Suomen ja sen lähisukukielten tutkimuksen luonteesta ja saavutuksista Suomessa näkymä

(1)

Suomen ja sen lähisukukielten tutkimuksen luonteesta ja saavutuksista Suomessa 1960-luvulla

Parin viime vuosikymmenen aikana on suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus eri puolilla m a a i l m a a suuresti vilkastunut. Suomella, Unkarilla j a Neuvosto-Virolla, joiden fennougristisella tutkimuksella on pitkät perinteet, ei enää ole sellaista

alan kärkiasemaa kuin vielä joku vuosikymmen sitten, vaan rinnalle on m u u t a m a n entisen (lähinnä Skandinavian maissa sijaitsevan) kilpailevan keskuksen lisäksi kehkeytynyt monia uusia m m . eri puolille Neuvostoliittoa (etenkin on h u o m a t t a v a sukukansojemme keskuudesta lähteneet, viime aikoina yhä runsaslukuisemmat äidinkielensä tuntijat j a tutkijat), L ä n s i - j a Itä-Saksaan, R a n s k a a n sekä Yhdysval- toihin.1 H y v ä n kuvan suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen j a siihen läheisesti liittyvien muiden fennougrististen tieteenalojen harrastuksen nykyisestä laajuudesta saa tutustumalla esim. kahden 1960-luvulla pidetyn kansainvälisen fennougristi- kongressin osanottajaluetteloihin. Ensimmäiseen, v. 1960 Budapestissa pidettyyn kongressiin osallistui yli kolmesataa tiedemiestä eri puolilta maailmaa. Viittä vuotta m y ö h e m m i n , Helsingin toimiessa vuorostaan isäntänä, oli osanottajien m ä ä r ä k o h o n n u t j o 471 tutkijaan, jotka edustivat 19:ää m a a t a ; etäisimmät vieraat olivat saapuneet aina J a p a n i s t a j a Koreasta asti. K u i n k a runsasta j a kansainvälistä 1960- luvun suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus on ollut, selviää helposti myös alan bibliografioista, m m . Sulo Haltsosen Studia Fennica -aikakauskirjassa julkaisemista monipuolisista kirjallisuusluetteloista.

T ä r k e ä n ä syynä suomalais-ugrilaisia kieliä kohtaan t u n n e t u n kiinnon lisäänty- miseen on ollut yleisen kielitieteen kehitys: tuskin kukaan voi enää missään samastaa yleistä kielitiedettä j a vertailevaa indoeurooppalaista kielentutkimusta toisiinsa, kuten vielä m u u t a m a vuosikymmen sitten oli t a p a n a . Yleisen kielitieteen nopeasti kehit- tyvä teorianmuodostus on yhä e n e m m ä n alkanut tukeutua myös ei-indoeurooppa- laisista kielistä löytyvään todistusaineistoon. Erityisen tarpeelliseksi on erisystee- misten kielten j a kielikuntien vertailun tunnustanut 1950-luvun lopulla syntynyt j a 1960-luvulla yleisessä kielitieteessä keskeisen aseman saavuttanut generatiivi

kieliopin teoria. Sen päätavoitteena voi p i t ä ä universaalin, m a a i l m a n kaikkien kielten yhteisominaisuudet sisältävän kieliopin laatimista. T ä r k e ä ä , »eksoottisen»

omaleimaista aineistoa tarjoavat tällöin suomalais-ugrilaiset kielet, suomi muiden muassa. Tässä mielessä voidaan tuskin yliarvioida sitä merkitystä, joka j o tähänkin mennessä julkaistuilla, eri suomalais-ugrilaisia kieliä edustavilla kielennäytekokoel-

1 Fennougrististen harrastusten laajenemista osoittavat mm. 1960-luvulla perustetut aikakausjulkaisut; näistä merkittävimpiä ovat Etudes Firmo-ougriennes (Pariisi, 1964-—) ja Sovetskoje finno-ugrovedenije (Tallinna, 1965—).

(2)

330 H E I K K I P A U N O N E N

millä, sanakirjoilla j a kieliopeilla on kansainväliselle tutkimukselle, ei siis vain fennougristiikan vaan myös yleisen kielitieteen alalla. V a i k u t t a a siltä, että etenkin suomalais-ugrilaisten kielten moninaiset taivutus- j a johto-opin ongelmat tulevat a i h e u t t a m a a n päänvaivaa fennougristien ohella myös yleisten kieliteorioiden raken- telijoille. Yrityksiä kielitieteen uusimpien menetelmien soveltamiseksi suomalaiseen aineistoon ei viime aikoina ole p u u t t u n u t k a a n . Viittaan vain esim. hollantilaisen J a c o b Louis M e y n glossematiikan hengessä suomen numerusta käsittelevään teokseen L a categorie du n o m b r e en finnois m o d e r n e (Travaux du Cercle linguistique de Copenhague, Voi. X I I I , 1960), R o b e r t T . Harmsin kokeeseen soveltaa transformaatioteoriaa suomen kieliopin kuvaukseen (Finnish Structural Sketch. I n d i a n a University Publications, Uralic a n d Altaic Series, Voi. 42, 1964) sekä J a m e s D . McCawleyn u r a a u u r t a v a a n monisteeseen T h e Morphophonemics of the Finnish N o u n (Massachusetts Institute of Technology, 1964).

Kieltämme kohtaan ulkomailla tunnetun harrastuksen lisääntymisestä on ehkä näkyvimpänä osoituksena suomen kielen opetuksen j a t k u v a laajentuminen m a a m m e ulkopuolella. 1960-luvulla perustettiin uusi suomen kielen lehtorinvirka m m . Reykjavikin, Munsterin, Napolin, Leningradin j a Groningenin yliopistoon. Tällä hetkellä suomen kielen opetusta a n n e t a a n ulkomailla kaikkiaan n. 40 yliopistossa j a korkeakoulussa 15 maassa; useassa tapauksessa opettajana toimii Suomesta lähetetty lehtori. Lisäksi paraikaa on suunnitteilla puolenkymmentä u u t t a suomen kielen lehtoraattia (mm. Englantiin j a K a n a d a a n ) . O n syytä h u o m a t a , että aloitteet suomen kielen lehtorinviran perustamiseksi johonkin ulkomaiseen yliopistoon ovat tulleet aina asianomaisen m a a n taholta. K a n n a t t a a myös mainita kesäisin Suomessa järjestetyn kansainvälisen suomen kielen j a Suomen kulttuurin kurssin suosiosta: esim. v. 1969 kurssiin osallistui 60 henkeä 18 m a a s t a ; halukkaita tulijoita olisi ollut kaksinkertainen m ä ä r ä . Suomen kieltä k o h t a a n ulkomailla t u n n e t u n kiinnon heräämiseen lienevät osaltaan vaikuttaneet myös L a u r i Hakulisen Suomen kielen rakenne j a kehitys -teoksen vieraskieliset käännökset (venäjännös 1953—55, saksannos 1957—60, englanninnos 1961). N e ovat parhaalla mahdollisella tavalla levittäneet kieltämme koskevaa tietämystä tutkijoiden j a opiskelijoiden keskuu- teen.2

Yleisen kielitieteen hedelmöittävä vaikutus on t u n t u n u t myös 1960-luvun suomalaisessa kielentutkimuksessa. Vielä 1950-luvulla yleisen kielitieteen uudet teoriat olivat ainakin opiskelijoille lähes tuntemattomia, eikä niitä laajasti sovellet- t u varsinaiseen tutkimustyöhönkään. Poikkeuksena on kuitenkin mainittava se etenkin fonologinen uudisraivaus, mitä Paavo Ravila, Erkki Itkonen j a Lauri

2 Suomen kieltä kohtaan tunnetun kiinnostuksen kasvua osoittaa myös 1960-luvulla ilmes- tyneiden vieraskielisten suomen kielen oppikirjojen lukuisuus; tällaisia teoksia ovat mm.

seuraavat: (englanniksi:) Maija-Hellikki Aaltio: Finnish for Foreigners (1964), Robert Aus- terlitz, Finnish Reader and Glossary (1963), Meri Lehtinen, Basic Course in Finnish (1963), Paavo Ravila, Finnish Literary Reader (1965); (saksaksi:) Robert Englund & Verner Wolf, Finnische Sprachlehre (1960); (ruotsiksi:) Osmo Hormia, Lärobok i finska (1967); (viroksi:) Paul Alvre, Soome keele öpik iseöppijaile (1967) ja Soome keele opetuse reeglid (1969), Pau- la Palmeos, Soome keele öpik (1963).

(3)

Posti olivat j o 1940-luvulta lähtien tehneet suomalais-ugrilaisten j a itämeren- suomalaisten kielten historiallista äänneoppia käsittelevissä tutkimuksissaan.

1960-luvulla on tilanne m u u t t u n u t . J o esim. pelkkä silmäys suonien kielen tutkinto- vaatimuksiin riittää osoittamaan, että yleiskielitieteellisiä kysymyksiä käsittelevälle kirjallisuudelle on vakiinnutettu asema j o opintojen varhaisvaiheista lähtien.

Samoin voi 1960-luvun tutkimuksista havaita, että yleisen kielitieteen uusimpiakin menetelmiä on sovellettu omaperäisesti j a käsittelytapaa tuoreuttavasti myös fen- nistiikkaan, näin etenkin eräissä T e r h o Itkosen, Paavo Siron j a Kalevi Wiikin tutkimuksissa.

Erittäin suuri ansio yleiskielitieteellisen ajattelutavan levittämisessä suomalaisten tutkijoiden tietoisuuteen on ollut Paavo Ravilan monilla kirjoituksilla j a esitelmillä.

Etenkin useissa Suomalais-ugrilaisen Seuran esimiehenpuheissaan h ä n on p u u t t u n u t yleisen kielitieteen kannalta ajankohtaisiin j a monesti ongelmallisiin kysymyksiin valaisten esitystään osuvasti valitulla kotoisella esimerkkiaineksella. N ä m ä esitelmät on m y ö h e m m i n painettu, j a näin on suomalaiselle lukijakunnalle tarjoutunut tilai- suus j o 1960-luvun alkuvuosista lähtien tutustua tuoreeltaan m m . transformaatio- teorian kehitykseen (Transformaatioteoria, Vir. 1963, sama saksaksi: SUSA 64, 1963; Die Philosophie der Transformationsgrammatik, SUSA 68, 1967; m o l e m m a t kirjoitukset sisältyvät myös v. 1967 ilmestyneeseen teokseen Totuus j a metodi).

Yleisen kielitieteen keskeisiä ongelmia Ravila on edelleen käsitellyt toisaalta fono- logian, toisaalta morfologian kannalta m m . kirjoituksissaan Kvantiteetti distink- tiivisenä tekijänä (Vir. 1961) j a Morfeemi (Vir. 1962); myös n ä m ä sisältyvät Totuus j a metodi -teokseen, j o h o n on lisäksi koottu Ravilan keskeisiä yleiskielitieteellisiä

artikkeleita 1940-luvulta lähtien.

R a v i l a n asenne etenkin transformaatioteoriaan on useissa kohdin kriittinen.

T ä m ä käy edellä mainittujen artikkeleiden lisäksi ilmi esim. h ä n e n kirjoituksistaan Yleisen kielitieteen merkitys j a tehtävät (SUSA 67, 1966) j a Kielentutkimuksemme tietään etsimässä (SJ 1 1 , 1 9 6 9 ) . Kriittisyys selittyy helposti siitä ristiriidasta, johon tutkija j o u t u u yrittäessään sovittaa monimuotoista empiiristä tosiasia-aineistoa generatiivin kieliopin kovin spekulatiiveihin kaavoihin. Ravilan asenne yleiseen kielitieteeseen j a sen menetelmien soveltamiseen sinänsä on kaikkea m u u t a kuin kielteinen; t ä m ä ilmenee selvästi m m . hänen Suomalais-ugrilaisen Seuran 75- vuotisjuhlassa pitämästään puheesta, jossa h ä n valittaen toteaa yleisen kielitieteen oppituolin p u u t t u m i s e n Helsingin yliopistosta (Ravilan j u h l a p u h e on myöhemmin julkaistu: Finnische Kulturgeschichte und finnisch-ugrische Forschung, SUSA 62, 1960). V . 1966 kyseinen professuuri paljolti j u u r i Ravilan ansiosta Helsingin yliopistoon perustettiinkin. Ravila on useissa yhteyksissä korostanut yleisen kielitieteen hedelmöittävää vaikutusta sekä synkroniselle että historioivalle fennistiikalle j a fenno- ugristiikalle; kielteisenä h ä n kuitenkin näkee etenkin amerikkalaisen kielentutkimuksen j ä y k ä n formalistisen pyrkimyksen erottaa diakroninen j a synkroninen tutkimus toisistaan. Yleisen kielitieteen tehtävänä on h ä n e n mukaansa ennen m u u t a kielen olemuksen kaikinpuolinen selvittäminen. Tällöin se kiistämätön tosiseikka,

(4)

332 HEIKKI PAUNONEN

että kieli on j'atkuvassa muutosliikkeessä, on kielen ominta olemusta jos mikä.

Toinen seikka, j o h o n Ravila on viimeksi mainituissa artikkeleissaan kiinnittänyt ansaittua huomiota, on fennistiikan j a fennougristiikan asema j a merkitys nimen- o m a a n suomalaisina kulttuuritieteinä. Suomen j a muiden suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen liittyy näet runsaasti sellaisia kysymyksiä, j o t k a yleisen kielitieteen kannalta ovat verraten perifeerisiä m u t t a meidän k a n n a l t a m m e tärkeitä, koska ne liittyvät läheisesti suomen kielen j a kansan esihistoriaan j a kehitysvaiheisiin aina nykypäivään saakka. Tässä mielessä yleinen kielitiede ei siis koskaan voi tyystin m ä ä r ä t ä fennistisen j a fennougristisen tutkimuksen tavoitteita, eikä tätä tutkimusta siis harjoiteta yksinomaan aineiston j a kokeilukenttien saamiseksi yleisen kielitieteen tarpeisiin. — T ä m ä tavoitteiden kahtalaisuus on syytä p i t ä ä mielessä 1960-luvun kielentutkimuksemme saavutuksia tarkasteltaessa.

Yleisen kielitieteen tavoitteita j a menetelmiä ovat suomalaiselle yleisölle tehneet tunnetuiksi myös eräät m u u t tutkijat. Strukturaalia tutkimustapaa on esitellyt Aio R a u n tiiviissä kirjasessaan J o h d a t u s t a strukturaalikielitieteeseen ( T L 30, 1963).

Transformaatioteoriaa ovat puolestaan tarkastelleet Osmo Ikola (Uusi kielitie- teellinen teoria j a koulukielioppi, Ä O L V K 11, 1964) j a Paavo Siro (Kielioppi u u t t a tietä etsimässä, Suomalainen Suomi 1962 j a M u u t t u v a kielioppi, SJ 5, 1963).

Yleiskielitieteellisiä kysymyksiä ovat käsitelleet myös Erkki Itkonen m m . artikkeleissaan Kielitieteen nykyisistä menetelmistä ( Ä O L V K 14, 1967), Kielen m u u t t u - vuudesta (Kertomus Suomen Akatemian toiminnasta v u o n n a 1964) j a Äänteen- muutoksen luonteesta (teoksessa Suomen Akatemia p u h u u , 1968) sekä L a u r i Posti m m . kirjoituksessaan K a n n Lautvvandel durch fremden Einfluss verursacht werden? (SF X I I , 1965). Synkronisen j a diakronisen tutkimuksen suhdetta on etenkin fennistiikan kannalta antoisasta näkökulmasta pohtinut myös Heikki Leski- nen virkaanastujaisesitelmässään (Historioivan kielentutkimuksen asemasta, Vir.

1968), j a uusimman amerikkalaisen, etenkin äänneopillisen tutkimuksen antia meikäläiselle äännehistorian tutkimukselle on referoinut R a i m o Anttila monistees- saan U u s i m m a n äännehistorian suunnasta j a luonteesta ( T u r u n yliopiston Fone- tiikan laitoksen julkaisuja n : o 5, 1969). Vielä k a n n a t t a a mainita jugoslavialaisen Milka Ivicin kirjoittama j a Auli Hakulisen suomentama teos Kielitiede ennen j a nyt ( T L 46, 1966).

1960-luvun suomalaisen yleiskielitieteellisen kirjallisuuden merkkiteos kuitenkin on Erkki Itkosen Kieli j a sen tutkimus (1966), yli 400-sivuinen vankka kokonais- esitys kielitieteestä. Vaikka teos sisältääkin n. 70-sivuisen esityksen kielitieteen historiasta aivan viimeisimpiä virtauksia myöten sekä laajahkon katsauksen kieleen sosiaalina ilmiönä, on sen painokkain anti kuitenkin perinnäiseen t a p a a n äänne-, muoto-, lause- j a sanasto-oppiin jaotelluissa luvuissa. Erityisesti äänneoppia käsit- televä jakso, jossa tutkija m m . tarkastelee äänteenmuutoksia kielen fonologisen systeemin kannalta, osoittaa vakuuttavasti, kuinka korvaamattomaksi lisäkeinoksi strukturaalit näkemykset parhaimmillaan voivat kielihistorian tutkimukselle olla pyrittäessä kielen kehityksen syvällisempään ymmärtämiseen. Erkki Itkonen lähenee

(5)

historiallisessa fonologiassaan ranskalaisen A n d r e M a r t i n e t ' n funktionalismiksi kutsuttua oppisuuntaa; kiintoisaa kyllä, m o l e m m a t tutkijat ovat päätyneet käsityk- siinsä toisistaan tietämättä — tosin P r a h a n fonologikoulun opit ovat olleet yhteisenä lähtökohtana. Erityismaininnan ansaitsee lisäksi teoksen monipuolinen j a valaiseva esimerkkiaines, joka p a r h a a s t a a n on peräisin eri suomalais-ugrilaisista kielistä.

Suomen kirja- j a yleiskielen tutkimus on se fennistiikan lohko, joka suoranaisim- min palvelee käytäntöä. Tämänlaatuisen tutkimuksen tärkeys on 1960-luvulla ollut toistuvasti esillä, ei vähiten painokkaasti v. 1965 ilmestyneessä Kansallisten tieteiden kehittämisohjelmassa 1966—80 (Suomi 112:1), jossa korostettiin nyky- suomeen pohjautuvan deskriptiivin kieliopin j a tyyliopin laatimisen kiireellisyyttä n i m e n o m a a n sen merkityksen vuoksi, mikä näillä hankkeilla on suomen kielen opetukselle j a huollolle. R i n n a n nykykielen rakenne- j a tyyliseikkojen selvittelyn kanssa tulisi myös kulkea uusimman kirjasuomen sanaston poimintatyön Nykysuo- m e n sanakirjan uusittua laitosta varten. Kuitenkin j o t ä h ä n mennessä on osoittau- tunut, että m o n e t Kansallisten tieteiden kehittämisohjelman k o h d a t perustuivat liialliseen optimismiin j a valtion kulttuuriystävällisyyden yliarviointiin; nykykielen kieliopin j a tyyliopin hankkeitakaan ei ole päästy toivotulla tavalla edistämään.

Järjestelmällisen nykysuomen tutkimuksen vähyydestä huolimatta voi 1960-luvulla havaita pinnanalaista väreilyä, joka enteilee alan tuloa tähänastista keskeisemmälle sijalle 1970-luvun fennistiikassa. Mainittakoon vain esim. O u l u n yliopistossa Pauli Saukkosen toimesta käyntiin saatu p u h e - j a kirjasuomen laaja tilastollinen analyysi, jonka sivutuotteena voitaneen odotella ensimmäistä laajapohjaista suomen kielen frekvenssisanakirjaa, sekä T a m p e r e e n yliopistossa Paavo Siron johdolla parhaillaan suoritettava nykysuomen struktuurin selvittely. Helsingissä ovat M a t t i Sadeniemi j a T u o m o T u o m i saaneet valmistumisvaiheeseen Nykysuomen sanakirjan j a Sana- kirjasäätiön ainekseen perustuvan Suomen kielen käänteissanakirjan, j o n k a merkitys esim. t ä h ä n asti lähes laiminlyödyn johto-opin tutkimukselle tulee olemaan korvaamaton. J o n ä m ä k i n tutkimusohjelmat, joissa kaikissa on voitu käyttää nyky- aikaista tietokonetekniikkaa lingvistiseen analyysiin, tulevat valmistuttuaan anta- m a a n tärkeää tietoa synkronisen kielentutkimuksemme tarpeisiin.

Vaikkei 1960-luvun kirjasuomen tutkimus voikaan esittää m i t ä ä n pääosin 1950- luvun puolella valmistuneen Nykysuomen sanakirjan veroista suurteosta, on kuusi- kymmenluvullakin saatu aikaan joitakin merkkiteoksia, etenkin lauseopin j a sanastohistorian alalla. Lisäksi tulopuolelle voidaan kirjata Osmo Ikolan toimittama (ja paljolti myös itse kirjoittama) hyödyllinen kokoomaesitys suomen kielestä (Suomen kielen käsikirja, 1968). Teos on tarkoitettu ennen kaikkea suuren yleisön, opettajien j a kirjoittajien käyttöön, j a sen luvuista h a h m o t t u u kuva m m . Suomen suvun esi-

historiasta, suomen murteista, kirjasuomen kehityksestä sekä ennen kaikkea suomen kieliopin, kielenviljelyn j a tyyliopin seikoista. Teoksen käyttöarvoa lisäävät vielä monet hyödylliset hakemistot. Toisen j a kolmannen tulemisensa, kummallakin kerralla entistä e h o m p a n a , on 1960-luvulla kokenut Lauri Hakulisen klassinen

(6)

3 3 4 HEIKKI PAUNONEN

Suomen kielen rakenne j a kehitys (2., korjattu painos 1961; 3., korjattu j a lisätty painos 1968). Pelkässä tietoaineksen ajantasaistamisessa on tekijällä ollut uusinta- painoksia laatiessaan runsaasti työtä (hyvä osoitus fennistiikan j a fennougristiikan ripeästä kehityksestä!); lisäksi on teokseen uusien painosten myötä k a r t t u n u t myös täysin u u t t a asiaa, josta mainittakoon esim. 3. painokseen lisätty vartaloita käsit- televä luku.

H u o m a t t a v a a yleiskielitieteellistä merkitystä on Osmo Ikolan teoksella Das Referat in der finnischen Sprache. Syntaktisch-stilistische Untersuchungen ( S T A T sarja B nide 121, 1960). Runsas j a tarkoin analysoitu aineisto on peräisin etupäässä nykyisestä kirjasuomesta, osin myös vanhasta kirjasuomesta, murteista j a lähi- sukukielistä. Referaatin kielellisistä ilmaisumuodoista tutkijalle antoisimmaksi osoittautuu epäsuora esitys, j o n k a tempus voi nykysuomessa m ä ä r ä y t y ä peräti kolmen, osin keskenään kilpailevan prinsiipin m u k a a n . Käytännössä usein ilmenevä horjuvuus epäsuoran esityksen tempuksen valinnassa perustuukin j u u r i siihen, että kyseiset kolme periaatetta saattavat olla keskenään ristiriidassa. Kielen viljelyn kannalta merkityksellinen on m m . havainto, jonka m u k a a n latinan consecutio tempo- r u m i n mekaaninen soveltaminen ei käy suomen kielessä; t ä m ä kansankielessämme lähes vieras ilmaisutyyppi osoittautuukin verraten myöhäiseksi uudiskehittymäksi, joka on lisäksi voinut saada tukea vieraiden kielten vaikutuksesta.

1950-luvulla käytiin lähinnä Virittäjän palstoilla oloissamme harvinaisen vilkas keskustelu, joka koski etupäässä subjektin sijaa, m u t t a myös siihen läheisesti liitty- vää kysymystä subjektin j a predikaatin kongruenssista. T ä m ä n keskustelun tulokset on j o u k o n lisänäkökohtia esittäen tiivistänyt Osmo Ikola kirjoituksessaan Subjektin sijoista, subjektin j a predikaatin kongruenssista sekä eräistä rakenteista (sisältyy h ä n e n teokseensa Lauseopin kysymyksiä, T L 26, 1961). Ikolan esityksen pohjalta keskustelu on 1960-luvulla p y ö r ä h t ä n y t uudelleen käyntiin, kuitenkin jossain m ä ä - rin h a a r o v a m p a n a kuin 1950-luvulla. Ikolan muotoilemaan nominatiivi- j a parti- tiivisubjektin käyttöä koskevaan sääntöön on G ö r a n Karlsson tehnyt joitakin reuna- huomautuksia (Suomen kielen subjekti- j a predikaattikysymyksiä, Vir. 1963).

Samoin subjektin j a predikaatin kongruenssista Karlsson on esittänyt eräitä Ikolan käsityksestä poikkeavia huomautuksia (tutkielmassa U b e r den Numerus des finnischen Prädikats in Existentialsätzen mit pluralischen Nominativsubjekt, S U S T

125, 1962), jotka ovat antaneet aihetta Ikolan vastineeseen Eräästä inkongruenssi- tapauksesta (Vir. 1962) j a välillisesti Karlssonin vastineenvastineeseen (jo maini- tussa artikkelissa Suomen kielen subjekti- j a predikaattikysymyksiä). Käydyssä keskustelussa keskeisellä sijalla olleen ns. eksistentiaalilauseen ongelmiin ovat puolestaan puuttuneet m m . Paavo Siro (Suomen yksinäislauseen perustavia ongelmia. Ns. »eksistentiaalinen» lausetyyppi, SJ 2, 1960) j a T e r h o Itkonen (Yksiper- soonaisten ilmausten pulmia, Vir. 1967) sekä ohimennen Pauli Saukkonen (kirjoi- tuksessa 1. infinitiivin latiivin lauseopillinen järjestyminen, Vir. 1966). T e r h o Itkonen on edelleen laajentanut subjektikeskustelun alaa kiinnittämällä huomiota nykykielessä horjuvaksi käyneeseen partisiippirakenteen subjektin muotoon (mm.

(7)

artikkelissa Nykysuomen kahdet kasvot, joka sisältyy teokseen Nykysuomen tutkimusta j a huoltoa, T L 48, 1966, sekä laajemmin kirjoituksessaan »Katson minulla olevan oikeus». Partisiippirakenteen nominatiivimuotoisesta subjektista, Acta Universitatis Tamperensis ser. A voi. 26, 1969).

Tässä ei ole mahdollista tarkkaan analysoida 1960-luvun itse asiassa varsin rikasta kirjasuomen lauseopin tutkimusta. Ylimalkaisella viittauksella on sivuutettava O s m o Ikolan monet edellä mainitsematta j ä ä n e e t artikkelit, vaikka esim. kirjoitukset »Jo olen syönyt sa'an urosta, t u h o n n u t t u h a n n e n miestä». Lukusanojemme kaksi kerrostumaa ( K S V 46, 1966) j a »Päästä meitä pahasta». Eräs itämerensuoma- laisten kielten objektikysymys (SJ 8, 1966) ansaitsisivat l ä h e m p ä ä tarkastelua.

Pelkän m a i n i n n a n v a r a a n j ä ä myös G ö r a n Karlssonin m u u lauseopillinen t u o t a n t o ; on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota h ä n e n Numerustutkielmia-teokseensa

( T L 19, 1960), jossa o m a n kielemme yksikön j a monikon käytön kysymykset ovat saaneet syventävää lisävaloa indoeurooppalaisten kielten, etenkin ruotsin, vastaa- vista käyttötavoista. Etupäässä suomen kielen sanajärjestyksen seikkoja on Eeva L i n d e n käsitellyt viimeaikaisissa tutkimuksissaan (esim. Kieltolauseen sanajär- jestyksestä suomen kirjakielessä, Vir. 1963; Inversiosta j a lausepainotuksesta, Vir.

1967 j a 1968; Suomen kielen sanajärjestysuudistuksesta j a sen toteuttamisesta käytännössä, Vir. 1969); monet h ä n e n tutkielmistaan liittyvät läheisesti myös käy- tännön kielenviljelyyn (esim. Aiheetonta agenttirakenteen käyttöä suomen kirja- kielessä, Vir. 1964). Omaperäisiä polkuja on tutkimuksissaan kulkenut Paavo Siro, joka on meikäläisistä lauseopin tutkijoista p u h t a i m m i n pyrkinyt soveltamaan uusimpien kielitieteen virtausten metodeja. Suomen kielen lauseopissaan (1964) hänellä on strukturaalikielitieteen vaatimusten mukaisesti ollut tavoitteena sellaisen lauseopin luominen, joka perustuu ensi sijassa muodollisiin kriteereihin, joskaan h ä n ei ole voinut kokonaan välttää sisällöllisten määrittelyjen mukaantuloa. Myöhem- min Siro on hyödyntänyt generatiivista kieliopinteoriasta saamiaan virikkeitä suo- m e n j a muiden suomalais-ugrilaisten kielten verbinmuotoja käsittelevissä tutkimuksissaan (Suomen kielen verbien finiittimuotojen syntaktinen komponentti, Vir.

1967 j a Suomalais-ugrilaisten kielten kielteisten verbinmuotojen syntaktinen komponentti, Acta Universitatis Tamperensis ser. A voi. 18, 1967). Myös m u u t a m a t fennougristimme ovat tuoneet varteenotettavia lisänäkökohtia suomen kielen lauseopin tutkimukseen; mainittakoon Paavo Ravilan tutkielma Adjektiiviattribuutin kongruenssin synty suomen kielessä (SJ 2, 1960), Eeva K a n g a s m a a - M i n n i n artikkelit V e r b i - j a objektikategorioiden keskinäisistä suhteista (SJ 10, 1968) j a Agentti- rakenteen syntaktista taustaa (SJ 11, 1969) sekä A. Alhoniemen kirjoitus Tilan essiivin jäsentämisestä suomen kielen lauseopeissa (Acta Universitatis Tamperensis ser. A voi. 18, 1967). Syntaksin, semantiikan j a morfologian rajamailla liikkuu puolestaan R. Tuomikosken — koulutukseltaan luonnontieteilijän — omaperäinen analyysi suonien kielen pronomineista (Asemoisilmaustemme luokittelusta, Suomi 114: 4, 1969) j a siihen läheisesti liittyvä kirjoitus Yleiskielemme korrelaattisuhteista (Acta Universitatis Tamperensis ser. A voi. 26, 1969).

(8)

336 H E I K K I P A U N O N E N

Vähäiseltä n ä y t t ä ä suomen yleis- j a kirjakielen äänne- j a muoto-opin harrastus lauseopillisen tutkimuksen rinnalla. Fonologiamme ongelmia ovat selvitelleet m m . Antti Sovijärvi (Suomen yleiskielen foneemien luontaisista vastakohtapiirteistä, Vir. 1966), Fred Karlsson (Suomen yleiskielen segmentaalifoneemien p a r a d i g m a , Vir. 1969) j a Kalevi Wiik (Onko suomen yleiskielessä oppositioita /;'/—jjj j a \u\

— fvj?, Acta Universitatis Tamperensis ser. A voi. 26, 1969). U r a a u u r t a v a n a j a j a t k o - selvittelyihin inspiroivana voi pitää Kalevi Wiikin tutkimusta Suomen kielen morfo- fonemiikkaa. Yritys soveltaa transformaatioteoriaa suomen yleiskielen sanojen taivutukseen ( T u r u n yliopiston Fonetiikan laitoksen julkaisuja n : o 3, 1967). Tässä sopii mainita myös pari lähinnä fonetiikan alaan kuuluvaa tutkimusta, nimittäin Antti Sovijärven Suomen kielen äännekuvasto (1963) j a Kalevi Wiikin väitöskirja Finnish a n d English Vowels. A comparison with special reference to the learning problems m e t by native speakers of Finnish learning English ( T u r u n yliopiston julkaisuja Sarja B, osa 94, 1965), jossa kielenoppimistapahtuman fonologista j a foneettista puolta tarkastellaan teoreettisesti tuoreesta j a k ä y t ä n n ö n k a n n a l t a mer- kittävästä näkökulmasta. Lisäksi teoksessa on valaistu suomen kielen vokaalien akustista rakennetta tieteen uusimpien menetelmien avulla. S a m a a n aihepiiriin liittyy läheisesti Wiikin toinenkin työ: Finnish a n d English Laterals. A comparison with special reference to the learning problems met by native speakers of Fin-

nish learning English ( T u r u n yliopiston Fonetiikan laitoksen julkaisuja n : o 1, 1966). Fonetiikan alaan kuuluu edelleen m m . Vilho Kallioisen laajahko kirjoitus Suomen kysymyslauseen intonaatiosta (Vir. 1968). Muoto-opin perin vähäisestä tutkimuksesta voi vielä poimia näytteeksi pari artikkelia, nimittäin G ö r a n Karlsso- nin kirjoituksen Pari huomiota muoto-opin alalta (SJ 2, 1960) j a T e r h o Itkosen aiemmin julkaisemat, m u t t a osin uudestaan m u o k k a a m a t tutkielmat Mellakoihin vai mellakkoihin? ja. -siin vai -hin monikon illatiivissa? (Sisältyvät j o mainittuun teok- seen Nykysuomen tutkimusta j a huoltoa.)

Ei liioin tyyliopin tutkimuksen edistymisestä 1960-luvulla ole paljon sanottavaa.

Kuitenkin alan tärkeyttä on viime aikoina tähdennetty useassa yhteydessä, ehkä painokkaimmin j a tulevalle tutkimukselle suuntaa antavimmin Pauli Saukkosen O u l u n yliopistossa pitämässä virkaanastujaisesitelmässä Kielen tyylit (Vir. 1968).

Jatkotutkimuksiin innostavia huomioita puhekielen j a kirjakielen struktuurissa ilmenevistä eroista sisältyy edelleen h ä n e n tutkielmaansa Kokeellisia havaintoja puhekielen j a kirjakielen tyylieroista (Vir. 1966). Kirjallisuudentutkimuksen j a kielentutkimuksen rajamailla, liikkuu Pertti V i r t a r a n n a n tutkimus F. E. Sillanpään p u h e t t a (1967), j a mainoskielen kehitystä tarkastelee puolestaan J a r l Louhija teoksessaan L e h t i m a i n o n t a m m e kielen j a tyylin h a h m o t t u m i n e n I — I I (1963—66).

R i n n a n nykysuomen tutkimuksen kanssa kulkee myös k ä y t ä n n ö n kielenhuolto j a -viljely, jonka p ä ä t e h t ä v ä n ä voidaan pitää toisaalta huolehtimista siitä, ettei liiallista j a kielen selvyyttä haittaavaa poikkeamista vakiintuneista normeista pääse syntymään, m u t t a toisaalta myös yleisen käytännön tarkkailua, j o t t a kulloi-

(9)

setkin suositukset eivät olisi epärealistisella tavalla ristiriidassa kielen tosiasiallisen tilan kanssa. Se, että kielenhuoltomiesten työ suuren yleisön keskuudessa usein leimataan elävälle kielelle vieraaksi säännöttelyksi j a ahdashenkiseksi purismiksi, j o h t u u lähinnä siitä, ettei m a a m m e virallisen kielenhuollon toimintaperiaatteita tarpeeksi hyvin tunneta. Siksi onkin syytä toivoa laajaa levikkiä j a pitkää ikää M a t t i Sadeniemen toimittamalle j a vuodesta 1968 ilmestyneelle Kielikello-lehtiselle, jossa m a a m m e virallinen kielenhuoltajisto pyrkii lähestymään kielenkäytön ajankohtais- ongelmien parissa ponnistelevaa kirjoittajaa pikemmin informoivasti j a neuvovasti kuin j y r k ä n normittavasti. Myös yksityiset kielenhuoltajat ovat yhä selvemmin luopumassa » a n k a r a n p u u t a r h u r i n » otteista; nykyinen kirja-ja yleiskielemme alkaa nimittäin olla j o siinä m ä ä r i n vakiintunutta (esim. vielä 1900-luvun alkuvuosi- kymmeniin v e r r a t t u n a ) , että viime aikoina on tiukan normittamisen sijasta yhä useammin ollut aihetta entisten, usein kieliopin keskeisiin kohtiin kuuluvien sääntö- j e n väljentämiseen nykyistä kielitajua p a r e m m i n vastaaviksi. Oireellisena voinee

pitää sitäkin, että nykyään p u h u t a a n mieluummin kielenhuollosta tai -viljelystä kuin entiseen t a p a a n oikeakielisyydestä. T ä m ä ei kuitenkaan merkitse sitä, että sellainen kielenneuvonta j a -ohjailu, josta Suomen Akatemian kielitoimisto on vuoden 1969

l o p p u u n huolehtinut j a j o t a esim. Virittäjän »Kielemme käytäntö» -osasto edustaa, olisi m e n e t t ä n y t merkitystään. Päinvastoin: jos kaikkinaisesta tietoisesta kielen- ohjailusta j a normituksesta luovuttaisiin, olisi tuloksena v a r m a a n piankin kielen ilmaisukyvyn kaoottinen huononeminen j a kielenkäyttäjiä häiritsevä valintamah- dollisuuksien liikanaisuus. H y v ä n ä osoituksena siitä, että kielimiesten sanoma nykyäänkin menee perille, voisi mainita esim. yleisradion Kielivartio-ohjelmassa pidettyjen, kielenkäytön alaan kuuluneiden pakinoiden suuren suosion; n ä m ä p a k i n a t on m y ö h e m m i n julkaistukin (Kielivartio, T L 25, 1961; Toinen kielivartio, T L 33, 1963 j a Kolmas kielivartio, T L 37, 1964). 1960-luvun menekkiteoksiin kuuluvat myös Paavo Pulkkisen Asiasuomen opas (1. painos 1965, 5. painos 1969) sekä Pulkkisen tarkistama S a a r i m a a n Kielenopas (1967); kielenkäytön kysymyksiä kohtaan t u n n e t t u kiinnostus ei siis ole vähäistä. Samoin eräiden 1960-luvun vieras- peräisten muotisanojen nopea korvautuminen tarjotuilla suomalaisilla termeillä (esim. kommunikaation vaihtuminen viestinnäksi j a integroitumisen yhdentymiseksi) osoittaa, ettei »purisminkaan» aika ole vielä ohi. — Akatemialain k u m o a m i n e n aiheutti myös eräitä kielenhuollon alaan liittyviä uusia järjestelyjä. Suomen Akatemian kielitoimisto lakkasi vuoden 1970 alusta tämännimisenä olemasta j a siirtyi valtion humanistisen toimikunnan alaisuuteen Nykysuomen laitoksena. Vielä on aikaista sanoa, j ä ä k ö nimenmuutos vain muotoseikaksi vai annetaanko uudelle Nykysuomen laitokselle mahdollisuudet laajentua sellaiseksi monipuoliseksi tutkimusinstituutiksi kuin esim. Kansallisten tieteiden kehittämisohjelmassa on kaavailtu.

Kirjakielemme sanahistorian kysymyksiä on useissa yhteyksissä valaisevasti käsi- tellyt L a u r i Hakulinen. Etenkin ns. käännöslainojen tutkijana h ä n on j o u t u n u t tekemään suurelta osin u r a n u u r t a j a n työtä. Näiden tutkimustensa tuloksia Hakuli-

(10)

nen on vuosien m i t t a a n j'ulkaissut lukuisissa kirjoituksissaan (eräänlaisena alan yleiskatsauksena näistä on mainittava Virittäjässä v. 1955 ilmestynyt artikkeli Suomen kielen käännöslainoista); kokoavaa esitystä alalta ei kuitenkaan viime aikoi- h i n asti ole ollut. Siksi onkin tervehdittävä iloiten Hakulisen v. 1969 julkaisemaa tutkimusta Suomen sanaston käännöslainoja ( S K S T 293). E r ä ä t teoksen sana- artikkeleista ovat j o aiemmin ilmestyneet muualla pääpiirteissään samanasuisina;

pääosa kirjan sisällöstä on kuitenkin u u t t a . Käännöslainojen selvittely ei useinkaan ole h e l p p o a : toisin kuin ns. raakalainat, käännöslainat eivät yleensä äänneseikoin paljasta vieraslähtöisyyttään. Suomalaisella tutkijalla on kuitenkin monien muiden m a i d e n tutkijoihin v e r r a t t u n a harvinainen metodinen etu, j o k a a n t a a meikäläiselle tutkimukselle yleisempääkin merkitystä: h ä n voi kirjakielemme käännöslainoja setviessään etsiä vertailuaineistoa vanhoista kansanmurteista j a lähisukukielistä, joihin käännöslainat ovat vain vähässä m ä ä r i n päässeet kotiutumaan. T ä t ä kriteeriä, joka a n t a a suomalaiselle tutkijalle hyvät mahdollisuudet polygeneettisyystapausten eliminoimiseksi, on Hakulinen runsaasti käyttänytkin. Tutkimuksen v a k u u t t a - vuutta lisää runsas esikuvakielistä (etupäässä ruotsista, saksasta, latinasta j a krei- kasta) poimittu näytteistö. N i m e n o m a a n semanttisten prosessien kronologiaa on kiintoisasti voitu valaista v a n h a n kirjasuomen esimerkein; samalla tulee havainnollisesti osoitetuksi, miten vahvaa esiagricolalaisen kirkkokielitradition ilmeisestikin on täytynyt olla. Kaikkiaan Hakulisen teos on tärkeä lisä kirjasuomen sanastohistorian tuntemukselle, m u t t a samalla se on myös hyvä osoitus siitä, kuinka läpikotaisen eurooppalaistumisprosessin kirjasuomen ilmaisuvarasto on m u u t a m a n vuosisadan aikana kokenut. Käännöslainatutkimustensa ohella Hakuliselta on 1960-luvulla riittänyt huomiota myös muihin tärkeihin tutkimuskohteisiin. Viitattakoon vain v a n h a n kirjasuomen j a viron keskinäisiä yhtäläisyyksiä käsitteleviin runsasaineistoi- siin tutkielmiin V a n h a n kirjasuomen j a viron sanastoyhtäläisyyksiä (Vir. 1960) sekä V a n h a kirjasuomi j a viro. Lisää yhtäläisyyksien vertailua (Vir. 1963).

Siihen suomen kielen tieteellisten sanakirjojen ohjelmaan, j o n k a E. N . Setälä v. 1896 esitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle j a jonka seura sittemmin hy- väksyi, sisältyi yhtenä v a n h a n kirjasuomen sanakirjahanke. Kesti kuitenkin kuusi vuosikymmentä, ennen kuin toimeen M a r t t i R a p o l a n johdolla v. 1956 pääs- tiin t a r t t u m a a n . Sen jälkeen edistyminen on ollutkin ripeätä. Suurtyön toteutukseen liittyviä periaatteellisia seikkoja R a p o l a käsitteli Virittäjässä v. 1958, j a v. 1965 h ä n oli valmis julkaisemaan Virittäjässä näytteeksi sanakirjan ensimmäiset koe- artikkelit. Näin nopea edistyminen on ollut mahdollista ennen kaikkea siksi, että toi- mitustyössä on tulevan sanakirjan runkona voitu käyttää R a p o l a n omia, vuosikymmenien työn tuloksena karttuneita poimielmia sekä alkuaan etymologisen sanakirjan tarpeisiin tutkimuslaitos Suomen suvussa kerättyä suurta leikekokoelmaa.

Vaikka aineiston jatkuva täydentely on ollut tarpeen, on luonnoskäsikirjoitus saatu 1960-luvulla pääpiirtein valmiiksi, eikä liene liian optimistista ennustaa, että sanakirjan ensimmäiset osat ilmestyvät 1970-luvulla.

Pääasiassa vanhasta kirjasuomesta M a r t t i R a p o l a on löytänyt myös 1960-luvulla

(11)

tuotteliaana j a t k u n e e n tutkimus- j a julkaisutyönsä virikkeet. Selkeästi j a lisäkysy- myksiä herättävästi h ä n on valaissut kirjasuomen sanaston historiaa teoksessaan Sanojemme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö Koskiseen ( T L 22, 1960), jossa h ä n on esitellyt kaikkiaan nelisentuhatta sanaa. Sanat on ensin mainittu tavanomaisessa aakkosjärjestyksessä j a sen jälkeen teoksen toisessa osassa havainnollisesti sepittäjien j a käyttöön ottajien m u k a a n ryhmiteltyinä. Odotuksenmukaisesti on runsain sana-

luettelo tullut Agricolan osalle; h ä n e n tarkkaa panostaan aktiivina sanaston kehittä- j ä n ä on kuitenkin vanhempien käsikirjoituslähteiden puuttuessa vaikea määrittää.

— Jännityksen hetkiä v a n h a n kirjasuomen tutkijalle tuotti pari 1960-luvulla tehtyä löytöä. V . 1961 kävi ilmi, ettei Skoklosterin kartanonlinnan kirjastossa Ruotsissa ollutkaan vain yhtä Agricolan U u d e n Testamentin laitosta v a a n kaksi. Lisäksi ilmeni, että teoksista toinen, ennen tuntematon, oli varustettu runsain reunamer- kinnöin. T ä m ä herätti filologin salapoliisinvaistot, j a tuloksena oli kiintoisa tutkimus kirjasuomen ensimmäisen kielenhuoltajan, Henrik Hoffmanin, osuudesta vuoden 1642 raamatunsuomennoskomitean työhön (Rapola: Henrik Hoffman, puristinen kielenkorjaaja, Suomi 110: 3, 1963). Toinen merkittävä löytö tehtiin Västeräsissa v. 1966, kun erään kirjan kansikovikkeista paljastui useita kymmeniä sivuja suomenkielistä tekstiä, joukossa m m . Agricolan Abckirian ennestään tunte- m a t t o m a t loppusivut. Västeräsin löytöä j a sen herättämiä tunnelmia ovat selvitelleet m m . M a r t t i R a p o l a (Agricolan aapiskirja uudessa valossa, Vir. 1967) j a A a r n i Penttilä (Mikael Agricolan Abc-kirja, Kasvatus j a koulu, 1967). Laajan, tässä vain maininnalla sivuutettavan artikkelituotantonsa ohella R a p o l a on jul- kaissut joukon etupäässä suurelle yleisölle tarkoitettuja, m u t t a myös tutkijalle an- toisia kielitieteellisiä esseekokoelmia (esim. Agricolan apajalla, T L 28, 1962 j a Kielen kuvastimessa, 1962), joissa kirjasuomen sana- j a tyylihistorian kysymysten käsittelyä on rikastettu tarkastelemalla niitä yleisempää kulttuurihistoriallista taustaa vasten.

Vielä on mainittava R a p o l a n kirjoittama selkeä yleiskatsaus v a n h a n kirjasuo- m e m m e vaiheisiin (sisältyy teokseen Suomen kirjallisuus I I [1963] j a on ilmestynyt myös erillisenä tietolippaana: Suomenkielinen proosa Ruotsin vallan aikana, T L 49, 1967).

Sanojemme ensiesiintymiä -teoksessaan M a r t t i R a p o l a osoitti »kylänmiehille»

a v u n h u u d o n karkuteille hajaantuneiden v a n h a n kirjasuomen sanojen käsittämiseksi.

Sen on kuullut m m . G ö r a n Karlsson, joka on muutamassa tutkielmassaan (esim.

Eräiden suomen sanojen varhaisesiintymiä, merkityshistoriaa j a v a n h e m p a a syno- nyymistoa, SJ 5, 1963 j a Käteinen j a luotto. Parin suomen kielen maksutermin historiaa, SJ 7, 1965) sekä teoksessaan Äldre genuina ord och läneelement i nufinsk penning- bank- betalnings- och kreditterminologi (Acta Academiae Aboensis.

H u m a n i o r a X X V I I I . 2, 1964) tarkastellut lähinnä liike- j a m u u n elinkeinoelämän sanastoa. Suuren palveluksen v a n h a n kirjasuomen (samoin kuin suomalaisen kan- sanrunouden) tutkijoille on tehnyt O s m o H o r m i a selvitellessään huolellisesti väitös- kirjassaan alan keskeisiin lähdeteoksiin kuuluvan G a n a n d e r i n sanakirjan kirjallista taustaa (Gananderin sanakirjan lähteet, S K S T 271, 1961). S a m a a aihepiiriä Hor-

(12)

340 HEIKKI PAUNONEN

mia on tarkastellut h i e m a n toisesta näkökulmasta m m . artikkelissaan G a n a n d e r i n murretiedot ( K S V 46, 1966). Pikemmin varhaisnykysuomeen kuin v a n h a a n kirja- suomeen liittyy T a p i o Horilan väitöskirja 1800-luvun geologiset uudissanat Antero Vareliuksen kielessä ( S K S T 285, 1967). V a n h a n kirjasuomen tutkimuksesta voisi vielä mainita Niilo Ikolan etenkin Agricolaan liittyvät kirjoitukset (esim. Mikael Agricolan s u o m e n t a m a t R a a m a t u n kohdat j a niiden osuus koko R a a m a t u s t a , SJ 5,

1963 j a Mikael Agricolan U u d e n Testamentin painatusvaiheita, SJ 8, 1966) sekä viitata m m . Osmo Ikolan j a Aarni Penttilän moniin tutkielmiin. Vielä on p a n t a v a merkille, että vanhasta fennicakirjallisuudesta tai m u u t e n kirjaharvinaisuuksien joukkoon kuuluvista teoksista on julkaistu näköispainoksia v ä h ä n kertaansa (1960- luvulla m m . Fredr. Wilh. Pippingin Luettelo Suomeksi präntätyistä kirjoista, Daniel Jusleniuksen Suomalaisen Sana-Lugun Goetus, johon sisältyvät myös H . G.

Porthanille kuuluneen kappaleen välilehdille j a sivuille tehdyt runsaat lisät, sekä Petraeuksen, Martiniuksen j a Vhaelin kieliopit).

Setälän suuriin sanakirjahankkeisiin kuului myös suomen kielen etymologinen sanakirja. Tarvittiin kuitenkin usean vuosikymmenen ankara äännehistoriallis- etymologinen työ, ennen kuin sanastomme alkuperä voitiin katsoa siinä m ä ä r i n selvitetyksi, että sanakirjan julkaisemiseen saatettiin ryhtyä. Suomen kielen etymologisen sanakirjan I osa ilmestyi Y. H . Toivosen kirjoittamana v. 1955, I I osa vasta h ä n e n kuolemansa jälkeen j a osin j o Erkki Itkosen j a Aulis J . J o e n l a a t i m a n a v. 1958.

Teoksen 1960-luvulla ilmestyneet I I I j a I V osa (1962, 1969), j o t k a käsittävät kie- lemme sanajaksot pamata — roska j a roskooli — teili, ovat kokonaan Erkki Itkosen j a Aulis J . J o e n käsialaa. Näistä osista ilmenee selvästi teoksen toimitusperiaatteiden perusteellinen m u u t t u m i n e n alkuosiin verrattuna. Aineiston käsittely on syventynyt m m . usein hyvinkin yksityiskohtaisten merkityksenselitysten ansiosta. Myös hakusanojen valinnassa on joustettu entisestä: m u k a a n on kelpuutettu suhteellisesti run- saammin murresanoja sekä nuoria lainoja; niin ikään kantasanojen johdoksille on osoitettu suurempaa huomiota. K u n sanakirjan jälkiosiin on lisäksi yhä e n e m m ä n otettu myös hakusanojen murremuotoja sekä mainittu niistä suppeat levikkitiedot, voi teosta entistä p a r e m m i n käyttää myös aineskokoelmana — hyöty, joka etenkin ulkomaisen tutkijan kannalta on mitä merkittävin. Suomen kielen etymologisen sanakirjan I I I j a I V osan ilmestyminen kuuluu 1960-luvun kielentutkimuksemme huomattavimpiin merkkitapauksiin.

Suomen kielen sanaston alkuperää ovat 1960-luvulla käsitelleet lukuisissa erikoistutkielmissaan m m . Aulis J . Joki, Lauri Posti, R. E. Nirvi j a K u s t a a Vilkuna.

Varsinaisten fennistien j a fennougristien ohella on alan tutkijoina mainittava myös eräät vieraiden kielten spesialistimme, ennen m u i t a itämerensuomalais-balttilaisten j a -slaavilaisten suhteiden ansioitunut erikoistuntija Valentin Kiparsky j a venäläis- suomalaisia lainakosketuksia lukuisissa tutkielmissaan käsitellyt Igor Vahros. Tässä on aihetta korostaa myös sitä, että suomen kielen sanaston tutkimus (etenkin etymo- logioivalta kannalta) on nimistöntutkimukseni ohella se fennistiikan osa-alue, j o t a koh- t a a n myös ulkomailla t u n n e t a a n j a t k u v a a kiintoa; tiedetäänhän, miten suuri merkitys

(13)

itämerensuomalaisten kielten sanasto- j a äänneseikoilla on etenkin germaanisten, m u t t a myös balttilaisten j a slaavilaisten kielten tutkijoille. E n n e n kaikkea germaanis-

(tai skandinaavis-) lähtöiset lainasanamme ovat 1960-luvulla olleet ulkomaisten tutkijoiden kiinnon kohteena. Mainittakoon vain A. D . Kylstran väitöskirja Ge- schichte der germanisch-finnischen Lehnwortforschung (Utrecht 1961), Wolfgang Schlachterin aiemmin monisteena ilmestynyt tutkimus Studien z u m W a c h s t u m des Wortschatzes an skandinavischen u n d finnischen Lehnadjektiva. Rev. N a c h d r .

( M u n c h e n 1962) j a Tryggve Sköldin tutkimus Einige germanische Lehnwörter im Lappischen und Finnischen (Uppsala Universitets Ärsskrift 1960: 2). Tässä yhtey- dessä sopinee mainittavaksi myös suomalais-ugrilaisten kielten vaikutusta venäjään pohtineen Wolfgang Veenkerin väitöskirja Die Frage des finnougrischen Substrats in der russischen Sprache (Indiana University Publications. Uralic a n d Altaic Series.

Voi. 82, 1967), vaikka teoksen p ä ä p a i n o onkin äänneopillisten j a morfologis-syntak- tisten kosketuskohtien etsimisessä. S a m a a kysymystä on myöhemmin seikkaperäisesti j a Veenkerin teosta monin kohdin kritisoiden käsitellyt Valentin Kiparsky kirjoituk-

sessaan O n k o venäjän kielessä suomalais-ugrilaista substraattia? ( S T A E P 1968).

Liivin j a viron vaikutusta latvian kieleen j a sen murteisiin on lainasanojen valossa tarkastellut Valdis J . Zeps teoksessaan Latvian and Finnic Linguistic Convergencies (Indiana University Publications. Uralic and Altaic Series. Voi. 9, 1962).

Ensi sijassa suomen kansankielen, m u t t a osin myös lähisukukielten j a v a n h a n kirjasuomen aineistoon perustuvat monet R. E. Nirvin tutkimukset, joiden tuloksena on 1960-luvulla syntynyt jälleen yksi semanttisen kirjallisuutemme merkkiteoksia (Sanoja j a käyttäytymistä. Sanahistoriallisia tutkimuksia I I , Suomi 111: 1, 1964).

Nirvin teos koostuu viidestä erillisestä tutkielmasta, joiden aiheina ovat länsisuoma- lainen sääliä-verhi, eräät semanttiset paralleelikehittymät, sopa-sanan historia, suomen sopia j a sopu -sanat sekä leina, leinä j a leino -vartaloiset homonyymit.

Vaikka Nirvi tulee tutkielmissaan tehneeksi uusia etymologisia havaintoja (esim. täsmä-sajian j a kina-, leinä-, faVzo-pesyeiden osalta) sekä valaisseeksi kiin- nostavasti monia m u r t e i d e m m e sanastomaantieteellisiä ilmiöitä, h ä n e n tutkiel- miensa p ä ä a n t i lienee sittenkin semanttisten mekanismien selvittelyssä. Erinomaisen lähtökohdan tämänkaltaiselle tarkastelulle on tarjonnut alkuaan kudontatermis- töön kuuluneiden toimi, täsmä, kuva j a sää -sanueiden m y ö h e m m ä n abstraktistumis- kehityksen paralleelisuus. Konkreettisten sanojen abstraktinen käyttö on tässä tapauksessa ollut alun perin eufemistista {lyhytjärkisen sijasta on pyritty p u h u m a a n lyhyttoimisesta j n e . ) . Uusien kiertoilmausten tarve on ollut j a t k u v a a ; sellaiset sanat, joiden v a n h e m p i synonyymi on j o suorittanut semanttisen siirtymisen eufemismeja

vaativaa käsitettä kohti, ovat olleet helposti alttiita myös samalle merkityksen muutokselle. V a n k k a metodinen ote näkyy myös muissa Nirvin 1960-luvun sanasto- historiallisissa tutkielmissa, joista tässä mainittakoon vain kiintoisasti myös ulkomaisiin merkitysparalleeleihin tukeutuva tutkimus virma-sanan alkuperäisistä käyttötavoista (Pahat virmat, S U S T 145, 1968). — Suomen kansankielestä on lukuisien, e n n e n kaikkea sanastomaantieteellisten tutkimustensa aiheet valinnut myös Veikko R u o p -

(14)

3,42 HEIKKI PAUNONEN

pila. Uusi lisä Kalevalan-tutkimukseemme on Ruoppilan teos Kalevala j a kansan- kieli ( S K S T 284, 1967), jossa tekijä on tarkastellut noin kolmensadan Vanhassa

Kalevalassa esiintyvän sanan levikkiä suomen murteissa j a karjala-aunuksessa, näistä 115 sanaa kartografisesti. Useimmissa 1960-luvun erikoistutkielmissaan R u o p p i l a on ansiokkaasti soveltanut onomasiologista tarkastelutapaa, näin esim.

kirjoituksissaan Hierimen nimitykset suomen murteissa (Vir. 1960), M u i k u n nimitykset suomen murteissa (Vir. 1962, sama saksaksi: SF X I I , 1965) j a Bildliche Ausdriicke fur einen murrischen Menschen ( S U S T 125, 1962).

Setälän esittämistä tieteellisistä sanakirjahankkeista eittämättä mittavin oli suomen kansankielen sanakirja. Runsaasti aikaa j a varoja vaativa aineiston keruu saatiin j o 1900-luvun alkuvuosina käyntiin; erittäin tuloksellisia olivat 1920- j a 1930-luku, jolloin kerättiin suurin osa Sanakirjasäätiön ns. stipendiaattikokoelmista, laajoista j a perusteellisista yhden paikallismurteen sanaston inventaareista. Seurasi kuitenkin parin vuosikymmenen mittainen välivaihe, jonka aikana aineistoa voitiin varojen niukkuuden vuoksi k a r t u t t a a vain vapaaehtoisin vastaajavoimin, vaikka tarvetta olisi ollut myös koulutettujen kerääjien lähettämiseen kentälle. K ä ä n n e p a r e m p a a n tapahtui kuitenkin 1960-luvulla. V. 1964 voitiin lähettää pitkäaikais- kerääjä Rovaniemelle j a t k a m a a n kesken j ä ä n y t t ä pitäjänsanaston kokoamista.

Vielä merkittävämpi t a p a h t u m a oli se, että v. 1968 saatettiin stipendiaattivoimin aloittaa kolmen u u d e n pitäjänsanaston keruu tärkeistä m u t t a t ä h ä n asti puutteellisesti tunnetuista murteista; keruupitäjiksi valittiin H i m a n k a , Vihti j a entinen V p l : n Uusikirkko. J o p a r i n vuoden aikana saavutetut tulokset vastaavat täysin odotuksia:

monipuolista j a luotettavaa sanastoainesta on murteistamme yhä tavoitettavissa, joskin hyvien oppaiden löytäminen on työn takana. Vielä on tavoitteena ainakin yhden, lounaismurteita edustavan pitäjän saaminen pitkäaikaiskeruun piiriin.

Pahimpien aukkojen paikkaamiseksi on lisäksi 1960-luvun loppupuolelta lähtien järjestetty kesäisin noin kuukauden mittaisia, ennalta tarkoin valmisteltuja sanaston-

tutkimusretkiä, joihin on osallistunut 10—20 koulutettua kerääjää. Tehokas tapa sanastoaineksen kartuttamiseksi ovat lisäksi 1960-luvulla olleet keruukilpailut;

esim. T e r h o Itkosen v. 1960 organisoimaan »Sananuotta»-kilpailuun osallistuneet 2 120 vastaajaa lähettivät lähes 400 000 sanatietoa. Runsasta oli osallistuminen myös Kansankielen viikolla v. 1964 järjestettyyn kilpailuun, jolloin pitkälti toista t u h a t t a asianharrastajaa lähetti liki 150 000 sanastoa j a muoto-opin seikkoja koskevaa sanalippua. — Sana-artikkeleiden laadinta saatettiin — tosin varsin vähäisin voimin — aloittaa 1940-luvun lopussa, m u t t a vasta 1960-luvun alkupuolella on voitu toimittajakuntaa laajentaa siinä määrin, että käsikirjoituksen ripeä edistyminen on ollut mahdollista. V u o d e n 1969 l o p p u u n mennessä käsikirjoitusta oli val- miina suurin piirtein A-alkuisten sanojen l o p p u u n asti; alkupään sana-artikkeleita on kuitenkin ennen painatusta täydennettävä kirjoitustyön aikana karttuneella aineistolla. Rohkaisevin merkki kansankielen sanakirjan edistymisestä 1960-luvulla on vuoden 1969 lopulla valmistunut j a helmikuussa 1970 ilmestynyt 140-sivuinen

(15)

Suomen murteiden sanakirjan koevihko, joka enteilee sanakirjan ensimmäisten osien ilmestymistä 1970-luvun kuluessa.

Vaikka äännehistorialliset kysymykset ovat vuosikymmeniä olleet suomalaisen dialektologian keskeisaiheita j a vaikkei 1960-luku ole tässä suhteessa poikkeus, ei varsinaisia murremonografioita ole ilmestynyt kuin yksi, Heikki Leskisen väitöskirja Luoteis-Laatokan murteiden äännehistoria I. Konsonantit ( S K S T 275, 1963).

M u t t a t ä m ä uusin äännehistoriamme onkin hyvin edustava. Tutkimuskohteena olleen, nyt j o osin tavoittamattomiin hävinneen murteiston tekee erityisen kiinnosta- vaksi sen sekakoosteisuus j a oloissamme harvinaislaatuinen mutkikkuus, mikä ainakin osaksi on seurausta useiden toisiinsa törmänneiden murrekomponenttien ristey- tymisistä. K ä y t t ä m ä l l ä hyväkseen asutushistoriallista tietoa j a etenkin Tverin j a Novgorodin karjalaisilta saatua vertailuaineistoa tekijä on voinut tukea histo-

riallisen esityksensä useihin synkronisiin tasoihin, mikä erityisesti itämurteiden käsittelyssä ei ole ollut kovin tavallista. K u n teoksessa on lisäksi rohkeasti käytetty hyväksi murremaantieteellistä näkökulmaa sekä pitkin m a t k a a pidetty silmällä yksityisten äänteiden asemaa murteen koko äännejärjestelmässä, on tuloksena ollut teos, joka hyvin osoittaa äännehistoriallisen metodin y h ä kehittämiskelpoiseksi.

Kuitenkin voitaneen kysyä, onko dispositionsa puolesta melko kaavamaiseksi jäy- kistynyt yhden murteiston äännehistoria enää kaikilta osiltaan paras mahdollinen tapa kielen äännejärjestelmän kuvaamiseksi.

Y h t ä paljon kuin yksittäisiä monografioita huonosti tunnetuilta murrealueilta on suomen murteiden äännehistoriallisessa tutkimuksessa j o k a u a n kaivattu viime vuosikymmenien tulokset yksien kansien sisään kokoavaa yleisesitystä. Ainoan tämänkaltaisen teoksen, E. N . Setälän Yhteissuomalaisen äännehistorian, ilmesty- misestä oli 1960-luvun alkuun tultaessa ehtinyt kulua j o seitsemisenkymmentä vuotta. O d o t e t t u suomalaisen dialektologian summa ilmestyi v. 1966 M a r t t i R a p o l a n kootessa 75-vuotispäivänsä merkeissä lähes 500-sivuiseksi kirjaksi ainutlaatuista suomen murteiden j a v a n h a n kirjasuomen tuntemusta osoittavat luentonsa (Suo- m e n kielen äännehistorian luennot, S K S T 283). O n syytä korostaa, että kyseessä ovat l u e n n o t ; t ä m ä heijastuu j o asioiden perusteellisessa käsittelytavassa j a teoksen dispositiossa, jossa jotkin seikat ovat tulleet mainituksi sekä konsonantiston että vokaaliston puolella (alkuaan eri lukuvuosina!); t ä m ä n vuoksi teos on sisällökkyy- destään huolimatta omiaan myös opiskelijoiden käyttöön. M u t t a kirjan luentomai- suudesta on toisenlaistakin hyötyä: täydellistä esitystä tavoittelematta tekijä on voi- n u t sirotella tekstiin runsaasti tarkoituksellisia, jatkotutkimuksiin inspiroivia virik- keitä sekä vapaasti osoittaa t ä h ä n asti avoimia kysymyksiä, joiden tunteminen on tieteellistä maailmankuvaansa luovalle tutkijanalulle ainakin y h t ä arvokasta kuin sen tietäminen, mitä voidaan pitää t ä h ä n mennessä selvitettynä; j a senkin Rapola on t u o n u t teoksessaan selkeästi esiin.

U u d e n luvun alkua meikäläiselle dialektologialle merkitsee T e r h o Itkosen väitös- kirja Proto-Finnic Final Consonants 1 : 1 . Introduction. T h e History of -k in Finnish 2

(16)

344 HEIKKI PAUNONEN

(väitöskirjakappale 1964 = S U S T 138: 1, 1965). J o aiheen valinta on epätavalli- n e n : sen sijaan, että olisi rajoittunut yhden paikallismurteen äänneopin kuvaami- seen, tekijä on ottanut selvittääkseen kaikkien suomen murteiden osalta tähänasti- sessa kirjallisuudessa puutteellisesti j a osin epätarkasti käsitellyn äänneopin ilmiön.

K ä y k i n ilmi, että suomen murteiden sananloppuisen k:n historian selvittely voi onnistua vain, mikäli historiallista analyysia t ä y d e n n e t ä ä n synkronisin poikkileik- kauksin. Ensimmäistä kertaa suomalaisessa äännehistoriallisessa kirjallisuudessa on tässä teoksessa pyritty myös mahdollisimman täydelliseen synkroniseen analyysiin; t ä m ä on ollut mahdollista turvautumalla m m . laajoja esitöitä vaativiin tilastolli- siin vertailuihin. Strukturaalin kielentutkimuksen menetelmiä soveltaessaan tekijä on samalla tullut osoittaneeksi eräiden amerikkalaisten tutkijoiden käsityksen suo- m e n sananrajaisten ilmiöiden luonteesta hataraksi sekä epäillyt koko j u n k t u u r i - käsitteen mielekkyyttä; kiintoisaa kyllä, samantapaisiin epäilyihin ovat struktu- ralistitkin m y ö h e m m i n päätyneet.

Eräitä m u r t e i d e m m e äänneopin kysymyksiä on käsitelty myös suppeammissa erikoistutkielmissa. Näin esim. T e r h o Itkonen on kiinnittänyt huomiota murteittain suomessa, lapissa j a suomenruotsissa tavattavaan paralleeliseen kehitysilmiöön, jonka m u k a a n tietyin (lähinnä lausefoneettisin) edellytyksin sananalkuinen kon- sonantti on voinut pidentyä (Uber einige Sandhi-Erscheinungen im Finnmark- lappischen, Finnischen u n d Finnlandsschvvedischen, F U F 35, 1965). Sandhi- ilmiöiden yleistä luonnetta h ä n on lisäksi käsitellyt kirjoituksessaan Sananrajaisten äänneilmiöiden synkroniaa j a diakroniaa (Vir. 1964). Aivan uudesta näkökulmasta T e r h o Itkonen on tarkastellut itämurteidemme keskeisiin kuvausongelmiin kuulu- v a a liudennusta. Havainnollisessa tutkielmassaan Itäsuomalaisen liudennuksen fonologinen paradoksi ( S U S T 145, 1968, saksaksi: SF X I V , 1969) h ä n on osoittanut, miten näennäisesti yksinkertainen tulkinta, liudennuksen käsittäminen konsonant- tiin kuuluvaksi, j o h t a a käytännössä suuriin kuvaus- j a tulkintavaikeuksiin. N ä m ä voidaan kuitenkin välttää j a ratkaisulle löydetään lisäpätevyyttä j o p a liudennus- murteiden ulkopuoleltakin, jos liudennuksen katsotaan kuuluvan konsonanttia edeltävään vokaaliin, jolloin murteessa itse asiassa on kaksi diftongisarjaa: yksi- morainen (systeemissä yksinäisvokaaliin rinnastuva) j a kaksimorainen (pitkään vokaaliin rinnastuva). Lounaismurteiden epäodotuksenmukaisesti sisäheitottomien muotojen ongelmaa puolestaan pohtiessaan A. Alhoniemi on esittänyt tavanomaisen analogiaselityksen rinnalle todennäköiseltä t u n t u v a n lisänäkökohdan: on m a h d o l - lista, että paradigmakokonaisuuden huomioonotto on estänyt sisäheiton toteutumi- sen niissä tapauksissa, joissa tuloksena olisi ollut systeemikokonaisuutta hajottavaa monivartaloisuutta ( R a u m a n seudun murteen sisäheitosta, SJ 9, 1967).

Tässä yhteydessä voinee ottaa puheeksi myös sellaiset suppeahkot m u t t a monessa tapauksessa hyvin merkittävät tutkielmat, joissa on erilaisten kielenilmiöiden nojalla tarkasteltu yhden tai useamman murteen »asemaa». Valaisevasti on itämur- teidemme j a karjalan vaiheita paitsi kielellisiin piirteisiin myös valtiollisen j a asu- tushistorian a n t a m a a n tosiasia-aineistoon tukeutuen selvitellyt Heikki Leskinen

(17)

laajahkossa kirjoituksessaan Suomen itämurteet keskiajan j a u u d e n ajan taitteessa (Vir. 1964). I t ä m u r t e i d e m m e kannalta tärkeää j a tutkijoita pitkään askarruttanutta kysymystä inkeroismurteiden alkuperästä on R. E. Nirvi p o h t i n u t perusteellisessa j a u u t t a aineistoa sekä tuoreita näkökohtia sisältävässä tutkielmassaan Inkeroismur-

teiden asema ( K S V 4 1 , 1961), jossa h ä n päätyy p i t ä m ä ä n inkeroisia muinais- karjalaisesta keskuksesta viikinkikauden loppupuolella eronneena j a nykyisille asuinsijoilleen siirtyneenä väestöryhmänä. Inkeroismurteita Nirvi on käsitellyt vielä parissa muussakin kirjoituksessaan (Die Lautwandel ir > er in den ingrischen Dialekten, S U S T 125, 1962 j a Havaintoja Inkerin murteista, Vir. 1960). I t ä m u r - teiden alalta ovat m m . Pertti V i r t a r a n n a n tutkielma Murretietoja K u p a n i t s a n Greplasta (KSV 43, 1963), Pauli Saukkosen kirjoitus Piirteitä R a u d u n murteesta

( R a u d u n historia, 1965), Aimo T u r u s e n esitys Suojärven murteesta (teoksessa Suojärvi I, 1965) sekä Veikko R u o p p i l a n katsaus Inkerin kieliolot (Inkerin suomalaisten historia, 1969). Kirjallisuudessa vähälle huomiolle j ä ä n e i t ä Pohjois-Pohjan- m a a n j a Peräpohjolan murteita ovat käsitelleet m m . Lauri Lounela (Pohjois-Poh- j a n m a a n murresuhteista, J o u k o 7, 1962) j a T . I. Itkonen (Inarin suomea viisi vuosikymmentä sitten, Vir. 1962). Vielä voisi mainita T u o m o T u o m e n Etelä- Pohjanmaan J ä r v i s e u d u n savolaismurretta käsittelevän kirjoituksen Alajärven murteen asemasta (Kyrönmaa 13, 1966), Veikko Ruoppilan esityksen K y m e n - laakson murteista (Ankkapurha 5, 1963) j a M a t t i Punttilan katsauksen Vehka- lahden m u r r e (Ankkapurha 6, 1968). M i t ä erilaisimmissa yhteyksissä (mm. osa- kuntien j a kotiseutuliittojen albumeissa, pitäjänhistorioissa jne.) ilmestyneet suppeat murteenkuvaukset voinevat j ä ä d ä tässä m a i n i n n a n v a r a a n .

M u r t e i d e m m e äänneopillisen tutkimuksen rinnalla on muoto-opillisten kysymysten selvittely vuosikymmenet ollut lapsipuolen asemassa. Ilahduttavia merk- kejä muoto-opin harrastuksen elpymisestä on 1960-luvulla kuitenkin havaittavissa.

Ainoaksi laajaksi monografiaksi tosin j ä ä T a u n o Särkän väitöskirja Itämerensuoma- laisten kielten eksessiivi ( S K S T 291, 1969), jossa tekijä runsaaseen suomen m u r - teiden j a lähisukukielten aineistoon perustaen hahmottelee eksessiivin nykylevikin.

Kaiken aikaa on ansiokkaasti pidetty silmällä eksessiivin suhdetta muihin paikalli- suutta ilmaiseviin sijoihin sekä lokaaliadverbeihin. T ä m ä on puolestaan a u t t a n u t eksessiivin nykylevikin tulkinnassa (sijaa tavataan viidessä itämerensuomalaisessa kielessä): tekijä ei ole oikopäätä valinnut selitysperusteeksi oletusta yhteisestä alku- perästä, vaan on ottanut huomioon myös mahdollisen rinnakkaiskehityksen tai lainautumisen.

M u u t a m i a muoto-opin ilmiöitä on käsitelty myös suppeammissa tutkielmissa.

Lauri Posti on kirjoituksessaan Itämerensuomalaisen verbitaivutuksen kysymyksiä (Vir. 1961, saksaksi teoksessa Congressus Internationalis Fenno-ugristarum Buda- pestini habitus 20—24. I X . 1960, 1963) p a l a n n u t tutkijoita k a u a n askarruttanei- siin kiistakysymyksiin. E n n e n kaikkea etelävirolaiseen ainekseen tukeutuen h ä n esit- tää käsityksenään, että se yks. 3. persoonan p ä ä t e *-sen, j o k a nykyään esiintyy pas- siivissa j a refleksiivitaivutuksessa, on alkuaan ollut mediaalinen. Passiivin tunnus

(18)

*-ta- ~ *-da- ei h ä n e n mukaansa ole ollut kausatiivijohdin, kuten yleisimmin on viime aikoina otaksuttu, v a a n refleksiivijohdin, kuten j o Setälä on aikanaan oletta- nut. Heikki Ojansuun esittämään arveluun yhtyen j a sitä vahvasti perustellen on T e r h o Itkonen osoittanut, että karitiiviadjektiivien, superlatiivien j a eräiden mui- den sanojen osalta on lähdettävä vksm:n taivutustyypistä *kalattama : *kalattaman, josta nominatiivissa tapahtuneen kehityksen *kalattami > *kalaltoim > *kalattoin

sekä vartalossa t a p a h t u n e e n yleistyksen *kalattama- > *kalattoma- jälkeen on tultu suhteeseen kalato{i)n : kalattoman (Einige Fragen der urfinnischen L a u t - u n d For- mengeschichte, Congressus I, 1968). M m . Agricolalla esiintynyt partisiippityyppi t u 11 u (u) a t on herättänyt Aarni Penttilän j a T e r h o Itkosen kiinnostuksen (Penttilä: V a n h a n kirjasuomen tulluvat 'tulleet' -tyyppinen partisiippi, Vir. 1965;

I t k o n e n : E r ä ä n partisiippityypin taustaa, Vir. 1969). Itkonen on voinut, selvi- tettyään tarkoin myös m u i d e n *-ude- aineksisten muotoryhmien edustuksen suomen murteissa, vakuuttavasti kritisoida Penttilän kantaa, j o n k a m u k a a n kyseinen parti- siippityyppi sisältäisi monikollisuutta selventävän -vat, -vät -aineksen. Vertailu- aineiston valossa n ä y t t ä ä äännekehityksen *tulludet > > tullu(v)at olettaminen luontevimmalta, etenkin kun ilmiölle on osoitettavissa myös pitävät foneettiset j a strukturaalit perustelut. Vielä voi mainita pari Pertti V i r t a r a n n a n laajahkoa tutki- elmaa: nimittäin prolatiivista -/z-johdinta käsittelevän artikkelin U b e r die Parti- keln auf -li in den ostseefi. Sprachen ( S U S T 125, 1962) sekä tilastollisen analyysin Sanojen j a omistusliitteisten muotojen esiintymistiheydestä hämäläismurteissa (Acta Universitatis Tamperensis ser. A voi. 26, 1969).

J o s m u r t e i d e m m e muoto-opin tutkimus on pitkään ollut niukahkoa, ei kansankielen lauseopinkaan kysymyksiä kohtaan ole viime vuosikymmeninä tunnettu j ä r i n suurta mielenkiintoa. Kuitenkin monet etenkin n u o r e m m a n polven tutkijoista ovat 1960-luvulla osoittaneet kiinnostusta myös t ä m ä n alan kysymyksiä k o h t a a n : on ilmestynyt pari kolme laajaa monografiaa sekä joukko artikkeleita, j o t k a tukeutuvat paljolti suomen murteista saatuun aineistoon. Pauli Saukkonen on väitöskirjassaan j a sen jatko-osassa (Itämerensuomalaisten kielten tulosija- infinitiivirakenteiden historiaa I — I I , S U S T 137 j a 140, 1965 j a 1966) t a r t t u n u t yhteen suomen j a sen lähisukukielten lauseopin keskeisistä ongelmista: millä tavoin ovat syntyneet j a miten suhtautuvat toisiinsa ims. kielissä esiintyvät eri tulosijainfi- nitiivien moninaiset käyttötavat. Tärkeimmäksi pohdittavaksi on noussut 1. infinitiivin latiivin j a 3. infinitiivin illatiivin keskinäinen suhde. Saukkosen työ osoittaa selvästi, miten monenlaisten kysymysten parissa historiallisen lauseopin tutkija j o u t u u liikkumaan. Vertailu on usein ulotettava kauas etäsukukieliin asti. E n n e n kuin lauseopillinen analyysi ylimalkaan on mahdollinen, voi tutkija sitä paitsi j o u t u a tekemään pitkänkin ekskurssin muotohistorian alalle — t ä m ä usein j o sinänsä vaativan erikoistutkimuksen aihe. Usein ovat myös sanahistorialliset selvit- telyt tarpeen, ennen kuin jonkin h ä m ä r t y n e e n rektiosuhteen alkuperäinen mielek- kyys paljastuu. Ei siis ole ihme, ettei etenkään fennistiikassa historioiva lauseopin tutkimus ole saanut sitä suosiota, joka sille alan tärkeyden puolesta eittämättä kuuluisi.

(19)

Myös Paavo Pulkkinen on valinnut epätavallisen, yleiskielitieteellisestikin mer- kittävän väitöskirja-aiheen (Asyndeettinen rinnastus suomen kielessä, S K S T 2 8 1 ,

1966). Pulkkinen on tullut uurtaneeksi u r a a yhtaikaa usealla taholla joutuessaan syntaktisen aihepiirinsä ohella sivuamaan stilistiikan, etenkin fraseologian tutkimusta. Vaikka teos pääasiassa rakentuukin runsaan j a huolellisesti käsitellyn m u r r e - aineksen varaan, on siinä samalla luotu pohjaa myös kirjasuomen asyndetonin sekä yleisemminkin eräiden tyylikysymysten käsittelylle. S a m a a n aihepiiriin liittyvät myös Pulkkisen artikkelit Itämerensuomalaisten kielten koordinaatiosta (Vir. 1966) j a Orallakin ongellakin (Vir. 1966). — Syntaksin j a muoto-opin raja-alueilla liik- kuu Heikki Leskisen laaja tutkimus Die Konstruktionstypus anna ~ laske + finite Verbform in den osfi. Sprachen u n d im Lappischen (SUSA 67, 1966). T u t k i - muskohteina ovat siis olleet alkuperäisen synteettisen imperatiivinmuodostuksen sijaan tai rinnalle tulleet analyyttiset muodosteet; näitä t a v a t a a n yleisimmin itäi- sissä j a eteläisissä ims. kielissä j a lapissa. Hyvin perustein tutkija vetoaa vieraan vaikutuksen mahdollisuuteen analyyttisen imperatiivi tyypin synnyssä, joskaan ei pidä omaperäistäkään kehitystä m a h d o t t o m a n a . — Suppeammista murteidemme lauseopillisia kysymyksiä käsittelevistä tutkielmista voisi vielä mainita Göran Karlssonin etenkin metodisesti kiintoisan artikkelin Eräitä tilastollisia tietoja subjektin j a predikaatin numeruskongruenssista suomen murteissa (SJ 8, 1966, saksaksi:

Congressus I, 1968), Eeva Lindenin tutkielman Temporaalirakenne suomen murteissa (Vir. 1961), Pauli Saukkosen kirjoituksen Russisches in finnischen Satzkon- struktionen (Congressus I, 1968) sekä Eeva K a n g a s m a a - M i n n i n runsaasti itämeren- suomalaistakin aineistoa sisältävän tutkielman Adverbaalisesta genetiivistä (SJ 8,

1966).

Yksi syy suomen kansankielen muoto- j a lauseopin vuosikymmeniseen kesantoon on epäilemättä ollut systemaattisesti järjestettyjen aineskokoelmien p u u t e . Tutkija on j o u t u n u t etsimään materiaalinsa mitä erilaisimmista lähteistä j a pääasiassa muihin tarkoituksiin kerätyistä aineskokoelmista. T y ö on ollut vaivalloista j a aikaa viepää j a saalis parhaimmillaankin sattumanvarainen. Ratkaiseva käänne p a r e m - p a a n päin t a p a h t u i v. 1967, jolloin valtion tieteelliset toimikunnat kansleri Paavo Ravilan aloitteesta voivat ottaa käyttöön ulkomaisten esikuvien m u k a a n ns. pitkä- aikaishankkeiden toteuttamiseksi tarkoitetun tutkimussopimusjärjestelmän. Ensim- mäisten, neljäksi vuodeksi solmittujen tutkimussopimusten joukossa oli myös suomen kansankielen lause- j a muoto-opillisten ainesten keruu- j a arkistointi työ; käytän- nössä se suunniteltiin toteutettavaksi siten, että lauseopillisen aineksen keruu j a arkistointi t a p a h t u u Osmo Ikolan johdolla T u r u n yliopiston suomen kielen laitoksessa, kun taas muoto-opillisen aineksen sijoituspaikkana on Helsingin yliopiston suomen kielen laitos j a keruutyön johtajana T e r h o Itkonen, a p u n a a n jyväskylä- läisten kerääjien osalta Heikki Leskinen. Lauseopillisen aineksen keruutyössä on edetty ennen kaikkea äänitteiden pohjalta; litteroidut tekstit on edelleen m u o k a t t u tietokonekäsittelyä varten. Muoto-opillinen aines on koottu kenttäkeruuna, joka saatiin käyntiin heti kesällä 1967. V ä l t t ä m ä t t ö m ä n ä apuneuvona kenttätyössä

(20)

348 HEIKKI PAUNONEN

j a kertyneen aineksen arkistoinnissa on ollut T e r h o Itkosen laatima, alkuaan monisteena ilmestynyt Muoto-opin keruuopas ( T L 59, 1969). J o t ä h ä n mennessä k a r t t u n u t t a sekä muoto- että lauseopillista ainesta on voitu h y ö d y n t ä ä lukuisissa tutkimuksissa j a opintotutkielmissa, eikä liene liian optimistista ennustaa koko historioivalle kielentutkimuksellemme uutta, n i m e n o m a a n morfologis-syntaktista nousu- k a u t t a . Ainoana huolenaiheena tässä vaiheessa on k u m m a n k i n tutkimusohjelman j a t k u v u u d e n turvaaminen tutkimussopimuskauden päättyessä keväällä 1971;

sekä muoto- että lauseopillisen aineksen keruu- j a arkistointityön on nimittäin laskettu kaikkiaan vaativan n. 15 vuotta. Hankkeiden keskeytyminen j u u r i nyt olisi sitäkin katkerampaa, kun n ä y t t ä ä siltä, että nopeasti tasoittuvista kansan- m u r t e i s t a m m e on vielä pelastettavissa myös lause- j a muoto-opin osalta niiden v a n h a k a n t a i n e n ydinaines.

Luotettavin j a tehokkain tapa kansankielen keruussa on p u h e e n tallentaminen sellaisenaan ä ä n i n a u h a a n . N ä i n saatava aineisto on tietenkin korvaamatonta kielen lause- j a tyyliopilliselle tutkimukselle. M u t t a t ä m ä n ohella nauhoitteet sisäl- tävät runsaasti sanastoa j a muoto-opin ilmiöitä luontevissa käyttöyhteyksissä sekä avaavat uusia, t ä h ä n asti vain v ä h ä n käytettyjä mahdollisuuksia puhekielen ko- keellisfoneettiselle tutkimukselle. Suuriarvoisena onkin pidettävä sitä työtä, minkä Pertti V i r t a r a n n a n toimesta v. 1959 Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen yhteyteen perustettu Suomen kielen nauhoitearkisto on pääasiassa 1960-luvulla tehnyt.3 Samoihin aikoihin kuin Helsingissä ryhdyttiin T u r u n yliopiston suomen kielen laitoksessa Osmo Ikolan johdolla järjestelmällisiin nauhoituksiin; turkulaisen arkiston erikoisalana ovat olleet suomen lounaismurteet. M y ö h e m m i n on kansankielen nauhoitukset p a n t u alulle myös O u l u n j a Jyväskylän yliopistojen suomen kielen laitoksissa. H y v ä n kuvan kansankielen (sekä sukukielten) nauhoitustoimin- n a n kehityksestä saa esim. Pertti V i r t a r a n n a n kirjoituksesta Suomen kielen j a sen sukukielten kielenainesten sodanjälkeisestä tallennustyöstä Suomessa (Vir. 1966, saksaksi: Congressus I, 1968) j a J a a k k o Yli-Paavolan keväällä 1970 ilmesty- neestä tietolippaasta ( n : o 6 0 ) Vuosikymmen kielennauhoitusta. Suomen kielen nau- hoitearkiston toimintaa v. 1959—68.

K a r t t u n u t t a ainesta on alusta alkaen pyritty s a a t t a m a a n myös tutkimuksen kannalta helppokäyttöisempään a s u u n ; niinpä onkin 1960-luvulla kielennäyte- julkaisujen m ä ä r ä ilahduttavasti kasvanut. T u r u n yliopiston suomen kielen laitok- seen karttuneesta lounaismurteiden aineksesta on julkaistu aikakauskirjassa Sanan- jalka litteroituja murretekstejä useiden pitäjien puheenparresta. Pertti V i r t a r a n t a

on j a t k a n u t v. 1947 aloittamaansa murrenäytejulkaisujen sarjaa toimittamalla 360- sivuisen teoksen Suomen kansa muistelee (1964), joka sisältää kielennäytteitä kaik-

8 Vuoden 1969 lopussa oli Suomen kielen nauhoitearkistossa äänitteitä suomen kansan- kielestä yli 11 000 tuntia; sellaisia pitäjiä, joiden murretta on tallennettu vähintään 20 tuntia, oli n. 300 eli lähes puolet kokonaisluvusta. Tämän lisäksi on vielä mainittava mm. suomen sukukielten tallennus: vuoden 1969 lopussa oli lähi- ja etäsukukielistä aineistoa n. 1 190 tuntia, ylivoimaisesti suurin osa (n. 780 tuntia) karjalaa. Turun yliopiston suomen kielen laitoksen kokoelmissa oli vuoden 1969 lopussa kansankielen äänitteitä n. 2 120 tuntia, jotka edustavat 2 218 henkilön puhetta. Sukukielistä aineistoa oli alun kolmattakymmentä tuntia.