ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
73
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
johtopäätöksiä yhden korrelaatiokertoimen pe- rusteella. Kuten mainitsimme aiemmassa artik- kelissamme, Lynnin ja Vanhasen aineiston riip- puvuudet ovat monimutkaisia. Niitä ei voi ku- vata yhden lineaarista asiayhteyttä osoittavan tunnusluvun avulla. Vielä ongelmallisempaa on tehdä niistä kausaalisia päätelmiä.
Lynnin ja Vanhasen käyttämän bruttokan- santuotteen ja PISA-pistemäärä korrelaatio on hieman suurempi (0.65) kuin bruttokansantuot- teen ja älykkyyspistemäärän korrelaatio (0.60).
Kun bruttokansantuotteen vaihtelua selitetään PISAn tuloksella ja keskimääräisellä älykkyy- dellä, käy Lynnin ja Vanhasen kannalta taas huonosti: Älykkyyden vaikutus ei ole tilastolli- sesti merkitsevä, kun PISAn vaikutus kontrol- loidaan.
On vaikea uskoa, että Töttö esittää vakavis- saan arvaamista sellaiseksi aineiston keruun menetelmäksi, jossa ”ei sinänsä ole moititta- vaa”. Vielä vaikeampaa on uskoa sitä, että hän ottaa kahden arvon arvauksen yleistykseksi menetelmän toimivuudesta. Voimme kyllä us- koa, että hallinto on mielissään Tötön tuloksista.
Kalliit tiedon keruun menetelmät voidaan kor- vata tarpeeksi auktoriteettia omaavien ihmisten – vaikkapa emeritusprofessorien – arvauksilla.
Turhan monimutkaiset ja vaikeaselkoisen ana-
lyysit voidaan korvata yksinkertaisella korre- laatiokertoimella. Ja jos vielä halutaan oikaista, niin lainataan korrelaatiokin naapurilta ja ge- neroidaan sen perusteella oma aineisto. Sitten voikin vain ihmetellä omaa tutkimustulostaan, joka on vähintään kahden desimaalin tarkkuu- della sama kuin naapurin tulos.
*
Käytännön esimerkkinä voisimme yrittää pa- rantaa Tötön menetelmällä eri maiden urheilu- menestystä. Suomen jalkapallomaajoukkue me- nestyy sen verran heikosti, että taso kannattaa arvioida Venäjän, Ruotsin ja Tanskan keskiar- vona. Tällöin pääsisimme aina lopputurnauk- siin ja mitaleitakin tulisi silloin tällöin. Lynn ja Vanhanen arvioivat Islannin ÄO:n Norjan avul- la. MM-kisojen 50 kilometrin hiihdossa ei tie- tääksemme ollut islantilaisia. Voisimmeko kui- tenkin arvata islantilaisten ottavan kolmoisvoi- ton, jos he tulisivat kisoihin?
Kirjoittajista Antero Malin on pääsuunnittelija Jy- väskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksel- la, Juhani Rautopuro puolestaan toimii yliassistent- tina Joensuun yliopiston Soveltavan kasvatustieteen laitoksella.
Äly hoi!
Pertti Töttö
Yksi Pisa-tutkimuksen osio koski luetun ym- märtämistä. Samaa kykyä voisi vaatia myös kommenttini kommentoijilta Hannu Virtasel- ta, Mikko Ketokiveltä sekä Antero Malinilta ja Juhani Rautopurolta.
Virtanen kirjoittaa aivan muusta kuin minä. En ottanut kantaa siihen, mitä älykkyystesti mittaa, enkä siihen mikä on syy ja mikä vaikutus. Virta- sen suoraan kysymykseen vastaan, että tieten- kin hyväksyn tuon mittaustavan, jos parempaa tapaa mitata älykkyyttäni ei ole käytössä. On- neksi kuusikymmentäluvulla oli, muuten olisin jättänyt pyrkimättä oppikouluun.
Ketokivikään ei selviä lukutestistä moit- teetta. En todellakaan ollut kiinnostunut yksi- lötason korrelaatioista, vaan Lynnin ja Vanha-
sen mittaaman väestöllisen ominaisuuden suh- teesta Pisa-mittareihin, jotka on tulkittu maiden koulujärjestelmiä kuvaaviksi. Mikä olisi koulu- järjestelmä yksilötasolla? Voin toki kertoa Keto- kivelle, että lukuisissa tutkimuksissa on älyk- kyystestin tuloksen todettu korreloivan yksilön koulumenestyksen kanssa, mutta tästä ei kom- mentissani ollut kyse.
Malinilla ja Rautopurolla pettää lukutaidon lisäksi logiikka. Aikaisemmassa kirjoitukses- saan he väittivät Lynnin ja Vanhasen metodia puhtaaksi arvaamiseksi. Minä taas yritin kom- mentissani osoittaa, että kyse ei voi olla arvaa- misesta. Nyt Malin ja Rautopuro väittävät mi- nun tarjoavan arvaamista hyväksyttäväksi mit- tausmenetelmäksi. Skolastikotkin olisivat ka- teellisia tällaisesta päättelystä.
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
74
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
Lynn ja Vanhanen eivät arvailleet vaan las- kivat puuttuville havainnoille naapurimaiden – etnisistä ryhmistä koostuvien maiden tapauk- sessa ryhmien koolla painotetun – keskiarvon.
Heidän perusteenaan oli teoria, että väestöryh- mien älykkyyserot ovat perinnöllisiä ja että naa- purimaiden väestöt ovat todennäköisesti keske- nään lähempää sukua kuin väestöt keskimää- rin. Teorian paikkansapitävyyteen en ota kan- taa, mutta jos se pitää paikkansa, antaa tällai- nen epäsuora mittaus todenmukaisempia arvo- ja kuin tilasto-ohjelmiin sisältyvä mahdollisuus korvata puuttuvat havainnot aineiston keskiar- volla. Vaikka teoria olisi väärä, on itse menet- tely tieteellinen. Ja se on tieteellinen perusteil- la, jotka eivät ole tilastotieteellisiä. Tätä empi- ristin on vaikea ymmärtää, hän kun kuvittelee mittaavansa pelkkien tilastollisten oletusten va- rassa.
Urheilumiehemme osoittavat koomisesti, mi- hin empirismi johtaa. Epäsuora mittaaminen on heille todellakin mielivaltaista arvailemista, sil- lä he eivät kerro, minkä teorian nojalla suoma- laisten, venäläisten, ruotsalaisten ja tanskalais- ten pallonpyöritystaito olisi keskimääräistä lä- hempänä toisiaan. Sitä paitsi Tanska ei ole Suo- men naapurimaa, joten jos Lynn ja Vanhanen olisivat joutuneet tyytymään epäsuoraan mitta-
ukseen, he olisivat laskeneet Venäjän, Ruotsin ja Norjan keskiarvon (Virosta testiarvo puuttuu).
Tulos olisi ollut 98, kun testin perusteella saa- tu arvo on 97.
Malin ja Rautopuro yrittävät sotkea minut omiin tilastollisiin harhamiinsa (joissa vuoden 1998 kansantuotetta selitetään vuoden 2003 Pisa-tuloksilla ja vakiointi onnistuu kollineaari- silla muuttujilla), vaikka penäsin vain selitystä sille, miten Lynn ja Vanhanen saattoivat pääs- tä mukamas arvaamalla niin lähelle Pisa-tulok- sia. Selitys jäi saamatta, mutta kasvatustieteili- jöiden kiukku tuli selväksi.
Kirjoittaja on sosiaalitutkimuksen menetelmien pro- fessori Kuopion yliopistossa.
Lomborg, Vanhanen ja Intelligent Design – kommentti Matti Kamppiselle
Petteri Welling
Älykkyyteen, älykkyysosamääriin sekä näihin liitettyjä erilaisia korrelaatioita kos- keva keskustelu päättää tässä lehdessä täl- lä erää. Keskustelua on käyty nyt niteissä 6/2004-3/2005, verkossa osoitteessa www.
tieteessatapahtuu.fi. Kaikkiaan julkaistiin Tatu Vanhasen kirjoituksen avaamaan kes- kusteluun liittyen 16 kirjoitusta teemasta.
Jos unohdamme hetkeksi jatkuvasti ympärillä pörräävät postmodernikot, meidän biologien riesana on kolmenlaisia ”kriitikoita”. Ensim- mäisen ryhmän muodostavat ne, joiden mie- lestä ympäristöongelmia on suuresti liioitel- tu ja niihin on löydettävissä verrattain yksin- kertaisia ratkaisuja. Toinen ryhmä on innos- tunut rotuopeista ja väittää afrikkalaisten ah- dingon selittyvän pitkälti heidän geneettisil- lä ominaisuuksillaan. Kolmannessa ryhmäs- sä ovat tietenkin kreationistit, joiden evoluu- tion viimeisin vaihe on Intelligent Design -ar- gumentointi (ID).
Matti Kamppinen kirjoitti (Tieteessä tapahtuu 1/2005) kiintoisasti tieteellisen kulttuurin suh-
teesta kolmen em. ryhmän edustajiin: Björn Lomborgiin, Tatu Vanhaseen ja ID-kreationis- teihin. Vaikka yleisellä tasolla onkin helppo olla Kamppisen kanssa samaa mieltä, haluan silti esittää eräitä tarkennuksia.
Kamppinen keskittyy näiden kolmen tapa- uksen eroihin, mutta on tärkeää havaita myös yhdistävä tekijä. Kaikki kolme aatesuuntaa ovat ainakin joskus turvautuneet klassisiin salaliitto- syytöksiin. Niiden logiikka menee suurin piir- tein seuraavasti. 1) Ympäristökriitikot: ”Ympä- ristötutkijoiden etuna on maailmanlopun pro- fetoiminen. Sillä saa henkilökohtaista huomiota ja tutkimusrahoitusta.” 2) Rasismikritiikin krii- tikot: ”Poliittinen korrektius on muuttunut tie- demaailmassa niin johtavaksi ideologiaksi, et-
