PERHEEN VARALLISUUSTASON JA PERHEEN SOSIAALISEN ILMAPIIRIN YHTEYS 15-VUOTIAIDEN SUOMEN- JA RUOTSINKIELISTEN TERVEYDEN LUKUTAITOON
WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia 2014
Hanna Paasio
Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma Liikuntatieteellinen tiedekunta
Jyväskylän yliopisto Kevät 2020
TIIVISTELMÄ
Paasio, H. 2020. Perheen varallisuustason ja perheen sosiaalisen ilmapiirin yhteys 15- vuotiaiden suomen- ja ruotsinkielisten terveyden lukutaitoon – WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia 2014. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 65 s., 6 liitettä.
Terveyden lukutaitoa on tärkeää kehittää lapsuudessa ja nuoruudessa ja perhe on tunnistettu tärkeäksi tässä kontekstissa. Perheen avoimen kommunikaation ja korkean varallisuustason on todettu olevan yhteydessä nuorten korkeaan terveyden lukutaitoon, mutta toistaiseksi tiedetään vain vähän perheen merkityksestä nuorten terveyden lukutaidon kehityksessä. Suomen- ja ruotsinkielisten välisiä eroja terveyden lukutaidossa sekä perheen sosiaalisen ilmapiirin (tässä tutkimuksessa: perheen tuki, perheen vuorovaikutusilmapiiri, kommunikointi isän ja äidin kanssa) ja varallisuustason yhteyttä terveyden lukutaitoon ei ole tutkittu 15-vuotiailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko 15-vuotiaiden terveyden lukutaidossa eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä, sekä miten perheen varallisuustaso, perheen tuki, perheen vuorovaikutusilmapiiri ja kommunikointi vanhempien kanssa ovat yhteydessä terveyden lukutaitoon suomenkielisillä ja ruotsinkielisillä 15-vuotiailla.
Tutkimuksen aineistona käytettiin vuonna 2014 Suomessa kerättyä WHO- Koululaistutkimuksen osa-aineistoa, jossa oli mukana sekä suomenkielisiä (n=1935) että ruotsinkielisiä (n=541) 9.-luokkalaisia oppilaita. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 –ohjelmistolla ja analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliötestiä sekä binääristä logistista regressioanalyysiä.
Tulosten mukaan kieliryhmien välillä ei ollut eroja terveyden lukutaidon tasossa.
Suomenkielisillä tytöillä ja pojilla terveyden lukutaidon taso vaihteli kaikkien tarkastelussa olleiden perhetekijöiden mukaan. Suomenkielisten poikien korkean terveyden lukutaidon todennäköisyyttä lisäsivät perheen keskinkertainen ja korkea varallisuustaso, perheen vahva tuki sekä keskinkertainen ja hyvä vuorovaikutusilmapiiri. Suomenkielisillä tytöillä korkean terveyden lukutaidon todennäköisyyttä lisäsivät perheen keskinkertainen ja hyvä vuorovaikutusilmapiiri ja helppo kommunikaatio isän kanssa. Ruotsinkielisillä pojilla ja tytöillä terveyden lukutaidon taso vaihteli perheen tuen ja vuorovaikutusilmapiirin mukaan.
Ruotsinkielisten poikien osalta korkean terveyden lukutaidon todennäköisyyttä lisäsivät keskinkertainen ja vahva tuki perheeltä, ja tytöillä vahva perheen tuki.
Tulos kieliryhmien samantasoisesta terveyden lukutaidosta voi olla selitettävissä maanlaajuisesti tasavertaisella terveystiedon opetuksella. Tutkimuksessa tunnistettu perheen sosiaalisen ilmapiirin yhteys sekä suomen- että ruotsinkielisten nuorten terveyden lukutaidon tasoon on huomioitava perheissä sekä perhepoliittisessa päätöksenteossa. Tarve on tämän osalta kummassakin kieliryhmässä samanlaista. Jatkossa tulisi tarkastella myös muiden tuen ja vuorovaikutusilmapiirin osa-alueiden ja eri perherakenteiden yhteyksiä terveyden lukutaitoon.
Asiasanat: terveyden lukutaito, nuoret, perheet, sosiaalinen ilmapiiri, varallisuustaso, kieliryhmät
ABSTRACT
Paasio, H. 2020. Health literacy amongst Finnish and Swedish speaking 15-year-olds, and its`
association with family affluence and family social environment – HBSC Study. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 65 pp., 6 appendices.
The importance of developing health literacy in childhood and adolescence, and the important role of families in this context has been recognized. Previous studies have determined that an open communication environment and high family affluence are associated with good health literacy in adolescence, but little is known about the role of family in the development of adolescents` health literacy. Differences in health literacy between Finnish and Swedish speaking adolescents and how family social climate (in this study: family support, family communication environment, communication with mom and dad) and family affluence are associated with health literacy in Finnish and Swedish speakers have not been studied in 15- year-olds. The aim of this study was to investigate the difference in health literacy between Finnish and Swedish speaking 15-year-olds, and to examine how family affluence, family social support, family communication environment, and communication with parents are associated with health literacy in Finnish and Swedish speaking 15-year-olds.
The data used in this study is a part of the Health Behavior of School-aged Children study (HBSC) collected in 2014 in Finland. The data consisted of Finnish speaking pupils (n=1935) and Swedish speaking pupils (n=541) in the 9th grade. The data was analyzed with IBM SPSS Statistics 26 software. Cross-tabulation, chi-square test and binary logistic regression were used as methods of analysis.
The results show that there were no differences in health literacy between Finnish and Swedish speaking adolescents. Among Finnish speakers, all the family variables were associated with health literacy. Amongst Finnish speaking boys, medium or high family affluence, high family support and good family communication environment increased the likelihood of high health literacy. In Finnish speaking girls, average and good family communication environment and easy communication with father increased the likelihood of high health literacy. Amongst Swedish speakers, health literacy was associated with family support and family communication environment. In Swedish speaking boys, an average or strong family support increased the likelihood of high health literacy. In Swedish speaking girls, strong family support increased the likelihood of high health literacy.
When comparing health literacy in Finnish and Swedish speakers, the lack of differences might be due to nation-wide good quality education. Based on the results, family social climate is of importance in the development of adolescents` health literacy. This should be recognized within families and in family policy, and the need is similar for both language groups. Future research should investigate associations between health literacy and other dimensions of social support and communication environment, as well as different family structures.
Key words: health literacy, adolescents, families, family social climate, affluence, language groups
Sisällys
1 JOHDANTO ... 1
2 PERHE JA NUORI ... 3
2.1 Perheen määritelmä ... 3
2.2 Perhesuhteet nuoruudessa ... 3
2.3 Perheen varallisuustaso nuoren kasvussa ja kehityksessä ... 4
3 PERHEEN SOSIAALINEN ILMAPIIRI ... 6
3.1 Sosiaalinen tuki perheissä ... 6
3.2 Vuorovaikutusilmapiiri perheissä ... 8
3.3 Perheen sosiaalinen ilmapiiri nuoren kasvussa ja kehityksessä ... 9
4 TERVEYDEN LUKUTAITO JA SIIHEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT ... 12
4.1 Terveyden lukutaidon kansainväliset määritelmät... 12
4.2 Terveyden lukutaidon määritelmä WHO-Koululaistutkimuksessa ... 14
4.3 Terveyden lukutaidon taso Suomessa ja maailmalla ... 16
4.4 Perheen sosiaalisen ilmapiirin yhteys nuoren terveyden lukutaitoon ... 18
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 20
6 AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT ... 21
6.1 Tutkimusaineisto ... 21
6.2 Tutkimuksen mittarit ... 22
6.3 Analyysimenetelmät ... 24
7 TULOKSET ... 26
7.1 Terveyden lukutaidon taso ... 26
7.2 Perhetekijät sukupuolen ja kieliryhmän mukaan ... 27
7.3 Terveyden lukutaito perhetekijöiden mukaan ... 29
7.4 Nuorten todennäköisyys korkeaan terveyden lukutaitoon perhetekijöiden mukaan ... 35
8 POHDINTA ... 41
8.1 Tulosten tarkastelua ... 41
8.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 44
8.3 Jatkotutkimusehdotuksia ... 48 9 LÄHTEET ... 49
LIITTEET
1 1 JOHDANTO
Uusimmassa terveyden edistämisen deklaraatiossa (WHO 2017) yksilöiden terveyden lukutaidon edistäminen on tunnistettu keskeiseksi osaksi tasavertaista terveyden edistämisen tukemista. Terveyden lukutaito nähdään voimavarana, jonka avulla yksilö kykenee edistämään omaa ja läheistensä terveyttä (WHO 2017). Perheympäristöt on kansallisessa lapsistrategiassa nostettu esiin tärkeäksi toimintaympäristöksi lapsen kasvun ja kehityksen tasavertaisessa edistämisessä, ja vanhempien ja lasten väliset vuorovaikutussuhteet sekä perheen sosioekonominen asema on tunnistettu lapsen hyvinvointiin vaikuttaviksi tekijöiksi (Lapsen aika 2019).
Terveyden lukutaitoa on tärkeää kehittää jo varhaisessa lapsuusvaiheessa sekä nuoruudessa (Paakkari & Paakkari 2012; Kickbush ym. 2013, 36) ja läheiset ihmissuhteet, esimerkiksi perhe, on nähty tärkeänä tarkastelun kohteena tässä kontekstissa (Manganello 2008). Vaikka nuori saattaakin murrosiässä etääntyä vanhemmistaan, ovat vanhemmat silti monelle nuorelle läheisimpiä ihmissuhteita (Rönkä & Poikkeus 2000, Rönkän ja Sallisen 2008 mukaan) ja perhe voi olla merkityksellinen tukipilari nuoren psyykkisessä ja kognitiivisessa kehityksessä (Ruoppila 2003, 164; Kelli ym. 2004, 500). Tutkimuksissa perheen hyvä tuki ja vuorovaikutusilmapiiri, joihin tässä tutkimuksessa käytetään kattokäsitettä sosiaalinen ilmapiiri, ovat olleet yhteydessä nuorten parempaan tieteen lukutaitoon (Pingree ym. 2000), uuden informaation käsittelyyn Ledbetter ja Schrodt (2008) ja argumenttien kriittiseen analysointiin (Chng ym. 2014). Lisäksi perheen avoimen vuorovaikutusilmapiirin (Manganello
& Sojka 2016) ja korkean varallisuustason (Paakkari ym. 2018) on todettu olevan yhteydessä murrosikäisten nuorten korkeampaan terveyden lukutaitoon. Toistaiseksi tiedetään kuitenkin varsin vähän perheen merkityksestä nuoren terveyden lukutaidon kehityksessä.
Kansainvälisessä tarkastelussa kielivähemmistöjen terveys ja terveyskäyttäytyminen ovat heikommalla tasolla verrattuna muuhun väestöön (Rojas-Guyler ym. 2008; Britigan ym. 2009;
Kickbush ym. 2013; Massey ym. 2018). Suomessa sen sijaan kielivähemmistön asemassa olevien ruotsinkielisten aikuisten terveys on todettu olevan paremmalla tasolla kuin suomenkielisten (Hyyppä & Mäki 2001a; Hyyppä & Mäki 2001b; Saarela & Finnäs 2005).
Lapsilla ja nuorilla erot terveydessä ja terveyskäyttäytymisessä ovat vaihdellet kummankin kieliryhmän eduksi (Suominen ym. 2000; Saarela & Finnäs 2004; Simonsen ym 2016).
Toistaiseksi vain Simonsen ym. (2019) ovat vertailleet suomen- ja ruotsinkielisten nuorten
2
terveyden lukutaidon tasoa, mutta tutkimuksessa ei tarkasteltu erikseen 15-vuotiaita. Lisäksi Simonsen ym. (2019) tutkivat vain sosioekonomisten tekijöiden vaikutusta terveyden lukutaitoon mutta perheen sosiaaliseen ilmapiiriin liittyvien tekijöiden vaikutuksista ei ole tutkimusnäyttöä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko terveyden lukutaidossa eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten 15-vuotiaiden välillä, sekä miten perheen varallisuustaso, perheen tuki, perheen vuorovaikutusilmapiiri ja kommunikointi vanhempien kanssa ovat yhteydessä suomenkielisten ja ruotsinkielisten nuorten terveyden lukutaitoon. Aineistona käytetään Suomessa vuonna 2014 kerättyä WHO-Koululaistutkimuksen osa-aineistoa, jossa on mukana 9-luokkalaisia suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä kouluista. Tutkimus lisää tietoa kieliryhmien välisistä eroista terveyden lukutaidossa sekä perheen sosiaalisen ilmapiriin yhteydestä nuorten terveyden lukutaitoon.
3 2 PERHE JA NUORI
2.1 Perheen määritelmä
Perherakenteita ja perheen sisäisiä suhteita on tutkimusten valossa tarkasteltu eri näkökulmista (Day 2002). Niissä perhe on nähty entiteettinä, yhtenäisenä ja tasapainoa vaalivana kokonaisuutena. Perheenjäsenet toimivat interaktiivisesti rakentaen vuorovaikutusmalleja, joiden avulla he saavuttavat joko yhteisiä tai henkilökohtaisia tavoitteita (Day 2002, 38).
Perheiden velvoitteiksi on määritelty erilaisten tehtävien hoitaminen, esimerkiksi lasten kasvattaminen ja hoivaaminen sekä taloudellinen yhteistyö (Jallinoja 1985, 6). Objektiivisesta ja historiallisesta näkökulmasta perheellä tarkoitetaan yhteisessä kodissa asuvaa äitiä ja isää sekä heidän lapsiaan (Jallinoja 1985, 6), mutta nykyään keskustelu perheen määritelmästä on laajentunut ja käsitteen vahva assosiaatio samassa osoitteessa asuvasta ydinperheestä on hälventynyt (Jallinoja 1985, 9, 72), eikä istu nykypäivän kulttuuriin (Pylkkänen 2008, 72).
Perheen määritelmää lähestytäänkin yleisemmin yksilön subjektiivisesta näkökulmasta, eli yksilön kokemuksesta sosiaalisesta yhteisöstä, perhesidoksesta, joka rakentuu vahvasta yhteenkuuluvuuden tunteesta (Jallinoja 1985, 7, 9).
Perheiksi voidaan kokea hyvin erilaisia yhteisöjä (Jallinoja 1985, 9) ja esimerkiksi erilaiset asumiskuviot muodostavat uusia näkemyksiä siitä, mikä on perhe (Pylkkänen 2008, 72).
Perheitä on nykyään monenlaisia ja yli kolmasosa suomalaisperheistä on monimuotoisia (Väestöliitto 2019). Perhe voi olla esimerkiksi uusperhe, sateenkaariperhe, adoptioperhe tai sijaisperhe (Väestöliitto 2019). Tilastokeskuksen (2019b) mukaan perheiksi luokitellaan avo- tai avioliitossa olevat tai rekisteröityneet parit, joilla joko on tai ei ole lapsia, sekä yksinhuoltajat.
2.2 Perhesuhteet nuoruudessa
Perhe koostuu yksilöistä, joten dynamiikkaan vaikuttaa perheenjäsenten yksilölliset, elämänkulkuun liittyvät tekijät (Ruoppila 2014). Nuoruuden keskeisiin kehitystehtäviin kuuluu muun muassa oman identiteetin omaksuminen, kansalaisoikeuksien ja velvollisuuksien ymmärtäminen ja omaksuminen sekä koulutuksen hankkiminen (Ruoppila 2014, 107).
4
Vanhemmat voivat vaikuttaa lapseen asettamalla rajoja, rankaisemalla ja mahdollistamalla asioita (Hurme 2003, 149-150). Vanhemmat voivat tietoisesti opettamalla tai mallin antamisen kautta vaikuttaa esimerkiksi lapsen arvoihin tai asenteisiin, mutta malliesimerkkinä toimiminen voi tapahtua myös tiedostamattomasti (Hurme 2003, 149). Perheenjäsenet mallintavat herkästi toisiaan johtuen biologisista siteistä ja vahvasta kiintymyksestä (Hurme 2003, 148-149).
Rönkän ja Poikkeuksen tutkimuksessa suurimmalle osalle yläkouluikäisistä haastatelluista äiti ja isä olivat läheisimpiä ihmissuhteita ja äiti mainittiin kaikkein läheisimmäksi ihmissuhteeksi useammin kuin isä (Rönkä & Poikkeus 2000, Rönkän ja Sallisen 2008 mukaan). Rote ja Smetana (2018) raportoivat amerikkalaisnuorten osalta, että suhteet äitiin olivat avoimempia ja läheisempiä kuin suhteet isään. Rönkän ja Poikkeuksen tutkimuksessa yläkoulun aikana tapahtui etääntymistä vanhemmista, ja nuoret eivät enää samassa määrin jakaneet vanhempiensa kanssa asioitaan tai tunteneet yhtä vahvaa läheisyyttä heitä kohtaan (Rönkä &
Poikkeus 2000, Rönkän ja Sallisen 2008 mukaan). Tyttöjen ja isien suhde etääntyi voimakkaammin kuin poikien ja isien, mutta tytöt ja äidit viettivät sen sijaan enemmän aikaa yhdessä kahdeksannen luokan jälkeen (Rönkä & Poikkeus 2000, Rönkän ja Sallisen 2008 mukaan).
Nuoruudessa kavereiden merkitys korostuu. Rönkän ja Poikkeuksen tutkimuksessa noin kolmasosa nuorista koki kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa puhumisen luontevammaksi kuin vanhempien kanssa puhumisen (Rönkä & Poikkeus 2000, Rönkän ja Sallisen 2008 mukaan) ja 15-vuotiaat raportoivat yleisemmin saavansa paljon tukea kavereiltaan verrattuna perheeltään (Lenzi ym. 2016). Monelle perhe merkitsee silti palautumisen ja turvan lähdettä, jolloin on tärkeää, että perheympäristö osaa sopeutua ja vastata nuoren tarpeisiin elämän eri osa-alueilla (Rönkä & Sallinen 2008).
2.3 Perheen varallisuustaso nuoren kasvussa ja kehityksessä
Sosioekonominen asema voi vaikuttaa lähtökohtiin ja mahdollisuuksiin saada terveyteen liittyvää tietoa (Dahlgren & Whitehead 2007, 8; Niemelä ym. 2012, 153; Wright ym. 2013, 187; Matikainen 2017, 335). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan sosioekonominen asema muodostuu yksilön koulutuksesta, ammatista ja asemasta työelämässä, jotka puolestaan vaikuttavat aineellisiin voimavaroihin, kuten tulotasoon (THL 2020a). Nuoren sosioekonomista asemaa mitataan usein hänen vanhempiensa ja perheensä sosioekonomisen
5
aseman perusteella (Lahelma & Rahkonen 2011, 46–47). Perheen sosioekonominen asema voi vaikuttaa lapsen oppimiskykyyn, käyttäytymiseen ja terveyteen (THL 2020b) ja lapsuuden sosioekonominen asema saattaa vaikuttaa lapsen terveyteen vielä aikuisiässä vaikuttaen väestön terveyserojen kehittymiseen (Lahelma & Rahkonen 2011, 51). Suomessa vuonna 2019 tehdystä Lapsen ääni -kyselytutkimuksesta (Pelastakaa Lapset 2019) selvisi, että lapset ja nuoret (13–
17-v.), jotka kokivat perheensä vähävaraiseksi, näkivät tulevaisuutensa synkempänä ja kokivat henkisen hyvinvointinsa heikommaksi verrattuna hyvätuloisten perheiden lapsiin ja nuoriin.
Perheen varallisuustaso on yksi tapa määritellä perheen sosioekonomista asemaa.
Kansainvälisissä tutkimuksissa ja Suomessa WHO-Koululaistutkimuksissa perheen varallisuustasoa on mitattu FAS-mittarilla (Family Affluence Scale), minkä avulla nuori arvioi perheensä aineellista varallisuutta ja kulutusmahdollisuuksia esimerkiksi kodin elektroniikan, autojen ja ulkomaanlomien määrän perusteella (Liu ym. 2012; Schnohr ym. 2013). Kyseisellä mittarilla mitattuna perheen varallisuustason on todettu olevan yhteydessä nuorten terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja koulumenestykseen useissa maissa (OECD 2015; Elgar 2016), ja perheen varallisuustasosta johtuvat terveyserot nuorten keskuudessa ovat yleisiä monessa Euroopan maassa, vaikka nuorten terveydentilassa onkin tapahtunut myönteistä kehitystä vuosien saatossa (Chzhen ym. 2016).
Yksittäisten FAS-mittarin varallisuustasoa määrittävien tekijöiden vaikutus terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen saattaa vaihdella sukupuolten välillä ja paremmalla varallisuustasolla voi olla myös terveyttä heikentäviä vaikutuksia (Koivusilta ym. 2006; Chzhen ym.
2016). Osittain käänteiset yhteydet perheen varallisuustasoa määrittelevien tekijöiden osalta osoittaa, että muutkin tekijät kuin kulutustottumukset ja aineellinen varallisuus voivat vaikuttaa terveysindikaattoreihin (Koivusilta ym. 2006; Chzhen ym. 2016).
Kun suomen- että ruotsinkieliset 11-, 13-, ja 15-vuotiaat arvioivat perheen varallisuustasoa FAS-mittarilla, olivat kieliryhmien väliset erot merkitseviä (Simonsen ym. 2016, 13).
Suomenkielisistä 44 % arvioi perheen varallisuustason hyväksi ja ruotsinkielisistä 59 %.
Keskinkertaiseksi varallisuustason arvioi 48 % suomenkielisistä ja 36 % ruotsinkielisistä.
Matalimpaan varallisuustason luokkaan arvioi kuuluvansa 9 % suomenkielisistä ja 6 % ruotsinkielisistä (Simonsen ym. 2016).
6 3 PERHEEN SOSIAALINEN ILMAPIIRI
Perheen sosiaalista ilmapiiriä käytetään tässä tutkimuksessa kattokäsitteenä perheen tuelle, vuorovaikutusilmapiirille ja vaikeista asioita kommunikaatiolle äidin ja isän kanssa.
Sosiaalinen ilmapiiri on kontekstisidonnaista, eli sidoksissa tiettyyn fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön (Moos & Holahan 2004). Se on käsitteenä laaja ja dynaaminen, mutta pyrkii kuvastamaan ihmissuhteiden luonnetta ja ominaispiirteitä, yksilöiden mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen sekä järjestäytyneisyyttä ja hallintaa (Moos &
Holahan 2004). Tutkimuksissa on jo useita vuosikymmeniä sitten alettu käyttää sosiaalisen ilmapiirin käsitettä kuvastamaan erilaisten sosiaalisten ympäristöjen ominaisuuksia, ja siihen on kehitetty useita mittareita (Wilkinson 1973). Sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen (Wilkinson 1973), ja lisäksi ihmissuhteiden ominaisuuksien on todettu voivan vaikuttaa yksiöiden hyvinvointiin (House & Kahn 1985). Tämä tutkimus rajoittuu sosiaaliseen ilmapiiriin perheissä, ja perheenjäsenten keskinäisten suhteiden luonnetta ja ominaispiirteitä tarkastellaan perheen vuorovaikutusilmapiirin, vanhempien kanssa kommunikaation ja perheen sosiaalisen tuen näkökulmasta. Tarkastelemalla näiden sosiaalista ilmapiiriä kuvastavien tekijöiden yhteyttä nuorten terveyden lukutaitoon voidaan lisätä ymmärrystä myös sosiaalisen ilmapiirin luomista mahdollisuuksista yksilön kasvuun ja kehitykseen.
3.1 Sosiaalinen tuki perheissä
Sosiaaliselle tuelle ei ole yhtä yhtenäistä määritelmää (Cohen & Syme 1985, 14; Williams ym.
2004), mutta niiden mittaaminen tutkimustarkoituksessa edellyttää ymmärrystä sosiaalisten suhteiden eri ulottuvuuksista ja osa-alueista (Cohen & Syme 1985, 14).
Williams kumppaneineen (2004) kokosivat yhteen tieteen parissa käytettyjä käsitemääritelmiä sosiaaliselle tuelle. He löysivät yhteensä 30 eri määritelmää, jotka vaihtelivat laajuudeltaan ja luonteeltaan. Williamsin ym. (2004) muodostaman synteesin mukaan sosiaalinen tuki voi olla lyhytaikaista tai olla jatkuvasti läsnä. Sosiaalisen tuen antaminen voi olla joko tahallista tai tahatonta, ja sillä voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia osapuolille.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan eniten siteeratuimmissa määritelmissä sosiaalinen tuki on sitä, että ihminen kokee olevansa rakastettu, arvostettu ja osa sosiaalista verkostoa (Cobb 1976, Williamsin ym. 2004 mukaan). Tuki voi olla luonteeltaan jatkuvasti muuttuvaa ja perustua joko
7
aineellisiin tai tietoon liittyviin resursseihin (Cohen & Syme 1985, Williamsin ym. 2004 mukaan). Tunnetason ja aineellisen tason resurssit yhdistyvät kolmannessa, paljon käytetyssä määritelmässä (House 1981, Williams ym. 2004 mukaan). House on luokitellut sosiaalisen tuen neljään eri tyyppiin: emotionaaliseen, informatiiviseen, arvioivaan ja välineelliseen (House 1981, House & Kahn 1985, 101 mukaan). Emotionaalinen tuki koostuu empatiasta ja rakkaudesta. Informatiivinen tuki tarkoittaa tiedon ja neuvojen antamista, välineellinen tuki puolestaan rahamääräisiä, materialistisia tai ajallisia resursseja. Arvioiva sosiaalinen tuki tarkoittaa rakentavaa ja tukea antavaa palautetta, joka auttaa yksilöä ymmärtämään omaa suhdettaan ympäristöönsä (House 1981, House & Kahn 1985, 101 mukaan).
Perhe nähdään tärkeänä tuen lähteenä lapsille (Kelli ym. 2004, 499) ja siirryttäessä lapsuudesta nuoruuden kehitysvaiheisiin säilyy perhe edelleen mahdollisena tuen lähteenä (Korhonen &
Perho 2014). Vuoden 2013/2014 HBSC-tutkimusmaiden tuloksista koostettu raportti kertoo, että nuorten mielipide siitä, että perhe antaa paljon emotionaalista ja informatiivista tukea laski iän myötä, muutamia poikkeusmaita lukuun ottamatta (Brooks ym. 2016). Suomessa 65 % sekä 15-vuotiaista tytöistä että pojista koki saavansa perheeltään paljon tukea, mikä vastaa kaikkien tutkimusmaiden keskiarvoa. Suomessa pojat kokivat saavansa perheeltä hyvin tukea vain prosenttiyksikön verran enemmän kuin tytöt eikä myöskään kansainvälisessä keskiarvossa ilmennyt merkittäviä sukupuolten välisiä eroja koetussa tuen määrässä (Brooks ym. 2016).
Yhdysvaltalaisia nuoria koskevassa tutkimuksessa ei vastaavasti todettu sukupuolten välisiä eroja (Malecki & Demaray 2003), mutta Ellosen ja kumppaneiden (2008) tutkimuksessa 15- ja 16 -vuotiaat tytöt kokivat kaiken kaikkiaan saavansa enemmän tukea kuin pojat.
Ellosen ym. (2008) tutkimuksessa 15- ja 16 -vuotiaat nuoret kokivat saavansa eniten tukea vanhemmiltaan ja läheisiltä ystäviltä, mutta myös opettajilta ja koulukavereilta koettiin saatavan suhteellisen hyvin tukea. Ikätovereiden tuki on näyttäytynyt merkittävänä emotionaalisena ja välineellisenä tuen lähteenä ja ainoastaan informatiivinen tuki on tuen muodoista se, jota nuoret ovat kokeneet saavansa eniten vanhemmiltaan (Ellonen &
Korkiamäki 2010). Myös yhdysvaltalaisia nuoria koskevassa tutkimuksessa vanhemmilta saatu tuki oli emotionaalisen tuen lisäksi yleisimmin informatiivista (Malecki & Demaray 2003).
Perheeltä saadun tuen tulisi ulottua lapsen ja nuoren kaikkiin elämän osa-alueisiin, kuten kouluun, harrastuksiin ja kaveripiireihin (Gilligan 2000).
Suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen 5.-, 7.-, ja 9.-luokkalaisilta oppilailta kysyttiin vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimuksessa mielipidettä siitä, kuinka paljon he saavat
8
vanhemmiltaan tukea kouluun liittyvissä asioissa. Kummassakin kieliryhmässä koettiin, että vanhemmat tarjoavat hyvin tukea kouluun liittyvissä asioissa, eikä kieliryhmien välillä ollut eroja (Simonsen ym. 2016). Ruotsinkieliset vastasivat tosin yleisemmin myönteisesti tukea koskevaan väittämään siitä, että vanhemmat tukevat kouluun liittyvissä ongelmissa (Simonsen ym. 2016, 72-74).
3.2 Vuorovaikutusilmapiiri perheissä
Perheen vuorovaikutusilmapiiri koostuu Olsoniin ja Goralliin (2003, 520) viitaten kuuntelemisen taidoista, keskustelutaidoista, avoimuudesta, selkeydestä, jatkuvuudesta ja kunnioituksesta. Kun perheenjäsenet kuuntelevat toisiaan ennakkoluulottomasti ilman keskeyttämistä ja tuomitsemista puhutaan merkityksen hakemisesta (Day 2002, 230).
Ymmärrystä pyritään osoittamaan näyttämällä toiselle osapuolelle halua kuunnella ja ymmärtää häntä. Kunnioituksen ja kiinnostuksen osoittaminen edellyttää aktiivista osoitusta kuuntelemisesta ja toisen kannustamisesta kertoa lisää. Vain aktiivinen vuorovaikutus voi vahvistaa toisen osapuolen tunnetta siitä, että hänen mielipiteensä ovat hyväksyttäviä ja merkityksellisiä (Day 2002, 230–231). Ihmisillä on luontainen tarve kokea arvostusta muilta, jotta voivat itse kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla, ja arvostuksen ilmapiiri esimerkiksi perheen keskusteluissa syntyy kuuntelemisesta sekä muiden mielipiteiden ja tunteiden huomioimisesta ja hyväksymisestä (Dailey 2006). Ilmapiiri kehittyy vuorovaikutussuhteiden kautta ja määrittää pitkälti yksilöiden psykososiaalisten taitojen kehittymistä ja omien mielipiteiden esiin tuomista (Dailey 2006). Perheissä sekä vuorovaikutuksen määrä että laatu vaikuttavat lapsen kehitykseen (Hurme 2003, 151).
Nuorten ja vanhempien välistä vuorovaikutusilmapiiriä on tutkittu keskusteluorientaation (conversational orientation) ja yhdenmukaisuusorientaation (conformity orientation) ulottuvuuksilla, jotka kattavat useita vuorovaikutuksen osa-alueita (Koerner & Fitzpatrick 2002a; 2002b). Keskusteluorientaatio kertoo, missä määrin kaikkia perheenjäseniä rohkaistaan vapaasti ja oma-aloitteisesti keskustelemaan eri asioista keskenään ilman rajoitteita tai esteitä. Keskusteluorientaation piirteisiin kuuluu aktiivisen keskustelun arvostaminen ja se, että perheenjäsenet kertovat usein omista tekemisistään sekä jakavat ajatuksiaan ja tunteitaan toisilleen (Koerner & Fitzpatrick 2002a). Yhdenmukaisuusorientaatio viittaa ilmapiiriin, jossa vaalitaan perheenjäsenten arvomaailmojen, uskomusten ja asenteiden yhtenäisyyttä (Koerner & Fitzpatrick 2002a; 2002b). Perheet, jotka sijoittuvat korkealle tässä
9
ulottuvuudessa, pyrkivät ylläpitämään harmoniaa välttelemällä ristiriitoja, ja perheissä korostuu vanhempien auktoriteetti.
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan 47 % 8.– 9. luokan oppilaista koki, että heillä on hyvä keskusteluyhteys vanhempiensa kanssa. Pojat kokivat keskusteluyhteyden helpommaksi kuin tytöt (Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019). Myös kansainvälisissä HBSC- tutkimuksissa pojat ovat kokeneet keskustelun vanhempiensa kanssa helpommaksi kuin tytöt, ja tytöt puolestaan kokeneet keskustelun isän kanssa selkeästi vaikeimmaksi (Brooks ym.
2016). Keskustelu vanhempien kanssa näyttää vaikeutuvan iän myötä. Ala-asteikäiset kokevat keskusteluyhteyden vanhempien kanssa paremmaksi verrattuna lukioikäisiin (Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019) ja 7.-luokkalaiset puolestaan helpommaksi kuin 9.- luokkalaiset (Brooks ym. 2016).
3.3 Perheen sosiaalinen ilmapiiri nuoren kasvussa ja kehityksessä
Vanhemman ja lapsen välinen suhde, perheen ilmapiiri, läsnäolo ja kasvatuskäytänteet on tunnistettu nuoren hyvinvointiin vaikuttaviksi tekijöiksi (Lapsen aika 2019, 28). Vanhempien tarjoamalla tuella voi olla lapsen sosiaalisessa, psyykkisessä ja sivistyksellisessä kehityksessä erittäin merkityksellistä hyötyä (Gilligan 2000). Esimerkiksi lapsen koulumenestys voi olla parempaa, jos hän saa vanhemmiltaan riittävästi tukea (Kelli ym. 2004, 501). Lisäksi lasten PISA-menestyksen on todettu olevan paremmalla tasolla perheissä, joissa vanhemmat käyvät lastensa kanssa säännöllisesti vapaata keskustelua eri aiheista sekä keskustelua koulunkäyntiin liittyvistä asioista (OECD 2018).
Ledbetter ja Schrodt (2008) tutkivat perheen keskustelu- ja yhdenmukaisuusorientaation yhteyttä nuorten aikuisten (M=20-v.) kokemaan ahdistukseen heidän kuullessaan ja lukiessaan omatoimisesti uutta ja abstraktia informaatiota. Perheen rohkaiseva ja avoin keskusteluilmapiiri kehitti nuorten aikuisten kykyä vastaanottaa informaatiota eri lähteistä sekä käsittelemään moniulotteisia näkökulmia ilman ahdistuksen tunteita. Ahdistuksen tunteet olivat vähäisempiä, kun nuorella oli enemmän vapauksia omiin mielipiteisiin ja arvomaailmoihin (Ledbetter & Schrodt 2008).
Eräässä tutkimuksessa perheen avoin ja rohkaiseva keskusteluympäristö ja toisaalta vanhempien kontrolli ja perheharmonian ylläpitäminen vaikuttivat lasten ja nuorten (4.-,7.-,10.-
10
ja 12. -luokkalaisten) tieteen lukutaitoon, eli yksilön kykyyn ymmärtää tieteen ja totuudenmukaisuuden periaatteita ja ehtoja niin, että hän osaa kriittisesti arvioida kuulemiaan tai lukemiaan informaationlähteitä sekä soveltaa tietoa käytännössä (Pingree ym. 2000).
Tulokset osoittivat, että perheissä, joissa lasta kannustettiin tuomaan mielipiteitään esiin ja heidän mielipiteitään arvostettiin, lapsi myös oppi kriittisempään ajatteluun ja epäkohtien esiin nostamiseen (Pingree ym. 2000). Tuloksilla on yhtäläisyyttä myös Chngin ja kumppaneiden (2014) tutkimustuloksen kanssa, jossa murrosiän kynnyksellä olevien lasten kyky päätellä ja perustella väittämien oikeellisuutta, eli analysoida argumentteja, oli sitä parempi, mitä enemmän vanhemmat kysyivät lastensa mielipidettä asioista tai mitä useammin ja vapaammin lapsi kertoi tekemisistään ja kokemuksistaan vanhemmilleen (Chng ym. 2014).
Terveystietämyksen ja -käyttäytymisen kannalta on tärkeää, että perheessä kommunikoidaan runsaasti ja avoimesti eri asioista, sillä silloin ajaudutaan myös suuremmalla todennäköisyydellä puhumaan terveyteen liittyvistä asioista (Baiocchi-Wagner & Talley 2013;
Manganello & Sojka 2016), mikä puolestaan voi lisätä terveyttä edistävää käyttäytymistä (Baiocchi-Wagner & Talley 2013). Tutkimuksissa on vaihtelevuutta siinä, miten sosiaalista ilmapiiriä on määritelty ja mitattu, mutta yhteenvetona voi todeta, että sellainen sosiaalinen ilmapiiri perheissä, jossa lasta tai nuorta ei kuunnella tai kunnioiteta ja vanhempien ja nuorten välinen kommunikointi on sulkeutunutta ja syyllistävää, on yhteydessä muun muassa heikompaan koettuun terveyteen (Suominen ym. 2000), heikompaan psyykkiseen hyvinvointiin (Halme ym. 2018), päivittäiseen oireiluun (Halme ym. 2018), päihteiden käyttöön (Ryan ym.
2010; Berg ym. 2017; Nelson ym. 2017; Šumskas ym. 2017; Ackard ym. 2006; Crouter ym.
2005) ja epäterveellisiin painonhallintakeinoihin (Vedanthan ym. 2016). Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että perheen aktiivinen keskustelu terveellisestä ravitsemuksesta (Weintraub Austin ym. 2018), mediamainonnasta (Radanielina Hitan ym. 2017) ja tupakanpoltosta Paek ym.
(2008) vaikuttaa myönteisesti nuoren tietotasoon ja kriittiseen medialukutaitoon aihealueeseen liittyen.
Vanhempien rooli lasten ja nuorten tiedonlähteenä terveyteen liittyvissä asioissa on vaihdellut tutkimuksissa. Kanadassa tehdystä tutkimuksesta (Wharf Higgins ym. 2009) selvisi, että 14–
17-vuotiaista (N=194) 54 % kääntyisi vanhempiensa puoleen selvittääkseen, onko heidän löytämänsä terveyteen liittyvä tieto luotettavaa. Ackardin ja Neumark-Sztainerin (2001) tutkimustulosten mukaan 5.–12.-luokkalaisista yhdysvaltalaisnuorista pojista noin 60 % ja tytöistä noin 70 % raportoi vanhempansa yhdeksi tiedonlähteekseen terveysaiheisissa asioissa, mutta eräässä toisessa yhdysvaltalaistutkimuksessa 31 % 9–13-vuotiaista nuorista raportoi
11
kääntyvänsä ensimmäiseksi vanhempien puoleen terveyteen liittyvissä kysymyksissä (Brown ym. 2007). Kun suomalaisilta yhdeksäsluokkalaisilta kysyttiin, missä määrin he keskustelevat vanhempiensa kanssa koulun terveystiedon tunneilla käsitellyistä asioista, vain 4 % ilmoitti keskustelevansa niistä paljon ja kolmasosa ei keskustellut niistä kotona lainkaan ja neljännes joskus tai harvakseltaan (Summanen 2014, 49). Noin kymmenesosa koki, ettei terveystieto ole heidän huoltajiensa mielestä tärkeä oppiaine (Summanen 2014, 49).
12
4 TERVEYDEN LUKUTAITO JA SIIHEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT
4.1 Terveyden lukutaidon kansainväliset määritelmät
Terveyden lukutaito käsitteenä esiintyi kirjallisuudessa ensimmäisen kerran terveyskasvatuksen kontekstissa 1970-luvulla, jolloin sillä viitattiin perustason lukutaitoon terveyskontekstissa (Ratzan 2001). Terveyden lukutaidon tutkimus onkin lähtenyt perustason luetun, kirjoittamisen ja laskemisen ymmärtämisestä ja kyvyistä (Parker ym.
1995; Peerson & Saunders 2009). Käsitys terveyden lukutaidosta laajeni, kun Kickbush (1997) painotti terveyden lukutaidon tärkeyttä yksilöiden terveyttä edistävässä käyttäytymisessä ja väestön terveyserojen kaventamisessa ja kun näkökulma nostettiin esiin terveyden edistämisen asiakirjassa (Nutbeam 1998). Tämän tutkimuksen aihe sijoittuu jälkimmäisenä mainittuun, laajempaan kansanterveyden ja terveyden edistämisen näkökulman koulukuntaan.
WHO:n terveyden edistämisen asiakirjassa terveyden lukutaito määritellään kognitiivisina ja sosiaalisina taitoina, jotka edelleen määrittävät yksilön motivaatiota ja kykyä hankkia, ymmärtää ja hyödyntää terveyteen liittyvää tietoa sekä oman että yhteisötason terveyden edistämisessä (Nutbeam 1998, 357). Terveyden lukutaito on jo WHO:n terveyden edistämisen asiakirjassa määritelty tärkeänä voimavarana terveyden edistämisessä (Nutbeam 1998, 357).
Vastaavanlaisen määritelmän kehittivät myös Sørensen kumppaneineen (2012) tehtyään systemaattisen kirjallisuuskatsauksen terveyden lukutaidon käsitteistä. He löysivät terveyden lukutaidolle 17 määritelmää ja 12 käsitemallia, jotka he yhdistivät sisällönanalyysin avulla malliksi, joka huomio yksilöllisten tekijöiden lisäksi yhteiskuntatason tekijät ja sosiaaliset tekijät. Mallissa terveyden lukutaito koostuu neljästä eri taidon osa-alueesta: tiedon hankkiminen, ymmärtäminen, tulkitseminen, arvioiminen sekä soveltaminen, ja terveyden lukutaito nähdään merkittävänä osana niin primääri-, sekundaari- kuin tertiääripreventiossa (Sørensen ym. 2012).
Myös lasten ja nuorten osalta terveyden lukutaidon määritelmät ovat monimuotoisia ja moniulotteisia (Bröder ym. 2017), joskin edellä esitettyjen määritelmien kanssa yhteneväisiä.
Bröder kumppaneineen (2017) kuvailevat lasten ja nuorten terveyden lukutaidon koostuvan taidoista, tiedoista ja kyvyistä, jotka toimivat voimaannuttavana voimavarana, joiden avulla lapset ja nuoret voivat toimia aktiivisina yhteiskunnan jäseninä ja hallita omaa terveyttään.
13
Käsitemäärittely ulottuu peruslukutaitoon liittyvien tekijöiden ulkopuolelle koskemaan myös esimerkiksi motivaatiota ja monimutkaisia kognitiivisia kykyjä, jotka ovat jatkuvasti kytköksissä yksilön sosiaalisrakenteelliseen ympäristöön (Bröder ym. 2017). Manganello (2008) painottaa myös medialukutaidon tärkeyttä, sillä media on nykypäivänä merkittävä terveystiedon lähde.
Suomen kouluympäristöissä terveyden lukutaidosta käytetään synonyymia terveysosaaminen (Kaasalainen 2016, 144) ja siihen liittyviä tavoitteita on kuvattu yläkoululaisten perusopetuksen opetussuunnitelmassa (Opetushallitus 2014).
Opetussuunnitelman tavoitteisiin kuuluu oppilaiden kyky tunnistaa ja arvioida terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä yksilö- että ympäristötasolla ja kyky pohtia oman käyttäytymisen suhdetta niihin (Opetushallitus 2014, 399–400). Terveystajua on puolestaan käytetty kuvailemaan terveyskäyttäytymistä, jota ohjaa erilaiset sosiaaliset normit ja ympäristöt (Kaasalainen 2016, 145). Terveystiedon lukutaito kuvastaa sen sijaan vahvemmin yksilön roolia terveystiedon hankkijana ja painopisteenä on yksilön taidot ja motivaatio etsiä ja ymmärtää terveystietoa (Kaasalainen 2016, 145).
Terveyden lukutaitoa on kirjallisuudessa kuvailtu kolmen tason kautta: toiminnallinen lukutaito, interaktiivinen lukutaito ja kriittinen lukutaito (Nutbeam 2000; Laverack 2014, 82;
IUHPE 2018). Terveyden lukutaidon ollessa vielä uusi käsite, se määriteltiin perustason lukutaitona tai toiminnallisena lukutaitona – kykynä lukea ja ymmärtää terveyteen liittyvää sisältöä ja puhetta (Parker ym. 1995; Peerson & Saunders 2009). Perustason terveyden lukutaito on perusedellytys hyvälle terveydelle ja terveyskäyttäytymiselle, ja taidot toimivat perustana monimutkaisempien taitojen kehitykselle (Baker ym. 1996; Baker ym. 1997;
Williams ym. 1998; Lee 1999; IUHPE 2018).
Interaktiivisen ja kriittisen terveyden lukutaidon tasot laajentavat terveyden lukutaidon käsitettä kohti terveyden edistämisen näkökulmaa, tuoden mukanaan yksilön itseohjautuvuuden ja voimaantumisen elementtejä (Nutbeam 2000). Interaktiivinen ja kriittinen terveyden lukutaito ovat monimutkaisempia ja soveltamiskykyä vaativia prosesseja (Nutbeam 2000).
Interaktiivisella ulottuvuudella tarkoitetaan yksilön kykyä ymmärtää ja soveltaa terveyteen liittyvää tietoa eri tilanteissa ympäristön edellyttämällä tavalla (Nutbeam 2000; IUHPE 2018).
Taidot voivat olla esimerkiksi kyky noudattaa lääkkeiden käyttöohjeita tai kotihoito-ohjeita (Parker ym. 1995; Peerson & Saunders 2009). Kriittinen terveyden lukutaito asettaa enemmän vaatimuksia kognitiivisille prosesseille. Se edellyttää eri tietolähteiden kriittistä vertailua ja
14
kykyä ymmärtää myös terveyttä myös sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta (IUHPE 2018). Kriittisen lukutaidon hyödyt yksilötasolla näkyvät parempana ymmärryksenä yhteiskunnallisesta moninaisuudesta (Nutbeam 2000) ja hyödyt näkyvät myös yksilön kyvyssä toimia aktiivisena vaikuttajana yhteiskunnassa (Nutbeam 2000;
Laverack 2014, 82) ja sitä kautta yhteisön voimaantumisena (Nutbeam 2000).
Terveyden lukutaito kehittyy arkisissa toiminnoissa yhdessä läheisten ihmisten ja yhteisöllisten ryhmien kanssa (Kickbush ym. 2013, 36), esimerkiksi perhesuhteissa (Manganello & Sojka 2008; Kickbush ym. 2013). Nutbeam (2000) painottaakin, että yksilöitä tulisi osallistaa enemmän terveyden edistämisessä, esimerkiksi kehittämällä terveyskasvatukseen ja terveysviestintään liittyviä toimintatapoja. Terveyden lukutaito pitäisi nähdä sosiaalisessa kontekstissa, tiedon ja taidon tuottamisena interpersoonallisten suhteiden kautta (Papen 2009), eikä vain perinteisen valistuksen ja opetuksen mukaisena, yksisuuntaisena terveystiedon välittämisenä (Nutbeam 2000). Kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole esitetty suoria yhteyksiä perhetekijöiden ja nuorten terveyden lukutaidon välillä, vaan perhe nähdään vaikuttavan terveyden lukutaitoon vain välillisesti yksilöllisten tekijöiden kautta (Manganello 2008).
4.2 Terveyden lukutaidon määritelmä WHO-Koululaistutkimuksessa
Paakkari ja Paakkari (2012) ovat jakaneet terveyden lukutaidon viiteen eri osa-alueeseen:
teoreettinen tieto, käytännön osaaminen, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus. Näihin viiteen osa-alueeseen perustuu Health Literacy in School Aged Children (HLSAC) - mittari, jota käytetään WHO-Koululaistutkimuksen kyselylomakkeessa sekä muissa HBSC-tutkimusmaissa mittaamaan nuorten itsearvioitua terveyden lukutaitoa (Paakkari ym. 2019b). HLSAC-mittarin kysymysten määrä on vaihdellut 10–18 kysymyksen välillä, mutta lyhyempi, kymmenen kysymyksen versio on yleisimmin käytetty (Paakkari ym. 2016;
Paakkari ym. 2019b). Alempana esitettyjen terveyden lukutaidon osa-alueiden pohjalta on myös rakennettu peruskoulun terveystieto-oppiaineen opetussuunnitelma (Opetushallitus 2014, 398).
Teoreettinen tieto (theoretical knowledge) koostuu universaaleista ja muodollisista, matalamman tason kognitiivisista kyvyistä, kuten muistamisesta (Paakkari ym. 2016).
Teoreettinen tietopohja on edellytys syvällisemmän ymmärryksen ja tiedon soveltamisen kehitykselle (Paakkari & Paakkari 2012). Käytännön osaaminen (practical knowledge) on
15
teoreettisen tiedon soveltamista käytäntöön (Paakkari ym. 2016). Praktinen tieto on teoreettiseen tietoon verrattuna tilannesidonnaisempaa, ja se muodostuu usein suurelta osin yksilön aiemmista kokemuksista. Täten käytännön osaaminen rakentuu pitkälti hiljaisesta tiedosta sekä intuitiosta (Paakkari ym. 2016). Konkreettisella tasolla käytännön osaamista ovat esimerkiksi ensiaputaidot, terveystiedon hakeminen tai terveyspalvelujen löytäminen (Paakkari & Paakkari 2012; Paakkari ym. 2016).
Uteliaisuus ja tutkiva asenne terveyskysymyksiä kohtaan ovat osa kriittistä ajattelua (Paakkari & Paakkari 2012). Kriittinen terveyden lukutaito edellyttää kykyä ajatella analyyttisesti ja innovatiivisesti, mikä puolestaan vaatii korkeamman tason kognitiivisia kykyjä (Paakkari & Paakkari 2012). Aktiivinen ja itsenäinen toimiminen yhteiskunnan jäsenenä vaatii ongelmanratkaisutaitoa, loogista päättelykykyä, uuden keksimistä, johtopäätösten tekemistä ja totuudenmukaisuuden arviointia (Paakkari & Paakkari 2012; Paakkari ym. 2016).
Terveystiedon dynaaminen ja monimuotoinen luonne, lukuisat viestintäkanavat ja tiedonlähteet sekä terveyden vahva markkinakeskeisyys asettavat jatkuvasti vaatimuksia kriittiselle ajattelulle. On osattava tunnistaa, mistä tieto on peräisin, mitkä ovat taustalla olevat motiivit ja ideologia, mihin pyritään vaikuttamaan ja mitä vaikuttamisen keinoja on käytetty (Paakkari & Paakkari 2012). Suomessa Opetushallitus (2014, 403) on määritellyt 7.–9.- luokkalaisten terveystiedon oppimistavoitteiksi tietolähteiden ja terveysmarkkinoinnin vaikuttamisen keinojen kriittisen tarkastelun ja arvioinnin.
Itsetietoisuudella (self-awareness) viitataan itsetutkiskeluun – yksilön kykyyn tarkastella omia tuntemuksiaan ja omaa käytöstään (Paakkari & Paakkari 2012; Paakkari ym. 2016). Hyvä itsetuntemus mahdollistaa oman käyttäytymisen taustalla olevien tunteiden, motiivien, arvojen, asenteiden ja kokemusten tunnistamisen (Paakkari ym. 2016). Itsetuntemuksesta puhutaan myös metakognitiona, millä viitataan yksilön kykyyn tunnistaa omaan oppimiseen liittyviä tekijöitä ja kykyyn tehostaa omaa oppimista realististen tavoitteiden avulla (Schraw 1998, 114- 115; Paakkari & Paakkari 2012; Coutinho & Neuman 2008).
Eettinen vastuullisuus (citizenship) on viides terveyden lukutaidon osa-alueista ja sillä viitataan sosiaaliseen vastuullisuuteen ja empatiaan (Paakkari & Paakkari 2012). Eettisten periaatteiden mukainen käyttäytyminen edellyttää omien oikeuksien ja velvollisuuksien tunnistamista sekä oman käytöksen ja ajattelun seurausten ymmärtämistä (Paakkari & Paakkari 2012). Eettistä vastuullisuutta on myös kyky ymmärtää asioita toisten ihmisten näkökulmasta sekä miten omaa ja muiden ihmisten terveyttä voisi edistää (Paakkari & Paakkari 2012; Paakkari ym. 2016).
16
4.3 Terveyden lukutaidon taso Suomessa ja maailmalla
Paakkari ym. (2018) ovat selvittäneet 13–15-vuotiaiden itsearvioitua terveyden lukutaidon tasoa vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimuksen aineistosta. Terveyden lukutaitoa mitattiin kymmenen väittämän versiolla edellä esitetystä Paakkarin ym. (2016) HLSAC-mittarista. Pojat raportoivat tyttöjä enemmän vaikeuksia lähes kaikilla terveyden lukutaidon osa-alueilla ja 13- vuotiaiden terveyden lukutaito oli heikompaa kuin 15-vuotiaiden. 15-vuotiaista tytöistä noin 40
% koki terveyden lukutaitonsa korkeaksi, noin 55 % keskinkertaiseksi ja 6,0 % matalaksi. 15- vuotiaiden poikien keskuudessa noin 35 % koki terveyden lukutaitonsa olevan korkealla tasolla, 55 % keskinkertaisella ja 10 % matalalla tasolla (Paakkari ym. 2018). Vastaavanlaisia tuloksia raportoivat myös Hirvonen kumppaneineen (2015) tutkimuksessaan, jossa he selvittivät 17–18- vuotiaiden miesten toiminnallista, soveltavaa ja kriittistä terveyden lukutaitoa. Suurin osa vastaajista koki terveyden lukutaitonsa olevan keskinkertaisella tasolla (Hirvonen ym. 2015).
Paakkarin ym. (2018) sekä Hirvosen ym. (2015) tutkimuksissa nuoret kokivat suhteellisen hyvin osaavansa etsiä terveyteen liittyvän tietoa, mutta tiedon kriittisessä arvioinnissa koettiin enemmän ongelmia.
Sukupuolten, sekä myös suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaiden välisistä eroista on raportoitu suomalaiskoulujen yhdeksäsluokkalaisten terveystiedon oppimistuloksia mittaavassa arviointikokeessa, joiden tehtävät luokiteltiin Paakkarin ja Paakkarin (2012) terveysosaamisen osa-alueiden mukaisesti (Summanen 2014). Arvioinnissa oli mukana yhteensä 105 koulua, joista 90 oli suomenkielisiä ja 15 ruotsinkielisiä. Tyttöjen terveystiedon arvosanojen keskiarvo (8,2) oli parempi kuin poikien (7,5) ja tytöt myös kokivat terveystieto- oppiaineen hyödyllisemmäksi ja mielekkäämmäksi kuin pojat (Summanen 2014, 46). Sekä suomen- että ruotsinkieliset asennoituvat terveystietoon myönteisesti eikä terveystiedon arvosanoissa ollut eroa suomen- ja ruotsinkielisten oppilaiden välillä (Summanen 2014, 43, 46).
Oppilaat pärjäsivät tasaisen hyvin eri terveysosaamista mittaavissa tehtävissä, parhaiten suoriuduttiin terveystaitoja mittaavista tehtävistä ja eniten vaikeuksia tuottivat eettistä vastuullisuutta arvioivat tehtävät (Summanen 2014, 103). Oppilaiden terveystietämys oli keskimäärin tyydyttävällä tasolla, mutta tyttöjen osaamistaso oli kaikilla osa-alueilla parempaa verrattaessa poikien tasoon (Summanen 2014, 103). Ruotsinkieliset oppilaat pärjäsivät arviointikokeessa aavistuksen heikommin kuin suomenkieliset, myös tapauksissa, joissa oppilaiden terveystiedon arvosanoissa ei ollut eroa (Summanen 2014, 90). Simonsenin ym.
17
(2019) tutkimuksen mukaan 13- ja 15 -vuotiaiden terveyden lukutaidossa ei ollut eroja suomen- ja ruotsinkielisten välillä, mutta tutkimuksen tuloksia ei tarkasteltu ikäryhmäkohtaisesti.
Kansainvälinen vertailu on haastavaa, sillä tutkimukset ovat lähestyneet terveyden lukutaitoa eri näkökulmista ja eri mittareita käyttäen. Perustason terveyden lukutaito on kansainvälisten tutkimusten valossa yleisimmin hyvällä tasolla. Taiwanilaisista, iältään keskimäärin 17-vuotta olevista nuorista, noin 50 %:lla oli korkea ja 10 %:lla matala perustason terveyden lukutaito (Chang 2010). Yhdysvaltalaisista 12–13-vuotiaista runsaat 70 % koki helpoksi lukea ja ymmärtää terveystietoon liittyvää sisältöä (Brown ym. 2017), kun taas kielivähemmistöön kuuluvien, 14–17-vuotiaiden afroamerikkalaisten keskuudessa 65 %:lla oli vaikeuksia perustason terveyden lukutaidossa (Manganello & Sojka 2016).
Terveyden lukutaidon soveltavaa ulottuvuutta on myös mitattu kansainvälisissä tutkimuksissa, tosin vaihtelevasti eri mittareita käyttäen. Yhdysvalloissa (Brown ym. 2007) ja Georgiassa (Paek ym. 2011) kysyttiin noin 12–13 -vuotiailta nuorilta, missä määrin he pyrkivät noudattamaan terveyteen liittyviä oppeja ja kokevat voivansa vaikuttaa omaan terveyteensä (Brown ym. 2007). Tulokset olivat hyvin samanlaisia kummassakin maassa. Vastaajista 70–80
% pyrki noudattamaan terveyteen liittyviä oppeja ja ohjeistuksia ja koki voivansa vaikuttaa omaan terveyteensä (Brown ym. 2007; Paek ym. 2011). Ghanassa tutkittiin iältään keskimäärin 18-vuotiaiden soveltavaa ja kriittistä terveyden lukutaitoa käyttäen kansainvälistä, Sørensen ym. (2012) määritelmän perustuvaa mittaristoa. Ghanalaisnuorista kolmella viidesosalla oli matala soveltava ja kriittinen terveyden lukutaito (Amoah 2018).
Paakkarin ym. (2016) terveyden lukutaidon mittarilla mitattuna suomalaisnuoret pärjäävät kansainvälisessä vertailussa hyvin. Suomalaisten 15-vuotiaiden terveyden lukutaidon tason keskiarvo oli HLSAC-kysymyspatteristolla mitattuna paremmalla tasolla verrattuna puolalaisten, slovakialaisten ja belgialaisten nuorten terveyden lukutaitoon (Paakkari ym.
2019b). Myös liettualaisnuorilla on raportoitu suomalaisiin tilastoihin verrattuna heikompaa terveyden lukutaitoa HLSAC-kysymyspatteristolla mitattuna – 17 % liettualaisnuorista arvioi tasonsa korkeaksi ja 12 % matalaksi (Sukys ym. 2019).
Liettuassa (Sykus ym. 2019), Georgiassa (Paek ym. 2011) ja Yhdysvalloissa (Manganello &
Sojka 2016) pojat ovat raportoinet tyttöjä yleisemmin matalaa terveyden lukutaitoa. Terveyden lukutaidon tason on todettu nousevan iän myötä Yhdysvalloissa (Brown ym. 2007), Puolassa, Belgiassa, Slovakiassa (Paakkari ym. 2019b) ja liettuassa (Sykus ym. 2019).
18
Terveyden lukutaito on usein rajoittunutta heikommin koulutettujen ja matalamman tulotason omaavien keskuudessa (Kickbush ym. 2013, 15). Euroopassa (Sørensen ym. 2015), Yhdysvalloissa (Fleary 2019) terveyden lukutaidon on todettu olevan aikuisväestössä heikommalla tasolla matalimmissa tuloluokissa verrattuna korkeimpiin tuloluokkiin. Suomessa aikuisväestön kiinnostus terveyttä ja terveystiedon etsimistä kohtaan oli suurempaa henkilöillä, jotka arvioivat kuuluvansa korkeampaan yhteiskunnan sosiaaliseen luokkaan (Ek ym. 2008).
Kiinassa puolestaan terveyteen liittyvän tiedon hakeminen koettiin helpommaksi korkeimmissa tuloluokissa (Tang ym. 2019). Perheen aineellisen omaisuuden ja kulutustottumusten perusteella määritelty varallisuustaso (FAS-mittari) on tutkitusti yhteydessä nuorten terveyden lukutaitoon. Paakkarin ym. (2018) tutkimuksessa perheen varallisuustaso oli yhteydessä 7.- luokkalaisten poikien ja tyttöjen sekä 9.-luokkalaisten poikien, mutta ei tyttöjen terveyden lukutaitoon (Paakkari ym. 2018). Tutkimusnäytön mukaan myös liettualaisnuorten (Sukys ym.
2019) ja egyptiläisnuorten (Alseraty 2015) perheiden varallisuustaso vaikutti nuorten terveyden lukutaidon tasoon siten, että parempi varallisuustaso ennusti korkeampaa terveyden lukutaidon tasoa.
4.4 Perheen sosiaalisen ilmapiirin yhteys nuoren terveyden lukutaitoon
Tutkimusnäyttö perheen sosiaalisen ilmapiirin yhteyksistä nuoren terveyden lukutaitoon keskittyy nuoren ja vanhempien väliseen kommunikaatioon ja terveysaiheiseen keskusteluun, painottuen siten tuen informatiiviseen ulottuvuuteen. Aihealueen tutkimukset eroavat myös terveyden lukutaidon mittaamisen osalta.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Manganello ja Sojka (2016) selvittivät perheen vuorovaikutusilmapiirin yhteyttä 14–17-vuotiaiden afroamerikkalaisten perustason, terveyskontekstiin sidottuun lukutaitoon. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Yksilöhaastatteluja tehtiin 48 kappaletta liittyen terveysaiheisen tiedon hakemiseen ja terveydestä keskustelemiseen. REALM-Teen mittarin avulla mitattiin nuorten perustason lukutaitoa. REALM-Teen mittaa nuoren kykyä lausua terveysaiheisia sanoja oikeaoppisesti ja mahdollisimman nopeasti (Davis ym. 2006). Tulosten mukaan matala perustason terveysaiheinen lukutaito aiheutti myös vaikeuksia hakea, ymmärtää ja sisäitää terveyteen liittyvää tietoa. Nuoret, joiden terveyden lukutaito oli näiltä osin hyvällä tasolla raportoivat yleisemmin keskustelevansa avoimesti kaikenlaisista asioista perheenjäsentensä kanssa. Haastatteluaineiston perusteella Manganello ja Sojka (2016) toteavat, että nuoret eivät
19
välttämättä istu alas vanhempiensa kanssa keskustelemaan varta vasten terveydestä, vaan vanhemmat antavat tietoa pienissä osissa muun keskustelun ja tekemisen ohessa.
Paek kumppaneineen (2011) selvittivät vanhempien, kavereiden, koulun ja median vaikutuksia seitsemäsluokkalaisten georgialaisnuorten terveyden lukutaitoon (N=452). Itseraportoitua terveyden lukutaitoa selvitettiin kysymällä, missä määrin nuori hakee terveyteen liittyvää tietoa, missä määrin hän noudattaa terveyteen liittyviä ohjeistuksia, kuinka hyvin hän ymmärtää terveysaiheista viestintää, sekä kokemuksia omista vaikuttamisen mahdollisuuksista. Tulosten mukaan nuoren terveyden lukutaito oli sitä parempi, mitä enemmän hän kuuli terveyteen liittyvää tietoa vanhemmiltaan.
20
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko 15-vuotiaiden terveyden lukutaidon tasossa eroja suomenkielisten koulujen ja ruotsinkielisten koulujen tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten perheen varallisuustaso, perheen vuorovaikutusilmapiiri, perheen antama tuki sekä kommunikointi vanhempien kanssa ovat yhteydessä 15-vuotiaiden terveyden lukutaitoon suomenkielisillä ja ruotsinkielisillä. Tutkimuskysymykset olivat:
1. Onko 15-vuotiaiden terveyden lukutaidossa eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten tyttöjen ja poikien välillä?
2. Miten perheen varallisuustaso, perheen antama tuki, perheen vuorovaikutusilmapiiri ja kommunikointi isän ja äidin kanssa ovat yhteydessä suomenkielisten ja ruotsinkielisten 15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien terveyden lukutaitoon?
21 6 AINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT
6.1 Tutkimusaineisto
Tässä tutkimuksessa käytettiin valmista, keväällä 2014 kerättyä WHO-Koululaistutkimuksen osa-aineistoa. WHO-Koululaistutkimus on osa kansainvälistä Health Behaviour in Scool-Aged Children –tutkimusta (HBSC Study), joka on toteutettu vuodesta 1982 lähtien joka neljäs vuosi viides- seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisille Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueella, Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Euroopan aluetoimiston yhteistyönä (Roberts ym. 2007). Tavoitteena on selvittää kyselylomakkeiden avulla oppilaiden terveyskäyttäytymistä, terveyttä ja hyvinvointiin liittyviä kokemuksia, ja oppilaat vastaavat kyselyyn nimettömästi koulupäivän aikana (Roberts ym. 2007). Kyselylomake on kansainvälisesti standardoitu mikä mahdollistaa maiden välisen vertailun, mutta standardoitujen kysymysten lisäksi maat voivat sisällyttää kyselylomakkeeseen myös maakohtaisia lisäkysymyksiä (Roberts ym. 2007). Suomi on ollut mukana tutkimuksessa vuodesta 1982 lähtien (HBSC 2020) ja Samfundet Folkhälsanin toimeksiannosta Suomen ruotsinkieliset koulut ovat olleet mukana tutkimuksessa vuosina 1994, 1998 ja 2006, sekä Jyväskylän yliopiston toimeksiannosta vuonna 2014 (Simonsen ym.
2016, 9). Suomessa WHO-Koululaistutkimuksen otanta kerätään Suomen valtakunnallisesta koulurekisteristä ositetulla ryväsotannalla ja vuonna 2014 tutkimukseen osallistui yhteensä 7802 11-, 13-, ja 15 -vuotiasta oppilasta (Simonsen ym. 2016). Tähän tutkimukseen on otettu mukaan 15-vuotiaiden suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen aineisto vuodelta 2014 (taulukko 1).
TAULUKKO 1. Tutkimuksen osa-aineiston kuvaus koulun opetuskielen ja sukupuolen mukaan.
Suomenkieliset Ruotsinkieliset Yhteensä Sukupuoli n % n % N %
Pojat 934 48,3 279 51,6 1213 49
Tytöt 1001 51,7 262 48,4 1263 51
Yhteensä 1935 100 541 100 2476 100
22 6.2 Tutkimuksen mittarit
Tässä tutkimuksessa käytetyt muuttujat olivat vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimuksesta.
Muuttujiksi valittiin terveyden lukutaito, perheen varallisuus, perheen tuki, perheen keskusteluilmapiiri, kommunikointi äidin kanssa ja kommunikointi isän kanssa.
Kyselylomakkeen mittarit väittämineen sekä Cronbachin alfa -kertoimineen on esitetty liitteessä 1.
Terveyden lukutaito. Oppilaiden itsearvioitua terveyden lukutaitoa mitattiin Paakkarin ym.
(2016) kehittämällä Health Literacy in School-Aged Children –mittarilla (HLSAC). Mittari koostui 16:sta väittämästä (liite 1) viideltä eri osa-alueelta, joita ovat terveyteen liittyvät teoreettiset tiedot, terveyteen liittyvät taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen ajattelu (Paakkari ym. 2016). Väittämien vastausvaihtoehdot olivat “ei lainkaan totta”, “juuri ja juuri totta”, “joissain määrin totta” ja “täysin totta”. Terveyden lukutaidosta luotiin summamuuttuja, joka sai arvoja 1.0 – 4.0 välillä. Väittämä “ei lainkaan totta” sai arvokseen yhden pisteen ja väittämä “täysin totta” arvon neljä pistettä. Väittämien muodostaman summamuuttujan Cronbachin alfa oli 0.95. Terveyden lukutaidon summamuuttujasta muodostettiin 3-luokkainen kategorinen muuttuja. Alimman kolmanneksen (=matala terveyden lukutaito) arvot olivat 1.0- 2.5 välillä, keskitason kolmanneksen (=kohtalainen terveyden lukutaito) arvot 2.6-3.5 välillä ja ylimmän kolmanneksen (=korkea terveyden lukutaito) arvot 3.6-4.0 välillä. Binääristä logistista regressioanalyysia varten 3-luokkainen muuttuja dikotomisoitiin, eli siitä luotiin 2-luokkainen kategorinen muuttuja. Luokat “matala” ja “kohtalainen” saivat arvokseen 0 ja luokka “korkea”
arvon 1.
Perheen varallisuus. Perheen varallisuutta nuorten itse arvioimana tarkasteltiin Family Affluence Scale –mittarilla, joka luotiin vuoden 1998 WHO-Koululaistutkimusta varten helpottamaan nuorten arvioita perheen taloudellisesta tilanteesta (Currie ym. 1997).
Ensimmäisessä versiossa kysyttiin, kuinka monta puhelinta, makuuhuonetta ja autoa perheessä on, mutta mittaria on aika ajoin päivitetty vastaamaan perheiden kulutus- ja elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia sitten 2000-luvun alun (Currie ym. 2008; Hartley ym. 2016). Vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimuksessa oli käytössä FAS III -mittari, joka kehitettiin vuoden 2012/2013 kansainvälistä HBSC-tutkimusta varten (Hartley ym. 2016). FAS III -mittarin väittämät olivat: ”Omistaako perheesi auton (henkilö-, paketti- tai kuorma-auto)?”, ”Onko sinulla oma huone?”, ”Kuinka monta tietokonetta perheelläsi on (mukaan lukien kannettavat ja
23
tabletit, mutta ei pelikonsoleja eikä älypuhelimia)?”, ”Kuinka monta kylpyhuonetta kotonasi on?”, ”Onko kotonasi astianpesukone?” ”Kuinka monta lomamatkaa ulkomaille teit viime vuonna perheesi kanssa?”. Perheen varallisuustasoa mittaamista väittämistä luotiin summamuuttuja, joka sai arvoja 1.00 ja 5.00 väliltä. Summamuuttujan Cronbachin alfa –kerroin oli 0,44. Summamuuttujasta luotiin kolmiluokkainen, perheen suhteellista varallisuustasoa mittaava kategorinen muuttuja, jossa luokkafrekvenssit jaettiin tapausten kokonaismäärällä.
Uudessa muuttujassa alin kolmannes (luokka 1, arvo 1) muodosti 20 % tapauksista, keskikolmannes (luokat 2-4, arvo 2) 60 % tapauksista ja ylin kolmannes (luokka 5, arvo 3) 20
% tapauksista.
Perheen vuorovaikutusilmapiiri. Perheen vuorovaikutusilmapiiriä arvioitiin The Family Dynamics Measure -mittarilla (FDM II), jonka avulla pyritään lisäämään ymmärrystä perheen keskusteluilmapirin laadusta muustakin näkökulmasta kuin keskustelun helppoudesta.
Alkuperäisestä mittarista käytettiin lyhyempää, neljän väittämän versiota, jossa nuoren arvioita perheen vuorovaikutusilmapiiristä kysyttiin seuraavanlaisesti: “Minun perheessäni: Puhutaan mielestäni tärkeistä asioista; Minua kuunnellaan, kun sanon jotakin; Esitämme kysymyksiä, kun emme ymmärrä toisiamme; Selvitämme väärinkäsitykset keskustelemalla niistä”.
Vastausvaihtoehdot kullekin väittämälle olivat viisiportaisella Likert-asteikolla: “täysin samaa mieltä”, “jokseenkin samaa mieltä”, “en osaa sanoa”, “jokseenkin eri mieltä”, “täysin eri mieltä”. Väittämien arvot käännettiin niin, että suurin arvo kuvastaa parhainta vuorovaikutusilmapiiriä ja pienin arvo heikointa vuorovaikutusilmapiiriä.
Vuorovaikutusilmapiiriä mittavista kysymyksistä luotiin ensin neljän luokan summamuuttuja, minkä Cronbachin alpha –kerroin oli 0,88. Summamuuttujasta muodostettiin 3-luokkainen kategorinen muuttuja, jossa alin kolmannes (luokka 1, arvo 1) koostui 25 % tapauksista, keskikolmannes (luokat 2,3, arvo 2) 50 % tapauksista ja ylin kolmannes (luokka 4, arvo 3) 25
% tapauksista.
Perheen tuki. Väittämät liittyen nuoren kokemukseen perheen antamasta tuesta perustuvat Zimetin ja kumppaneiden (1998) mittariin “Multidimensional Scale of Perceived Social Support (MSPSS), joka mittaa tutkittavien kokemusta tuen ja avun saamisesta, painottuen tuen emotionaaliseen ja informatiiviseen osa-alueeseen. Alkuperäisessä mittarissa oli 12 väittämää sekä perheen, ystävien että muiden läheisten ihmisten antamasta emotionaalisesta tuesta. Tässä tutkimuksessa käytettiin perheen antamaa tukea koskevaa neljää väittämää. Nuoren arvioita perheen antamasta tuesta kysyttiin seuraavanlaisesti: ”Perheeni todella yrittää auttaa minua”;
”Saan perheeltäni tarvitsemani avun ja tunnetuen”; ”Voin puhua ongelmistani perheeni
24
kanssa”; ”Perheeni on halukas auttamaan minua päätöksenteossa”. Vastausvaihtoehdot kullekin väittämälle olivat Likert-asteikolla 1–7, jossa 1 = ”hyvin vahvasti eri mieltä” ja 7= ”hyvin vahvasti samaa mieltä". Perheen tukea mittaavista väittämistä tehtiin neljän luokan summamuuttuja, ja luokat saivat arvon 1 – 4 väliltä (1=1, 2=2, 3=3, 4=4). Summamuuttujan Cronbachin alpha –kerroin oli 0,96. Näistä muodostettiin 3-luokkainen kategorinen muuttuja, jossa alin kolmannes (luokka 1, arvo 1) koostui 25 % tapauksista, keskikolmannes (luokat 2,3, arvo 2) 50 % tapauksista ja ylin kolmannes (luokka 4, arvo 3) 25 % tapauksista.
Kommunikointi vanhemman kanssa. Nuoren mielipidettä siitä, kuinka helppoa hänen on puhua äidin ja isän kanssa mieltä vaivaavista asioista arvioitiin kysymyksellä ”Kuinka helppoa sinun on puhua seuraavien henkilöiden kanssa sinua todella vaivaavista asioista?”. Väittämät koskivat erikseen isää, isäpuolta (tai äidin miesystävää), äitiä, äitipuolta (tai isän naisystävää) ja parasta ystävää. Tässä tutkimuksessa arvioitiin vain isää ja äitiä koskevat vastaukset.
Vastausvaihtoehdot olivat: ”hyvin helppoa”, ”helppoa”, ”vaikeaa”, ”hyvin vaikeaa” sekä ”ei ole tai en tapaa häntä”. Vastausvaihtoehto ”ei ole tai en tapaa häntä” koodattiin analyysissä puuttuvaksi tiedoksi (äiti: n=67 isä: n=163). Vastausvaihtoehtojen arvot 1–4 käännettiin niin, että vastaus ”hyvin vaikeaa” sai arvon 1 ja vastausvaihtoehto ”hyvin helppoa” sai arvon 4.
Tämän jälkeen muuttuja luokiteltiin kaksiluokkaiseksi, jossa luokat ”Hyvin vaikeaa” ja
”Vaikeaa” saivat arvon 0 ja luokat ”Hyvin helppoa ja ”Helppoa” arvon 1.
6.3 Analyysimenetelmät
Tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmalla. Tilastollisten testien merkitsevyystaso oli kaikkien testien osalta p < 0.05 ja luottamusväli 95 %. Muuttujien jakaumien normaalisuutta tarkasteltiin vinouden ja huipukkuuden sekä Kolmogorov- Smirnovin ja Shapiro-Wilkin testien avulla. Testien tulosten mukaan normaalijakautuneisuus hylätään tarkasteltavien muuttujien osalta (p<0.05).
Terveyden lukutaidon tasoa ja vaihtelevuutta koulun opetuskielen ja sukupuolen mukaan tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö (𝑥2) -testillä. Ristiintaulukoinnin avulla tutkitaan kahden muuttujan välistä riippuvuutta ja verrataan muuttujien jakaumia eri ryhmissä.
Khiin neliö -testin avulla selvitettiin testin uskottavuussuhteet, eli johtuiko ryhmien erot sattumasta vai todellisesta erosta. Ristiintaulukointia ja Khiin neliötestiä käytettiin myös tarkasteltaessa perhetekijöiden jakaumia kieliryhmän ja sukupuolen mukaan, sekä terveyden
25
lukutaidon tason vaihtelua perhetekijöiden mukaan. Khiin neliötestin käyttö edellyttää, että korkeintaan 20 % odotetuista frekvensseistä on pienempiä kuin 5 ja että kaikki odotetut frekvenssit ovat suurempia kuin 1. Nämä odotukset eivät täyttyneet jokaisen muuttujan kohdalla, jolloin käytettiin Exact-testiä luotettavamman tuloksen saamiseksi.
Binäärisellä logistisella regressioanalyysillä tarkasteltiin perhetekijöiden yhteyttä todennäköisyyteen kuulua terveyden lukutaidon parhaimpaan kolmannekseen, eli korkeaan terveyden lukutaidon luokkaan. Regressioanalyysissä selittävien muuttujien välillä ei saisi olla liian voimakasta korrelaatiota, eli multikollineaarisuutta. Tätä testattiin Spearmanin järjestyskorrelaatiolla (liitteet 3–6). Binäärinen regressioanalyysi soveltuu analyysimenetelmäksi, mikäli muuttujat eivät ole normaalisti jakautuneita. Binäärinen logistinen regressioanalyysi tehtiin erikseen suomenkielisille ja ruotsinkielisille, ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi myös pojille ja tytöille koulun opetuskielen mukaan.
Tutkimuskysymykset analyysimenetelmineen on kuvattu taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Aineiston tutkimuskysymykset ja analyysimenetelmät.
Tutkimuskysymys Analyysimenetelmät 1. Onko 15-vuotiaiden terveyden lukutaidossa
eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten tyttöjen ja poikien välillä?
Ristiintaulukointi, Khiin neliötesti
2. Miten perheen varallisuustaso, perheen antama tuki, perheen
vuorovaikutusilmapiiri ja
kommunikointi isän ja äidin kanssa ovat yhteydessä suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen 15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien terveyden
lukutaitoon?
Ristiintaulukointi, Khiin neliötesti, Binäärinen logistinen
regressioanalyysi
26 7 TULOKSET
7.1 Terveyden lukutaidon taso
15-vuotiaiden terveyden lukutaitoa tarkasteltiin sukupuolen ja koulun opetuskielen mukaan ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliötestillä (taulukko 3). Poikien terveyden lukutaidon taso ei vaihdellut suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen välillä (p=0.386). Myöskään tyttöjen terveyden lukutaidon tasossa ei ollut eroa kieliryhmien välillä (p=0.929). Suomenkielisistä pojista noin 10 % ja ruotsinkielisistä pojista noin 8 % arvioi terveyden lukutaidon tasonsa matalaksi. Korkeaksi terveyden lukutaidon tasonsa arvioi noin 36 % suomenkielisistä pojista ja noin 34 % ruotsinkielisistä pojista. Sekä suomenkielisten koulujen että ruotsinkielisten koulujen tytöistä noin 5 % arvioi terveyden lukutaidon tasonsa matalaksi. Korkeaksi terveyden lukutaidon tasonsa arvioi noin 39 % suomenkielisistä tytöistä ja noin 41 % ruotsinkielisistä tytöistä. Suomenkielisissä kouluissa tytöillä oli parempi terveyden lukutaidon taso verrattuna poikiin (p<0.001), mutta ruotsinkielisten koulujen tyttöjen ja poikien terveyden lukutaidon tasossa ei ollut eroja (p=0.219), joskin se oli tytöillä hieman korkeammalla tasolla kuin pojilla.
TAULUKKO 3. Terveyden lukutaito koulun opetuskielen ja sukupuolen mukaan prosenttiosuuksina (%) ja tapausmäärinä (n).
Tytöt Pojat
suomenkieliset ruotsinkieliset suomenkieliset ruotsinkieliset Terveyden
lukutaito
% (n) % (n) % (n) % (n)
Matala 5.4 (52) 5.2 (13) 10.4 (92) 8.0 (20) Kohtalainen 55.4 (535) 54.2 (135) 53.7 (475) 57.8 (145)
Korkea 39.3 (379) 40.6 (101) 35.9 (317) 34.2 (86) Yhteensä
% (n)
100 (966) 100 (249)
100 (884) 100 (251)
p-arvo (kieli-
ryhmien välillä) 0.929 0.386 p-arvo kieliryhmien välillä koko aineistossa: 0.644
p-arvo sukupuolten välillä koko aineistossa: suomenkieliset <0.001, ruotsinkieliset 0.219
