T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 4 61
KIRJALLISUUTTA
Oivaltavia näkökulmia suomalaiseen
historialliseen kirjallisuuteen
H. K. Riikonen Kirjoitettu kansakunta.Sukupuoli, uskonto ja
kansallinen historia 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Toimittaneet Marja Jalava, Tiina Kinnunen ja Irma Sulkunen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013.
Johdannon ohella kahdeksan laa- jahkoa artikkelia sisältävä Tampe- reen, Jyväskylän ja Turun yliopis- tojen tutkijoiden Kirjoitettu kan- sakunta avaa useita kiinnostavia näkökulmia suomalaisen tietokir- jallisuuden vaiheisiin. Teos jakau- tuu kolmeen pääosaan: ensimmäi- sessä käsitellään uskontoa koske- vaa kirjallisuutta, joskin se liittyy läheisesti historiaan, nimenomaan kansallisiin historiakuviin. Toises- sa osassa käsitellään historialli- sia yleisesityksiä kansallisen men- neisyyden luojina ja kolmannes- sa osassa ovat esillä elämäkerrat, nimenomaan kansallisten merk- kihenkilöiden elämäkerrat. Teok- sen alaotsikko on tosin sikäli hie- man harhaanjohtava, että kyse on oikeastaan tietokirjallisuuden osa- alueesta, historiankirjoituksesta ja biografiasta, vaikka ensimmäises- sä osassa onkin mukana uskonto.
Eräänlaisena historian populari- soijana mukana on Juhani Aho, ro-
maanin Kevät ja takatalvi kirjoit- taja. Teoksen toimittajien mukaan tarkoituksena on tarkastella ”kan- sallisen historiankirjoituksen mo- ninaista kenttää tapaustutkimusten kautta”. Tämä päämäärä toteutuu- kin mainiosti, vaikka tietysti mui- takin kiinnostavia tapauksia voitai- siin löytää.
Käsitelty aineisto on suomen- kielistä lukuun ottamatta Alexan- dra Gripenbergin Suomen nais- liikkeen historiaa käsittelevää laa- jaa teosta. Jopa Valfrid Vasenius kirjoitti Runeberg-teoksensa suo- meksi, vaikka hänen muu tuotan- tonsa oli ruotsiksi. Suurin osa käsi- tellyistä historiallisista teoksista on kirjoitettu 1900-luvun ensimmäi- senä kymmenvuotiskautena. Kah- dessa viimeisessä artikkelissa men- nään kuitenkin 1930-, 1950- ja jopa 1960-luvulle. Kirjan alaotsikko on tältä osin hieman epätarkka.
Yhteinen tekijä tutkittaville tie- tokirjailijoille, jota sanaa tosin ei heidän aikanaan käytetty, on se, et- tä he tulivat varsinaisten historian ammattilaisten ulkopuolelta, jos ammattilaisella tarkoitetaan his- torian alalta väitellyttä tai ainakin alalta maisterintutkinnon suoritta- nutta. Mukana tosin on kolme toh- torin tutkinnon omaavaa, Eliel As- pelin-Haapkylä, Valfrid Vasenius ja Paavo Virkkunen, mutta kaksi en- sin mainittua olivat kirjallisuuden- tutkijoita, Virkkunen puolestaan teologi. Lisäksi Hilda Käkikoski oli suorittanut historian arvosanan E.
G. Palménille. Myös Aho oli opis- kellut Palménin – Enttu Palménin,
kuten Aho häntä tuttavallisesti kut- suu – johdolla.
Edellä mainitun Juhani Ahon Kevään ja takatalven (Irma Sul- kunen) ja Gripenbergin naisliiket- tä käsittelevän teoksen (Tiina Kin- nunen) ohella tarkastelun kohteena on teosofi Maria Ramstedtin Kale- vala-teos (Antti Harmainen) ja sen pohjalta kirjoittajan historiaku- va, Eliel Aspelin-Haapkylän laaja Suomalaisen Teatterin (Kansallis- teatterin edeltäjän) historia (Ilona Pikkanen), Vaseniuksen teos Ru- nebergistä (Mikko Pollari), Paa- vo Virkkusen Agathon Meurman -elämäkerta (Marja Jalava) ja Tyy- ni Tuulion Maila Talvio -elämäker- ta (Maarit Leskelä-Kärki). Yhdes- sä artikkelissa (Mervi Kaarninen) tarkastellaan useampia henkilöi- tä, ennen kaikkea Hilda Käkikos- kea, Maila Talviota ja Ester Häll- strömiä (myöh. Ståhlberg). Käki- koski kirjoitti nuorisolle tarkoite- tun Suomen historian, jossa pelkän de skription ohella pyrittiin anta- maan kuva myös historiallisen tie- don syntymisestä ja historiantut- kijan työskentelystä. Maila Talvion aiheena oli Runeberg; vaikka hänen teoksensa sai positiivista huomio- ta E. G. Palménilta, monet kriitikot olivat negatiivisia. Ester Hällström kirjoitti Frans Mikael Franzénis- ta (josta muuten tarvittaisiin laaja ajanmukainen elämäkerta).
Naisten osuus on teoksessa kai- ken kaikkiaan huomattava, ja sitä olisi voinut vielä kasvattaakin, jos lähemmän tarkastelun kohteek- si olisi otettu esimerkiksi Hällströ-
62 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 4
min Ester Ståhlbergin nimellä kir- joittama laaja Mathilda Wreden elämäkerta. Kirjoitettu kansakunta on tärkeä lisä mainiolle naisia his- toriantutkijoina käsittelevälle Oma pöytä -teokselle (2005).
Monet artikkeleista kasvavat varsinaisten kohteittensa raami- en ulkopuolelle, mikä sinänsä on pelkästään positiivista. Esimer- kiksi Antti Pollarin artikkeli va- laisee Vaseniuksen Runeberg-elä- mäkerran ohella myös muuta Ru- nebergistä kirjoitettua ja hänestä käytyä keskustelua (muun muas- sa filosofi Thiodolf Reinin kritiik- kiä Runebergiin kohdistettua ju- malointia kohtaan). Runeberg lie- nee ehkä Mannerheimin rinnalla se suomalainen, josta on kaikkein eniten elämäkerrallisia esityksiä.
Mervi Kaarnisen artikkelissa ko- rostuu kiinnostavasti instituuti- on, Kansanvalistusseuran elämä- kertasarjan, merkitys. Samoin käy ilmi mielikuvituksen ja eläytymi- sen merkitys Hilda Käkikosken kohdalla. Irma Sulkunen tuo esille myös Ahon Panun ja Ahon sangen ansiokkaat A. F. Soldanin ja Antti Ahlströmin elämäkerrat. Sulkunen ja Marja Jalava muistuttavat myös herännäisjohtaja ja pedagogi Mau- no Rosendalin Suomen herännäi- syyden historiasta. Antti Harmai- sen artikkeli on myös Suomen teo- sofisen liikkeen historiaa. Siinä on myös aiheellisesti esillä nimimerk- kien käyttö (Maria Ramstedt jul- kaisi teoksensa Martti Humun ni- mimerkillä). Lienee kuitenkin lii- oittelua sanoa, että 1800-luvun puolivälin aikoihin monet mieskir- jailijat olisivat käyttäneet naisnimi- merkkiä. Mieskirjailijat kyllä käyt- tivät nimimerkkejä ja joku vielä- pä naisen nimeä, mutta lähteenä ollut Heidi Grönstrand on viitan-
nut tutkimukseen, jossa puhuttiin käytännöstä 1700-luvun Englan- nissa; siellä tilanne oli muuttunut kokonaan 1800-luvun puoliväliin mennessä.
Tiina Kinnusen artikkelis- sa esillä on muun muassa luteri- laisuuden ja fennomanian yhdis- telmä: Alexandra Gripenbergille kristinusko sen luterilaisessa muo- dossa oli ”ilmanraikastaja”. Asia tulee esille myös Sulkusen ja Jala- van artikkeleissa. Maarit Leskelä- Kärjen artikkeli valaisee yhtä lailla niin tutkijaa, Tyyni Tuuliota, kuin tutkimuskohdetta, Maila Talviota.
Tuuliolle tietyn ongelman muo- dosti epäilemättä aito pyrkimys to- tuuteen mutta samalla äärimmäi- nen hienotunteisuus: ”skandaalien tai paljastusten kertojaksi Tuulio ei halunnut ryhtyä”, toteaa Leske- lä-Kärki. Ilona Pikkanen kiinnittää huomionsa Aspelin-Haapkylän te- atterihistoriaa tarkastellessaan tä- män sanavalintoihin ja topoksiin (kuten uhrin ajatukseen kuvattaes- sa Bergbom-sisarusten toimintaa) sekä tapaan käyttää ja siteerata läh- teitä ja jopa muokata niitä.
Artikkeleissa tuodaan esil- le myös tarkasteltavien teosten ai- kalaiskritiikki niin ylistävien kuin kriittistenkin lausuntojen osalta.
Esimerkiksi Eino Leino on krii- tikkona saanut kirjassa sijansa – nimenomaan ”räksyttävänä rak- kikoirana”, kuten Ilona Pikkanen häntä luonnehtii. Aspelin-Haap- kylän teatterihistoriaa arvostel- lut Leino saattoi ironisesti todeta:
”Kuinka voi niin kaunis aamu päät- tyä niin harmajaan ja pimeään kes- kipäivään? Vastaus: aamu oli suo- malainen, sen jatko suomettare- lainen.” Maarit Leskelä-Kärki on puolestaan nostanut esiin Leinon satiirisen näytelmän Maan par-
haat, jossa ivan kohteena ovat mui- den muassa Maila Talvio ja V. A.
Koskenniemi.
Artikkelit on kauttaaltaan kir- joitettu sekä selkeästi että puo- leensa vetävästi. Erityisen mainin- nan ansaitsee Marja Jalavan jos- sain määrin ironinen tapa referoi- da Agathon Meurmanin ajatuksia Paavo Virkkusen esittäminä. Suo- malaisissa tieteellisissä teksteissä harvinaista ironiaa osoittaa myös
Jalavan artikkelin viimeinen virke:
Näiden [menneiden merkkimies- ten] joukkoon, osaksi kuvaamaan- sa menneisyyttä näytti myös Paavo Virkkunen siirtyneen seurustelemaan ihailemiensa ”jaloluontoisten” ihmis- ten kanssa.
Virkkusta koskeva artikkeli on muuten tärkeä täydennys sille ku- valle, joka annetaan Paavo Virk- kunen nuoremman kirjoittamas- sa Virkkus-elämäkerrassa (2002).
Artikkeli tuo esille Virkkusen toi- minnan erikoisen kaksinaisuu- den, jota edusti tietty uudistusmie- lisyys, toisaalta esimerkiksi kuole- manrangaistuksen ja ruumiillisen kurituksen kannattaminen. Paavo Virkkusta koskeviin sattuviin ar- vioihin lisäisin mielelläni Edwin Linkomiehen muistelmateokses- saan Vaikea aika antaman luon- nehdinnan:
Virkkuselle ei hänen pitkäaikaises- ta poliittisesta urastaan huolimatta koskaan kehittynyt kykyä nähdä, mikä missäkin tilanteessa oli kokonaisuu- den kannalta edullisin ratkaisu. Hän pysyi aina pinttyneenä puoluemiehenä niin sanoakseni vanhaan suometta- relaiseen tyyliin. Suurpiirteisempää vapautuneisuutta tapasi hänessä vain harvoin, realiteettien tajua tuskin koskaan.
Mikäli jonkin toivomuksen täl- le runsassisältöiselle teokselle ha- luaisi esittää, se liittyisi ulkomai-
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 4 63 sen kontekstin ja vertailumateri-
aalin huomioon ottamiseen. Esille tulevat nimittäin oikeastaan vain ruotsalaisen Anders Fryxellin esi- tykset, maininta ranskalaisesta Au- gustin Thierrystä ja eräät muut sa- tunnaiset maininnat. Aikana, jota Kirjoitettu kansakunta käsittelee, suomeksi ilmestyi paljon suomen- nettua kirjallisuutta, sekä histori- allisia yleisesityksiä että historial- lisia romaaneja (muun muassa C.
G. Starbäckin laaja romaanisar- ja Ruotsin keskiajasta). Poikkeuk- sen muodostaa Tiina Kinnusen ar- tikkeli, jossa on kiitettävästi otettu huomioon eräät ulkomaiset nais- asiaa ja naisliikettä koskevat teos- sarjat. Unkarilaisissa samoin kuin muutamissa muissa nimissä on painovirheitä.
Kirjoittaja on yleisen kirjallisuustie- teen professori Helsingin yliopistossa.
Länsimaisen
kirjallisuuden historiaa jälkikoloniaalisen ajan ihmisille
Päivi Kosonen
Pekka Vartiainen: Postmoderni kirjallisuus. Länsimaisen
kirjallisuuden historia 1945–2000.
Avain 2012.
Suomen kielellä kirjoitettujen kir- jallisuushistoriallisten yleisesitys- ten joukossa Pekka Vartiaisen Post- moderni kirjallisuus. Länsimaisen kirjallisuuden historia 1945–2000 on kunnioitettava voimannäyte.
Se on myös miellyttävälukuinen ja ajantasainen yhden ihmisen kir-
joittama esitys sekalaisten artik- kelikokoelmien virrassa. Teos on myös perusteellinen ja kohtuulli- sen ajantasainen. Se sisältää asiaa vaikkapa sellaisista tunnetuista ja viime aikoina esillä olleista tekijöis- tä ja kirjallisista ilmiöistä kuin Har- ry Potter, Haruki Murakami, Alice Munro ja Doris Lessing.
Vartiaisen teos on varsinainen raamattu. Se on paksumpi kuin si- tä edeltävä Länsimaisen kirjallisuu- den historia (2009), joka sentään kattaa kirjallisuuden historian an- tiikista toiseen maailmansotaan.
Postmodernin kirjallisuuden histo- rian aikajänne on vain 50 vuotta, vuodesta 1945 vuoteen 2000, mut- ta sivuja tarvitaan lähes tuhat. Ku- valiitteetkin on nyt unohdettu.
Maailmankirjallisuudesta maailman kirjallisuuksiin
Kirjallisuudenhistorian kirjoitta- misessa painopiste on viime vuo- sikymmeninä siirtynyt länsimaista ja eurooppalaisesta kirjallisuudes- ta maailman kirjallisuuksien tutki- mukseen. Mutta toisin kuin Goet- hen maailmankirjallisuuden ja Weltliteratur-ihanteen aikaan, ny- kyään tiedostetaan, että länsimai- nen perspektiivi ei kerta kaikki- aan riitä aidosti globaalin perspek- tiivin hahmottamiseksi. Vertaile- vassa kirjallisuudentutkimuksessa luetaankin nykyään sekä kulttuu- rien että aikojen läpi ja halki, ver- taillaan kirjallisten myyttien ja la- jien esiintymiä eri kulttuureissa, idässä ja lännessä.
Afrikkalainen ja aasialainen kirjallisuus ovat jo jonkin aikaa ol- leet maailman kirjallisuudentut- kijoiden erityishuomion kohteina.
On kirjoitettu uusia lajihistorioita, kuten kiinalaisen omaelämäkerran historia, vaikka omaelämäkerran
ei länsimaisten kirjallisuudentut- kijoiden mukaan pitänyt olla mah- dollinen laji muuta kuin yksilökes- keisissä länsimaisissa kulttuureissa.
Itse asiassa uudesta aidosti glo- baalista perspektiivistä koko ”kir- jallisuuden” käsite on asetettu uu- delleen arvioinnin kohteeksi. Vii- me aikoina on alettu huomata, että 1600-luvulta peräisin oleva kauno- kirjallisuuden (belles lettres) käsite ei sovi enää tähän aikaan, ja että
”kirjallisuuden” aluetta on laajen- nettava kattamaan myös tieto- ja viihdekirjallisuuden lajeja.
Postmoderni ja länsimaiden kaanonit
Uudet tuulet pyyhkivät, mutta kirjallisuudenhistorialliset hank- keet eivät ole silti kuihtuneet län- simaissa. Euroopan unioni myön- tää jatkuvasti muhkeita apuraho- ja erilaisiin yhteiseurooppalaisiin hankkeisiin. Uusia kirjallisia kaa- noneita (kreik. kanon = mittatik- ku) kirjoitetaan jatkuvasti ja kir- jallisuushistoriallisia eritysesityk- siä julkaistaan enemmän kuin kos- kaan ennen.
Oman lukunsa muodostaa län- simaisen kirjallisuushistorian vi- noumien ja vääristymien analy- sointi. On laskettu, että esimerkik- si Hans Hertelin seitsemänosainen Maailmankirjallisuuden historia (Verdens literaturhistorie), jota meilläkin on pitkään käytetty yli- opistollisena kurssikirjana, on ni- mestään huolimatta lähes 90 pro- senttisesti länsimaista asiaa ja ai- neistoa.
Tällaisessa kehyksessä Pekka Vartiainen on kirjoittanut länsi- maiden kirjallisuuden historiansa, ja tästä kehyksestä käsin hänen esi- tystään on nähdäkseni myös tarkas- teltava. Kyse on siis tilanteesta, jo-
