A n n i Talaskivi
SAARIJÄR VEIÄISESTÄ VAA TETUKSESTA
Teollisen tuotannon ja tarjonnan yl
täkylläisyys antaa ajallem m e om an lei
m ansa. Se näkyy erittäin hyvin jo k a
päiväisessä eläm ässäm m e, kaikkialla ym pärilläm m e. V aatetuksem m e on täydellisesti riippuvainen teollisuuden raaka-aineista ja valm istuksesta. Muo- tivirrat suuntaavat pukeutum isem m e tiettyihin kuoseihin ja väreihin. T iedo
tusvälineet kertovat jo kesällä seuraa- van talven m uotivirtaukset Pariisista, ja näin jokainen suuren m aailm an elä
m ää seuraava saarijärveläinenkin saa tie to ja ja vaikutteita, jotk a sitten enem m än tai vähem m än orjallisesti to te u te taa n omassa pukeutum isessa.
Tavallinen kuluttaja valitsee useim min valmiin tu o tteen , jonka raaka- aine ja valm istusvaiheet ovat hänelle täysin oudot. Vielä viime vuosisadalla oli kodin vaatetuksen hankinnassa m ukana koko talon väki lapsista van
huksiin.
Saarijärveläisen talonpoikaiskodin tarvitsem at tekstiilit olivat kovan työn tak an a, m itään ei saatu valmiina osta
m alla. V uodevaatteista naisten ja m iesten päällysvaatteisiin valmistettiin kotona.
M ateriaalin hankinta ja m uokkaa
m inen olivat jo luku sinänsä. Pellavaa tai ham ppua kasvatettiin yhtä hyvin talossa kuin torpassakin. Kylvö- ja korjuuaika oli tarkoin m äärätty. Pella
vien liotus ja m ekaanisen käsittelyn eri vaiheet rohkim isesta harjaam iseen olivat kaikille tuttuja. Pellavasaunan kuum uudessa työskentely oli raskasta ja pölyistä, m utta tuloksena oli tarvit
tavat aivinat ja tappurat eli rohtim et.
Villa kerittiin ja lajiteltiin kotona.
V alkoinen villa saatiin valkoisista lam
paista, m usta m ustista. H arm aa saa
tiin karstaam alla sekaisin valkoista ja m ustaa. K ehruuviikoilla syksyllä kars
ta t kiersivät levehahtuvia ja rukit suri
sivat. N aiset kehräsivät ja kertasivat talveksi loimi- ja kudelankoja.
K evättalvella, kun päivät pitenivät,
aloitettiin varsinaiset kutom ispuuhat.
A lusvaatteet kudottiin hienoim m asta aivinasta, liinasta, samoin ohuem m at pusero- ja esiliinakankaat. Puku- ja päällysvaatekankaat kudottiin usein pellavaloim iin villakuteilla. Täysin vil- laisiakin kankaita valm istettiin puvuik
si ja huiveiksi sekä m iesten housu- ja takkikankaiksi.
M iesten pukuihin kudottu "kesä- kangas” oli tavallisesti harm aata tai h arm aan ja m ustan kirjavaa. U seim m iten sidoksena olivat neli- tai kuusi- vartiset toim ikkaat. Sarka valm istet
tiin villasta, se vanutettiin ja siitä te h tiin talveksi m iesten pukuja ja turkin- päällisiä. M iesten v aatteet om meltiin kotona, mikäli taito suinkin riitti. Oli myös kiertäviä räätäleitä, samoin kuin suutareitakin. H e asuivat talossa niin kauan, että talon vaatetus oli kunnos
sa.
Naisten pukukankaat kudottiin ai
nakin talveksi täysvillaisia, m utta ohu
em pien puku-, esiliina- ja huivikan- kaitten loimilangoiksi tulivat pellavan rinnalle puuvillalangat. Puuvilla ei kuulunut om avaraisuuteen, vaan se on ollut tuontitavaraa. K ulkukauppiai
ta eli laukkuryssiä kierteli k a u p i t e l e massa kaikenlaista rihkam aa. H eidän laukuissaan oli myös puuvillalankoja.
K errotaan myös, että 1880-luvulla eräs em äntä hankki loim ilankoja vaih
tam alla ensin rukiinjyviä viinaan. Vii
nan hän lähetti K okkolaan ja sai vaih
dossa pum pulilankoja. Niistä hän ku
dotti etusia ja huiveja ja lähetti kaup- pam iehiä pitäjälle.
Naisten puvut olivat yksilöllisiä, vaikkakin niissä oli tietty tyylisuunta paikkakunnittain. 1700-luvulla oli nai
silla valkoinen pusero, jossa oli väljät hihat, joskus hiukan kirjontaa pään-
29
tiessä ja hihansuissa. Liivihame oli yk
sivärinen, vyönä pirtanauha. Vuosisa
dan lopulla tuli esiliina eli ”vörkkeli” . A rkiesiliina oli tum m a ja kapearaitai- nen, raidat kulkivat pystysuunnassa (pataetunen). Pyhäesiliina oli ham etta vaaleam pi, kapeam pi kuin arkiesilii
na. Se oli yksivärinen tai helmassa poikkiraita tai -raidat. Esiliinan vyök
si tehtiin pirtanauha.
1800-luku m uutti naisen pukua. Sil
loin tulivat ham e ja röijy. Ham e oli hyvin väljä "kure- tai liiteham e” , alla jäykkä alusham e ja kivijalkapaita, jonka alaosa oli niin jäykkää piikkoa, e ttä se seisoi lattialla pystyssä kuin tynnyri. H am e oli joko yksivärinen tai pystyraitainen. R uudullinen hame yleistyi 1800-luvun loppupuolella. Sil
loin kudottiin "ristkirjasia” ja ” puol- juovasia” ham e- ja pukukankaita. Y h
tä pukua varten kudottiin 1,5 kyynä
rää leveätä kangasta 6— 7 kyynärää pitkästi.
Röijy eli pusero oli aivan vartalon- m ukainen. V yötäröltä alaspäin oli ly
hyt, väljä helm a, takana usein halkea
m at eli vollit. R öijy oli usein vaa
leam paa kangasta kuin ham e, se oli myös ohuem pi. H ihat olivat pitkät, ranteesta tiukat, ylhäältä olalta pussi- maisesti kohoavat.
Huivi ilmaisi naisen siviilisäädyn.
Aviovaim o riisui huivin päästään vain saunassa ja hiuksia kam m atessaan.
N eito peitti päänsä vain kylmällä p ak
kasella ja likaista työtä tehdessään.
T yttärillä oli huivi hartioilla, em ännil
lä kolmioksi ta ite ttu n a päässä, leuan alta solm ittuna. Toinen huivi voi olla vielä harteilla.
V ärjääm inen suoritettiin enim m äk
seen lankavyyhteinä, joskus kankai
na. V ärit otettiin luonnosta. V äriainei
na tiedetään käytetyn ainakin sipu
lin-, koivun-, lepän-, pihlajan- ja pa- ju n k u o rta sekä kanervia ja mustikan- varpuja. N äistä saatavat värit ovat ruskean, keltaisen ja vihreän sävyjä.
A rki- ja työvaatteita valmistettiin vuosittain. Talon naiset olivat m ahdol
lisuuksien m ukaan suorittam assa om aa osuuttaan. T yttäret oppivat jo lapsena äideiltään ja m um m oiltaan kä
sityötaitoa. Näin paikalliset työtavat säilyivät polvesta toiseen, m yöhem min mm. koulut ja kirjallisuus ovat ta rjo n n eet "v ieraita” työtekniikoita, jo tk a ovat aiemm in kotiutuneet esim.
K arjalaan, Länsi-Suom een tai Suo
m enlahden rannalle.
Juhlapuku oli arvotavaraa, useinkin kansanihm inen pystyi hankkim aan sen vain kerran eläessään. O npa sama juhlapuku ollut käytössä kolmessakin polvessa. Tällainen puku oli huolella tehty, oikea perhekalleus. N uorella juhlavieraalla saattoi olla puku 1700- luvun m allia, vaikka elettiin 1850- lukua.
Suurella työllä valm istetut vaatteet pidettiin käytännöllisesti katsoen ” lop
pu u n ” , eikä v aatteita ollut vara vaih
ta a m ielialojen m ukaan. H arvoin oli pukeutum isongelm ia, ja siitä huoli
m atta (tai ehkä juuri siksi) ihmiset oli
vat yleensä kiireettöm iä, tyytyväisiä ja hyväntuulisia. T ärkeintä oli, että voitiin pukeutua lämpimiin, ehjiin ja puhtaisiin vaatteisiin.
Nykyisin ei liene aina tärkeintä läm m in, ehjä ja puhdas!
M uoti ja usein myös kaverit sanele
vat pukeutum isen ja valitettavan usein tappavat ihmisen yksilöllisyy
den. Ei uskalleta olla erilainen kuin toiset.
M itä sitten kertovat, ja millaisena näkevät seuraavat sukupolvet 1980- luvun saarijärveläisen vaatetuksen?
Jokainen aikakausihan jä ttä ä jälkeen
sä tunnusom aisim m at piirteet itses
tään. Me eläm m e valikoimien runsau
dessa ja kirjavuudessa tarvitsem atta it
se nähdä vaivaa vaatteitten valm ista
misesta. M ielestäni meillä ei kuiten
kaan ole varaa aliarvioida ja unohtaa sitä p erinnettä, jo k a m eillä paikallises
ti esivanhem piem m e luom ana on. T ar
koitan tällä lähinnä heidän työnsä ar
vostusta, eri työtapojen säilyttämistä ja vielä tallella olevien vanhojen teks
tiilien huolellista tallettam ista. Tuollai
set perintönä säilyneet vaatekappaleet ovat arvokasta om aisuutta, ja niissä on nykyajan kiireisen ihmisen pakko aistia läm pöä, taitoa ja hienostunutta värien käyttöä.
1
30
