Kirjallisuutta
Kotiseudun tuntemusta kouluun
ALPO R;,,s;i.:-.:EN Kain111m murleiden ja ni111isliin opas. Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy., Kajaani 1982. 128 s.
Vahilcllen on oivallettu, ettci ihmisen ole hyva olla, jollci han lunne laustaansa ja yhteisonsa perinleita, ja niinpa koulujen- kin tehtavaksi on katsoltu tutustaa oppi- laan a paikalliseen menneisyyleen. Talla pohjalta on synlynyl Alpo Raisa.sen Kai- nuun murleidcn ja nimislon opas. Kirjan on maara tarjola »aincistoa Kainuun peruskoulujen ja lukioidcn aidinkielcn opctuk ·ecn, kansalaisopistojcn aikuiskas- vatukseen ja asialicloa kotiseutulyohon»
seka sovcllua »kcnen tahansa Kainuun kansankielesla ja nimislosla kiinnosluncen yksinkin lucttavaksi». Ensimmaiscn kcrran maassamme oval opcttajat nyt saanccl avukseen ki1jan, jonka pohjalta voivat tar- kastella ., oppilaidensa kanssa sila kieli- muotoa, jonka lapsel oval cnsiksi oppinccl, kotimurretta. Kir:jan alkulchdilla Raisa- ncn Ollaakin puheeksi murteen merkilyk- sen lapsen kielen kchilykscssa: »Murrc- ymparisto on nykyoloissakin lapsellc crin- omainen paikka omaksua aidinkiclcnsa.
Kun han myohemmin saa oppia ykiskie- lenkin, hanella on kaksi vankkaa kiinnc- kohtaa kielecnsa. » (S. I I.) To ivol lavasl i tam a ascnne on jo yleinen, ja toivottavast i Raisa.sen opas saa seuraajia. iidcn tcki- joille scka Raisa.sen kirjan kayttajillc saal- taa olla hyotya seuraavista pikku huo- mioista.
Ensin Raisanen csittelcc Kainuun mur- tciden larkeimpia piirtcita, sillcn on murreteksti ku takin pitajasta, ja lopuksi sclvitellaan kainuulaisia sukuja ja suku- nimia seka paikannimia. :'-Jimisloosaa lay- dentaa 675 nimen hakemisto.
On hyva, ctta aivan aluksi sclvilelaan, mita oval 11111rre, pultekieli ja kirjakieli.
Ehkapa tekija on ajalcllut yksinkertaislaa asiaa jattaessaan selittamalta, mita tarkoi-
134
tetaan yleiskielellii. (Han mainitsee kylla
_J1Leispulzekielen.) Kuitenkin Raisanen puhuessaan kirjakielen normeisla ja men- neesta koulujcn taistelusla murretta vas- taan lausuu, etta »yleiskielen normil on tietenkin osattava», ja pita.a suotavana, ctta »yleiskielta ja oppilaiden puhumaa murrctta voitaisiin opetuksessakin joskus vertailla» (s. I 0). Mm. last a kohdasta voi lukijallc jaada kasitys, etta kirjakieli ja y lciskicl i ovat y hla.
Muulamin tailavasti valituin piirtein Raisanen on pystynyt hahmottelemaan selkcan ylciskuvan kokonaisesta murtei ·- tosta, mika voi onnistua vain murteiden erityistunlijalta. Murrepiirteiden csittely on jascnnelly tarkoilukscnmukaisesli: I) savolaispiirtccl, 2) savolaismurteisla ~rot- lavat piirteetja 3) muita Kainuun murtei- den piirteita (joista erilyisesli ilmeneval Kainuun sisai et murre-erot). Mukaan on otettu ,·ain liuhaan esiintyvia ja puhetta crilyisesti leimaavia seikkoja, mm. /J:n vas- lineel, e-,·arlaloi ten verbicn prees. 3. per- soona, jalkiliiltecl -kin. -kaan ja monikko- lyyppi akkoilla, kanloisla. Murteen muul- luminen ja eri muolojcn ,·aihlclu koroslu- ,·at, silla uscin mainilaan, ella ,·iela 1960- luvulla vanhat aansivat toisin kuin nykyi- scl kainuulaiscl, ja vaihtelua selvitctaan jopa kylittain. Vain yksi lcvikkikartta on mahlunut mukaan: kulimen nimityksia valaisevalla karlalla on ha,·ainnollistettu murtcidcn lormayksen curauksia (k110/i111a 'ncule').
Tckija on luvannul ,·alttaa kieliopin termeja mahdollisimman paljon lai aina- kin selitlaa term it, joita ilman ei ole tullul loimccn. Tiin han onkin lehnyt monesti, mutta onkohan kirjan maallikkokayttajille sclitlamatta sclvaa, mita oval analogiset ylcistyksct (s. 17), supistumavcrbit ja liu- dcnnus (s. 22), painotloman vokaalin jal- kcinen ascma (s. 26) tai historiallinen *-k (s. 34)? Suppeakin termien selitysluettelo olisi voinul olla hyodyllincn.
Muuten tekstia on kylla helppo lukea.
Otsikot vain tuntuvat peruskoululaisen tai harrastelijan kannalta etayttavan tieteel- lisilta, esim. »e-vartaloisten verbien pree-
sensin 3. persoona», »Diftonginreduktio»,
»Jalkitavujen a-, ii-loppui et vokaaliyhty- mat». l\1uutamat otsikot oval esimerkki- sanojcn ansiosta havainnollisempia, csim.
»Partitiivityyppi e111ii11/iilii, kil'ikkola» ja
»Tyypit 111i•krii. kaplasja olra». Nimistoosan otsikointi on eloisampaa, esim. » To/pal oli- vat sotilastorppia».
Kainuussa monikon I. persoonan om1 - tusliitteet ovat -(m)mu', -(m)m_y', -(n)nu', -(n)n_y ', -nna(\1, -nni/'1 seka 3. persoonan omistusliite. Naista Raisanen toteaa ly- hyesti: »Monikon I. persoonassa mm:lli- nen muoto on ilmeisesti alkuperaisin. Mo- nikon I. persoonan omi tu liite on Kai- nuun murteissa selvasti rappeutumassa.
Sen paikan valtaavat monikon 2. ja 3. per- soonan liitteet.» Lienceko pyrkimys yk in- kertaiseen esitykseen estanyt laajemmat selvittclyt? Tuskin sentaan olisi ollut hai- taksi maininta siita, mika on kainuulaisten muotojen suhde murtcista ja vanhasta kir- jakielesta tunnettuihin aannelaillisiin 1111:lli iin I. persoonan omistusliitteisiin. Eraiden muiden piirteiden esittelyssa ei kielihistoriallisia selityksia ole pidetty luki- joille liian vaativina (csim. imperfekti- muotojen I_J•dnlimii, ;•elimii ja monikkomuo- t~jen akkoilla, lampiis.rn).
1urrctckstien tarkoituksena on paitsi olla kiclcnnavtteita m,·os . . kll\·astaa men- nytta kainuulaista clamaa; lisaksi pyrki- mykscna on ollut loytaa kiinnostavia aihci- ta. Vuolijokelaisen Katri Hatvan kertomus siita. kuinka omalla tyolla ansaitut rahat mcnivat isan taskuun. on tii,·is _ja etencc johdonmukaisesti. Samaa ci tosin ,·oi sanoa kaikista nayttcista. Onnistunutta historiankuvitusta oval mm. sotkamolai- sen Jaakko Pana -en puhumat muistot Aplckista (= Simon f\fneckista eli Simo Hurta. ta. Kuitenkin opctta_jasta jaa riip- pumaan, mita koululuokas. a tcksteista. aa irti. Tuskin ainakaan kaikki peruskoululai- sct jaksavat itsc lukca murrenayttcita, vaikka tarkckir:joitus onkin karkeaa. Teks- tien kayttoa opetusmatcriaalina varmaan helpottai i aaninauha.
:'-Jimiston esittelvllc luo taustaa asutus- historiallinen katsaus. Sitten seuraa esi-
Kirjallisuutta
merkkeja eri nimistokerro tumista: lappa- laisia, karjalaisia ja lansisuomalaisia pai- kannimia. Sen jalkeen on joitakin nayttei- ta iita, mita vanhat asiakirjat kertovat kainuulai ista suvuista ja niiden asuinpai- koista. Siita paastaan paikannimiin, joita on kasitelty paaasia · a aihepiireittain mutta myos aakko ittain. Lopuksi on ryhmitelty ukunimia nimeamisperustei- dcn mukaan. Jasentelya olisi ehka voinut selventaa, jos tiedot Kainuu sa elaneista su,·uista - luvut »Sotkamon Par/ase/» ja
»Sukunimista asutusnimia» - olisivat siir- tymana paikannimien esittelysta suku- nimien esittelyyn. ( . 94 Raisanen pita.a epavarmana eraan nimen tulkintaa. Han on lukenut vuodcn 1605 verokirjasta yhdcn nimen Hindrich Topoian ja yhdis- tanyt en nykyi een nimccn Tuupala. Tili- kir:jan sivun ,·alokuva ta nayttaa silta kuin nimi olisi kir:joitettu Tapolan.)
Kir_jan nimivalikoimat eivat tavoittele taydcllisyytta ei,·atka ehka cdustavuutta- kaan; kiintoisiakin nimia tekija sanoo jaa- neen poi . ko ka niidcn alkuperasta ei ole tietoa. \1ukaan paasscet nimet »kytketaan kulloinkin tiettyyn asiakokonaisuutccn»
(s. 75). Luontevasti onkin selitetty asiayh- teyksi aan mm. kaskeami en synnyttamat nimet, esim. Pykiilii-. P_ykiilikko-, Rieska-, H1111hla-. Hahne- ja ,\lurlo-nimet. Vakuut- tavan ja eloi an vaikutuksen tekee se, etta monet nimet selittyvat viela muistitiedon pohjalta, esim. luvussa »Hyvanvuotisia ja Halla-ahoja» nimet h-O)'kJ•lliijiinaho (kato ve1 adon, ja huuhdan raatajat koyhtyi- vat), Kahdenleiviinaho (kylvetty kahtena vuonna) ja Taal'elinrapuus (varas on »ra- vannut» rukiin jyvat omaan sakkiinsa).
U koisi tallaisten juttujen kiinnostavan yhta paljon koululaisia kuin nimistontutki- jaakin.
Kun ki1:ja on tchty opetuskayttoon, odottai i, ettei kasittcitaja termt:ia sekoite- ta vaan kiinnitettai iin niihin erityista huomiota. Raisanen on maaritellyt kult- tuurinimct nimiksi, ,~jotka liittyvat ihmi- scn tyohon ja toimintaan»; esim. H1111/o- nie111i on kulttuurinimi (s. 97). Taman maaritelman mukaan kaikki nimet voi i
135
Kirjallisuutta
tulkita kulttuurinimiksi; eihan paikkoja ole nimettykaan, ennen kuin ne ovat liit- tyneet jotenkin ihmisen toimiin. »:\'imis- tontutkimuksen terminologia» (Ca tre- nianumin toimitteita 8, 1974) ottaa luon- to- ja kulttuurinimien jaon perustaksi - jos jako on tarpecn - tarkoitteena olevan
paikan, _jonka lajin nimcn pcrusosa useimmiten ilmai ee. »Terminologian»
mukaan k11/ll1111ri11i111i on »nimi, _joka tar- koittaa kulttuuripaikkaa» ja k11/tt1111ri/wikka on »ihmiscn luoma paikka, csim. talo, vil- jelys, tie, kaivo». Ta.man mukaan niemi siis olisikin luontopaikka cika ma.a.rite H1111to- tekisi siita kulttuuripaikkaa.
Luvui sa, joissa sukunimia on tarkoitus kasitella nimeami perusteiden mukaan, tckija lupaa selvittaa, miten sukunimct ovat syntyneet; han sanoo, etta nimeamis- perusteet tulevat ilmi valiotsikoista (:. I 20). Lupaus tayttyy, kun otsikkona on
»Ruumiillisct ja henkiset ominaisuudet»,
»Ammattiin liitty\·ia nimia» tai »Heimoon ja syntymapaikkaan viittaavia nimia».
mutta otsikot »Elainaiheisia nimia»,
»Laumaihmisia ja kulkureita». »Ristima- nimista sukunimia» tai »Ortodoksisperai- sia nimia» kertovat vain, mita sanoja tai
muita nimia sukunimiin sisaltyy. Ne eivat anna viitetta siita, milla peru tcin claintcn nimityksia on sukunimien tehtavassa tai kuinka vaikkapa sanasta hulkka 'joukko' on kehittynyt sukunimi HulkkonPn. a.ma monia luotettavia etymologioita si ·altavat luvut ovat sinansa hauskaa lucttavaa, mutta nimeamisperusteista puhuttaessa
olisi selvempaa sanoa vaikkapa. etta suku-
nimet perustuvat mm. isannimecn (joka on voinut olla claimennimityksen sisaltava muinaissuomalainen yksilonnimi, ortodok- sinen ristimanimi tai jokin muu yksilon- nimi) tai talonnimeen (joka on voinut kehittyajoko henkilon- tai paikannimesta) tai lisanimeen (joita osa elaimennimityk- sistakin on ollut).
Suomalaisen sukunimiston kehitysta selostavan katsauksen paatteeksi on mai- ninta: »Vanhimmat itasuomalaiset suku- nimet saattavat periytya jo tuhannen vuo- den takaa. » (S. l 19.) Elainaiheisista suku-
136
nimi ta Raisanen toteaa: »Matti Kuusi onkin esittanyt kasityksen, etta clainaihei- set itasuomalaiset sukunimct olisivat suku- nimistomme vanhinta kcrrostumaa, jo csi- kristilliselta ajalta.» (S. 121.) Vaikka Rai- sanen yhtyisikin Kuusen kasitykseen, ctta suomalaisilla on ollut pcriytyvat suku- nimet jo esihistoriallisena aikana (Savo- laissuvuista, Kalevalaseuran vuosikirja 52 s. l l 0), voi ·i opetukseen tarkoitetussa kir- jassa olla paikallaan mainita myos, etta
useimmat nimistontutkijamme pitavat ta.ta nykya sukunimiamme cnintaan \·ar- haiskeskiaikaisina. Suuri osa savolaisista- kin sukunimista on syntynyt vasta l 500- luvulla. Eri asia on se, etta moniin van- himpiin sukunimiimmc sisaltyy ilmeisesti e ihistorialliselta ajalta asti pcriytyvia yksi- lonnimia, jotka ovat olleetjoko kastenimia tai lisanimia.
Kaikkia kirjan hyvia yksityiskohtia ei
\·oi tassa luetella. Parasta on, etta tii\·iy- destaanja runsaasta sisallostaan huolimat- ta sita on helppo lukea. Esimerkkina on- nistuneista esitysteknisista ratkaisuista on syyta mainita. ettei lyhenteita ole kaytctty, ei pitajannimista cika kieliopin tcrmeista. Lappalaisperaisia nimia selitettaessa on nap para.st i \·alt et t y use in han kalan nakoi- set lapin sanat seuraavaan tapaan: »Vaala on lapin kielta _ja merkitsec 'vuollctta, val- tavctta' » ja (nimesta. \"ii/1ask0Jki) »J\'imen alkuosa _johtunee lapin kielen 'veista' mer- kitsevasta sanasta. »
Tekija on onnistunut valittamaan kah- den tieteenalan - murteentutkimuksen ja nimistontutkimuksen - tulok ia yleista- juisesti. Kirja tarjoaa moncnlaista ainei - toa historian ja aidinkiclcn tunneille kou- luun; sen kaytto tosin vaatinee opettajalta tavallista enemman taitoa. Kotiseudustaan kiinnostuneen harrastelijan tempaissee vii- meistaan nimistoosa mukaansa. Muidenkin maakuntien kuin Kainuun asukkaille toi- voisi ilmestyvan yhta luotettavia ja luon- nikkaita kotiseudun murteen ja nimiston oppaita.
P1RJO M1KKO:'-,'E:\
