journal.fi/aikuiskasvatus 292
Luovuus tutkimuksen tekemisen ja maailman ymmärtämisen tapana
Ryynänen, Sanna & Rannikko, Anni (toim.) (2021).
Tutkiva mielikuvitus. Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset
tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus. 328 sivua.
TUTKIVA MIELIKUVITUS kokoaa yhteen tutkimusmenetelmiä, joil- la pyritään laajentamaan tiedon ja tietämisen kirjoa yhteiskuntatie- teissä. Pontimena luoville, osallis- tuville ja toiminnallisille tutkimus- menetelmille on tarve tavoittaa ih- misenä olemisesta ja ympäröivästä maailmasta jotain sellaista, mitä perinteisemmät menetelmät eivät tavoita. Pyrkimyksenä on myös löytää yhä tasa-arvoisempia ja yh- teistoiminnallisempia tutkimisen tapoja, jotka madaltavat tutkijan ja tutkimukseen osallistuvien vä- lisiä valtahierarkioita.
Teos on tarkoitettu oppikir- jaksi. Se on suunnattu yhteiskun- ta-, sosiaali- ja kasvatustieteiden sekä taidealojen opiskelijoille, tutkimustyön ammattilaisille ja tutkimusmenetelmiä opettaville.
Lisäksi teoksen lukijoiksi nähdään laajasti kaikki, joita kiinnostaa luo- va tutkimuksellinen ote yhteiskun- taan ja sen ilmiöihin. Itse lukeudun viimeiseen lukijakuntaan.
TIETÄMISEN KIRJO LAAJENEE
Teos luo yhtenäisen ja samalla rie- mastuttavan monipuolisen koko- naisuuden. Se avaa hienoja näky- miä tutkimusmenetelmiin, joiden pyrkimyksenä on laajentaa tiedon ja tietämisen kirjoa. Järjen käytön, rationaalisen ajattelun ja pelkän
kielellisen ilmaisun rinnalle nos- tetaan tunteita, kokemuksia, mie- likuvitusta ja kehollisuutta hyö- dyntäviä tutkimusmenetelmiä.
Artikkelit jäsentyvät kolmeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäises- sä osassa keskitytään asioihin, joita ei perinteisesti ole nähty yhteiskuntatieteellisesti merki- tyksellisiksi. Juha Suoranta ja Olli Pyyhtinen kääntävät katseemme kaunokirjallisuuteen yhteiskun- tatutkimuksessa, Anni Rannikko ja Pertti Rannikko puolestaan au- toetnografian hyödyntämiseen vaikenemisen kulttuurien tutki- muksessa. Eemeli Hakoköngäs ja Jari Martikainen kuvaavat visuaa- listen menetelmien käyttöä arki- ajattelun tutkimuksessa.
Toinen osa kutsuu kuvittele- maan: Kaarina Mönkkösen eläy- tymismenetelmää avaava artikkeli sekä Vilma Hännisen ja kollegoi- den ”Kirje tulevaisuudesta” -me- netelmään pureutuva artikkeli tarjoavat käytännön esimerkkejä keinoista tavoittaa tarinallisuu- della asioita, joita ei voi tarkastel- la vain jo koetun tai nykyhetken näkökulmista. Johanna Hohen- thalin artikkeli osallistuvasta kar- toituksesta tutkimusmenetelmä- nä taas valottaa keinoja tavoittaa yhdessä ei-sanallistettavaa, spati- aalista tutkimustietoa paikallisyh- teisöjen näkökulmasta.
TUTKIMUS
YHTEISKUNNALLI SENA TOIMINTANA
Kirjan kolmannessa osassa suun- nataan yhdessä kohti toimintaa soveltavan teatterin, muistelutyö- menetelmän ja aktivistitutkimuk- sen yhden tutkimusmenetelmän, kuljeskelun, avulla. Kaikki me- netelmät perustuvat siihen, että tutkija on yksi osallistuja muiden rinnalla muisteluryhmässä, kol- lektiivissa tai aktivistina.
Soveltavan teatterin artikke- lin kirjoittajat Sanna Ryynänen, Emma Nortio ja Sirkku Varjonen kuuluvat Puhekupla-työryhmään, joka järjestää soveltavaan teatte- riin pohjautuvia maahanmuut- toteemaisia tilaisuuksia baareis- sa, kirjastoissa ja palvelutaloissa.
Osallistavalla teatterilla synnyte- tään dialogia aiheesta, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Samalla se on tapa tuottaa tutkimustietoa.
Muistelutyömenetelmä taas on feministinen tutkimuksen tekemisen tapa, jossa valtavirta- tieteen numeerinen, mitattava ja
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 3/2021
293
KIRJA-ARVIOT
neutraali ”fakta” haastetaan: muis- tot, kokemukset ja tunteet näh- dään arvokkaana ja vakavasti otet- tuna tietona. Kuten Mari Käyhkö toteaa: ”Muistelutyössä hyödyn- netään kaikkea sitä, mitä patriar- kaalisessa tieteessä on pidetty tie- dettä likaavana. Muistelutyöme- netelmä häiritsee, kyseenalaistaa, venyttää ja purkaa akateemisen maailman tapoja tehdä tutkimus- ta, vaikka ne ovatkin murentuneet ja monentuneet sitten muistelu- työn syntyaikojen.” (s. 239)
Kirjan päättää artikkeli kuljes- kelusta aktivismitutkimuksena.
Tiina Sotkasiira, Anni Rannikko, Päivikki Rapo ja Sanna Ryynänen kuvaavat kuljeskelua osana taiste- levan ja aktivistitutkimuksen pe- rinnettä. Tieto tuotetaan yhdessä:
aktivisteiksi identifioituvat tutkijat lähtevät liikkeelle tavoitteenaan tuoda näkyväksi vallankäyttöä va- litusta teemasta. Kuljeskelukump- paneiksi – oppaiksi – pyydetään aihetta omakohtaisesti tuntevia.
Kuljeskelu on samalla ”politiikan tekemisen alkuainetta” (s. 243) ja yhteisen vastarinnan väline: tut- kijat ovat mukana liikkeessä, joka haluaa vaikuttaa epäkohtiin ja ha- kee muutosta, kuten yhteiskun- nallista oikeudenmukaisuutta tai ekologista vastuuta.
MUUTOS JA YHTEYS OPPIMISEEN
Teos toimii erinomaisesti opis- kelijan perusteoksena. Vapaan si- vistystyön toimija löytää kirjasta monia omaan työhönsä resonoivia asioita. Luovuus, osallistuminen ja toiminta ovat lähtökohtina kirjassa esitellyissä tutkimusmenetelmissä.
Samat teemat voi liittää vahvasti oppimiseen, sivistymisen proses- siin sekä kansalaisuuteen ja toimi- juuteen. Kun kirjoittajat yhdistävät yhteiskuntatieteellisen tutkimuk- sen ja taideperustaisuuden, omas- sa työyhteisössäni taidelähtöisyys liitetään oppimiseen ja kansalais- toimintaan.
Tutkimusmenetelmät reso- noivat muun muassa uudistavan ja kokemuksellisen oppimisen sekä kriittisen pedagogiikan tee- moihin. Esimerkiksi kuljeskelun ja osallistavan teatterin ominaisuuk- silla – tietämisen kehollisuudella, havainnollistavuudella ja koko- naisvaltaisuudella, dialogisuudel- la ja yhteistoiminnallisuudella, tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteis- työllä sekä muutoksen tavoittelul- la – on valtava potentiaali paitsi yhteiskunnalliselle tutkimuksen- teolle myös transformatiivisen, uudistavan oppimisen tukemi- selle (vrt. esim. Laininen 2018).
Samoin ”Kirjeitä tulevaisuudesta”
-menetelmällä on yhtymäkohta transformatiiviseen oppimiseen:
”Tulevaisuuteen suuntautumisen merkitystä sosiaalitieteissä on ko- rostettu sanomalla, että maailman kuvaamisen sijaan niiden tulisi yhä enemmän osallistua tulevai- suuden maailman rakentamiseen”
(s. 135). Vastaavasti osallistuva kartoitus tutkimusmenetelmä- nä voidaan suhteuttaa paikallis- toiminnan yhteiskehittämisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen työkaluihin.
Transformatiivinen oppimi- nen edellyttää mahdollisten tule- vaisuuksien kuvittelua, luovuut- ta, mielikuvitusta ja toimintaa.
Uudistavaa oppimista voidaan tukea hyödyntämällä kirjassa esi- teltyjä tietämisen ja tuntemisen tapoja – kehollisuutta, tunteita, tarinoita, visuaalisuutta, muisto- ja ja mielikuvitusta. Iloitsen siitä, että yhteiskuntatieteellisessäkin tutkimuksessa on käytössä tut- kiva mielikuvitus ja siitä ammen- tavat tutkimusmenetelmät. Niitä Tutkiva mielikuvitus esittelee sel- keästi ja mukaansatempaavasti.
Teoksen toivoisi tulevan osaksi kaikkien yhteiskunta-, sosiaali- ja kasvatustieteiden sekä taidealan opiskelijoiden peruslukemistoa.
ANNELIINA WEVELSIEP YTM, pääsihteeri
Sivistysliitto ja Opintokeskus Kansalaisfoorumi
LISÄÄ AIHEESTA:
Laininen, E. (2018).
Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana.
Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 2(5), 16–38. https://akakk.fi/
ammattikasvatuksen-aikakauskirja- 05-2018-digitaalinen-
erikoisnumero
