän

(mm. Kangas 1949).

^Useatluonnontaimikoilta

tehdyt

tutkimuksetkäsittelevät hirvien

yleistä ravinnonkäyttöä (mm.

Koskimies

1953,

Sainio

1956,Suomus

1965,

^Pulliainenym.

1968,

^An dersson

1971,

^{Andersson& Markkula}

1974).

ValtakunnanmetsienHI inventoinnin

(1951

^—

1953) yhteydessä

^tehtiin

havaintoja myös

^hir

ven aiheuttamista

metsävahingoista.

^Tällöin saatiinensimmäinenkokomaankattavatilastol lisestiedustavaaineisto

hirvivahingoista.

^Koko Suomea koskevia

tuhotietoja

on saatu

myös myöhemmissä

valtakunnanmetsien inventoin neissa

ja

^eräissä

kyselytutkimuksissa (mm.

Löyttyniemi

^{& Hiltunen}

1976, Löyttyniemi

^&

Repo 1983). Viljelytaimikoiden

hirvituhoista onsaatu runsaastiuutta tietoaviime

vuosikym

meninä

(Huttunen 1977, Löyttyniemi

^{& Piisilä}

1983, Repo

^&

Löyttyniemi 1985, Lääperi

^&

Löyttyniemi 1988).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Hailuodon

jäkäläkankaiden

taimikoidentila

ja

taimikoissa

todettujen hirvituhojen laajuus.

Tutkimuksessa ei varsinaisesti käsitellä metsien uudistamisen vaikutusta

jäkälän

^{tuottoon tai} laatuun. Niistä on Hailuodon

jäkäläkankailla

meneillään

pitkäaikaisia

tutkimuksia.

Tämätutkimus liittyy metsänhoidontutkimusosastontut kimushankkeeseen "Jäkäläkankaiden puuston käsittely, metsänuudistaminen ja jäkälän tuotto". Hankkeen _vas tuututkijana ^{toimiiFTEeroKubin. Hailuodon} jäkäläkan kaatonkartoittanut

maant.yo.^EsaJukka. Maastotöistäon

tutkimusraportin tekijän ^{ohellavastannutmtiPenttiSavi} lampi. Tutkimuskokonaisuuteen liittyen alueelta onai emmin tehty metsänarvioimistieteen pro gradu -työ, joka käsitteleepuuston tiheyden ^vaikutusta koristejäkälän ^saa

tavuuteen jäkäläisen ^kankaan uudistuskypsässä ^männi kössä (Matila 1985).

Käsikirjoituksen ovatlukeneet apul.prof. ^PenttiK.Rä sänen ja ^MMTAri Lääperi. Käsikirjoituksen on kirjoitta

nut puhtaaksi toimistosihteeri Meija ^Moilanen ja ^kuvaton

viimeistellyt toimistosihteeriIreneMurtovaara. Englan ninkielisen tekstin _on tarkastanut Mr. Malcolm Hicks.

Esitän parhaimmat ^{kiitoksenikaikille} tutkimuksessa_avus taneillehenkilöille ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan met sälautakunnalle tutkimuksen tukemisesta.

4

2. Aineisto ja ^menetelmät

21. Hailuodon

jäkäläkankaat

Jäkäläkankaat muodostavat _saaren pohjoisosassa ^lähes yhtenäisen alueen, jonka pituus ^on yli ^15km ja leveys ^2—

3km (kuva1). Alueen pinta-ala ^onnoin2540hehtaaria, mikäon 13%_saarenkoko maapinta-alasta.

Jäkäläkankaat ovat maaperägeologisesti ^Hailuodon vanhinta osaa. Alueen poikki pituussuunnassa ^kulkeva noin 15km pitkä harju ^on paljastunut ensimmäisenäme restävastanoin200—300_v. j.Kr. (Alestalo 1979). ^Maan kohotessa harjun ympärille onmerestä noussutalueita, joille mannerjäätikön sulamisvesivirratolivat jo ^aiemmin kerrostaneet pääasiassa ^{hienoa hiekkaa. Aallot ovatka}

sanneethiekanvalleiksi. Myöhemmässä ^{vaiheessatuuli}

onvieläkasannut laakeiden vallien päälle lentohiekkaa useidenmetrienkorkuisiksi rantadyynivalleiksi. Nykyi siä jäkäläkankaita vastaavatalueetovatnousseetmerestä noinvuoteen800 j.Kr. mennessä.

Saaren vanhimpina ^alueina jäkäläkankaat ^edustavat rannoiltaalkavankasvillisuuden kehityssaijan pääteastet

ta. Maannoustessaalueetovatmuuttuneetkaruiksi ja ^vä häravinteisiksi. Maaperän ravinteiden niukkuus (ks. Sep ponen 1985) näkyy aluskasvillisuudessa poronjäkälien

runsautena. Jukan(1985)^arvioiden mukaan65% jäkälä alueesta onenemmäntai vähemmän yhtenäisen "jäkälä maton" peitossa, ^{15 %vainosittain} jäkälän peittämää ja 20%kankaista eiolesoveliasta jäkälännostoon. ^Tutki musalueenmetsätedustavat pääosiltaan kaikkeinkaruinta metsätyyppiämme, jäkälätyyppiä (CIT). ^{Karuutensavuok}

si alue _on altis eroosiolle (ks. myös Sepponen 1979).

Ohut humuspeite ja ^{hitaasti uudistuva} jäkäläpeite ^eivät kestäkovaakulutusta. Paikoitellen,siellämissä varpujen

osuus aluskasvillisuudessa _on huomattava, metsät ovat

tyypiltään jo ^lähellä variksenmarja-kanervatyyppiä (ECT).

Alueellamäntyonainoa puulaji.

Jäkäläkankaiden puusto^onharvaa. Esimerkiksi osassa alueen länsipuolta päävaltapuiden tiheys ^{onvainnoin250} runkoahehtaarilla, valtapuiden keskipituus ^noin14met riä ja keskimääräinen ikä noin 190_vuotta (Matila 1985).

Monin paikoin puuston tiheys on edellä mainittua _suu rempi. Valtapuuston ^{harvuuttalisää} se,että aikojen ^kulu

essamm. myrskyjen ja kotitarvehakkuiden seurauksena metsiinonsyntynyt pieniä aukkoja.

Inventointihetkellä jäkäläkankailla ^{olitaimikoitakaik} kiaan 132ha,mikäonvain5,2%kokojäkäläalueenpinta alasta. Taimikoidensuhteellisen pieni ^osuusmetsäalasta johtuu jäkälänkeruusta ja siitä,etteivät jäkäläkankaat ^ole karuutensavuoksi metsätaloudellisesti merkittävääaluet ta. Viime vuosinauudistushakkuiden määrä_on kuitenkin lisääntynyt jäkälännoston vähentyessä.

Omanleimansa jäkäläalueen ^metsiinantavatHailuodon maanomistusolot. Suurinosa jäkäläkankaista on yksityis maita. Tilojen jatkuva jakaminen ^on johtanut ^maiden pirstoutumiseen. Maanjaoissa ^maat on yleensä ^halottu pituussuuntaan. ^{Tästäonollut}seurauksena_se,ettämetsä palstat ^ovat hyvin kapeita (tavallisesti ^{25—100 m),mutta} jopa ^{useankilometrin} pituisia (Alho ^1968,Merilä 1987).

Alueella eiole lainkaan asutusta. Lähimmät talot ovat alueen itäpuolella ^{noin 100metrin} päässä jäkäläkankai den etelärajasta.

Kuva1.Hailuodon jäkäläkankaat.

Fig. ^1.Thelichenheathsontheisland of ^Hailuoto.

Folia Forestalia 761 5 Kuva 2.Hirvikannanmuutokset1980-luvullaHailuodossa

lentolaskentojen

jakaatomäärienmukaan (a)jaHailuodon

hirvikannanjakautuminentalvina1984ja¹⁹⁸⁶(helmikuussa)lentolaskentojen^{mukaan. Yksi}piste⁼yksi^hirvi(b).

(TiedotHailuodonmetsästysseuralta)

Fig.^2.Fluctuations inthe_moosepopulation^onHailuotointhe1980'_s,basedof^aerialcensusresultsandnumberskilled (a)anddistributionof^themoosepopulation^onHailuotoin thewinters 1984and1986(inFebruary)^basedof^aerial

censusresults. Onepoint⁼onemoose(b). (Accordingtohuntingclubof^Hailuoto)

22. Hailuodon hirvikanta

Hailuodossaon tiettävästi_tavattu ensimmäisenkerran hirviävuonna 1952. Siitälähtienhirvikanta_onnopeasti kasvanut niin,ettäenimmillään1980-luvunalkupuolella hirviäonolluttalvisinlentolaskentojen^{mukaannoin250—}

300 yksilöä ^(kuva 2). ^{Kesäisinkanta}onolluttodennäköi sestivielätätäkinsuurempi. Hirvitiheystuhattamaapin ta-alahehtaariakohtionollutHailuodossahuippuvuosina jopa 15—20hirveätalvella,kunsamoihin aikoihin _vas

taavatiheys^kokoPohjois-Pohjanmaanmetsälautakunnan alueella_on ollut 3—4 hirveä (Metsätalouden... 1988).

Vuosina 1984—1985 saaren hirvikantaa vähennettiin huomattavasti.

Pääosa Hailuodonhirvistä näyttääasustelleen _saaren eteläosissa,missäkasvillisuus _onrehevämpää^kuinsaaren

pohjoisosissa. ^Talvisinmyössaarenpohjoisosienjäkälä kankailla _onoleskellutrunsaasti hirviä. Erotsaaren eri osien hirvitiheyksissä johtuvattodennäköisestiravinnon saatavuudesta. Tiedetään yleisesti, ettäosahirvistävael taatalveksiravintotilanteenmukaanuusillelaitumille(mm.

Korhonen1939,Pulliainen_ym. 1968,^{Andersson1971,} Ahl&i1975,Pulliainen 1980). Laitumenvaihtovaellukset jalaumojenmuodostaminenovatmyös_osahirviensosi aalistakäyttäytymistä(Sweanor1987).

Sisämaasta rannikolle vaeltavat hirvet _{antavat oman} leimansarannikkoalueittemmehirvikannanvaihteluihin (Nygren1973). Mantereeltaonnähty^Hailuotoon mene vänkerrallaanjopakymmenen^hirvenlaumoja.Saarenja

mantereen välillätapahtuvasta^hirvien liikkumisesta ei kuitenkaanole tarkkojatietoja. Jäkäläkankailla hirvet oleskelevatpitkiäaikoja^{vain talvisin,sillä}kesäisinjäkä

läalueet eivättarjoahirvilleriittävänmonipuolistaravin toa (Hankela 1977).

23. Tutkimusmenetelmät

Kaikkijäkäläalueentaimikotmuutamaasiemenpuuasen toista uudistusalaalukuunottamattainventoitiinpääosin

vuonna 1986. Nepaikallistettiin maant.yo.Esa Jukan Hailuodon jäkäläalueista^{laatimankartanavulla}jamaas

tokäynnein. Taimikoiksiluettiinvain selvärajaisetuudis tusalat. Jostaimikko

sijaitsi

^vainosittainjäkäläalueella, arvioitiin taimikostajäkäläkankaanpuolella olevaosa.

Arvioinneissataimien alarajana ^oli15cm.

Kaikkiaan taimikoitaoli75kpl,joidenyhteispinta-ala oli132ha(kuva3). ^Tämäon 5,2%kokojäkäläalueen pinta-alasta. Taimikoidenpinta-ala^oli0,15—9,33 ha keskipinta-alan ^{ollessa 1,75ha.}

Taimikoista olinoin 90 % luontaisesti syntyneitäja noin 10%kylvötaimikoita. Jäkäläkankaillapuustoonsen verranharvaa,että sevastaajo^lähes suojuspuuasentoa (Lehto1969a, ^Alho 1973). Metsäpalstojenkapeudesta johtuen^useissatapauksissauudistaminen_onverrattavissa kaistalehakkuuseen. Kylvö^oliyleensätehtylaikkuihin.

Maaolimuokattumaataloustraktorilla.

Muutamatuudistusalatolivatniinuusia,etteiniilleollut syntynyt^vieläuusiataimiahakkuun jälkeen. Koskaniiltä mitattiin ennenhakkuita syntyneet^luontaiset taimet,ne luettiinluontaisestisyntyneiksi. ^Näintehtiinsiitäkinhuo limatta,ettämyöhemmin^osalle niistäsaatetaankylvää mäntyä. ^Tulosten käsittelyssä kyseiset uudistusalatero

6

Kuva3.Hailuodon jäkäläkankaiden ^taimikot.

Fig. ^3. Sapling ^{standsonthelichenheaths} of ^Hailuoto.

tettiinomaksiryhmäkseen.

Taimikoissatehtiin yleistarkastus ja linjoittainen ympy räkoealaotanta. Yleistarkastuksessa arvioitiin taimikoi denaukkoisuus ja hirvituhojen yleisyys. Linjoittaisessa ympyräkoealaotannassa ^{koealan koko oli}

33,3_m 2^(R=

3,25 m) ja ^{koealaväli 25—75}m määräytyen ^taimikon pin ta-alanmukaan. Koealoja ^oli yhteensä ⁴²⁷ kpl. ^Koealoil

ta laskettiin sekä elävien että kuolleiden taimien lukumää rät. Taimista määritettiin syntytapa, pituus, ikä,kunto, rungonmutkaisuus ja mahdollisethirvituhot. Hirvituhon kohteiksi joutuneista taimistamerkittiin ylös ^tuhonkohde ja tuhonvaikutustaimen kehitykseen. Kaikkiaan tarkas tettiin10 609tainta, joista ^eläviäoli9061 kpl (85,4 %) ja kuolleita 1548 kpl (14,6 %).

Taimien pituus ^{mitattiin0,01m:n}tarkkuudella. Tai mien ikä laskettiin vuosikasvujen perusteella. ^Vaikka

tämä iänmääritystäpä ^{ei ole}parasmahdollinen (ks.Hän ninen ym. 1972), ^{niin se} joka tapauksessa antaakuvan taimien ikäsuhteista.

Taimien kuntoa arvioitaessa ei huomioitu niiden tila vaatimuksia,vaan jokainen ^{taimiarvioitiin erillisenä} yk silönä. Näin siksi, että alunperin mittauksissa eiollut tarkoitusarvioida taimikoiden kehityskelpoisuutta, vaan

pelkästään hirvituhojen ^{määrää. Taimienkuntomääritet} tiinseuraavanluokituksen mukaan: 1) hyväkuntoiset, ²⁾ suhteellisen hyväkuntoiset, 3) tyydyttävät, ^4)huonohkot, 5) huonokuntoiset ja 6) kelvottomat. Kuntoa määritet täessäotettiin huomioon mm. taimen kasvunopeus ^suh

teessä taimikon muihin taimiin, neulasmassan määrä, runkomuoto ja mahdollisettuhot.Runkomuodon mukaan

taimet jaettiin seuraavasti: 1)suorat,2)lievästimutkaiset ja ^{3)mutkaiset. Taimeterotettiin myös}latvakasvaimen tilan perusteella toisistaan: 1) latvakasvain normaali, 2) latvakasvain tuhoutunut tai viallinen.

Taimikon aukkoisuus määritettiin sekä koko taimikolta että ympyräkoealoilta seuraavasti:0=eiaukkoisuutta,1=

aukkoisuusalle30%taialle 10 _m

2 ympyräkoealan pinta alasta,2=aukkoisuus30—60 %tai

11—20 m

2ympyrä koealan pinta-alasta ja ^3=aukkoisuus yli ^{60 %tai} yli ²⁰ m 2 ympyräkoealan pinta-alasta ^{(ks. esim.} Löyttyniemi ^&

Piisilä 1983).

Hirvituhoista erotettiin erikseen 1) oksien syönnit, 2) runkovioitukset ja ³⁾päärangan^{katkaisut. Tuhon vaiku} tustaimentulevaan kehitykseen ^arvioitiin seuraavasti: 1) tuhollavain vähäinen merkitys taimen kasvulle; ^esim.

versojen syönnit, 2)tuhohaitallinen taimelle; ^esim. pahat versojen syönnit ja ^katkomiset (oksista ^{katkottu usean} vuosikasvun pituudelta ^merkittävä osa), 3) tuho erittäin haitallinen taimelle;esim.päärangan^{katkaisut viimeisen} vuosikasvaimen alapuolelta ja 4)taimikuollutvioituksen seurauksena. Hirvituhojen yleisyyden arvioinnissataimi koiltanoudatettiinseuraavaa jakoa: ^0=ei hirvituhoja, 1=

vähän hirvituhoja (1^—200 taimessa/ha), 2=kohtalaisesti hirvituhoja (201^—700taimessa/ha),3=runsaastihirvitu hoja (701^—2000 taimessa/ha), ^{4=erittäinrunsaastihirvi} tuhoja (yli ²⁰⁰⁰taimessa/ha).

3. Tulokset

31. Taimikot

311. Taimienikä

ja pituus

Luontaisesti

syntyneiden

^{taimienkeski-ikävaih} telitaimikoittainkuudestavuodesta29vuoteen

(taimikoita

⁶¹

kpl) ja keskipituus

^32cm:stä227 cm:iin. Taimikotolivat saavuttaneet kahden metrin

keskipituuden

noin25—30vuodeniässä

(kuva 4). Kasvunopeudessa

^oli

eroja

^taimikoi denvälillä.Parhaitenkasvavattaimikot

sijaitsi

vat

paikoilla, jotka metsätyypiltään

^olivatlähel lä

variksenmarja-kanervatyyppiä (ECT). Myös

taimikoidensisällä taimien

pituudet

vaihtelivat huomattavasti.Nuorissataimikoissa

pituusvaih

telualisäsivätvielä_ennenuudistushakkuitasyn tyneet ^{taimet. Kunkin taimikon}valtataimista kuitenkin suurin _osa kuului suunnilleen _samaan

pituus- ja

ikäluokkaan.

Uudistusaloilla, joille

^uuttataimiainestaeiol lut vieläsyntynyt ^hakkuiden

jälkeen (7 kpl),

taimien

keskipituus

^oli25—70cm

ja

^keski-ikä noin14vuotta. Taimetolivatuseinmutkaisia

ja

kituliaita. Osa _ennenhakkuita

syntyneistä

^tai mistaolituhoutunutuudistushakkuissa.

Kylvötaimikoiden (7 kpl)

^{keski-ikäoli5 vuot}

ta

ja keskipituus

³³ cm. Keski-ikä

ja keskipi

tuusolivat

jonkin

verrankorkeammat,

jos

otet tiinhuomioon

myös

luontaisestisyntyneet^tai met.

Kylvötaimien pituuskehitys

^eiollut

juuri

kaan luontaisesti

uudistettujen

^{taimienkasvua}

parempi (kuva 4).

312.

Taimitiheys

Luontaisesti,

syntyneissä

taimikoissaoli keski määrin7450 taintahehtaarilla

(kuva 5).

^Tai mien_runsaus vaihteli huomattavasti taimikoit ten välillä. Jäkäläalueen eri osien välillä taimi määrissä ei kuitenkaan ollut selviä alueellisia

eroja.

^{Taimiaolirunsaasti}

paitsi

^nuorissa

myös

vanhoissa

taimikoissa, joten tiheydet

^eivätmuut

tuneet

johdonmukaisesti

^taimikoniän

lisääntyes

sä.

Uusillauudistusaloillaoliennenhakkuitasyn

tyneitä

^taimiakeskimäärinnoin2000

kpl

^heh taarilla.

Kylvötaimikoissa

^{taimia oli}

jonkin

^verran vähemmän kuin luontaisesti uudistetuissa taimi koissa

(kuva 5).

^{Onkuitenkin otettava}huomi oon, että

kylvötaimikoita

^olivähän

ja

^ettäkah destauudistusalastavain osaoh

kylvetty

^man

Kuva4a.Hailuodonjäkäläkankaidentaimikoidenkeskipituus ^{suhteessataimien}keskimääräiseen ikään. 1=luontaisesti syntyneettaimikot, 2=uudetuudistusalat,3= kylvötaimikot.

4b.Kaikkienluontaisesti syntyneidentaimienpituus^suhteessaniidenikään. Regressiosuoranyhtälö:(pituus)=-3,827+ 6,738(ikä).

Fig. ^4a.Mean heights of sapling ^{standsonthelichenheaths} of ^{Hailuotorelative}tomeanage. 1 = Naturally regenerated stands, 2 =New regeneration areas, 3=Seededstands.

4b. Heights of ^all naturally regenerated saplings ^relativetoage. Regression equation: (height) =-3,827+6,738(age).

Folia Forestalia 761 7

Kuva5.Hailuodon jäkäläkankaiden uudistusalojen taimi määrätv.1986. A=Luontaisesti

syntyneettaimikot, B=Uudetuudistusalat, joilla ^{ei ollutvieläuusiatai} mia,C= Kylvötaimikot; ^{1=Kaikki taimet,}2=Vain kylvötaimet.

Fig. ^5.Numbers of saplings ⁱⁿ regenerated ^{lichen heaths} stands. A= Naturally regenerated stands,B=New regeneration areas,C =Seededstands;1 =All_sap lings, 2= Only ^seeded seedlings.

Taulukko 1. Jäkäläkankaidenluontaisesti syntyneiden tai mikoiden aukkoisuus (ympyräkoealoilta arvioituna).

Table1. Openingsofnaturallyregenarated^lichenheath stands (estimated by ^circular sample plots).

0 = eiaukkoisuutta—no openings 1 = aukkoisuusalle30%taialle

10m

2 ympyräkoealan pinta-alasta

— openings ^{below30%orbelow}

10m

2 from thearea of circular sample plot

2 = aukkoisuus30—60%tai

11—20m

2 ympyräkoealan pinta alasta—openings30—60%or

11—20m

2 from theareaof circularsample plot

3 = aukkoisuus yli ^60%taiyli

20m

2ympyräkoealan pinta-alasta

— openings over60%orover

20m

2 from thearea of circular sample plot.

nylle.

^{Josnämätaimikot}

jätetään

keskiarvoista

pois kylvötaimikoissa

keskimääräinen taimiti

heys

^olisuurin

piirtein

samaaluokkaakuinluon taisesti uudistetuissa taimikoissa.

Luontaisesti

syntyneissä

taimikoissaoli auk

koja

^{samallakun niissäsaattoi}

esiintyä

^tiheitä

taimirykelmiä.

Aukkoisuuttalisäsi se, ettäreu nametsän vaikutuksesta taimikoiden reunalla oli vaihtelevan

levyinen

^{lähestaimeton}

vyöhyke.

Myös kylvötaimikoissa

^tavattiinaukkoisuutta, mutta ei siinä määrin kuin luontaisesti uudiste tuissataimikoissa

(taulukko 1).

313. Taimien kunto

Taimien kunto oli keskimäärin huonohko. Luon taisesti

syntyneissä

^taimissa huonokuntoisuus

näkyi

ennenkaikkeataimienmutkaisuutena

ja

kitukasvuisuutena

(kuva 6).

Voimakkaastimut kaisten taimien _osuus kahdessa heikoimmassa kuntoluokassaoh

yli puolet

^{näihinkuntoluok} kiinkuuluvistataimista.Kunnoltaan

paremmis

sataimissamutkaisuutta

esiintyi

^{useimmitenvain} taimen

tyvellä, jolloin

sen eikatsottu

juurikaan

alentavantaimenkuntoluokkaa. Luontaisesti

syntyneistä

^{taimistanoin40}%:llatavattiinvoi makastamutkaisuutta

ja

^{noin26%:llalatvatuho} tai

päärangan

^vaihto.

Kylvötaimien

^kuntoolikeskimäärin

tyydyttä

vä

(kuva 6).

^Suurinosa

kylvötaimista

^olisuoria.

Mutkaistentaimien_osuuskaikista

kylvötaimis

ta

jäi

^{alle 50 %:n}

ja

^näistäkin

pääosa

^{oli vain} lievästimutkaisia.

Latvatuhoja esiintyi

^noin25

%:llakaikista

kylvötaimista.

Taimikoittaintarkasteltuna24%:llataimikois ta taimienkeskimääräinenkuntooh huono

(=

kuntoluokka

5),

^{72%:llahuonohko}

(=

^kunto luokka

4) ja

^vain4%:lla

tyydyttävä (=

^kunto luokka

3).

Viimeksimainituistataimikoistakaksi kolmasosaaoli

kylvötaimikoita.

^{Edellämainit}

tuja

^tuloksiatarkasteltaessaonhuomattava,^että arvioissaovatmukanakaikkielävättaimet. On

myös huomattava,

^ettäkaikki

kylvötaimikot

^oli

vat alle 10 vuoden ikäisiä.

Taimienkeskimääräinenkunto ei

juurikaan

muuttunut taimikon

keskipituuden

^kasvaessa.

Mutta

jos

tarkastellaan

jäkäläalueen

^kaikkien taimienkuntoa

pituusluokittain,

^voidaan

todeta,

että

pituusluokan

^{suuretessa taimienkeskimää} räinenkunto

parani.

^Yli2-metrisistätaimista

jo yli puolet

^ohkunnoltaan

tyydyttäviä

^taisitäpa

rempia.

Suurimmallaosallataimikoistavalta taimet olivatkin

kasvupaikka

^{huomioonottaen} keskimäärin

tyydyttäviä.

Taimikoiden keski määräistäkuntoaalensivat

kilpailussa jälkeen jääneet,

kitukasvuisettaimet.

Tuhoista ainoastaan

hirvivahingot

^arvioitiin taimista

yksityiskohtaisesti.

^Kuitenkin

myös

"äimien määrä lumber of saplings pl/ha—per!ha

Taimikon aukkoisuus

(% taimikoista/luokka) Opening of ^stands (%fromstands!category) 0 12 3

Taimikoita Stands

kpl

> 10000 '500 ^- 10000

>000 - 7500

»500 - 5000

< 2500

36 14 13

64 86 83 80

4 20 100

11 14 ' 24 10 2

Caikki taimikot 1II stands

12 63 25 61

9 Folia Forestalia 761

pihkakääriäinen (Retinia resinella)

^{oli vioitta}

nut etenkin monia kitukasvuisia alikasvostaimia aiheuttaenuseinlatvanvaihdon

ja

mutkaisuutta.

Muita

hyönteis-

^tai

sienituhoja

taimikoissaoli vähän. Esimerkiksi

männynlumihometta (Pha

cidium

infestans), jota

^{tavataanrunsaastinimen}

omaan hidaskasvuisissa taimikoissa

(Kangas 1937,

^Lehto

1969 a),

^{todettiintaimissavain}

pai

koitellen.

Taimikuolleisuusolitaimikoissa

paikoittaista.

Kuolleitataimiaoli

14,6

^%kaikistaarvioiduista taimista.

Taimitiheyden

^{kasvaessa kuolleiden} taimienmääräkasvoi

jonkin

^{verran. Varttuneis}

sa taimikoissa kuolleettaimetolivat useinkil

pailussa jälkeenjääneitä,

keskimääräistä

pienem piä

^taimia.

Syynä

^taimientuhoutumiseenolivat tavallisimminkasvutilan puute,

männynlumi home,

^hirvituhot

ja

^ilmeisesti

myös

^kuivuus.

32. Hirvituhot

321. Hirvientaimikoilleaiheuttamatvauriot

Hirvituhoja

^{tavattiin kaikkiaan 33 taimikossa}

(44

^%

taimikoista). Tuhojen

^määrävaihtelihuo mattavasti. Lievimmissä

tapauksissa

^hirvetoli

vatvioittaneettaimikollavainmuutamia

taimia, pahimmissa tapauksissa vioitettuja

^taimiaoli

yli

2000

kpl/ha (kuva 7).

^Kaikista

jäkäläkankailla

arvioiduistataimista

7,3

^%oli

joutunut jonkin

asteisen hirvituhon kohteeksi.

Hirvituhoja

^todettiin

yhtä poikkeusta

^lukuun

ottamatta vain luontaisesti

syntyneissä

^taimi koissa. On

huomattava,

^että

kylvötaimikot

^eivät vieläolleet hirvituhoille alttiissa iässä. ^Keski määräistäenemmän

tuhoja

^tavattiin

jäkäläalu

een

topografialtaan

^tasaisellakeskiosalla. Tällä

Kuva6.Luontaisestisyntyneiden^taimienjakylvötaimien kunto. Kuntoluokat:1=Hyvä,²⁼Suhteellisenhyvä, 3 = Tyydyttävä, ⁴ = Huonohko,5 =Huono, 6 =

Kelvoton; Taimien mutkaisuus: _a= Suorat, b=Lie västi mutkaiset, c=Mutkaiset.

Fig. ^{6. Condition} of naturally regenerated saplings ^and seeded seedlings. ^Condition grades: ^{1 =}Good,2 =

Relatively good, ³⁼ Satisfactory, ⁴⁼Tolerable,5=

Weak,6=Worthless;Bendingofsaplingstems: 1 =

Straight, ²⁼ Slightly bent, ^3=Bent.

Kuva 7. Hirvituhojen yleisyys ^Hailuodon jäkäläkankai dentaimikoilla. 1=Ei tuhoja, ²⁼ Tuhoja ^vähän (1^— 200 taimessa/ha), ³⁼ Tuhoja kohtalaisesti (201^—700 taimessa/ha),4 = Tuhoja ^runsaasti (701^{—2000 tai} messa/ha),5 = Tuhoja erittäin runsaasti (yli ²⁰⁰⁰ taimessa/ha).

Fig. ^7.Extent of damage ^caused by ^mooseto sapling standsonthe lichen heaths of Hailuoto. 1 =No damage, ^{2 =}Some damage (1—200 saplings!ha), 3=

Moderate damage (201^—700 saplings!ha), ^4=Consi derable damage (701^—2000 saplings/ha), ^5=Serious damage (over²⁰⁰⁰ saplings!ha).

Kuva8. Hirvituhojen ^runsaus ja taimikoiden keskipituus.

Fig. ^8.Extent of damage ^caused by mooserelativetomean height of ^the sapling ^stands.

alueellaoli

myös

^runsaimminhirvituhoillealt tiissa

kehitysvaiheessa

^olleitataimikoita. Tai mikon

pinta-alalla

^ei

näyttänyt

^{olevan selvää} vaikutusta

hirvituhojen

^{määräänkutenei}

myös

kään

taimitiheydellä.

Suurialaisissataimikoissa tuhotolivatusein

paikoittaisia.

^{Pahimmattuhot} olivattaimikoilla,

joilla

^{taimikkooh suhteelli}

sentiheä

ja yhtenäinen,

^{muttaaukkoinen.}

Hirvituhoja esiintyi

^runsaimmin

1,5

^{—2 m:n}

pituisissa

taimikoissa

(kuva 8). Taimikoissa, joiden keskipituus jäi

^allemetrin,

tuhoja

^olivain satunnaisesti

ja

^{tällöinkinuseimmitenvain}

yli

metrisissätaimissa. Taimikoista,

joiden

^keski

pituus ylitti metrin,

^{75 %:lla}

(27 taimikkoa)

^ta vattiin

hirvituhoja.

Suurin osa hirvituhoista oli sattunutI—svuot ta arviointihetkeä aikaisemmin. Osatätä van hemmista tuhoista ei ollut enää kunnolla erotet tavissa.Allevuoden

vanhojen hirvituhojen

osuus oli

vajaa

^{3%kaikistatuhonkohteeksi}

joutuneis

tataimista. Tämä

johtui

hirvikannanvoimak kaasta

pienentämisestä

^{edellisinävuosina.}

Hirvituhon aste vaihteli

versojen syönnistä päärangan

^katkaisuun

(kuva 9).

Vioitetuistatai mistarunsaat

puolet

^oh

sellaisia, joista pääranka

olikatkaistu.

Taimista, joista

^latvaoli

katkaistu,

oliuseimmiten

myös syöty versoja.

Tavallisesti taimet oh katkaistu _usean vuosikasvun matkalta niin

pahasti,

^ettätaimen

elpyminen

entiselleen ei enää ollut mahdollista. Tuhon seurauksena kuolleistataimistaoh lähes

poikkeuksetta

^kat kaistu

pääranka.

^Pahimmintuhoutuneillataimi koilla hirvituhoon kuolleiden taimienmääräoli

yli

1000

kpl/ha.

Kuva9.Hirvien taimille aiheuttamat vauriottuhonseu rausasteenmukaanjaoteltuna.¹=Lievätoksavauriot, 2=Pahat oksavauriot, 3= Kelomisvauriot, 4=Latvan katkaisut, 5=Kuollut.

Fig.^9.Seriousnessofdamage^tosaplingsby^{moose. 1 =} Slight damage tobranches, 2=Serious damage to branches,3 =Peelingof^{bark,4 =}Severing of^main stem,5=Deadsaplings.

Katkaisukohta oli

yleensä 1,0 —2,5

^m:nkor keudellakeskiarvonollessa

1,74

^{m. Elävien}

ja

kuolleidentaimienkatkaisukorkeudenkeskiar voissa eiolluteroa. Katkaisukohdankeskikor keusei

riippunut juurikaan

^taimikon

keskipituu

desta. Matalissa taimikoissa hirvet ^olivatkatko neet

yleensä

^vain

kookkaimpia

^taimia.

HiiVituhotaimien

^{kuntoarvioitiinilmantuho} vaikutusta taimenkuntoon. Tuhotaimetolivat ennentuhoaolleetkeskimäärin

hyväkuntoisem

pia

^kuintaimetkeskimäärinhirvituhotaimikoil la. Yleensä

tuhojen

^{kohteeksiohvat}

joutuneet

taimikoiden valtataimet,

joiden

^{kunto vastasi} suurin

piirtein

^tämän

pituisten

^taimienkunto

Folia Forestalia 761 11 Kuva10.Hirvituhonkohteeksijoutuneiden^taimienkunto(arvioituna^ilman tuhovaikutustataimenkuntoon)(a)verrattu

nakaikkienjäkäläalueentaimien(b)jajäkäläalueenkaikkienI—3-metristentaimienkuntoon (c).

Fig. ^{10. Condition} ofsaplingsdamagedbymoose(estimationwithouttheinfluenceofdamage^causedby^moose)(a) compared^withallnaturallyregeneratedsaplingsof^{thelichen heats}(b)^andallsaplingsofheightI—3m(cj.

luokkajakaumaa jäkäläkankaiden

taimikoilla

(kuva 10).

Pahojen

^vioitustensuhteellinenosuus kaikista taimikon hirvituhoista oli sitä

suurempi

^mitä enemmäntaimikossaoli

hirvituhoja

^hehtaaria kohti.Esimerkiksi

katkottujen

^taituhon

johdos

takuolleidentaimien_osuusoli

taimikoissa, jois

sa

tuhojen

^määrä

jäi

^alle200

kplreen hehtaarilla,

runsaat 30 %kaikistataimikonhirvituhotaimis ta. Sen

sijaan taimikoilla, joilla tuhoja

^oli

yli

2000

kpl hehtaarilla,

^{näidentaimien}osuus oli

yli

^60%hirvituhotaimista.

322. Taimikoiden

kehityskelpoisuus

^tuhon

jälkeen

Hirvituhojen

^vaikutus taimikoiden

kehityskel

poisuuteen

^oh vaihteleva. Pahimmintuhotut taimikoteivätenääolleet

kasvatuskelpoisia.

^Täl laisiataimikoitaolinoinviidennes

hirvituhojen

kohteeksi

joutuneista

taimikoista.Niiden

pinta

alaolinoin18haelilähes14%

jäkäläkankaiden

uudistusalojen pinta-alasta.

^Lisäksi

kehityskel

poisuus

^{oli alentunutnoin10 %:ssa}

jäkäläkan

kaiden taimikoita. Pahimmin tuhotuissa taimi koissa ^tuhot: olivat ^{toistuneetuseinavuosina.}

12

4. Tulosten tarkastelu

41. Taimikoiden tila

Mänty

^uudistuu luontaisesti

parhaiten

^kuivilla hiekka-

ja

sorakankailla

ja

^rämeillä

(Lehto

1969 a). Jäkälätyypin

^metsienluontaisesta_uu distamisesta on niukasti tutkittua tietoa. Yleen säkaruillekankaille

näyttää syntyvän

^runsaasti taimia

(Aaltonen 1919,

Oinonen

1956).

Taimet tumisen

jälkeen

^{onkuitenkinmm.monillavan} hoilla

paloalueilla

^{havaitturunsaasti}

pahoja

^tai

mituhoja (Kangas 1937).

^{Luontaisenuudista} misen

edellytykset näyttävät yleisesti

^ottaen olevan

jäkälätyypillä

^{huonommatkuintätä}re hevämmillä luontaiseen uudistamiseen soveltu villamailla.

Jäkälätyypillä

taimettumistahei kentävätilmeisestikuivuus

ja

^eräätmuut maa

perään liittyvät tekijät.

Taimikoiden

kehity skelpoisuutta

arvioitaessa taimimäärän lisäksi _on otettava huomioon tai mien kasvutila, taimien elinvoimaisuus, taimien koko suhteessa

ympäristötaimiin jne. (Hänni

nenym.

1972, Leikola

ym.

1977,

^Kotisaari

1982).

Koska tässä tutkimuksessa ei arvioitu taimien tilavaatimuksia,

jäkäläkankaiden

taimikoiden

kehityskelpoisuutta

on tarkasteltavataimimää

rien,

^{taimienkunnon}

ja pituuden

^{sekätaimikoi} denaukkoisuuden

perusteella.

Luontainenuudistaminen

näyttää

onnistuneen Hailuodon

jäkäläkankailla

kohtalaisen

hyvin,

silläuuttataimiainesta_onsyntynyt

yleensä

^riit tävästi. Mitenkään

erityisen

^suuriataimimäärät eivätkuitenkaanole, ^sillä

parhaimmillaan

^ka ruimmilla

metsätyypeillämme

^{taimiasaattaaolla}

sirkkataimetmukaanlukien

kymmeniä

^tuhansia hehtaarilla

(Aaltonen 1919,

^Oinonen

1956).

Puhtaalla

jäkälätyypillä

taimimäärät

jäävät

^kui tenkinusein

pienemmiksi

^kuinvarsinaisillakui villakankailla

(Lakari 1915). Erityisesti

^kui vien kankaiden luontaisessa uudistamisessa ennen hakkuita

syntyneiden

^taimien

merkitys

saattaa olla suuri

(Sarvas 1950,

^Lehto

1969 a,

Räsänen

ym.

1985).

^NiidenmääränousiHai luodon

jäkäläkankaillakin

^melko

suureksi,

^mut

taniiden

merkitystä

^{alensikuitenkinuseinhuo} nokuntoisuus.

Sarvas

(1950)

^on

esittänyt,

^että

Pohjois-Suo

messakuivienkankaidentaimikoissa

pitäisi

^olla vähintään3000

yli

¹⁰cm:n

pituista

^taintatasai sesti

jakaantuneena uudistusalalle, jotta

^taimik koolisitaimimäärältään

tyydyttävä.

^Kinnunen

&

Mäki-Kojola (1980)

^ovat

puolestaan Pohjois-

Satakunnassa arvioineet lähellä

jäkälätyyppiä

olevissa

kehityskelpoisuudeltaan hyvissä

^taimi koissa olevan

männyntaimia (> 0,1 m)

^vähin tään 8740

kpl ja

välttävissä taimikoissa ^noin 3000

kpl

hehtaarilla. Näissä arvioissa ovat mukana

myös

^{muokatutalat.Edellä}

mainittujen selvitysten perusteella

^suurinosaHailuodon

jä

käläkankaidentaimikoistaolisi taimimääriensä

puolesta kehityskelpoisuudeltaan

^vähintääntyy

dyttäviä.

Jäkäläkankaiden taimikot olivat aukkoisia.

Aukkoisuus _on ominaista kaikille luontaisille taimikoille,etenkin

karujen kasvupaikkojen

^tai mikoille

(Aaltonen 1919,

^Lehto

1969 a).

^Jäkälä

tyypin kasvupaikoille

^on luonteenomaistakui

vuus

(Kangas 1937,

^Oinonen

1956) ja

^ravintei denniukkuus

(Aaltonen 1919, Sepponen 1985).

Jäkäläkankaillaensi

sijassa

^nämä

tekijät

^ilmei sesti aiheuttavattaimikonaukkoisuutta.

Myös pientopografisesta

vaihtelusta

johtuvilla tekijöil

lä

(Rajakorpi 1987),

erilaisillataimituholaisilla

(Kangas 1937), siemenpuiden sijainnilla ja

^sie

mensatojen

vaihtelulla

(Sarvas 1950)

^{voi olla}

oma vaikutuksensataimien

epätasaiseen jakau

tumiseen. Aukkoisuus _saattaa

johtua

^itse

jäkä läpeitteestäkin.

^{Brown& Mikola}

(1974)

^ovat

todenneet,

^että

poronjäkälien

^{erittämäuute hi} dastaa taimien

kehitystä mykoritsasienten

^kas

vua estämällä. Tiheän

jäkäläpeitteen

on

myös

arveltuestävänsiementen

pääsyä

^maahan

ja

^itä mistä

(Aaltonen

^{1919;vrt.kuitenkinHeininen}

1978).

^Toisaalta

jäkäläpeite

^voi

suojata

^sieme niä liialliselta kuivuudelta.

Hailuodon

jäkäläkankailla

^taimien

pituuske hitys

^{ohhidasta. Tässä} tutkimuksessatodettu taimikoiden

pituuskehitys

^{20—30vuodeniällä}

vastaa

hyvin

^sitä

pituuskasvua, jonka

^Ilvessalo

& Ilvessalo

(1975)

^ovat

Pohjanmaan jäkälätyy pin (CIT)

^metsilleesittäneet. Taimien suuri

pituusvaihtelu

^heikensitaimikoiden

kehityskel poisuutta, jos yhtenä kehityskelpoisuuden

^arvi

ointiperusteena pidetään sitä,

^{että taimikontai} mien

pitäisi

^ollasuurin

piirtein samanpituisia.

Jäkäläkankaiden karuissa olosuhteissa tämä on liian ankara vaatimus.

Taimikoidenkunto oli

kasvupaikan

^karuus huomioonottaen

tyydyttävä,

^{kuntuloksiaverra}

taan

yleensä

^{kuiviltakankailta}

tehtyihin

^havain toihintaimienkunnosta

(Kangas

^1937,Sarvas

1950,Lehto

1969 a,

^Kinnunen&

Nerg 1982).

Kituvia,monenlaisten

tuhojen

^{vaivaamiataimi}

koita, joita

^karuilta

kasvupaikoilta joskus

on kuvattu

(Kangas 1937),

^ei

jäkäläkankailla

^ollut.

13 Folia Forestalia 761

Yleensäkintaimien kuntoa heikentäviä tuholai sia

jäkäläalueella

oli arviointivuonna vähän.

Hirvituhojen

^{ohellaenitentuhoaolivataiheutta}

neet

pihkakääriäiset, joita

^tavataan

yleisesti

^kui villakankailla. Esimerkiksi

Kangas (1937)

^to tesi

männyntaimikoiden

tuhotutkimuksissaan Oulunläänin

jäkälätyypin

taimikoilla

pihkakää

riäistuhottuhoista

yleisimmiksi. Kangas (1937)

toteaa

myös,

^että

Pohjois-Suomessa

^taimetsai

rastuttuaanuseimmitenkuolevateivätkä

jää

^ki

tumaan

pitkiksi ajoiksi

^kutenEtelä-Suomessa.

Kylvön

^vertailua luontaiseen uudistamiseen vaikeutti

kylvötaimikoiden vähäisyys jäkäläkan

kailla. Joka

tapauksessa kylvö näytti yleensä

onnistuneen

tyydyttävästi.

^Taimiaoli

syntynyt

useimmitenriittävästi

ja

taimikoidenkuntooli vähintään

tyydyttävä.

^Kinnunen&

Nerg (1982)

totesivat Länsi-Suomessa

kylvön

onnistuneen karuilla mailla

jopa paremmin

^{kuin tuoreilla} kankailla

(vrt.

^{kuitenkin Leikola} ym.

1977).

Kylvötaimien pituuskehitys

^ei

poikennut

^olen naisesti samanikäisten luonnontaimien

pituus kehityksestä.

Hailuodossauudistamisessa_on

paikoin käy

tetty apuna lievää maanmuokkausta. Muok kaustaeikuitenkaanoletoistaiseksi

tehty

^kaik keinkuivimmilla

paikoilla.

^{Alueitauudistetta}

essa olisi muokkauksen

käyttöä syytä

^harkita

tarkoin,

^koska

jäkäläkankaat

^ovat

hyvin

^herkkiä eroosiolle

(ks. myös Sepponen 1979).

^Kasvi

peitteen

uusiutuminennäinkaruillakankaillaon

hyvin

^hidasta.

Maaperän orgaanisella

^aineksel la on

hyvin

^suuri

merkitys myös jäkäläkankai

den vesitaloudessa.

42. Taimikoiden hirvituhot

Suurin syy Hailuodon

jäkäläalueen

^runsaisiin hirvituhoihin1980-luvunalussa_onollut_saaren ravintovaroihin^nähden

ylitiheä

hirvikanta.Hai luodossa

hirvituhoja

^onollut

jo pitkään;

^esim.

Hankela

(1977)

^{totesi 1970-luvun}

puolivälissä

saarella

suosituimpien

ravintokasvien, ^kuten

pihlajan, katajan ja pajujen ylisyöntiä.

^Jäkäli köillä

tuhoja

on

lisännyt

se,ettäsielläeioleollut hirville

tarjolla

^{muuta ravintoa kuin}

männyn

taimet. Vastaavatilanne_on

likipitäen

^iäkkäiden metsien

ja

kuusimetsien ^keskellä

sijaitsevissa

taimikoissa

(Suomus 1965, Repo

^&

Löyttynie

mi

1985).

Jäkäliköillätaimet lisäksikasvavat hitaasti

ja

^{ovat tuhoille alttiina} vuosikausia.

Taimikoidenhirvituhoalttiuttalisää

sekin,

^että alue_on

syrjässä

liikenteeltä

ja

asutukselta

(Repo

&

Löyttyniemi 1985).

Hirvituhoja

on

pidetty

^usein

viljelytaimikoi

den

ongelmana ja

^eräiden

selvitysten

^mukaan niillä

myös

^olisi

hirvituhoja

suhteellisesti_enem mänkuinluontaisissataimikoissa

(Löyttyniemi

&Hiltunen

1976,

^Kinnunen&

Nerg 1982).

^Luul tavasti

tuhojen yleistyttyä

^erot

tuhojen

^määrissä

taimikkotyyppien

^{välilläovat}

vähentyneet (Met

sätalouden...

1988).

Mahdolliseterot saattavat

johtua

^hirven

elinympäristövaatimuksista,

^kos ka usein

tuhoja

^{on tavattu enemmäntuoreilla} kuin kuivillakankailla

(Korhonen 1939,

^Yli- Vakkuri

1956,

^Huttunen

1977;

^vrt.

myös Repo

&

Löyttyniemi 1985). Viimeisimpien

^tutkimus

ten mukaan

kasvupaikan viljavuudella

^{ei ole} kuitenkaantodettuolevan

merkitystä

^hirvituho

jen synnyssä (Lääperi

^&

Löyttyniemi 1988, Löyt

tyniemi

^&

Lääperi 1988).

Hailuodon

jäkäläkankailla hirvituhoja

^olirun saasti verrattuna

muihin, pääosin viljelytaimi

koilla

tehtyihin

havaintoihin

(mm.

^Huttunen

1977, Löyttyniemi

^{& Piisilä}

1983).

^Vertailua vaikeuttaakuitenkin_mm.se,ettäuseimmatai kaisemmattuhoarvioton

tehty pituudeltaan

^hir vituhoillealttiina olevilla

taimikoilla,

^kuntaas Hailuodonarvioissa olivat mukanakaikki _uu distusalat. Lisäksi on

huomioitava,

^{että hirvi}

tuhojen

^runsaus

johtuu

^{lukuisistaeri}

tekijöistä,

kutenhirvikannan

suuruudesta,

^hirvien

jakautu

misesta

ryhmiin, sopivien

talvilaitumienmää rästä, taimikoiden

kehitysvaiheesta jne. (mm.

Ahlen

1975,

^Sweanor

1987).

Talvella

männyntaimikot tarjoavat

^hirville

pienellä

^{alallarunsaastiravintoa.}

Männyllä

on suhteellisen

hyvä

ravintoarvo

ja

^sesulaamelko

helposti (Salonen 1982).

^Senosuus hirven_ra vinnossa vaihteleemm.

paikan ja lumiolojen

mukaan

(Koskimies 1953,

^Pulliainenym.

1968, Markgren 1974). Männyn

^{suosiminenkovien}

pakkasten ja syvän

^lumenaikana

perustunee

^sen

hyvään

sulavuuteen

ja siihen,

^että

männyn

^ver

sojen ravintopitoisuus

^suhteessa

tilavuuspainoon

onmuitatai

viravintokasveja korkeampi.

^Taval lisestihirvet

syövät

^taimistavain

viimeisimpiä

vuosikasvaimia

(Sainio 1956, Löyttyniemi

^&

Piisilä

1983). Syönnin

^ohellahirvettaittelevat taimien

latvoja,

^mikä

liittynee

^{niidenravinnon} hankintaan

ja

^elinalueenmerkitsemiseen

(Kan

gas

1949,

^Nygren

1979).

Hailuodossataimetoli katkottu keskimäärin _useamman vuosikasvun matkalta

ja

korkeammaltakuin^mitä

yleensä

^on havaittu

(Huttunen 1977, Löyttyniemi

^&Piisilä

1983). Syynä

^tähänon se, että

jäkäläalueen

taimet _ovat

hennompia ja

vuosikasvultaan

ly hyempiä

^kuin

tuoreempien kasvupaikkojen

^tai

met.

Löyttyniemen (1983)

^tekemienlatvankatkai