105 104
Tiedotustutkimus 2008:4
kriittisestä kAsVAtuksestA konkreettisesti
juha Herkman: Kriittinen media- kasvatus. Vastapaino, tampere.
2007. 259 s.
Kuten hyvin tiedämme, mediakasvatuk- sen suuntaukset ja painotukset ovat moni- naiset: milloin otetaan haltuun uusia vem- paimia aktiivisen kansalaisuuden nimissä, milloin painotetaan mediasisältöjen huo- noutta tai hyvyyttä, milloin kuluttajien ja käyttäjien aktiivisuutta tai passiivisuutta.
Juha Herkmanin Kriittisen mediakasvatuk- sen lähtökohtana on, että mediakasvatuk- sen avulla voi ja pitää kamppailla eriarvoi- suuksia vastaan.
Kriittisen mediakasvatuksen painopiste on konkreettisessa luokkahuoneopetuk- sessa, mikä helpottanee sen oppien omak- sumista. Keskeistä kriittisessä mediakas- vatuksessa on yhteiskunnallisuus ja vallit- sevan tietokäsityksen kyseenalaistaminen.
Mediakulttuuri ja sen kasvatusvaikutukset otetaan todesta, samoin pyrkimykset lisätä ihmisten toimintakykyisyyttä. Olennaista on valistusajatteluun perustuva usko kas- vatuksen kykyyn parantaa osallisten tie- toisuutta ja luoda siten toivoa paremmas- ta maailmasta.
Tosin Herkman kirjoittaa myös kasva- tuksen ikuisesta paradoksista. Valistuksen voimaan ja tiedostamisen kasvuun usko- taan, vaikka toisaalta tiedetään, että kou- lutus myös ylläpitää yhteiskunnallista eri- arvoisuutta. Keskeinen kysymys on, mikä ylipäänsä mielletään koulun – tai esimer- kiksi yliopiston – tehtäväksi. Kasvattavat- ko koulutusinstituutiot opiskelijoistaan sopivaa työvoimaa vai itsenäisiä ja yhteis- kuntakriittisiä kansalaisia? Kriittiseen mediakasvatukseen tähtääjät saavat pures- keltavakseen monia muitakin paradokseja.
Yhtäältä kansaa valistetaan, toisaalta ihail- laan sen aitoa ja omaa kokemusta. Koke- muksilla ja valinnoilla on merkityksensä, mutta unohtaa ei pidä kulutuskriittisyyt- täkään, jolle nykyisessä markkinataloudes- sa on taas uudenlaista kysyntää.
Joidenkin mielestä kriittisyys on ruma sana, joka mieltyy yksinomaan kielteisyy- deksi tai toisten tekemisten mollaamisek-
si. Parhaimmillaan kriittisyys on kuitenkin äärimmäistä antautumista ja sitoutumista, jonka vastakohta voisi olla vaikkapa kyy- nisyys. Herkman määrittelee kriittisyyden kiinnostavasti uteliaisuudeksi, kyseenalaista- vuudeksi, totuudellisuudeksi ja yhteiskunnal- lisuudeksi – näiden avulla voidaan katsoa omaa elinpiiriä kauemmaksi ja tulevaisuu- teen. Mistään kaikki oli ennen paremmin -tyyppisestä haikailusta ei siis ole kyse.
Opetuksen ja kirjojen tekemisen suhde on usein hedelmällinen. Opetuksessahan asiat pitää osata esittää niin, että muut- kin ymmärtävät, eli lähtökohta on saman- kaltainen kuin tietokirjojen kirjoittamises- sa. Niin on tämäkin kirja saanut alkun- sa Lapin yliopistossa järjestetyn luento- kurssin yhteydessä. Kriittisen mediakasva- tuksen esimerkit ja vinkit ovat runsaita ja epäilemättä monet niistä aivan mainiosti toteutettavissa. Tässä mielessä kirja poik- keaa edukseen monista muista maailman- parannukseen tähtäävistä suurista suun- nitelmista, jotka eivät oikein tahdo kantaa konkretiaan asti. Omia tehtäväsuosikkeja- ni olivat muun muassa oppimateriaaleihin kohdistuva analyysi sekä mediakulttuurin kytkeminen reaaliaineisiin ja vieraisiin kie- liin. Kirjan lukuisilla kysymyspattereilla ja analyysiesimerkeillä on varmasti käyttöä.
Kasvatustieteet ovat olleet kovassa huu- dossa jo vuosia. Yleisen suosion myötä myös niin sanotun kriittisen kasvatuksen perinne on herättänyt kiinnostusta. Suo- meksikin on ilmestynyt useaita teoksia, kuten Henry A. Giroux’n ja Peter McLa- renin Kriittinen pedagogiikka (2001), Juha Suorannan Kasvatus mediakulttuurissa (2003) ja Radikaali kasvatus (2005), Paolo Freiren Sorrettujen pedagogiikka (2005) sekä Tomi Kiilakosken, Tuukka Tom- perin ja Marjo Vuorikosken toimittama Kenen kasvatus? Kriittinen pedagogiikka ja toisin kasvatuksen mahdollisuus (2005).
Myös bell hooksin Vapauttavan kasvatuk- sen (2007) voi lukea tähän joukkoon, vaik- ka hooks muutoin näkyykin suomenkie- lisessä kirjallisuudessa yllättävän vähän.
Kasvatuksen ja koulutuksen luokka- ja sukupuolisidonnaisuudesta paljon kirjoit- tanut hooks olisi ansainnut tulla otetuksi mukaan myös Kriittiseen mediakasvatuk- seen.
sanna kivimäki
