• Ei tuloksia

Inspiroiva käsikirja esimiestyön alkutaipaleelle näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Inspiroiva käsikirja esimiestyön alkutaipaleelle näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

154

inspiroiva käsikirja esimiestyön alkutaipaleelle

Tarja Surakka & Nina Laine (2011): Käsikirja ammattimaiseen esimiestyöhön. Taurusmedia.

Tuntuu siltä, että johtamisoppai- ta ja erilaisten gurujen mietelmiä johtamisesta ilmestyy joka vuosi kiihtyvällä tahdilla. Yleensä kirjoit- tajien näkökulma pyrkii olemaan uusi ja vallankumouksellinen. Jon- kin uuden käsitteen tai -ismin läpi tarkastellaan esimiestyön ja joh- tamisen kenttää. Monesti näitä kirjoja lukiessa tulee sama tunne kuin eräällä henkilöllä Molierin näytelmässä. Hän luki uutta kirjal- lisuuden lajia, ja tokaisi kumppa- nilleen innoissaan: ”Hei, minähän myös osaan puhua proosaa!”

Surakan ja Laineen kirja on eri maata. He eivät pyrikään luo- maan jotakin aivan uutta, vaan esittämään jäsentyneen kokonais- kuvan esimiestyön kentästä. Kirja on rajattu koskemaan lähiesimie- hen työtä. Huomaa, että kirjoitta- jat ovat kokeneita esimiesten kou- luttajia. He ovat ottaneet sisältöön paljon aineksia, joita käsitellään niin julkisen sektorin kuin yksi- tyisen sektorinkin esimieskoulu- tuksissa.

Esipuheessa esitetään kirjan selkeä rakenne. Ensin esitetään teoriapohja esimiestyölle (luvut esimiestehtävästä, työelämän pe- ruspsykologiaa yksilön ja ryhmän kannalta ja katsaus erilaisiin orga- nisointitapoihin). Kun tietopoh- ja on rakennettu, tarkastellaan

oman johtajuuden rakentumista ja suunnittelun merkitystä. Sen jälkeen käsitellään käytännön päi- vittäisjohtamista monine haastei- neen. Kirjassa esitellään hyödylli- siä, käytännönläheisiä malleja ja menettelytapoja esimiehen arki- työhön.

Kirja pyrkii nimensä mukaisesti olemaan käsikirja, ja siinä sen eräs ongelmallinen piirre onkin. Olisi melkoinen ihme, jos esimiestyön oleelliset seikat olisi saatu tunget- tua 204 sivuun. Osa luvuista on niin tiiviitä ja suppeita, että ne jää- vät pintaraapaisuiksi tai käsitteen ohueksi esittelyksi (esimerkiksi suunnitteluun liittyvät osiot pro- sessien kehittämisestä tai talouden suunnittelusta). Hieman muista kirjoista poiketen oman esimies- roolin rakentumista käsitellään laajemmin, joka on mielestäni pe- rustelua. Jotkut esitettävät mallit ovat hivenen vanhoja, kuten kir- joittajatkin toteavat (esimerkiksi niin sanottu Joharin ikkuna), mutta toimivat esimieskurssien keskuste- lun herättäjinä hyvin. Lopussa lue- teltu lähdekirjallisuus on kuitenkin pääasiassa 2000-luvulta.

konFlikTi esimiehen päänsärkynä

Kirjasta on pudotettu pois joi- takin käytännön johtamistehtä-

vien tarkastelua. Rekrytointia ei ole käsitelty vedoten siihen, että esimiehet eivät joudu sitä usein- kaan tekemään. Toisaalta taita- vasta ja ihmistä kunnioittavasta irtisanomistilanteen hoidosta on oma tekstinsä. En tiedä, mikä to- dellinen tilanne on, mutta oma tuntumani on, että rekrytointi on useammin toistuva tehtävä esi- miesuralla kuin irtisanominen (tähän voi tulla kylläkin muutos nykyisessä taloustilanteessa…).

Konfliktien käsittelystä työyh- teisössä on oma lukunsa. Ilmiö on esimiehen päänsärkynä sen ver- ran yleinen, että teemaa on perus- teltua käsitellä. Luvussa kuvataan myös ansiokkaasti käytännön menettelyitä konfliktien kesyttä- miseksi. Konfliktien etenemistä käsittelevään kuvaan (s. 184) on jäänyt häiritsevästi viimeisiksi vai- heiksi seuraavat: strategisten toi- mintojen lamaantuminen, elin- tärkeiden toimintojen lamaantu- minen ja viimeisenä vaiheena täysi sota tai joukkoitsemurha Työelä- mä on välillä rankkaa, mutta har- voin näin rankkaa.

Eräät uudemmat teemat tun- tuvat unohtuneen kirjasta, kuten verkostoitumisen merkitys nykyi- sessä työelämässä. Verkostoitu- mista edellytetään nykyään myös lähiesimiehiltä ja aiheesta on kir

(2)

155

NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN

AIKUISKASVATUS 2’2012

joitettu viime vuosina todella pal- jon. Myös lähiesimiehiltä vaaditta- vaa strategiatyötä ja sen välineitä käsitellään melko vähän. Esimies- ten suhde strategiaan ja strategia- työhön on jännitteinen ja sitä on käsitelty monipuolisesti muualla (esimerkiksi Kimmo Suominen ja kumppanit 2009: Esimies strate- giavaikuttajaksi). Ehkä aihe ei ole kirjoittajien lempilapsi ja sen käsit- tely on sen vuoksi saanut liian vä- hän huomiota (vain kaksi sivua!).

Kirjassa viestitään mielestäni mal- lia, jossa esimiehen työ strategian suhteen olisi lähinnä strategian jalkauttamista, ei sen käsittämistä niinkään, vielä vähemmän siihen vaikuttamista.

Käytännön kouluttajana ja koulutussuunnittelijana ihailin kirjan jäsennystä. Teksti etenee teoriasta suunnittelun kautta käy- tännön johtamistilanteisiin. Teks- ti on sujuvaa ja selkeää, kaaviot ja kuvat selkeyttävät viestiä.

Teoksesta käy ilmi hyvin esi- miestyön moninaisuus. Esimies- työ koostuu kahdesta pääkom- ponentista. Ne ovat tavoitteiden saavuttaminen ja työskentelevän ryhmän kannattelu ja ylläpito. Jo- kaisella esimiehellä on vahvuus- alueensa ja kehitettävät puolet.

Kirjan monipuolinen rakenne takaa sen, että jokainen aloittava esimies löytää siitä aineksia oman työnsä kehittämiseen. Luonteensa

mukaisesti kirjaa voi varauksetta suositella esimiesuraansa aloitta- ville tai esimiesuraa harkitseville henkilöille. Jo kokeneemmat esi- miehet etsivät ehkä mieluummin jo tiettyä aihealuetta syventävää kirjallisuutta.

Erityisen inspiroiva kirja on työelämän koulutussuunnittelijan näkökulmasta.

Panu Savolainen

psykologien lisensiaatti, työn ja organisaatioiden erikoispsykologi seniorikonsultti, Oiva-Akatemia Helsingin kaupunki

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Jos yksittäinen tutkija julkaisee itse työnsä tulokset hyvän tieteellisen käytännön mukaan, hänen pitää löytää työlleen ulkopuoliset ja asiantuntevat arvioijat, osata

Sekä kirjan rakenne että tehtävänmäärittely ovat selkeitä ja lähteistö on esitelty

l: (jaosesimies)lle, niin semmonen kooste sitten, mä kuvittelen että aika lyhyellä lausunnolla siitä päästäs, mutta et siinä voi olla semmosta, mitä sisällä pitää enemmän,

Paradigmateoria antaa Branten mukaan myös yleisen skeeman tieteen synnyllle ja kehitykselle esiparadigmaattisesta vaiheesta moniparadigmaattiseen ja edelleen

pintasuuntautunutta strategiaa ja vaikuttavat oppimistuloksiin eli Product-vaiheeseen. Biggs painottaakin opetussuunnitelman linjakkuutta eli sitä, että

TIeteellinenlteoreettinen (perus- ja soveltava tutkimus) sekä kliininen tutkimus- ja kehitystyö ovat vuorovaikutuksessa keskenään; ne kasvavat yhdessä, tukevat toisiaan ja

(Kielitoimiston sanakirjassa mukana ovat jo molemmat uudet muodot.) Toisaalta sanakirja kattaa suomen yleiskielen sanastoa varsin laajasti siten, että esimerkiksi vanhemmankin

Asiantuntija on entistä enemmän oman työnsä johtaja ja kehittäjä, mikä edellyttää henkilökohtaisen työn lisäksi osallistumista koulutukseen, itsensä kehittämiseen