Akillesjänteen repeämän hoito
Kipsaushoito sairaanhoitajan työssä
Hilska Niko Räsänen Mira
Opinnäytetyö Joulukuu 2020
Sairaanhoitaja (AMK) Sosiaali- ja terveysala
Kuvailulehti
Tekijä(t) Hilska, Niko Räsänen, Mira
Julkaisun laji
Opinnäytetyö, AMK
Päivämäärä Joulukuu 2020 Sivumäärä
32
Julkaisun kieli Suomi
Verkkojulkaisulupa myönnetty: x Työn nimi
Akillesjänteen repeämän hoito Kipsaushoito sairaanhoitajan työssä Tutkinto-ohjelma
Sairaanhoitaja (AMK) Työn ohjaaja(t)
Kuisma, Eija; Perttunen Jaana Toimeksiantaja(t)
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli akillesjänteen repeämän kipsaushoito sairaanhoitajan työssä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä sairaanhoitajan tulee huomioida akillesjän- teen repeämän kipsaushoidossa.Aihetta tarkasteltiin sekä kipsauksen, että potilasohjauk- sen näkökulmasta ennen kotiutumista ja kontrollikäynneillä. Työn tavoitteena oli edistää potilaan kuntoutumista akillesjänteen repeämän kipsauksen jälkeen. Työtä voidaan käyttää apuna potilasohjauksen kehittämisessä ja ammattitaidon syventämisessä kipsaustilan- teessa sekä kuntouttavassa hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen to- teutuksessa tehtiin aiheen rajaus, tutkimuskysymysten määrittäminen, aineiston haku ja tulosten rajaus sisäänottokriteereiden mukaisesti. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimusartikkelit analysoitiin ja tulokset raportoitiin.
Sairaanhoitajan oli kipsaustilanteessa hallittava erityyppisten kipsimateriaalien käyttö, kip- sausasento, kipsin sopivuus haluttuun lopputulokseen ja huomioitava potilaan yksilölliset ominaisuudet. Potilasohjaus oli merkittävässä roolissa potilaan kuntoutumisen onnistu- miseksi ja akillesjänteen uudelleen repeämisen ehkäisemiseksi. Ohjauksessa korostui hoi- toon sitoutumisen tärkeys pitkäksi ajaksi, sekä kipsin kanssa kotioloissa toimiminen ja jalan kuntoutus fyysisillä harjoitteilla.
Kipsaushoidossa käytettiin erilaisia materiaaleja ja erisuuruisia ekvinuskulmia eli nilkan ojennusasentoja, joiden keskinäisestä paremmuudesta ei voitu tehdä päätelmiä. Varhainen mobilisointi vaikutti positiivisesti akillesjänteen repeämän paranemiseen. Tutkimustieto mobilisoinnin laadusta oli ristiriitaista, minkä vuoksi yhteneväisiä suosituksia ei voitu antaa.
Avainsanat (asiasanat)
Akillesjänne, kipsaus, repeämä, ohjaus, kirjallisuuskatsaus, kuntoutuminen
Muut tiedot
Description
Author(s) Hilska, Niko Räsänen, Mira
Type of publication Bachelor’s thesis
Date
December 2020 Number of pages
32
Language of publica- tion Finnish
Suomi
Permission for web publication: x Title of production
Treatment of Achilles tendon rupture Cast treatment in Nursing
Degree programme
Degree programme in Nursing Tutor(s)
Kuisma, Eija; Perttunen Jaana Assigned by
The theme of this bachelor’s thesis was the treatment of Achilles tendon rupture with a plaster cast or a functioning brace in nursing. The aim of this thesis was to clarify what nurse must consider in the nonoperative treatment of Achilles tendon rupture. The subject was studied from the point of casting and patient guidance before discharge and during control visits. The goal of the thesis was to improve patient recovery after Achilles tendon rupture. Thesis can be utilized in patient guidance development and developing profes- sional competence of nurses.
This thesis was implemented as a literature review. Literature review consisted of defining a subject of study, specifying the research questions, literature reach and outlining results according to the inclusion criteria. Material analysis was done by using themes. Research articles were analysed, and results were reported.
Nurse had to master variable cast materials, casting position, cast suitability for a wanted outcome and properties arising from the patient’s individual situation. Patient guidance was in a significant role in rehabilitation outcome and to prevent Achilles tendon re-rup- ture. Patient’s commitment to the treatment for a long period of time was emphasized, in- cluding functioning in conditions at home and mobilization of the foot.
Different cast materials and equinus angels were used in non-invasive treatment of Achil- les tendon rupture from which no mutual superiority consensus could be made. Early mo- bilization had a positive effect on the healing of Achilles tendon. Research at the quality and type of the mobilization was controversial, therefore no coherent guidelines had been made.
Keywords/tags (subjects)
Achilles tendon, cast, rupture, patient guidance, literature review, rehabilitation
Miscellaneous
Sisällys
1 Johdanto ... 2
2 Akillesjänne ... 4
2.1 Akillesjänteen rakenne ... 4
2.2 Akillesjänteen repeämä ... 5
2.3 Akillesjänteen repeämän hoito ... 6
3 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite ... 8
4 Kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen ... 9
4.1 Tutkimusmenetelmät ... 9
4.2 Aineistohaku ... 10
4.3 Aineiston analysointi ... 12
5 Tulokset ... 13
5.1 Akillesjänteen repeämän kipsauksessa huomioitavia asioita ... 14
5.2 Potilasohjaus akillesjänteen repeämän hoidossa ... 16
6 Pohdinta ... 20
6.1 Tulosten tarkastelu ... 20
6.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ... 21
Lähteet ... 24
LIITTEET ... 29
Liite 1. Tietokantoihin syötetyt hakulausekkeet ja niiden osumamäärät sisäänottokriteerien mukaisesti ... 29
Liite 2. Kirjallisuuskatsauksen tuloksiin valikoitu aineisto ... 30
1 Johdanto
Akillesjänne on ihmiskehon suurin ja vahvin jänne, mutta sen repeämä on yleinen vaiva, erityisesti työikäisillä ihmisillä (Haapasalo ym. 2015). Akilles- jänne yhdistää kolmipäisen pohjelihaksen kantaluuhun (Nickish 2008) ja mah- dollistaa muun muassa nilkan liikkeet ja kävelyn (Qianru ym. 2018). Akilles- jänteen repeämä on yksi tyypillisimmistä jänteiden vaurioista (Huttunen ym.
2014) ja sen ilmaantuvuus on jatkuvasti nousussa (Haapasalo ym. 2015). Akil- lesjänteen repeämän paranemisprosessi on pitkä, minkä vuoksi hyvä hoito ja vuorovaikutteinen potilasohjaus kuntoutumisen onnistumiseksi on äärimmäi- sen tärkeää (Olsson ym. 2011).
Kaksi eri tapaa hoitaa akillesjänteen repeämää ovat operatiivinen eli leikkaus- hoito, sekä konservatiivinen, eli kipsaushoito. Operatiivisessa hoidossa jän- teen päät kiinnitetään ompeleilla yhteen (Westin ym. 2018), kun taas konser- vatiivisessa hoidossa nilkan liike rajoitetaan kipsillä tai liikettä estävillä tuilla.
(Deng ym. 2017.) Akillesjänteen repeämän hoito on viime vuosina muuttunut konservatiivisempaan suuntaan sekä Suomessa että kansainvälisellä tasolla, mutta kipsaamisen yksityiskohtia ja potilasohjausta tulee yhä edelleen tutkia selkeän ja yhdenmukaisen ohjeistuksen saavuttamiseksi (Reito 2017). Sairaan- hoitajan rooli on merkittävä paitsi kipsaustilanteessa, myös potilaan ohjauk- sessa kuntoutumisen onnistumiseksi (Kuisma ym. 2009).
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä sairaanhoitajan tulee huomioida akillesjänteen repeämän kipsaushoidossa. Aihetta tarkasteltiin sekä kipsauksen että potilasohjauksen näkökulmasta ennen kotiutumista ja kontrollikäynneillä. Työn tavoitteena oli edistää potilaan kuntoutumista akil- lesjänteen repeämän kipsauksen jälkeen. Työtä voidaan käyttää apuna potilas- ohjauksen kehittämisessä ja ammattitaidon syventämisessä kipsaustilanteessa
sekä kuntouttavassa hoitotyössä. Opinnäytetyötä voidaan käyttää myös poh- jana arvioitaessa aiheeseen liittyvän lisätutkimuksen tarvetta tulevaisuudessa.
2 Akillesjänne
2.1 Akillesjänteen rakenne
Jänteet yhdistävät lihakset luihin ja mahdollistavat nivelten liikkeet siirtämällä lihasten tuottamaa voimaa luihin (Hodgson ym. 2012). Terveissä jänteissä on hyvä vetolujuus ja vain vähän verisuonistoa, minkä vuoksi ne ovat väriltään valkoisia (O’Brien 1992). Jänteet ovat pitkittäisiä ja monimutkaisia rakenteita, jotka koostuvat tuhansista kollageenisäikeistä. Jänteen kuivapainosta noin 65- 80% on kollageenia ja noin 2% elastiinia. Rakenteessa on runsaasti vettä
ja proteoglykaani-proteiineja. (Nickisch 2008.) Kollageenisäikeet muodostuvat fibrilleistä, jotka taas muodostuvat pienemmistä subfibrilleistä ja mikrofibril- leistä. Yksi kollageenimikrofibrilli muodostuu noin viidestä tropokollagee- nista, joka on jänteen pienin osa. Kollageenisäiekimput muodostavat solu- kimppuja, joita ympäröi endotenon-kalvosto. Solukimppujen kyky liukua toi- siaan vasten mahdollistaa jänteen toiminnan ja jänne pystyy välittämään voi- maa luuhun nivelkulmaa muuttamatta. (McArdle ym. 2015.)
Akillesjänne on ihmiskehon suurin ja vahvin jänne. Se yhdistää kolmipäisen pohjelihaksen (m. triceps surae) kantaluuhun (calcaneus). Pohjelihas koostuu kaksoiskantalihaksesta (m. gastrocnemius) ja leveästä kantalihaksesta (m. so- leus). (Nickisch 2008.) Akillesjänne on osa jänne-lihas -kompleksia, joka ulot- tuu kolmen nivelen yli ja mahdollistaa muun muassa polven koukistamisen sekä nilkan erisuuntaiset liikkeet (Qianru ym. 2018). Akillesjänne kestää 12,5 kertaa ihmisen painon pikajuoksussa ja 6-8 kertaa ihmisen painon esimerkiksi hyppiessä tai pyöräillessä. Ottaen huomioon akillesjänteen koon ja toiminnal- liset vaatimukset, se on altis sekä akuuteille että kroonisille vammoille.
(Nickisch 2008.)
2.2 Akillesjänteen repeämä
Akillesjänteen repeämä on viimeisinä vuosikymmeninä yleistynyt vamma (Li ym. 2018) ja sen esiintyvyys on Haapasalon ym. (2015) mukaan yleisintä noin 50-vuotiailla. Thermann & Becher (2008) ovat kuitenkin tutkimuksessaan ha- vainneet miesten olevan jänteen repeämähetkellä keskimäärin naisia vanhem- pia. Akillesjänteen repeämävamma on noin 50-80 % yleisempi miehillä kuin naisilla (Haapasalo ym. 2015). Tyypillinen akillesjänteen repeämä sattuu in- tensiivisen urheilusuorituksen yhteydessä, kuten sulkapallossa tai lentopal- lossa. Yleensä repeämä on noin 3-6 cm kantaluun yläpuolella, jänteen kapeim- massa kohdassa. Akillesjänteen repeämän kaikkia syitä ei tunneta, mutta usein sen taustalla on jänteen rappeutuminen esimerkiksi jännetulehduksen seurauksena. Muita riskitekijöitä jänteen repeämiselle ovat kortisonipistokset ja fluorokinolonia sisältävät antibiootit. (Haapasalo ym. 2015.)
Akillesjänteen repeämä havaitaan usein kovan kivun ja jänteen revetessä kuu- luneen pamahduksen avulla. Diagnosointi tapahtuu palpoimalla jännettä ja testaamalla nilkan liikkeet. Plantaarifleksio, eli jalkaterän taivuttaminen jalka- pohjan suuntaan, on usein heikentynyt ja jalkaterä saattaa olla ulospäin kään- tynyt. Kliininen tutkimus saattaa riittää repeämän tunnistamiseen, mutta varma diagnoosi saadaan ultraäänen ja magneettikuvauksen avulla. (Ther- mann & Becher 2008.) Kuvantamismenetelmillä voidaan varmistaa myös se, onko jänne revennyt kokonaan vai vain osittain (Reach & Nunley 2008).
2.3 Akillesjänteen repeämän hoito
Akillesjänteen operatiivisessa hoidossa katkenneen jänteen päät liitetään leik- kauksessa takaisin yhteen. Leikkaus voidaan tehdä joko avo- tai tähystysleik- kauksena. Revenneen jänteen päät liitetään ompeleilla yhteen. Haavan sulke- misen jälkeen nilkka asetetaan plantaariseen fleksioon, jossa jalkaterä osoittaa alaspäin. Jalka kipsataan tai nilkan liikuttamisen rajoittamiseksi. Vaihtoehtoi- sesti voidaan käyttää liikettä rajoittavaa ortoosia. Kipsi tai ortoosi pidetään ja- lassa kuuden viikon ajan. Jos kipsin tai ortoosin kanssa käytetään korkokan- taa, leikatulle jalalle voi varata painoa normaalisti heti leikkauksen jälkeen.
(Westin ym. 2018.) Avovammana syntyneet repeämät tulee aina hoitaa leik- kauksella. Jänne pitää leikata operatiivisesti myös, jos repeämästä on kulunut yli 2 viikkoa. (Mustajoki. 2018)
Perinteisesti lääkärit ovat suosineet leikkaushoitoa akillesjänteen repeämän hoidossa, koska konservatiivisessa hoidossa on koettu olevan kohonnut riski jänteen uudelleenrepeämiselle (Meulemkampf ym. 2018). Leikkaus voi kuiten- kin aiheuttaa vakavia haavan komplikaatioita ja infektioita, jonka vuoksi ny- kyään suositaan konservatiivista hoitolinjaa (Chindo ym. 2010).
Kipsaushoito on akillesjänteen repeämän konservatiivista hoitoa ja vaihtoehto operatiiviselle hoidolle. Konservatiivinen hoito akillesjänteen repeämässä on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Sen on havaittu aiheuttavan leikkaushoitoa vähemmän infektioita ja hermovaurioita, mutta jänteen uudel- leen repeämisen riski on suurempi. Konservatiivista hoitoa suositellaan erityi- sesti ikääntyneille ja muille sellaisille henkilöille, joilla leikkaukseen liittyy huomattavia riskejä. (Hutchison ym. 2015.) Akillesjänteen repeämä voidaan hoitaa konservatiivisesti, jos repeämä on tuore. Tuoreen repeämän aikarajana
voidaan pitää noin viikkoa (Hutchison ym. 2015), mutta suositus jänteen kip- saamiselle olisi vuorokauden sisällä tapaturmasta (Reito 2017). Jänteen reven- neet päät tulee olla riittävän lähellä toisiaan, eivätkä ne saa olla vielä arpeutu- neet. (Hutchison ym. 2015.)
Akuuttivaiheessa sairaanhoitaja asettaa potilaan nilkan ekvinus- eli ojennus- asentoon ja jalan liikkuminen estetään lasikuitukipsillä noin kahden viikon ajaksi (Haapasalo ym. 2015). Immobilisaation kestosta ja ekvinuskulman suu- ruudesta on kuitenkin esitetty useita eri protokollia (Hutchison ym.
2015). Willits ym. (2010) esittävät tutkimuksessaan jopa kuuden tai kahdeksan viikon immobilisaatiota, mutta kyseenalaistavat tämän tehokkuuden kuntou- tumisen kannalta. Ponnistaminen jalalla on kielletty, mutta raajan verran pai- noa sille voi varata. Kipsi vaihdetaan kantakiilalliseen ortoosiin noin kahden viikon kuluttua ja samalla lääkäri tarkistaa jänteen päiden kiinnittymi-
sen. (Haapasalo ym. 2015.) Ortoosi irrotetaan päivittäin ja potilas saa tehdä jalkaa kuormittamattomia liikeharjoitteita. Haapasalon ym. (2015) mukaan ja- lalle saa varata painoa ortoosin kanssa kivun sallimissa rajoissa, mutta muun muassa Aujla ym. (2018) ehdottavat koko painolla varaamista heti akuuttivai- heessa.
Ortoosihoitoa jatketaan noin kahdeksan viikon ajan, jonka jälkeen potilas saa alkaa käyttää omaa jalkinetta. Tämänkin jälkeen suositellaan käytettävän kan- takoroketta noin kuukauden ajan ja akillesjänne tulisi käydä kontrolloimassa noin kolmen kuukauden kuluttua. Jänteen paraneminen on hidas prosessi ja liikuntasuorituksissa kehotetaan noudattamaan erityistä varovaisuutta,
vaikka pahin kipu olisikin jo hellittänyt. (Haapasalo ym. 2015.) Kipsaushoidon tyypillisimpiä komplikaatioita ovat syvälaskimotukos, jänteen repeäminen uudelleen ja keuhkoveritulppa (Hutchison ym. 2015).
3 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä sairaanhoitajan tulee huomioida akillesjänteen repeämän kipsaushoidossa. Aihetta tarkasteltiin sekä kipsauksen että potilasohjauksen näkökulmasta ennen kotiutumista ja kontrollikäynneillä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää potilaan kuntoutumista akillesjänteen repeämän kipsauksen jälkeen. Työtä voidaan käyttää apuna potilasohjauksen kehittämisessä ja ammattitaidon syventämisessä kipsaustilanteessa sekä kun- touttavassa hoitotyössä. Opinnäytetyötä voidaan käyttää myös pohjana arvi- oitaessa aiheeseen liittyvän lisätutkimuksen tarvetta tulevaisuudessa. Näiden teemojen pohjalta muodostettiin kaksi tutkimuskysymystä:
1. Mitä asioita sairaanhoitajan tulee huomioida akillesjänteen kipsausti- lanteessa?
2. Miten sairaanhoitaja ohjaa potilasta akillesjänteen repeämän hoidon ai- kana?
4 Kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen
4.1 Tutkimusmenetelmät
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa kartoitettiin vii- meisen viidentoista vuoden ajalta julkaistua tutkimustietoa ja kirjallisuusai- neistoa akillesjänteen repeämän hoidosta. Kirjallisuuskatsaukset voidaan luo- kitella kolmeen eri tyyppiin, joita ovat systemaattinen kirjallisuuskatsaus, ku- vaileva kirjallisuuskatsaus sekä meta-analyysi (Salminen 2011, 6). Kirjallisuus- katsaus on tutkimusmenetelmä, joka perustuu aiemmin julkaistuihin tutki- musaineistoihin, joita vertaillaan ja arvioidaan. Näistä koottua tietoa voidaan hyödyntää uusia tutkimuksia tehdessä. (Salminen 2011, 4.) Kirjallisuuskat- sauksen tavoitteena on siis koota se, mitä on aiemmin tutkittu ja mitä on edel- leen tutkimatta. Keskeistä tässä menetelmässä on havaintojen, argumenttien ja päätelmien perusteleminen. (Hirsjärvi ym. 2009.)
Tämän opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskat- sausta. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on yksi yleisimmin käytetyistä tutkimus- menetelmistä. Se on tyypiltään muita kirjallisuuskatsausmenetelmiä vapaa- muotoisempi ja tutkimuskysymykset voivat olla väljempiä. Sen avulla pysty- tään kuitenkin kuvaamaan ja luokittelemaan laajasti tutkittavan ilmiön omi- naisuuksia. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus voidaan jakaa narratiiviseen ja in- tegroivaan alaluokkaan. (Salminen 2011, 6.) Kuvaileva kirjallisuuskatsaus so- veltui tämän opinnäytetyön menetelmäksi, koska sen avulla saatiin kansain- välistä ja laaja-alaista tietoa akillesjänteen repeämän kipsaushoidosta juuri hoitotieteellisestä näkökulmasta. Menetelmää ei rajoita tiukat metodiset sään- nöt, minkä vuoksi myös käytetyt aineistot voivat olla laajoja (Salminen 2011, 6).
4.2 Aineistohaku
Aineistohaku tehtiin EBSCO Cinahl, sekä Pubmed tietokannoista, jotka sisäl- tävät runsaasti hoitotyön alkuperäisartikkeleita. Haussa haluttiin ottaa huomi- oon myös kansainväliset tutkimukset, johon kyseiset tietokannat tarjosivat hy- vät mahdollisuudet. Lisäksi aineistohaussa hyödynnettiin hoitotieteen oppi- kirjoja.
Ennen varsinaista tiedonhaun prosessia aihealueeseen tutustuttiin lukemalla akillesjänteestä sekä sen hoidosta kertovia artikkeleita ja kirjallisuutta, jotta voitiin muodostaa käsitys aiheeseen liittyvästä termistöstä. Tämän perusteella tehtiin hakusanataulukko (Liite 1). Taulukon hakusanoja yhdisteltiin eri ta- voin, jotta aineistosta saataisiin mahdollisimman kattava. Hakulausekkeita tuli useita ja ne palvelivat molempia tutkimuskysymyksiä, minkä vuoksi ha- kua ei ollut tarpeellista muokata erikseen niille sopiviksi. Haku suoritettiin si- sään- ja ulosottokriteerien mukaisesti. Eri hakulausekeyhdistelmillä saaduista osumista karsittiin ensin otsikon, ja tämän jälkeen tiivistelmän perusteella ne artikkelit, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Hakujen ja tietokantojen sa- mat osumat karsittiin pois. Lopullisista valikoiduista artikkeleista muodostet- tiin taulukko. (Liite 2)
Sisäänottokriteerit
Tutkimus on julkaistu vuosina 2005-2020
Tutkimukseen osallistuneet ovat yli 16-vuotiaita
Koko artikkeli on saatavilla
Tutkimuksen julkaisukielenä on englanti tai suomi
Kyseessä on alkuperäistutkimus tai meta-analyysi
Tutkimus vastaa toiseen tai molempiin tutkimuskysymyksiin
Poissulkukriteerit:
Tutkimuksessa käsitellään vain akillesjänteen operatiivista hoitoa
Tutkimus käsittelee aihetta puutteellisesti tai väärästä näkökulmasta
Sisäänottokriteerit eivät täyty
4.3 Aineiston analysointi
Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Teemoittelu on laadulli- sen analyysin perusmenetelmä, jonka avulla pyritään hahmottamaan kokonai- suuksia samaan aihepiiriin kuuluvista teemoista (Tuomi & Sarajärvi 2011, 93).
Teemoittelu voidaan toteuttaa aineistolähtöisesti tai teorialähtöisesti, tutki- muskysymyksistä ja työn tavoitteista riippuen (Saaranen-Kauppinen & Puus- niekka 2006). Tässä opinnäytetyössä hyödynnetään aineistolähtöistä lähesty- mistapaa. Tutkimusaineistosta poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia asi- oita, joista muodostettiin yhtenäisiä aihepiirejä. (Kuvio 1) Ensimmäisen kysy- myksen avulla haluttiin selvittää, mitä sairaanhoitajan tulee huomioida akil- lesjänteen kipsaustilanteessa. Tutkimusaineistosta etsittiin osa-alueita, jotka käsittelivät akillesjänteen kipsausta, yleisesti kipsausta tai hoitajan roolia näissä tilanteissa. Toisen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin selvittää, mi- ten sairaanhoitaja ohjaa potilasta akillesjänteen repeämän hoidon aikana. Tä- hän etsittiin aineistosta osa-alueita liittyen muun muassa yleisesti potilasoh- jaukseen, kipsihoidon toteuttamiseen, akillesjänteen repeämän hoitoon kip- sauksen jälkeen ja akillesjänteen kuntouttamiseen repeämän jälkeen.
Kuvio 1. Esimerkki teemoittelun toteutumisesta. Miten akillesjänteen kuntou- tumista voidaan edistää kipsauksen jälkeen.
5 Tulokset
Akillesjänteen kipsaus tehdään mahdollisimman pian repeämän jälkeen. Sai- raanhoitaja kipsaa jänteen ja ohjeistaa potilasta, jotta jänteestä saataisiin mah- dollisimman toimintakykyinen. Kipsaushoidon tyypillisimpiä komplikaatioita ovat syvälaskimotukos, jänteen repeäminen uudelleen ja keuhkoveritulppa (Hutchison ym. 2015). Sairaanhoitajan osaavalla kipsauksella ja hyvällä poti- lasohjauksella näiltä voidaan välttyä ja akillesjänteen paranemisprosessi pää- see etenemään parhaalla mahdollisella tavalla.
Early range of motion and controlled loading of healing tendons has been shown to result in improved healing. (Willits ym. 2010).
From the biologic perspective, it is evident that early functional rehabilitation accelerates tendon healing (Ecker ym. 2016).
Jänteen kuntouttaminen varhaisessa vaiheessa liikkeen ja maltillisen painonvaraamisen avulla
TEEMA: Varhainen mobilisointi
5.1 Akillesjänteen repeämän kipsauksessa huomioitavia asioita
Akillesjänteen repeämää kipsatessa sairaanhoitajan tulee yhdessä lääkärin kanssa ottaa huomioon se, onko kipsaaminen ylipäätään mahdollista. Tutki- musaineiston perusteella muita olennaisia kipsauksessa huomioitavia seikkoja ovat kipsimateriaali (Costa ym. 2020), ekvinuskulman suuruus (MacDonald ym. 2018), kipsin sopivuus, jotta jalan liike on riittävän rajoitettu (Haapasalo ym. 2015) sekä hoitajan ergonomia (Kuisma ym. 2009).
Akillesjänteen repeämän akuuttivaiheessa tehdään päätös siitä, hoidetaanko repeämä operatiivisesti vai konservatiivisesti. Hoitomenetelmän valitsemiseen vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, toimintakyky, elämäntavat ja se, miten tuoreesta repeämästä on kyse. (Haapasalo ym. 2015.) Kipsaamisen aikarajana voidaan pitää noin viikkoa akuutista repeämästä, jonka jälkeen tulee harkita operatiivista hoitoa (Hutchison ym. 2015). Kipsaushoito on useammin valittu hoitomuodoksi iäkkäämmille potilaille ja niille, joilla on vähentynyt jalan kuormittamisen tarve (Yang ym. 2018).
Akillesjännettä kipsatessa tulee huomioida se, miten paljon ja millä menetel- mällä nilkan liikettä halutaan rajoittaa (Hutchison ym. 2015). Sairaanhoitaja valitsee potilaalle parhaiten soveltuvan kipsimateriaalin yhdessä lääkärin kanssa. Perinteinen akillesjänteen repeämässä käytetty kipsi on lasikuidusta tehty saapasmalli, joka mahdollistaa nilkan maksimaalisen tuen. Vaihtoehtoi- nen menetelmä perinteiselle kipsaukselle on toiminnallinen tuki. Se on irrotet- tava tukirakenne, joka mahdollistaa paremmin nilkan liikkeet ja kävelyn. Uu- simmissa tutkimuksissa on vertailtu perinteistä kipsimateriaalia ja toiminnal- lista tukea akillesjänteen repeämän hoidossa, ottaen huomioon muun muassa
jänteen uudelleen repeämisen, toimintakyvyn palautumisen, kivun sekä poti- laiden elämänlaadun toipumisvaiheessa. Toiminnallisen tuen havaittiin ole- van perinteistä kipsiä parempi vaihtoehto kahdeksan viikkoa akuuttivaiheen jälkeen, mutta erot tasoittuivat yhdeksän kuukauden seurannan aikana. Pel- kästään näiden tulosten perusteella ei siis vielä voida suositella perinteisen menetelmän vaihtamista toiminnalliseen tukeen. (Costa ym. 2020.)
Akillesjänteen repeämän kipsauksessa nilkka asetetaan ekvinus- eli ojennus- asentoon. Ekvinuskulman tulee olla riittävän suuri, jotta jänteen päät voivat kiinnittyä toisiinsa. (Haapasalo ym. 2015.) MacDonald ym. (2018) ovat tutki- muksessaan vertailleet eri ekvinuskulmien merkitystä jänteen paranemiseen.
Tulokset antavat viitteitä siitä, että suurempi ekvinuskulma mahdollistaa jän- teen paremman paranemisen, koska jänne ei pääse venymään toipumisen ai- kana. Jänteen venyminen saattaa hidastaa kuntoutumisprosessia ja heikentää potilaan toimintakykyä akuuttivaiheen jälkeen. (MacDonald ym. 2018.) Tulok- set eivät ole kuitenkaan täysin yksiselitteisiä, koska pohjelihaksen toiminta on äärimmäisen tärkeää jänteen kuntoutumisprosessissa ja sen liikkeen ja voiman rajoittaminen taas saattaa hidastaa toipumista (MacDonald ym. 2018; Haapa- salo ym. 2015).
Potilaan hyvinvoinnin lisäksi sairaanhoitajan tulee ottaa huomioon oma työ- hyvinvointi. Sairaanhoitajan työ on fyysisesti kuormittavaa ja kipsaustilan- teessakin tulee huomioida hyvä ergonomia. Ergonomia voidaan jakaa fyysi- seen ja kognitiiviseen ergonomiaan sekä organisaatioergonomiaan. Kognitiivi- seen ergonomiaan kuuluu muun muassa työn psyykkinen kuormittavuus, stressi ja koulutus. Organisaatioergonomia pitää sisällään henkilöstöhallin- non, työaikasuunnittelun sekä tiimityön. Fyysinen ergonomia näkyy kipsaus- tilanteessa muun muassa potilaan auttamisena, välineiden käyttämisenä sekä materiaalien hyödyntämisenä. Hankalat työskentelyasennot ovat tyypillinen
kipsaamiseen liittyvä ongelma ja niitä voidaan ehkäistä säädettävillä työ- ja hoitotasoilla. Apuvälineisiin liittyviä riskejä voidaan vähentää säännöllisellä huollolla ja käyttökoulutuksella. Ne tulee olla helposti saatavilla ja mielellään valmiiksi kerättynä ennen kipsauksen aloittamista. Kipsimassan kalkkipöly on haitallista hengitettynä ja märkä kipsimassa saattaa ärsyttää ihoa. Itsensä suojaaminen oikeilla suojavarusteilla on siis tärkeää. (Kuisma ym. 2009.)
Sairaanhoitajan tulee siis kipsatessa huomioida useita asioita samanaikaisesti.
Hänen tulee yhdessä lääkärin kanssa valita potilaalle soveltuva kipsimateri- aali ja ekvinuskulma, huomioiden jänteen uudelleen repeämisen riskin, kivun sekä toimintakyvyn palautumisen (Costa ym. 2020). Ekvinuskulman suuruu- desta on paljon ristiriitaista tutkimustietoa, minkä vuoksi siitä ei edelleenkään voida antaa täysin yksiselitteistä ohjeistusta. (MacDonald ym. 2018). Kipsima- teriaalia valitessa tulee pohtia sitä, mikä sopii parhaiten potilaan yksilöllisiin tarpeisiin ja miten paljon nilkan liikettä halutaan rajoittaa (Hutchison ym.
2015). Myös kipsimateriaalin merkitystä kuntoutumisprosessissa on tutkittu paljon, mutta tulokset vaihtelevat, eikä perinteisen kipsimateriaalin käytöstä voida nykyisen tiedon valossa vielä luopua (Costa ym. 2020).
5.2 Potilasohjaus akillesjänteen repeämän hoidossa
Akillesjänteen repeämän hoidossa sairaanhoitajalla on merkittävä rooli paitsi kipsaamisessa, myös potilaan ohjauksessa kuntoutumisen onnistumiseksi. Po- tilaalla on oikeus saada riittävästi tietoa hoitoonsa liittyen ja hoito tulee toteut- taa yhteisymmärryksessä hoitohenkilökunnan kanssa (Lipponen 2014). Lippo- nen (2014) toteaa väitöskirjassaan, että yksikään palveluprosessi ei ole toimiva ilman siihen liittyvää potilasohjausta. Potilasohjauksella pyritään lisäämään potilaan tietämystä ja ymmärrystä, sekä edistämään aloitteellisuutta parantaa
elämäänsä haluamallaan tavalla (Anderson & Funnell 2010). Potilasohjauksen tavoitteena on tukea potilaan voimavaraisuutta, jotta hänen motivaationsa kasvaa ja hän kokee, että mahdollisuudet vaikuttaa omaan hoitoon lisääntyvät (Holmström & Röing 2010).
Potilasohjauksen tulisi aina lähteä potilaan tarpeista ja siinä tulisi huomioida potilaan yksilölliset ominaisuudet, kuten ikä, arvot ja motivaatio. Potilasläh- töinen lähestymistapa parantaa sitoutumista hoitoon, hoito-ohjeiden noudat- tamista sekä potilastyytyväisyyttä. (Lipponen 2014.) Toinen tärkeä tekijä oh- jauksen onnistumiseksi on vuorovaikutus hoitajan ja potilaan välillä (Kääriäi- nen 2007). Vuorovaikutustaidot ovat kaikissa hoitotilanteissa tärkeitä ja poti- lasohjauksessa ne vaikuttavat erityisesti potilaan hoitoon sitoutumiseen ja mo- tivaatioon, kun hän kokee itsensä kuulluksi ja arvostetuksi (Kääriäinen 2007).
Akillesjänteen paranemisprosessi on pitkä ja vammautunut jänne saattaa hoi- tomuodosta riippumatta oireilla vielä kahdenkin vuoden kuluttua minkä vuoksi hoitoon sitoutuminen on äärimmäisen tärkeää ja hyvällä ohjauksella siihen voidaan vaikuttaa heti akuuttivaiheessa (Olsson ym. 2011). Akuuttivai- heen lisäksi potilasta tulee ohjata aina kontrollikäynneillä ja tarjota mahdolli- suus ottaa yhteyttä myös käyntien välissä. Tutkimusaineistosta esiin nousseita ohjaukseen liittyviä teemoja olivat kipsihoidon toteuttaminen, mahdolliset komplikaatiot ja niiden ehkäisy, kivun hoito sekä turvallinen ja varhainen mo- bilisointi.
Kipsihoidon toteuttaminen kotona ohjeistetaan suullisesti ja kirjallisesti. Kip- sin sopivuus tulee varmistaa ennen potilaan kotiutumista, kipsi ei saa puristaa tai painaa. Potilasta ohjataan tarkkailemaan kipsatun raajan tuntoa, kipua, tur- votuksia, väriä ja liikkuvuutta. Asentohoitojen ohjaaminen on tärkeää, koska
edellä mainittujen oireiden ilmaantuessa ensihoitona suositellaan raajan ko- hottamista. Myös kipsiä tulee tarkkailla ja ottaa yhteyttä, mikäli kipsi menee rikki tai alkaa esimerkiksi puristaa. (Kuisma ym. 2009.) Potilasta tulee ohjata kipsin kanssa toimimiseen esimerkiksi peseytymistilanteissa. Perinteistä kip- simateriaalia ei saa kastella, joten se on suojattava peseytyessä (Ahonen ym.
2012, 672). Sairaanhoitaja tai fysioterapeutti ohjaa potilaalle myös kipsatun raajan kanssa liikkumista, joka voi aluksi olla hyvinkin haastavaa. (Kuisma ym. 2009.)
Akuuttivaiheessa potilaan tulee välttää jalalla ponnistamista ja sille saa varata vain raajan verran painoa (Haapasalo ym. 2015). Hyppiminen ja juokseminen ovat kiellettyjä niin kauan kuin jalassa on kipua kävellessä tai päkiälle nou- sussa. Tähän saattaa mennä puolikin vuotta. (Hutchison ym. 2010.) Kuitenkin yleisesti tutkimusaineistosta esille noussut teema on varhaisen mobilisaation merkitys toimintakyvyn palautumiselle. Mobilisointi tulee aloittaa varovasti, varaten painoa jalalle kontrolloidusti ja liikeratoja harjoitellen (Hutchison ym.
2015; Willits ym. 2010). Haapasalo ym. (2015) korostavat artikkelissaan pohje- lihasten vahvistamista venyttelyn sijaan. Vaikka akillesjänne olisi akuuttivai- heen jälkeen todella kireä, se venyy jopa 19 viikkoa vamman jälkeen, minkä vuoksi venyttäminen akuuttivaiheessa ei ennusta parempaa toipumista (Haa- pasalo ym. 2015). Mobilisaation aloittamisen varhaisessa vaiheessa on ha- vaittu olevan merkityksellistä paranemisen kannalta (Ecker ym. 2016). Hut- chison ym. (2015) tuovat artikkelissaan esiin, että mobilisointi tulee aloittaa varovasti, kun taas Aujla ym. (2018) esittävät tutkimuksessaan, että täydellä painolla jalalle varaaminen heti akuuttivaiheessa saattaa olla tehokkaampi menetelmä. Haapasalo ym. (2015) taas suosittelevat artikkelissaan täydellä painolla varaamista kivun sallimissa rajoissa.
Akillesjänteen repeämä aiheuttaa yleensä voimakasta kipua sekä akuuttivai- heessa, että kuntoutumisen aikana, minkä vuoksi kipu onkin yksi mittari, jonka avulla voidaan arvioida hoidon tehokkuutta (Lantto ym. 2016). Kivun arvioinnin lähtökohta on potilaan oma arvio kivustaan. Sairaanhoitajan tulee ohjata potilasta oikeanlaiseen kivunhoitoon, jonka perusta on lääkkeettömät keinot. Lääkkeettömien keinojen lisäksi hoidossa hyödynnetään usein kipu- lääkitystä, joka potilaalle parhaiten soveltuu. Akillesjänteen repeämän aiheut- taman kivun hoidossa suositellaan parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai niiden yhdistelmää. Tulehduskipulääkkeitä ei kuitenkaan suositella käytettä- vän jatkuvasti. Kivun hoidon tavoitteena on kivun helpottuminen ja toiminta- kyvyn koheneminen ja siten kuntoutumisen mahdollistuminen. (Kipu 2017.)
Olsson ym. (2011) ovat tutkineet kuntoutuksen keston vaikutusta akillesjän- teen paranemiseen. He havaitsivat, että ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat kuntoutuksen kannalta korvaamattomia, mutta fyysisen harjoittelun tulisi kestää ainakin vuoden ajan. Vuoden ja kahden vuoden seurannassa ei juuri- kaan ollut eroa niiden välillä, jotka olivat jatkaneet kuntoutusta kaksi vuotta ja niiden jotka olivat lopettaneet sen yhden vuoden kohdalla (Olsson ym. 2011).
Sairaanhoitajan tulisi siis potilasohjauksessa korostaa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien merkitystä kuntoutuksessa, mutta myös kehottaa jatkamaan ak- tiivista fyysistä harjoittelua vuoden ajan.
Toinen tärkeä tutkimusaineistossa esiin noussut teema on komplikaatioista ja niiden ehkäisystä kertominen ohjauksen yhteydessä. Tyypillisimmät kipsauk- seen liittyvät komplikaatiot ovat syvälaskimotukos, keuhkoveritulppa ja jän- teen uudelleen repeäminen (Costa ym. 2020; Hutchison ym. 2015; Willits ym.
2010). Lisäksi kipsihoito voi aiheuttaa kipua, kaatumisia, tunnottomuutta ja painehaavoja (Costa ym. 2020; Ecker ym. 2018). Syvälaskimotukoksen ehkäi-
semiseksi immobilisaation aikana voidaan käyttää esimerkiksi laskimopump- puhoitoa tai tukisukkia (Alim ym. 2018) tai trombiprofylaktista lääkehoitoa (Ecker ym. 2016). Yksi tehokkaimmista keinoista on kuitenkin varhainen mo- bilisaatio, joka parantaa verenkiertoa, mutta ei lisää uudelleen repeämisen ris- kiä (Ecker ym. 2016).
Tärkeässä roolissa uudelleen repeämisen ehkäisyssä on potilaan ymmärrys vamman laadusta ja sen kuntouttamisesta. Ohjaus tulee olla selkeää, jotta po- tilas osaa toimia vamman edellyttämällä tavalla. Jänteen uudelleen repeämi- nen on ehkäistävissä muun muassa oikeanlaisella mobilisoinnilla. (Hutchison ym. 2015.) Nopeat ja ponnistavat liikkeet kuormittavat vaurioitunutta jännettä liikaa, mikä altistaa sen uudelleen repeämiselle (Haapasalo ym. 2015). Uudel- leen repeämisen riskiä saattavat vähentää myös oikeanlainen kipsi (Costa ym.
2020) ja nilkan ekvinuskulma (MacDonald ym. 2018).
6 Pohdinta
6.1 Tulosten tarkastelu
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin akillesjänteen repeämän hoitoa kipsauksen avulla. Tarkastelussa otettiin huomioon sekä kipsaustilanne, että repeämän hoitoon ja kuntoutukseen liittyvä ohjaus. Työn tarkoituksena oli selvittää, mitä sairaanhoitajan tulee huomioida akillesjänteen kipsaustilanteessa ja mi- ten hän ohjaa potilasta. Tuloksissa havaittiin, että vaikka kipsaushoito on tällä hetkellä operatiivista hoitoa suositellumpi menetelmä, tutkimustieto siitä on edelleen ristiriitaista. Esimerkiksi kipsimateriaalilla ja ekvinuskulmalla on merkittävä vaikutus paranemisprosessiin, mutta näistä saatu tutkimustieto on
edelleen hyvin monimuotoista. Selkeitä suosituksia ei tämänhetkisen tiedon perusteella voida siis antaa. Lisäksi havaittiin, että varhainen mobilisointi on merkittävässä roolissa akillesjänteen repeämän paranemisessa, mutta sen laa- dusta ja kuormittavuudesta on edelleen hyvin ristiriitaista tietoa.
Sairaanhoitajan antamalla ohjauksella on merkittävä rooli potilaan kuntoutu- misessa. Saatujen tulosten perusteella ohjauksen tulee olla potilaslähtöistä ja vuorovaikutteista, jotta potilas sitoutuu hoitoon ja kuntoutumisprosessiin (Lipponen 2014). Tulosten perusteella akillesjänteen repeämän paranemispro- sessi on pitkä ja potilaan sitoutuminen siihen on todella tärkeää. Potilaan mo- tivoiminen ja ymmärryksen lisääminen ovat merkittävässä roolissa kuntoutu- misen kannalta (Hutchison ym. 2015).
Moniammatillinen yhteistyö lisää hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. (Ba- ker ym. 2006) Jotta potilaan hoito ja kuntoutuminen toteutuisi parhaalla mah- dollisella tavalla, on tiedonkulun eri ammattiryhmien välillä oltava sujuvaa.
Akillesjänteen kipsauksessa moniammatillisuutta toteutetaan lähinnä sairaan- hoitajan, lääkärin ja fysioterapeutin välillä. Moniammatillisuudelle on omi- naista, että potilastyötä tarkastellaan kokonaisuutena, johon on yhdistetty eri alojen osaamista. (Housley, 2003.)
6.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus
Sairaanhoitajan tulee ylläpitää ammattitaitoaan ja pyrkiä jatkuvaan oppimi- seen. Potilaan kohtaamisessa, potilasohjauksessa ja käytännön työssä tulee tie- tää, miten eri tilanteissa toimitaan ja tehdä työtä uusimman näyttöön perustu-
van tiedon mukaisesti. Yksi olennainen tekijä eettisyyden kannalta on en- nakko-oletusten tiedostaminen. Tiedonhaku ja tulosten kirjaaminen tulee tehdä mahdollisimman objektiivisesti, antamatta mahdollisten ennakko-ole- tusten vaikuttaa niihin. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 202).
Kirjallisuuskatsauksen avulla toteutettu opinnäytetyö mahdollistaa ohjausme- netelmien kehittämisen kansainvälisten tutkimustulosten avulla (Salminen 2011, 4). Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, mikä mahdollistaa aiheen tarkastelun laajasti.
Opinnäytetyön luotettavuutta voidaan arvioida validiteetin ja reliabiliteetin avulla. Laadullisessa analyysissä validiteetti kertoo siitä, miten hyvin tutkija pystyy tarkastelemaan haluttua asiaa. Tätä voidaan arvioida esimerkiksi sen avulla, onko tutkimus tehty riittävän perusteellisesti ja onko aineistosta tehty oikeita päätelmiä. Ennakko-oletusten tiedostaminen on tässä tärkeää, jotta ne eivät vaikuttaisi aineiston tulkitsemiseen. Työn validiutta voidaan lisätä esi- merkiksi tehtyjen johtopäätösten huolellisella perustelulla. Tämän opinnäyte- työhön validiteettia lisää se, että valittujen artikkeleiden on arvioitu olevan luotettavia ja tähän katsaukseen soveltuvia huolellisesti määriteltyjen sisään- otto- ja poissulkukriteerien avulla. Hakulausekkeet on valittu huolellisesti tut- kimuskysymyksiä ajatellen. Reliabiliteetilla tarkoitetaan tutkimuksen tulosten toistettavuutta ja laadullisessa analyysissä se pitää sisällään muun muassa johdonmukaisuuden. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.) Reliabiliteet- tia lisää se, että työllä on kaksi tekijää ja tiedonhaku on suoritettu johdonmu- kaisesti. Tutkimusmenetelmiä sekä niiden avulla saatuja tuloksia on testattu jo työskentelyvaiheessa useasti ja tiedonhakuprosessin on havaittu olevan tois- tettavissa. Myös tutkimusprosessin vaiheiden tarkalla kuvauksella voidaan li- sätä opinnäytetyön reliabiliteettia ja mahdollistaa sen toistettavuus.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan validiteetin ja reliabiliteetin lisäksi arvioida myös uskottavuuden, siirrettävyyden, varmuuden ja vahvis- tettavuuden avulla (Tuomi & Sarajärvi 2011, 138). Tämän opinnäytetyön us- kottavuutta lisää muun muassa kerätyn aineiston tarkka kuvaus (Liite 2). Siir- rettävyyttä voidaan arvioida sillä, ovatko tutkimustulokset siirrettävissä toi- seen vastaavanlaiseen tutkimuskontekstiin (Tuomi & Sarajärvi 2011, 138).
Tämä opinnäytetyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, mikä mahdollistaa myös tulosten siirrettävyyden eri konteksteihin. Varmuudella tarkoitetaan tässä asiayhteydessä sitä, että tutkija pystyy ottamaan huomioon ennustamat- tomissa olevia tilanteita (Tuomi & Sarajärvi 2011, 138). Tässä opinnäytetyö- prosessissa aiheeseen perehtyminen ennen varsinaisen työn aloittamista mah- dollisti myös yllättäviin tilanteisiin reagoimisen. Laadullisessa analyysissä vahvistettavuutta voidaan parantaa päättelyketjun tarkalla kuvauksella (Tuomi & Sarajärvi ym. 2011, 138), joka on tässä opinnäytetyössä kuvattu Ku- viossa 1.
Tiedonhaun yksi kriteeri oli artikkeleiden saatavuus, mikä vähentää haun tu- loksia. Näin ollen kaikkia tutkimuksen kannalta laadukkaita artikkeleita ei voitu hyödyntää ja se saattaa vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen heiken- tävästi.
Lähteet
Ahonen, O., Blek-Vehkaluoto, M., Ekola, S., Partamies, S., Sulosaari, V. &
Uski- Tallqvist, T. 2012. Kliininen hoitotyö. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Alim, A., Domeij-Arverud, E., Nilsson, G., Edman, G. & Ackermann, P. 2018.
Achilles tendon rupture healing is enhanced by intermittent pneumatic com- pression upregulating collagen type I synthesis. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 26(7): 2021-2029 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28668970/
Anderson, R. & Funnell, M. 2010. Patient empowerment: Myths and miscon- ceptions. Patient Education and Counseling 79: 277–282 https://www.sci- encedirect.com/science/article/pii/S0738399109003279
Aujla, R., Patel, S., Jones, A. & Bhatia, M. 2018. Predictors of functional out- come in non-operatively managed Achilles tendon ruptures. Foot and Ankle Surgery 24(4): 336-341. Viitattu 7.10.2020. https://www.sciencedirect.com/sci- ence/article/pii/S1268773117300620?via%3Dihub
Baker, DP., Day, R., Salas, E. 2006. Teamwork as an essential component of high reliability organizations. Health Serv Res 2006:41:1577–98.
Chiodo, CP., Glazebrook, M., Bluman, EM., Cohen, BE., Femino, JE., Giza, E., Watters, WC 3rd., Goldberg, MJ., Keith, M., Haralson, RH 3rd., Turkelson, CM., Wies, JL., Raymond, L., Anderson, S., Boyer, K., Sluka, P. 2010. Diagnosis and treatment of acute Achilles tendon rupture. American Academy of Orthopae- dic Surgeons. J Am Acad Orthop Surg. 18(8): 503-510.
Costa, M., Achten, J., Marian, I., Dutton, S. & Lamb, S. 2020. Plaster cast versus functional brace for non-surgical treatment of Achilles tendon rupture
(UKSTAR): a multicentre randomised controlled trial and economic evalua- tion. The Lancet 395; 441-448 https://search.proquest.com/docview/2352045931
Deng S, Sun Z, Zhang C, Chen G, Li J. surgical treatment versus conservative management for acute Achilles tendon rupture: a systematic review and meta- analysis of randomized controlled trials. J Foot Ankle Surg. 2017;56:1236–1243.
doi: 10.1053/j.jfas.2017.05.036.
Ecker, T., Bremer, A., Krause, F., Müller, T. & Weber, M. 2016. Prospective use of standardized nonoperative early weightbearing protocol for Achilles ten- don rupture: 17 years of experience. The American Journal of Sports Medicine 44(4): 1004-1010 https://jour-
nals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0363546515623501
Haapasalo, H., Mattila, V., Laine, H-J. & Mäenpää, H. 2015. Kun akilles- jänne repeää. Lääkärilehti 9/15. 549-555
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15.p., uud.p. Hel- sinki: Tammi.
Hodgson, R. J., O’Connor, P. J. & Grainer, A. J. 2012. Tendon and Ligament Imaging. British Journal of Radiology 85(1016), 1152–1172. Viitattu
25.4.2020 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3495576/
Holmström, I. & Röing, M. 2010. The relation between patient-centeredness and patient empower: A discussion on concepts. Patient Education and Coun- seling 79: 167–172. https://www.sciencedirect.com/science/arti-
cle/pii/S0738399109004005?via%3Dihub
Housley, W. Interaction in multidisciplinary teams. 2003. Ashgate, Aldershot.
Hutchison, A., Topliss, C., Evans, R. & Williams, P. 2015. The treatment of a rupture of the Achilles tendon using a dedicated management programme.
The Bone & Joint Journal 97:4. Viitattu 18.4.2020 https://online.bone- andjoint.org.uk/doi/full/10.1302/0301-620X.97B4.35314
Huttunen TT, Kannus P, Rolf C, Fellander-Tsai L, Mattila VM. Acute Achilles tendon ruptures: incidence of injury and surgery in Sweden between 2001 and 2012. Am J Sports Med. 2014;42:2419–2423.
Hsu, AR., Jones, CP., Cohen, BE., Davis, WH., Ellington, JK. & Anderson, RB.
2015. Clinical outcomes and complications of percutaneous Achilles repair system versus open technique for acute Achilles tendon ruptures. Foot Ankle Int. 36:1279–1286.
Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3.
uud. p. Helsinki: Sanoma Pro
Kipu. 2017. Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Viitattu 8.10.2020. https://www.kaypa-
hoito.fi/hoi50103#readmore
Kuisma, J., Heikkilä, J. & Kassara, H. 2009. Potilaan ohjaus kipsauksen jälkeen.
Kipsaushoidon perusteet, Duodecim Oppiportti. Viitattu 7.10.2020.
https://www.oppiportti.fi/op/kps00302/do
Kääriäinen, M. 2007. Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittämi- nen. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 7.10.2020. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514284984.pdf
Lantto, I., Heikkinen, J., Flinkkila, T., Ohtonen, P., Siira, P., Laine, V. & Leppi- lahti, J. 2016. A prospective randomized controlled trial comparing surgical and nonsurgical treatments of acute achilles tendon ruptures. The American Journal of Sports Medicine 44(9): 2406-2414 Viitattu 8.10.2020 https://jour- nals.sagepub.com/doi/10.1177/0363546516651060?url_ver=Z39.88-
2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%20%200pubmed
Li, Q., Zhang, Q., Cai, Y & Hua, Y. 2018. Patients with Achilles Tendon Rup- ture Have a Degenerated Contralateral Achilles Tendon: An Elastography Study. BioMed Reasearch International 6. Viitattu
18.4.2020 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6304598/
Lipponen, K. 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 7.10.2020 http://jul-
tika.oulu.fi/files/isbn9789526203720.pdf
MacDonald, D., Neilly, D., Littlechild, J., Harrold, F. & Roberts, S. 2018. Acute Achilles tendon rupture: Do cast boots produce adequate equinus when used for functional rehabilitation? The Foot 37: 1-4. https://www.sciencedi-
rect.com/science/article/pii/S095825921830066X?via%3Dihub
McArdle, W. D., Katch, F. I. & Katch. V. L. 2015. Exercise Physiology. Nutri- tion, Energy and Human Performance. 8. painos. Lippincott Williams & Wil- kins
Mustajoki, P. 2018. Akillesjänne (kantajänne). Lääkärin käsikirja Duodecim.
Viitattu 28.2.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ar- tikkeli=dlk00901
Nickisch, F. 2008. Anatomy of the achilles tendon. Julkaisussa The Achilles tendon. Viitattu 12.4.2020. https://www.dawsonera.com/readon-
line/9780387792064
O’Brien, M. 1992. Functional anatomy and physiology of tendons. Clinics in Sports Medicine. 11(3): 505–520. Viitattu 11.4.2020. https://www.sciencedi- rect.com/science/article/abs/pii/S0278591920305056?via%3Dihub
Olsson, N., Nilsson-Helander, K., Karlsson, J., Eriksson, B., Thomée, R., Faxén, E. & Silbernagel, K. 2011. Major functional deficits persist 2 years after acute Achilles tendon rupture. Knee surgery, Sports, Traumatology, Arthroscopy 19: 1385-1393. Viitattu 7.10.2020. https://link.springer.com/arti-
cle/10.1007/s00167-011-1511-3
Reach, J. & Nunley, J. 2008. Ultrasound examination of the Achilles tendon.
Julkaisussa The Achilles tendon. Viitattu 11.4.2020. https://www.daw- sonera.com/readonline/9780387792064
Reito, A. 2017. Akuutin akillesjännerepeämän hoito Keski-Suomen keskussai- raalassa vuosina 2010-2015. Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Viitattu 28.4.2020 https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/5126/Reito%20Akil- les.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV - Menetelmä- opetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 8.10.2020. https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/
Salminen, A. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsausten tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja.
Viitattu 28.4.2020. https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476- 349-3.pdf
Screen, H. R. C., Berk, D. E., Kadler, K . E., Ramirez, F. & Young, M. F. 2015.
Tendon functional extracellular matrix. Journal of Orthopaedic Research 33(6), 793–799. Viitattu 11.4.2020. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/arti-
cles/PMC4507431/
Thermann, H. & Becher, C. 2008. Nonoperative management of acute rup- tures. Julkaisussa The Achilles tendon. Viitattu 12.4.2020. https://www.daw- sonera.com/readonline/9780387792064
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2011. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hel- sinki: Tammi
Willits, K., Amendola, A., Bryant, D. Mohtadi, NG., Giffin, JR., Fowler, P., Kean, CO. & Kirkley, A. 2010. Operative versus nonoperative treatment of acute Achilles tendon ruptures: a multicenter randomized trial using acceler- ated functional rehabilitation. J Bone Joint Surg Am 1;92(17):2767-75 Viitattu 18.4.2020. https://journals.lww.com/jbjsjournal/Abstract/2010/12010/Opera- tive_versus_Nonoperative_Treatment_of_Acute.1.aspx
YanYang, X., Meng, H., Quan, Q., Peng, J., Lu, S., & Wang, A. 2018. Manage- ment of acute Achilles tendon ruptures: A review. Bone & joint research, 7(10), 561–569. https://doi.org/10.1302/2046-3758.710.BJR-2018-0004.R2g,
LIITTEET
Liite 1. Tietokantoihin syötetyt hakulausekkeet ja niiden osumamäärät sisään- ottokriteerien mukaisesti. Eri tietokantojen valikoiduista tuloksista karsittiin rinnakkaiset osumat pois.
Tietokanta Pubmed Osumien määrä/otsikon
perusteella valitut/abst- raktin perusteella valitut Hakulausekkeet Achilles tendon AND rupture AND
treatment
39 → 22 → 9 Achilles tendon AND rupture AND
treatment AND cast
6 → 6 → 0 Achilles tendon rupture AND con-
servative AND treatment
5 → 4 → 1 Achilles tendon rupture AND recov-
ery
6 → 3 → 0 Achilles tendon rupture AND reha-
bilitation
27 → 18 → 2
Yhteensä (Pubmed) 12
Tietokanta Cinahl Osumien määrä/otsikon
perusteella valitut/abst- raktin perusteella valitut Hakulausekkeet Achilles tendon rupture OR calca-
neal tendon rupture AND treat- ment
29 → 12 → 12
Achilles tendon rupture AND treat- ment AND cast
3 → 3 → 0 Achilles tendon rupture AND con-
servative AND treatment
3 → 3 → 0 Achilles tendon rupture AND con-
servative treatment OR conserva- tive management OR non-surgical OR non-operative
7 → 4 → 1
Achilles tendon rupture AND surgi- cal treatment OR operational treat- ment
3 → 2 → 0
Achilles tendon rupture AND reha- bilitation
11 → 7 → 3
Yhteensä (Chinal) 16
Valikoituneet artikkelit yhteensä 16
Liite 2. Kirjallisuuskatsauksen tuloksiin valikoitu aineisto Tekijät Julkaisu-
vuosi
Tutkimuksen nimi
Keskeiset tulokset Ahonen,
O., Blek- Vehka- luoto, M., Ekola, S., Partamies, S., Sulo- saari, V. &
Uski- Tall- qvist, T.
2012 Kliininen hoitotyö Potilasta tulee ohjata huolellisesti kipsin kanssa toimimiseen kotona, jotta hoito onnistuisi mahdollisim- man hyvin.
Anderson, R. & Fun- nell, M.
2010 Patient empower- ment: Myths and misconceptions.
Patient Education and Counseling
Potilaan voimaannuttaminen vaatii usein toimintakulttuurimuutosta, jota vaikea saavuttaa terveydenhoi- don ammattihenkilöiden keskuu- dessa.
Aujla, R., Patel, S., Jones, A. &
Bhatia, M.
2018 Predictors of functional out- come in non-op- eratively man- aged Achilles ten- don ruptures.
Foot and Ankle Surgery
Toiminnallinen kuntoutus oli samalla tasolla muiden ei-kirurgisten hoito- muotojen kanssa, kun verrattiin uu- delleenrepeämisen esiintyvyyttä akillesjänteen repeämän hoidossa.
Iäkkäämmillä potilailla toiminnalli- nen kuntoutus antoi heikompia tu- loksia.
Costa, M., Achten, J., Marian, I., Dutton, S.
& Lamb, S
2020 Plaster cast ver- sus functional brace for non-sur- gical treatment of Achilles tendon rupture
(UKSTAR): a mul- ticentre random- ised controlled trial and eco- nomic evaluation
Jalan liikkuvuuden mahdollistava toiminnallinen tuki osoittautui yhtä tehokkaaksi, turvalliseksi ja kustan- nustehokkaaksi verrattuna perintei- seen kipsaushoitoon.
Ecker, T., Bremer, A., Krause, F., Müller, T. & We- ber, M.
2016 Prospective use of standardized nonoperative early weightbear- ing protocol for Achilles tendon rupture: 17 years of experience.
Kipsaus ja toiminnallinen tuki osoit- tautuivat toimiviksi menetelmiksi ja potilastyytyväisyys oli korkeaa. Akil- lesjänteen uudelleenrepeäminen ta- pahtui lähinnä trauman kautta.
Haapasalo, H., Mat- tila, V., Laine, H-J.
& Mäen- pää, H.
2015 Kun akilles- jänne repeää.
Pohjelihasten vahvistaminen on akuuttivaiheessa venyttelyä tärke- ämpää. Mobilisointia tulee tehdä ki- vun sallimissa rajoissa.
Holmströ
m, I. &
Röing, M.
2010 The relation be- tween patient- centeredness and patient empower:
A discussion on concepts. Patient Education and Counseling
Potilaskeskeisyys ja potilaan voi- maannuttaminen ovat rinnakkaisia käsitteitä, joka toimivat yhdessä. Po- tilaan voimaannuttaminen voidaan saavuttaa potilaskeskeisyydellä, mutta potilas voi myös voimaannut- taa itseään.
Hutchison, A., Topliss, C., Evans, R. & Wil- liams, P.
2015 The treatment of a rupture of the Achilles tendon using a dedicated management pro- gramme.
Toiminnallinen tuki yhdistettynä ja- lan aikaiseen mobilisaatioon ja lii- kuntaharjoitteisiin vähensi tarvetta kirurgiselle interventiolla ja pienensi uudelleenrepeämisen riskiä. Toimin- taprotokolla toi myös rahallista sääs- töä.
Kääriäi- nen, M.
2007 Potilasohjauksen laatu: Hypoteetti- sen mallin kehit- täminen.
Hoitohenkilökunnan resurssit ja aika ohjaukseen olivat puutteelliset. Hoi- tohenkilökunnan tietotaito oli hy- vällä tasolla. Potilaat pitivät hoito- henkilöstön asenteista osittain kiel- teisinä. Kokonaisuudessaan potilaat pitivät ohjauksen laatua hyvänä.
Kuisma, J., Heikkilä, J.
& Kassara, H.
2009 Potilaan ohjaus kipsauksen jäl- keen. Kipsaus- hoidon perusteet,
Potilaalle tulee ohjata kipsatun raa- jan tarkkailua ja korostaa asentohoi- tojen merkitystä esimerkiksi kivun ja turvotuksen helpottamiseksi.
Lantto, I., Heikkinen, J., Flink- kila, T., Ohtonen, P., Siira, P., Laine, V. &
Leppilahti, J.
2016 A prospective randomized con- trolled trial com- paring surgical and nonsurgical treatments of acute achilles ten- don ruptures.
Tutkimuksessa verrattiin pohjelihak- sen voiman palautumista ei-kirurgi- sen toimenpiteen jälkeen verrattuna kirurgiseen. Molemmilla hoitomuo- doilla oli samankaltaiset tulokset.
Akillesjänteen leikkauksella lihas- voima parani aikaisemmin. Leikkauk- sella voidaan päästä myös parem- paan fyysiseen elämänlaatuun kivun ja toimintakyvyn osalta.
Lipponen, K.
2014 Potilasohjauksen toimintaedelly- tykset.
Hoitohenkilökunnan ohjaustaidot olivat pääosin hyvällä tasolla ja asenteet ohjausta kohtaa positiivi- set. Ohjausmenetelmien tulisi olla monipuolisempia. Myös ohjaukseen
käytettävä aika, tilat ja välineet oli- vat puutteelliset.
MacDon- ald, D., Neilly, D., Littlechild, J., Harrold, F. & Rob- erts, S.
2018 Acute Achilles tendon rupture:
Do cast boots produce ade- quate equinus when used for functional reha- bilitation?
Kiinteät ortoosit ja korkotuet eivät saa jalkaa riittävään ekvinusasen- toon verrattuna ekvinuskipsiin. Klii- ninen merkitsevyys on epävaramaa.
Olsson, N., Nilsson- Helander, K., Karls- son, J., Eriksson, B., Thomée, R., Faxén, E. & Silber- nagel, K.
2011 Major functional deficits persist 2 years after acute Achilles tendon rupture.
Suurin osa potilaista, joilla ollut akil- lesjänteen repeämä eivät ole täysin toipuneet kahden vuoden jälkeen riippumatta hoitomenetelmästä.
Vain vähän toipumista havaittiin 1 ja 2 vuoden välillä.
Willits, K., Amendola, A., Bryant, D. Moh- tadi, NG., Giffin, JR., Fowler, P., Kean, CO.
& Kirkley, A.
2010 Operative versus nonoperative treatment of acute Achilles tendon ruptures:
a multicenter ran- domized trial us- ing accelerated functional reha- bilitation.
Konservatiivisella akillesjänteen re- peämän hoidolla saatiin samankal- taisia tuloksia kuin operatiivisella hoidolla. Konservatiivisella hoidolla voidaan välttää kirurgisiin toimenpi- teisiin liittyviä riskejä.
YanYang, X., Meng, H., Quan, Q., Peng, J., Lu, S., &
Wang, A.
2018 Management of acute Achilles tendon ruptures:
A review
Tutkimuksessa verrattiin eri akilles- jänteen repeämän hoitomuotoja.
Optimaalisen hoitomuodon valinta on edelleen ristiriitaista.
